Tutkimusasettelun muotoutuessa päätin, että kerään alustavien haastattelujen tapaan myös varsinaisen aineiston teemahaastatteluin. Puolistrukturoitujen haastattelujen toteuttaminen veti puoleensa erityisesti valitsemani aiheen kokemuksellisen luonteen takia. Tutkimuskysymyksien avulla etsitään vastauksia siihen, miten päätöksentekoon osallistuvat hahmottavat vuorovaikutuksen luonnetta ja luottamuksen asemaa päätöksenteossa, ja tässä yhteydessä jopa konsensus ja demokratia voivat näyttäytyä eri osallistujille erivivahteisina seikkoina. Puolistrukturoitu haastattelumalli on joustava ja antaa tilaa tutkijan näkökulman muotoutumiselle, jota itselleni suhteellisen tuntemattoman kentän odotin tuovankin. Teemahaastattelua voidaan kutsua puolistrukturoiduksi haastatteluksi ja toisin päin, ja sen tarkoituksena on edetä etukäteen valittujen teemojen varassa ja tarkentavien kysymysten kautta (Tuomi ja Sarajärvi 2009, 75). Teemahaastatteluun saan rajattua teoreettisen viitekehykseni, mutta samalla annan tilaa aiheen monipuoliselle käsittelylle.
Tutkijan oma päätös on se, mikäli jokaiselle haastatellulle esitetään samat suunnitellut kysymykset ja esitetäänkö ne esimerkiksi samassa järjestyksessä (ibid.). Päädyin pitkällisen harkinnan jälkeen pitämään haastattelukysymykset lähtökohtaisesti jokaiselle haastatellulle samana. Tutkittavan ilmiön hahmottamisen kannalta on näin selkeämpää tarjota tiedonantajille assosiaation virikkeitä samasta lähtökohdasta. Pidin tämän lähtökohdan aineistonkeruussani perustana, sillä katsoin, että sertifiointijärjestelmän päätöksenteko saattaa jo ilmiönä näyttäytyä erilaisena toimijasta riippuen, minkä voi olettaa vaikuttavan myös siihen, miten haastattelukysymyksiä tulkitaan. Koska haastatteluissa käsiteltiin päätöksentekoon osallistuvien vuorovaikutusta ja aineisto on luonteeltaan mekaanisen tiedon sijaan kokemuspohjaista, halusin lähtökohtaisesti pitää valitsemastani keskustelun struktuurista kiinni. Haastateltujen ei tarvinnut valmistautua keskusteluihin etukäteen, ja runkoa läpikäydessä painotin haastattelun keskustelunomaisuutta, ja sitä, että puolistrukturoidun rungon
36 tärkein tehtävä oli toimia keskustelua ohjaavana, eivätkä teemajärjestys tai kysymykset ole absoluuttisia. Hahmotin haastatelluille aihepiirin keskeiset teemat sähköpostitse haastattelua sovittaessa tai kysyttäessä lähetin haastattelurungon katsottavaksi. Jokainen haastattelu tehtiin kasvotusten.
Haastateltujen valikoiminen teemahaastatteluja varten oli selkeä prosessi. Kahden tutkimuskysymystä tarkentavan haastattelun pohjalta olin tutustunut päätöksentekoon osallistuvaan toimijaverkostoon ja saanut ehdotuksia mahdollisista haastatelluista. Halusin haastatella toimijoita mahdollisimman tasaisesti kummankin sertifiointijärjestelmän puolelta. Pyrin siihen, että aineistossa on mukana toimijoita, jotka osallistuvat vain yhteen järjestelmään, ja toimijoita jotka ovat mukana kummankin järjestelmän toiminnassa. Aineistonkeruun edellytyksenä oli myös se, että haastateltava tai haastateltavan edustama taho on osallistunut ja osallistuu tarpeeksi aktiivisesti metsäsertifioinnin päätöksentekoon osatakseen tarkastella vuorovaikutuksellisia ja toimijoiden väliseen neuvotteluun liittyviä kysymyksiä. Päätin, että kysyn ensisijaisesti kummankin järjestelmän hallitusten jäseniä haastatteluun, jotta saan mahdollisimman ajantasaista tietoa toimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta.
