Aineiston keruu

4.3.1 Fokusryhmäkeskustelut

Tutkimusprosessissa etsittiin pragmatistiselle ajattelulle tyypillisesti yhdessä sellaista tietoa, joka mahdollistaa tarvittavien muutosten tekemisen käytännön sosiaalityössä. Samoin käytäntötutkimuksen periaatteita noudattaen uutta tietoa tuotettiin ryhmässä toteutuvaan dialogisuuteen pohjaten. YTT Kati Turtiainen on yksi tiedontuottamisen prosessiin aktiivisesti osallistuvista, samoin minä sekä osana kototiimiä että maisteritutkielmani tekoprosessia³. Kototiimissä työskenteli tutkimusprosessin aikana keskimäärin neljä työntekijää. Kahden muun tiimin kanssa yhteinen esimies ei osallistunut ryhmätapaamisiin, mutta puolsi tutkimusprosessia ja siinä käytettyä menetelmää tutkimuslupaa haettaessa, sekä oli tietoinen prosessin etenemisestä.

Tutkimusaineisto kerättiin yhteensä seitsemän kertaa toteutuneissa ryhmätapaamisissa loppusyksyn 2019 ja kevään 2020 välisenä aikana. Ryhmäkeskustelut nauhoitettiin ja

2 Käsitteellistäminen onkin käytäntötutkimuksen prosessissa oleellinen osa tutkimusta, joten sitä käsitellään erikseen alaluvussa 4.5 Käsitteenmuodostus osana sisällönanalyysiä.

3 Kaksoisroolista tutkimuksessa, katso mm. luku 3.2 Käytäntötutkimuksen erityispiirteistä.

25

litteroitiin GDPR-tietosuoja-asetusten (General Data Protection Regulation) mukaisella tavalla. Litteroinnin yhteydessä nauhoitukset anonymisoitiin ja ne säilytettiin ainoastaan yliopiston palvelimella. Litteroinnin yhteydessä keskusteluista lisäksi poistettiin erilaiset täytesanat kuten ”niinku”, ”tuota”, ”niin tota” ja muut vastaavat, puhekielelle tyypilliset ilmaisut, jotka eivät ole puheen sisällön kannalta oleellisia.

Ryhmätapaamisissa oli kyse lähinnä fokusryhmäkeskusteluista, jotka muistuttavat avoimen haastattelun tai paremminkin keskustelun metodia. Toisin sanoen ainoastaan teema - ihmisoikeusperustaisuuden elementit kototiimin lastensuojelun työskentelyssä - on määritelty, ja keskustelun kuluessa tätä teemaa pyrittiin avaamaan mahdollisimman syvällisesti. Osallistujien tuottama tieto teemasta myös määritti keskustelujen sisältöjä ja suuntaa kerrasta toiseen, vaikkakin samaan aikaan tutkimuksen viitekehys ja teemasta jo aiemmin tiedetty tukivat tutkijoiden kautta ryhmää hahmottamaan tutkimuksen tarkoitusta ja tavoitetta. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 75-76.)

Martin Denscomben (2014, 183-184) mukaan fokusryhmäkeskustelussa tuodaan yhteen pienehkö ryhmä ihmisiä, jotka keskustelevat tiettyyn teemaan liittyen heidän ajatuksistaan, asenteistaan, tunteistaan ja ideoistaan noin kahden tunnin ajan kerrallaan. Descombe kuvaa, että fokusryhmäkeskustelulla on kolme erityispiirrettä:

 fokusryhmä keskittyy ennalta määriteltyyn aiheeseen, josta ryhmän jäsenillä on samanlaista tietoa

 fokusryhmässä tutkijan rooli on fasilitoiva, hän ei johda keskustelua mutta helpottaa sen kulkua sekä luo luottamuksen ilmapiiriä

 fokusryhmässä jäsenten vuorovaikutus on oleellisessa roolissa, jolloin keskustelun kuluessa ajatusten ja kokemusten vertailu sekä syy-seuraussuhteiden pohtiminen mahdollistavat myös uusien ajatusmallien muodostumisen.

