Aineisto

Laadullisessa analyysissa aineistoa kohdellaan kokonaisuutena. Sen ajatellaan muodostavan jonkin yhtenäisen loogisen kokonaisuuden, jolle pyritään selvittä-mään yksittäisiä havaintoja ja tulkintoja yhdistäviä ominaisuuksia. Tällöin vaa-ditaan absoluuttisuutta, jossa kaikki luotettavina pidetyt ja selvitettävät seikat tulee kyetä selvittämään niin, etteivät ne ole ristiriidassa esitetyn tulkinnan kanssa. (Alasuutari 2011, 31.)

Laadullinen analyysi koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä ja myös yh-tenevistä vaiheista: havaintojen pelkistämisestä ja arvoituksen ratkaisemisesta.

Ensimmäisessä vaiheessa aineistoa tarkastellaan vain yhdestä tietystä näkömasta, jolloin keskitytään tutkimaan aineistoa teoreettisen viitekehyksen ja kul-loisenkin kysymyksenasettelun puitteissa ja erottamaan olennaiset asiat. Näin ol-len tekstistä voidaan tehdä ”raakahavaintoja”, jotka auttavat hahmottamaan ja hallitsemaan aineistoa paremmin. Tämän jälkeen näitä havaintoja yhdistellään, jotta saadaan karsittua havaintojen määrää ja etsimällä niille yhteisiä piirteitä tai muita tekijöitä. Jälkimmäisessä vaiheessa aineistosta tuotetuista johtolangoista ja käytettävissä olevista vihjeistä voidaan tulkita merkityksiä tutkittavasta ilmiöstä.

(Alasuutari 2011, 31-35.) Muodostettavassa rakennekokonaisuudessa osatekijöi-hin kuuluu tietty keskinäinen yhteenkuuluvuus, jota on pakko noudattaa myös niitä järjestettäessä, jottei hävitetä tätä perustavanlaatuista ominaisuutta (Renvall 1983, 138).

Tässä tutkimuksessa aineistoa alettiin tarkastella aluksi juuri tutkimusky-symysten kannalta. Koska osa haastatteluissa esitetyistä kysymyksistä olikin hy-vin samankaltaisia kuin tutkimuskysymykset, ne auttoivat poimimaan haastat-teluista tärkeimmät kohdat ja tulokset. Esimerkiksi sijoittajien osakkeen arvon-määritysmenetelmiin oli helppoa saada selkeitä vastauksia, koska niistä voitiin kysyä suoraan haastatteluissa. Kuitenkin aineistosta saatiin tuohonkin kysymyk-seen paljon tukea ja muita vastauksia muualtakin, eikä pelkästään niistä kohdista, joissa haastatellut suoraan vastasivat kyseiseen kysymykseen.

Aineistoa useaan kertaan lukiessa oli helppoa tehdä raakahavaintoja, poi-mia yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä kirjata ylös toistuvia teemoja.

Omien merkintöjen tekeminen ja tekstistä tärkeiden asioiden korostaminen yli-viivaustussilla olivat tutkijalle aineiston käsittelyssä merkittävässä roolissa. Ne selkeyttivät aineiston hallintaa ja auttoivat nostamaan esiin tärkeitä kohtia.

Luborsky (1994) määrittelee teeman tiettynä toistuvana asiana tietyn haas-tateltavan haastattelussa. Teemoittelulla tarkoitetaan aineistosta saatavia toistu-via piirteitä, jotka ovat yhteisiä usealle haastateltavalle – tai yhdelle, jos haasta-teltavia on vain tämä yksi. Nämä teemoittelemalla saadut piirteet voivat olla sa-moja kuin teemahaastattelussa käytetyt teemat, ja odotettavissa onkin niiden

nousevan esiin. Niiden lisäksi kuitenkin tyypillisesti tutkija saa aineistosta mui-takin teemoja, jotka ovat varsinaisia lähtöteemoja usein myös mielenkiintoisem-pia. (Hirsjärvi ym. 2008, 173.)

