Ajattelutaitoja edistävä kotitalouden oppimisympäristö

Kotitalouden monitieteinen luonne ja laaja-alainen tietoperusta, johon kytkeytyy muun muassa luonnontieteellistä, teknologista ja ekologista tietoa tarjoaa monenlaisia mahdol-lisuuksia uuden opetusohjelman kehittämiselle ja toteuttamiselle. Inhimillinen ekologinen ajattelu kohdistaa tarkastelun ihmisen kasvuun ja kehitykseen vuorovaikutuksessa ympä-ristönsä kanssa. Kokonaisvaltainen, holistinen ajattelu on kotitalouden ekologisen ajattelun peruspilareita. (ks. Turkki, 1999.) Sen pyrkimyksenä on tarkastella asiaan tai tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä mahdollisimman monipuolisesti ja erilaiseen tietoperustaan nojautuen.

Äänismaa (2004) on tarkastellut kokonaisvaltaista ja eheyttää lähestymistapaa ympäristö-kasvatuksen näkökulmasta ja toteaa sen soveltuvan hyvin kotitaloustieteen ja -opetuksen perustaksi. Tässä tutkimuksessa kokonaisvaltainen ajattelu liittyy kotitalouden teknologi-aan ja asumisen opetukseen. Asunnon suunnittelun tehtäviä tehdessään oppilaat joutuivat tarkastelemaan asioita monista eri näkökulmista ja pohtimaan asioita erilaisten muuttujien suhteen.

.RWLWDORXGHQ WRLPLQWDDQ VLVlOW\\ P\|V UHÀHNWLLYLVWl DMDWWHOXDMD WRLPLQWDD 9DLQHV +DYHULQHQ9DLQHV5HÀHNWLLYLQHQDMDWWHOXVLVlOWllNULLWWLVWlSRKGLQWDD MDWLHWRLVLDYDOLQWRMDMDUHÀHNWLLYLQHQWRLPLQWD\KWHLVWRLPLQQDOOLVWDRVDOOLVWXPLVWDNRKWLWRL-vottua tilannetta. Tietoisuus on itsensä tuntemista ja kykyä asettua toisen asemaan. Tässä tutkimuksessa Asunnon suunnittelu -opetusohjelma sisälsi yhdessä työskentelyä, asioiden pohtimista ja valintojen tekemistä. Oppilaat saivat mahdollisuuden punnita asioita erilai- VLVWDQlN|NXOPLVWDHVLPHUNLNVLVXXQQLWHOOHVVDDQDVXQWRDODSVLSHUKHHOOH5HÀHNWLLYLVHQWRL-minnan käsite on lähellä metakognition käsitettä. Käsitteiden ero on siinä, että metakog-nition tutkimusperinteissä tutkimuskohteena ovat erilaiset kognitiiviset prosessit ja ilmiöt.

5HÀHNWLRQNlVLWHOLLWHWllQWDYDOOLVHPPLQDVLDQWXQWLMXXGHQMDDPPDWLOOLVHQWRLPLQQDQWXWNL-miseen. Tässä tutkimuksessa metakognitio liittyi CA-ohjelmien tapaan oppilaan ajattelu-prosessien eli oppilaan oman ajattelun ajattelemisen tunnistamiseen. (ks. Adey & Shayer, /DUNLQ5HÀHNWLLYLQHQDMDWWHOXMDPHWDNRJQLWLRWlKWllYlWDMDWWHOXWXQWHPLVMD

havaitsemistapojen tunnistamiseen ja tukevat yksilön voimaantumista eli hänen kykyjensä ja toimintamahdollisuuksiensa lisääntymistä. McGregor (2008) yhdistää voimaantumiseen muun muassa positiivisen minäkäsityksen, itseluottamuksen kehittymisen ja yhteenkuu-luvuuden vahvistumisen. Tämä lähestymistapa siirtää näkökulman tilanteisiin reagoivasta suhtautumistavasta tilanteet haltuun ottavaan suhtautumistapaan.

