Helsingin Sanomat valitsin aineistokseni, sillä olen kiinnostunut siitä millaista kuvaa juuri valtamedia rakentaa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Helsingin Sanomat on sekä painettuna että digilevikiltään Suomen suurin (Media Audit Finland 2018), jolloin sen voi olettaa tavoittavan monenlaista lukijakuntaa. Vaikka Helsingin Sanomat onkin Suomen laajalevikkisin sanomalehti, on syytä huomioida, että se ei tietenkään edusta kaikkea keskustelua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Aineistoni tarjoaa siis vain yhdenlaisen näkökulman, ja samalla rajaa paljon muita pois. Kaikkea ei tietenkään ole pro-gradu tutkielman puitteissa mahdollista toteuttaakaan.
Helsingin Sanomien kirjoituksia voi luonnehtia luonnolliseksi aineistoksi, jolloin tutkija ei ole itse voinut vaikuttaa aineistoon vaan se on olemassa tutkimuksen tekemisestä ja tekijästä riippumatta (Alasuutari 2011, 84). Tällä on omat etunsa ja rajoituksensa.
Luonnollisen aineiston vahvuutena voidaankin pitää juuri sitä, ettei se ole syntynyt
”painostuksesta” ja aikomuksesta käyttää sitä juuri tutkimustarkoituksiin, jolloin tutkija pääsee käsiksi aineistoon kaikessa rikkaudessaan (Juhila & Suoninen 1999, 237).
Rajoitteena puolestaan on se, ettei kirjoittajille ole mahdollista esittää tarkentavia kysymyksiä epäselvän tilanteen tullessa.
Aineistohaun toteutin Helsingin Sanomien verkkosivuilla olevaan digitaaliseen arkistoon, josta on löydettävissä kaikki Helsingin Sanomien painetussa lehdessä ja verkkosivuilla julkaistut artikkelit vuodesta 1990 lähtien. Joihinkin artikkeleihin pääsy edellyttää Helsingin Sanomien tilaamista, joten täysin ilmaiseksi kirjoituksia ei käyttöönsä saa.
Ensimmäinen askel aineiston keräämisessä oli hakusanojen laatiminen. Hain ensimmäisen kerran artikkeleita hakusanoilla vapaaehtoinen lapsettomuus, vapaaehtoisesti lapseton ja lapsettomuus. Hakusanalla vapaaehtoinen lapsettomuus löytyi 23 hakutulosta ja vapaaehtoisesti lapseton-hakutermiä käytettäessä hakutuloksia löytyi 38 kappaletta.
Lapsettomuus hakusanalla artikkeleita löytyi yli 50 kappaletta. Digitaalisen arkiston haku ei kerro kuinka paljon artikkeleita on kokonaisuudessaan, mikäli niitä on yli 50, vaan määrä täytyy laskea itse. Koska olin epävarma siitä, olinko käyttänyt riittävän kattavia hakusanoja, päätin kokeilla hakea vielä syntyvyys-hakusanalla, jolloin hakutuloksia löytyi niin ikään yli 50 kappaletta, usean sivun verran eri kokonaisuudessaan satoja artikkeleita.
Totesin lopulta, että haku oli syytäkin toteuttaa laajoilla hakutermeillä, sillä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei kaikissa artikkeleissa puhuttu juuri kyseisellä käsitteellä vaan puhuttiin esimerkiksi lapsettomuuden valinneista, valitusta lapsettomuudesta ja lasten haluamisesta. Tämän vuoksi oli syytä käydä kirjoitukset läpi huolella, jotta mitään oleellista ei jäisi lopullisesta aineistosta pois.
Haun jälkeen kävin läpi kaikki hakutulokset ja arvioin kunkin kirjoituksen soveltuvuutta aineistooni. Osa jutuista rajautui heti pois aineistosta, esimerkiksi radio- ja tv-ohjelmatiedot, ulkomaita koskeva artikkeli, kirja-arvostelu sekä kirjoitusten kaksoiskappaleet. Ulkomaita koskeva artikkeli jäi omasta aineistostani pois, sillä olen kiinnostunut vapaaehtoisesta lapsettomuudesta nimenomaan suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa. Ne artikkelit, joiden tiesin varmasti soveltuvan aineistooni, tallensin omalle koneelleni tekstinkäsittelyohjelmaan. Joidenkin kirjoitusten kohdalla oli punnittava useaan kertaan sitä, käsiteltiinkö niissä vapaaehtoista lapsettomuutta riittävissä määrin siten, että niitä olisi mielekästä analysoida kehysanalyysin puitteissa. Tärkeintä kuitenkin oli, että kirjoitukset tuottivat riittävästi tietoa, jotta niitä olisi hedelmällistä analysoida. Päätinkin esimerkiksi rajata aineistosta pois kirjoitukset, joissa vapaaehtoinen lapsettomuus mainittiin vain lyhyesti jossakin yksittäisessä sivulauseessa, esimerkiksi lastenhankinnan lykkäämisen tai tahattoman lapsettomuuden yhteydessä. Kirjoituksen lopullinen konteksti kuitenkin aina lopulta ratkaisi sen, otinko sen mukaan lopulliseen aineistoon vai en.
