Aineiston litterointi ja valmistelu vertailuun

Aineiston litterointi on olennainen osa tutkimuksen luotettavuutta, sillä se lisää analyysin läpinäkyvyyttä ja mahdollistaa uudelleenanalyysit. Vaikka litteraatio ei koskaan täysin tavoitakaan alkuperäistä keskustelutilannetta, on sen avulla voi-tu ankkuroida voi-tutkijan tekemät voi-tulkinnat aineistoon (Nikander 2010: 432−433).

Kaikki kahdeksan 1½ tunnin mittaista digitaalisesti äänitallennettua keskustelua (yhteensä 12 tuntia) on litteroitu sanasanaisesti koko keskusteludialogista (vrt.

Hirsjärvi ja Hurme 2010: 138). Kuvaan tässä luvussa aineiston litteroinnin ja kä-sittelyn sekä sen jälkeen aineiston valmistelun sekä analyysiyksikön valinnan.

Kaikki litteraatiot on tehnyt sama, ammatikseen saneluja nauhalta kirjoitta-va henkilö sanasta sanaan pikkutarkasti, mutta kirjoitta-vain satunnaisesti välimerkkejä ja

isoja alkukirjaimia käyttäen, mikä on välillä vaikeuttanut tekstin lukemista. Olin kaikissa keskusteluissa paikalla, joten minulla on kokemus keskustelun kulusta.

Äänitallenteiden avulla oli mahdollista palata alkuperäisiin äänitallenteisiin litte-raation osuvuuden tarkastamiseksi. Ensimmäisen littelitte-raation kuuntelin kokonaan, ja se vastasi tarkasti puhuttua keskustelua. Pikkutarkka litteraatio on ollut tässä tapauksessa parempi vaihtoehto kuin karkea litterointi, jossa olisi voinut hukkua olennaista materiaalia, koska ulkopuolinen litteroija ei olisi kyennyt erottamaan olennaista materiaalia epäolennaisesta (vrt. Nikander 2010: 434).

Eri aikoina litteroidut aineistot oli tallennettu hiukan eri muodoissa. Tarkastin ja muutin ne yhdenmukaiseen muotoon: riviväli 1, fontti Times New Roman, kirjasin-koko 12. Tekstissä ei ollut mitään erityismerkintöjä, lihavointeja tai kursiiveja. Näin muotoiltua litteroitua aineistoa muodostui yhteensä 233 sivua. Keskustelutallenteet ja litteroidut keskustelut on tallennettu tutkimuksen ajaksi digitaalisessa muodossa käyttäjätunnuksella ja salasanalla suojatun tietokoneen kansioon ja varmuuskopioitu USB-muistitikulle. Yhdenmukaisista aineistoista on otettu myös paperikopiot.

Aineistojen litteroinnin ja yhdenmukaistamisen jälkeen vaihdoin puheenvuo-ronumeroiden tilalle aiemmin esitetyt tunnisteet ja kopioin tiedostot kansioon

”Aineisto_tunnisteet”. Tämän teknisen työn tein ensin paperiversioihin aineistoon tutustumisen yhteydessä. Sähköiseen versioon tunnisteen vieminen on tehty kes-kustelu kerrallaan Word-ohjelman replace-toimintoa käyttäen. Tarkistin tunnis-teet vielä manuaalisesti. Jokainen näin muokattu keskustelu on tallennettu omana tiedostonaan. Tunnisteiden tarkoituksena oli auttaa analyysin alkuvaiheessa pu-heenvuoron kontekstualisoimista organisaatioon ja asiakasryhmään, ei yksittäiseen terapeuttiin. Tutkimustulosten raportoinnissa tunnisteiden käyttö voi lisätä tutki-muksen luotettavuutta.

Alustava tutustuminen otantaan tapahtui jo keskustelua tehtäessä ja heti kes-kustelun jälkeen kuuntelemalla äänitallennetta. Yksityiskohtaisempi tutustuminen tapahtui paperiversioiden ensimmäisen luennan yhteydessä. Tein merkintöjä teks-tiin, kirjoitin tekstin sivuun ensimmäisiä huomioita ja kysymyksiä¹⁶ sekä nimesin tärkeältä vaikuttavia teemoja ja teemoja, joiden ympärille oli kertynyt enemmän puhetta ja puheenvuoroja.

