Laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa tutkittavasta ilmi-östä analyysin kautta. Laadullisessa tutkimuksessa analyysia tehdään tutki-musprosessin jokaisessa vaiheessa. Aineiston analyysissä ei riitä, että tutkija onnistuu kuvaamaan analyysinsä tarkasti ja esittelemään järjestetyn aineiston ikään kuin tuloksina, vaan hänen on myös kyettävä tekemään tutkimuksessaan mielekkäitä johtopäätöksiä. (Hirsjärvi ym. 2003, 219 ‒ 220; Tuomi & Sarajärvi 2003, 105.)
Analyysi on vaihe, johon on tähdätty jo tutkimusta aloittaessa. Analyysin ede-tessä tutkija saa vastauksia kysymyksiinsä ja ongelmiinsa. Laadullisessa tutki-muksessa tutkijalla on edessään joukko valintoja, jotka liittyvät aineiston ana-lyysiin. Osa valinnoista tehdään jo ennen aineiston keräämistä, osa puolestaan liittyy siihen, miten kerättyä laadullista aineistoa analysoidaan.
Keräämäni aineiston analyysitapa on laadullinen sisällönanalyysi. Sisällönana-lyysi määritellään perusanaSisällönana-lyysimenetelmäksi, jota voidaan käyttää kaikissa laadullisen tutkimuksen perinteissä. Sisällönanalyysi voidaan ymmärtää kahdel-la eri tavalkahdel-la: sitä voidaan pitää paisi yksittäisenä metodina myös väljänä teo-reettisena kehyksenä, joka voi pitää sisällään erilaisia tutkimusaineiston sisältöä analysoivia menetelmiä. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 93.) Tässä tutkimuksessa käytän sisällönanalyysiä väljänä tulkintakehikkona. Sisällönanalyysi on antanut ikään kuin raaka-aineet analyysitapaan, jolla olen pyrkinyt luomaan selkeän ja tiivistetyn kuvauksen tutkimastani ilmiöstä.
Sisällönanalyysia voidaan tehdä aineistolähtöisesti, teorialähtöisesti tai teo-riaohjautuvasti eli toisin sanoen induktiiviseen, deduktiiviseen tai abduktiiviseen päättelyyn pohjautuen. Aineiston laadullisessa analyysissa aineisto aluksi hajo-tetaan osiin, käsitteellistetään ja kootaan uudestaan uudella tavalla loogiseksi kokonaisuudeksi. Tulkinta ja päättely ovat tärkeitä sisällönanalyysissa, jossa pyritään empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää näkemystä tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 95 ‒ 97, 110, 115.) Tässä tutkimuksessa si-sällönanalyysiä on tehty aineistolähtöisesti.
Aineistolähtöinen sisällönanalyysi on Miles’n ja Hubermanin (1984, 87) mukaan kolmivaiheinen: ensimmäinen vaihe on aineiston redusointi eli pelkistäminen, toinen vaihe on aineiston klusterointi eli ryhmittely ja viimeinen vaihe on abstra-hointi eli teoreettisten käsitteiden luominen. Kuvioon 1 olen koonnut sisällön-analyysin vaiheet ja sen etenemisen tässä tutkimuksessa.
Aineiston kerääminen teemahaastattelun avulla
Alkuperäisilmauksien pelkistäminen
Teemojen yhdistäminen ja pääteemojen muodostaminen niistä Pelkistettyjen ilmauksien yhdistäminen teemoiksi
Samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien etsiminen pelkistetyistä ilmauksista Pelkistettyjen ilmauksien kokoaminen
Kuvio 1. Analyysin vaiheet ja sen eteneminen
Aloitin aineiston analyysin purkamalla nauhoittamani haastatteludialogit sanasta sanaan tekstin muotoon. Pyrin merkitsemään litteroituun aineistoon tarkasti haastateltavien puheen, pitemmät tauot, empimiset ja naurahdukset. Nikanderin (2010, 433) mukaan litteraatio on kuitenkin aina epätäydellinen, sillä litteroinnis-sa ei voida tavoittaa alkuperäistä puhetilannetta. Haastatteluista kertyi litteroin-nin jälkeen sataviisi sivua tekstiä. Huolellinen litterointi oli aikaa vievää mutta myös mielekästä, sillä sen myötä haastatteluaineisto tuli hyvin tutuksi jo litte-rointivaiheessa ja aineistosta heräsi alustavia tulkintoja.
Analyysin avulla tehtävän luokittelun tärkeänä lähtökohta on sopivan havainto-yksikön valinta. Tutkijan on päätettävä, etsiikö hän aineistosta esimerkiksi käyt-täytymistapoja, toimintoja, asenteita, arvottamisen ilmaisuja vai merkityksiä.
