Aineiston analyysi muodosti prosessin, joka alkoi heti aineistonkeruusta ja päättyi vasta tutkielman viimeistelyvaiheessa. Konkreettisesti analyysi käynnistyi aineiston litteroinnista, jonka tein heti haastatteluiden jälkeen27. Litteroinnin yhteydessä kirjasin kaikki havaintoni, jota tein aineistoon liittyen. Pyrin näin tutustumaan aineistoon ja hahmottamaan aineiston kokonaisuutena, mikä loi pohjan aineiston tulevalle käsittelylle.
Aineiston tutustumisen jälkeen analyysi jatkui kahden haastattelun teemoittelulla.
Teemoittelu on laadulliselle tutkimukselle ominainen aineiston tiivistämis- ja järjestämistapa. Teemoittelun tarkoituksena on pelkistää aineisto, etsimällä siitä sen olennaisimmat osat (ks. Eskola & Suoranta 1998, 174 – 180; Moilanen & Räihä 2007, 55).
Irrottauduin teemoittelussa haastattelurungossa käyttämistäni teemoista, sillä ne näyttäytyivät analyysia rajoittavina ja ohjaavina. Tutkielmani analyysin voi siten nähdä aineistolähtöisenä, (vrt. Eskola 2004, 169 – 170) jota Perttula (1995) pitää kokemusten tarkastelun edellytyksenä. Aineistolähtöisessä analyysissa aineistoa tarkastellaan kokonaisuutena ja teemat rakennetaan haastateltavien kerronnan perusteella (ks. Moilanen
& Räihä 2004, 55 – 57).
Analyysin myötä aineistosta nousseet teemat tuovat esille opistolaisten kokemuksia markkinaperusteisesta politiikasta ja sen muotoutumisesta opiston käytäntöön. Analyysin tuloksen muodostui kolme toisiinsa kiinteästi kytkeytyvää, laajaa pääteemaa, joita tarkastelen lähemmin luvussa 5. Keskeisiksi teemoiksi nousivat:
1) Opiston talous
2) Opintojen tarjonta ja saatavuus 3) Opistotyön muutos
27 Litteroitua aineistoa oli yhteensä 294 sivua.
Haastatteluissa selkeästi eroteltaviksi ajanjaksoiksi muodostuivat lama ja opistojen yhdistyminen, mutta toisaalta myös lamaa edeltävä aika nousi haastatteluissa keskeiseen asemaan. Nämä ajanjaksot rytmittävätkin opistolaisten opistotoiminnan muutokseen liittämien kokemuksien tarkastelua.
Teemoitellen tapahtunut aineiston tiivistäminen ja järjestäminen muodosti tutkielmassani prosessin, joka jatkui aina tutkielman tekemisen viime metreille asti. Aineiston pohjalta rakentamani teemat uudelleenmuotoutuivatkin monesti, mutta toisaalta myös tutkimusongelmani täsmentyivät. Aiheen sekä tutkimuskysymysten laaja-alaisuuden vuoksi jouduin analyysivaiheessa myös supistamaan alkuperäisten tutkimusongelmien määrää28. Teemojen toistuva muokkaaminen ja näistä tekemieni päätelmien kyseenalaistaminen ja korjaaminen kuvaavat tutkielmassani hermeneuttisen kehän kaltaista ymmärryksen rakentumista. Analyysiprosessin voi siten katsoa noudatelleen tutkielmassani hermeneuttisen kehän kaltaista etenemistä.
Hermeneutiikkaa voi pitää yleisnimityksenä erilaisille pohdiskelun tavoille, eikä käsitettä tulisi yleistää liiaksi, kuten Koski (1995, 32 – 38, 274) väitöskirjassaan huomauttaa.
Käsitän hermeneutiikan tässä ymmärtämisen tavaksi, joka niveltyy hermeneuttisen kehän kaltaiseen dialogisuuteen aineiston ja tutkijan välillä, tiedon rakentamisen keinona.
