Tämän tutkimuksen aineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta, jotka on tehty puolistruktu-roidulla teemahaastattelulla (Liite 1: Haastattelurunko) sekä yhdestä kirjallisesta vastauk-sesta, jossa on vastattu haastattelurungon kysymyksiin. Kerron seuraavaksi, millainen ai-neistonkeruumenetelmä teemahaastattelu on, kuinka tutkimuksen aineiston keruuprosessi eteni ja millainen aineisto on.
4.1.1 Teemahaastattelu
Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelulla. Teemahaastattelu on lomake- ja avoimen haastattelun välimuoto, josta voidaan käyttää myös nimityksiä puolistandardisoitu tai puolistrukturoitu haastattelu (Hirsjärvi & Hurme 1995, 35; Hirsjärvi & Hurme 2000, 47).
Teemahaastattelu on puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, sillä haastattelun teema-alueet eli aihepiirit ovat etukäteen tiedossa. Teemahaastattelu muistuttaa enemmän strukturoima-tonta haastattelua kuin strukturoitua, sillä esimerkiksi muissa puoliksi strukturoiduissa haas-tatteluissa haastateltaville esitetyt kysymykset, ja jopa niiden tarkka muoto, ovat kaikille sa-manlaisia. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 48.)
Teemahaastattelu on siis haastattelumenetelmä, joka nimensä mukaisesti keskittyy keskus-teluissa tiettyihin teemoihin. Tässä tutkimuksessa teemahaastattelu muodostui viidestä
tee-36 masta, jotka pohjautuivat tutkimuskysymyksiini sekä tutkimustehtävään (ks. Liite 1: Haas-tattelurunko). Kartoitin teemojen avulla, mitä maatalouden vapaaehtoiset tukihenkilöt ajat-televat paitsi suomalaisten viljelijöiden nykytilanteesta ja viljelijöiden tukemisesta, myös ennen kaikkea omista rooleistaan, motiiveistaan ja jaksamisestaan vertaisena. Tutkimusky-symykseni muodostivat siis teemahaastatteluni rungon, haastattelun aihepiirit, joista halusin kuulla tukihenkilöiden subjektiivisia kokemuksia.
Haastatteluni teemoihin liittyi myös tarkentavia apukysymyksiä. Jari Eskolan ja Jaana Vas-tamäen (2001, 26–27) mukaan teemahaastattelussa haastattelijalla on vain tukilista asioista, joita hän haluaa käydä haastateltavan kanssa läpi. Minulla oli haastattelutilanteissa mukana haastattelurunko kysymyksineen ja usein haastattelutilanteet mukailivat teemahaastattelu-rungon kaavaa. Haastattelutilanteet elivät kuitenkin tukihenkilön omia näkökulmia ja mie-lenkiinnon kohteita painottaen. Tukikysymysten avulla varmistin, että keskustelimme tuki-henkilön kanssa myös tutkimuksen tutkimuskysymyksiin liittyvistä aiheista.
Haastattelutilanteet noudattivat Sirkka Hirsjärven ja Helena Hurmeen (2000) näkemystä, jonka mukaan teemahaastattelu sisältää hahmotelman siitä, mitä kysytään, mutta ei liian tarkkaa suunnitelmaa siitä, miten kysytään. Kysymysten rooli nähdään kuitenkin tärkeänä haastattelun käytännön toteutuksessa (Hirsjärvi & Hurme 2000, 102–103).Tarkentavat ky-symykset voivat auttaa myös haastateltavaa, koska haastattelutilanne saatetaan mieltää aina-kin aluksi ”konventionaaliseksi haastattelutilanteeksi”, jossa haastateltava odottaa hyvin sel-keiksi määriteltyjä kysymyksiä, kuten Tiina Silvasti (2001, 46) kuvailee väitöstyönsä haas-tattelutapahtumien alkutunnelmaa.
4.1.2 Haastateltavien valinta
Aineistonkeruuprosessi jatkui etsimällä sopivia tukihenkilöitä. Valintakriteerini haastatelta-ville tukihenkilöille oli, että heillä tuli olla henkilökohtaisesti kokemusta maatalousyrittäjänä toimimisesta. Toinen kriteerini oli, että haastateltavat asuisivat sekä Länsi- että Itä-Suomen alueella, koska olen kotoisin Itä-Suomesta, mutta asun opiskelujen vuoksi Länsi-Suomessa.
Tällöin haastattelumatkojen tekeminen tukihenkilöiden luo oli minulle käytännössä hel-pointa maantieteellisesti rajatulla alueella. Tukihenkilöiden yksityisyyden suojelemiseksi en erittele tässä tutkimuksessa tarkemmin esimerkiksi sitä, minkä maakuntien alueella haastat-telemani tukihenkilöt asuvat, vaan puhun yleisesti Itä-Suomesta ja Länsi-Suomesta. Kolmas
37 kriteerini haastateltavien tukihenkilöiden valitsemisessa oli sukupuoli, sillä halusin tutki-mukseen mahdollisimman tasaisen sukupuolijakauman.
