Suomessa 1900-luvulla kukoistaneista paternalistisista tehdasyhdyskunnista on tutkimustietoa varsin monipuolisesti, koska vuosikymmenten aikana niitä ovat tutkineet eri näkökulmista niin historioitsijat, etnologit, folkloristit kuin yhteiskuntatieteilijät. Tehdasyhdyskuntien työ-väestön muodostumista ja elinoloja tarkastelleelle sosiaalihistorialliselle tutkimukselle perus-taa loivat jo 1900-luvun alkupuolella muun muassa työväenkysymystä osana Tampereen kau-pungin historiaa tarkastellut Väinö Voionmaa ja Helsingin työläiskaukau-punginosien kehitystä kuvannut Heikki Waris46. Sittemmin samaa aihetta on tutkinut esimerkiksi Pertti Haapala, jo-ka vuonna 1986 juljo-kaistussa väitöskirjassaan Tehtaan valossa avasi kattavasti Tampereen kaupungin työväestön muodostumiseen vaikuttaneita yhteiskunnallisia tekijöitä vuosina 1820–1920.
Teollisuusyritysten ja muiden työnantajien paternalistiseen johtamistapaan sisältynyttä sosiaa-li- ja huoltotoimintaa on Suomessa tutkittu 1920-luvulta lähtien, vaikka varsinaisesti aihepii-rin tutkimus yleistyikin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Mielenkiintoa sosiaalitoiminnan tutkimukseen lisäsivät suomalaisen teollisuuden kehitysvaiheet 1920–30-luvuilla, toisen
46 Voionmaa 1929; 1932; 1935; Waris 1973.
ilmansodan jälkeiset sosiaalipoliittiset uudistukset sekä työnantajien järjestämien sosiaalitoimintojen monipuoliset mutta epäyhtenäiset toteutusmuodot.47
Yksi varhaisimmista suomalaisen teollisuuden sosiaali- ja huoltotoimintaa kartoittaneista tut-kimuksista lienee ollut vuonna 1923 Sosialisessa aikakauskirjassa julkaistu Jenny Markelin-Svenssonin tutkimus Työväenhuolto Suomen suurteollisuudessa. Markelin-Svenssonin tutki-muksessa teollisuuden sosiaalitoimintaa kuvailtiin aikakauden sosiaalipoliittisten ydinkysy-mysten mukaisesti työväen asuinolosuhteiden, taloudellisten olojen, sosiaali- ja terveyspalve-lujen sekä sivistys- ja virkistystoiminnan edistämiseen tähdänneiden toimenpiteiden näkö-kulmista.48 Sosiaalipolitiikan ensimmäiseksi tieteelliseksi edustajaksi Suomessa luonnehdittu Eino Kuusi puolestaan tarkasteli työnantajien sosiaalitoimintaa vuonna 1931 julkaistun suur-teoksensa Sosialipolitiikka I-II jälkimmäisessä niteessä. Kuusen tarkastelussa työnantajien sosiaalitoiminta liitettiin osaksi laajempaa suomalaista sosiaalipolitiikkaa, jonka rakentumista Suomen itsenäisyyden alkuaikoina hän kuvasi teoksessaan perusteellisesti.49 Tutkielmani kannalta Markelin-Svenssonin ja Kuusen työnantajien sosiaalitoiminnan kuvaukset ovat ar-vokkaita, sillä ne ovat aikalaistutkijoiden tulkintoja suomalaisen teollisuuden sosiaalitoimin-nan keskeisistä muodoista ja motiiveista aina 1930-luvulle saakka.