Ymmärrys lähtee aina tutkijan omista käsityksistä ja lähtökohdista, joiden ymmärtäminen auttaa uuden ymmärryksen muotoutumisessa. Hermeneuttisuudessa aineiston ja tulkinnan välinen dialogisuus eteneekin kehämäisesti, jolloin ymmärrys syventyy ja korjautuu toistuvasti, edellyttäen, että tutkija omaksuu avoimen mutta kriittisen näkemyksen omaa tulkintaa kohtaan. (Laine 2007, 36 – 37; Varto 1992, 69.)
Ymmärrys niveltyy kiinteästi tulkintaan, jonka voi ymmärtää merkityssuhteiden avaamisena. Merkityssuhteiden avaamista eli tulkintaa seuraa ymmärtäminen.
Ymmärtämisen voi nähdä kokonaiskäsityksen luomisena tutkittavasta ilmiöstä. (ks. Varto 1992, 64.) Tulkitsin aineistoa teemojen kautta muodostaen kokonaisuuden tarkasteltavasta ilmiöstä (ks. luku 5.4). Pyrkimyksenäni on ollut kriittisen asenteen säilyttäminen aineistoa
28 Alun perin tutkimuskysymyksiä oli kolme. Tarkoituksenani oli selvittää myös opistolaisten näkemyksiä opistotyön tulevaisuudesta ja markkinaperusteisuuden asemasta siinä, sillä menneen, nykyisen ja tulevan voi nähdä niveltyvän toisiinsa, muodostaen jatkumon (Kaivo-Oja 2002, 247; Ketonen 1985, 10, 21).
ja siitä rakentuneita teemoja tulkitessani (ks. Laine 2007, 34). Koska aineistosta tekemäni tulkinnat ovat omiani, olisi joku toinen voinut tehdä erilaisia tulkintoja. Pidän kuitenkin todennäköisesti, että tulkinnat olisivat samansuuntaisia, sillä kävin aineiston läpi huolellisesti, kriittisellä asenteella useaan otteeseen. Tutkielmani edustaa silti yhden ihmisen näkemystä kerätystä aineistosta. Oma suhtautumiseni markkinaperusteisuuteen ja talouteen osana koulutusta ovat voineet ohjata tulkintojeni muotoutumista ja niiden vahvuutta, vaikka olen pyrkinyt jättämään omat ennakkokäsitykseni sivuun tutkielman tekemisessä. (ks. Moilanen & Räihä 2007, 52; Varto 1992, 64 – 68; Virtanen 2006, 198).
Ylläpitääkseni kriittistä suhtautumista aineistoa ja tulkintojani kohtaan ja toisaalta parantaakseni aineistosta tekemieni päätelmien luotettavuutta, kokosin opistolaisten kokemukset teemoittain matriisiksi (ks. liite 2.). Matriisi ilmentää analyysin aineistolähtöisyyttä, sillä sen avulla voi tarkastella aineistossa ilmenevien kokemusten määrällistä yleisyyttä ja pohtia siten aineiston perusteella tehtävien päätelmien pätevyyttä ja luotettavuutta. (vrt. Eskola 2004, 173 – 174.)
Aineiston analysoimisessa ja tulkintojen tekemisessä haasteelliseksi muodostui kokeneiden tutkittavien ikä suhteessa omaani. Paikoin melko huomattava ikäero asetti haastattelutilanteeseen monisyisiä jännitteitä (vrt. Eskola & Vastamäki 2007, 31). Pohdin useasti, tulkitsevatko haastateltavat kysymykseni samoin kuin minä ja ymmärränkö haastateltavien antamia merkityksiä, kuten he ne ovat tarkoittaneet ymmärrettäviksi.
