!
Suurikokoisin palvelukeskittymä, joka sijaitsee enintään puolen tunnin päässä 2 km x 2 km
tilastoruuduissa, joissa on vakituista tai vapaa-ajan asutusta 2010
Kaupunkiseutukeskus Pikkukaupunkikeskus
Iso kuntatason palvelukeskittymä Pieni kuntatason palvelukeskittymä Yli puoli tuntia keskukseen
Palvelukeskittymät
! Kaupunkiseutukeskus
! Pikkukaupunki
! Iso kuntatason keskus
! Pieni kuntatason keskus Maakuntaraja
Valta- ja kantatiet
Aikaetäisyydet: © SYKE. Lähtötiedot: SYKE, Tiehallinto/Digiroad 2009, ESRI Finland.
Vakituinen asutus ja vapaa-ajan asutus: VTJ/VRK 4/2011. Taustakartta: ©Affecto Finland Oy, Karttakeskus, Lupa L4659.
0 25 50 km
¯
4.10 YHTEENVETO
Tässä tutkimushankkeessa koko maan kattavien saavutetta-vuustarkastelujen pääpaino on ollut niissä arjen palveluissa, joita käytetään säännöllisesti ja usein tai jotka muuten koetaan tärkeiksi. Fyysistä saavutettavuutta on mitattu lähinnä mat-ka- ja aikaetäisyytenä henkilöautolla tieverkkoa pitkin. Tämä on realistisin tarkastelutapa maaseudulla. Talvi- ja kelirikko-kauden olosuhteita tai teiden kuntoa ei ole kuitenkaan pystytty ottamaan huomioon. Niillä on todellisuudessa suuri merki-tys saavutettavuuden kannalta. Lisäksi on muistettava linja-auto- ja palveluliikenteen merkitys erityisesti lasten ja nuorten sekä ikääntyneiden liikkumisessa, jolloin matkojen kestoon ja pituuteen vaikuttavat muutkin tekijät kuin etäisyydet. Eri väestöryhmät ovat näin ollen eri asemassa saavutettavuuden suhteen.
Tutkimuksen tulosten mukaan monien palvelujen saavu-tettavuus on heikentynyt maaseudulla 2000-luvulla. Muutos on ollut erityisen voimakasta haja-asutusalueella, mutta nega-tiivista kehitystä on tapahtunut myös maaseudun taajamissa.
Tulokset heijastavat kylien jo aiemmin heikentyneen palve-luvarustuksen vähenemistä edelleen. Kun kylissä saattoi en-nen toimia kauppa, koulu, postin myyntipiste ja polttoaineen jakelupiste, mitään näistä palveluista ei välttämättä ole enää jäljellä. Koulukyydeissä kuljettujen matkojen pituudet ja osuu-det kaikista koulumatkoista ovat kasvaneet. Kaukaa kulkevien oppilaiden määrä on pysynyt ikäluokkien koon pienentyessä samansuuruisena. Maaseudun taajamissa on vielä tavallisesti saatavilla kaupan, kirjaston ja alakoulun peruspalvelut. Suur-ten kaupunkien läheisissä asuintaajamissa ja pienimmissä kir-konkylissä palveluvarustus voi tosin olla hyvin suppea.
Kaupan palveluverkon muutokset ovat heikentäneet useimmin käytettyjen palvelujen saavutettavuutta myös taaja-missa. Ruokakaupan keskittyminen on vähentänyt myymälöi-den määrää ja kasvattanut niimyymälöi-den kokoa monissa taajamissa.
Tällöin kauppoja on voinut jäädä vain keskustaan. Monet maa-seudun taajamat ovat kuitenkin kooltaan sen verran pieniä, etteivät matkat taajamien sisällä muodostu pitkiksi. Olennaista on se, sijaitseeko palvelu ylipäätään taajamassa. Päivittäistava-rakauppojen saavutettavuudessa oleellista on sijainnin ohella valikoiman laajuus. Jos lähikaupasta saa hankittua arjessa käy-tetyt tuotteet, ei ole tarvetta lähteä kauemmas isompiin mar-ketteihin.
Postin myyntiverkosto on harventunut päivittäistavara-kaupan palveluja nopeammin. Muutoksia on tapahtunut kai-kenlaisilla alueilla kaupungeista syrjäseuduille. Kilometreissä matka on pidentynyt eniten haja-asutusalueella. Myös osalla maaseudun taajamien asukkaista lähin posti on varsin kauka-na. Tästä huolimatta posti on edelleen yksi maaseudun palve-lukeskittymien yleisimmistä palveluista. Itellan suunnitelmat myyntipisteverkon harventamisesta heikentävät toteutuessaan kuitenkin edelleen saavutettavuutta. Asiointimatkojen pitene-minen koskettaa erityisesti vakituista asutusta.
