Aineiston käsittelyn ensimmäinen vaihe alkoi haastattelujen litteroinnilla. Litteroin eli auki kirjoitin haastattelut analysointia varten sanatarkasti. Haastattelujen kuunteleminen ja kirjoittaminen olivat hyvin aikaa vieviä. Litteroitua tekstiä tuli kaikestaan 25 sivua 1,5 rivivälillä, Times New Roman- kirjasintyypillä kirjoitettuna.
Aineiston käsittelyn toiseen vaiheeseen sisältyi auki kirjoitettujen haastattelujen lukeminen. Seuraavassa vaiheessa alleviivasin tutkimuskysymysten ja teemojen kannalta keskeisimmät ilmaisut ja pelkistin ne sitten muutamiksi sanoiksi, jotka sijoitin taulukoihin. Tällä tavoin etsin haastatteluaineistosta vastauksia tutkimuskysymyksiin. Näin aineisto tiivistyi olennaisimpiin asioihin. Juuri tutkimuskysymykset ohjasivat tätä aineistoni niin kutsuttua pelkistämistä.¹⁰⁷ Taulukoita apuna käyttäen muodostui yleisvaikutelma aineistosta. Esiin tuleviin asioihin mietin niitä parhaiten kuvaavaa yläkäsitettä. Tutkielman tutkimusote on laadullinen. Analyysi toteutui sisällönanalyysiä käyttäen, jossa aineisto järjestetään tiiviisti ja selkeästi, kadottamatta kuitenkaan sen sisältämää tietoa. Sen vuoksi olen pyrkinyt sisällyttämään tutkielmaani mahdollisimman paljon otteita haastatteluista.
Tällöin aineiston analysoinnin voidaan sanoa olevan myös aineistolähtöistä.
____________________________
¹⁰⁶ Eskola & Suoranta 2001, 86.
¹⁰⁷ Tuomi & Sarajärvi 2009, 108–109.
37 3.4 Luotettavuuden arviointi
Tutkielmassani olen noudattanut hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluvia toimintaperiaatteita, kuten rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyön kaikissa vaiheissa aina tulosten tallentamiseen saakka. Siihen sisältyy myös avoimuus tutkimustulosten julkistamisessa. Tärkeätä on tuoda myös avoimesti esiin, miten on päätynyt tietynlaisiin johtopäätöksiin tutkimusaineiston pohjalta. Hyvän tieteellisen käytännön noudattaminen lisää tutkimuksen uskottavuutta.¹⁰⁸
Laadullisessa tutkimuksessa arvioinnin kohteena on kokonaisuus, koko tutkimusprosessi. Etenkin miten tutkielma muodostaa yhtenäisen ja johdonmukaisen kokonaisuuden alusta loppuun asti. Onko yhtenäisyys nähtävissä teoreettisesta viitekehyksestä tutkimuskysymyksiin ja tutkimustuloksiin aina johtopäätöksiin saakka? Saadaanko vastaukset keskeisimpiin tutkimuskysymyksiin eli onko tutkimuksessa tutkittu sitä, mitä on luvattu tutkia.¹⁰⁹ Tutkielmassani on nähtävissä johdonmukaisuus teoreettisesta viitekehyksestä tutkimustulosten esittämiseen sekä johtopäätöksiin saakka. Mielestäni sain haastatteluaineistosta vastaukset esittämiini tutkimuskysymyksiin. Lisäksi tutkielman tulosten perusteella saa kokonaiskäsityksen potilaiden sielunhoidon toteutumisesta. Tutkielman luotettavuuteen vaikuttaa myös se, että haastattelujen ja tulkinnan lisäksi käsittelin eli litteroin aineiston itse. Tutkielmasta tuli laaja, joten aihetta olisi voinut rajata tarkemmin. Tarkasteltavana olisi voinut olla pelkästään esimerkiksi sielunhoidolliset keskustelut tai jokin yksittäisempi asia.
Tutkielman tulokset ovat muodostuneet pienen haastatteluaineiston perusteella.
Haastateltavien äänen kuuluville saaminen ja näkemykset potilaiden sielunhoidosta ovat arvokkaita. Tutkimustieto perustuu heidän useiden vuosien työkokemukseen potilaiden sielunhoitotyöstä. Saamani tutkimustulokset ovat hyvin samankaltaisia kuin aiheesta tehdyt aiemmat tutkimukset tai kirjallisuudessa esiin tulevat asiat.