Oli kuitenkin otettava huomioon myös se, että pidempään mukana olleilta toimijoilta saa myös näkökulmaa siihen, miten vuorovaikutus on vuosien varrella järjestelmissä kehittynyt. Aineiston monipuolisuuden kannalta FSC-järjestelmän puolelta olennaista oli saada kaikkien kolmen kamarin (ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen) edustajia haastateltaviksi. PEFC-järjestelmässä intressiosapuolia ei ole jaettu kamareihin, joten intressijakautuneisuus ei näy niin strukturoituna.
Kyseisen valossa katsoin, että aineistoa tulisi kerätä aluksi parilta keskeisesti mukana olevalta erityyppiseltä toimijalta, jonka jälkeen PEFC:n toimijaverkosto hahmottuu paremmin ja päätöksen muista haastattelupyynnöistä voi tehdä johdonmukaisemmin.
Keskeisiä huomioon otettavia seikkoja haastateltujen valitsemisessa olivat täten intressitahojen monipuolisuus, toimijan aktiivisuusaste päätöksentekoon osallistumisessa sekä yleinen tieto järjestelmän neuvottelukulttuurin kehittymisestä nykypäivään. Koska tutkielmassa tarkastellaan päätöksentekoelimiä haastateltujen kokemusten pohjalta, havainnollistaa päätöksenteossa mukana olevien välistä vuorovaikutusta myös se, mikä päätöksenteossa on ajankohtaista sekä kuinka pitkä ja monipuolinen kokemus kullakin haastatellulla järjestelmän ja sen päätöksenteon parissa on. Vaikka järjestelmässä edustettu organisaatio olisi ollut päätöksenteossa mukana vuosia, voi itse haastatellulla olla lyhyempi tai suppeampi kokemus osallistumisesta. Täten olikin tärkeää käydä haastatellun kanssa
37 aluksi tämän osallistumista läpi ja pitää pöydällä mahdollisuus tarkentavien kysymysten esittämiseen muilta organisaation edustajina päätöksentekoon mahdollisesti osallistuneiden osalta. Tutkimuksen ongelmanasettelun kannalta on mielekästä huolehtia siitä, että aineisto kuvaa niin neuvottelukulttuurin kehittymistä ja osallistujien kokemusta vuorovaikutuksesta menneiltä vuosilta, kuin myös nykyistä dynamiikkaa päätöksentekoon osallistuvien kesken.
Teemahaastattelussa etukäteen valitut haastatteluteemat perustuvat siihen, mitä ilmiöstä etukäteen tiedetään (Tuomi ja Sarajärvi 2009, 75). Valmistelin haastattelurungon aineistonkeruuta varten paitsi teoreettisen viitekehyksen pohjalta, myös tutkimuskysymystä tarkentavien haastatteluiden kautta saadun tiedon valossa. Koska aihe käsittelee hyvin perustavanlaatuista ja alituisesti läsnä olevaa seikkaa ihmisen elämässä – vuorovaikutusta – oli haastattelurunko apuna erityisesti keskustelun rakentamisessa hiljalleen vuorovaikutuksen puitteista kohti varsinaista vuorovaikutuksen laatua. Ennen kysymykseen vastaamista haastateltu pyrkii jonkinlaiseen käsitykseen siitä, mitä tutkimus käsittelee, mitkä seikat ovat sen kannalta oleellisia ja mihin kysymyksillä pyritään (Alasuutari 2011, 149).
