Afrikka on saanut erittäin vähän suoria ulkomaan investointeja verrattuna muihin kehittyviin alueisiin. Muutoinkin Afrikan talous on vielä erittäin kehittymätön ja 33 Afrikan 53 maasta on UNCTAD:n vähiten kehittyneiden valtioiden listalla (UNCTAD 2009b, 47). Talouden kehittymättömyys ja köyhyys ovat aiheuttaneet Afrikan jälkeen jäämisen monilla hyvinvoinnin sektoreilla. Maanosassa on puutteita sekä koulutuksessa, terveydenhuollossa, demokratiassa, ihmisoikeuksissa että infrastruktuurissa, joiden parantamiseen monet kansainväliset järjestöt ja kehitysapua antavat maat pyrkivät. Afrikka onkin ehkä mielenkiintoisin ja varmasti arvoituksellisin maanosa katsoipa miltä tahansa sektorilta.
Case: Kiinalaisten yritysten investoinnit Afrikkaan
Kiina on viime vuosina lisännyt ulkomaisia investointejaan maailmalle. 1980-luvulla keskimääräiset ulkomaan investoinnit Kiinasta olivat alle sata miljoonaa USA:n dollari, kun vastaava luku vuonna 2005 oli yli 12 miljardia USA:n dollaria. Afrikan osuus vuoden 2005 kiinalaisista suorista ulkomaan investoinneista oli 400 miljoonaa USA:n dollaria, eli vain noin kolme prosenttia.
(UNCTAD 2007, 2 ja 52) Keskustelua ei kuitenkaan ole herättänyt Kiinan suorien ulkomaisten investointien suuruus Afrikkaan, vaan niiden toteutustapa.
Kiina käy BBC:n mukaan kauppaa vastenmielisten hallitusten kanssa, joiden kanssa kauppaa käydessä länsimaalaiset vaativat muun muassa ihmisoikeuksien ja demokratian kehittämistä. Kiinalla ei kuitenkaan ole käytössään vastaavanlaisia pakotteita. (BBC 2007)
Kaiken kaikkiaan Kiina on investoinut yli 1,6 miljardia USA:n dollaria Afrikkaan.
(UNCTAD 2007, 52 ja 56) Vuonna 2005 Kiina investoi Afrikan maista eniten
Sudaniin, 352 miljoonaa USA:n dollaria. (UNCTAD 2007, 53) Länsimaat taas ovat kiristäneet maata parantamaan Darfurin tilannetta kaupankäynnin rajoitteilla.
Sudanissa Kiinaa kiinnostaa maan öljyvarat ja maa myykin kaksi kolmasosaa öljystään Kiinaan. (BBC 2007)
Etiopiaan kiinalainen valtion omistama China Road and Bridge Corporation rakentaa yli 17 miljoonan USA:n dollarin tietä, jonka rakentamiseen Kiina on antanut avustusta hieman yli kolmanneksen. Kiinalaisten mukaan tietä rakennetaan Etiopian infrastruktuurin kehittämiseksi, mutta todellisuudessa kiinalaiset rakentavat projektia turvatakseen omia raaka-ainekuljetuksiaan.
Etiopialaiset pitävätkin tukea lähinnä lainana, sillä Kiina toivoo löytävänsä öljyä Etelä-Etiopiasta. Kiinalaiset yritykset tuovat lisäksi työvoimaa Kiinasta, jolloin työllisyysvaikutus jää vähäiseksi afrikkalaisten kohdalla. (BBC 2007)
Kiinalaisten yritysten investoinnit Afrikkaan tulevat vain lisääntymään tulevaisuudessa, sillä maa tarvitsee Afrikan tarjoamia raaka-aineita talouskasvuunsa. Myös halpa tuotanto ja palvelusektorin mahdollisuudet kiinnostavat kiinalaisia monikansallisia yrityksiä. Afrikkalaiset taas käyvät mielellään kauppaa Kiinan kanssa, jolla ei ole maanosassa kolonialistista historiaa, kuten eurooppalaisilla (BBC 2007). Muut merkittävät investointialat raaka-aineiden ohella ovat olleet palvelusektori ja valmistusteollisuus, johon on kohdistunut yli puolet kiinalaisten monikansallisten yritysten investoinneista Afrikkaan vuosien 1979 ja 2000 välillä. Kiinalaiset yritykset ovat investoineet Afrikkaan erityisesti tekstiiliteollisuuteen. Lisäksi Kiina tukee kiinalaisten yritysten kansainvälistymistä muun muassa verohelpotuksin (UNCTAD 2007, 55–
56).