Haastatteluosuudessa olen lähtenyt liikkeelle sielunhoidon ja sairaalasielunhoidon määrittelystä, koska tutkielman luotettavuus lähtee yhteisesti määritellyistä ja ymmärretyistä käsitteistä. Tutkijan ja haastateltavien on ymmärrettävä samalla tavoin
____________________________
¹⁰⁸ Tuomi & Sarajärvi 2009, 132.
¹⁰⁹ Tuomi & Sarajärvi 2009, 136.
38
tutkittava ja haastattelun aiheena oleva asia. Sielunhoidon kirjallisuuteen perehtyessäni havaitsin määritelmien moninaisuuden. Näiden edellä mainittujen syiden vuoksi pyysin haastateltavia määrittelemään haastattelujen aluksi, miten he ymmärtävät sielunhoidon ja sairaalasielunhoidon. On tärkeää tehdä selväksi, miten tutkittavat ymmärtävät käsitteet, koska se voi erota tutkijan käyttämistä käsitteistä.¹¹⁰
Tutkielman tekemisen ja aineiston analysointivaiheiden mahdollisimman tarkan kuvauksen lisäksi, käytin apuna taulukkoja johtopäätöksiä tehdessä. Aineiston tuloksia ja johtopäätöksiä tehdessä käytin haastateltavien alkuperäisiä, autenttisia ilmaisuja vahvistamaan aineistosta tehtyjä tulkintoja ja johtopäätöksiä. Mielestäni laadullisesta aineistosta on tärkeää saada haastateltavien ääni kuuluville mahdollisimman aitoina.
Lisäksi lukija voi tarkastella niiden pohjalta tehtyjä tulkintoja ja arvioida päätyisikö hän samaan? Olen tarkoituksellisesti halunnut tuoda mahdollisimman paljon esiin otteita haastatteluista elävöittämään työtäni ja tekemään ymmärrettävämmäksi tekemiäni tulkintoja. Tutkielmani tuloksissa havaitsin samansuuntaisia asioita kuin kirjallisuudessa ja aiemmissa tutkimuksissa on tullut esiin. Laadullisen tutkimusaineiston ollessa kyseessä on huomioitava, että tehty tulkinta ei välttämättä ole ainoa mahdollinen.¹¹¹ Laadullisessa tutkimuksessa tutkija on kuitenkin tutkimuksensa keskeinen tutkimusväline, jolloin subjektiivisuudelta ei vältytä.¹¹² Laadullisen tutkimuksen tarkoitus ei ole tehdä yleistettäviä päätelmiä.
____________________________
¹¹⁰ Eskola & Suoranta 2001, 211.
¹¹¹ Eskola & Suoranta 2001, 217.
¹¹² Eskola & Suoranta 2001, 210.
39
4 SAIRAALAPAPPIEN NÄKEMYS SIELUNHOIDOSTA 4.1 Mitä on sielunhoito?
Kristillisen uskon pohjalta lähtevää semmosta vuorovaikutusta taikka yhdessäoloa. Se voi olla mitä vaan, mitä ihmiset siinä tilanteessa haluavat.
Kristillinen toivo on keskeinen asia sielunhoidossa. Asiat on aina isommissa käsissä kuin meidän käsissä. Siihen voi kuulua koko ihmisen elämä, periaatteessa. Pappi 2
Haastateltavien näkemys sielunhoidosta on hyvin samankaltainen kuin sairaalasielunhoidon yleisessä palvelukuvauksessa kuvaillaan. Sen mukaan sairaalasielunhoidossa keskeistä on työntekijän ja potilaan luottamuksellinen sielunhoitosuhde, jossa on mahdollista käsitellä kaikkia potilaan elämään ja sairauteen liittyviä asioita sekä saada sielunhoidollista tukea ja lohdutusta.¹¹³
Sielunhoito on lähtökohta, että taustalla on kristillisyys ja kristilliset arvot tai kristillinen ajattelu sielunhoidossa. Mikä ero on siinä, keskusteleeko psykologi vai pappi? Se, että on pappi, se nousee siitä kristillisestä uskosta ja kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta. On sanottu, että se on ihmisen auttamista heidän iloonsa. Ehkä aina niin pitkälle asti ei pääse. Kuunteleminen on varmaan se hirveen tärkeä asia, ja lähteminen siitä mikä on ihmisen tarve, mitä hän tarvitsee, mitä hän haluaa Pappi 3
Sielunhoito on, kun puhutaan sielusta, kattaa koko ihmisen. Kokonaisvaltaista ihmisen hoitamista. Pappi 4
Tykkyläisen tutkimuksessa selvitettiin puolestaan potilaiden näkemystä sielunhoidosta. Hänen haastattelemien potilaiden ja haastattelemieni sairaalapappien sielunhoitoon liittyvissä näkemyksissä oli yhteneväisyyksiä. Toivon lisäämisen ja ylläpitämisen sekä lohduttamisen osalta näkemykset olivat yhteneväisiä. Sairaalapapin toivottiin auttavan heitä elämäntilanteensa hyväksymisessä.