Laadullisessa tutkimuksessa ei ole tarkalleen määritelty, kuinka paljon esimerkiksi haasta-teltavia tulisi olla. Tällöin tutkijan tulee pohtia, montako ihmistä hänen tulee haastatella, jotta saa tarvitsemansa tiedon. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 58.) Lisäksi aineiston keräämisessä on tärkeää huomioida käytössä olevat taloudelliset resurssit sekä aika (Hirsjärvi, Remes &
Sajavaara 2009, 179). Tutkimuksen ajankäytön, taloudellisten resurssien ja esimerkiksi mat-kustamisen näkökulmasta päätin ottaa tutkimukseen mukaan kymmenen tukihenkilöä, viisi miestä ja viisi naista.
Etsiessäni haastatteluihin sopivia tukihenkilöitä tein yhteistyötä Maaseudun tukihenkilöver-kon silloisen koordinaattorin Mia Kalpan kanssa. Kalpa otti etukäteen selvää, keillä Itä- ja Länsi-Suomessa asuvilla tukihenkilöillä on henkilökohtaista kokemusta maatalousyrittäjänä toimimisesta ja olisivatko he kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseeni. Saatuaan tukihen-kilöiltä luvan Kalpa antoi minulle tutkimukseen alustavasti suostuneiden tukihenkilöiden puhelinnumerot. Tämän jälkeen soitin tukihenkilöille ja sovin henkilökohtaiset haastatte-luajankohdat.
Haastatteluajankohtana tukihenkilöillä oli hyvin erilaisia elämäntilanteita: osa opiskeli, osa toimi maatalousyrittäjänä joko sivutoimisesti tai päätoimisesti ja osa oli palkkatyössä. Viisi haastattelemastani tukihenkilöstä oli eläkkeellä, mutta valtaosa heistä auttoi aktiivisesti su-kutilan töissä nuorempaa sukupolvea. Maaseudun tukihenkilöverkon toimintaan liitytään usein juuri eläkkeelle jäämisen yhteydessä tai pian sen jälkeen, vaikka verkon toiminnassa on mukana eri ikäisiä ja eri elämäntilanteessa olevia tukihenkilöitä (Mielonen 8.2.2019).
Kaksi tutkimukseen osallistuneista tukihenkilöistä oli toiminut tukihenkilöinä jo verkon al-kuvuosista lähtien ja kaksi oli suorittanut peruskurssin vain muutamia kuukausia aikaisem-min. Valtaosa tukihenkilöistä oli ollut mukana 2–10 vuotta, ja yksi tutkimukseen osallistunut tukihenkilö oli haastatteluhetkellä tauolla tukihenkilötoiminnasta henkilökohtaisten syiden vuoksi. Tutkimukseen osallistui siis hyvin monipuolinen joukko tukihenkilöitä.
4.1.3 Haastattelujen tekeminen
Tein vertaisten tukihenkilöiden haastattelut heinä–syyskuussa 2018 Itä- ja Länsi-Suomessa.
Haastattelin yhteensä viisi naista ja neljä miestä, ja sain yhden miehen vastaukset kirjallisena
38 sähköpostitse, sillä aikatauluongelmien vuoksi varsinaisen haastattelun tekeminen ei onnis-tunut. Aineistoni koostuu siis yhdeksästä haastattelusta ja yhdestä kirjallisesta vastauksesta.
Yhdeksästä haastattelusta yksi tehtiin tukihenkilön työpaikalla ja kahdeksan tukihenkilön kotona. Usein haastattelupaikkana toimii juuri haastateltavan koti (Hirsjärvi & Hurme 2000, 89).
Ennen haastatteluiden aloittamista kerron tukihenkilöille vielä tutkimuksestani ja esittelin heille tiedote- ja suostumuslomakkeen (ks. Liite 2: Tiedote- ja suostumuslomake haastatel-taville). Lomakkeessa kerrotaan lyhyesti siitä, mitä tutkimuksen avulla halutaan selvittää ja kuinka esimerkiksi haastateltavien henkilöllisyys pidetään salassa. Suostumuslomakkeessa myös muistutetaan, että tutkimukseen osallistujalla on oikeus vetäytyä tutkimuksesta koska tahansa. Kaikki kymmenen tukihenkilöä antoivat suostumuksensa. Itse haastattelut kestivät kahdestakymmenestä minuutista yhdeksäänkymmeneen minuuttiin, mutta keskimäärin haastattelut kestivät vajaan tunnin ajan. Haastattelut nauhoitettiin digitaalisella nauhurilla, minkä jälkeen haastattelut säilytettiin tietokoneella Jyväskylän yliopiston käyttäjätunnusten takana litterointiin saakka.
