Aineiston keruu

Laadullinen tutkimus

Tutkimus on luonteeltaan laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus, millä ym-märretään yleisesti aineiston ja muodon kuvausta (Uusitalo 1991, 79; Es-kola & Suoranta 2003, 13). Aineisto on ilmiasultaan tekstiä, joka on synty-nyt tutkijasta riippuen tässä työssä esimerkiksi haastattelututkimuksena (Eskola & Suoranta 2003, 15). Näin syntyneitä tutkimustuloksia ei voi pitää ajattomina ja paikattomia, vaan ne ovat historiallisesti muuttuvia ja paikal-lisia. Kvalitatiivisen tutkimuksen tavoitteena ei ole tilastollinen yleistämi-nen, vaan sen avulla pyritään kuvaamaan jotakin tiettyä tapahtumaa, ym-märtämään tiettyä toimintaa tai antamaan teoreettinen tulkinta jostakin ilmiöstä. Aineiston koolla ei ole välitöntä vaikutusta tai merkitystä siihen,

miten hyvin tutkimus onnistuu. Aineiston tarkoituksena on auttaa tutkijaa hänen yrittäessään rakentaa ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä (Eskola &

Suoranta 2003, 61–62).

Haastattelu

Haastattelu on tilanne, jossa haastattelija esittää kysymyksiä toiselle (Es-kola & Suoranta 2003, 85) ja siinä ollaan suorassa kielellisessä vuorovai-kutuksessa tutkittavan kanssa (Hirsjärvi et al. 2008, 200). Haastattelu valit-tiin keruumenetelmäksi, koska näin haastateltavat saisivat mahdollisuuden tuoda esiin itseään koskevia asioita mahdollisimman vapaasti. Vastauksi-en suuntia oli myös vaikea tietää etukäteVastauksi-en. Kun haastattelutilanteessa oli mahdollisuus nähdä vastaaja, hänen ilmeensä ja eleensä, voitiin häneltä tarvittaessa pyytää selventäviä vastauksia, joiden avulla päästään syven-tämään tietoja. Tässä tapauksessa aihe oli melko vaikea ja osittain arka-kin, koska puolustusrutiineja ei ole helppo huomata ja ne käsittelevät no-lostumisia ja uhkaavia tilanteita (Argyris 1999, 56, 188). (ks. esim. Hirsjärvi

& al. 2008, 200–201)

Luottamuksellisuuden korostaminen

Haastattelujen alussa jokaiselle haastateltavalle korostettiin tilanteen luot-tamuksellisuutta (Eskola & Suoranta 2003, 85), jotta vastaukset eivät olisi ns. sosiaalisesti suotavia. Tällä tarkoitetaan sitä, että haastateltava haluaa osoittaa olevansa esimerkiksi hyvä kansalainen, joka osallistuu yhteisten asioiden hoitoon, äänestää vaaleissa ja seuraa ajankohtaisia asioita. Hän voi myös haluta vakuuttaa tietävänsä paljon ja olevansa kulttuuripersoona, joka lukee paljon sanomalehtiä ja kirjoja, käy konserteissa ja teattereissa ja osallistuu koulutustilaisuuksiin. Sosiaalisesti suotavissa vastauksissa vaietaan myös mielellään sairauksista ja vajavuuksista, taloudellisesta ti-lanteesta puhumisesta sekä rikollisesta ja normivastaisesta käyttäytymi-sestä. (ks. esim. Hirsjärvi & al. 2008, 201–202) Luottamuksellisuuden ko-rostamisella yritettiin vähentää edellä lueteltujen asioiden vaikutuksia.

Puolistrukturoitu haastattelu

Haastattelut olivat ns. teemahaastatteluja, joissa aihepiirit olivat etukäteen määritelty. Mutta koska kysymykset olivat tarkkaan järjestettyjä ja muotoil-tuja sekä pyrkimys oli siihen, että kysymysten merkitys olisi kaikille sama, oli kyseessä myös strukturoitu eli lomakehaastattelu. (Eskola & Suoranta 2003, 86–88; Hirsjärvi et al. 2008, 203; Koskinen et al. 2005, 104, 108) Voidaankin todeta, että haastattelussa oli piirteitä molemmista haastattelu-tyypeistä. Koskinen et al. (2005, 104) nimittää kirjassaan tutkimustyyppiä puolistrukturoiduksi haastatteluksi, koska se sallii haastateltavalle enem-män vapauksia kuin perinteinen strukturoitu haastattelu. Tässä voidaan esimerkiksi poiketa kysymysten järjestyksestä.

