^ 5 ainou ailioia - Kustaa Mauri Armfelt : elämäkerta

3oS fpfijp, m istä fppStä SteuterBolm niin fiilj*

feäSti mafoiti ja mainofi Slrmfeltiä, uBraten fiiBen tnrtim m nn feffeliäifpijtenfä ja juuret m äärät föpBän mnanfa muroja, niin ei fiiBen löpbä maStauffeffi muuta ft)ptä, tuin että Bän, matlanBimoifenn jn

peljäten incnettäinänjä nm ttanja, fatjoi 9trmfeltin luanrattijefji tilpnitijatjeen, ainoaffi, jofn K ustan Illm e n hengeSjä jn innnhnn fnrSfin inutnnn fnattoi ajettua tjänen jijalleen t)attttu§ol)jiin. 9iuotjin fnnja ifäiuöt fuStniuinoneja, jifji oli tonnrariijin K ustaa Illm e n nitalainen tehtäroä roahinnottoniatji, jn Strinjelt antoi lonrom nttoinalln jn ijtimielijellä fäptöfjellään, teräjoällä fieleltään jn ainomietijellä tirjoituStam allaan, fplläfin njinn terää jille, jofa] ajina etji, fplläfin iSfun jiojn iSfijälle.

DIemme maininneet, että tjän pilfnIIijeSti ja nrmoStelemnttn firjoitti npfijijelle t)oIIitufjeIIe, jiten jen fiuftua fiifjottnen. 9Jtuttn mielä jäälim ättöm äm m in f)än armoSteti m u u ttu n u tta hntlituäijärieStelmää, jen foEoonpnnon, jen juuntna ja tnrfoituSperiä, tirjeiSjään pfjituumnijille pStämiUeen Ju fijo lm aan , Eäpttäen räifeitä m ärejä jn nnfaroita janoja, ©en lijäfji Ijän oli olituijeSjn firjcenmniljboSjn nujöSEin ulfomoiSten maltiomieSten, eritpijeSti m enäläisten jn englantilais*

ten, fnnSjn, jn fum aji Ijcillefin fotimnanjn oloja ja niitä foljtaloita, joitn foljben je npt tutti, niittä jpn*

fittä m äreiltä, jommoijifji ne miimeisten tapnuiften mntoSja olimat Ijänelte itjetleen tumaStuneet; tnitomntto*

muuS ulfomnijeSjn politiifosjo, IjcittouS jn epäjoljbon*

mufaijuuS jijämnijeSjn, tjatu m uuttaa taiffia ,KuS*

tnn Illm e n tnitotjia, tempepS funinfaan murljnnjin totjtnan, jofa meltein tuntui mpötämitjotlijuubclta, nuoren tunintnan, (jofn oli jnirntoincn jn mietettään rnSfaS), tnrfta matjtiminen, jota antoi ailjcttn epäitpt*

jiin, että Ijänettin taljbottiin rnim nta jprjään, — nä*

mä jcitnt otimnt Ijänen runjnnSjn firjcenmailjboSjaan niituijena armoStelnnailjeena, jn uubet mieStit DtuotjiStn antoim at ljä” cn fmunituitteen oina uutta mirifcttä.

$ ä n oli m afuutettu, että tuo „tjeittiöitä" juojimn tjattituS

mei Siuotfin ^jnfobirtiSmin" BUnnnin. 3 a fiitä mafau*

inutfesta rupefi SlrmfeltiSfa jo nitafiu itäm ään tuum a mäfinäifettä feinoHa, BaHituS!eitau£feHa, nuoren funin*

fann tiipfi*itäifetfi jutiStam ifella, palauttoa marmempi BattintojärjeStetmä Stuotfiin jn pelastaa ifänm aa tur*

mioSta. 3 n m arom attom ana fuin ainalin uSloi Slrm*

felt nuo latfernt mietteet jn Bäilpioät tuum at jn fuunni*

telmnt paperille tirjeiSfään totimnifiHe jn ulfomaifiHe pStämitleen, B^ti lun ne BöneSfä fpntpim ät, ja ennen*

fuin Bän tarfem m in ajattelem alta oti itfe niiben epä*

fäptännöttifijpben ja luaBbottomuuben Buomnnnut.

fioufnttu itfernffnuS ja fprjäänjoutum ifen fatferuuS ajoim at Bäntä noielä rnfentam nan pBä uufin fuunni*

telmin ja n iistä pStämilleen fertomnan, — namista*

m atta, että nuo tirjeet ufein fuornan m enimät 9leuter*

Bolmin urffijain täfiin.

