Affektiivinen suhde Happeeseen ja salibandymaailman tuntemus

79 % vastaajista ilmoitti Happeen suosikkijoukkueekseen. Tosin vain 40 % omisti yhden tai useamman Happeen fanituotteen. Väittämää ”Koen olevani Happeen tai salibandyn vakituinen seuraaja” piti vähintään jonkin verran kuvaavana 80 % vastaajista. Kuulumista Happeen fanei-hin piti väfanei-hintään jonkin verran kuvaavana 77 %. Väfanei-hintään hyvin kuvaavana näitä piti järjes-tyksessä 49 % ja 40 % vastaajista. Väitteiden välinen korrelaatio oli verrattain korkea (r=0,71,

67

p=0,000). Suuri osa vakituisena seuraajana itseään pitäneistä piti itseään siis myös fanina. Fa-nius ei yhteyden perusteella näyttäisi kantavan Happeen yleisössä erityisiä ekspressiiviseen ja distinktiiviseen fanikulttuuriin viittaavia merkityksiä. Faniuteen näyttäisi Happeen seuraajissa liittyvän toisaalta vahvasti erilaisten seuratunnuksin varustettujen fanituotteiden kuluttaminen:

omistettujen fanituotteiden määrä oli selvästi yhteydessä faniksi identifioitumiseen (r=0,49, p=0,000). Väittämää ”Minulle on peleissä tärkeää se, että Happee voittaa” piti vähintään jonkin verran kuvaavana jopa 90% vastaajista ja vähintään hyvin kuvaavana 60%. Väittämien frek-venssejä on kuvattu kuviossa 12.

KUVIO 12. Affektiivista suhdetta kuvaavien väittämien frekvenssejä.

Urheilufaniuden tärkeimpiin tunnuspiirteisiin kuuluu vahva emotionaalinen investoiminen fa-nituksen kohteeseen, mistä seuraa sen voittojen ja tappioiden myötäeläminen (ks. esim. Heino-nen 2004). Erityisen hyvin sitoutumisen tasoa voidaan katsoa mittaavan juuri tappioihin sa-maistuminen, sillä urheilufaniuden keskeisiin koodeihin kuuluu kannattaminen niin sanotusti

”sekä myötä että vastamäissä” (Doyle ym. 2017). Väittämää ”Happeen tappio vaikuttaa mieli-alaani vielä ottelun jälkeenkin” piti vähintään jonkin verran kuvaavana vastaajista 54 % ja vä-hintään hyvin kuvaavana 11 %. Vahvasti emotionaalisella tasolla Happeeseen oli vastaajista

2% Koen olevani Happeen tai salibandyn vakituinen seuraaja (n=263) Koen kuuluvani Happeen faneihin (n=263)

Minulle on peleissä tärkeää se, että Happee voittaa (n=263)

Happeen tappio vaikuttaa mielialaani vielä pelin jälkeenkin (n=263)

68

sitoutunut siten noin kymmenyksen kokoinen vähemmistö. Hieman alle puolen kohdalla Hap-peen otteet kentällä olivat sen sijaan siinä määrin yhdentekeviä, ettei hävitty ottelu vaikuttanut ollenkaan heidän mielentilaansa enää ottelun jälkeen.

Kaikista vähiten kuvaavana vastaajat pitävät affektiivista suhdetta mitanneessa patteristossa väitettä ”Häiritsen/ osoitan mieltäni vastapuolen pelaajille/ tuomarille usein”, jota piti vähintään jonkin verran kuvaavana ainoastaan 21 % ja vähintään hyvin kuvaavana vain 4 % vastaajista.

Vähintään jonkin verran kuvaavana väitettä piti selvästi eniten alle 25-vuotiaat (34 % kasta), vaikka kaikista aktiivisimmissa ”huutelijoissa” oli eniten 25-49-vuotiaita (6 % ikäluo-kasta). Sukupuolisidonnaisuutta tällaisessa toiminnassa ei ollut havaittavissa. Kaiken kaikkiaan siis vain noin joka viides vastaaja oli purkanut suuttumustaan verbaalisesti otteluissa, eikä kovin moni sitä tehneistä tehnyt tätä usein. Vastustajille tai tuomarille huutelun ei näytä siis kuuluneen Happeen yleisön tapoihin, etenkään yli 25-vuotiaiden joukossa. Mainitsemisen arvoista kuiten-kin on, että affektiivista sitoutumista mittaavien väittämien välisessä korrelaatiomatriisissa vas-tustajille ja tuomarille huutelu korreloi vahvimmin juuri ”Happeen tappio vaikuttaa mielialaani vielä ottelun jälkeenkin” -väitteen kanssa (r=0,42, p=0,000). Toiseksi vahvimmin se korreloi kannustamiseen osallistumisen laulamalla tai rummuttamalla kanssa (r=0,38, p=0,000).