Vapaaehtoisen lapsettomuuden käsitteen monitulkintaisuus ja rajapinnat tulivat monta kertaa esille aineistoa kerätessäni (ks. Luku 2.1). Esimerkiksi eräässä aineistosta
miten surullinen hän on nähdessään leikkiviä lapsia ja toivoisi niiden olevan hänen omiaan.
Olosuhteista johtuen kirjoittaja ei kuitenkaan koskaan löytänyt itselleen puolisoa ja kuvasi tehneensä päätöksen, ettei tule enää tässä iässä hankkimaan lapsia. Tulkitsin kirjoittajan identifioivan itsensä lapsettomaksi ajautuneen kategoriaan, enkä näin ollen ottanut kirjoitusta mukaan aineistoon.
Kaikkiaan aineistossani on mukana yhteensä 61 kirjoitusta Helsingin Sanomista. Olen ottanut mukaan kaikki aihetta käsittelevät uutisartikkelit, kolumnit ja mielipidekirjoitukset aikavälillä 1993–2019. Julkaisujen välinen ajanjakso on pitkä, mutta tällä ensinnäkin olen pyrkinyt varmistamaan aineiston riittävyyden. Tarkoitukseni ei ole myöskään tehdä kirjoitusten välillä ajallista vertailua. Suurin osa kirjoituksista on kuitenkin julkaistu 2010-luvulla. Vuonna 1993 vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyviä kirjoituksia on julkaistu kolme kappaletta ja tämän jälkeen on sangen pitkä väli jolloin aiheesta ei ole julkaistu ainuttakaan tai vain yksittäisiä kirjoituksia. Kiinnostavaa on se, että kirjoittelu vapaaehtoisesta lapsettomuudesta on lisääntynyt vuonna 2010, jolloin myös suomalaisten syntyvyys on selvästi lähtenyt alentumaan. Seuraavaan taulukkoon olen koonnut artikkeleiden lukumäärät julkaisuvuotta kohden.
Taulukko 1 Vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevien artikkeleiden määrät vuosittain Julkaisuvuosi 1993 2001 2008 2010 2011 2012 2014 2016 2017 2018 2019
Lukumäärä 3 1 1 7 2 8 1 2 13 12 11
Seulonnan jälkeen lajittelin kirjoitukset osastojen mukaan, jotta hahmottuisi paremmin se, minkä tyyppisiä julkaisuja analyysiin on tulossa ja saako jokin osasto suuremman painoarvon aineistossa kuin joku toinen. Mielipidekirjoituksia on aineistossa enemmistö, yhteensä 34 kappaletta. Loput kirjoituksien osioista muodostavat Kotimaa (10 kpl), Elämä (9 kpl), Sunnuntai (3 kpl), Politiikka (2 kpl), Tiede (1 kpl) ja Pääkirjoitus (2 kpl).
Kirjoitusten pituudet vaihtelevat lyhyistä alle sivun mielipidekirjoituksista jopa kymmenien sivujen mittaisiin katsauksiin ja henkilöhaastatteluihin.
Tekstinkäsittelyohjelmassa aineistoa on määrällisesti yhteensä 106 sivua, rivivälin ollessa 1 ja fontin pistekoon 12. Kehysanalyysi menetelmänä mahdollistaa jopa uutiskuvien mukaan ottamisen aineistoon (esim. Luhtakallio 2005) mutta itse olen päättänyt jättää
kuvat pois aineistosta, sillä läheskään kaikki julkaisut eivät sisältäneet kuvia lainkaan.
Halusin myös ennen kaikkea keskittyä tekstimuotoiseen analyysiin.
Olen päättänyt sisällyttää mielipidekirjoitukset aineistoon, sillä koen varsinaisten uutisartikkeleiden ohella myös niiden luovan kuvaa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta.
Helsingin Sanomissa julkaistujen mielipidekirjoitusten voidaan myös olettaa olevan laadukkaita, sillä kirjoitukset julkaistaan pääsääntöisesti omalla nimellä ja niiden on oltava perusteltuja ja rakentavia kannanottoja aiheesta riippumatta. Kaikkia lehteen lähetettyjä kirjoituksia ei julkaista, vaan toimitus valikoi suuresta joukosta parhaiten perustellut ja rakentavasti keskustelua eteenpäin vievät kirjoitukset. Mielipideosasto on kansalaisille hyvä areena osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja saada äänensä kuuluviin.