<t>änen näiSfä mieliatoiSfn mnttuStelteSfaan ©af*

fan läpi, SlncBeniSfn, SreSbeniSfä jn SöieniSfä, — famoi*

Bin nifoiBin joHoin Bän „P i-ospectuksensa“ rnfenfi

— rupefimnt nuo ebeltäferrotut Bäilpn)ät tuum at faam aau mäBän roarmempia m uotoja ja äärim iim oja.

$ ä n fäfitti, että muutoS 9tuotfin BolBojnBnlfilnffeen ei olifi aifnanfaatnmiSfa muuten fuin jofo fifällifen fnpinan fauttn, jota Bän ei m illään eBboHa tnBtonut nostattaa, tai jon tu n ultom altnn m nfamain m aroituSten taiffapn uBfanman efiintpmifenfin lautta. 3 n fiHoin joutui Bän ajattelem aan fen m ailan m älitpStä, jonfn tanSfn Bän itfe oli 9tuotfiHe pari m uotta fitten nifnan*

fnnnut puolustusliiton, Söenäjää ja fen maljtamna Baltitfijatorta K atariina II:S ta. § ä n e n läBeinen tuttnm uutenfa äöenäjän 3luotfiSfa oleman läBettilään fanSfa maBmiStimat Bäntä näiSfä mietteiSfään. 3 n roaitfa Bän fpHä maStenmielifeSti taBtoi täBänfin apu*

teinoon turm autua, m uistaen Söenäjän turm iollista

fefaontumiSta SPuoIon fifäEiftin oIotf)in jn 9luotftn!in puoluertitotljin n. f. luapoubenaiaEa, piti Ijän fitö fui=

tenfin roälttcimättömänä m aanfa pelnStamifeffi mielä fuurem m aSta tu rm io sta ja armeti SBenäjäu liifas n a ista fefaantum iSta hjEä fitten nifanaan moitaman m älttää.

9läm ä mietteet olimat, futen janottu, Ijajonnifia, hetfeEifiä mielenfofiteita, maiEa täSmäEifijyttä ja johbonm ufaifuutta, m aan niitä hän hautoi ja niistä hän paljo firjoitteli xjStämiEeen, m arfinfin neiti fftubens fföIbiEe, funinfaan fiijteeriEe Sfibert ©hrenftrömiEe ja funinfaan opettnjaEe freimi ©plbeixftofpeEe, jonfa piti m älittää firjeenmaihtoa nuoren funinfann fnnSfa, m utta jofa fum m infin pian fiitä luopui. „ S ielu n i on fynäni färjeSfä", taufui Strmfelt fe rran itfe ja m arfinfin fu u tu h fiSfaan oEeSfaan ei hän nraSteEut m itään. S iten fämim ät hänen fatferat firjeenfä m arfin manraEififfi häneEe itfeEeen ja hänen yStämiEeenfin, ja tuo firjeem ronihto fämi fahto manraEifemmaffi fiitä fyyStä, ettei hän itje foSfaan häm ittänyt m itään fnomiaon firjeitä, pyyfimätpä hänen yStäm änfä fitä fuinfn h artaasti tahnnfo. 9lrmfeftiEa oli fyEä fyytä epäiEä, että fjä*

nen firjeitään omoiltiin ja femääEä 1793 fai Ijän m arm an tiebon, että fftuotfin IgampuriSfa ofemn poSth pääEiffö iöregarb, jota hän itfe oti pyytänyt firjeih tenfä mälittäjäffi, oli fnnnut SuftjoImoSta nim enom ah fet fäSfyt nroata faiffi 9frmfeItiEe tulem at jn häneltä lähteneet firjeet. äEutta Sfrmfelt ei fäynyt fiitä fen marom ammaffi, firjoitteli moan yl)ä ebeEeen jn tam nEh feSti ilm an „am ainfirjoituS ta", loniffn hän fyEä ofi hanffinut itfeEeen ja yStämiEeen fnlnfirjaimetfin eli fhifferit.

