1.3.1 EU-maataloustuet Suomessa
Vuonna 2011 AB-alueen maataloudelle kohdistui yhteisen maatalouspolitiikan mukaista tukea yhteensä 625 milj. euroa. Tuki koostui ns. CAP-tulotuesta (274,3 milj. euroa), epäsuotuisten maatalousalueiden luonnonhaittakorvauksesta (189,6 milj. euroa) ja ympäristötuesta (161,1 milj. euroa). Tuet ovat joko EU:n kokonaan rahoittamia tai EU:n ja Suomen yhteisesti rahoittamia.
CAP-tulotuet (myöhemmin suorat tuet) liittyvät kiinteästi yhteisen maatalouspolitiikan markkinajärjes-telmien toimintaan, ja ne rahoitetaan kokonaisuudessaan EU:n budjetista. Luonnonhaittakorvauksesta ja ympäristötuesta EU maksaa runsaan neljänneksen maaseudun kehittämisohjelman mukaisesti (28 % vuonna 2011). Loput maksetaan kansallisista varoista.
EU-tukien lisäksi AB-alueen maatiloille maksettiin vuonna 2011 kansallista tukea yhteensä noin 140 milj.
euroa. Kansallinen tuki koostui Etelä-Suomen kansallisesta tuesta (84 milj. euroa), luonnonhaittakorvauk-sen kansallisesta lisäosasta (43,5 milj. euroa) ja eräistä muista kansallisista tukimuodoista.
Tukien kohdentamiseksi Suomi on jaettu seitsemään tukialueeseen. Tukialueilla A ja B maksetaan Etelä-Suomen kansallista tukea eli ns. vakavien vaikeuksien tukea. Koko maassa maksettavia tukia ovat suora tuki, ympäristötuki sekä luonnonhaittakorvaus ja sen kansallinen lisäosa.
Suorat tuet
Pääosa EU:n kokonaan rahoittamista ns. CAP-tuista maksetaan AB-alueella Suomessa vuonna 2006 käyt-töön otetun tilatukijärjestelmän kautta. Järjestelmää toteutetaan Suomessa yhdistelmämallin pohjalta.
Pääosasta entisiä suoria tukia on muodostettu tukioikeuksia, jotka muodostuvat alueellisesta tasatukiosas-ta ja tilakohtasatukiosas-taisestasatukiosas-ta lisäosastasatukiosas-ta.
Suorat tuet jakautuvat kahteen pääkomponenttiin: tuotannosta irrotettuun tilatukeen ja tuotantosidonnai-seen osaan. Suomessa lähes 90 prosenttia suorista tuista irrotettiin tuotannosta vuonna 2006. Peltokasvien suora tuki irrotettiin tuotannosta lähes kokonaan.
Suoran tuen saamisen ehtona on täydentävien ehtojen noudattaminen. Pelto on pidettävä hyvässä viljely-kunnossa ja lisäksi on huolehdittava tietyistä eläinten hyvinvointiin ja ympäristön tilaan liittyvistä mini-mivaatimuksista. Suomi on lisäksi kansallisesti päättänyt, että jos viljelijä kesannoi, tämä hoidettu, vilje-lemätön pelto tulee olla nurmipeitteinen ollakseen tukikelpoista.
Osana tilatukijärjestelmää lypsylehmille emolehmille, sonneille ja uuhille ja eräille valkuais- ja öljykas-veille sekä tärkkelysperunalle maksetaan edelleen myös tuotantosidonnaista tukea. Kymmenen prosenttia kaikista CAP-tulotuista voidaan ohjata erityisvaikeuksista kärsiville aloille tilatukiasutuksen artikla 68:n kautta. Suomella on oikeus maksaa koko kymmenen prosentin osuus tuotantoon sidottuna. Artiklaan 68 perustuen AB-tukialueella maksetaan lypsylehmäpalkkiota enintään 9,5 miljoonaa euroa. Palkkiota voi-daan maksaa 150 euroa eläinyksiköstä. Lisäksi artiklan perusteella voivoi-daan myöntää nautapalkkiota (son-nista, härästä, emolehmästä ja emolehmähiehosta) koko maassa enintään 36, 7 milj. euroa, josta AB tuki-alueen osuus on enintään 11, 7 milj. euroa
Luonnonhaittakorvaus (LFA)
Tietyt maaseutualueet on luokiteltu EU:ssa epäsuotuisiksi alueiksi. Luonnonhaittakorvaus eli LFA-tuki on tarkoitettu turvaamaan maaseutuelinkeinojen jatkuvuus näillä alueilla ja säilyttämään samalla maaseutu asuttuna. Suomessa tuki kattaa koko viljellyn peltoalan (2,16 miljoonaa hehtaaria). Vuodelle 2011 LFA-tukea maksettiin AB-alueella yhteensä 189,6 milj. euroa. Tukea maksetaan A-alueella enintään 150 €/ha ja B-alueella 200 €/ha.
