Suomen lastentarhatyön aloittamisen aikoihin 1800-luvun loppupuolella käytiin useilla eri foorumeilla keskustelua naisen tehtävästä ja lasten hoidon järjestämisestä. Lähteiden mukaan suomalaisen lastentarhatyön uranuur-tajat Hanna Rothman ja Elisabeth Alander lukivat ruotsalaisen Ellen Keyn (1894–1926) kirjoituksia. Hanna Rothman jopa kirjoitti pienen kirjasen ”Det praktiska arbetets betydelse i kvinnans uppfostran”, missä hän omalta osaltaan selvensi käsityksiään Keyn paljon kiistaa herättäneestä kirjoituksesta ”Misbru-kad kvinnokraft och naturenliga arbetsområden för kvinnan ”(1896).261 Kuuluisin Keyn teoksista kuitenkin lienee vuonna 1900 julkaistu ”Barnets århundrade”.
Key onkin ainoa naispuolinen lapsuudesta ja kasvatuksesta kirjoittanut hen-kilö, jonka kirjalliset tuotokset herättivät tuohon aikaan julkista kiinnostusta vahvimmin Pohjoismaissa. Aiemmat kasvatuksen filosofit, ajattelijat ja peda-gogit kuten Comenius, Rousseau, Pestalozzi ja Fröbel olivat miehiä.
Naisa-257 Sosiaalipedagogiikan määrittelystä tarkemmin Hämäläinen 1995, 20–24 48–49, 235–236.
258 Heiland 1999.
259 Augustin 2012,382. Augustin viittaa Schrader-Breymannin kirjoitukseen Vereins-Zeitung-lehdessä 1905, nro 72, 4. Viitteenä myös sähköposti Brigitte Augustinilta 18.1.2014. ”Schon zu ihrer Zeit war der Stellenwert den sie der Hauswirtschaftlichen Bildung zusprach umstritten. Später konnte sie dieser Ansatz auch nicht durchsetzen.” Samaan näkemykseen on tullut ruotsalainen tutkija Hatje 1999, 82.
260 Read 2003, 33.
261 Meretniemi 2007, 66–67.
jattelijoita on ollut hämmästyttävän vähän esillä, vaikka lasten kasvatusta on pidetty juuri naisten ominaisalueena. Käytännön kasvatustyö oli pitkään vain naisten aluetta, mutta naiset olivat julkisuudessa vain hyvin vähän esittäneet kriittisiä käsityksiään omasta työkentästään. Tässä tutkimuksessa Ellen Key saa oman lukunsa siksi, että lastentarhatyön uranuurtajat ovat äitiyskäsityk-sissään viitanneet juuri Ellen Keyn naiskäsityksiin.262
Mistä positiosta Key sitten pohti lasten ja naisten asemaa? Keyn isä oli Ruotsin valtiopäivillä liberaalipuolueen edustajana 1860-luvulla. Siitä voisi päätellä isän saaneen naisten asemaa koskevia liberaaleja ajattelumalleja. Key oli kiivas sananvapauden puolustaja. Sosialistisessa politiikassa häntä kiehtoi oikeudenmukaisuuden tavoite. Häntä on myös luonnehdittu liberaaliksi kult-tuuri-idealistiksi, joka kavahti massayhteiskuntaa ja kannatti ihmisten välistä sosiaalista ja poliittista tasavertaisuutta. Ellen Key oli naimaton ja lapseton.
Rakkauselämässä koetusta pettymyksestä huolimatta, hän julisti rakkauden aktiivista ja jopa yhteiskuntaa muovaavaa pyhää voimaa. Erityisesti lähellä hänen sydäntään oli lapsia ja naisia koskeva sosiaalilainsäädäntö.263
Pienten lasten kasvatuskysymyksissä Ellen Key nosti esiin naisen ja äidin merkityksen kasvatuksen kannalta kaikkein merkityksellisimpänä tekijänä.
