Affordanssi ja tuen edellytykset

Molemmat haastatellut S2-opettajat tuovat jossain määrin esille van Lierin (2004: 151) mallin mukaisia tuen edellytyksiä, jotka mahdollistavat scaffoldingin eli pedagogisen tuen toteutumi-sen. Kuten esimerkiksi luvussa 5.2.3 tuotiin esiin, opettajat muun muassa korostavat sekä jat-kuvuuden että kontekstuaalisen tuen merkitystä tehokkaasti toteutetussa S2-opettajan ja aineen- tai luokanopettajien yhteisopetuksessa.

J: kyl siinä olis mahdollisuuksia paljon enempäänkin kun ois vaan sellasta pitkäjänteisyyttä ja semmosta.

ja tehtäis pitkään saman luokan kanssa

J: et sit joillakin oppilaille saattaa olla se ihmisten vaihtuvuus tälläses koulussa ni. et he ei tykkää siitä et jatkuvasti tulee uusia ihmisiä. ja sit he ei mielellään päästä lähelleen et se voi olla vaikea tollases luokkati-lanteessa jos ei tunne oppilaita etukäteen niin tavallaan olla tukena jos oppilas haluaa käpertyä kuoreensa

Johannan mukaan vasta jatkuvuus ja pitkäjänteisyys ikään kuin luovat yhteistyön potentiaalin, samoin ympäristön pysyvyys. Liika vaihtuvuus sekä opetustavoissa että opettajissa voi Johan-nan mukaan olla heikommille oppilaille jopa haitaksi, vaikka tavoitteena olisikin tarjota oppi-mista edistävää tukea. Varsinaiseksi affordanssiksi – oppimisen havaituksi mahdollisuudeksi – S2-opettaja näyttäisikin muodostuvan vasta jatkuvuuden kautta, kuten Helenankin vastauksesta kuuluu:

H: ensin ne [S2-oppilaat] saattaa olla silleen et mitä sä täällä teet ku ne on tottunut käymään vaik mun tunneilla mun luokassa ni sit ne on vaan silleen et öö nyt se tuli tänne ja siis se eka reaktio voi olla semmo-nen mut sit se aika nopeesti kääntyy siihen et mikä tää nyt on ja mikä toi nyt oli et tavallaan ne hyväksyy sen et mä oon siellä ja sit muut hyväksyy aika helposti. et tavallaan niin ku sit ne kysyy ja näin et toki ne tottuu et kuka mää oon

S2-oppijat näkevät Helenan kokemuksen mukaan yhteisopettajana toimivan S2-opettajan oppi-misessa hyödynnettävänä resurssina vasta havainnon, hyväksymisen ja tottumisen kautta.

S2-oppijat tottuvat S2-opettajan läsnäoloon muillakin kuin suomen kielen tunneilla ja osaavat ky-syä tältä tukea ja apua.

S2-opettajan yhteisopetus voi vaikuttaa myös oppimisympäristön ja -yhteisön turvalli-suuden kokemukseen ja sitä kautta tuen kontekstuaalisuuteen. Kontekstuaalista tukea ja koko oppimisyhteisön tukea edustavat myös esimerkiksi Helenan ajatukset monikulttuurisesta kou-lusta sekä rohkaisemisesta multimodaaliseen ja monikieliseen ilmaisuun.

H: sit mä ajattelen et se vois olla myös yks apu semmosen koulun. monikulttuurisen koulun toimintaa.

toiminta niin kun ympäristön luomiseen. et et meil sais näkyy täällä se monikulttuurisuus. ja semmoset ne sen tuomat voimavarat niin ku muutenkin

H: heti jos siellä niin ku jotenki tehään vähän erilaista koetta tai saa tehä suullisesti kokeen mitä niin ku aina yrittää tietenki ehdottaa ja näin. tai ja sit se että et laita ne käsitteet et mitä pitää oppii niin kirjota ne taululle tai tai et näin et. et niin ku tee oppilaalle näkyväksi se mitä pitää oppii koska sitä tekstii on liikaa et se pystyis itte sieltä kaiken oleellisen poimimaan

Helenan mukaan hänen työyhteisössään, jossa maahanmuuttajataustaisia oppilaita on varsin paljon, monikulttuurisuus pitäisi valjastaa koko koulun toimintaa ohjaavaksi voimavaraksi.

Hän kokee, että S2-opettajan ja muiden opettajien tiiviimpi yhteistyö voisi osaltaan edistää mo-nikulttuurisen oppimisyhteisön kehittymistä ja juurtumista koulun normiksi. S2-oppijoiden op-pimisen mahdollisuuksia Helena pyrkii lisäämään muun muassa poimimalla opittavasta aiheen ydinasioita erikseen esimerkiksi taululle tai tekemällä ne muulla tavoin S2-oppijoille näkyviksi.

Ekologisen näkökulman mukaan kielenopetuksessa lähtökohtana ovat oppijan tavoitteet, toi-minta ja tarpeet (van Lier 2007: 53). Esimerkiksi ydinkäsitteiden korostaminen auttaa Helenan tapauksessa S2-oppijaa tavoitteessaan löytää ja erottaa vaikkapa historian teksteistä olennaisin tieto, ja ohjaamalla lukemista S2-opettaja voi vastata oppijan tarpeeseen omaksua yksilöllisiä lukustrategioita.