Ympäristötuki
Vuonna 1995 käyttöönotetulla maatalouden ympäristötuella korvataan tuotannon vähenemisestä ja kus-tannusten lisääntymisestä aiheutuneet tulonmenetykset viljelijöille, jotka sitoutuvat maatalouden ympäris-tökuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin.
Euroopan komissio hyväksyi vuonna 2007 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman vuosille 2007–2013. Maaseudun kehittämistä rahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja kansallisin varoin. Ohjelmassa on seitsemän vuoden aikana käytettävissä julkisia varoja yhteensä noin 6,6 mrd. euroa, josta kolmasosa on EU-rahaa. Ohjelmassa on neljä toimintalinjaa, joista toimintalinja 2 sisältää maatalouden ympäristötuet ja luonnonhaittakorvaukset sekä ei-tuotannollisten investointien ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin tuet. Toimintalinja 2:n osuus kokonaisrahoituksesta on noin 2,3 mrd. euroa.
Ympäristötuen osuus on ollut tukikokonaisuudessa kasvava, vuonna 2011 tuki oli 372 milj. euroa1
Tuki jakautuu perustoimenpiteisiin, lisätoimenpiteisiin ja erityistukisopimuksiin. Tuen keskeinen tavoite on vesistökuormituksen vähentäminen. Lisäksi pyritään rajoittamaan päästöjä ilmaan, vähentämään tor-junta-aineiden käytöstä aiheutuvia riskejä sekä huolehtimaan maaseutumaisemasta ja luonnon biologises-ta monimuotoisuudesbiologises-ta. Vuonna 2007 käyttöönotettu kolmas ympäristötukiohjelma on toimenpiteiltään hyvin samankaltainen kuin kaksi ensimmäistä ohjelmaa. Ohjelma koostuu perustuesta, lisätoimenpiteistä ja erityistuista. Edelliseen ohjelmakauteen verrattuna joitakin muutoksia on mm. verrannetilanteessa, josta korvattavat kustannukset ja tulonmenetykset lasketaan, kasvinsuojeluaineiden ja lannoitteiden käytön minimivaatimuksissa, sitoumusajoissa sekä tuensaajien kohderyhmässä. Perustoimenpiteiden lisäksi A- ja B-tukialueilla vaaditaan 1–4 lisätoimenpidettä. Suosituimpia lisätoimenpiteitä ovat olleet typpilannoituk-sen tarkentaminen peltokasveilla, peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys eri muodoissaan sekä ravinne-taseiden laskenta.
, josta 107 milj. euroa EU:n osuus ja 265 milj. euroa kansallista tukea. AB-alueelle ympäristötukea maksettiin vuonna 2011 yhteensä 161,1milj euroa.
1.3.2 Kansalliset tuet
Kansallisista varoista maksettavat Etelä-Suomen kansallinen tuki ja luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa sekä eräät muut tukimuodot muodostavat kokonaisuuden, jolla pyritään varmistamaan eteläsuoma-laisen maatalouden toimintaedellytykset eri tuotantosuunnissa. EU-jäsenyysneuvottelujen yhteydessä sovittiin perusperiaatteista, joita sovelletaan kansallisen tuen tasoa ja alueellista jakoa määritettäessä.
Etelä-Suomen kansallinen tuki
Etelä-Suomen eli AB-tukialueen kansallinen tuki perustuu Suomen liittymissopimuksen artiklaan 141.
Artikla on mahdollistanut kansallisen tuen maksamisen liittymisestä aiheutuviin vakaviin vaikeuksiin.
Artikla 141 ei kuitenkaan määrittele vakavia vaikeuksia eikä rajaa tuen kestoaikaa. Suomi on tulkinnut artiklan tarkoittavan valtuutusta maksaa tukea niin kauan kuin artiklan edellytykset tuen maksuun toteu-tuvat. EU:n komissio on puolestaan nähnyt sen lähinnä määräaikaisena ratkaisuna.
Suomen on neuvoteltava artiklan 141 perusteella maksettavan tuen käyttämisestä komission kanssa tuki-kausittain. Marraskuussa 2007 saavutetun neuvottelutuloksen perusteella Suomi voi myöntää sekä kansal-lisia suoria tukia että korotettua investointitukea Etelä-Suomen kotieläintaloudelle ja puutarhatuotannolle vuoden 2013 loppuun saakka.
Vuonna 2011 tuen enimmäismäärä on 83,9 miljoonaa euroa, mikä on 3,7 % vähemmän kuin vuonna 2009 maksettu 87,0 miljoonaa euroa. Tukikauden kahtena viimeisenä vuotena 141-tuen enimmäismäärä alenee voimakkaammin, leikkausten kohdistuessa etenkin sika- ja siipikarjatiloihin. Vuonna 2013 tuen enim-mäismäärä on 62,9 miljoona euroa (Taulukko 1.1).
Taulukko 1.1. Etelä-Suomen 141-tuen enimmäismäärät (milj. euroa)vuosina 2007–2013.