Yli puolet Afrikan suorista ulkomaan investoinneista tulee yhä Ranskasta, Alankomaista, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista ja Etelä-Afrikasta (UNCTAD 2007, 12). Kehittyvistä maista Kiinan ohella myös Intia ja Malesia ovat investoineet paljon Afrikkaan (UNCTAD 2007, 20). Monikansalliset yritykset tulevat investoimaan Afrikkaan kasvavissa määrin tulevina vuosikymmeninä.
8 JOHTOPÄÄTÖKSET
Monikansalliset yritykset ovat markkinatalouden synnyttämiä yksiä maailman voimakkaimmista taloudellisista instituutioista. Yrityksen polku monikansalliseksi kulkee useiden vaiheiden kautta. Ulkomaankaupan käyminen ei vielä riitä tekemään yrityksestä monikansallista, vaan yrityksen on omistettava ja hallittava tuotantopanoksia kotimaansa rajojen ulkopuolella ollakseen monikansallinen.
Usein pidettynä rajana on vähintään kahdessa maassa toimiminen ja kymmenen prosentin omistusosuus ulkomaisista laitoksista.
Yritysten kansainvälistyminen on toiminnan laajentamista ulkomaankauppaan, jossa yritys aluksi ostaa materiaaleja, koneita ja komponentteja ulkomaisilta tuottajilta ja myy omia tuotteitaan ulkomaalisille asiakkaille. Yrityksen kehittyessä kansainvälistyminen on tämän toimitusverkon ja yrityksen omien toimintojen laajentamista ulkomailla. Yrityksen kehittyessä monikansalliseksi se laajentaa toimintaansa suorin ulkomaan investoinnein, jolloin yritys joko ostaa valmiin tai rakentaa uuden laitoksen kotimaansa rajojen ulkopuolelle. Suorat ulkomaan investoinnit ovat siis monikansallisten yritysten tekemiä.
Koska yritykset pyrkivät tekemään rationaalisia investointipäätöksiä, voidaan maiden välisistä investointivirroista päätellä hyvin paljon maiden kilpailukyvystä ja liiketoimintaympäristöstä. Aikaisempia investointivirtoja seuraamalla voidaan myös tehdä johtopäätöksiä tulevaisuuden suorista ulkomaan investoinneista, sillä monikansallisilla yrityksillä on taipumus investoida sinne minne muut ovat investoineet.
Nykyinen kuljetus- ja tietoliikennetekniikka mahdollistaa yritysten toimintojen hajauttamisen yhä pidemmälle. Tekniikka antaa mahdollisuuden siirtää kaikki yrityksen toiminnot sinne, missä niiden toteutus on yrityksen näkökulmasta tehokkainta. Toisaalta kilpailusta on tullut entistä kovempaa ja vain parhaat pärjäävät, mikä pakottaa yritykset etsimään mahdollisimman edullisia ratkaisuja ja kehittymään.
Kehittyvien ja siirtymätalouksien osuus maailman suorien ulkomaan investointien kumulatiivisesta pääomasta on jo lähes kolmannes. Investoinnit kehittyviin ja siirtymätalouksiin ovat kasvaneet voimakkaasti 1980- ja 1990-lukujen vaihteesta asti. Suuri osa kehittyviin talouksiin virtaavista suorista ulkomaan investoinneista on kohdistunut Aasiaan ja Tyynellemerelle sekä Latinalaiseen Amerikkaan.
Vastaavasti Afrikan osuus suorista ulkomaan investoinneista on ollut vaatimaton.
Samaan aikaan siirtymätaloudet alkoivat kasvattaa suorien ulkomaan investointien sisäänvirtausta markkinatalouden omaksumisen jälkeen.
Monikansallisten yritysten toimintojen siirtäminen ja laajentaminen kehittyviin maihin tuli mahdolliseksi investointiympäristöjen parantumisen ja siirtymätalouksissa markkinatalouden omaksumisen vuoksi. Lukuisat kehittyvän maat laskivat kaupanesteitään ja sallivat suorat ulkomaan investoinnit maaperälleen. Lisäksi monet kehittyvät maat kehittyivät poliittisesti entistä stabiilimmiksi. Kasvava raaka-aineiden kulutus ympäri maailmaa lisäsi osaltaan kiinnostusta kehittyviin maihin, joissa monissa on tarjolla paljon luonnon raaka-aineita. Suurimpina syinä yritysten toimintaan jollakin tietyllä alueella voidaan pitää markkinoiden kokoa, markkinoiden kasvua, raaka-aineiden saantia, kumppaneiden ja toimittajien olemassaoloa, pääsyä kansainvälisille ja alueellisille markkinoille sekä vakaata ja liiketoiminnalle ystävällistä ympäristöä.