Tässä tutkimuksessa pyrittiin siis tuottamaan uutta tietoa yllä kuvatun kaltaisten fokusryhmäkeskusteluja muistuttavien ryhmätapaamisten kautta, kuitenkin noudattaen samalla käytäntötutkimuksen periaatetta siitä, että akateeminen tieto ja käytännön työssä hankittu asiantuntijatieto kohtaavat aidosti, reflektoiden ja käsitteellistäen tutkimuskysymystä, myös sitä kriittisesti arvioiden teoria- ja tutkimuskirjallisuuden valossa.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Denscombe (2016, 185-186) korostaa, että haastatteluissa tai keskusteluissa tuotetun tiedon totuudenmukaisuuden näkökulmasta on tärkeää, että tutkija minimoi oman vaikutuksensa ryhmään vetäytymällä mahdollisimman taustalle ja olemalla neutraali, käytäntötutkimuksen näkökulmasta tämä näkemys ei ole tarkoituksenmukainen tiedontuottamisen prosessia ajatellen. Kuitenkin Denscomben ajatus

26

on huomionarvoinen aidon dialogin näkökulmasta, jota on pidetty yhtenä käytäntötutkimuksen luotettavuuden varmistajana, ja tähän liittyy myös eettisiä kysymyksiä (ks. luku 4.6 Tutkimuksen eettisyys).

4.3.2 Dialogisuus fokusryhmäkeskusteluissa

Saurama ja Julkunen (2009, 297) ovat tuoneet käytäntötutkimuksen orientaatiosta esiin, että siinä kohtaavat sosiaalityön käytännön muutostarpeista nouseva kehittämisorientaatio ja akateeminen sosiaalityön tutkimus. Tähän pyrin myös omassa tutkimuksessani: akateemisen ja käytännön asiantuntijatiedon dialogiseen vuorovaikutukseen fokusryhmäkeskusteluiden kautta. Tällöin myös tiedon tuottaminen ja käyttöönotto tapahtuu yhtäaikaisesti.

Toisaalta Tapola-Haapalan mukaan dialogisuutta ei voi määritellä keskusteluksi, vaan se on vastavuoroista pyrkimystä yhteisen ymmärryksen rakentumiseen. Oleellista dialogisuudessa on hänen mukaansa luottamus, sekä osallistujien halu olla vuoropuhelussa mukana. Tärkeää on nimenomaan dialoginen dialogi, jossa osallistujien tuottamat sisällöt todellisuudessa yhdistyvät toisiinsa synnyttäen uusia vaihtoehtoja ja näkymiä, uutta tieota. (Tapola-Haapala 2015, 162-163.)

Tuomi ja Sarajärvi (2009, 78-80) esittelevät dialogin myös menetelmällisenä tapana haastattelumenetelmiin perustuvassa aineistonkeruussa. Heidän mukaansa dialogissa tutkijalla voi olla myös kokemuksellinen suhde tutkimuksen kohteena olevaan asiaan tai ilmiöön, sekä osallistuva ja aktiivinen, keskusteleva rooli itse haastattelussa tai keskustelussa. Tällöin myös se mitä tarkastellaan, muotoutuu dialogissa, ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Kyse ei ole kysymys-vastaus -mallista, vaan kuuntelu-puhe -mallista, jossa tutkija ei piilota omia ennakko-oletuksiaan tutkittavasta ilmiöstä vaan tuo ne keskusteluun mukaan. Nämä tutkijan käsitykset toimivat samalla myös ns.

sisäänmenoväylinä dialogiin.

Tässä tutkimuksessa niin tutkijan omat kokemukset tutkimuksen kohteena olevasta teemasta kuin aiempaan tutkimukseen perustuvat tiedot toimivat porttina dialogiseen vuorovaikutukseen. Dialogisuutta ryhmässä tuki lisäksi ryhmän jäsenten keskinäinen tuttuus. Myös tutkimusprosessin toinen tutkija, YTT Kati Turtiainen oli ryhmän jäsenille tuttu, sillä hän oli toiminut aiemmin tiimin ryhmätyönohjaajana. Siten dialogisen työskentelyn mahdollistava luottamus oli jo syntynyt ennen tutkimusta.

27

Yllä kuvattuihin näkökulmiin on ollut tärkeää kiinnittää huomiota sekä fokusryhmäkeskustelujen että koko tutkimusprosessin kuluessa, jotta käytäntötutkimuksen dialogisen dialogin ideologia oli mahdollista toteutua, ja siten yhteiseen keskusteluun tuodut näkökulmat jalostua uudeksi tiedoksi. Tärkeää siis on, että dialogisuus ei toteudu yksin prosessin näkökulmasta, vaan myös kohtaamisissa, tämän tutkimusprosessin tapauksessa fokusryhmäkeskusteluissa (vrt. Tapola-Haapala 2009, 162-163, 168).

