5 3 Yhteenveto ennakoitavista osaamistarpeista
7 AJATUKSIA JA IDEOITA ALAN OSAAMIS- TARPEISTA
Neljännen työpajan lopuksi ennakointiryhmä keskusteli ja ideoi koulutuksen kehittämistä.
Näkökulmia keskustelun tueksi olivat muun muassa ammattitutkintojen ja erikoisammatti-tutkintojen kehittäminen, yritysten järjestämän koulutuksen hyödyntäminen sekä eri toimi-joiden roolin tunnistaminen koulutuksen tarjonnassa ja tuottamisessa.
Ryhmien tuli tarkastella skenaarion tärkeimpiä osaamistarpeita ja pohtia mitä koulutuksen pitäisi sisältää jatkossa, jotta tunnistettuun osaamistarpeeseen voidaan vastata. Lisäksi ryhmät kuvasivat mikä tai mitkä tahot voisivat tarjota koulutusta. Koulutusasteella tarkoi-tettiin ammatillista koulutusta, ammattikorkeakoulutusta ja yliopistokoulutusta. Lisäksi mahdollisina osaamisen kehittämisen lähteinä olivat täydennyskoulutus ja itseopiskelu tai muulla tavoin hankittu osaaminen.
Ennakointiprosessissa tälle vaiheelle varattu työskentelyaika ei mahdollista syvällistä poh-dintaa siitä, miten koulutuksia pitäisi kullakin koulutusasteella kehittää. Ennakointiryhmä esitti päätöskokouksessa Opetushallitukselle toiveen ylimääräisestä keskustelutilaisuu-desta, jossa jatkettaisiin koulutuksen kehittämisen käsittelyä.
Kehittämisen ideoita
Vuorovaikutustaitojen ja kohtaamiseen liittyvän osaamisen kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn tehtäviin valmistavassa koulutuk-sessa, oppilaitoksesta ja koulutustasosta riippumatta. Alan kannalta nähtiin tärkeänä, että eri ammatit ja yhteisöt yhteen liittäviä monialaisia projekteja toteutetaan yhdessä ja käytännönläheisesti. Koulutukseen on sisällytettävä vahvasti sosiaalialan arvojen ja ihmisten tasavertaisen kohtelun sekä oikeuksien toteutumisen arviointiin valmistavia opintoja.
Alan tehtävien nähtiin tulevaisuudessa muotoutuvan enimmäkseen verkostomaiseksi
asiantuntijatyöksi, joka on huomioitava myös koulutuksessa. Sekä paikallisten ja alueellisten että kansallisten ja kansainvälisten verkostojen mahdollisuuksia tulee arvioida kaikilla koulutusasteilla. Samoin alan lainsäädännön ja palvelujärjestelmän tuntemukseen tulee kiinnittää huomiota kaikilla koulutusasteilla.
Ammatillisessa koulutuksessa tulee painottaa kohtaamisen ja vuorovaikutustaitojen oppimista. Ammatillisen koulutuksen opintojen tehtävänä on valmistaa opiskelijoita tiimi-työskentelyyn ja moniammatillisissa työryhmissä toimimiseen. Lähdekritiikkiin tarvittavaa osaamista tulee kartuttaa ammatillisessa koulutuksessa. Opinnoissa työelämälähtöisyyden nähtiin olevan tärkeää.
Myös ammattikorkeakoulutuksessa on kiinnitettävä huomiota kohtaamisen ja vuorovaikutus-taitojen omaksumiseen. Lisäksi ammattikorkeakoulutuksessa on lisättävä palvelumuotoilun ja tiedon tuottamisen osaamista. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn lainsäädännön tuntemuksen ja näyttöön perustuvien työmenetelmien osaamisen kartuttamisen on sisäl-lyttävä vahvasti ammattikorkeakoulutuksen rakenteisiin. Ammattikorkeakoulutus valmistaa opiskelijoita selkeäkielisen tekstin tuottamiseen, alalla käytössä oleviin kirjaamiskäytäntöi-hin, rakenteellisen tiedon tuottamiseen ja analysointiin. Myös digiosaamisen ja palvelumuo-toilun osaamisen tulee sisältyä ammattikorkeakoulutuksen opetussuunnitelmiin.
Yliopistokoulutuksen tehtävänä on valmistaa opiskelijoita tieteelliseen tutkimuslähtöiseen ongelmanratkaisuun ja kehittämistyöhön. Se merkitsee sosiaalialan tiedon hyödyntämisen lisäksi erityisesti myös taitoja tiedon tuottamiseen, arviointiin ja välittämiseen. Koulutuksen tulee olla tutkimusperustaista ja sen tulee sisältää monipuolinen tutkimusmenetelmiin perehtyminen. Lisäksi tutkimustiedon popularisoimiseen liittyviä taitoja tulee opetella tiedon viemiseksi käytännön työhön. Yliopisto-opiskeluun sisältyvät rakenteellinen sosiaalityö, sen työmenetelmät ja mahdollisuudet, sosiaalialan tutkittujen työmenetelmien kehittäminen sekä palveluprosessien johtaminen. Digitalisaation myötä viranomaisten tuottama tieto on helpommin käytettävissä eri palveluissa. Siten esimerkiksi kirjaamiskäytäntöjen yhdenmu-kaistamisen ja selkeäkielisen viranomaisviestinnän tarpeet korostuvat. Eritasoisten verkos-tojen luomisen ja ohjaamisen taiverkos-tojen tulee sisältyä yliopistokoulutukseen.