SBarfinfin mm 1792m lopuSfa ja feurnaman nIuSfa oti SIrmfeltin firjeiSfä, noita hainnaifia etjbotuh

jin SBeniijnii nnmn fcipttämijeStä ja uuben

hnHitufjen ajettamijeSta, jotfn h«n jitten itjefin '^110= inaji innhbottoinitji, m aan nuo firjeet tnftä ojalta eimät miefä, harm ojn poiffeufjin lutuunottnniattn, jou*

tuncet uuuStijain fäjiin. 9trm jeltin jittoin tefemiä efjbotufjia tttuotjin m altiopäim äin fofoonfutjumijeSta, joiben aifnna pahirmnnSja tapnufjeSja menäläijen fai*

m aston pitäiji ilmcStpä Juff)otm an ebuStntte, eimät hänen tjStämänjä hpjoäfjpneet, ja jifji I)än n iistä luo*

pui. SSenäjän feijarinnattn n iistä tu u m ista tuSfin lie ottut tietoafnnn, mniffn Sfrmjelt fpttä itlfomnittn niistä ujein pul)ui loenäläiSten maltiomieSten fanSja.

©enjälfeen 9lrmjelt rafenteli juunnitelm aa, että nuo*

ren KuStna IV 9laboIjin pitäiji fääntpä firjeettä .Katariina II:jen puoleen, jn Ijän foetti tu rh aa n jaabn firjettään n iistä eljbotufjiStn neiti Stubenjfolbin fautta annetufji nuorelle tuninfnotte. ®tijoStin Slrmjeltin itäinen jotntomeri 3- %■ 9lminofj joutui näihin nitoi*

hin hänen tanSjann tirjeenmailjtoon jämoiSto ajioiSta jn jenfautta mpöSfin hänen ju ttu u n ja ojattijetji.

9lminofjitta oli hpjniä tuttnm uutjia $)SietariSjn, jifji tohtoi Slrmjelt hänen apuaan httioäfjeen fäijttää.

SläiStä tu u m istaan on 9lrm jelt eräälle poperitte firjoittanut eljbotuSjuunnitelmnn, fonjeptin, jonfn hän itje on nim ittänijt „3önttontum ouSjuunnitelm nfji", ja täm ä paperi, jonto nojatta hän ei tum m infann m itään eljbotuSto ole fenettefään tehnpt, joutui mijö*

Ijemmin Steuterljolmin nuuSfijnin fäjiin jn jiitä tuli m anrnttijin tobiStuSpoperi 9lrm jeltia jn Ijänen ijStä*

m iään lunStnan. Jo ijiS jn tirjeiSjä jnm nlta ajalta oli mielä ehbotutjin, että 3Benäjän teijnrin pitäiji futtattn laljjon .Kaarle=herttua luopum aan m attaStoan. SBielä eräs tirje, jonfa 9lrmjelt tirjo itti SBenäjän *3BieniSjä olemalle lähettiläälle, ja joSja oli juunniteltu, miten

feifartnnn rotmnStoHnnn motft fannnttan BaHitiiffen*

m uu to sta StuotfiSfa, oli arroeluttam aa fifältöä ja fefin joutui DleuterBoImin täfiin.

Stäitä firjeitä, joiSfafam ojn mietteitä eri muunnot*

fiSfa täfiteltiin, ja joiSfa taitiSfa oli fntteraa piltfon IjerttuaSta ja fjänen „fuurm ifiiriStään", oti paljo.

SBottioHifet unelm at — fiUä m uutfi tiiitä tuStin moi fanoa — eimät nrm attnm aSti ptfin olifi 9teuterf)otmiSta tuntuneet niin m aarallifiltn, mnnn tuo t)äntä itfeään tnrm im a purema im a fai fiänet m aalaam aan faitti nuo „fomnHuSnifeet "m itä fpntim mitfi. ©itfi Bän mpöS*

fin jnnofi pBä fifää, lifää näitä firjeitä, näitä tobiStuS*

fnppnteita. 3 a Bänen fätprinfä Bnnffimnt niitä Bä*

nelle — monella tamaHa. ©ittenfin, fun Slrmfelt mm 1793 futueSfa jo oti luopunut ufeimmiSta ebeHämninituiStn „unefmiStann", m ainittiin niistä Bänen pBä jattumaSfn tirjeenmniBboSfann, jota ei of*

tu t julfifuutta m arten aijottu. llfeat m uut Benfiföt, fuin ne, joista' täSfä on m ainittu, olimnt enemmän tai mäBemmän tuttamallifeSfa firjeenmniBboSfn Slrm*

feltin tnnSfn ja fnimat ptfi pBbeHä, toinen toifello ta*

m atta ofanfa fiitä onnettomuubeStn, m infä täm ä

„maItiofamaf[uS" SXrmfettitte tuotti.