Miksi puolistrukturoitu haastattelu?

Haastattelututkimuksen tyypiksi valittiin periaatteessa strukturoitu kysy-mystyyppi, koska haluttiin jokaisen vastaavan täysin samoihin kysymysiin samoissa järjestyksissä. Puolustusrutiinit ilmenevät Argyriksen (1999, 56, 188) mukaan tilanteissa, joissa osalliset tuntevat uhkaa tai nolostumista.

Tilanteille tyypillistä on myös se, että usein eri jäsenten näkökannat ovat hyvin erilaisia ja ristiriitaisia verrattaessa toisiinsa. Niin kauan kun näke-mykset ovat pirstaleisia, ne antavat epäselvän ja ristiriitaisen kuvan tilan-teesta sekä myös ongelmista. (Argyris 1996, 67; March & Simon 1958, 169) Kun kaikilta haastatettavilta kysyttiin juuri samat kysymykset samas-sa järjestyksessä, oli tarkoitus löytää pirstaleisten vastausten avulla koko-naisempi näkemys ongelmista. Se, että teema oli valittu valmiiksi, oikeut-taa kutsumaan haastattelua myös teemahaastatteluksi. Mutta koska tee-mahaastattelu on yleensä vapaampi eikä näin tarkkaan rakennettu (Eskola

& Suoranta 2003, 86–88; Hirsjärvi et al. 2008, 203; Koskinen et al. 2005, 104, 108), nimittää Koskinen et al. kirjassaan tyyppiä puolistrukturoiduksi haastatteluksi. Vaikka kysymykset olivat tarkkaan mietityt, oli myös tilantei-ta, joissa haastattelijan täytyi tehdä selventäviä lisäkysymyksiä. Lisäksi muutamia kertoja toistui tilanne, jossa kysymykseen vastattaessa saatiin vastaus jo seuraavaan kysymykseen tai ehkä jo sitä seuraavaan. Näin myös kysymysten järjestys saattoi välillä vaihdella.

Kysymystyypit ja haastattelun toteutus

Tutkimuksen kysymyslomakkeessa oli kahdenlaisia kysymyksiä. Noin puo-let kysymyksistä oli avoimia kysymyksiä, joihin ei voitu vastata kyllä tai ei vastauksia käyttäen. Osa kysymyksistä oli Likert-asteikollisia kysymyksiä, joilla tyypillisesti mitataan asenteita. Tässä tutkimuksessa Likert-asteikollisilla kysymyksillä haluttiin testata haastateltavien arvioita määrät-tyjen ilmiöiden esiintymisen voimakkuudesta. Likert-asteikko oli seitse-mänportainen. Haastateltavaa pyydettiin valitsemaan hänen tunnettaan parhaiten kuvaava kokonaisluku. (Metsämuuronen 2007, 60–61) Likert-asteikollisten kysymysten vastauksia olisi voitu tulkita enemmän myös kvantitatiivisesti, mutta pienen otoskoon ja työn nykyisen laajuuden vuoksi näin ei tutkimuksessa tehty. Voidaankin ajatella kvantitatiivisen osuuden täydentävän varsinaista kvalitatiivista tutkimusta (Hirsjärvi, 2008, 132)

Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina 6.4.–23.4.2009 välisenä aikana.

Yksilöhaastattelu valittiin, jotta saataisiin mahdollisimman vapautunut ja luonteva ilmapiiri ja että haastattelutilanne olisi luottamuksellinen (Hirsjärvi et al. 2008, 205). Haastattelutilanteet nauhoitettiin ja kirjoitettiin puhtaaksi eli litteroitiin mahdollisimman tarkasti (Hirsjärvi et al. 2008, 217). Näin pyrit-tiin saamaan aineistosta niin luotettava kuva kuin mahdollista. Koskinen et al. (2005, 317–318) korostaakin haastattelujen tuottaman aineiston merki-tystä, koska se on tutkimuksen ydin ja sen vuoksi erittäin tärkeä.