Turkki (1999; 2008) on kiinnittänyt inhimillisen ekologian teoriassa huomiota myös muutoksen hallintaan, joka on monissa yhteyksissä mainittu erääksi tulevaisuuden yhteis-kunnan selviytymisen perusedellytykseksi. Tätä on kotitalouden yhteydessä tarkasteltu vä-hän. Yksi esimerkki on Äänismaan ja Valjakan (2008) artikkeli, jossa he ovat korostaneet yhteiskunnallisen vaikuttamisen taitojen oppimisen tärkeyttä ja osallisuuden merkitystä yhteisten asioiden hoidossa. Hallitun muutoksen aikaansaaminen edellyttää yhteistoimin-nallista osallistumista muutoksen tekemiseen ja pyrkimystä luovaan ongelmanratkaisuun.

Jokaisen yksilön tulee ottaa vastuuta omasta kehityksestään oman tietoisuutensa, ymmär-ryksensä ja itsekontrollinsa lisäämiseksi. Asunnon suunnittelu -opetusohjelmassa harjoi-teltavat ongelmanratkaisutaidot ovat tärkeitä taitoja muutoksen hallinnan kannalta. Tässä tutkimuksessa sovellettu laajaa teknologianäkemys suuntasi opetusta oppilaiden ajattelu- ja -suunnittelutaitojen edistämiseen sekä luovaan ongelmanratkaisuun. Turkin (1989) mukaan kotitaloudessa voidaan teknologisen ajattelun avulla kehittää oppilaiden ajattelukykyä, tie-tojenkäsittelytaitoja sekä teorian ja käytännön välistä yhteyttä. Se myös lisää tietoisuutta omista valinnoista ja kasvattaa vastuuntuntoa.

Käytännön toiminta on jokaisessa kotitaloudessa ja perheessä sille ominaista ja ai-nutlaatuista, joten toiminnassa ilmeneviin ongelmiin joudutaan etsimään kulloiseenkin ti-lanteeseen sopiva ratkaisu. Toisinaan ongelmien ratkaiseminen edellyttää monilta hyvinkin erilaisilta tieteenaloilta peräisin olevan tiedon integrointia ja liittämistä yksilöiden koke-mustaustaan. Käytännön ongelmien ratkaisemisessa tarvitaan usein myös eettisiä ja mo-raalisia kannanottoja. (Brown, 1980; Peterat & DeZwart, 1991; Johnson & Fedje, 1999.) Tässä tutkimuksessa kotitalouden käytännön toiminta toteutettiin asunnon suunnittelutoi-mintana. Asunnon suunnittelun tehtäviä tehdessään oppilaat toivat keskusteluihin mukaan esimerkkejä omista kodeistaan ja omasta kokemusmaailmastaan, mikä oli hyvä lähtökohta asumiseen liittyvän tiedon rakentamiselle. Suunnittelun ja erilaisten käytännön ongelmien ratkomisen kautta oppilaat saivat valmiuksia arkielämän taitoihin ja mahdollisuuden val-mentaa itseään tuleviin tilanteisiin. Tässä tutkimuksessa eettiset näkökulmat eivät tulleet esille oppilaiden suunnittelukeskusteluissa ja ekologiset näkökulmat mainittiin vain satun-naisesti. Sekä eettisten että ekologisten tekijöiden esille tuomiseen tulisi opetusohjelmaa kehitettäessä kiinnittää enemmän huomiota.

Peruskoulun kotitalousopetus ajattelutaitojen edistäjänä

Opetuksen kehittämisen kohteiksi on peruskoulun opetussuunnitelmissa (Opetushallitus, 1994; Opetushallitus, 2004) mainittu muun muassa oppilaiden ajattelun taidot, vuoro-vaikutustaidot sekä yhteisöllisen oppimisen edistäminen. Tässä tutkimuksessa kehite-tyn opetusohjelman avulla oli mahdollista harjoitella näitä kaikkia taitoja. Pienryhmissä työskentely mahdollistaa vuorovaikutustaitojen harjoittelun ja edistää yhteisöllisyyttä.

Pienryhmätoiminta kuuluu olennaisena osana CA-opetusohjelmien toteuttamiseen ja on myös kotitalousopetuksessa yleisesti käytetty työskentelytapa. (ks. Venäläinen, 2010, s.

