Tämän kehittämistoiminnan taustalla on Pudasjärven terveysaseman lyhytaikaisosaston henkilökunnalle vuosina 2008 – 2009 Oulun seudun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikön (Sote) kuntoutuksen yliopettajan järjestämä koulutus. Koulutukses-sa teoreettinen kokonaisuus muodostui kuntoutumista edistävästä hoitotyöstä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Koulutuksen tavoitteena oli muodostaa käsitys kuntoutuksesta mo-ni- ja poikkitieteisenä ilmiönä, monialaisena toimintakokonaisuutena ja yhteiskunnalli-sena palvelujärjestelmänä. Lisäksi koulutuksen tavoitteena oli syventää hoitohenkilö-kunnan näkemystä kuntoutujalähtöisen moniammatillisen yhteistyön mahdollisuuksista kuntoutuksessa. (Veijola 2008.) Tässä opinnäytetyössä esitettävän kehittämistoiminnan tarve syntyi Soten järjestämän kuntoutuskoulutuksen jälkeen, jolloin henkilökunta il-maisi tarpeensa kehittää konkreettisesti kuntoutumista edistävää hoitotyötä Pudasjärven terveysaseman lyhytaikaisosastolla.
Toimin sairaanhoitajana osastolla, jossa kehittämistoiminta tapahtui. Vastuualueenani on aivohalvauskuntoutujan hoitotyö, joka osaltaan on vaikuttanut tämän kehittämistoi-minnan muotoutumiseen. Tässä kehittämistoiminnassa oman ajattelun kehittymistä on
11
ohjannut käytännön työkokemus aivohalvauskuntoutujan hoitotyöstä. Osallistuessani perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteiseen potilasohjaushankkeeseen (Lipponen 2006, hakupäivä 10.4.2011) perehdyin syvemmin aivohalvauskuntoutujan hoitotyöhön. Lisäksi Sote:n järjestämä kuntoutuskoulutushanke (Veijola 2008) on lisän-nyt teoreettista tietoa kuntoutumista edistävästä hoitotyöstä. Kehittämistoiminnan vetä-jänä olen perehtynyt kehitettävään ja tutkittavaan kohteeseen ja etsinyt tietoa (Huovinen
& Rovio 2008, 97) aivohalvauskuntoutujan aktiivista liikkumista tukevaan toimintaan vaikuttavista tekijöistä kirjallisuuden pohjalta. Oma kokemuksellinen tietotaito sekä teo-reettisen tiedon kautta saatu tieto on syventänyt omaa ajattelua aivohalvauskuntoutujan hoitotyöstä. Kehittämistoiminnan aiheen valintaa tuki myös Mäntysen (2007) tutkimuk-sessa noussut suositus kuntoutumista edistävän hoitotyön interventioiden kehittämistä ja arviointia toimintatutkimuksen keinoin.
Tarkastelen tässä kehittämistoiminnassa kuntoutumista edistävää hoitotyön käytäntöä aivohalvauskuntoutujan hoitotyön näkökulmasta. Kuntoutumista edistävä hoitotyö näh-dään tässä yhteydessä yksilö- ja terveyslähtöisenä hoitamisena (Routasalo & Lauri 2001, 207–216), jossa kaikki toiminta on kuntoutujan itsenäistä selviytymistä tukevaa.
Kuntoutumista edistävässä hoitotyössä on merkittävää tavoitteiden asettaminen kuntou-tujan tarpeiden pohjalta. Lisäksi kuntoutumista edistävää hoitotyötä toteutetaan mene-telmillä, jotka tukevat kuntoutujan selviytymistä. Kuntoutumista edistävässä hoitotyön-mallissa (Routasalo & Lauri 2001, 207–216) terveysongelma, tässä yhteydessä aivohal-vaus, ovat kuntoutumista edistävän hoitotyön lähtökohtana. Aivohalvaus sairautena ai-heuttaa monenlaisia toimintakykyyn liittyviä muutoksia. Toimintakykyä heikentävät sairaudet ovat yleisiä. Aivohalvaukseen sairastuu vuosittain noin 14 000 suomalaista, joista 13 100 sairastuu aivohalvaukseen ensimmäistä kertaa. Sairastuneista joka neljäs on työikäinen ja heistä joka kolmas jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Esiintyvyyslukujen mukaan maassamme on noin 50 000 aivohalvauskuntoutujaa. (Sivenius 2009, hakupäi-vä 12.2.2010.) Aivohalvaus on Suomessa kolmanneksi yleisin kuolinsyy sepelvaltimo-taudin ja syöpä-sairauksien jälkeen. Lisäksi aivohalvaussairaudella pitkäaikaissairautena on suuri kansanterveydellinen merkitys, sillä aivohalvaus on maamme kallein valtimo-tauti suuren laitoshoidon tarpeen vuoksi. (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä, 2006, hakupäivä 12.2.2010.)
12
Routasalon ja Laurin (2001) kehittämässä iäkkään henkilön kuntoutumista edistävän hoitotyön mallissa lähtöajatuksena on, että potilasta kutsutaan kuntoutujaksi, eikä kun-toutettavaksi potilaaksi. Siksi tässä yhteydessä aivohalvaussairauteen sairastunutta kut-sun aivohalvauskuntoutujaksi. Käytännön työssä hoitotyön ja kuntoutuksen rajaa ei ole aina helppo erottaa. (Kuntoutusselonteko 2002, 3 hakupäivä 16.2.2010; Routasalo &
Lauri 2001, 207–216.) Kuntoutus hoitotyössä merkitsee kuntoutujan hyvää hoitoa, joka näkyy kuntoutujan omatoimisuutta tukevana toimintana (Alin 1999, 73). Tässä kehittä-mistoiminnassa ja raportoinnissa käytän joko aivohalvauskuntoutujan hoitotyö tai kun-toutus-käsitettä.