Toisen maailmansodan jälkeisessä tutkimusaallossa suomalaisen teollisuuden sosiaalitoimin-nan muotoja ja -kustannuksia tarkasteli ensimmäisenä Taloudellisen Tutkimuskeskuksen joh-taja Esa Kaitila, jonka vuonna 1947 julkaistu esitelmä Teollisuuden sosiaalitoiminta yhteis-kunnallisena ilmiönä antoi suuntaa myöhemmille aihepiiriä käsitelleille tutkimuksille50. Kaiti-lan julkaisun vanavedessä Suomen Työnantajain Keskusliitto (STK) julkaisi vuonna 1948 te-oksen Teollisuuden sosiaalinen toiminta, josta muodostui alan ensimmäinen oppikirja työnan-tajien, työntekijöiden ja muiden sosiaalitoiminnan parissa työskentelevien käyttöön51. Aihepii-riin liittyvää tutkimustyötä jatkoi Leo Paukkunen, jonka julkaisuiden merkittävin anti oli ku-vaus teollisuuden sosiaalitoiminnan muotojen ja -kustannusten muutoksesta 1950–60-luvuilla52. Kaitilan ja Paukkusen julkaisut ovat myös tutkielmani kannalta hyödyllisiä, koska ne kuvaavat työnantajien sosiaalitoiminnan muotoja ja muuttuneita motiiveja aikakaudella, jolloin teollisuuden sosiaalitoiminta oli laajimmillaan. STK:n julkaisema ja Keijo Keravuoren toimittama Teollisuuden sosiaalinen toiminta -käsikirja on työnantajanäkökulmastaan
47 Paukkunen 1955, 13–14; ks. myös Kaitila 1947, Keravuori 1948.
48 Markelin-Svensson 1923.
49 Kuusi 1931, 914–947.
50 Kaitila 1947; ks. myös Paukkunen 1955, 13–14.
51 Keravuori 1948.
52 Paukkunen 1955; 1964.
matta kattavimpia sosiaalitoiminnan osa-alueiden kuvauksia samalta aikakaudelta.
Sosiaalihistorioitsija Heikki Waris on määrittänyt työnantajien sosiaalitoimintaa ja sen suhdet-ta suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan 1900-luvun loppupuolella53. Wariksen työnantajien sosi-aalitoiminnan kuvaukset ovat tärkeitä, koska ne avaavat konkreettisesti suomalaisessa sosiaa-li- ja liikuntapolitiikassa vuosina 1960–1980 tapahtuneita muutoksia. Esimerkiksi Wariksen Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalipolitiikka -oppikirjan seitsemännestä päivitetystä painok-sesta vuodelta 1980 liikuntatoiminta on jäänyt pois työnantajien sosiaalitoiminnan tarkastelus-ta, vaikka osa-aluetta kuvataankin vielä teoksen ensimmäisessä painoksessa54 Hyvinvointiyh-teiskunnan rakentaminen, useiden liikeyritysten henkilöstöhallinnolliset uudistukset sekä suomalaisen liikuntapolitiikan ja -lainsäädännön luominen heijastuivat näin myös työnantaji-en harjoittamaan liikuntatoimintaan.
Suomalaisten tehdasyhdyskuntien sosiaalista järjestystä käsittelevä tutkimus alkoi lisääntyä 1900-luvun loppupuolella55. Uuden avauksen tehdasyhdyskuntien sosiaalisten suhteiden tar-kasteluun teki Tarmo Koskinen, joka vuonna 1987 julkaistussa Tehdasyhteisö-tutkimuksessaan kuvasi Tervakosken paperitehtaan ja kylän muodostaman tehdasyhteisön ra-kentumista, säilymistä ja purkautumista 1930–80-luvuilla sosiologisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Koskisen tutkimus korosti tehdasyhdyskunnan paternalistisen järjestyksen ja so-siaalisten suhteiden merkitystä tehdasyhteisöä koossapitävinä voimina. Paternalistista järjes-tystä Koskinen kuvasi sisäisen vaihdon järjestelmänä, jossa työntekijöiden kurinalaisuutta, ammattitaitoa ja ammattiuria vaihdettiin tehdasyhtiön tarjoamiin taloudellisiin ja sosiaalisiin etuihin niin tehtaassa kuin sen ulkopuolellakin.56
Koskisen tehdasyhteisön ja paternalistisen järjestyksen tulkintoihin ovat myöhemmin tarttu-neet muutkin suomalaisten tehdasyhdyskuntien sosiaalisia suhteita tarkastelleet tutkijat57. Jus-si Koivuniemi kuvaJus-si väitöskirjassaan Tehtaan pillin tahdissa Nokian tehdasyhdyskunnan so-siaalisen järjestyksen muutosta vuosina 1870–1939 peilaten sitä niin kansalaisyhteiskunnan nousuun kuin kansallisiin ja kansainvälisiin tehdaspaternalismin esimerkkeihin58. Inkeri Ah-venisto puolestaan syventyi kulttuurihistorian väitöskirjatyössään Verlan tehdasyhdyskunnan yhteisöllisyyteen 1880–1960-luvuilla sekä tehdasyhtiön paternalistisen työnantajapolitiikan
53 Waris 1961.
54 Waris 1961, 75; vrt. Waris 1980, 92–99.
55 ks. esim. Koskinen 1989; Leminen 1999; Koivuniemi 2000; Raiskio 2003; Ahvenisto 2008; Raiskio 2012.
