Olen saanut aineistoni Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta. Aineisto on peräisin Väestörekisterikeskuksen tilastoista, jotka sisältävät tiedot vuonna 1965 elossa olleista ja sen jälkeen syntyneistä suomalaisista. Aineistooni on poimittu viisivuotiskausittain vuo-silta 1870–1999 kaikki ija- ja nja-loppuiset nimet, jotka on annettu ensimmäiseksi etuni-meksi suomenkielisille tytöille. Tämän lisäksi hallussani on vastaavat tiedot yksittäisiltä vuosilta 2000–2009. Aineistostani näen siis, mitä ija- ja nja-loppuisia nimiä on annettu ja kuinka paljon vuosina 1870–1874, 1875–1879, …, 1995–1999 sekä 2000, 2001, …, 2009. On tarkoituksenmukaista tutkia nimenomaan ensimmäisiä etunimiä, sillä niissä suosionvaihtelu näkyy selkeämmin kuin toiseksi ja kolmanneksi etunimeksi annetuissa nimissä (Kiviniemi 2006: 182).
Väestörekisterikeskuksen tiedot ovat puutteelliset 1800-luvun osalta ja mahdollisesti jossain määrin vielä 1900-luvun alultakin vuoteen 1965 asti, mutta virhemarginaali on
mielestäni niin pieni, ettei se vaikuta merkitsevästi työni tulosten luotettavuuteen. Lähin-nä aineiston puutteet Lähin-näkyvät nimien ensiesiintymien luotettavuudessa 1800-luvun puo-lelta: jos nimi esiintyy aineistossani ensimmäisen kerran 1890-luvun lopulla, on hyvin mahdollista, että se on annettu jo aikaisemminkin, mutta nämä ensimmäiset nimenkanta-jat eivät vain näy Väestörekisterikeskuksen tiedoissa.
Pääaineistoni on siis Väestörekisterikeskuksen aineisto, joka kattaa vuodet 1870–1999 viisivuotiskausittain sekä yksittäin vuodet 2000 ja 2001. Tämän lisäksi minulla on käy-tössäni lisäaineisto, jonka olen saanut nimipäiväalmanakan toimittaja Minna Saarelma-Paukkalalta. Lisäaineistossa on kaikki vuosittain suomenkielisille tytöille annetut ensim-mäiset ja jälkimensim-mäiset etunimet vuosilta 2002–2009.
Aineisto on osittain puutteellinen myös vuoden 2001 osalta. Väestörekisterikeskuksen tiedot kattavat tiedot syntyneistä vuoden 2001 lopulle asti. Järjestelmän luomishetkellä loppuvuonna 2001 noin kymmenes sinä vuonna syntyneistä tytöistä oli vielä vailla nimeä.
Tämän vuoksi koko 2000-luvun aineistostani puuttuu noin 2 000 tyttölapsen nimi. Luku vastaa noin yhtä prosenttia 2000-luvun aineistostani, joten en usko vajeen vaikuttavan tulosten luotettavuuteen. Tämä puute näkyy lähinnä tekemissäni taulukoissa, joissa olen eritellyt kunkin nimen kantajien absoluuttiset määrät; nämä luvut saattavat siis olla hie-man vajaat. Kaavioissa sen sijaan käytän prosenttiosuuksia, jotka olen laskenut vuoden 2001 kohdalla vain nimellisten tyttölasten määrästä.
Molemmista saamistani aineistoista olen poiminut ja taulukoinut kaksitavuiset ija- ja nja-loppuiset nimet. Pääaineistooni kuuluu myös paljon sellaisia nimiä, joiden tietoja en tarvitse, kuten suuri määrä yhdysnimiä (esimerkiksi Seija-Anneli, Pinja-Mari) sekä kol-me- ja neljätavuisia ija- ja nja-loppuisia nimiä (esimerkiksi Ellimaija, Fauzija, Marija, Razija ja Viktorija sekä Afrosinja, Sanniminja, Irinja, Kalisvenja ja Kastanja).
Otan tarkasteltavaksi kaikki Maija-nimen sisältävät yhdysnimet; muut kuin Maija-nimen sisältävät yhdysnimet rajaan tutkimukseni ulkopuolelle, sillä niiden mukaan otta-minen kasvattaisi aineistoa liiaksi. Maija-nimen sisältävät nimet ovat muista Aija- ja An-ja-tyypin sisältävistä yhdysnimistä poiketen melko yleisiä, ja ne ovat uskoakseni vaikut-taneet Maija-nimen suosioon ja tunnettuuteen, minkä vuoksi on tarkoituksenmukaista tutkia lyhyesti myös näiden nimen yleistymistä ja suosionvaihtelua.