103; Malin, 2011, ss. 39, 50.) Tässä tutkimuksessa oppilaat rakensivat pienryhmätoiminnan avulla lähikehityksen vyöhykettä eli konstruktiivisen vyöhykkeen toimintaa, joka antoi op-pilaille mahdollisuuden koetella senhetkisiä ajattelurakenteitaan. (ks. Adey & Shayer, 1994;

Hamaker & Blackwell, 2003b.)

Tässä tutkimuksessa ajattelun taidot mielletään yhdeksi peruskoulun kotitalousope-tuksen taitoalueeksi ja edistämisen kohteeksi. Asunnon suunnittelu -opetusohjelma toteut-taa hyvin kotitalouden opetussuunnitelmissa ilmaistua kokonaisvaltaista ajattelua. (Turkki, 1994; Turkki, 2004a.) Arjen hallinta ja arjen suunnittelutilanteet ovat kotitalouden kes-keisiä prosesseja. Asumisen opetuksessa voidaan yhdistää kotitalouden eri ulottuvuuksia.

Asumisen opetuksella on sidokset yhteiskuntaan ja sen eri järjestelmiin, ja se palvelee op-pilaiden hyvinvoinnin edistämistä. Lisäksi opetusohjelmaan kytkeytyvä vuorovaikutus ja yhteistyö edistävät oppilaiden kasvamista yhteisöllisyyteen. (ks. Äänismaa, 2002.)

Opettajan rooli on opetusohjelman toteuttamisessa keskeinen. Opettaja toimii työs-kentelyn organisoijana ja ohjaajana sekä oppimisen tukijana. Tukeminen ei tarkoita sitä, että oppilaille annetaan valmiita vastauksia, vaan he joutuvat itse ponnistelemaan ratkaisun eteen. (Kuusela, 2000.) Tässä tutkimuksessa opettajan innokkuus ja määrätietoisuus opetus-ohjelman läpiviemisessä oli opetuskertojen onnistumisen perusta. Opettajan kannustava lä-hestymistapa toi opetuskerroille hyväksyvän kehittämisen ilmapiirin, jossa oppilaat uskal-sivat tuoda esille ideoitaan ja ongelmiaan. Tämä on yhteneväinen sen suuntauksen kanssa, jossa opetuksen painopiste siirretään oppijan huomioon ottavaan opetukseen ja korostetaan oppilaan aktiivista roolia uuden tiedon omaksumisessa. (ks. Kumpulainen & Wray, 2002.) Oppimisessa ja opettamisessa korostetaan myös oppilaiden yhteistoimintaa ja oppilaiden ja opettajan välistä vuorovaikutusta tiedon rakentamisessa. Korostaminen merkitsee opetus-muotojen muuttamista yhä enemmän opettajajohtoisesta työskentelystä oppilaiden omaksi aktiiviseksi toiminnaksi. Tässä tutkimuksessa oppilaiden ja opettajan toiminta kietoutui yh-teen oppilaiden ajattelun taitoja edistäväksi toiminnaksi.

Opetuskokeiluissa opettaja toteutti tutkijan kehittämää uutta opetusohjelmaa. Uuden menetelmän omaksuminen ja soveltaminen käytäntöön oli opettajalle haasteellista. Ohjelman ohjaukseen ja perehdyttämiseen olisi pitänyt varata enemmän aikaa. Opetusohjelman mah-dollisen tulevan käytön kannalta, ohjelmaan perehdyttämistä voisi järjestää esimerkiksi

opettajien täydennyskoulutuksessa. Opettajien peruskoulutuksessa opetusohjelma taas voisi olla osa opiskelijoiden erilaisiin opetusmetodeihin tutustumista. Kuusisaari (2011) on tut-kinut kotitalousopettajien oppimista täydennyskoulutuksessa ja hänen mukaansa haasteena on se, miten teoriatieto pystytään yhdistämään opettajien käytäntöihin. Hänen havaintojen-sa mukaan kollaboratiivinen työskentelytapa on tärkeä uusien asioiden oppimiseshavaintojen-sa. Lisäksi opettajat hyötyvät pitkäkestoisesta koulutuksesta, jossa he joutuvat opiskelemaan erilaisia teorioita ja itse kehittämään, miten esimerkiksi sosiokulttuurista teoriaa sovelletaan koulu-opetukseen. Enkenberg (2002, s. 91) on ottanut kantaa opettajankoulutuksen pedagogiseen uudistamiseen ja toteaa, että koulutus tarvitsee entistä tavoitteellisemman näkökulman.