2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013
Märehtijät 27,03 24,32 24,20 24,08 23,96 23,84 22,72
Siat ja siipikarja 47,69 40,72 37,87 35,22 32,75 25,22 16,00
Puutarhatalous 19,28 18,17 17,63 17,10 16,59 15,59 13,66
Peltoalaperusteiset tuet 10,69 10,66 10,63 10,60 10,58 10,55
Kotieläintilojen hehtaarituki 9,69 9,69 9,69 9,69 9,69 9,69
Avomaanvihannesten ja
tärkkelysperunan tuki 1,00 0,97 0,94 0,91 0,89 0,86
YHTEENSÄ 94,00 93,90 90,36 87,03 83,90 75,23 62,93
Myös 141-tulotukien rakenne on muuttunut. Sika- ja siipikarjatalouden tuet on maksettu vuodesta 2009 alkaen tuotannosta irrotettuna tilakohtaisena tukena, joka pääsääntöisesti perustuu tilan vuoden 2007 tuo-tantomääriin. Märehtijöiden tuet maksetaan sitä vastoin tuotantosidonnaisina tukina koko tukikauden ajan.
141-tukeen liittyvät olennaisena osana myös investointituet ja nuorten viljelijöiden aloitustuet. Suomen on maksettava investointitukia niillä tuotantosektoreilla, jotka saavat tulotukia artiklan 141:n perusteella.
Investointitukien käyttö on ehtona tulotukien maksamiselle.
Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa
Luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa on maksettu koko maassa vuodesta 2005 alkaen. Lisäosasta sovittiin alustavasti Suomen ja komission välillävuonna 2003. Lisäosan pohjaosaa maksetaan peltoalalle tukialueilla A, B ja C1 enintään 20 €/ha ja alueilla C2–C4 enintään 25 €/ha. Lisäksi kotieläintilojen pelto-alalle maksetaan kotieläinkorotusta enintään 80 €/ha. Vuonna 2011 tukea maksettiin lähes täysimääräises-ti hehtaarikohtaisesta maksimimäärästä. EU-osarahoitetun luonnonhaitta-korvauksen ja kansallisen lisä-osan määrä voi olla yhteensä keskimäärin enintään 250 €/ha. AB-alueen maataloudelle maksettiin vuonna 2011 luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa yhteensä 43,5milj. euroa.
1.3.3 Maatalouden rakennetuet
Liittymissopimuksen 141 artiklaan perustuvaan Etelä-Suomen maatalouden rakennetukeen on luettu ko-mission vuoden 2008 päätöksen mukainen investointituki ja nuorten viljelijöiden aloitustuki. Suomi on velvoitettu myöntämään nykyisellä tukikaudella 141-ratkaisussa määritellyn tasoista investointitukea niillä tuotantosektoreilla, jotka saavat tulotukea artiklan 141 perusteella. Lypsy- ja lihakarjanavetoiden sekä lampoloiden ja vuohinavetoiden rakentamisinvestointien tuki on nuorille viljelijöille 70 % ja muille 60 % tukikelpoisesta kustannuksesta. Hevostalouden kasvihuoneiden ja varastointitukea saavien puutar-hatuotteiden varastojen tuki on 55–65 %. Sika- ja siipikarjatalouden rakentamisinvestointien tukea on tulotuen tuotannosta irrottamisen jälkeen tullut myöntää 35–45 % tuettavasta kustannuksesta. Mainituissa kohteissa tuesta 20 prosenttiyksikköä on koostunut korkotuesta ja loput avustuksesta.
Investointituet
Investointituella edistetään yrityskoon kasvua investointikustannuksia alentamalla. Investointituki voi-daan myöntää korkotuen, avustuksen ja valtiontakauksen muodossa. Vuonna 2011 korkotukilainoja myönnettiin koko maassa 204,4 miljoonaa euroa. Avustuksen osalta osarahoitteisina rahoitettavien tuki-kohteiden määrää on lisätty kauden mittaan. Vuonna 2012 avustus myönnetään osarahoitteisena lypsy- ja lihakarjanavetoiden, sika- ja siipikarjatalouden ja kasvihuoneiden rakentamisinvestointeihin sekä nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamiseen. Kaikkiin korkotukilainoihin sisältyvä tuki ja muiden kuin mainittu-jen investointikohteiden avustukset rahoitetaan kokonaan kansallisin varoin. Vuonna 2011 rakennetukiin kuuluvien avustusten myönnetty määrä oli koko maassa 77,3 milj. euroa, josta osarahoitteisten kohteiden osuus oli noin 73 prosenttia.
Nuorten viljelijöiden aloitustuella tuetaan elinkeinon siirtymistä sukupolvelta toiselle. Myönnettyjen aloi-tustukien määrä oli koko Suomessa 535 kpl vuonna 2011. Määrä on viime vuosina alentunut (845 kpl vuonna 2006, 644 kpl vuonna 2008, 542 kpl vuonna 2010) rakennekehityksen edetessä.