Aineiston analysointi

Tutkimuksen ytimen muodostavat aineiston analysointi, sen tulkinta ja tältä pohjalta tehtävät johtopäätökset. Aineistoa analysoidessaan tutkimuksen tekijä pystyy näkemään, kuinka ja millä tavalla aineisto vastaa etukäteen määritettyyn tutkimusongelmaan. (Hirsjärvi et al.

2018) Kvalitatiivisen tutkimuksen laatiminen on tutkijalle siitä miellyttävä toteuttaa, että Kiviniemen (2015) mukaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus toimii tutkijalle oppimisprosessina, sillä läpi tutkimuksen tutkija kasvattaa omaa tietämystään siitä aiheesta ja teemasta, jota tutkimus koskee. Myös itselleni yksi keskeisimmistä motivaatiotekijöistä tähän tutkimustyötön on uuden oppiminen ja uusien näkökulmien sisäistäminen sekä nykyisen näkemyksen laajentaminen.

Toteuttamissani tutkimuksissa minulla on ollut tavoitteena aloittaa aineiston analysointi hyvin pian sen keräämisen jälkeen ja toisinaan jopa jo aineiston keräämisen aikana. Olen kokenut varsinaiset haastattelutilanteet usein hyvin inspiroiviksi ja energisoiviksi, joten sitä energiaa on miellyttävä käyttää kerätyn aineiston analysointityöhön. Myös Hirsjärven et al.

(2018) mukaan tämä on suositeltava menettelytapa erityisesti opinnäytetöissä. Hirsjärvi et al. (2018) perustelevat tätä sillä, että tuoreen aineiston käsittely on innostavampaa ja toisaalta aineistoa on usein sujuvampi täydentää, mikäli tarve sitä vaatii. Itsekin olen haastateltavan roolissa huomannut, että on mukavampi antaa vastauksia lisäkysymyksiin muutaman päivän sisällä alkuperäisestä haastattelusta verrattuna siihen, että lisäkysymyksiin joutuu antamaan täydentäviä vastauksia muutaman viikon päästä. Tämä on korostunut silloin, kun haastattelun teema on haastanut ja vaatinut omien ajatusmallien syvällistä läpikäymistä.

Valittaessa tutkimuksessa sovellettavaa analysointitapaa on huomioitava analyysin päätavoite, joka on vastauksen löytäminen etukäteen määriteltyihin tutkimuskysymyksiin tai tutkimuskysymykseen. Hirsjärven & Hurmeen (2014) mukaan erilaisia työskentely- ja analysointitekniikoita on olemassa hyvin paljon erilaisia, eikä niistä voida yleisellä tasolla määrittää paremmuusjärjestykseen keskenään. Hirsjärvi et al. (2018) on jaotellut analysointitekniikat kahteen karkeaan kategoriaan, jotka ovat ”selittäminen” ja

”ymmärtäminen”. Näistä ensimmäisessä, eli selittämisessä, sovelletaan yleensä tilastollista analyysia, kun taas toisessa, eli ymmärtämisessä, asiaa tarkastellaan kvalitatiivisin analyysikeinoin. (Hirsjärvi et al. 2018) Tässä tutkimuksessa haastatteluaineistoa pyritään pikemminkin ”ymmärtämään” kuin ”selittämään”.

Haastattelujen jälkeinen tutkimusaineiston analysointiprosessi alkoi haastattelujen litteroinnilla, joka tarkoittaa äänimuodossa olevan haastatteluaineiston sanatarkkaan muuntamista tekstimuotoon. Litterointiin ei ole yleispäteviä ohjeita, vaan sen toteutuksen suhteen oleellista on käytössä olevan analysointitekniikan lisäksi tutkimuksen vaatima kokonaisuus. Litterointityöskentelyssä ei myöskään ole välttämättä tarpeenmukaista käyttää haastateltavan käyttämää murretta, ellei murteella ole vaikutusta tutkittavaan aiheeseen.