2000-luvulla kehitys jatkui 1990-luvun tapaisena. Monet maat avasivat entisestään kaupanesteitä, poliittinen ympäristö on rauhoittunut entisestään monessa kehittyvässä maassa ja Aasian maiden talouskasvu on tehnyt raaka-aineista entistä kalliimpia ja halutumpia. 2000-luvun loppupuolen finanssikriisi laski maailman suoria ulkomaan investointeja merkittävästi, vuonna 2008 noin 15 prosenttia. Finanssikriisin vaikutus monikansallisten yritysten investointeihin kehittyneissä maissa oli kuitenkin voimakkaampi kuin kehittyvissä maissa.
Tulevaisuudessa ero kehittyvien ja kehittyneiden maiden välillä tulee kaventumaan. Erityisesti BRIC maat tulevat olemaan lähitulevaisuudessa tärkeitä monikansallisten yritysten investointikohteita, mutta myös tärkeitä investoijia.
Esimerkiksi kiinalaiset yritykset ovat jo aloittaneet investoimisen maan ulkopuolelle. Maan hallitus tukee suoria ulkomaan investointeja tekeviä yrityksiä ja maan ulosvirtaus on kasvanut 1980-luvun alle sadasta miljoonasta nykyiseen yli 12 miljardiin USA:n dollariin.
Pitkällä aikavälillä Afrikan maat tulevat houkuttelemaan ulkomaan investointeja.
Kiina onkin jo aloittanut investoinnit Afrikkaan, johon maan suorista ulkomaan investoinneista kohdistuu noin kolme prosenttia. Myös eurooppalaiset ovat investoineet Afrikkaan, mutta maanosien välinen historia haittaa yhä yhteistyötä.
Pidemmällä aikavälillä Afrikan maiden elintaso kasvaa ja markkinoista tulee houkuttelevampia yrityksille. Myös tuotantomahdollisuudet Afrikassa paranevat raaka-aineinvestoijien kehittämän infrastruktuurin, maanosan rauhoittumisen ja edullisen työvoiman myötä. Tulevaisuudessa monikansalliset yritykset tulevat panostamaan entistä enemmän Afrikkaan.
Maailman investointivirtojen tulevaisuuteen tulee vaikuttamaan hyvin paljon se, mitkä maat avaavat talouttaan entisestään kansainväliselle kaupalle.
Kauppasopimukset ja alueiden yhtenäistymiset, esimerkiksi Venäjän mahdollinen WTO jäsenyys, muuttavat investointikenttää jatkuvasti. Kilpailun koventuessa entisestään kansainvälisillä markkinoilla, yritysten on löydettävä tehokkaimmat mahdolliset toimintatavat ja -paikat. Tämän vuoksi tulevaisuudessa monikansalliset yritykset tulevat kartoittamaan yhä enemmän uusia investointimahdollisuuksia.
LÄHTEET
A.T. Kearney. 2010. Foreign Direct Investment (FDI) Confidence Index.
[verkkojulkaisu]. Julkaistu 25.1.2010. [viitattu 10.4.2010].
Saatavissa:
http://mim.promexico.gob.mx/work/sites/mim/resources/LocalContent/210/2/AT KEARNEY_FDICI_2010.pdf
BBC. 2007. China in Africa: Developing ties. [verkkolehti]. Julkaistu 26.11.2007.
[viitattu 13.4.2010]. 6 WWW-sivua. Saatavissa:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/africa/7086777.stm
Buckley, Peter, J. & Casson, Mark, C. 2009. The internalization theory of the multinational enterprise: A review of the progress of a research agenda after 30 years. Journal of International Business Studies, 40. s. 1563-1580.