Maaseudun taajamien asukkaista suurin osa asuu muuta-man kilometrin etäisyydellä terveyskeskuksesta, ja haja-asu-tusalueella terveyskeskus on pääosin 5–20 kilometrin
etäisyy-dellä. Terveyspalvelujen siirtyminen pienemmistä taajamista isoihin keskuksiin pidentäisi asiointimatkoja merkittävästi sekä taajamissa että haja-asutusalueella. Pitkät aikaetäisyydet terveyskeskuksiin painottuvat Pohjois- ja Itä-Suomeen sekä rannikkoalueille. Näillä alueilla terveyspalvelujen saavutetta-vuus ansaitsee erityishuomiota.
Joukkoliikenteen palvelutaso vaihtelee huomattavasti alueittain. Joissakin kunnissa joukkoliikenteessä on saavu-tettu varsin hyvä palvelutaso, mutta on myös alueita, joissa palvelutaso on heikko. Joukkoliikenteen palvelutasoa ja sen muutoksia ei ole tarkasteltu tässä tutkimuksessa kattavasti, sillä linja-autoliikenteen pysäkeistä ei ole riittävän laadukasta aineistoa koko maasta. Yleiskuva linja-autoliikenteen muutok-sista maaseudulla on kuitenkin sellainen, että liikenne keskit-tyy runkolinjoihin ja vuorovälit harvenevat monilla alueilla.
Tämä heikentää mahdollisuuksia käyttää joukkoliikennettä arjen asioinnissa ja työssäkäynnissä. Vapaa-ajan asukkaista linja-autoliikenteellä on mahdollisuuksia palvella melko pientä osaa. Taajamissa, matkailukeskuksissa ja runkoreittien varrel-la sijaitseville mökeille pääsee kuitenkin usein myös bussilvarrel-la, jos jatkoyhteys perille järjestyy taksilla tai tuttavien kyydillä.
Osalla maaseutualueista myös juna tarjoaa mahdollisuu-den arkiliikkumiseen. Näin on erityisesti suurten kaupunkien lähialueilla, jos henkilöliikenteen junat pysähtyvät maaseutu-taajamissa ja liikenteen vuoroväli on riittävän tiheä. Muualla maaseudulla juna soveltuu maaseudulle parhaiten vapaa-ajan matkoihin ja muihin kuin arjessa säännöllisesti toistuviin työ- ja asiointimatkoihin. Tämä edellyttää sitä, että junat pysäh-tyvät myös maaseudun asemilla ja seisakkeilla. Junan käyttö mökkimatkoilla voi olla mahdollista myös silloin kun käytet-tävissä on esimerkiksi muiden perheenjäsenien tarjoama kyyti asemalta mökille.
Kun kylien ja muun haja-asutusalueen palvelut ovat en-tisestään vähentyneet, maaseudun palveluverkko rakentuu yhä vahvemmin nykyisten ja entisten kuntakeskusten varaan.
Näiden maaseudun keskusten palveluvarustukseen kuuluvat useimmiten päivittäistavarakauppa, koulu, kirjasto, apteekki, terveyskeskus, posti ja huoltoasema. Sen sijaan, että selvite-tään kaikkien palvelujen saavutettavuutta erikseen, on mie-lekkäämpää tarkastella palvelukeskittymien saavutettavuutta.
Vain harvoin apteekit ja kirjastot sijaitsevat maaseudulla muu-alla kuin palvelukeskittymissä. Asioinnin kannalta on tärkeää, että tarvittavat palvelut saadaan samasta paikasta.
Saavutettavuuden analyyseissa keskus- ja palveluverkon tunnistaminen on keskeinen lähtökohta. Tässä tutkimuksessa keskukset määriteltiin palvelutarjonnan perusteella. Kaupun-kiseutukeskuksissa on laajasti erikoispalveluja, suuria kaupan yksiköitä ja laaja asiointialue. Pikkukaupunkikeskukset ovat pienten seutujen keskuksia, joissa palveluvalikoima on mel-ko monipuolinen. Kuntatason palvelukeskittymistä voidaan erottaa laajemman palveluvalikoiman keskukset, joissa toimii ruokakauppana yleensä isompi supermarket ja muukin pe-ruspalveluvalikoima on laaja. Toisaalta voidaan tunnistaa pie-nemmät palvelukeskittymät, joissa on useita palveluja, mutta kauppa on yleensä kooltaan pieni ja osa yleisimmin käytetyistä palveluista puuttuu.
Palvelukeskittymien verkon muutoksia ei tässä tutkimukses-sa ollut mahdollista tutkia kattavasti ajastutkimukses-sa taaksepäin, koska kaikista tarkastelluista palveluista ei ole saatavilla tietoja kuin yhdeltä poikkileikkausajalta. Käytettävissä olleiden tietojen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että 2000-luvun aikana yleisimmin käytetyt palvelut ovat säilyneet vielä melko hyvin maaseudun kuntakeskuksissa.