____________________________
¹¹³ Sairaalasielunhoidon yleinen palvelukuvaus.
40
Samoin sielunhoidon nähtiin sisältävän keskustelua niin arkipäiväisistä kuin potilaalle tärkeistä asioista. Myös Tykkyläisen haastatteluissa tulee esiin sielunhoidon kokonaisvaltaisuus, joka on koko ihmisen hoitamista.¹¹⁴
Tämä on yhteneväinen näkemys sairaalasielunhoidon yleisen palvelukuvauksen kanssa, jossa sanotaan sairaalasielunhoitajan toimivan työssään kokonaisvaltaisen hoidon hyväksi.¹¹⁵Haastateltavien mukaan sielunhoito on tiivistetysti sanoen ihmisen ja hänen elämänsä kokonaisvaltaista huomioimista sekä hänen tarpeistaan lähtevää.
Heidän mukaan sielunhoitoon sisältyy kristillisyys ja kristillisen toivon näkökulma.
Sielunhoito nähtiin vuorovaikutuksena, ihmisen kuunteluna, mitä hän haluaa kertoa.
Se voidaan nähdä yhdessäolona potilaan esiin tuomien asioiden äärellä. Kahden ensimmäisen sairaalapapin sielunhoidon määrittelyissä tulee esiin sielunhoidon kristillinen ihmiskäsitys.¹¹⁶
Räsäsen tutkimuksessa terveydenhuollon työntekijät luonnehtivat sielunhoitoa keskusteluksi ja kuunteluksi, avuksi ongelmissa ja kuoleman kohtaamisessa. Siihen sisältyi luottamus, empatia ja välittäminen. Sielunhoitoa kuvattiin muun muassa seuraavasti: kuuntelemaan ja auttamaan ihmistä perimmäisten asioiden äärellä, kuten kuoleman. Mutta se on myös sitä muussa ahdistuksessa ja surussa. Sielunhoito on toisen ihmisen kuuntelua ja keskustelua elämän kriiseissä sekä mahdollisuutta vapautua mieltä painavista taakoista. Potilaiden mielestä sielunhoito oli uskonnollista tukea vaikeissa elämäntilanteissa, kuten sairauden ja kriisien kohdatessa.¹¹⁷
____________________________
¹¹⁴ Tykkyläinen 1997, 78.
¹¹⁵ Sairaalasielunhoidon yleinen palvelukuvaus.
¹¹⁶ Kiiski 2009, 248.
¹¹⁷ Räsänen 2001, 42-45.
41 4.2 Mitä on sairaalasielunhoito?
Potilaan tai omaisen tai henkilökuntaan kuuluvan ihmisen, heidän hengellisten kysymysten vastaanottaminen ja niiden pohtiminen. Pappi 1
Sielunhoito sairaalassa on sairaus jollakin tavalla läsnä, sairaalasielunhoito on ehkä, pikkusen ehkä tulevaa ajatellen vanhentumassa oleva. Ehkä mieluiten puhutaan sairaan sielunhoidosta. Sairaita on muuallakin kuin sairaalassa.
Pappi 2
Sairaalasielunhoito on yksinkertaisesti sitä että, se liittyy siihen sairaalaan.
Tänä päivänä monessa paikassa myös kotisairaanhoito kuuluu siihen. Ja yhä enemmän painopistettä koteihin yritetään siirtää. Se on myös siellä. Pappi 3
Sairaalasielunhoito on sairaalassa tapahtuvaa. Sairaan ihmisen sielunhoitoa.
Se voi olla myös henkilökunnan tukemista ja sielunhoitoa, mutta he ovat terveitä ihmisiä. Täällä sairauden ympärillä pyörivää. Kokonaisvaltaista, ei vain uskonnollista. Ei voi erottaa niitä asioita toisistaan ei somaattisella eikä psykiatrisella. Potilaan ehdoilla, oli sairaus mikä tahansa. Pappi 4
Sairaalapapit näkivät tehtävänään ja sairaalasielunhoitoa ohjaavina periaatteina ilon ja toivon tuomisen sairaalaan ja sairaalan potilaille. Yksi sairaalapapeista kiteyttää tämän kaikkien omaksuman vision sairaalapapin tehtävästä seuraavasti
Me halutaan olla toivon vahvistajia. Mitä toivo kulloinkin kenen elämässä sitten... Kristillisestä uskosta nousevan toivon vahvistaminen. Oma persoona on tärkein työväline. Pappi 4.