Keyn mukaan äidillisyys oli naisen syvin olemus ja siitä kumpusi myös naisen olennaisin työtehtävä yhteiskunnassa. Key käytti käsitettä ”yhteiskunnallinen äitiys”. Hänen mielestään koko yhteiskunnan ja ihmissuvun oli pyrittävä jatkuvasti ja tietoisesti syvälliseen uudistumiseen ja sivistykseen. Ellen Keyn nais- ja yhteiskuntakäsitys oli perusvireeltään evolutionistinen ja humanis-tinen.264 Hän ehdotti naisille suunnattua palvelusvuotta (kvinligt tjänsteår), jonka aikana naisille annettaisiin kotielämään suunnattua aineopetusta kodin hoidosta. Opetettavia aineita olisivat olleet kansantalous, kodin hoidon hy-gienian ja estetiikan perusperiaatteet. Teoreettisia opintoja olisi ollut lasten terveydenhoidosta, psykologiasta ja kasvatuksesta, epänormaalien ilmiöiden tunnistamisesta, äidin fyysistä ja psyykkisistä velvollisuuksista.265
Keylle koti oli paikka, missä lapsen on luonnollisinta kasvaa ja kehittyä.
Key vertaa kotia lapsen ”sielun kodiksi”, missä lapsen luontainen itsekkyys vanhempien ohjauksessa löytää positiivisen ilmaisuväylän. Äitien läsnäolo eli saatavuus oli Keyn mukaan rakkauden ohella tärkein tekijä lastenkasva-tuksessa. Vanhempien läsnäolon välityksellä lapsen kunnioitus toista ihmistä
262 Maria Montessori edustaa samaa aikakautta kuin Ellen Key. Hän ei kuitenkaan ole julkaisuissaan käsitelly tutkimukseni käsitteitä. Tästä syystä jätän hänet tässä tutkimuksessa laajemmin käsittelemättä, vaikka hänen pedagogiikassaan lasten työkasvatusta suositaankin.
263 Ambjörnsson 1974, 11–30.
264 Tähtinen 2003, 179.
265 Key Ellen 1929; Key 1896, 64–65. ks. myös Key 1981.
92 | Lastentarhatyön perustan historiallinen rakentuminen
kohtaan kehittyy, lapsi oppii arvostamaan itseään ja kunnioittamaan toisia.
Koti ei ole koti ilman isän ja äidin runsasta läsnäoloa. Tästä syystä Key piti ehdottoman tärkeänä, että äidit ovat kotona ja hoitavat pienet lapsensa itse.266 Key siis vastusti äitien työssäkäyntiä ja esitti kotona oleville äideille jonkin-laista kotihoidontukea. Naisten siirtyminen useammille miehisille työaloille saattoi Keyn mielestä vaarantaa naisellisuuden ja äidillisyyden ja sen mukana niihin liittyvät ominaisuudet kuten avuliaisuuden, lempeyden, tunteellisuu-den ja kärsivällisyytunteellisuu-den. Tästä voisi johtua laajemminkin naisellisuutunteellisuu-den katoa-minen yhteiskunnasta, mikä voisi johtaa myös lastenhoitoon ja -kasvatukseen tarvittavien ominaisuuksien heikkenemiseen. Myös isät kaipasivat opetusta isyyteen. Äitien yksi velvollisuus lapsiaan kohtaan oli myös isien kehittämi-nen ja jalostamineen vanhemmuuteen.267 Yhteiskunta tarvitsi Keyn mielestä myös naimattomien naisten äidillisyyspanosta.268
Ellen Keyn ajatuksia ja ideoita kotikasvatuksesta on tarkasteltava 1800- 1900 luvun taitteen monien yhteiskunnallisten rakennemuutosten valossa.