4.3.3 Fokusryhmäkeskusteluiden eteneminen ja pääasialliset sisällöt

Koska ihmisoikeusperustaisuus nousi tutkimuksen keskiöön jo aikaisemmin toteutuneiden tiimin ryhmätyönohjausten puitteissa, ensimmäinen ryhmätapaaminen lokakuussa 2019 koski yleisesti ihmisoikeusperustaisuutta, lähestymistavan erityispiirteitä sekä sen keskeistä käsitteistöä. Keskustelua pohjustettiin alustuksella ihmisoikeusperustaisuuden periaatteista ja käsitteistä. Seuraavassa tapaamisessa loka-marraskuun vaihteessa 2019 käsiteltiin edellisen tapaamisen sisältöihin perustuen ei vain ajatuksia näkökulman muutoksesta käytännön työssä, vaan myös kysymyksiä ihmisoikeuksien universaaliudesta.

Keskusteluissa nousi esiin sekä asiakasperheiden että verkostojäsenten kanssa käydyt keskustelut siitä, vaikuttavatko kulttuuriset käsitykset ihmisoikeuksien toteutumiseen, vai onko olemassa yleismaailmallinen konsensus perustavanalaatuisista ihmisoikeuksista, eli pienimmistä yhteisistä nimittäjistä. Tässä nousivat esiin erityisesti lapsen oikeudet, onko niitä arjessa lopulta olemassa elleivät oikeudet käänny jonkun vastuuksi.

Seuraavalla tapaamiskerralla marras-joulukuun vaihteessa 2019 edellisen tapaamiskerran kysymyksiä pohdittiin käytännössä kohdattujen ilmiöiden kautta siten, että perheet ja lapset eivät ole tiimin ulkopuolisille tunnistettavissa. Teemoina oli lapsen oikeuksien toteutuminen maahanmuuttajataustaisissa perheissä sekä suomalaisessa järjestelmässä, erityisesti siitä näkökulmasta, että mitä ovat kansallisten rakenteiden vaikutukset esimerkiksi turvapaikanhakijalapsiin tai miten heidän vanhempansa pystyvät rakenteissa toimimaan.

Tähän liittyen keskiöön nousi sosiaalityön ammattihenkilöiden ammattietiikka, sen ihmisoikeusperustaisuus ja pohdinta siitä, että venytämmekö ammattietiikkaamme vai toimimmeko vaikuttajina. Tähän perustuen neljännellä kerralla helmikuun alussa 2020 käsiteltiin Lapsen oikeuksien sopimusta tarkemmin, sekä sen toteutumista lastensuojelun toimintakentällä Suomessa. Alustuksena toimi yhteenveto Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENE:n (2013) julkaisusta Lapsuuden ja nuoruuden etiikka sosiaali- ja terveysalalla.

28

Viidennellä tapaamiskerralla maaliskuun alussa 2020 esittelin tekemäni alustavan, aiempien neljän kerran keskusteluihin sekä väljästi aiempaan ihmisoikeusperustaiseen sosiaalityön tutkimukseen perustuvan yhteenvedon. Tässä ensimmäisessä tutkimusaineiston analyysivaiheessa (sisällönanalyysi, teemoittelu) aineistoa oli käytössä 63 litteroitua tekstisivua (fonttikoko 12, riviväli 1,5). Tapaamisella käydyn ajatustenvaihdon perusteella jatkoin analyysityötä, tarkentaen tapaamisessa saamieni kommenttien perusteella tiimin työtä ja siihen suoraan vaikuttavia tekijöitä, sekä työn reunaehtoja kuvaavia käsitteellistyksiä. Tähän liittyi erityisesti perheiden ja lasten erityinen tilanne, jossa he elävät Suomessa ikään kuin välitilassa sekä Suomen viranomaisten toiminnan ja lainsäädännön, että kansalliset rajat ylittävien perhesuhteiden kautta.

Mallinnustyö syveni edelleen huhtikuussa 2020 toteutuneen tapaamiskerran jälkeen.

Huhtikuun tapaamisella syvennyttiin tarkemmin YTT Kati Turtiaisen alustuksen teemoihin erityisesti perheiden ja vanhemmuuden transnationaaleista konteksteista. Ryhmän seitsemännellä tapaamiskerralla toukokuun alussa 2020 esittelin viidennellä tapaamiskerralla läpikäydystä yhteenvedosta jatkokehittelemäni, tiimin työtä kuvaavan mallinnuksen. Tämä kuvion muodossa oleva mallinnus perustui yhteensä 100 sivuun litteroitua tekstiä aiemmista fokusryhmäkeskusteluista. Tapaamisen aika käytettiin kokonaisuudessaan viitekehyksestä keskusteluun. Kuvaan tarkemmin viidennen ja seitsemännen tapaamiskerran sisältöjä ja työskentelyn etenemistä viidennessä luvussa.