Haastateltavien mukaan sairaalasielunhoito on sairaan ihmisen hoitoa, joka ei nykyään enää rajoitu pelkästään sairaalaan vaan myös koteihin ja kaikkialle missä sairaita ihmisiä kohdataan. Ihmisen lisäksi kohdataan hänelle sillä hetkellä merkitykselliset asiat, kuten sairaus ja / tai hengelliset asiat. Kahden haastateltavan mukaan sai-raalasielunhoitoon kuuluu myös hoitohenkilökunnan sielunhoito ja heidän tukeminen työssään. Haastateltavien määritelmät sairaalasielunhoidosta ovat yhteneväiset sairaalapapin ydinosaamisen yhteydessä käytetyn sairaalasielunhoidon määritelmän
42
kanssa. Sairaalasielunhoito on sairaalapapin toteuttamaa keskustelutukea. Sairaan ihmisen, läheisen tai terveydenhuollon työntekijän kanssa tarkastellaan ja etsitään vastauksia elämänkatsomuksellisiin, hengellisiin ja henkisiin kysymyksiin.
Sielunhoidolliseen keskustelussa voidaan käsitellä kaikkia olemassaoloon, ihmissuhteisiin ja arkielämään liittyviä asioita.¹¹⁸
4.3 Sielunhoitosuhteen muodostuminen
Haastatteluissa tuli esiin, että sairaalapapin tapaamista voidaan arastella. Lankisen tutkimustuloksissa sairaalapapin vierailu liitettiin kuolemaan, jonka mainitsevat myös haastattelemani sairaalapapit.
Potilaalla voi olla arkuutta pyytää, onko mun kysymykset niin tärkeitä, että pitää pappi pyytää? Tai se vanha ajatus, että onko mun asiat niin huonosti, että pitää pappi pyytää?
Aina kysyn, jos se tulee joltain muulta se toive, kenen tarve tämä on? Jos se on tullut joltain muulta, niin potilaan on pitänyt itse haluta pappi paikalle. Monta kertaa kokenut, että ihmiset ovat hieman arkoja puhumaan, kontaktit alkaa aivan muilla asioilla. Pappi 1
Haastateltavat pitivät hyvin tärkeänä potilaan toivetta tai tahtoa sairaalapapin tapaamiseen. Se on sairaalasielunhoidon toteuttamisen lähtökohtana. Autettavan aloitteesta tapahtuva yhteydenotto viestii papille, että autettavalla on tietty syy hakeutua sielunhoitoon. Silloin sairaalapapin on helpompi ja luontevampi aloittaa sielunhoitosuhde ja keskusteleminen potilaan kanssa.¹¹⁹ Saarnion mukaan sielunhoitosuhteen muodostumisen kannalta oleellista on molemminpuolinen suostumus yhteistyöhön. Potilaan kohtaamisen taito ja luottamuksellisen sielunhoitosuhteen muodostuminen on tärkeää, joihin myös haastateltavani viittaavat.
Luottamus on tärkeää, jotta keskusteluissa voidaan edetä arkisista asioista henkilökohtaisempiin asioihin, kuten hengellisiin asioihin.¹²⁰
____________________________
¹¹⁸ Sairaalapapin ydinosaamiskuvaus.
¹¹⁹ Lankinen 2001, 80.
¹²⁰ Saarnio 1987, 75-76.
43
Jos on huonokuntoinen ihminen, ei ihan helppo olla hiljaa. Siinä joutuu taistelemaan itsensä kanssa ja miettiä, mikä tarpeellista ja mielekästä. Onko ihminen miten tajuissaan ja ymmärtääkö hän? Pitäisikö olla vai lähteä?