Teollistuminen lisäsi maalta kaupunkeihin muuttoa. Sivistyneistö pelkäsi, että työttömyys ja asuntopula aiheuttavat siveettömyyttä ja moraalista rap-piota. Katsottiin, että äidit lähtivät töihin ja jättivät lapset oman onnensa no-jaan, josta seurauksena oli nuorisorikollisuutta.269 Key muistutti äitejä heidän suuresta tehtävästään ja vastuustaan lasten moraalisina kasvattajina. Tästä syystä hän piti tiettyä etäisyyttä kollektiiviseen kasvatukseen. Hän arvosteli voimakkaasti lastentarhojen koulumaisuutta ja piti kotia verrattomasti paljon parempana kasvuympäristönä. Hänen mielestään ryhmämuotoisessa lasten-tarhassa lapsi sai liian vähän tilaa ja että lapsista kasvatetaan pienestä pitäen
”laumaeläimiä” tai tusinaihmisiä, joita mahtui tusinaan kaksikymmentä ja tämä teki lapsen tunne-elämän pinnalliseksi. Ryhmässä lapset elävät aikuis-ten laatiman aikataulun mukaisesti, eikä lapselle jää riittävästä omaa ”tilaa”.
Jos äidin työssäolon vuoksi lastentarhaa tarvittaisiin, lasten tulisi saada olla siellä ”vapaina kuin kissanpennut.”270 Tässä kohdin Key saattoi osua oikeaan, koska lastentarhan alkuvuosikymmeninä toiminta todellakin oli hyvin tark-kaan aikataulutettua, kuten möhemmin tulen osoittamaan. Voisi arvailla, etteivät Rothman ja Alander olisi pitäneet Keyn lastentarhakritiikistä, mutta tutkimusaineistoni ei valitettavasti valaise tätä asiaa tarkemmin.
266 Key 1996 ( 1900) 141–147. Ruotsalaistutkija Ronny Ambjörnsson käsittelee syvällisemmin Keyn teemo-ja koti teemo-ja äitiys teoksessa Hemmets århundrade v. 1976; Tähtinen 2003, 181,191.
267 Tähtinen 2003, 182,189.
268 Tähtinen 2003, 184; Kinnunen 2000.
269 Halvarsson 2002, 13.
270 Key 1996 (1900), 149–150; Tähtinen 2003, 186.
Korostaessaan äidin merkitystä ja läsnäoloa kotona lasten parissa Ellen Key muodostui naisliikkeen ongelmaksi. Keyn mielestä naisliikkeissä toi-mittiin tasa- arvoajattelun pohjalta eikä otettu huomioon naisten ja miesten välistä sukupuolieroa. Hän piti virheellisinä naisliikkeen mieslähtöisiä ja abstrakteja arvolähtökohtia ja varoitti niiden vakavista seurauksista naisille ja ihmiskunnalle. Suomen naisyhdistyksen puheenjohtaja Aleksandra Gri-penberg kritisoi puolestaan Keyn käsitystä, että naisen luonto olisi miestä heikompi. Sitä ei hänen mielestään ollut mitenkään todennettu, vaan naisten osallistumisaktiviteetin ja -valmiuksien mataluus johtui paremminkin naisten pitkästä alistushistoriasta. Ellen Keyn ja porvarillisen naisliikkeen välinen ristiriita juontui toisistaan poikkeavista naista ja naisen tehtävää koskevista käsityksistä.271
Schrader-Breymannin ja Keyn ajatukset naisen tehtävästä ja äitiydestä näyttävät varsin yhteneviltä, vaikka erojakin löytyy. Keyn mukaan naisen ja miehen välillä on laatuero tai olemusero, millä hän tarkoitti biologista eroa. Tästä johtuen naiset ja miehet tekevät yhteiskunnassa erilaisia tehtäviä ja voivat näin täydentää toisiaan. Keyn näkemykset siitä, että nainen voisi kouluttautua yhtä pitkälle kuin miehet, herätti vastustusta erityisesti porva-rillisen naisliikkeen taholta. Key myös luokitteli naisia. Hän asetti fyysisen äitiyden etusijalle mutta korosti Schrader-Breymannin tapaan sitä, että nainen voi olla ”yhteiskunnallinen äiti” olematta biologinen äiti. Toisaalta Schra-der-Breymann ei pitänyt sukupuolia niin erillään toisistaan kuin Ellen Key todetessaan että miehessä ja naisessa on molempien sukupuolten olemusta.272 Schrader-Breymannista poiketen Ellen Key ylisti naisen fyysistä äitiyttä. Osa feministeistä yhtyi hänen ajatuksiinsa äitiydestä mutta kritisoi häntä äitiyden liiallisesta ylistämisestä ja mystifioinnista.273 Suomessa muun muassa nais-asianainen Minna Canth tuomitsi jyrkästi Keyn ajatukset äitiydestä aikansa eläneinä ja vanhoillisina. Canth korosti, että naisen tulee kouluttautua taitoon ja kykyyn elättää itse itsensä.274
Keskustelijana ja uudistajana Ellen Key asettuu Aura Korppi-Tommo-lan jaottelussa 1860–1920 vallinneeseen ”mahdollisuuksien monipuolistu-misen aikaan”, jolloin naisten koulutuksen päämäärät yleisesti muuttuivat