Helenan ja luokanopettajan toiminnallinen ja ryhmätyöskentelyyn perustuva ja lauseen-muodostukseen keskittyvä tunti on puolestaan hyvä esimerkki intersubjektiivisuudesta, rinnalla kulkemisesta ja kaksisuuntaisuudesta (ks. Lehtonen 2013: 168). Oppilaat työskentelivät ryh-missä opettajien tukemina, ja motivoivia onnistumisen kokemuksia pystyi tunnilla saavutta-maan eri tavoin: muodostamalla sanan, löytämällä luokkahuoneeseen piilotetun tavun, osallis-tumalla jollain tavalla ryhmän vuorovaikutukseen. S2-opettaja tuki erityisesti S2-oppilaita ryh-män vuorovaikutukseen osallistumisessa, mutta myös vertaisryhmä oli oppijan tukena. Helena siis toimi itse S2-oppijan ja muun ryhmän vuorovaikuttamisen tukea, minkä hän nosti itsekin esiin.

H: ja oppilaat varsinkin s2 oppilaat sanovat tätä et ryhmätöitä tehdään vähän et useimmiten se on se et opettaja opettaa ja sit tehdään tehtävät. ja että siellä ryhmätöissä niin ku se. osallisuus koetaan sellaisena et mää vaan niin ku istun siinä ja sit ne muut tekee sen ja sit mä vaan niin ku kysyn ne vastaukset. et se ei oo mun mielestä sitä osallisuutta mihin tällä pitäis pyrkii

S2-opettajan yhteisopetus näyttäytyykin affordanssina myös ryhmätyöskentelyssä: sen avulla S2-oppijoiden osallisuutta ryhmän työskentelyyn voidaan tukea ja oppija saa oppimisympäris-tössään aktiivisen roolin sivustaseuraajaksi jäämisen sijaan.

Lisäksi osallistuminen äidinkielen ja kirjallisuuden tunnille erillisen S2-ryhmän sijaan on Helenan mukaan oppilaille itselleen tärkeää. S2-oppilaiden integrointi toiminnalliselle äidin-kielen ja kirjallisuuden tunnille edustaa samalla myös tavoitteiden, toiminnan ja vuorovaiku-tuksen harmoniaa. S2-oppijoiden taidot olivat tasapainossa tehtävien haastavuuden kanssa, mutta toisaalta yhteisymmärrystä koko ryhmän kanssa lisäsi myös se, että kaikki, niin äidinkie-liset kuin S2-oppilaatkin, olivat suomen kirjoittamistaitojensa kanssa vasta alkuvaiheessa.

5.3.4 Integraatio

Luokanopettaja ja S2-opettaja nostivat keskustelussa esiin sen, että ensimmäisen luokan maa-hanmuuttajataustaisille oppilaille on itselleen tärkeää päästä opiskelemaan myös osana muuta ryhmää. Yhteisopetus näyttäytyykin heidän mukaansa tapana toteuttaa integraatiota. Lisäksi Helenan haastattelussa nousi esiin S2-oppilaiden ryhmän täysivaltaisen jäsenyyden varmista-minen yhteisen toiminnan kautta sekä toisaalta S2-oppijoiden haasteet löytää äidinkielisten op-pilaiden joukosta kavereita.

H: se [integrointi] on kyllä mun mielestä hieno juttu et se kuitenkin on. ja et koska tuntuu et se on. tai et ylipäätään mun mielestä se ryhmän jäsenenä toimiminen ja vuorovaikutustaidot ne on niin ku kauhean tärkeitä.

H: et kyl mä niin ku aattelen et monella mun oppilaalla se haaste on nimenomaa se mistä he kertovat et ei oo niitä kavereita. no ei ehkä tämmösillä voi siihen kauheasti vaikuttaa mut et olis täyspainoinen jäsen siinä ryhmässä. ni kyl siihen sit voi vaikuttaa tekemällä erilaisia juttuja yhdessä tehden

Helenan mukaan S2-oppijoiden integroiminen osaksi äidinkielisten ryhmää voi auttaa myös vuorovaikutustaitojen vahvistamisessa. Vaikka yhteisopetuksen keinoin ei Helenan mukaan ehkä pystytä luomaan suoraan kaverisuhteita, voi erilainen yhteistoiminnallinen opetus kuiten-kin vaikuttaa siihen.

Helena näkee, että integrointi osaksi äidinkielistä ryhmää voi tukea myös oppijoiden kes-kinäistä hyväksymistä.

H: mä ajattelen että. et sitten se ehkä rohka- toivottavasti rohkasee heitä niin ku niin ku hyväksymään sen.

ja myöskin ehkä. ehkä sit niit suomenkielisii oppilaita hyväksymään sen et nekään ei tiedä kaikkii niit sanoja ja et et voi auttaa sitä toista jos tietää ite ja niin ku mä aattelen semmost et jospa se vaiks auttais siinä semmosessa semmosessa vaan hyväksymises ja semmoses mut hyväksyminen ei oo sitä et ei puhuta asiasta tai ei niin ku tai moititaan et sää et tienny sitä vaan et ollaan täs yhdessä ja opitaan yhdessä ja hei mää voin auttaa sua tässä mut tieks sää mikä tää on. et ku välillä tuntuu et on niit rajoja ettei uskalla vaikka kysyä tai ei uskalla näyttää että en osaa he yrittää kauheesti kuikkia vaan kaverilta ettei vaan menis väärin -

Helenan mukaan S2-opettajan läsnäolo voi rohkaista S2-oppijoita ilmaisemaan ajatuksiaan il-man pelkoa epäonnistumisesta, mutta toisaalta myös suomenkielisiä lapsia hyväksymään sen, etteivät hekään osaa välttämättä kaikkia sanoja. Hän korostaa koko ryhmää oppivana yhteisönä, jossa osaamista jaetaan rohkeasti myös oppijoiden kesken. Helenan mukaan moni S2-oppija ei uskalla kysyä tai näyttää, ettei osaa. Virheen pelossa tukea voidaan hakea luokkatoverin pape-rilta.