Pappi 2
Edellä olevassa sairaalapapin haastattelussa, hän kertoo miettivänsä mitä sanoa potilaalle? On sanottu, että kuuloaisti säilyy kuolevalla potilaalla kuoleman lähestyessäkin. Mielestäni tällaisissa tilanteissa sairaalapappi voi hyvin puhua potilaalle, vaikka potilas ei vastaisikaan. Myös potilasta voi koskettaa olkapäälle tai kädelle huoneeseen tultaessa ja potilaalle esittäydyttäessä. Joskus riittää myös pelkkä läsnäolo, ihminen aistii toisen ihmisen läsnäolon. Riittää, että olemme läsnä potilaan luona. Kilpeläisen mukaan hiljaisuus sisältää erilaisia tunnelmia. Parhaimmillaan sen voi kokea hyvänä ja turvallisena, jossa sanoja ei välttämättä tarvita. Hiljaa vietetty aika voi olla joskus arvokkaampi kuin keskustellen käytetty aika. Pahimmillaan hiljaisuus voidaan kokea kiusallisena ja vaivaantuneena. Jos sielunhoitaja kokee hiljaa olemisen vaikeana, hänen on hyvä miettiä syytä siihen.¹²¹
Usein hoitajat ottavat yhteyttä potilaan pyynnöstä sairaalapappiin tapaamisen järjestämiseksi. Myös Makwerin tutkimustulosten mukaan hoitohenkilöstö otti yhteyttä sairaalapappiin tai välitti yhteydenottopyynnön usein potilaan puolesta. Sen sijaan omaiset ottivat kaikkein vähiten yhteyttä sairaalapappiin.¹²²
Suurin osa tulee hoitajan kautta, hoitajat on kysynyt. Joskus myös potilaat itse soittavat tai joskus omainen. Pappi 1
Yhteydenotot tulee hoitajalta, että olis potilas, joka haluais tavata. Ei yksilöi tarkemmin mikä on se tarve. Ihmiset itse kertoo, mitä he odottavat, haluavat keskustella tai rukoushetki tyyppinen tilanne. Osaavat kertoa mitä haluavat.
Toisinaan saattaa olla omainenkin. Pappi 2
____________________________
¹²¹ Kilpeläinen 1981, 156.
¹²² Makweri 2001, 85.
44
Hoitajat ottaa paljon potilaan pyynnöstä, potilaan oma tahto aina taustalla.
Eniten ottaa potilaat ja läheiset. Jonkin verran ottaa sosiaalityöntekijät ja lääkärit. Lääkäri esimerkiksi silloin, kun tullut uusi potilas, ja aattelis, että siitä vois olla apua. Pappi 4
Niin omat haastattelutulokset kuin Makwerin tutkimustulokset osoittavat hoitohenkilökunnan olevan tärkeitä sairaalapapin ja potilaan välisessä yhteydenpidossa. He toimivat sielunhoitosuhteen aloitteen tekijöinä.¹²³ Myös Tykkyläisen tutkimuksessa potilaiden mielestä yhteydenotto sairaalapappiin tuntuu luontevimmalta ja nopeimmalta hoitohenkilökunnan kautta. Joidenkin potilaiden mielestä he itse voivat ottaa yhteyttä sairaalapappiin esimerkiksi puhelimitse.¹²⁴ Etsivään työhön sairaalapapeilla ei riitä aika, vaikka he haluaisivat tulla tutummaksi niin potilaille kuin henkilökunnalle osastoilla kiertelemisen myötä. Vain yksi sairaalapapeista kertoi silloin tällöin käyvänsä kyselemässä hoitajilta, keiden potilaiden luona hän voisi käydä.
Etsivä työ on pois kokonaan mun työstä. Pappi 1.
Aika ajoin käyn vähän kyselemässä hoitajilta, kenen luona vois käydä. Käyn esittäytymässä ja kysymässä ja joskus ihminen toteaa ei ole ja toinen sanoo, tule vaan. Pappi 2.
Tykkyläisen tutkimustulosten mukaan potilaiden mielestä sairaalapapin liikkuminen osastoilla mahdollisti luontevimman ja spontaanimman yhteydenoton häneen.¹²⁵ Makwerin tutkimuksessa oli muutama sairaalapappi, joista toinen kertoi käyvänsä osastolla ikään kuin näyttäytymässä. Toisen sairaalapapin mielestä osastokiertoihin, etsivään työhön ei ollut aikaa.¹²⁶ Näiden tutkimustulosten pohjalta etsivä työ jää vähäiseksi sairaalapapin työssä.
____________________________
¹²³ Makweri 2001, 85-87.
¹²⁴ Tykkyläinen 1997, 97.
¹²⁵ Tykkyläinen 1997, 97.
¹²⁶ Makweri 2001, 87.