Strmfeltio oli m nroitettu, m utta Bän fitä l)ah metfi, eitä Bän toifnffeen tieim ptfään, että mntoojia fuoraStann mififi Bänen pm päritfään. Stiiben joBtnjn oli ebellämninittu ipirnnefi, liittotnifennon läBetpStön fiBteeri 2agerfm ärb. 3 o Slrmfeltin oleStelleSfn ipifnn fplpppaifnSfn, piti $pironefi nuuSfijoitnnn Bänen pm*

päriHään. Stäille Btii^foBti enfitfi „ P ro sp e ctu s“ ne*

nään, jn m araStnm alla fai ipirnnefi pt)ben tnppaleen tätä lentotirjan fäfiinfä eräältä StoomnSfa olemalta Slrmfeltiit pStäm ältä, rnnSfalnifelta pntolaifeltn. ©än läBetti fen B^ti Shiotfiin. 3ät>renfiSfn erofi Strmfeltistn

hcinen filjtcerinfn, abtie b’§ ern l, „ P ro sp e c tu k se n “ tefijä, jota mntfiiSti 3BcnnjäEe jn tuet m ufanann eräitä 9frmfettin firjeitä. ipirnnefi lähetti mieljiä täm än jä h feen, ja nämä hänet jnnnnitfiroat SitSfctborfiSfaja riiSs timnt häneltä 9frmfeltin firjeet. S o ta poStiSfa täheh timät ipiranefin mafoojat feiffnperäifctfertomutfet9frm=

feltin toim ista hänclfe 9toomaan, jota poStiSfa lähetti ipiraneji ne 9icutcrholmiItc. .Run 9frmfclt 9tooman tantta m attuSti Jtapoliin, fai ipiranefi erään tätys rinfä, töeuebctto 93torin, fijoitetuffi Jfrmfcltiu perheen palmetuffcen, ja toimen tuufauben tuIueSfn täm ä Inf=

fanm atta 9frmfeltia mnfoifi. 2 u u ltiin 9rrmfcltilfa ote®

loon joto m utanaan tai joSfatin tnltenncttuun malmiS täfitirjoituS tuota „P ro sp e ctiik se ssa“ lutonttua fu u rta teosta m arten ,RuStnn lllrS ta , jn tätä fäfitirjoituStn

— jota ei tobcflifuubcSfn mielä ollut otemaSfn, ronitfn 9lrmfelt fiitä m äliin fehui — foetti ipirnuefi erityis feSti pyybyStää, fiffä tuota teoStn Steutcrholm pettäfi fuin ruttoa.

2Bnfymättömänä jnhtnfi jn mnrnSteli fpirnnefi 9lrmfcltiu firjeitä, m utta joutui niiben fnutto m äliin m äärälletiu jälefle jn fni teljbä paljo turh aa työtä.

9tiiu oli hänellä fomppnuiin m afoojia feurnnmnSfn m uutam an rnnStnlaifen näyttelijän jälfiä, jofn olifcus ruStellut 9[rmfeltin fnnSfn jn fitten mntfuSti S affann, m utta hiiomnfi lopuffi hariuiffceu njaneenfn tnfnn mins tontn miestä. .Rumminfiu fumnfi hän pitfiSfä fertos muffisfnnn Stuotfiin tuloffet näiStäfin mnfoilemifistnnn crinomnifen tärfeiffi. ^Paremmin hän onnistui, fun hän nIuSfa muottn 1794 fni 9lrm feltin firjecnmnihboStn tietää, että jouffo täm än papereita oli tallennettu renfiSfn 9lrmfeltin yStämäii, lorbi §erm cyn huoStnnn.