(Koskinen et al. 2005 ; Hirsjärvi et al. 2018) Tässä tutkimuksessa esimerkiksi haastateltavan murteella ei ole vaikutusta tutkimuskysymyksiin, eikä aivan koko haastatteluaineistoa ole

ollut tarpeellista litteroida. Haastatteluiden litterointi on tehty vain siltä osin kuin se on tutkimuksen teeman kannalta oleellista. Litteroidut haastatteluaineistot koottiin yhteen ja luokiteltiin huolellisesti Inkisen (2016a) ehdottamien tietojohtamiskäytänteiden mukaisten otsikoiden alle sen mukaan, minkä otsikon tai otsikoiden alle kyseinen aineistonäyte oli aiheellista sijoittaa. Tämä tehtiin sen mukaan, mihin tietojohtamiskäytänteeseen kyseinen haastatellun kommentti liittyy. Näin muodostettiin käsitys siitä, miten mikäkin tietojohtamiskäytänne näkyi haastatteluissa sekä siitä, mitä haastateltavat kertoivat mistäkin tietojohtamiskäytänteistä. Tämän jaottelun pohjalta muodostettiin tutkimustulokset, jotka esitellään kappaleessa kuusi. Tutkimustulokset esitellään siten, että jokainen Inkisen (2016a) ehdottaman tietojohtamiskäytänteen esiintyvyys tai esiintymättömyys menestyvissä palvelualan Pk-yrityksissä käsitellään erikseen omassa alaluvussaan. Nämä alaluvut koostuvat litteroidusta ja koodatusta / luokitellusta haastatteluaineistosta.

Haastattelujen perusteella jokainen haastateltu yritys on luokiteltu joko kategoriaan ”kyllä”,

”osittain” tai ”ei” sen mukaan, kuinka selkeästi ja laajamittaisesti mikäkin tietojohtamiskäytänne vaikuttaa esiintyvän kyseissä yrityksessä. Tämä jakauma on esitetty myöhemmin tässä työssä taulukossa 16. Tutkimusaineistoa ja sitä tältä osin kuvaavaa taulukkoa (taulukko 16) tulkitsemalla on pystytty tekemään erittelyt sille, mitkä aiemman kirjallisuuden ehdottamista tietojohtamiskäytäntänteistä voidaan tunnistaa tutkimukseen osallistuneesta yritysjoukosta. Tutkimusaineistosta erottui lopulta selkeästi ne tietojohtamiskäytänteet, joita tutkimusotannan Pk-yrityksissä esiintyy sekä ne, jotka eivät esiinny.

Tutkimusaineiston laadullisen luonteen vuoksi jaottelua ”kyllä”, ”ei” ja ”osittain” -luokituksiin ei ole tehty puhtaasti tiettyjen luku- tai määräarvojen perusteella, vaan se pohjautuu mahdollisimman objektiivisesti muodostettuun tutkijan arvioon siitä, missä määrin tietojohtamiskäytänteen harjoittamiseen liittyviä seikkoja yrityksestä oli tunnistettavissa tehtyjen haastatteluiden perusteella. Arvion muodostamisen tukena käytettiin määrällisiä menetelmiä siten, että tietojohtamiskäytänteen ”osatekijöitä” tai niihin viittaavia menettelytapoja laskettiin ja taulukoitiin koodatusta tutkimusaineistosta suuntaa antavasti. Yritys asetettiin ”ei”-luokitukseen silloin, kun kyseinen tietojohtamiskäytänne ei

näkynyt lainkaan yrityksen toiminnassa. Luokitukseen ”osittain” yrityksen katsottiin kuuluvan silloin, kun tietojohtamiskäytänteen toteutumiseen liittyviä seikkoja voitiin tunnistaa yrityksestä jossain määrin, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että luokitus ”kyllä”

olisi perusteltua. Tyypillistä ”osittain”-luokituksen saaneille yrityksille oli se, että kyseistä tietojohtamiskäytännettä olisi järkevää ja myös mahdollista harjoittaa nykyistä laajemmin ja aktiivisemmin. Luokitukseen ”kyllä” yritys asetettiin silloin, jos tietojohtamiskäytänne erottui selkeästi ja laajasti yrityksessä. Alun perin luokitusta rakennetiin vain ”kyllä” ja ”ei”