Kuntoutumista edistävä hoitotyö korostaa kuntoutujan osallisuutta omaan hoitoonsa. Li-säksi kuntoutumista edistävä hoitotyö tukee kuntoutujan omia voimavaroja terveyson-gelmasta selviämiseksi. Aktiivista liikkumista tukeva toiminta, joka on yksi kuntoutu-mista edistävää hoitotyön toimintaa, merkitsee kuntoutujalle mahdollisuutta toimia ta-valla, jolloin riippumattomuus muista ihmisistä lisääntyy. Liikkumista tukevan toimin-nan toteutuessa kuntoutujalla on mahdollisuus aktiiviseen asemaan. Kuntoutujan aktii-vinen asema edellyttää kuntoutujan yksilöllisten tarpeiden tunnistamista ja niiden hyö-dyntämistä hoitotyössä. (Kuntoutusselonteko 2002, 3, hakupäivä 16.2.2010; Routasalo
& Lauri 2001, 207–216.)
Tämän kehittämistoiminnan tarkoituksena oli kuvata ja selvittää aktiivista liikkumista tukevan toiminnan ilmenemistä aivohalvauskuntoutujan hoitotyössä hoitohenkilöstön näkökulmasta. Olennaista oli aivohalvauskuntoutujan liikkumista tukevan toiminnan kehittäminen ja muuttaminen, ei niinkään tiedon tuottaminen tutkimuksellisessa merki-tyksessä. Siksi tässä opinnäytetyössä on käytetty kehittämistoiminta käsitettä. Kehittä-mistoiminnan kohdeilmiöksi nousi aivohalvauskuntoutujan aktiiviseen liikkumiseen si-sältyvän siirtomenetelmien ohjauksen kehittäminen vuodeosastoympäristössä. Kehittä-mistoiminnan tarkoituksena oli myös kuvata siirtomenetelmien ohjauksen kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkoituksena on ollut hyödyntää aiemman kehittämisteh-tävän tulosten käyttöön ottamista, mikä merkitsee osastolle kehitettyä kuntoutumis-suunnitelman käyttöön ottoa (Lamminkangas 2011).
Tässä kehittämistoiminnassa syvensimme osaamista aivohalvauskuntoutujan liikkumis-ta tukevan toiminnan osalliikkumis-ta. Tavoitteena oli tuotliikkumis-taa tietoa aktiivisliikkumis-ta liikkumisliikkumis-ta
tukevas-13
ta toiminnasta, joka auttaa kehittämään aivohalvauskuntoutujan siirtomenetelmiä ku-vaavaa ohjausmallia. Ohjausmallissa keskeisenä tekijöinä ovat kuntoutujan yksilölliset tarpeet ja aktiivinen asema. Lisäksi tavoitteena oli kehittää aivohalvauskuntoutujan hoi-totyötä siten, että saataisiin aikaan pysyvä muutos henkilöstön ajattelussa ja toiminnas-sa. Edellytyksenä toiminnan muutokselle on hoitohenkilöstön oman aikaisemman, usein piilossa olevan tiedon ja toiminnan tiedostaminen ja ymmärtäminen. Tärkeintä oli hoi-tohenkilöstön asiantuntemuksen esilletuominen sekä tieteellisen tiedon hyödyntäminen kehittämistoiminnassa. (Toikko & Rantanen 2009, 54–55.)
Olen hyödyntänyt kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmämallia kehittämistoi-minnan kokonaisuuden hahmottamisessa sekä piilossa olevan tiedon ja toikehittämistoi-minnan esiin nostamisessa kolmen kehittämiskokouksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi toi-mintajärjestelmämalli on auttanut uuden tiedon ja toiminnan rakentamisessa kolmen koulutusintervention suunnittelussa ja toteutuksessa. Toimintajärjestelmämalli liittyy toiminnan teoriaan, jossa keskeisenä tekijänä on toiminnan kohde toimintaa ja sen kehi-tystä määrittävänä tekijänä. (Engeström 2002, 36–48; Vygotski 1978, 38–40). Lisäksi olen hyödyntänyt ekspansiivista oppimisenkehää koko kehittämisprosessin suunnitte-lussa sekä etenemisessä, joka on vienyt kehittämistoimintaa kohti uutta toimintatapaa.
Ekspansio merkitsee siirtymistä kokonaan uuteen toimintatapaan, mikä edellyttää va-kiintuneiden toimintarakenteiden kehittämistä ja muuttamista välineiden osalta. (Enge-ström 2002, 99, 126–129; Enge(Enge-ström 2004, 59–61.)
Lähestymistapaa koskevissa kysymyksissä otetaan kantaa Toikon ja Rantasen (2009, 54–55) mukaan siihen, kenen etua kehittäminen palvelee. Osallistava toimintatutkimus, jossa kehittäminen ja tutkimus toteutuvat kehittämisyhteisön kanssa vuorovaikutukses-sa, antaa mahdollisuuden tarkastella aivohalvauskuntoutujan hoitotyön käytäntöä sisäl-täpäin. Lisäksi osallistava toimintatutkimus on yksi lähestymistapa pyrittäessä yhdistä-mään tavoiteltava käytännön hoitotyö sekä teoria toisiinsa. (Heikkinen 2008, 16–21.)
14