271 Tähtinen 2003,182–183.
272 Hatje 1999, 70–71.
273 Key 1896; Tiina Kinnunen ei näe ristiriitaa naisen yksilöllisten ratkaisujen ja äitiyden välillä, koska Keylle yksilöllisyys ilmeni valistuneessa kulttuurisessa äitiydessä. Kinnunen 2000; http://www.helsinki.fi/kris-tiina-instituutti/klassikkogalleria /key/index.htm ( luettu 29.05.2014) Tutkijat Karen Offen (2000, 238) ja Ann Taylor Allen (1991) ovat osoittaneet, että suuri osa niin kutsutun ensimmäisen aallon feministeistä rakensi naiseutta juuri sukupuolieron varaan ja tähän liittyen äitiyden kautta. http://www.helsinki.fi/
kristiina-instituutti/klassikkogalleria /key/index.htm (luettu29.05. 2014).
274 Katainen 2011, 133.
94 | Lastentarhatyön perustan historiallinen rakentuminen
ja nivoutuivat yhä tiiviimmin ammattikoulutukseen. Aiemmassa vaiheessa 1800–1860 naisten koulutuksen perustavoitteena oli ollut kouluttaa parem-pia ja sivistyneempiä äitejä, puolisoita ja perheenemäntiä.275 Kuitenkin Keyn ajatukset äitiydestä liittyvät vahvasti juuri tuohon aiempaan kauteen ja Key voitaisiin sijoittaa myös siihen aikakauteen. Key korosti kasvattajan itsekas-vatuksen merkitystä. Kasvattajien tulisi kasvaa sellaisiksi, että he kykenisivät itse muodostamaan käsityksiä keskeisistä kasvatuksen asioista ja elämään niiden mukaisesti. Hänen kriittistä ajatteluaan aikansa naiskasvatusta kohtaa määrittivät käsitykset naisen keskeisimmästä tehtävästä, äitiys ja lastenkasva-tus sekä ihmisyyden, sivistyksen ja naisten ammatillisen kasvatuksen vaateet.
Hän arvosti naisten ammattikoulutusta, mutta ei ollut mikään muodollisen koulutuksen tiukka vaatija. Ajattelijana ja ideologina Key ei ehkä ollut ko-vin omaperäinen vaan pikemminkin uusien virtausten ja herkkä tulkitsija ja välittäjä. Hän oli perusevolutionisti, joka uskoi elämän, luonnon, ihmi-sen ja yhteiskunnan uudistumiseen ja kehitykseen. Määritellessään ”uutta äitiyttä” hän korosti sitä, että uudet äidit osaisivat oikealla tavalla rakastaa, hoitaa kotia ja lapsia. Keyn mukaan tulevaisuudessa naisten olisi keskityt-tävä erityisesti äitiyteen liittyviin tehtäviin ja myös muihin naisille sopiviin ammatteihin johtavaan koulutukseen. Varsinaisia teoreettisia opintoja hän ei pitänyt tärkeinä.276
Olen edellä esitellyt keski-eurooppalaista ja ruotsalaista keskustelua äi-ti-lapsi-suhteesta ja lastenhoidosta siltä osin kuin se on liittynyt nimenomaan lastentarhan syntyaikoihin ja teemoihin. Keskityn seuraavaksi tarkastelemaan suomalaista keskustelua tästä aihepiiristä.