Teemoittelu toteutettiin tässä tutkimuksessa poimimalla aineistosta aluksi kaikki sellaiset seikat, jotka toistuivat aineistossa, ja joissa tutkija havaitsi olevan tutkimuksen kannalta olennaista tietoa. Ne on myös esitetty liitteessä 1. Kaikista näistä asioista koottiin lista, johon aluksi vain kirjattiin kaikki ylös satunnaisessa järjestyksessä aineiston ja merkintöjen pohjalta. Sen jälkeen mietittiin, kuinka niitä voi yhdistellä, ja mitkä kohdat liittyvät toisiinsa. Näistä muodostettiin alus-tava lista tutkimuksen tärkeimmistä teemoista, joka esitetään tutkimuksen lo-pussa liitteessä 1.

Kvalitatiivista tutkimusta tehdessä tutkija ottaa huomioon muun muassa aineiston merkittävyyden, riittävyyden, kattavuuden sekä arvioitavuuden ja toistettavuuden (Mäkelä 1990, 47-48). Tutkimuksen merkittävyyden kannalta on oleellista huomioida haastateltujen ammatit ja haastattelijan ja haastateltujen vä-liset suhteet; kaikki haastatellut ovat toimineet sijoittamisen parissa ammattimai-sesti vuosikymmenien kokemuksella, ja he olivat entuudestaan haastattelijalle tuntemattomia. Haastateltuja pystyi pitämään pätevinä vastaamaan tähän tutki-mukseen, eikä heidän sijoituskokemuksiaan ole ollut syytä epäillä.

Aineisto on kylläinen, kun se on riittävä, jolloin uusia haastatteluita tai ha-vaintoja lisätessä niistä ei enää synny aineistoon uusia piirteitä, eivätkä tehdyt tulkinnat muutu. (Mäkelä, 1990, 52.) Tässä tutkimuksessa viiden haastateltavan uskottiin riittävän tutkimuksen toteuttamiseen ja johtopäätösten tekemiseen, jotta saatiin hyviä tutkimustuloksia. Riittävän aineiston määrästä tässä ei voitu olla varmoja, mutta lopputuleman mukaan aineistoa saatiin sopiva määrä. Tu-loksia ei ole ollut tarkoitus yleistää koskemaan kaikkia sijoittajia, vaan haluttiin keskittyä tutkimaan ainoastaan, mitä nämä haastateltavat kertoivat, ja kuinka heillä oli tapana käyttäytyä osakemarkkinoilla.

Mäkelä (1990, 53) tarkoittaa analyysin kattavuudella sitä, ettei tutkija tul-kitse asioita satunnaisten poimintojen perusteella. Haastatteluissa käsiteltiin sa-mantyyppisiä kysymyksiä ja teemoja kaikkien haastateltavien kanssa. Kvalitatii-visen aineiston hallittavuuden ja käsittelyn helppouden kannalta oli olennaista, että haastattelija pystyi pysymään hyvin tutkimusaiheessaan koko haastattelujen ajan, ja hän esitti kaikille ainakin suurimmaksi osaksi samanlaisia tai samaan ai-heeseen liittyviä kysymyksiä.

Arvioitavuus on sitä, että lukija voi seurata tutkimusta ja tutkijan päättelyn etenemistä hyvin edellytyksin. Lukijalla tulee olla tarvittavat tiedot, jotta hän voi ymmärtää tutkimusta, ja että hän pystyy arvioimaan itse, onko samaa vai eri mieltä tutkijan kanssa. Toistettavuudella taas viitataan siihen, voiko toinen tut-kija kyseisiä luokittelu- ja tulkintasääntöjä noudattaen päätyä samoihin tuloksiin.

(Mäkelä, 1990, 53.) Tässä tutkimuksessa toimittiin johdonmukaisesti niin, että lu-kijalla on saatavilla riittävät tiedot tutkimuksen etenemisen seuraamiseen, ja hä-nelle selitetään ymmärrettävästi tutkimuksen tavoitteet, teoria, tulokset ja johto-päätökset analyyseineen. Tulosten ja johtopäätösten esittämiseen hyödynnettiin

mahdollisimman hyvin saatavilla olevia tieteellisiä artikkeleita ja keskustelua, jotta analyysi olisi kriittistä ja monipuolista.