Paperiversioihin tutustumisen jälkeen palasin sähköisiin tiedostoihin ja jatkoin aineistojen käsittelyä sekä analyysiä eteenpäin yksi keskustelu kerrallaan. Kuten ai-emmista esimerkeistä kävi ilmi, litteroitu teksti oli sellaisenaan melko hankalaa luettavaa, minkä takia selkeytin tekstiä luettavampaan muotoon. Lisäsin asiasisäl-töjen ymmärtämistä helpottavia välimerkkejä, kuten pilkkuja ja pisteitä sekä

iso-16. Tekstin sivuun tehtyjä merkintöjä olivat muun muassa: ”harkinta”, ”välttämätön ehto”, ”onko asiantuntijatyötä?”, ”asiantuntija vs. mestari”, ”luottamuksesta ja sen herättämisestä”, ”kumppanuuden asteet?”, ”ystävyys tunteena vs. ystävyys tekemisenä”, ”esimerkki epäonnistumisesta” ja ”esimerkki ystä-vyyden herättämisestä”.

ja alkukirjaimia. Tarkastin käytetyt lyhenteet ja korjasin niitä tarvittaessa. Poistin sanojen ja asioiden toistoja, turhia sidesanoja ja tyypillisiä puhekieleen kuuluvia täytesanoja¹⁷, joilla ei ole asiasisällön ymmärtämisen kannalta merkitystä. Pyrki-myksenä oli helpottaa tekstin luettavuutta ja säilyttää puhujan ääni. Alla on esi-merkki litteroidusta puheenvuorosta ennen ja jälkeen muokkauksen:

Ennen muokkausta

”ja niin ku orientaatiota myöskin et et tavallaan että että se niin kun lapsi tietää mitä niin kun et et voi vaihtua, et ne voi vaihtua esimerkiksi ne tekemiset mut et nää on arviointilanteista joo mutta myöskin kyllä jos miettii semmosia niin ku ikään kun vapaampia tilanteita mut … ihan vapaita ni ni kyl niihinkin jotenkin se semmonen että et et vaikka jotenkin et että tehdäänkö seuraavaksi sit tai tai tai haluatko seuraavaksi. Niin ku tavallaan niin ku miettii itte siinä mitä tekee siinä tilanteessa niin kyllähän niitä ääneen sanoo, niin ku sitä sitä vaihtoa esimerkiksi et kyl kyllä mää jotenkin tavotan tän tän ajatuksen...”

Muokkauksen jälkeen

”Se on myös orientaatiota. Että lapsi tietäisi, että esimerkiksi tekemiset voi vaih-tua niin arviointilanteissa kuin vapaammissa tilanteissa. Kyllä niihinkin liittyy keskustelu siitä, että tehdäänkö seuraavaksi sitä tai haluatko seuraavaksi tätä.

Kun itse miettii, mitä tekee siinä tilanteessa, niin kyllähän niitä ääneen sanoo, sitä vaihtoa esimerkiksi, että kyllä mää jotenkin tavoitan tämän ajatuksen.”

Tallensin muokatut tiedostot erillisinä kansioon (”muokkaus”). Tämän jälkeen siirsin kaikki keskustelut erillisiin yksisarakkeisiin taulukoihin siten, että jokainen puheenvuoro oli allekkain omalla rivillään. Sen jälkeen lisäsin viereen toisen sa-rakkeen. Koodasin kaksi ensimmäistä keskustelua herkistävien käsitteiden¹⁸ avul-la viiteen osaan. Seuraavat kaksi keskustelua koodasin herkistävien käsitteiden¹⁹ mukaisesti neljään osaan. Tallensin taulukkomuotoiset tiedostot yhteen kansioon (”rivi-riviltä”).