Varsinaisia tutkittavia nimiä on loppujen lopuksi yhteensä 112. Nimet ovat yleisyydel-tään todella kirjava joukko: mukana on oman aikansa huippunimiä, kuten Raija, Seija, Anja ja Tanja, sekä nimiä, jotka on aineistoni mukaan annettu vain kerran, kuten Heija, Jaija, Jinja ja Kinja. Yhteensä Anja-tyypin nimiä on 66 ja Aija-tyypin nimiä 46. Jaan nämä nimet vielä ryhmiin yleisyytensä perusteella.
Aija-tyypin kohdalla jako on yksinkertainen: yleisiä nimiä ovat ne, jotka on annettu ensimmäisiksi nimiksi pääaineistoni mukaan eli vuoden 1999 loppuun mennessä vähin-tään 1 000 kertaa. Raja voisi yhtä hyvin olla esimerkiksi 100 nimenkantajaa, sillä yleisistä nimistä harvinaisin Reija on annettu 1 792 kertaa ja harvinaisista nimistä yleisin Feija on annettu 58 kertaa. Yleisiä Aija-tyypin nimiä on yhteensä 11: Aija, Eija, Kaija, Maija, Raija, Reija, Saija, Seija, Taija, Teija ja Tuija. Harvinaisia nimiä sen sijaan ovat loput 35 nimeä, jotka ovat Beija, Daija, Feija, Fraija, Freija, Graija, Haija, Heija, Iija, Jaija, Jeija, Joija, Keija, Kiija, Kseija, Laija, Leija, Meija, Miija, Naija, Neija, Paija, Peija, Piija, Roija, Ruija, Soija, Sveija, Tiija, Toija, Vaija, Veija ja Viija.
Sen sijaan Anja-tyypin kohdalla jako yleisiin ja harvinaisiin nimiin ei ole yhtä helppo.
Määritin rajaksi 1 000 nimenkantajaa, jolloin yleisiksi nimiksi kutsumani nimet ovat to-dellakin yleisiä, kaikkien tuntemia kalenterinimiä. Toki on myös tarkoituksenmukaista, että yleisyyden raja on molemmilla nimityypeillä sama, jotta tulokset ovat mahdollisim-man vertailukelpoiset. Yleisiä nimiä ovat siis ne Anja-tyypin nimet, jotka on annettu en-simmäisiksi nimiksi vuoden 1999 loppuun mennessä vähintään 1 000 kertaa. Näin rajat-tuna yleisiä nimiä on yhteensä 6: Anja, Pinja, Ronja, Senja, Sonja ja Tanja.
Harvinaisia nimiä on yhteensä 60. Erottelen näistä vielä yleistyvät nimet, joita on 7:
Enja, Minja, Ninja, Ranja, Renja, Sanja ja Tinja. Yleistyvien nimien kriteeri on, että nimi on annettu ensimmäiseksi etunimeksi vuoden 1999 loppuun mennessä vähintään 70 ker-taa ja 2000-luvulla vähintään 20 kerker-taa. Kyse on siis vielä toistaiseksi harvinaisista etu-nimistä, jotka eivät välttämättä kuulu suomalaiseen nimipäiväkalenteriin, mutta jotka ovat 2000-luvun alusta asti saaneet jatkuvasti lisää haltijoita. Näistä nimistä etenkin Minja ja Tinja ovat tällä hetkellä suosittuja.
Loput 53 harvinaista nimeä ovat Banja, Benja, Binja, Brenja, Brynja, Cenja, Cinja, Danja, Denja, Donja, Dunja, Fanja, Fenja, Fonja, Frinja, Genja, Granja, Henja, Inja, Janja, Jinja, Jonja, Kenja, Kinja, Kranja, Ksenja, Lenja, Lonja, Manja, Menja, Monja,
Nanja, Nenja, Onja, Panja, Penja, Rinja, Sinja, Stanja, Svenja, Taanja, Tenja, Tonja, Tunja, Unja, Vanja, Venja, Vinja, Wanja, Ynja ja Zenja.
Aineistoni lisäksi käytän monin paikoin hyödykseni Väestörekisterikeskuksen nimi-palvelun etunimihakua, kun haluan selvittää, mitä nimiä Suomessa on annettu etunimiksi ja mitä ei, sekä onko tiettyä nimeä annettu molemmille sukupuolille, millä vuosikymme-nillä ja kummalle sukupuolelle enemmän. Nimipalvelu on Väestörekisterikeskuksen in-ternetsivuilta3 löytyvä ilmainen hakupalvelu, josta voi hakea yksittäisiä nimiä ja katsoa, kuinka paljon nimenkantajia on, kumpaa sukupuolta he ovat ja millä vuosikymmenillä he ovat syntyneet. Nimipalvelun tiedoissa on mukana muukin kuin suomenkielinen väestö sekä toisaalta myös jälkimmäisiksi etunimiksi annetut nimet, joten nimipalvelun luvut ovat merkittävästi aineistoni lukuja suuremmat.
3 http://www.vrk.fi/nimipalvelu
2 Taustaa