Aineistoa analysoidessa on tärkeää ymmärtää sen vaikutus; merkitysten tulkinnassa ja ymmärtämisessä syntyy ongelmia, jos haastattelija ei osaa kiinnit-tää tarpeeksi huomiota niihin (Hirsjärvi ym. 2008, 18). Haastattelijan tuli olla tarkkaavainen ja yrittää ymmärtää mahdollisimman hyvin, mitä haastateltu tar-koitti tai halusi tarkoittaa sanavalinnoillaan. Jos hän ei olisi ymmärtänyt haasta-teltuja, asioiden merkitykset olisivat voineet muuttua, jotakin tärkeää olisi voinut jäädä ymmärtämättä, ja pahimmillaan tutkimustulokset ja johtopäätökset olisi-vat voineet vääristyä. Haastattelija kokikin tarpeelliseksi välillä haastattelujen ai-kana esittää lisäkysymyksiä, jotta pystyi vahvistamaan aineistoa analysoidessaan, että aineiston palasista koostui ehjä kokonaisuus, jossa merkitykset olivat voineet muuttua mahdollisimman vähän.

Tähän liittyy myös Rommetveit’n (1978) esittämä teoria intersubjektiivisuu-desta. Jokainen luo oman käsityksensä maailmasta, eikä siksi koskaan voida olla täysin varmoja toisten käsityksistä. Täytyy voida kuitenkin olettaa, että asioita voi ymmärtää samoilla tavoilla kuin toiset, jotta pystytään toimimaan ylipäätään.

Tutkijalla on merkittävä rooli tutkimuksen eri vaiheissa. Hän vaikuttaa muun muassa tutkimuksen rakenteeseen, käsitteiden valintaan ja tulkintaan, ai-neiston keräämiseen ja analysointiin sekä johtopäätösten luomiseen, eli hänellä on hyvin suuri merkitys koko tutkimuksen kannalta. Tästä syystä tutkijaa voi-daan pitää yhtenä tutkimusvälineenä. Vaikka tutkija onkin osa tutkimusproses-sia, ja hänen subjektiiviset näkemyksensä vaikuttavat tutkimukseen, tutkimuk-sen on pyrittävä heijastamaan tutkittavien todellisuutta ja maailmankuvaa.

(Hirsjärvi ym. 2008, 18.) Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tutkijan roolina on py-sytellä ulkopuolisena, objektiivisena, etäisenä ja puolueettomana. Kvalitatiivi-sessa tutkimukKvalitatiivi-sessa huomattavaa on puolestaan se, että tutkija ei ainoastaan osallistu tutkimukseen henkilökohtaisesti vaikuttaen siihen persoonallisuudel-laan ja tunteilpersoonallisuudel-laan, vaan hän myös pyrkii empaattiseen ymmärtämiseen. (Glesne

& Pehskin 1991.)

Tässä tutkimuksessa tutkijan rooli oli jo aineiston keräämisen kannalta hy-vin olennainen ja näkyvä. Tutkimusaiheen valinnasta varsinaisen työn valmistu-miseen ja jakavalmistu-miseen asti tutkija oli näkyvillä ja vaikutti työn kulkuun. Tutkija yritti olla valinnoissaan mahdollisimman kriittinen ja perusteleva alusta lähtien, mutta hänen omat näkemyksensä näkyvät varmasti tässä. Tutkijalle merkittä-vintä ja mielekkäintä tässä tutkimuksessa kuitenkin oli juuri se, että hän pystyi itse vaikuttamaan aika paljon siihen, millaista aineistoa hän pystyi saamaan sekä haastateltavien valitsemisella että haastattelujen keskusteluja ohjaamalla. Hän pystyi tuomaan omia näkemyksiään esiin, jos niin halusi ja koki sen tutkimuksen kannalta olennaiseksi ja asialliseksi. Lähtökohtaisesti hän kuitenkin toimi aina tutkimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi oikeaksi näkemällään tavalla, jotta tut-kimus olisi tieteellisesti arvokas ja hyvin laadittu.