Haastattelutilanteet pyrittiin saamaan mahdollisimman rauhallisiksi siten, että häiriötekijät olivat minimissään. Tapaamisista oli sovittu etukäteen sekä haastateltavan, että hänen esimiehensä kanssa. Näin voitiin varmis-tua, että haastattelun tärkeys tuli ymmärrettyä. Aikaa jokaiseen tapaami-seen oli varattu enemmän, kuin mitä arvioitiin todellisuudessa tarvittavan.

Arvio oli aluksi noin kaksi tuntia. Haastattelut suoritettiin tarkoitukseen va-ratussa huoneessa, jonka ovi lukittiin täksi ajaksi. Haastateltavia pyydettiin myös sulkemaan matkapuhelimensa ja jättämään mahdolliset muut häiriö-tekijät kuten kannettavat tietokoneet pois. Näin varmistettiin, ettei

haastat-telua jouduta keskeyttämään ulkopuolisen häiriötekijän tai kiireen vuoksi.

Tavoitteissa onnistuttiin hyvin. Ainoastaan yhdellä haastateltavista oli kan-nettava tietokone sekä matkapuhelin mukanaan, eikä hän suostunut pyynnöstä huolimatta niitä sulkemaan. Lähes poikkeuksetta haastattelut kestivät noin tunnin. Nopein aika oli 40 minuuttia ja hitain 1 tunti 40 mi-nuuttia. Haastattelun kestoon vaikutti hyvin paljon vastaajan persoonalli-suus. Puhelias haastateltava käytti yleensä myös eniten aikaa. Tunti haas-tatteluun kului peräti kuudella haastateltavalla ja lopulla kolmella haastatel-tavalla aika oli joko enemmän tai vähemmän.

Yksi haastatteluista tehtiin e-mailin avulla, koska kasvokkain tapaaminen olisi ollut mahdollista pidemmän ajan kuluttua. Kysymykset lähetettiin säh-köisesti ja hän lähetti vastaukset takaisin. Lähettäessään hän totesi, että olisi hyvä keskustella asioista vielä lisää. Niinpä haastattelua jatkettiin pu-helimitse vielä lähes puolitoista tuntia. Tämä oli hyvä osoitus siitä, että haastattelu aineistonkeruumenetelmänä puolustusrutiineille oli parempi vaihtoehto, kuin esimerkiksi lähetetty kyselylomake.

Kaikesta huolimatta asia oli monitahoinen eikä aina niin helppo ymmärtää.

Haastattelujen suorittamisen yhteydessä tuli usein tilanteita, joissa varsi-nainen kysymys vaati tarkentamista. Kysymyksissä selvitettiin Argyriksen (1999 180; 1996, 93; 1990, 12–13) kuvaaman malli I:n mukaisen käytök-sen ilmenemistä organisaatiossa. Kuten tutkimukkäytök-sen teoriaosuudesta voi-daan havaita, ei käsite ollut yksiselitteinen ja helppo ymmärtää. Huolimatta monimutkaisuudesta onnistuttiin muotoiltujen kysymyslomakkeiden ja haastattelutilanteiden avulla selvittämään haluttuja asioita sekä arviomaan ilmiöiden vaikutuksia organisaatiossa. Onnistumiseen vaikutti osaltaan se, että häiriötekijöitä haastattelutilanteissa oli hyvin vähän ja haastattelutila ja -tilanne oli pyritty tekemään kaikille samanlaiseksi. Tämä ei tietenkään koske e-maililla ja puhelimitse tehtyä haastattelua. Häiriötekijöistä voidaan mainita, että vain kerran oveen koputettiin. Matkapuhelimen ja kannetta-van tietokoneen käytöstä huolimatta tuntui kyseinen haastateltava

ymmär-tävän hyvin, mistä kulloinkin oli kyse. Eikä hänelle täytynyt selventää ky-symyksiä enempää kuin muillekaan.