Daniels, Peter: The lead role of developed economies. 1996. Teoksessa: Daniels, Peter & Lever, William (edit): The Global Economy in Transition. Great Britain:
Addison Wesley Longman Limited. 416 s. ISBN 0-582-25328-4
Datamonitor. 2009a. Country analysis report - India. [verkkojulkaisu]. Julkaistu kesäkuussa 2009. [viitattu 13.4.2010]. 105 s. Palvelu on maksullinen ja vaatii käyttäjälisenssin.
Datamonitor. 2009b. Country analysis report - Brazil. [verkkojulkaisu]. Julkaistu kesäkuussa 2009. [viitattu 13.4.2010]. 94 s. Palvelu on maksullinen ja vaatii käyttäjälisenssin.
Datamonitor. 2009c. [verkkojulkaisu]. Hotels & Motels in Brazil. Julkaistu joulukuussa 2009. [viitattu 13.4.2010]. 30 s. Palvelu on maksullinen ja vaatii käyttäjälisenssin.
Drakakis-Smith, David: Less developed economies and dependence. 1996.
Teoksessa: Daniels, Peter & Lever, William (edit): The Global Economy in Transition. Great Britain: Addison Wesley Longman Limited. 416 s. ISBN 0-582-25328-4
Dunning, John, H. 1981. International Production and the Multinational Enterprise. London: Allen & Unwin. 439 s. ISBN 0-04-330320-X
ECLAC. 2007. Foreign investment in Latin America and the Caribbean 2006.
Chile: United Nations publication. 195 s. ISBN 978-92-1-121623-3
ECLAC. 2009. Foreign investment in Latin America and the Caribbean 2008.
Chile: United Nations publication. 143 s. ISBN 978-92-1-121702-5
Government of India. 2010. Ministry of External Affairs: India in Business.
[Intian ulkoministeriön www-sivut ]. Päivitetty 12.4.2010. [viitattu 12.4.2010].
Saatavissa:
http://www.indiainbusiness.nic.in/whyindia.htm
Haverila, Matti, Uusi-Rauva, Erkki, Kouri, Ilkka, Miettinen, Asko. 2005.
Teollisuustalous. 5. painos. Ylöjärvi: Infacs johtamistekniikka. 510 s. ISBN 951-96765-5-4
Hood, Neil & Young, Stephen. 1979. The Economics of Multinational Enterprise.
Third edition. London: Longman. 412 s. ISBN 0-582-44388-1
Kharas, Homi. 2010. The Emerging Middle Class in Developing Countries.
[verkkojulkaisu]. Julkaistu tammikuussa 2010. [viitattu 11.4.2010]. OECD development centre: Working Paper No. 285. 61 s.
Saatavissa:
http://www.oecd.org/dataoecd/12/52/44457738.pdf
Knorr, Andreas & Arndt, Andreas. 2003. Why did Wal-Mart fail in Germany?
Bremen: Institute for World Economics and International Management. 31 s.
ISSN 0948-3837
Krugman, Paul, R. & Obstfeld, Maurice. 2009. International economics: theory &
policy. Eight edition. Boston: Pearson/Addison Wesley, cop. 706 s. ISBN 978-0-321-55398-0
Lahtinen, Jukka & Mäkelä, Anne-Maria. 1995. Kaakkois-Aasia liiketoiminta-alueena. Kokkola: KP Paino. 279 s. ISBN 952-9631-08-1
Lall, Sanjaya: East Asia. 1997. Teoksessa: Dunning, John (edit): Governments, globalization, and international business. Oxford: Oxford University Press. 518 s.
ISBN 0-19-829605-3
Luostarinen, Reijo & Welch, Lawrence. 1990. International Business Operations.
Finland: Kyriiri Oy. 273 s. ISBN 951-700-843-0
MarketLine 2009a. In-depth Country Statistics – United States. [MarketLine www-sivut]. Päivitetty 2009. [viitattu 15.4.2010]. Saatavissa:
http://db1.datamonitor.com/country-stats/Search.aspx?CountryId=504&CountryName=United%20States
(PESTLE>Social>Labour Force & Employment>Unemployed Population>Total
>Bbsolute). Palvelu on maksullinen ja vaatii käyttäjälisenssin.
MarketLine 2009b. In-depth Country Statistics – India. [MarketLine www-sivut].
Päivitetty 2009. [viitattu 12.4.2010]. Saatavissa:
http://db1.datamonitor.com/country-stats/Search.aspx?CountryId=352&CountryName=India#
(>Classic>Economy>Trade>Balance of trade>Total value>Absolute). Palvelu on maksullinen ja vaatii käyttäjälisenssin.