4.1.4 Haastattelutilanteiden kontekstisidonnaisuus
Kvalitatiivinen aineistonkeruu, sekä kvalitatiivisen aineiston analyysi, ovat tapahtumia, jotka eivät tapahdu tyhjiössä. Sitoudun tässä tutkimuksessa Martti Grönforsin (2011, 85) ajatukseen siitä, että tutkija on osa kenttäaineistoaan ja kvalitatiiviseen metodiin perustuvaa analyysiään: olen aineiston keruussa ja käsittelyssä tehnyt valintoja, jotka vaikuttavat siihen, miten näen tutkimuskohteeni. Lisäksi esimerkiksi sillä, että olen itse kotoisin maatilalta, oli varmasti vaikutusta siihen, millaiseksi vuorovaikutuksemme maatalousyrittäjätaustaisten tu-kihenkilöiden kanssa muodostui. Tiina Silvasti (2001, 43) kuvailee väitöskirjassaan, kuinka hän ei voinut haastatella viljelijöitä ”sisäpiiriläisenä”, koska hän ei ole kasvanut maalla tai työskennellyt emäntänä. Koin, että omalla taustallani viljelijäperheen tyttärenä oli suuri mer-kitys luottamuksellisen ja turvallisen haastatteluilmapiirin luomisessa.
Haastateltaville tutkimukseni aihe oli hyvin henkilökohtainen. Esimerkiksi kolmas tutki-muskysymykseni vertaisten omasta jaksamisesta on hyvin luottamuksellinen ja henkilökoh-tainen. Myös esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan motivoivat asiat ja kokemukset olivat usein olleet tukihenkilöille suuria elämäntapahtumia. Siksi oli tärkeää, että toimin haastattelijana mahdollisimman paljon haastattelijan ammattiroolin mukaan. Hirsjärven ja Hurmeen (2000,
39 98) mukaan haastattelijan ammattirooliin kuuluu esimerkiksi toimiminen tehtäväkeskeisesti.
Tarkoitukseni oli esimerkiksi aloittaa haastattelun tekeminen melko nopeasti sen jälkeen, kun olin saapunut haastattelupaikalle (vrt. Hirsjärvi & Hurme 2000, 90).
Kentällä tehdyt valinnat siitä, mitkä ovat esimerkiksi sopivia määritteitä ja käsitteitä, ovat merkittävä osa analysointiprosessia. Kentällä tehty työ sekä aineiston analysointi ovat siis osittain rinnakkaisia ja toisiaan täydentäviä prosesseja, joiden tiukka erottaminen toisistaan on tarpeetonta. (Grönfors 2011, 85; Silvasti 2014b, 35.) Tämän tutkimuksen aineiston ke-räämisessä esimerkiksi juuri käyttämilläni käsitteillä oli suuri merkitys, sillä käytin jo haas-tatteluissa käsitteitä vertainen, kaksoisrooli ja yliempaattisuus, jotka ovat tutkimuksen nä-kökulmasta hyvin keskeisiä käsitteitä. Tutkimukselle merkittävien käsitteiden käyttäminen jo haastatteluissa mahdollisti sen, että tukihenkilö voi esimerkiksi itse ottaa suoraa kantaa siihen, mitä hän ajattelee kyseisistä käsitteistä.
Lisäksi on hyvä muistaa, että tutkijan tekemät valinnat tutkimuksen näkökulman ja tutki-muskysymysten suhteen muovaavat sitä, kuinka tutkimuksen aineistoa lähestytään (Ruusu-vuori, Nikander & Hyvärinen 2010, 11). Tässä tutkimuksessa olen tutkimuskysymysten avulla rajannut esimerkiksi sitä, millaisesta ryhmästä haluan tutkimuksen avulla lisätietoa:
olen kiinnostunut Maaseudun tukihenkilöverkon viljelijätaustaisista tukihenkilöistä ja hei-dän ajatuksistaan, enkä tarkastele esimerkiksi sitä, mitä mieltä tuettavat viljelijät ovat tuki-henkilötoiminnasta.
Kvalitatiivisen tutkimuksen kirjoitusprosessiin kuuluu usein myös kenttämuistiinpanojen tai kenttäpäiväkirjan kirjoittaminen, joiden tarkoituksena on tutkimusprosessin ajan tallentaa tutkijan ajatukset, huomiot ja kysymykset (Alasuutari 2011, 281). Myös minä hyödynsin tutkimukseni teossa tätä ajatusta. Koko tutkimusprosessin ajan olen kirjoittanut ”gradupäi-väkirjaa”, johon olen kirjannut ylös tutkimukseen liittyviä asioita ja huomautuksia. Kirjoitin huomiotani päiväkirjaan myös suunnitellessani puolistrukturoitua teemahaastattelua sekä erityisesti tehdessäni haastatteluja. Haastatteluiden jälkeen kirjoitin huomioita muun muassa siitä, mitä tulevissa haastattelutilanteissa kannattaisi ottaa huomioon. Kiinnitin esimerkiksi huomiota siihen, kuinka voisin muun muassa minimipalautteella ja olemuksellani rohkaista haastateltavia haastattelun aikana. Jatkoin tutkimuspäiväkirjan kirjoittamista myös litte-roidessani haastatteluja.