+lQHQ PXNDDQVD WDLWDYDNVL RSHWWDMDNVL NHKLWW\PLQHQ HGHOO\WWll UHÀHNWRLYDQ WRLPLQQDQ yhdistämistä selkeämmin taitavaa käyttäytymistä haastaviin ja välittäviin tilanteisin sekä opetusmalleihin. Enkenberg (2002) toteaa, että tietoa ja taitoa opitaan parhaiten tilanteissa joissa ne ovat ”läsnä” tai jossa ne haastetaan.

Tässä tutkimuksessa kehitetty Asunnon suunnittelu -opetusohjelma rakentui vii-destä valinnaisen kotitalousopetuksen kotitaloustunneilla järjestetyistä opetuskerroista.

Opetusohjelman toteuttaminen peruskoulussa ei vaadi kouluilta erityisiä puitteita tai oppi-lailta erityislahjakkuutta. Kehityksellisen vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvitaan kuitenkin useita opetuskertoja. Adeyn, Shayerin ja Yatesin (1989) tutkimusten mukaan yhden teh-tävän kahdessa viikossa kahden vuoden ajan on todettu olevan välttämätön minimi olen-naisen kehityksellisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Toisaalta Kuuselan (2000) tutkimus osoitti, että myös yhden lukuvuoden aikana ja kerran viikossa tehty interventio saa aikaan hyviä tuloksia ajattelun kehittymisessä. Isossa-Britanniassa monet opettajat ovat käyttäneet tehtäväsarjasta vain muutamia tehtäviä muodostaen niistä “minisarjan”. Tällä tavoin käy-tettynä tehtävillä on enemmän merkitystä tietynlaisten päättelytaitojen kehittymisessä kuin formaalisten operaatioiden kehittymisessä, mikä saavutetaan koko tehtäväsarjan läpikäymi-sellä. Tehtävien kehityksellisen vaikutuksen todentamiseksi tarvitaan oppilaiden ajatteluta-sojen alku- ja loppumittaukset. Tässä tutkimuksessa ei ole testattu oppilaiden formaalisen operationaalisen ajattelun kehittymistä opetusohjelman seurauksena, vaan tutkimuksessa on etsitty ilmaisuja tai merkkejä opetusohjelman ajattelua haastavasta käyttötarkoituksesta.

Tarttumapintoja muihin oppimisympäristötutkimuksiin

Vuosien 1994 ja 2004 peruskoulun opetussuunnitelmien perustana on konstruktivistinen oppimiskäsitys, joka korostaa oppilaan aktiivista roolia oman tietorakenteensa järjestäjänä.

(Opetushallitus, 1994; Opetushallitus, 2004.) Opetussuunnitelmissa ilmaistu konstruktivis-tinen oppimiskäsitys korostaa oppilaiden sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä ja sitä voidaan pitää painotukseltaan sosiokonstruktivistisena. Oppilaan ymmärtäminen aktiivi-seksi tiedon hankkijaksi ja merkitysten luojaksi edellyttää muun muassa tutkivaan oppimi-seen tukeutuvien työskentelyotteiden käyttämistä. (ks. Barron, 2003.) Peruskoulun

opetus-suunnitelman perusteiden mukaan oppimisympäristöllä tarkoitetaan oppimiseen liittyvää fyysisen ympäristön, psyykkisten tekijöiden ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuutta, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat. Oppimisympäristön tulisi tukea opettajan ja oppilaan vä-listä sekä oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta ja ohjata oppilaita työskentelemään ryh-män jäsenenä. Tavoitteena on avoin, rohkaiseva, kiireetön ja myönteinen ilmapiiri, jonka ylläpitämisestä ovat vastuussa sekä opettajat että oppilaat. (Opetushallitus, 2004, s. 18.)