SuuEen, että täSfä nyt oli tuo ifämöity fäfifirjoituS, pntffnfi jPiranefi Ijcti joitfon m arfnita tuota m yttyä

umraStnrnnan. SBnnrtcn tirjeiben nimtlTn niinin I)ic*

rnutuiinnt iperincpn pnlfotttSten tnttnnniutecn, fniront fuurtlla Inhjoillo ncimn unimiStnnmnn jifmnnfä jn iDcimnt tcthbotn pöllä lorbtn mnfmtf)uonceStn tnfto*

jen tnfan tuon holntnn pnfetin, jonfn fnoren jitten tnptthoät jontntoiffn papereitta jn njettiioat jinetitettpnn pnifoitteen. © nnrefji pettpmpfjefjeen nnfi Spirnneji, että faininttu fäjifirjoituS ei ollut täSjäfään mptpSjä, ronan Ijän ei nomiStnnut, että jiinä oti 9ieutert)oIniittc paljo fattiSnnuoijempin ja 3lrmjeltitte paljo lonarnfti*

jempin tobiStuSfappaleita, niin. 3lrrnje[tin firjeenioaif)to meltein foto nmobeltn 1793, joufoSjn mpöSfin tuon ututurooijen „2Bnttnntum on§juunniteIm nn" tonjepti.

Komeasti tttuotjin IjattituS täStä jaaliiStn patfitji ipi*

ronejin, jiten tu n nustautuen mpötäjppttijefji luarfnuteen.

9[rmjeltin njunnoSja tttnpotiSja mifiji mafoojin.

9trmjeft oli jo Stuotjin hattitutjen uhtnnroiSta tirjeiStä ja pStäm äinjä mnroitufjiSta hnom annut, että hänen tehtäioänjä ttJuotjin lähettiläänä pian oli topuSja, jn hän oliji ternaam m in jiitä itje luopunut jn jiirtpnpt jonfun m uun mnnn palmelufjeen, mnnn toloubettinen ahbintotifn eSti häntä jitä tetemäStä. tttnpolin toiSja ja plfjäijiSjä (m arjintin engfantifaijiSjn) piireiSjä oli hän jofnpäim äinen juojittu mieraS ja eritpijeSti oli hän o nnistunut m oittnm aan tuningatnr Knrotiinon juojijnfjeen. J ä m ä juojio je mihboin hänet peloStifin ttteuterhofmin m irittäm iStä anjoiStn.

'^aRofaifcita.

©affaloiSten fanomaleBtten fautta] fai Strmfelt aluSfa muotta! 1794 tiebon’ fiitä- m altiofam atluffeu fa faIaIiiton]j lanteesta, jofa 3tuotfiSfa; oli miritettij tjäntä ja ufeita m uita Benfilöitä m aStaan, jo tta m uta olimat Bänen liittolaifiaan, m aan jo ista Bän ei fuu*

rin ta ofaa tuntenut nim eltäfään. 3'outufuun teStimai*

IjeiHa 1793 oli SutBotm aSfa m angittu neiti 9iuben*

ftötb ja filjteeri @Brenftröm pnnä m uutam ia Strmfel*

tille outoja Bentilöitä, jo tta totjta m apautettiin. Slrm*

feltitte ei täm ä toimenpibe oHut aim an obottam aton — pariin fuufauteen tjän ei oHut faanut firjeitä neiti 9tubenffölbiftä, ja fe Bäntä epäifptti, — m u tta fe muoto, joSfa tuo BpöffäpS teljtiin,— m ufafeffittp faajo falaliitto Berttuan ja SieuterBoImin murBaamifeffi, — fe Bäntä tum m intin BämmäStptti.

fiuonnoHifeSti oli SleuterBotm enfimmäifeffi pitä*

npt Buftttt fiitä, että „ liiton" pääm ies Slrmfelt f aa*

taifiin mangituffi, ja fitäm arten lätjettänpt SBälimerelle fotalaiman fenraali jnljbolta. S ä ilä oli täSfp m aatia Stapolin BciHituffelta Slrmfeltin luomut*

tamiSta taiffo, joS fe ei onniStuifi, m angita Slrmfelt m uitta m utfitta. Slrmfelt fai pStäm ältään ©enuaSta mieStin, että $Palmc|ioiSt nitoi Boufutelta Slrmfeltin laim aan ja pibättää Ijänet fiellä. Släm ä mieStit luon*

nollifeSti pljä fatferoittim at Slrmfeltiit mielen, ja npt Bän maStn Ijuomafi ajaa ijliranefin m afoojat talo staan pois; m utta niitä oli mielä Ijänen oinain palfoHiStenfa joufoSfa.