Havaintoyksikön määrittäminen on yhteydessä tutkimuskysymykseen. Laajan tutkimuskysymyksen voi purkaa tarkentaviksi alakysymyksiksi, jolloin aineiston
luokittelu ja haltuunotto on mahdollisesti helpompaa. (Ruusuvuori, Nikander ja Hyvärinen 2010, 20 ‒ 21.) Tässä tutkimuksessa havaintoyksiköt oli luonnollista johtaa viidestä tutkimuskysymyksestä käsin. Ruusuvuori, Nikander ja Hyvärinen (Emt., 15) tähdentävät, että aineistosta ei koskaan itsestään nouse mitään, eikä aineisto puhu, vaan tutkimuskysymys sekä tutkijan lukemisen tapa, tulkinta ja valinnat ohjaavat aineiston käsittelyä.
Analyysin ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu aineiston redusointi eli pelkistämi-nen. Pelkistäminen voi tarkoittaa joko tiedon tiivistämistä tai sen pilkkomista osiin. (Tuomi & Sarajärvi 2003, 111 ‒ 112.) Aloitin tämän vaiheen lukemalla ai-neistoa useaan kertaan läpi tutkimuskysymykset mielessäni ja tein samalla muistiinpanoja havainnoistani. Näiden lukukertojen myötä sain vahvistusta alus-taviin tulkintoihini. Seuraavaksi alleviivasin aineistosta kuhunkin viiteen tutki-muskysymykseen vastaavat aineistokatkelmat samalla värillä. Toteutin tämän vaiheen yksi tutkimuskysymys kerrallaan. Aineiston luokittelu ei ollut mitenkään yksiselitteistä, koska sama aineistokatkelma saattoi vastata useampaan tutki-muskysymykseen. Samassa aineistokatkelmassa saattoi esimerkiksi tulla esille niin opettajan asenne kuin myös rytmiikan opetuksen haaste. Tässä analyysi-vaiheessa myös karsin pois tutkimukselle epäolennaista tietoa. Käytännössä se tapahtui niin, että kaikki merkitsemättä jäänyt materiaali rajautui tutkimuksen ulkopuolelle. Muodostin värikynällä merkitsemistäni aineistokatkelmista pelkis-tettyjä ilmauksia yhdellä tai muutamalla sanalla sivun marginaaliin kunkin ai-neistokatkelman viereen. Tämän jälkeen yhdistin samalla värillä merkitsemäni asiat yhteen ja erilleen muusta aineistosta omien tutkimuskysymysten alle.
Aineiston analyysiin toisessa vaiheessa eli ryhmittelyssä etsitään pelkistämis-vaiheessa löydetyistä ilmaisuista samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia kuvaa-via käsitteitä. Samaa tarkoittavat tai toisiaan lähellä olevat käsitteet ryhmitellään ja yhdistetään luokaksi, jolle annetaan sen sisältöä kuvaava nimi. (Emt., 112 ‒ 113). Tässä tutkimuksessa käytän käsitteiden ryhmittelystä nimitystä teemoitte-lu ja puhun teemoitte-luokkien sijasta mieteemoitte-luummin teemoista. Teemoitteteemoitte-lulla tarkoitan sitä, että etsin ja tarkastelin sellaisia aineistosta nousevia piirteitä, jotka toistuivat ja
olivat yhteisiä usealle eri haastateltavalle. Käsittelin aineistoa yksi osa-alue ker-rallaan ja vähitellen aineistosta hahmottuivat ja tarkentuivat ne teemat, jotka olivat kunkin tutkimuskysymyksen kannalta keskeisiä. Esiin nostamani teemat pohjautuvat minun tulkintoihini haastateltavien sanomisista. Osittain nämä teemat ovat samoja kuin teemahaastattelun teemat, mutta lisäksi aineistosta tuli esille muita teemoja. (Hirsjärvi & Hurme 2004, 173.)
Aineiston pelkistämisen ja ryhmittelyn jälkeen aloitin tarkemman, syvällisem-pään ymmärtämiseen pyrkivän analyysin. Analyysin viimeisessä vaiheessa eli abstrahoinnissa tarkoituksenani oli luoda selkeä kuvaus aineistosta ja muodos-taa sen pohjalta tutkimastani ilmiöstä luotettavia ja kattavia tuloksia, johtopää-töksiä ja pohdintaa. Muodostin aineistosta pää- ja alateemoja, joiden kautta py-rin kuvaamaan opettajien näkökulmia rytmiikkaan ja sen opetukseen peruskou-lun musiikintunnilla. Tutkimukseni pääteemat ovat: 1) opettajien käsitykset ryt-miikasta, 2) asenteet ja rytmiikka käytännön opetuksessa, 3) ongelmat ja haas-teet ja 4) rytmiikan tulevaisuus. Ilmiölle asettamani ennakko-oletus siitä, että opettajan asenne vaikuttaa rytmiikan opetukseen, näkyi totena aineistossa, jo-ten yhdistin samaan pääteemaan asenteet ja rytmiikka käytännön opetuksessa.