Miyake, Maiko & Sass, Magdolna. 2000. Recent Trends in Foreign Direct Investment. [verkkojulkaisu]. OECD: Financial Market Trends, No. 76. Julkaistu kesäkuussa 2000. s. 23–41. [viitattu 23.3.2010].
Saatavissa:
http://www.oecd.org/dataoecd/9/58/2090168.pdf
Norton, Kate. 2006. Wal-Mart’s German Retreat. [verkkolehti]. Business Week Europe. Julkaistu 28.7.2006 [viitattu 10.4.2010] Saatavissa:
http://www.businessweek.com/globalbiz/content/jul2006/gb20060728_594752.ht m?chan=globalbiz_europe_companies
OECD. 2009. OECD Annual Report 2009. [verkkojulkaisu]. Julkaistu toukokuussa 2009. [viitattu 10.4.2010]. 127 s.
Saatavissa:
http://www.oecd.org/dataoecd/38/39/43125523.pdf
Palmade, Vincent & Anayiotas, Andrea. 2003. FDI Trends. [verkkodokumentti].
World Bank: Not number 273. Julkaistu syyskuussa 2004. [viitattu 15.4.2010]. 4 s. Saatavissa:
http://rru.worldbank.org/documents/publicpolicyjournal/273palmade_anayiotas.p df
Porter, Michael. 1989. The Competitive Advantage of Nations. Suom. Tillman, Maarit. 1991. Kansakuntien kilpailuetu. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset. 879 s. ISBN 951-1-10754-2
Root, Franklin. 1978. International Trade and Investment. Fourth edition.
Cincinnati, United States of America: South-Western Publishing Co. 615 s. ISBN 0-538-08600-9
Root, Franklin. 1994. Entry Strategies for International Markets. Rev. and expanded edition. San Francisco, United States of America: Jossey-Bass. 272 s.
ISBN 0-7879-4571-4
Rautava, Jouko & Sutela, Pekka. 2000. Venäläinen markkinatalous. Porvoo: WS Bookwell. 315 s. ISBN 951-0-24815-0
Swyngedouw, Erik: Producing futures: global finance as a geographical project.
1996. Teoksessa: Daniels, Peter & Lever, William (edit): The Global Economy in Transition. Great Britain: Addison Wesley Longman Limited. 416 s. ISBN 0-582-25328-4
Taggart, James & McDermott, Michael. 1993. The Essence of International Business. Great Britain: Prentice Hall Europe. 230 s. ISBN 0-13-288077-6
Tiusanen, Tauno. 2003. Pan-European integration EU’s eastern enlargement.
Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Julkaisu 1, NORDI sarja. 56 s. ISBN 951-764-856-1
Tiusanen, Tauno. 2006. Foreign investors in transitional economies: cases in manufacturing and services. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Julkaisu 27, NORDI sarja. 61 s. ISBN 952-214-151-8
Tiusanen, Tauno. 2008. Business Climate in Transitional
Economies. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Julkaisu 48, NORDI sarja. 54 s. 978-952-214-545-1
Tiusanen, Tauno. 2009. International Business Methods, Luentomoniste.
Lappeenranta: Digipaino. 98 s.
Tiusanen, Tauno & Karhu, Anna. 2009. Twenty Years of Post-Communist
Transition in Europe. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Julkaisu 56, NORDI sarja. 44 s. ISBN 978-952-214-761-5
Tuohinen, Petteri. 2010. Kiinan ulkomaankauppa kasvoi voimakkaasti. Helsingin Sanomat. 11.2.2010, talous.
UNCTAD. 2001. World investment report 2001: Promoting Linkages. New York:
United Nations Publication. 354 s. ISBN 92-1-112
UNCTAD. 2004. World Investment Report 2004: The Shift Towards New York: United Nations Publication. 236 s. ISBN 92-1-112644-4
UNCTAD. 2005. World Investment Report 2005: Transnational Corporations and the Internationalization of R&D. New York: United Nations Publication. 332 s.
ISBN 92-1-112667-3
UNCTAD. 2007. Asian foreign direct investment in Africa. New York: United Nations Publication. 196 s. ISBN 92-1-112712-2
UNCTAD. 2008. World Investment Report 2008: Transnational Corporations and the Infrastructure Challenge. New York: United Nations Publication. 292 s. ISBN 978-92-1-112755-3
UNCTAD. 2009a. World Investment Prospects Survey 2009-2011.