8 YHTEENVETO
Sosiaalialan ennakointiryhmä tuotti alaa koskevia tulevaisuuden osaamistarpeita koulu-tussisältöjen käytännön suunnittelijoille, kehittäjille ja päättäjille jatkotyöstämistä varten.
Ennakointityö rajattiin koskemaan aikuisten parissa tehtävää sosiaalialan työtä.
Ennakointiryhmän tavoitteena ei ollut ennustaa sitä, millainen maailma on 2030-luvulla.
Tavoitteena oli tuottaa näkemyksiä vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, löytää eri vaihtoehdoille yhteisiä osaamistarpeita sekä pohtia, millainen osaaminen edistää alan positiivista kehi-tystä tulevaisuudessa. Ryhmän työskentely ajoittui vuosien 2016 ja 2017 taitteeseen, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen ja maakuntauudistuksen valmistelun ympärillä käytävä keskustelu oli vilkasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapaus-lainsäädännön valmistelu oli käynnissä ja valinnanvapauden kokeiluhankkeet käynnistyivät.
Käynnissä oleva uudistustyö väritti ennakointiryhmän työskentelyä ja ohjasi keskustelua ajoittain lainsäädäntöhankkeiden lopputulosten arvailuihin ja palvelurakenteiden tulevai-suudenkuviin. Epävarmuus tulevista palvelurakenteista vaikeutti ennakointiryhmän työs-kentelyä, sillä näkymät tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista muuttuivat jatkuvasti työskentelyn aikana.
Osaamistarpeita tarkasteltiin neljän eri skenaarion näkökulmista. Rakenteet muuttuvat, asiakastyö säilyy -skenaario edustaa tällä hetkellä etenevän ja tiedossa olevan jatkumoa. Elä-misen sietämätön keveys puolestaan on toivottavan tulevaisuuden skenaario aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työssä. Jokainen on oman onnensa seppä ja kaverille ei jätetä on alan kauhuskenaario, ei-toivottavaa tulevaisuutta edustava kuvaus. Hyvinvointiyhteiskunta-ske-naario edustaa yllättävää, villiä ja irrottelevaa skeHyvinvointiyhteiskunta-ske-naariota. Mikään kuvatuista skeHyvinvointiyhteiskunta-ske-naarioista tuskin toteutuu sellaisenaan, mutta jokaisessa skenaariossa voidaan arvioida olevan olen-naisia merkityksiä, jotka tulee huomioida tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoitaessa.
Skenaariosta riippumatta ennakointiryhmä näki aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn olevan tulevaisuudessakin ihmiskeskeistä asiantuntijatyötä, jossa vuorovaikutustaidot ja ihmisten kokemien ongelmien syy-seuraussuhteiden ymmärrys ovat keskeisiä työn lähtö-kohtia. Aikuisten parissa tehtävä sosiaalialan työ on tulevaisuudessa vahvasti monialaista yhteistyötä vaativaa verkostotyötä, jossa ongelmanratkaisu perustuu laaja-alaisen tiedon hankintaan ja käsittelyyn. Ratkaisuvaihtoehtojen hahmottaminen edellyttää alan ammatti-laisilta kykyä hahmottaa ja luokitella laajoista tietomassoista tilanne- ja asiakaskohtaisesti olennaisia kokonaisuuksia. Tietovirtojen kasvaessa viestinnän osaamisen merkitys kasvaa, ja muun muassa viranomaispäätösten ja niiden perustelujen kommunikointi ymmärrettävästi on yhä tärkeämpää. Ennakointiryhmä näki työn painottuvan jatkossa aiempaa enemmän hyvinvointia lisäävään ja ongelmia ehkäisevään työhön korjaavan työn sijasta. Luovien ja toiminnallisten työmenetelmien hyödyntäminen nähtiin erityisesti hyvinvointia edistävässä työssä tärkeänä.
Aikuisten parissa tehtävä sosiaalialan työ muotoutuu ennakointiryhmän näkemyksen mukaan tulevaisuudessa monialaiseksi palveluita yhteen liittäväksi auttamistyöksi, jossa alan ammattilaisten on osattava tunnistaa eri professioiden vahvuuksia ja ammattikuntien välisiä rajapintoja. Aikuisten parissa toimivat sosiaalialan ammattilaiset toimivat toisaalta vuorovaikutuksen ja kohtaamisen ammattilaisina ja asiakkaiden ongelmanratkaisukumppa-neina. Toisaalta taas aikuisten parissa tehtävä sosiaalialan työ on merkittävää rakenteisiin
vaikuttavaa palvelujärjestelmän kehittämistä ja siihen vaikuttamista. Alan on kehitettävä työmenetelmiä ja käytäntöjä yhteensopivaksi muiden hyvinvointialan toimijoiden kanssa.