Seuraamisen tiheyttä tarkasteltaessa todettiin 25-49-vuotiaiden käyvän tätä ikäluokkaa nuorem-pia ja vanhemnuorem-pia vastaajia vähemmän kotiotteluissa. Tämä heijastuu myös sitoutumista Hap-peeseen kuvaavissa väittämissä: vakituiseksi seuraajaksi identifioituminen oli vähäisempää 25-49-vuotiailla muihin verrattuna tilastollisesti merkitsevästi. Hienoinen ero oli myös havaitta-vissa muissa affektiivista suhdetta kuvaahavaitta-vissa väittämissä. Vähintään jonkin verran kuvaavana väitettä pitäviä oli suhteellisesti vähiten 25-49-vuotiaissa jo mainitun lisäksi väitteissä ”peen tappio vaikuttaa mielialaani vielä pelin jälkeen”, ”Minulle on peleissä tärkeää se, että Hap-pee voittaa” sekä ”Minulla on suosikkipelaaja, jonka otteita seuraan peleissä erityisesti”. Li-säksi käänteisesti esitetyssä väittämässä ”En koe Happeeta erityisen tärkeäksi asiaksi elämäs-säni” oli vähintään jonkin verran kuvaavana pitävissä vastaajissa suhteellisesti eniten 25-49-vuotiaita. Niissäkin väitteissä, joissa vähintään jonkin verran kuvaavana pitäviä ei ollut ikäluo-kassa suhteellisesti vähiten, oli ikäluokka kuitenkin suhteellisesti vähiten edustettuna vähintään hyvin kuvaavien joukossa. Näitä oli esimerkiksi ”Pidän itseäni Happeen fanina” ja ”Osoitan

69

suosiotani kotijoukkueen onnistumisille usein”. Iän ja affektiivisen suhtautumisen välisestä yh-teydestä voitaneen siis sanoa, että 25-49-vuotiailla affektiivinen suhde Happeeseen oli nuorem-pia ja vanhemnuorem-pia etäisempi.

Vastaajista 93 %:n mielestä sekä ”Osaan salibandyn säännöt mielestäni hyvin” että ”Ymmärrän salibandyn pelillisiä taktiikoita” olivat vähintään jonkin verran kuvaavia. Vähintään hyvin ku-vaavia väitteet olivat sen sijaan sääntöjen osalta 57 %:n kohdalla ja taktiikoiden osalta 55 %:n kohdalla. Niin ikään ”En usein ymmärrä salibandyyn liittyviä sanoja tai termejä” oli korkein-taan ei ollenkaan kuvaava 57 %:n kohdalla. Salibandyn sääntöjen, taktiikoiden ja termien voisi siis sanoa olleen yleisöllä verrattain hyvin hallussa. Omaehtoinen harrastus oli suhteellisen vah-vassa yhteydessä sekä sääntöjen (C=0,40, p=0,000) että taktiikoiden (C=0,45, p=0,000) osaa-miseen. Omaehtoinen harrastus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä (C=0,32, p=0,000) myös salibandytermien ymmärtämiseen. Harrastustaustalla näyttäisi siis olleen merkitystä siinä, kuinka syvällä lajikoodeissa ollaan. Lajikoodeihin liittyvien väittämien frekvenssit on koottu kuvioon 13.

KUVIO 13. Salibandymaailman ymmärrys. Lajikoodeihin liittyvien väittämien frekvenssit.

0% Osaan salibandyn säännöt mielestäni hyvin (n=265)

Ymmärrän salibandyn pelillisiä taktiikoita (n=265)

En ymmärrä usein salibandyyn liittyviä sanoja tai termejä (n=263)

Vertaan usein mielessäni salibandypelissä pelaajien suorituksia tai tilanteita tutumpien lajien vastaaviin suorituksiin tai tilanteisiin (n=263)

70

Yksi osion väittämistä koski salibandypelien seuraamista siten, että pelin tilanteita vertaillaan vastaaviin suorituksiin tai tilanteisiin muissa lajeissa. Tämän väitteen esittäminen perustui sii-hen Holtin (1995) esittämään huomioon, että sosiaalistuttaessa jonkin uuden lajin seuraajaksi pelin tulkitsemistapa liikkuu enenevissä määrin kohti lajimaailmalle spesifejä koodeja: lajimaa-ilmaan vielä sosiaalistumattoman osalta tämä tarkoittaa sitä, että pelitilanteita tulkitaan käyttä-mällä omaa jo olemassa olevaa urheilun tulkitsemisen kehikkoa, eli käytännössä esimerkiksi verrataan erilaisia lajisuorituksia niiden lajien suorituksiin, jotka ovat tutumpia. Vähintään jon-kin verran kuvaavana väitettä piti aineistossa 59 % ja vähintään hyvin kuvaavana 18 %. Ha-vainto asettuu mielenkiintoiseksi, koska yleisön salibandyharrastuneisuudesta edellä todetun perusteella on selvää, että osa lajitaustaisistakin tulkitsi siten peliä käyttäen muista lajeista lai-nattuja tulkintamalleja. Itse asiassa tutkittaessa omaehtoisen lajiharrastuksen ja vertailuväittä-män välistä suhdetta käy ilmi, että harrastustaustaiset tulkitsivat peliä jopa muita enemvertailuväittä-män mui-den lajien näkökulmista (C=0,30, p=0,000).