56 Koskinen 1989, 182.
57 ks. esim. Koivuniemi 2000, 21; Raiskio 2003, 15–16; Ahvenisto 2008, 35, 53–54.
58 Koivuniemi 2000.
merkitykseen sen muodostumisessa59. Työnantajapolitiikan muotona tehdaspaternalismia on tarkastellut myös Pauli Kettunen, joka Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiön tapaustutkimukses-sa kuvasi liiketoiminnallisia tavoitteita korostavan yritysjohdon sekä eturistiriitojen yhteenso-vittamista painottavan työelämän suhteiden näkökulman välistä jännitettä pitkällä aikavälillä.
Samalla Kettunen kuvasi suomalaisen tehdaspaternalismin historiaa ja keskeisiä muutoksia 1900-luvulla.60 Tuorein tutkielmassa hyödyntämäni tehdaspaternalistista johtamistapaa tarkas-tellut tutkimus on Kaj Raiskion väitöskirja Valkeakosken tehdasyhteisön henkilöstön johtami-sesta vuosina 1924–196961. Sukupuolijärjestelmän näkökulmasta tehdasyhdyskuntien paterna-listista järjestystä on taas tutkinut Piia Leminen, joka tarkasteli lisensiaatintyössään naisten asemaa ja merkitystä Kyröskosken paperitehdasyhteisössä 1940–1970-luvuilla62.
Kuten Koivuniemi väitöskirjassaan selvittää, paternalistinen tehdasjärjestys ei ollut pelkästään suomalainen vaan kansainvälinen, teollistuvien maiden tehdasyhdyskunnille tyypillinen jär-jestymismuoto. Kaikissa teollistuneissa maissa tehtaiden rakenteelliset toimintaedellytykset olivat samankaltaiset, vaikka lainsäädäntö, kulttuuri, teollisuusalat ja teollistumisaikataulu toivatkin tehdaspaternalismiin omat paikalliset erityispiirteensä.63 Suomalaisessa yhteiskun-nassa ilmenneitä paternalistisen järjestyksen muotoja on tarkastellut monipuolisimmin Petri Karonen64, jonka tehdaspaternalismin tulkintoihin tukeudun tutkielmassani. Kansainvälisen vertailukohdan suomalaisen tehdaspaternalismin tarkasteluun tarjoaa Patrick Joyce, joka vuonna 1982 julkaistussa teoksessaan Work, society and politics kuvasi Pohjois-Englannin tehdasyhdyskuntiin viktoriaanisella aikakaudella (1837–1901) muodostunutta sosiaalista jär-jestelmää uudeksi paternalismiksi. Muista aikalaistutkijoista poiketen Joyce tulkitsi agraari-sissa yhteiskunnissa yleisesti ilmenneen paternalistisen järjestyksen muuttaneen englantilai-siin tehdasyhdyskuntiin levitessään muotoaan ja kukoistaneen siellä aina 1900-luvun alkupuo-lelle saakka. Joycen mukaan uusi paternalismi kukoisti erityisesti paikallistasolla aktiivisten perheyritysten hallitsemissa tehdasyhdyskunnissa, joissa paternalistisen järjestyksen ja siihen liittyvän sosiaalisen epätasa-arvoisuuden yhteisön jäsenet oikeuttivat itse.65 Samansuuntaisia tutkimushavaintoja tehdaspaternalismista on sittemmin tehty muissakin teollistuneissa maissa, erityisesti Pohjoismaissa66.
59 Ahvenisto 2008.
60 Kettunen 2002.
61 Raiskio 2012.
62 Leminen 1999.
63 Koivuniemi 2000, 28–31.
64 Karonen 2002a; 2002b; 2004.
65 Joyce 1982, xx–xxi, 134–154, 340–341.
66 ks. esim. Koskinen 1989.