Kirjaamiskäytäntöjen yhdenmukaistamisen ja näyttöön perustuvien työmenetelmien kehittä-misen nähtiin olevan selviä alalla toteutuvia kehityssuuntia.
Digitalisaation eteneminen mahdollistaa laajempien tietomassojen käsittelyn ja hyödyntä-misen arkityön kehittämisessä. Sosiaalialalle kaivataan näyttöön perustuvien tutkittujen työmenetelmien kehittämistä, jolloin alan vaikuttavuuden osoittaminen kehittyy vakuutta-vammaksi, mikä vaikuttaa myönteisesti sosiaalialan ammattien julkiseen arvostukseen. Pal-velujärjestelmän uudistuessa ja ihmisten ongelmien monimutkaistuessa myös sosiaalialan tehtävissä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän digitalisaatiota hyödyntäviä työmene-telmiä. Auttamistyöhön nähtiin kehittyvän uusia digitaalisia itsehoitomenetelmiä, mutta alan ammattilaisten odotetaan näkyvän jatkossa myös tietoverkoissa aiempaa enemmän, muun muassa sosiaalista mediaa hyödyntävissä sosiaalialan palveluissa. Työtehtävien nähdäänkin siirtyvän osittain tietoverkkoihin, ja yhtenä mediaosaamiseen liittyvänä yksityiskohtana nousi esiin tarve ymmärtää sosiaalisen median toimintaympäristöä ja hyödyntää sosiaalista mediaa vuorovaikutuksen välineenä.
Digitalisaatio kiihdyttää osaltaan myös tiedontuotantoa, jolloin tiedon soveltaminen ja oleellisen tiedon valikointi edellyttävät kykyä ymmärtää tiedontuotannon mahdollisuuksia ja heikkouksia. Tiedon käsittely ja sen ymmärrettävä viestiminen vaativat mediaosaamisen lisäämistä aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työtehtävissä.
Sosiaalisten ongelmien ratkaisujen etsiminen ja hyvinvoinnin edistäminen vaativat alan ammattilaisilta paitsi erinomaisia vuorovaikutustaitoja, myös kykyä tunnistaa palvelu-järjestelmän mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ammatillisessa koulutuksessa tulee kehittää opiskelijoiden kykyä toimia monialaisissa verkostoissa ja hyödyntää eri ammattikuntien osaamista asiakkaiden auttamiseksi. Myös ammattikorkeakouluissa vuoro-vaikutustaitojen kehittämiseen ja luonnollisiin kohtaamisiin harjaantumiseen tulee kiinnittää huomiota. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on valmistaa opiskelijoita tiedon tuottamiseen, selkeäkieliseen viestintään ja alaa ohjaavien normien soveltamiseen. Yliopistokoulutuksen tehtävänä on valmistaa opiskelijoita tieteelliseen tutkimuslähtöiseen ongelmanratkaisuun ja kehittämistyöhön. Käytännössä tämä tarkoittaa kykyä jäsentää ratkaisuvaihtoehtoja ja perustella ratkaisut tutkimusperusteisella tiedolla. Kaikissa aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn tehtävissä tarvitaan kykyä ymmärtää yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat osaltaan ihmisten ongelmien syntymiseen ja toisaalta mahdollistavat ongelmien ratkaisuja.
LÄHTEET
Andolin, M., Järvinen, J., Vataja, I. (2016). Aikuissosiaalityön työpaikkailmoitusanalyysi. Julkaisematon aineisto:
Foredata Oy.
Brommels, M., Aronkytö, T., Kananoja, A., Lillrank, P. & Reijula, K. (2016). Valinnanvapaus ja
monikanavarahoituksen yksinkertaistaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Selvityshenkilötyöryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:37. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
C&Q Systems Oy (2016). Yhteenveto sosiaalialan osaamistarpeista. Julkaisematon aineisto: C&Q Systems Oy.
Hanhinen, T. (2010). Työelämäosaaminen: kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointi. Tampere: Tampere University Press.
Nikander, J. (2016). Sosiaalialan taustaselvitys. Aikuisten parissa tehtävä sosiaalialan työ. Verkkojulkaisu:
Opetushallitus.
Sosiaali- ja terveysministeriö (2016). Palvelusetelikokeilut käynnistyvät. Sosiaali- ja terveysministeriö: Tiedote 170 (17.10.2016).
Suomen säädöskokoelma Sosiaalihuoltolaki (1301/2014)
Taipale-Lehto, U. (2013). VOSE-projektissa kehitetyn ennakointimallin kuvaus. Opetushallitus.
Verkkosivusto: alueuudistus.fi (2017). Sosiaali- ja terveysministeriö ja Valtiovarainministeriö.