45
Mitä enempi pappi näkyy tuolla osastolla, sen enempi meitä käytetään. Tuttuus ja näkyvyys on tässä työssä ihan a ja o. Se kynnys madaltuu heti. Siksi on tärkeää, että puhutaan omasta papista. Kun hoitajat tutustuu yhteen niin heidän on helpompi ja ne osaa suositella. Pappi 4
Sairaalapappia osataan käyttää sitä luontevammin ja monipuolisemmin mitä tutummaksi hän on tullut osaston henkilökunnalle. Mitä tutumpi henkilökunta on sairaalapapille sitä luontevammin myös hän lähestyy henkilökuntaa.¹²⁷
Tällainen vastavuoroinen yhteistyösuhde olisi toivottavaa. Sairaalapappien vastaukset osoittavat heidän pitävän tärkeänä potilaiden keskuudessa kiertelemistä osastoilla.
Siten he tulisivat tutummaksi niin henkilökunnalle kuin potilaillekin. Makwerin mukaan sairaalapapin näkyminen osastoilla, kansliassa, sairaalan käytävillä oli osa sairaalapapin työstä tiedottamista. Sairaalapapin näkyvyyttä lisäsi papin paita, jolloin henkilö tunnistetaan papiksi.¹²⁸ Hietasen tutkimukseen osallistuvien pappien mukaan vaikeastikin dementoituneiden on helppo tunnistaa pappi virkapuvusta. Lisäksi se saattaa lisätä potilaiden turvallisuuden ja luottamuksellisuuden kokemista.¹²⁹
Makwerin tutkimuksessa sairaalapapit kertoivat tiedottavansa työstään osastoilla ilmoitustaululla tai esitteillä.¹³⁰ Myös Tykkyläisen tutkimustulosten mukaan useimmat potilaat olivat saaneet tiedon sairaalapapista ilmoitustaulun kautta. Jotkut potilaista olivat nähneet sairaalapapin liikkuvan osastolla, pitäneen hartaustilaisuuksia tai olevan toisen potilaan luona. He eivät pitäneet riittävänä sairaalapapin työstä tiedottamista.¹³¹ Vain yksi haastattelemistani sairaalapapeista mainitsi vievänsä ilmoituksia sairaalapapin työstä.
Sitten on mun viemiä ilmoituksia sairaalapapin työstä, osastoilla joka potilashuoneessa. Pappi 1
____________________________
¹²⁷ Aalto 1984, 208.
¹²⁸ Makweri 2001, 82.
¹²⁹ Hietanen 2003, 64.
¹³⁰ Makweri 2001, 82.
¹³¹ Tykkyläinen 1997, 94.
46
Potilaiden hoitoaikojen lyheneminen on merkinnyt myös sielunhoitosuhteiden olevan lähinnä kertaluonteisia keskusteluja tai rukoushetkiä. Ainoastaan psykiatristen ja syöpäpotilaiden kanssa sielunhoitosuhteet ovat pitempiä, jopa vuosia kestäviä.
On myös osastoja, joissa on syöpäpotilaita, sielunhoitosuhde voi kestää pitemmän aikaa. Jos on saattohoitopotilas niin se sielunhoitosuhde voi kestää jopa kuukausia. Niitä on eripituisia. Pappi 1
Hoitoajat ovat lyhentyneet, merkinnyt myös sitä, että pitempiä suhteita on vähemmän. Yksi keskustelu, yksi rukous. Esim. psykiatriassa voi olla jopa vuosia kestäviä suhteita. Esimerkiksi syöpäpotilaat saattavat hoitojaksolla käydä tapaamassa pappia Pappi 2
Silloin kun soitetaan, päivystysaikana tai päivällä pyydetään tai milloin vaan kun erikseen pyydetään... niin aika tavallista on se, että se potilas on jo tajuton.
On niinku kuolemaisillaan, kuolee kohta. Niin se on jännä silloin, että pappi pyydetään paikalle ja ehkä omaisten tueksi Pappi 3
Jos potilas on pitkään sairaalassa, useimmiten tapaan hänet uudestaan, tämmönen jatkokäynti. Jos on pitkään sairaalassa, niin usein siihen liittyy useampi käynti. Mutta hoitoajat ovat koko ajan lyhentyneet. Se kiireellisyys ja lyhytaikaisuus. Pappi 4
Tykkyläisen tutkimustulosten mukaan potilaat pitivät hengellisen toiminnan ongelmana lyhyet hoitoajat, hoitohenkilökunnan kiireellisyyden ja vieraantumisen uskonnollisista asioista.¹³²
____________________________
¹³² Tykkyläinen 1997, 77.