Toisaalta on huomattava, että inhimillinen todellisuus on monimerkityksinen ja väärinymmärrykset ovat mahdollisia, kun jokaisella on oma yksilöllinen merkitysmaailmansa (Moilanen & Räihä 2007, 46 – 47). Vaikka tein haastatteluissa paljon tarkentavia kysymyksiä, väärinkäsitysten välttämiseksi, on mahdollista, että olen voinut tulkita haastateltavien antamia merkityksiä väärin. Perttula (2000, 440) korostaakin kokemuksien kautta rakentuvan todellisuuden tulkitsemisen haasteellisuutta, mutta toisaalta myös sen välttämättömyyttä, kun halutaan ymmärtää ihmisen tapaa elää jossain tilanteessa.
Anonymiteetti
Haastateltavat kertoivat kokemuksistaan avoimesti, vaikka niihin sisältyi myös arkaluontoisia asioita, joista kerrottiin kuiskaillen ja hieman epäröiden. Perttula (2000, 440 – 441) korostaakin, että tutkijan on fenomenologisessa tutkimuksessa rakennettava
aineistonkeruutilanne niin, että tutkimukseen osallistuvat voivat ilmaista kokemuksiaan, tuntevansa samalla olevan rehellisiä itselleen. Käsitän tämän turvallisen ja luotettavan ilmapiirin rakentamisena, mikä mahdollistaa tutkielmaan osallistuville kokemustensa avoimen ja rehellisen kuvaamisen. Mahdollistaakseni haastateltavien avoimen kokemusten kuvaamisen ja toisaalta turvatakseni, ettei tutkielmastani aiheudu haittaa siihen osallistuville, tiedustelin ennen haastatteluiden alkua kunkin haastateltavan toiveita anonymiteetin säilyttämisestä. Osa haastateltavista esitti toiveensa anonymiteetin suojaamisesta, jota olen tutkielmassani kunnioittanut.
Opistolaisten anonymiteetin suojaamiseksi en käytä lainausten yhteydessä tutkittavien oikeita nimiä. Toisaalta en myöskään käytä muutettuja nimiä, jotta haastateltavan sukupuoli ei tule esille, ellei se asiayhteydestä muuten ilmene. Haastateltujen opistolaisten tunnistamattomuuden turvaamiseksi en myöskään viittaa erikseen haastateltavien edustamaan ainealueeseen tai toimeen. En siis ole yksilöinyt haastateltavia tarkkojen tunnistetietojen, kuten iän, sukupuolen tai toimen muodossa, jotta voin suojata opistolaisten anonymiteetin. (ks. Eskola 2004, 180 - 181.)
Käyttämieni aineistolainausten yhteydessä viittaan haastateltavaan lainausten lopussa haastattelun numerolla ja haastateltavan opistotyökokemuksen pituudella. Tunnisteet ovat siis muotoa H1(30), H2(27), H3(8)….H11(7)29, jolloin H ja numero viittaavat kunkin haastattelun numerotunnisteeseen ja näitä seuraava suluissa oleva luku haastatellun opistotyökokemukseen. Näen tunnisteiden käytön perusteltuna tutkielman läpinäkyvyyden säilyttämiseksi, sillä tunnisteiden kautta lukija voi halutessaan seurata valintojani ja toisaalta myös eri tutkittavien kokemuksia. Lisätäkseni tutkielmani ja käytettyjen lainausten luettavuutta ja selkeyttä, poistin käytetyistä sitaateista täytesanat ja toistot.
Poistetut toistot ja täytesanat ovat useimpien kohdalla maneereja, joista heidät voisi tunnistaa. Muutin siis lainausten kielen yleiskielelle, pitääkseni opistolaisten henkilöllisyyden ja toisaalta opiston sijainnin salassa. (ks. liitteet 3. & 4.) Samasta syystä myös kaupunkien ja opistojen nimet on poistettu sitaateista. (Eskola 2004, 181.)
29 Selkeyden ja yhdenmukaisuuden vuoksi parihaastattelu on tässä jaettu kahdeksi erilliseksi tunnisteeksi niin, että kummallakin haastatellulla on oma tunnisteensa. Näin ollen tunnisteita on kokonaisuudessaan 11.