-luokkiin, mutta pian kävi ilmi, että tutkimustulos on kuvaavampi ja hedelmällisempi, jos näiden luokitusten välillä on välivaihtoehto. Täten oli luontevaa perustaa kolmas luokitus,

”osittain”. Ratkaisu osoittautui hyväksi, sillä sen ansiosta luokittelusta tuli selkeää. Tehty jaottelu näihin kolmeen luokkaan (”kyllä”, ”osittain” ja ”ei”) oli selkeää, eikä eteen tullut tilanteita, joissa yrityksen lokerointia kahden eri luokituksen välillä olisi vaatinut epäröintiä.

Toisin sanoen eroavaisuudet eri luokkien välillä ovat hyvin selkeitä ja rajanveto on helposti tehtävissä. Alla olevassa taulukossa (taulukko 5) on esitelty luokitusten määrittelyajurit.

Luokat, joihin yritykset ryhmiteltiin: Luokituksen määrittelyperuste:

”Ei”

Yritykset, joista ei tunnisteta lainkaan kyseiseen tietojohtamiskäytänteeseen sisältyviä tai viittaavia toimintatapoja.

Yritys ei hyödynnä missään määrin kyseisen tietojohtamiskäytänteen tarjoamia mahdollisuuksia.

”Osittain”

Yritykset, joissa tunnistetaan vain jotain kyseiseen tietojohtamiskäytänteeseen sisältyviä toimintatapoja, mutta toimintatavat ovat vähäisiä ja heikosti tunnistettavissa.

”Kyllä”

Yritykset, joissa kyseiseen tietojohtamiskäytänteeseen viittaavia tai sisältyviä toimenpiteitä on selkeästi tunnistettavissa ja yritys harjoittaa useita tietojohtamiskäytäntöön sisältyviä toimia aktiivisesti, vaikkakaan ei välttämättä

”aivan täydellisesti” (aina voi kehittyä ja kehittää).

Taulukko 5. Yritysten luokitteluperusteet siihen, missä määrin yrityksessä voidaan tunnistaa tietojohtamiskäytänne. Tilanne arvioitiin jokaisen yrityksen ja tietojohtamiskäytänteen kohdalla erikseen. Taulukossa 16 on yhteenveto siitä, miten paljon ”kyllä”, ”ei” ja ”osittain”

luokitukseen kuuluvia yrityksiä tunnistettiin kunkin tietojohtamiskäytänteen osalta.

Sen lisäksi, että tässä tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan tietojohtamiskäytänteet, niin haluttiin muodostaa käsitys siitä, mitkä tietojohtamiskäytänteistä ovat menestyksen kannalta tärkeimpiä. Tämä käsitys pohjautuu siihen, että haastattelutilanteiden jälkeen tutkimuksessa haastateltuja Pk-yritysten johtajia pyydetiin järjestämään kolme tärkeintä tietojohtamiskäytännettä tärkeysjärjestykseen silloin, kun yritys pyrkii saavuttamaan niin sanottuja yrityksen menestystekijöitä. Näitä vastauksia ei litteroitu, vaan haastateltujen antamat vastaukset järjestettiin taulukkoon (taulukko 17), jonka pohjalta on hyvä

havainnoida sitä, mihin tärkeysjärjestykseen Pk-yritysten johtajat asettavat tietojohtamiskäytänteet yrityksen menestystekijöiden saavuttamisen kannalta.