47 4.4 Sairaalapapin valmiudet
Haastatteluaineistossani tärkeinä sairaalapapin valmiuksina pidettiin persoonan sopivuutta, rohkeutta, avointa asennetta, empatiakykyä, vuorovaikutustaitoja sisältäen kuuntelemisen taidon, kyvyn tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tilannetajun.
Muina tärkeinä sairaalapapin valmiuksina pidettiin vahvaa vakaumusta ja ammatti-identiteettiä, asiantuntijuutta, itsensä ja työnsä arvostamista, kärsivällisyyttä, itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisen taitoa. Haastateltavat kertoivat sairaalapapin valmiuksista seuraavasti.
Persoonan sopivuus
Mun persoona on hyvin sopiva sairaalapapin työhön ja tietää omat kipupisteensä ja sudenkuopat. Pappi 1
Miten sitä toteuttaa ja tekee, on varmaan hyvin persoonallinen. Pappi 2
Työskennellyt oman persoonan kanssa. Ja käynyt vaikka vähän omaa terapiaakin. Sovussa on oman persoonansa, itsensä kanssa. Pappi 3
Kilpeläisen mukaan sielunhoitajan ei tarvitse olla ongelmaton ihminen. Hänen mukaan sielunhoitaja ei saisi olla sellainen.¹³³ Sielunhoitotyötä jokainen toteuttaa omalla persoonallisella tavallaan. Siihen vaikuttavat sairaalapapin persoonallisuuden lisäksi hänen elämänkokemuksensa ja koulutuspohjansa. Etukäteen ei voi sanottaa oikeata toimintatapaa menetellä kulloinkin kyseessä olevassa sielunhoitotilanteessa.¹³⁴ Myös haastattelemani sairaalapapin mukaan
ei ole olemassa niksi pirkan ohjetta. Ihmiset haluais, että olis joku ohjekirja.
Pappi 3
Ihmisten aito auttaminen ei hoidu nopeilla resepteillä vaan ihmiseen on keskityttävä.
Kaikkeen ei tarvitse olla valmiita vastauksia.¹³⁵ Taitavaksi sielunhoitajaksi ei tulla pelkästään kirjoja lukien vaan sielunhoitotyöstä kertyneen kokemuksen myötä.¹³⁶
____________________________
¹³³ Kilpeläinen 1981, 204-205.
¹³⁴ Kiiski 2009, 10-12.
¹³⁵ Huovinen 2001, 52-53.
¹³⁶ Kiiski 2009, 13.
48 Tätä kuvastaa sairaalapapin toteamus siitä, että
ihmiset on meidän parhaita oppikirjoja. Taustalla on se teoriatieto, että ymmärretään, mitä siinä ihmisessä tapahtuu. Keskeistä se oma kasvu ja oma itsensä ymmärtäminen. Elämänkokemus on hirmu tärkeää. Pappi 4
Tykkyläisen tutkimuksessa potilaat toivoivat sairaalapapin ymmärtävän elämää.¹³⁷ Omassa haastatteluaineistossa tähän viittaa sairaalapappien maininta sairaalapapin elämänkokemuksen hyödyllisyydestä.
Rohkeus
Sairaalapapilla tulee olla rohkeutta mennä ihmisten luokse, rohkeutta pysähtyä ja rohkeutta olla läsnä. Oikeasti se läsnäolo, vaikka tilanne olisi mikä tahansa, uskallat olla siinä. Pappi 1
Tykkyläisen tutkimuksen mukaan potilaat toivoivat papilla olevan rohkeutta keskustella kaikista niistä asioista, jotka oli sillä hetkellä tärkeitä potilaalle.¹³⁸
Avoin asenne
Avoimuus. Osaisi olla avoin sille mitä ihminen haluaa jakaa tai toivoo. Mikään inhimillinen ei saa olla papille vierasta. Monenlaista voi tulla vastaan. Ollaan avoin ihmisen viestinnälle, mitä hän kertoo. Pappi 2
Kyky osoittaa empatiaa
Empatiakyky täällä se on ihan välttämätöntä. Tietty semmone lämpö täytyy olla. Pappi 1
Tykkyläisen tutkimuksen mukaan potilaat toivoivat sairaalapapilta empatian, lämmön ja lempeyden osoittamista. Potilaat odottivat sairaalapapilta myös ystävällisyyttä hyvän kuuntelu- ja keskustelutaidon lisäksi.¹³⁹
Vuorovaikutustaidot, johon sisällytettiin kuuntelemisen taito, kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja tilannetaju.