KUVIO 14. Salibandymaailman ymmärrys. Salibandymaailmaan yleisemmin liittyvien kysy-mysten frekvenssit.

Muistan tilastoja ja yksityiskohtia Salibandyliigan edellisiltä kausilta Muut salibandyn kotimaiset sarjatasot eivät kiinnosta minua

Seuraan muiden maiden salibandyliigoja

71

Puhtaiden lajikoodien sijaan yleisempää salibandymaailman kulttuurista tuntemusta mitan-neista väitteistä ”Tiedän Salibandyliigan muut joukkueet” (93 %) sekä ”Tiedän Happeen pelaa-jien nimet” (89 %) olivat eniten vähintään jonkin verran kuvaavia aineistossa (ks. kuvio 14).

Vähintään hyvin edellinen kuvasi 61 % vastaajista ja jälkimmäinen 54 %. Vaikka katsojien viidennes (20 %) ei ollut käynyt edellisenä vuonna yhdessäkään kotiottelussa, oli ”täysien maal-likkojen” osuus siis melko pieni, ainakin mitä tulee Happeeseen ja salibandyliigaan liittyvään tietämykseen. Nimituntemuksen perusteella voitaneen sanoa, että tämä täysin ulkopuolisten ryhmä oli noin kymmenyksen kokoinen, koska 11 % vastaajista vastasi Happeen pelaajien ni-mitietämysväittämään ”En osaa sanoa” tai ”Ei kuvaa ollenkaan”. Vähiten kuvaavia osion väit-tämistä oli aineistossa ”Muistan tilastoja ja yksityiskohtia Salibandyliigan edellisiltä kausilta”

sekä ”Seuraan muiden maiden salibandyliigoja”. Näissä vähintään jonkin verran kuvaava väit-tämä oli ensimmäisessä 63 %:n ja toisessa 33 %:n kohdalla. Vähintään hyvin kuvaava väitväit-tämä oli ainoastaan 20 %:n kohdalla ensimmäisessä ja 8 %:n kohdalla toisessa. Kiinnostus saliban-dymaailmaan oli siis vastaajissa hyvin harvoin niin syvää, että se olisi johtanut myös muiden maiden salibandysarjojen aktiiviseen seuraamiseen.

Käänteistä väittämää ”Muut salibandyn kotimaiset sarjatasot eivät kiinnosta minua” piti vähin-tään jonkin verran kuvaavana ainoastaan 73 %. Noin 25 %:n kohdalla se ei kuvannut ollenkaan, joten aineistossa noin joka neljännen voidaan katsoa olleen todella kiinnostunut myös divarisa-libandysta. Mikäli mukaan otetaan ”kuvaa jonkin verran” -vastaukset, oli alemmista sarjata-soista niin sanotusti ainakin jossain määrin kiinnostuneita jo 56 % vastaajista. Toisaalta muuhun kysymyspatteristoon verrattuna käänteisellä logiikalla esitettyjen väittämisen tuloksiin on syytä suhtautua varauksella, sillä niitä ei saateta ymmärtää välttämättä käänteisiksi, etenkin jos lo-makkeeseen vastataan kiireessä.

Harrastustaustalla oli sääntöjen, taktiikoiden ja termien lisäksi merkittävä positiivinen yhteys myös salibandymaailman laajempaan ymmärrykseen. Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä omaehtoisella harrastuksella oli muiden salibandyliigajoukkueiden tietämisen (C=0,34, p=0,000), edellisten kausien yksityiskohtien muistamisen (C=0,29, p=0,000), muiden kotimais-ten sarjatasojen seuraamisen (C=0,19, p=0,04) sekä muiden maiden salibandyliigojen seuraa-misen (C=0,33, p=0,000) kanssa. Iällä näyttäisi olleen myös yhteys isoon osaan salibandytietoa mittaavista väittämistä siten, että kolmesta ikäluokasta 24-vuotiailla ja nuoremmilla tietämys

72

oli paras, 25-49-vuotiailla toiseksi paras ja yli 50-vuotiailla vähäisin. Oikeastaan ainoastaan pelin tulkitsemisessa muiden lajien näkökulmista nuorin ja keskimmäinen ikäluokka olivat jok-seenkin tasaväkisiä. Ikämuuttajan yhteys salibandytietämykseen ei kuitenkaan ollut yhtä vahva, kuin harrastuksen tai salibandytietämyksen. Tilastollisesti merkitsevät negatiiviset korrelaatiot ikäluokkamuuttujalla oli ainoastaan sääntöjen osaamisen (r=-0,20, p=0,000), taktiikoiden osaa-misen (r=-0,21, p=0,000) sekä liigajoukkueiden tietäosaa-misen (r=-0,18, p=0,004) kanssa. Iän vai-kutuksen voidaan katsoa liittyneen tässä kuitenkin selvästi nimenomaan salibandyharrastunei-suuteen: nuoremmat katsojat tunsivat salibandymaailmaa vanhempiaan paremmin, sillä he oli-vat harrastaneet salibandya keskimäärin vanhempia katsojia enemmän.