3 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
3.3 Aineiston keruu
rooli tarinan kertomistilanteessa on olla usein kuuntelija tai vähemmän aktiivinen verrattuna esimerkiksi haastattelututkimuksiin. Tarkoituksena kun ei ole, että tut-‐
kija liikaa ohjailee tutkittavaa henkilöä ja hänen tarinaansa. Kritiikkiä narratiiviselle tutkimusmenetelmälle voi antaa sen eettisistä haasteista. Niin kuin Hänninenkin (2010) on artikkelissaan todennut, narratiivinen tutkimusmenetelmä keskittyy ih-‐
misten omiin tarinoihin, jotka ovat usein keskeinen osa ihmisen minuutta. Kun näistä tarinoista tutkijat tekevät tulkintoja, voi tarinoiden kertojat määrittelemät-‐
tömällä tavalla loukkaantua. Tällöin ei-‐ vahingoittavuus ei täysin toteudu narratii-‐
visessa tutkimuksessa. (Hänninen 2010.) Narratiivien tutkijat ovat olleet myös huo-‐
lissaan siitä, onko olemassa todellista tarinaa vai ovatko kaikki tarinat vain vanho-‐
jen tarinoiden uudelleen kertomista? Tähän on todettu, että narratiiveja tulisi kat-‐
soa dynaamisina ja muuttuvina asioina, johon vaikuttaa psykologiset, sosiologiset ja historialliset vaikutteet. (Josselson 1993.) Myös henkilöiden saaminen narratiivi-‐
seen tutkimukseen voi olla haastavaa juuri sen subjektiivisuuden ja henkilökohtai-‐
senkin luonteen takia.
3.3 Aineiston keruu
Aineisto kerättiin maaliskuun 2012 aikana. Tarinoiden kestot vaihtelivat 45 minuu-‐
tista puoleentoista tuntiin. Keskimääräinen kesto oli kuitenkin noin tunti. Kaikissa tarinankertomistilanteissa tutkimukseen osallistuvat henkilöt olivat pääasiallisesti äänessä. He kertoivat oman tarinansa luottamuksen menettämisestä omin sanoin.
Haastattelija toimi tilanteessa pääasiassa kuuntelijan roolissa, mutta tarpeen tul-‐
len esitti tarkentavia ja syventäviä kysymyksiä ja ohjasi tarinan kertojaa tutkitta-‐
vaan aiheeseen, jos tarina eksyi pitkäksi aikaa tutkittavasta ilmiöstä. Laadullisen aineiston keruussa on myös oleellista huomioida se, että tutkijan omat intressit ja tarkastelunäkökulmat vaikuttavat aineiston keruuseen ja kerääntyvään aineiston luonteeseen. Tässäkin tutkimuksessa tutkija rajaa tutkittavaa kenttää oman tul-‐
kinnallisen näkökantansa välityksellä. (Kiviniemi 2010, 73.)
Kaikki tarinankerrontatilanteet nauhoitettiin ja samalla tallennettiin tietokoneelle, jotta tutkija pystyi keskittymään kuuntelemiseen sekä tähdentävien kysymysten esittämiseen. Alkuperäiset nauhoitetut aineistot tuhottiin heti tutkimuksen val-‐
mistuttua ja aineistoa käsiteltiin sen jälkeen vain kirjoitetussa muodossa. Nauhoi-‐
tukset purettiin tekstimuotoon heti haastattelujen jälkeen. Litteroitua materiaalia kertyi yhteensä noin sata sivua. Litterointi oli asia tarkkaa, jossa keskityttiin tutki-‐
muksen kannalta merkittäviin asiasisältöihin ja haastateltavan puheeseen (Hirsjär-‐
vi & Hurme 2001, 138). Litteroimatta jätettiin toistuvat välisanat ja äännähdykset kuten: tavallaan, niin kun, ööö. Aineistosta litteroitiin kuitenkin tutkijan esittämät tähdentävät välikysymykset. Litterointia tehdessä tutkija tutustui aineistoon sa-‐
malla, tehden yleisistä huomioista muistiinpanoja.
Tutkimushenkilöt
Tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena ovat alaiset ja heidän subjektiiviset kokemukset luottamuksen menettämisestä. Tämä siksi, että kirjallisuuden ja tut-‐
kimusten pohjalta voi todeta, että alaisten näkökulmasta luottamusta ja luotta-‐
muksen menettämistä on tutkittu vähemmän. Alaiset valittiin tutkimuskohteeksi myös siksi, että heiltä uskottiin saavan avoimempaa ja konkreettisempaa tietoa luottamuksen menettämisestä ilmiönä sekä sen vaikutuksista johtaja-‐
alaissuhteeseen.
Tutkimusta varten hankittiin lumipallo-‐otannan avulla henkilöitä, jotka ovat tällä hetkellä alaisena tai ovat toimineet alaisena suhteessa johtajaan. Kriteerinä tutkit-‐
tavalle henkilölle oli se, että hän toimii tai on toiminut alaisena suhteessa johta-‐
jaan ja, että johtaja-‐alaissuhteessa on pitänyt olla luottamus, joka on kuitenkin menetetty jossain vaiheessa suhdetta. Se, minkälaisia työtehtäviä alaiset ovat roo-‐
lissaan tehneet ei ollut merkitystä tutkimukseen osallistumisen kannalta. Merki-‐
tyksellistä on kuitenkin se, että johtajan ja alaisen välinen suhde tuli olla sellainen, että he ovat olleet jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, eikä esimerkik-‐
si välillisesti ylemmän johdon kanssa. Johtajan on siis pitänyt olla tässä tutkimuk-‐
sessa lähin esimies. Tämä siksi, että johtaja-‐alaissuhdetta tarkastellaan tässä tut-‐
kimuksessa interpersonaalisena vuorovaikutussuhteena ja luottamus nähdään muodostuvan ja menetettävän vuorovaikutuksessa, joten päätettiin, että mahdol-‐
lisesti laadukkainta aineistoa tultaisiin saamaan sellaisilta alaisilta, jotka olivat ol-‐
leet aktiivisessa vuorovaikutussuhteessa johtajansa kanssa.