@nfi töitfeen päätti Slrmfelt laittaa perBeenfä turm aan ja m alm istuffiltaan fiiljen faattoi Bän i)3i*

ranefiHe, jofa luuli Slrmfeltin itfenfä aitom an paeta.

paljo ijlitnöäräistä huolta ja puuhaa. 9fvjnfeltiu puo*

Ujo m attuSti äyenäjäu Stnmercu m natuutiiu jutulaiSs teuja luo ja pääfi finne onneftifeSti tapfinccn, feuroh necn. ffltafcntuueiit mielin jäi 9lrmfelt fllapoliin loartoom aau tapausten fehittym istä ja ncrottaiEa, te=

räm illä firjeillä 3iuotfin haHEutfcEc ja ©uropan fa*

nomalehbistölle p uolustam aan fyijttönnjyttään. ©unen pitfää eljti fitten rnttnifcmn Ijetfi, jota Slrmfelt obotti.

fpolmqmist foapui Inimoincen Dinpoliin — m aitta hän oli m u u ttan u t laim anfa nimen jn itfe hjm yili laSth ruum nSfa ctfyttääffecn Strmfeltin — jn mnati 3lapos Iin hallitu sta luom uttam aan maltioritotfeStn fijijtetyn Slrmfcltiu. RuningnS jonStnfi mältcEen; ei näyttänyt oleman m itään fyytä emätä tuota 9tuotfin hallitutfen , pyyntöä. SBaau funiugatnr .Raroliina fai famaltn tie*

bon 9lrmfeltia uhtnnronStn umarnSta. .©än läljetti Ijeti micStin eräälle heibänyhteifeEeyStämällecn, englantilais felle roumnlle, jota tuota pifna hantti 9lrmfeltitle paSs fin jn m iipym ättä lähetti hänet fetä Ijänen nuoren ySs täm änfä, ruotfntaifen lu u tn an tti töcänbftröm in, omiUn m nunuiEanfa pois 9tapoliSta. 3 o ebeEifenä päim änä oli Strmfelt pitänyt Ijuoltn tnm arniufa talteen fanttas mifeSta.

S lta oli miileä, 9lrmfelt päätti jääbä yötfi tieus m nrreEa olemaan pieneen, Ijuanoon ram intolnnn — jn fe feitta Ijänet pcInSti Ipiranefin jn lipalmqmiStin tätys reistä, jotta nyt m onilutuifim t m äijyim ät maanteiEä hänen fintereillään tjäntä pyybyStämäSfä „elämänä taitfa fuolleenn"; nuo nljucet nuuSfijat tiireljtimät pies nen topotan olji, ja aam ulta nfettui 9lnnfelt muutas miffi päimiffi nfum aan erääfen frnnfiSfoIniStuoStnriin, faaben fiellä fättetyn turtunpaifau jn mieraSmarnifcu foljtelun. § ä u e n yStämänfä Siränbftröm hantti ljä=

nelle finne tietoja tapauffista 9tapotiöfa. S ie llä oli

pleinen tnieltnln jaiitoiu fiitn jnrjcStijSnmltatm tään*

tpnpt 3lrmfeltm ninfoojia jn iDninoojin mnStnnn, fun tietoon oli tuHut, ettft nnm ä ^irn n ejiltn olhoot fnn*

neet tinonn jn tnSfpn inurt)atnfin pnfotaifen, jn muu*

tam nt nniStä heittiöistä pistettiin joanfitann. J ä t ä fuotuifan fäännettä fäijttim ät 9trmfeltin ijStämät ja etenfin funingatnr K aroliina ht)niätfeen nuttaaffeen 3trmfeltin m arm nan turm aan. Sjtntmqmift taimoineen purjehti pois. 3 o Slrmfelt p n k fi fuin juojittu moit*

tajn 9tnpoIiin, joSja hnVituS foitella mahboEijeHo tam olla piti hänen turm nllijuubeStaan huolto. @räS ijihäinen rjStämä, m arffiiji S e t 35nSto, jätti 8trm*

jeltille funingattaren puolesta 10,000 tufaottin motfn*

rnhoifji ja jaottoi hänet om illa m aunuillaan en jifji omnnn tinnaanja Kotabrinan jo jitten lairoalla Stbrian meren pii S atm ntinan.