Päädyin muokkaamaan ja jäsentämään puheenvuoroja siten, että ne säilyttävät tarinan, terapeutin äänen ja asiayhteyden ja kuvaavat asiat mahdollisimman alku-peräisessä muodossa säilyttäen yhteistoiminnan ja kyseisen kategorian rikkaan kuvauksen. Alla olevassa taulukossa oleva tekstikatkelma kuvaa tekstiä tässä vai-heessa. Se on kirjoitettu kolmanteen persoonaan, tutkijan kielelle. Se on tutkijan

17. Poistettuja sanoja olivat muun muassa ”tota”, ”tota noin niin”, ”niin ku”, ”että”, ”et”, ”sit”, ”mut”,

”ni”, ”kyllä”, ”tavallaan”, ”semmosia” ja ”nimittäin”.

18. Ennakointi, vuorovaikutus, toimijoiden välinen yhteys, roolien vaihtelu ja ympäristötekijät.

19. Käytännöllinen harkinta, oikeudenmukaisuus, ystävyys ja kohtuunmukaisuus.

tulkinta siitä, miten terapeutit toimivat, kokevat ja kuvailevat terapeuttiseen yh-teistoimintaan ja asiakaslähtöisyyteen liittyviä asioita. Tulkinnan päähuomio on rikkaassa ja monipuolisessa terapeuttista yhteistoimintaa koskevassa kuvauksessa, ei yksittäisessä terapeutissa ja hänen kokemuksessaan.

Taulukko 12. Esimerkki aineiston muokkauksesta.

Tutkija

Mitä ajatuksia teille tulee tämmöisestä ystävyydestä? Voitte miettiä sitä aika laajastikin.

Tuota minkälaisia ajatuksia teille syntyy?

31ESL

Ehkä semmoinen sitouttaminen tai se oli väärä sana, mut se semmoinen tunteen välittäminen, meijän tapauksissa lapsille, ehkä niitten

vanhemmillekin. Et me ollaan silleen samal puolella.

Et me ollaan − ei nyt asianajajia, mutta me ollaan − no paras, mitä mä keksin on tää, et me ollaan samal puolell. Meijän intressi on sen lapsen hyvä, vaikka se oiskin eri, ku mitä ne vanhemmat on alunpitäen ajatellu. Mun mielestä se pitää sanoo ääneen.

Meidän täytyy sanoa se, mitä ajattelemme, että on parasta.

31ESL

Ystävyydestä terapeutille tulee mieleen jonkinlainen tunteen välittäminen mieluummin kuin sitouttaminen silloin, kun kyseessä on lasten terapia ja yhteistyö heidän vanhempiensa kanssa.

Terapeutit haluavat välittää vanhemmille, että ollaan samalla puolella. Terapeuttien intressi on lapsen hyvä, vaikka se oliskin eri, kuin mitä vanhemmat ovat alunpitäen ajatelleet. Terapeutin mielestä pitää sanoa ääneen se, minkä he ajattelevat olevan parasta.

Terapeuttien äänen ja terapiatoiminnan konkreettisuuden säilyttävä, terapeut-tiseen yhteistoimintaan ja kyseiseen herkistävään käsitteeseen keskittyvä aineiston käsittely oli kokonaisuudessaan aineiston tulkitsevaa käsittelyä. Muokkasin jokai-sen keskustelun kaikki puheenvuorot rivi riviltä systemaattisesti taulukon oikeaan sarakkeeseen, jolloin pystyin helposti vertaamaan muokattua tekstiä alkuperäiseen.

Jäsensin puheenvuorojen sisällöt kysymällä, mistä osallistuja puhuu. Tällä tavoin ana-lyysiyksiköksi oli ensin muodostumassa yksi puheenvuoro, mutta pitkissä puheen-vuoroissa saatettiin puhua useammasta eri asiasta, joten järkevämmältä tuntui valita analyysiyksiköksi yhden asian, toiminnan tai ominaisuuden ilmaiseva ilmaisu. Ana-lyysiyksikkö tarkoittaa tässä tutkimuksessa pienintä mahdollista itsenäistä ilmaisua.

Analyysiyksikön valinnan jälkeen palautin jokaisen keskustelun oikean sarak-keen sisällön kokonaisuudessaan tekstimuotoon ja tallensin näin käsitellyt aineistot yksittäin uuteen kansioon. Tämä vaihe oli lähinnä aineiston valmistelua varsinaista jatkuvan analyyttisen vertailun vaihetta varten, sillä vasta tämän toimenpiteen jäl-keen saatoin aloittaa aineiston sisällöllisen vertailun.