[verkkojulkaisu]. Julkaistu 15.7.2009. [viitattu 15.3.2010]. United Nations Conference on Trade and Development. 74 s.
Saatavissa: http://www.unctad.org/en/docs/diaeia20098_en.pdf
UNCTAD. 2009b. The least developed countries report 2009. New York: United Nations Publication. 179 s. ISBN 978-92-1-112769-0
UNCTAD. 2010. Definitions of FDI. [UNCTAD:n www-sivuilla]. Päivitetty 20.2.2010. [viitattu 20.2.2010].
Saatavissa:
http://www.unctad.org/Templates/Page.asp?intItemID=3147&lang=1
UNESCAP. 2000. Interregional Cooperation in Trade and Investment Asia-Latin America. [verkkojulkaisu] Julkaistu 2000. [viitattu 9.4.2010] Studies in Trade and Investment No. 43. 238 s.
Saatavissa:
http://www.unescap.org/publications/detail.asp?id=535
Uttama, Nathapornpan, P. & Peridy, Nicolas. 2009. The Impact of Regional Integration and Third-Country Effects on FDI. ASEAN Economic Bulletin Vol.
26, No. 3 (2009), s. 239–52.
World Economic Forum. 2009. The Global Competitiveness Report 2009-2010.
Geneva: World Economic Forum. 479 s. ISBN-13: 978-92-95044-25-8
Åslund, Anders. 2010. Why Doesn’t Russia Join the WTO. The Washington Quarterly. April 2010, 33:2. p. 49-63.
LIITTEET
Liite 1/7. Kumulatiivinen suorien ulkomaan investointien virtaus tärkeimpiin OECD maihin ja niistä ulos, 1990–1999 (miljardia USA:n dollaria) (Miyake &
Sass, 29)
Liite 2/7. Suorien ulkomaan investointien jakautuminen kehittyvissä maissa alueittain vuosina 1995–2000 (miljardia USA:n dollaria) (UNCTAD 2001, 291)
1000
Yhdysvallat Iso-Britannia Ranska Alankomaat Ruotsi Belgia-Luxemburg Saksa Kanada Espanja Meksiko Australia Italia Sveitsi Japani
Sisäänvirtaus
1995 1996 1997 1998 1999 2000
Kehittyvä Eurooppa
Liite 3/7. Suorat ulkomaan investoinnit - sisäänvirtaus (miljardia USA:n dollaria) (UNCTAD 2005, 5 & 14; UNCTAD 2008, 37; UNCTAD 2009a, 22)
Liite 4/7. Suorat ulkomaan investoinnit - ulosvirtaus (miljardia USA:n dollaria) (UNCTAD 2004, 19; UNCTAD 2005, 8 & 14; UNCTAD 2008, 37; UNCTAD 2009a, 22)
0 500 1 000 1 500 2 000 2 500
1982 1990 2003 2004 2005 2006 2007 2008
Maailma
Kehittyneet taloudet Kehittyvät taloudet
0 500 1 000 1 500 2 000 2 500
1982 1990 2003 2004 2005 2006 2007 2008
Maailma
Kehittyneet taloudet Kehittyvät taloudet
Liite 5/7. Maailman suorien ulkomaan investointien kertyneen pääoman jakautuminen vuonna 2007 (UNCTAD 2009a, 50)
Liite 6/7. Maailman suorien ulkomaan investointien kertyneen pääoman jakautuminen alueittain vuonna 2007 kehittyvissä talouksissa (UNCTAD 2009a, 50)
Kehittyvät taloudet
Siirtymätaloudet (Kaakkois-Eurooppa ja CIS)
Kehittyneet taloudet
Afrikka
Latinalainen Amerikka ja Karibia
Länsi-Aasia
Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Aasia sekä Oseania
9,3 %
26,9 %
8,2 % 55,6 %
27,9 %
3,3 %
68,8 %
Liite 7/7. Suorat ulkomaan investoinnit kehittyviin talouksiin alueittain vuosina 2005–2008 (miljardia USA:n dollaria) (UNCTAD 2008, 37; UNCTAD 2009a, 22)
0 100 200 300 400 500 600
2005 2006 2007 2008
Kehittyvät taloudet Afrikka
Latinalainen Amerikka ja Karibia
Länsi-Aasia eli Lähi-itä Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Aasia sekä Oseania
Siirtymätaloudet (Kaakkois-Eurooppa ja CIS)