9trmjeltin m atfan pääm aali oli npt ipietari; 3Se*' näjän m ahtam an feijorinnnn palmelufjeen aifoi hän tarjoutua, K atariina Iltjen, jofa jo ennen oti tuman*

nn t hänette pStäioällijen maStnnnoton. 3Baan ttta*

potiin janpui jam ann aifnon ebettämninittu tätjetpStön jiljteeri 2ngerjm ärb hufenman 3trmjeItio ja ittapolin hornilta fpjpm ään hO^uitpStä jen hulmefjnman fäp*

töfjen joljboStn, jonfn jftuotjin huVituS oli täSjä ju*

tuSjn jannut ojafjeen, monn Ijän ei pääSjpt ebeS fu*

ninfnon puheille. J ä m ä n 3lrm jettin pelaStnmijen johboSto feSti jitten fnunn mihniSta firjeenmaihton 9tuotjin jn ttlapolin huttitnSten roälittä, jotfa toijiaan m arjin pleiStnjuttnmitta nim itpf jittä emäSteliroät. ijSirn*

nejitte lohjoitti ttleuterholm palffiofji fomeita armo*

merffejä, m aan n iistä ei häneltä ottut ju u rta iloo, fun ei hän jannut lupaa niitä fantna, ja fun hänet halm efjuttam an menettelpnjä johboSta juljettiin utoS faitistn jääbpttijiStä piireistä fotimaaSjaan.

lln tn rin fnutta fämi Slrmfeltin mnttn — pljä nuoren 33ränbftrömin feurnSfa — SBieniin, josfn Ijön SBenäjnn läljettilänltä fai paSfin „fmeitfiläifelle mat*

fuStafalle g reb rif töranbtiHe". slluotfin läljettiläS SBieniSfäfin foetti faaba lupaa m angita Slrmfelt, m aan fefin lum anfaanti mpöBäStiji. Slrmfelt tu lti ebelleen, juutalaisten amuHa, foban jnloiSfa oleman p u o lan läpi SBenäjnHe fiireljtien Spietnrin fo^ben. 3ännitijt*

fellä obotti |ä n finne pääfemiStäön, fanbatfeen mieS*

tejä perBeeStään ja lie to ja fiitä, miten Bänen tuleroaifuu*

tenfa fuuntautuifi feifarinnan fuureSfa maltnfunnaSfa.

§ ä n oti itfeffeen ajatellut, että Ijän fiellä foBta pääfifi jofo biplomaottifiin toim iin tniftn foifi arm eijan fomen*

nettnmaffeen. SlntferaSti fai B“n petipä näiSfä toi*

m eisfaan fanm uttuaan toutotuun loputta 1794 ipie*

tariin.

SBenäläifet roiranomaifet, joita Ijän B^ti ^ieta*

riSfa fämi tapaam aSfa, tefimät Bänelle maiteuffia ja feBottimat Bäntä ebelleeit efiintpmään fnlanimetlään.

Slrmfeltin ju ttu oli teSfen SluotfiSfn, menäläifet eimät fononeet moimonfa ottaa fuojeluffeenfa Benfilöä, jota eBtä Buom attaifiim ^fpppäätfi maltiopetotfeen. @el*

mäSti näfpi, että 9luotfin BnltituS oli antoraSti me*

näläifiä moltiomieBiä m aroittanut an tam asta Slrm*

feltitte fuojetuSta, ja Sluotfin läBettiläS oli npttin fiinä fuBteeSfa Bpmin toim elias. 3 a SBenäjän BaltituS puo*

testaan oli tältä Betfettä tonrfin Ijci^ftä tottelemoan ruotfalaiSten mnatimuffia, lun ju u ri oli teleiltä nmio*

liitto Sluotfin nuoren tu n in ta an jä menäläifen prin*

feSfan m äliltä, amioliitto, jota Slatariina I I eritpifeSti BarraSti. Slrmfelt oimalfi tuHeenfa BuonoHa B^tfeHä, m aan Bän taBtoi tum m intin B^li faaba toBtalonfa rattaiStutfi. ^eifarin n aa Ijän ei faanut tam ata ja feuraam ana aam una tjänette ilmoitettiin, että Ijänen