Tutkimushenkilöt päätettiin kerätä lumipallo-‐otantaa (snowball sampling) käyttä-‐
en. Lumipallo-‐otannassa etsitään sellaisia avainhenkilöitä, jotka ovat mukana siinä toiminnassa, jota ollaan tutkimassa niin kuin tässä tapauksessa osana luottamuk-‐
sen menettämistä. Kun ensimmäiset avainhenkilöt on haastateltu, pyydetään hei-‐
tä ehdottamaan muita tutkimukseen soveltuvia henkilöitä, jotka saattaisivat täy-‐
dentää jo saatua tietoa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 59–60.) Lumipallomenetelmän eduksi on todetty, että haastateltava saa haastateltavaksi juuri ne henkilöt, jotka ovat keskeisiä tutkimusongelman kannalta (Hirsjärvi & Hurme 2000, 60). Tällä me-‐
netelmällä saamani henkilöt olivat oikeaa kohderyhmää, avoimia ja motivoituneita kertomaan tarinansa. Lumipallo-‐otanta oli myös tarkoituksenmukainen vaihtoehto ottaen huomioon luottamuksen menettämisen aiheena. Tästä syystä esimerkiksi yhteistyöyritys vaihtoehto suljettiin pois.
Tutkimushenkilöitä kertyi tutkimukseen seitsemän henkilöä, joka oli laadulliselle tutkimukselle tyypillinen harkinnanvarainen näyte (Eskola & Suoranta 2008, 61).
Tutkimushenkilöt olivat iältään 21-‐40 vuotiaita. Kaikki vastaajat olivat naishenkilöi-‐
tä ja toimiala vaihteli suorittavan työn eri palvelusektoreilta tietotyöhön. Jokaisella tutkimushenkilöllä oli subjektiivisia kokemuksia luottamussuhteesta omaan johta-‐
jaansa ja tässä suhteessa tapahtuneeseen luottamuksen menettämiseen. Tutki-‐
mushenkilöt olivat olleet johtaja-‐alaissuhteissa muutamasta kuukaudesta useam-‐
paan vuoteen.
Tutkimushenkilöihin oltiin ensimmäisen kerran yhteydessä puhelimitse tai sähkö-‐
postilla, jossa kysyttiin kiinnostusta osallistua tutkimukseen. Tässä vaiheessa ru-‐
vettiin hyödyntämään lumipallo otantaa. Tässä tutkimuksessa alkuperäisiä henki-‐
löitä, joihin oltiin yhteydessä tutkimukseen osallistumisesta oli 11. Neljä henkilöä kokivat, etteivät olleet valmiita tai halunneet kertoa liian arkaluontoisista koke-‐
muksistaan avoimesti. Tutkimushenkilöille lähetettiin viikkoa ennen tutkimukseen osallistumista sähköpostia siitä, mitä tuleva tutkimus pitää tarkemmin sisällään.
Sähköpostissa avattiin muutamalla virkkeellä, mitä tässä tutkimuksessa luotta-‐
muksella tarkoitettiin. Sähköpostissa ei kuitenkaan avattu luottamuksen menet-‐
tämisen käsitettä, jottei tutkimushenkilön oma kokemus määrittyisi tutkijan mää-‐
ritelmien pohjalta. Sähköpostissa selvennettiin tutkimushenkilöille myös se, että he tulevat pysymään tutkimuksessa luonnollisesti anonyymeina, ja että tutkimus tullaan toteuttamaan niin, ettei tutkimushenkilöitä tulla millään tavoin tunnista-‐
maan aineistosta. Sähköpostiviestissä kehotettiin tutkimushenkilöitä miettimään myös valmiiksi tarina, jonka haluaa tutkimukseen kertoa ja ehdotettiin, että muis-‐
tin tueksi voisi halutessaan kirjoittaa muistisanoja paperille, jos se helpottaisi tari-‐
nan kertomista. Tutkimushenkilöiltä kysyttiin suullisesti lupa, että heidän kertoma haastattelu saataisiin nauhoittaa ja käyttää tutkimusaineistona.
Tutkimushenkilöiden tarinat nauhoitettiin yksityisissä asunnoissa. Nauhoituksen aikana oli läsnä vain tutkija sekä tutkimushenkilö. Ilmapiiri nauhoituksen aikana oli avoin ja luottamuksellinen. Tutkimushenkilöille oli myös selvennetty ennen nau-‐
hoittamista, että tutkija saattaa kysyä välissä tähdentäviä kysymyksiä aiheeseen.
Kaikille tutkimushenkilöille tämä sopi. Tutkimushenkilöt olivat jokainen motivoitu-‐
neita ja avoimia kertomaan oma kokemuksensa tarinana tutkimusta varten. Tari-‐
naa kertoessa jokainen haastateltava kertoi omanlaisen tarinansa siitä, miten luot-‐
tamus menetettiin suhteessa johtajaan. Kaikissa tarinoissa oli vahva emotionaali-‐
nen kokemus taustalla. Tarinoissa nousi selkeästi esiin erilaiset tilanteet, tapahtu-‐
mat, johtajan kompetenssi ja omat emootiot kokemastaan.
3.4 Aineiston analysointi
Aineiston analyysista on todettu, että se on luonteeltaan suuntaa-‐antava, jonka