Palvelukeskittymien, kuten kuntakeskusten, saavutet-tavuudessa tapahtuneita muutoksia tarkasteltiin tässä tutki-muksessa vain asutuksen muutosten kautta. Pääosassa kuntia asutusrakenne on tiivistynyt väestömuutoksen myötä siten, että keskimääräinen etäisyys vakituisesta asuinpaikasta kun-takeskukseen on lyhentynyt. Ainoastaan kaupunkien ympä-ryskunnissa etäisyydet kuntakeskuksiin ovat monin paikoin
kasvaneet. Paikallisen asutusrakenteen tiivistymisen kanssa vastakkainen kehitystrendi on ollut seutuistuminen, joka nä-kyy siinä, että työpaikka on entistä useammin lähintä kunta- tai kunnanosakeskusta kauempana. Myös palveluasioinnissa seu-dulliset matkat ovat lisääntyneet.
Kun maaseudun keskukset sijaitsevat kauempana kau-punkiseuduista, ne ovat palveluasioinnin suhteen melko itse-näisiä. Sen sijaan monissa kaupunkien läheisissä maaseudun keskuksissa erikoistavarakaupan tarjonta on niukkaa ja asioin-ti suuntautuu kaupunkeihin. Erikokoisten keskusten merkitys vaihtelee eri puolilla maata. Pikkukaupungeilla sekä isoilla ja pienillä kuntatason palvelukeskittymillä on tärkeä keskusmer-kitys monilla maaseutualueilla.
5. SAAVUTETTAVUUSTIEDOT LUN JA KEHITTÄMISEN TYÖKALUINA
ANTTI REHUNEN
ihmisten arjessa oleellista on myös koettu saavutettavuus ja asiointimatkojen sujuva nivoutuminen osaksi arjen matkaket-juja.
Palvelujen saavutettavuusvyöhykkeiden määrittämisen lisäksi vyöhykkeitä voidaan laskea myös asutuksen sijainnin perusteella. Palvelujen sijaintipaikkoja voidaan arvioida sen suhteen, miten paljon niiden lähistöllä on asutusta tietyllä etäisyydellä. Tämä tarkastelu soveltuu parhaiten taajamien yhteyteen, kun haja-asutusalueella välimatkat ovat tyypillises-ti paljon pitempiä. Maaseudulla lähiasutuksen määrittämisen kautta voidaan vertailla esimerkiksi keskustan kauppojen ja taajaman ulkopuolella kulkevan ohikulkukutien liittymään si-joittuvan liikenneaseman saavutettavuutta (Kuva 46).
Palvelujen saavutettavuudessa havaittujen muutosten pe-rusteella pystytään arvioimaan itse palveluverkon muutoksia ja sitä, miten palveluverkko on muotoutunut asutuksen muu-tosten perusteella. On mahdollista tunnistaa alueita, joilla pal-velut ovat heikentyneet merkittävästi, tai alueita, joilla asutuk-sen määrä on kasvanut, mutta palvelut eivät ole parantuneet.
Esimerkiksi maaseudulla noin 200 000 ihmistä asuu alueella, jossa lähin kauppa on siirtynyt toimipaikan lopettamisen seu-rauksena kauemmas vuosina 2000–2008.
5.1 PALVELUVERKON ARVIOINTI JA SUUNNITTELU DEN PERUSTEELLA
Tietoja palvelujen fyysisestä saavutettavuudesta on mahdol-lista käyttää useilla eri tavoilla palveluverkon arvioinnissa ja kehittämisessä. Tietyt matka- ja aikaetäisyydet voivat toimia kynnysarvoina, joiden kohdalla liikkumiskäyttäytyminen muuttuu suhteellisen nopeasti toisenlaiseksi. Esimerkiksi alle kilometrin matkat useimmiten kävellään, mutta jo 1–3 kilo-metrin mittaisilla matkoilla yleisin kulkuväline on henkilöauto (Henkilöliikennetutkimus 2012, 36). Pitemmillä matkoilla tiet-ty aikaetäisyys, esimerkiksi noin puolen tunnin automatka, voi muodostaa rajan, jota pitempiä asiointimatkoja tehdään sel-västi harvemmin kuin lyhyempiä. Raja-arvot voivat olla myös lakisääteisiä, kuten postipalveluissa tai koulukuljetuksissa, tai niitä voidaan käyttää suunnittelunormeina. Tiettyä etäisyyttä palveluihin voidaan käyttää myös kuvaamaan elinympäristön ominaisuuksia. Etenkin ruokakauppojen, koulujen, terveys-keskusten ja postien kaltaisten palvelujen hyvä saavutettavuus kuvaa elinympäristön hyvää laatua (esim. Kuva 46). Pelkkä mi-tattu saavutettavuus ei kuitenkaan usein kerro kaikkea, vaan