Vuorovaikutus on äärimmäisen tärkeä. Se, että miten sen vuorovaikutuksen saa toimimaan. Tullut aika hyväksi ihmistuntijaksi, tuntosarvet. sitä vaan aistii sitä tilannetta. Pappi 1
Saa kontaktin ihmisiin, pystyy kohtaamaan. Pappi 3
____________________________
¹³⁷ Tykkyläinen 1997,102.
¹³⁸ Tykkyläinen 1997, 81.
¹³⁹ Tykkyläinen 1997, 100.
49
Vahvan vakaumuksen ja ammatti-identiteetin sekä asiantuntijuuden omaksuminen Papin työssä tämä Jumala näkökulma ja sen todellisuuden eläminen, se on tärkeää. Tärkeä se hengellisyys. Uskontoon ja elämänkatsomukseen, eettisiin kysymyksiin olevia asiantuntijoita. Pappi 3
Tämän sairaalapapin näkemys on yhteneväinen sairaalasielunhoidon yleisessä palvelukuvauksessa esiin tulevan asian kanssa, jossa sairaalasielunhoitajan kerrotaan olevan sairauden herättämien elämänarvoja ja elämänkatsomusta koskevien kysymysten asiantuntija.¹⁴⁰ Sielunhoitajan jatkuva itsetuntemuksen lisääminen ja oman hengellisen elämän vaaliminen ovat myös eduksi työssä. Voidakseen auttaa toista ihmistä, on myös auttajan sielun oltava hoidettu.¹⁴¹ Ammatti-identiteettiin ja asiantuntijuuteen liittyy myös seuraava sairaalapapin ominaisuus, itsensä ja työnsä arvostaminen.
Itsensä ja työnsä arvostaminen
Tietty itseluottamus mennä sinne, siitä huolimatta millaisia mulkaisuja saa osakseen. Tietää, että minä oon tässä tärkeällä asialla. Pappi 3
Kärsivällisyys
Erityisesti psykiatristen potilaiden sielunhoidossa tarvitaan kärsivällisyyttä.
Itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisen taito
Sairaalasielunhoidossa papit jollain tavalla levossa itsensä kanssa, että vois nähdä sen toisen ihmisen. Pappi 3
Vastaavanlaisia tuloksia tuli esiin Nurmisen haastattelemien sairaalasielunhoitajien vastauksissa, kun kysyttiin sielunhoitajan tärkeitä ominaisuuksia.
Sairaalasielunhoitajien vastauksissa korostui kuuntelemisen tärkeys, sielunhoitajan empaattisuus ja ammattitaito. Kuuntelemisella ei tarkoitettu vain hiljaa olemista vaan myös kuullun ymmärtämistä ja kysymysten esittämistä.¹⁴² Myös Timosen tutkimustuloksissa sielunhoidon asiakkaiden mielestä sielunhoitajan persoona vaikutti autetuksi tulemisen kokemiseen. Sielunhoitajan ystävällisyys, rauhallinen läsnäolo, avoimuus ja kiinnostuneisuus asiakkaan asioita kohtaan koettiin hyvinä ominaisuuksina.¹⁴³ Asiakkaan kuuntelemisen koettiin olevan tärkeää.¹⁴⁴
____________________________
¹⁴⁰ Sairaalasielunhoidon yleinen palvelukuvaus.
¹⁴¹ Kiiski 2009, 14.
¹⁴³ Timonen 1999, 59.
¹⁴⁴ Timonen 1999,127.
50
Nurmisen tutkimuksessa tuli esiin kiireettömyyden lisäksi läsnä oleminen ja vaitiolovelvollisuus. Ripin yhteydessä vaitiolovelvollisuus korostuu. Potilaille vaitiolovelvollisuuden merkitys ilmenee muun muassa siinä, että he tiedustelevat sitä ennen ripittäytymistä.¹⁴⁵
Tutkimusaineistossani tuli esiin sairaalapapin itsetuntemus. Mielestäni itsetuntemus liittyy vahvaan ammatti-identiteettiin, itsensä arvostamiseen ja hyvinvointiin. Tärkeää on, että sairaalapappi tuntee omat vahvuutensa, heikkoutensa, mahdollisuutensa, mutta myös rajallisuutensa auttajana.
Tutkimusaineistossani tuli esiin sairaalapapin itsetuntemus. Mielestäni itsetuntemus liittyy vahvaan ammatti-identiteettiin, itsensä arvostamiseen ja hyvinvointiin. Tärkeää on, että sairaalapappi tuntee omat vahvuutensa, heikkoutensa, mahdollisuutensa, mutta myös rajallisuutensa auttajana.