Suunnittelin haastattelurungon (liite 1) viiteen osioon aloittaen mekaanisemmasta, edeten neuvottelun vuorovaikutuksen kautta luottamukseen ja lopettaen yleisiin päätöksentekoa ja vuorovaikutuksen tuloksellisuutta käsitteleviin kysymyksiin. Haastattelurungossa ja haastattelutilanteessa pyrin tuomaan päätöksentekojärjestelmän rakennetta niukasti esille, sillä halusin antaa haastatellulle tilaa kuvailla omin sanoin järjestelmän rakennetta. Tätä kautta pystyisin myös havainnoimaan, mihin seikkoihin haastatellut päätöksentekojärjestelmien rakenteissa erityisesti kiinnittävät huomiota. Ensimmäisen osion tarkoituksena oli täten tarkastella sitä, minkälaisena toimintaympäristönä kukin osapuoli päätöksenteon kokee. Toinen, neuvottelukulttuuria käsittelevä osio havainnoi haastatellun kokemuksia keskustelusta ja neuvottelutyöskentelystä päätöksenteossa. Kolmas, osapuolten intressejä käsittelevä osio etsi vastauksia siihen, miten haastateltu kokee intressien yhteensovittamisen prosessina päätöksentekojärjestelmässä. Luottamusta käsittelevässä osiossa puolestaan tarkasteltiin järjestelmän tarjoamia edellytyksiä luottamuksellisten suhteiden luomiselle ja sitä, miten ne näyttäytyvät kullekin osapuolelle. Lopuksi haastattelun yhteenvetona tarkastellaan konsensuksen muotoutumista metsäsertifioinnin päätöksenteossa ja peilataan konsensushakuisuutta siihen, minkälaiseksi kukin osapuoli tässä yhteydessä kokee demokraattisen päätöksentekojärjestelmän.
38 Aineiston litterointi valmistaa tutkijan materiaaliin tutustumisen lisäksi myös koodauksen rakentamiseen (Nikander 2010, 435). Aineistonkeruu ja litterointi sijoittuivat vaiheina tässä tutkimuksessa hieman päällekkäin. Koska aineistonkeruuni ajoittui kokonaisuudessaan noin kuukauden ajalle ja tein 2-3 teemahaastattelua viikossa, ehdin haastattelujen välillä litteroida ison osan aineistosta.
Kyseinen on tutkimuksen kannalta mainittavaa erityisesti siksi, että nauhoitteiden järjestäminen litteroinneiksi limittäin aineistonkeruun kanssa väistämättä vaikuttaa seuraavien haastattelujen tekemiseen. Vaikka haastattelurunko pitäytyi jokaiselle haastatellulle samana, muokkaantui keskustelu sitä mukaa, minkälaisia lisäkysymyksiä osasi esittää ja minkä verran aiheesta tiesi. Litterointien tekeminen aineistonkeruuvaiheessa korosti tätä, sillä haastattelun anti järjestäytyi tutkimuksen tekijälle paremmin ja kysymyksenasetteluja pohti yhä uudestaan litterointia suorittaessa. Päätin litteroida materiaalin hieman karkeatyylisesti jättäen suurimman osan nonverbaalisista vuorovaikutusta kuvaavista tekijöistä tekstistä pois. Sellaiset seikat, joiden katsoin selkeästi vaikuttavan argumentointiin, kuten pidemmät miettimistauot, sisällytin litterointiin. Vaikka tutkimukseni käsittelee vuorovaikutusta, sen eri laadullisia tekijöitä ja puolestaan vuorovaikutuksen vaikutusta päätöksenteon etenemiseen, katsoin, että haastatteluissa on hedelmällisempää keskittyä puhtaasti sanottuun asiaan.
Kyseisen päätöksen tärkeimpänä perusteluna pidän haastattelujen laatua; jokainen haastatteluista oli henkilökohtainen haastatellun kanssa, eikä keskustelussa ollut läsnä muita osapuolia. Litteroinnin tarkkuus pitää suhteuttaa itse haastattelutilanteeseen; mikäli olisin tehnyt osallistuvan haastattelun tai seurannut keskusteluja, olisi tarkemmalle litteroinnille ollut jo selkeä funktio. Keskeistä on käyttää sellaista aineiston purkutapaa, jonka avulla tulkintatapojen monipuolisuus ja näkökulmien omaksumisen mahdollisuus säilyy (ibid.).