Tämän tutkimuksen oppimisympäristökäsitys liittyy Kuuselan (2000, ss. 15–16) ku-vaamaan Adeyn ja Shayerin (1994) interventiolle antamaan sisällölliseen tulkintaan, jonka mukaan interventio määritellään perinteisen opetuksen, instruktion vastapariksi. Tällöin in-terventio on olosuhteiden luomista ja sellaisen oppimisympäristön rakentamista, joka johtaa akkommodaation kautta oppilaan ajattelun uudelleenjärjestymiseen hänen konstruktiivisen työnsä seurauksena. Kuusela (2000) näkee tällä ajattelulla olevan yhteyttä opetussuunni-telman esittämään konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Konstruktivismi liittyy opetus-järjestelyihin, mikä ilmenee suotuisten oppimisympäristöjen rakentamisena ja oppilaiden aktiivisen toiminnan tukemisena siten, että oppilas pystyy itse konstruoimaan sen ajattelu-mallin, jolla ajattelua kehittäviä tehtäviä ratkaistaan. Kuuselan (2000, s. 18) mukaan opetta-jan tulee luoda sellainen oppimisympäristö, joka tekee mahdolliseksi oppilaiden itsenäisen, mutta järjestäytyneen työskentelyn. Opettajan tehtävä on toimia oppilaiden keskustelun käynnistäjänä ja toiminnan ohjaajana.

Viimeaikaisissa oppimisympäristöpohdinnoissa esimerkiksi Kumpulainen ym. (2010) kuvaavat hyvää pedagogista oppimisympäristöä mielekkääksi kokonaisvaltaiseksi kasvua tukevaksi ympäristöksi. Keskeisinä nähdään muun muassa ajattelun taitojen ja ongelman-ratkaisutaitojen kehittyminen, taito kyseenalaistaa, argumentoida ja perustella tietoa sekä taito hakea, käsitellä ja arvioida informaatiota. Tässä tutkimuksessa Asunnon suunnittelu -ohjelman avulla oppilaille luotiin oppimisympäristö, joka tarjosi heille haasteita, jotka voi-vat olla väylä heidän ajattelun taitojensa kehittymiselle. Opetusohjelman ja tehtävien avul-la oppiavul-laat johdatettiin selavul-laisiin tiavul-lanteisiin, joissa heidän oli konstruoitava itselleen sekä uutta tietoa että uusia tapoja ajatella ja prosessoida tietoa esimerkiksi muuttujien ja suhtei-den avulla. Opiskelu linkitettiin todellisiin asumisen arkipäivän tilanteisiin. Opetusohjelma kytkeytyy niin koulun ja opetuksen tavoitteeseen kuin kotitalousopetuksen perustehtävään tukea oppilaiden kasvua ja antaa oppilaille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Venäläinen (2010) on tutkinut kotitalousopetuksen oppimisympäristöä ja nostanut väitöskirjassaan esille monikulttuurisen oppimisympäristön kehittämisen kotitalousope-tuksessa. Tutkimuksessa peruskoulun kotitalousopetus nähdään oppiaineena, jonka avulla voidaan ymmärtää maahanmuuttajan arkea ja sen haasteita erilaisten koti- ja koulukulttuu-reiden välimaastossa. Malinin (2011) väitöskirjassa tutkimuksen kohteena oli kotitalous-opetuksen fyysinen oppimisympäristö, joka voidaan suunnitella myös sellaiseksi, että se edistää oppilaiden ajattelun taitoja. (ks. Kivilehto & Malin, 2001.)

Enkenberg on (2010) kartoittanut tulevaisuuden oppimisympäristöä opettajaopiskeli-joiden kokemana. Opiskeliopettajaopiskeli-joiden tehtävänä oli laatia pienryhmissä työskentelemällä kuva-us tulevaisuuden oppimisympäristöstä. Opiskelijat hahmottivat oppimisympäristön hyvin monipuolisesti liittäen siihen erilaisia teknologian, oppimisen, pedagogiikan ja kontekstin elementtejä. Suunnitelmissa nousi esille kollaboratiivinen, yhteistoiminnallinen oppiminen erilaisissa formaaleissa ja informaaleissa konteksteissa sekä erilaisten teknologioiden hyö-dyntäminen.