oltft faifeSfn htljntfuubeSfo, i)hä ebeEeen S ra n b tin n h meEn, matfuStettaiun R nlugann (pieni taupunfi löljeEö ÄRoSfomna), jota luaStnifetfi tulifi olemaan Ijänen afuinpaittanfa. iPertjeeStään fai hän fuuEa, että fe oli turroaSfa Siim inm aaEa, m u tta mielä heti ei fe faanut fieltä luuuttaa 9lrm feltiu luo. S ä m ä miimeh nen fielto oli nähtäm äSti maroteino, johon 9trmfettin turroaEifuuben touotfi rijljbyttiin. D ii näet tunneh tun, että Sieuterljolmin täShjläifiä liittu i SöenäjäEäfin, pijijbijStäälfeeu 91rmfeltiu eläm änä tai fuoEeena tä*

fiinfä, ja fitfi tahbottiin Ijänen olinpaittannfa pitää fnlaSfa.

SBiipijinättä oli 91rmfeltin erään m iranomaifen feuraamono mattuStettotoo R alugoan ja hän tätfi finne m arfin m urtuneeEa ja muStuneeEa mieleEä.

$ ä n tiefi, että feifarinna lupautfenfn m u taan tahtoi häntä fuojeEn, m utta ettei hän uS taltanut maItio=

ritotfeSta ftjijtettyä jultifeSti puolustaa, ja fitfi Ijän täfitti, että nltaroa aita tulifi olemaan toimetonta mnanpatolaifen obotuSnitna, tunniatonta ja tuoEutta.

So ytfin fe tieto oli omioan lam outtom aan tuon to h mettään mieljen. — iftuotfin haHituS mnati Slrmfeltia 9Benäjän haEitutfeltn moneen tertann täfiinfä. S ä m ä maStafi, ettei fe tunne 9trm feltin olinpoittan. ffteus terljolm ju listi fiEoin fuuren paltinuon SIrmfeltin päästä, jn ufeita Ijcittiöitä tierteli pnltinnon toimoSfn SBenäjää fanbatfeen 9Irmfeltin tnpetutfi. flfämä nuuS*

tijat eimät tum m intnan 9Irmfeltin tamanneet, Ijän eleli turm allifena fyrjäifeSfä RalugaSfa, faaben finne fpietarisfa oletonin ijStämäinfä ta n tta tietoja tapausten to aiheista.

©nfi muofipuotiSton fai Ijän fieEä ouboSfn ijms päriStöSfä afua ijtfin ilm an perhettään. Slrmfeltin puolifo, jota aluSfa touotta 1794 oli fftiinSfa fijnnyh

mcn m iniSteruoattiojihteeri), ei jaan n t i)3ietariStn In*

pan m nttnStaa miehenjä luo Knlugann ennentuin joit*

lutuuSjn 1794. 9iuotjin hnHituS ei toijetjeen jnllinut 3lrm jeltin puoUjonfnnn palata tthtotjiin, toStn hän*

tin m uta oli tirjeiSjään epätunnioittaen huHituSmie*

tjiStä puhunut. 3t>nlun tienoiSjn jniroat puolijot roih*

boin ijhtpä jn jitten elää pitfiä touojin tjhbeSjä tar*

foitettuina tnoSjn fautaijeSjn tnupungiSja.

fnionttuSjuttun 3trm jeltin jo hänen ijStämiään loaS*

taon jn langetettiin heiltä antaroitn tuomioita.

Öäpeäfjeen täptpi 9leuterhoImin ju tu n enji ioni*

heeSja m pöntää, että je tänne, jota 3lrmjeltin jn hä*

nen pStätoiään m aStaan enjitji oli nostettu, nim. jiitä, että he otim at tehneet jalaliiton murhatafjeen herttunii jo hänen juojittinja, oli perättöm änä jätettäm ä jitjeen.

illtitään tobiStuSta tällaijeSta jppEtijppbeStä ei näet 9lrm jeltin äfäijim m iStätään tirjeiStä moitu löptää ja ujeitn m angittujn hentilöitä oli jenmuotji jppttöm inä laStettamn mopnntji. Hläptti jo jittä, tuin foto ju*

In document Kustaa Mauri Armfelt : elämäkerta · DIGI (sivua 50-83)