Institutionaalinen etnografia muodostaa tutkielmani teoreettis-metodologisen viitekehyksen, joka viitoittaa analyysimenetelmän valintaa ja analyysiä ohjaavia kysymyksiä. Tutkielmassani pyrin institutionaalisen etnografian mukaisesti selvittämään, miten institutionaaliset prosessit vaikuttavat etsivän vanhustyön työntekijöiden jokapäiväiseen toimintaan ja kokemukseen etsivästä vanhustyöstä. Institutionaalisilla prosesseilla tarkoitan vanhusten palvelujärjestelmää ja palvelujärjestelmän käytäntöjä ja niitä ohjaavia vanhushoivapoliittisia linjauksia. Tarkoitus ei ole kategorisoida etsivän vanhustyön muotoja sinänsä vaan tunnistaa ja analysoida ihmisten päivittäistä työtä ja toimintaa koordinoivaa sosiaalista ulottuvuutta. (DeVault & McCoy 2006, 25.)
Kuten edellä on todettu, institutionaalisessa etnografiassa paikalliset käytännöt ja kokemukset ovat sidoksissa yhteiskunnallisiin hallinnan suhteisiin ja tapahtumisten ketjuihin. Hallinnan käytännöt nojaavat teksteihin ja diskursseihin tietämisen ja tiedon muotoina. Kun institutionaalista etnografiaa käytetään lähestymistapana haastattelututkimuksessa, pyritään analyysissä paikantamaan ja jäljittämään institutionaalisella kentällä toimivien haastateltavien puheesta keskinäisiä yhtymäkohtia, joissa yleistynyt tieto tulee näkyviin. Tutkijan tavoitteena on hahmottaa askel askeleelta ne ylipaikalliset prosessit, jotka institutionaalisena verkostona muotoilevat paikallista toimintaa eli tässä tutkielmassa etsivää vanhustyötä. Tarkoitus ei ole muodostaa haastateltavan ryhmän kokemuksista yleispätevää teoriaa vaan löytää ja kuvata niitä yhteiskunnallisia prosesseja, joilla on yleistävä vaikutus. (DeVault & McCoy 2006, 18–20.)
Analyysimenetelmää valitessani pohdin erilaisia aineistolle esitettäviä kysymyksiä ja niiden muotoja sekä näiden suhdetta tutkimustehtävääni ja teoreettis-metodologiseen viitekehykseen. Koska olen kiinnostunut etsivän vanhustyön tekemisen ja kehittämisen tapoja ohjaavista institutionaalisista käytännöistä, on analyysini kohdistuttava suhteisiin ja niihin puheentapoihin, joissa etsivän vanhustyön suhdetta vanhuspalvelujärjestelmään paikannetaan. Paikannukset ovat analyysini myötä näkyviin tulevia etsivän vanhustyön työntekijöiden puheessa ilmeneviä yleistyneen tiedon yhtymäkohtia, joissa etsivän vanhustyön tehtävää ja tarvetta määritellään osaksi vanhusten hoivaa ja palveluja. Analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysissä tutkittavasta ilmiöstä luodaan sanallinen ja selkeä kuvaus. Aineisto pyritään järjestämään tiiviiseen muotoon ilman, että sen sisältämä informaatio katoaa. Toisin sanoen analyysin avulla tavoitellaan selkeää ja yhtenäistä informaatiota tutkittavasta ilmiöstä, jotta luotettavien johtopäätösten tekeminen mahdollistuu. Yleisesti sisällönanalyysi etenee siten, että aineisto pilkotaan osiin, käsitteellistetään ja kootaan lopuksi uudestaan loogiseksi kokonaisuudeksi. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 90.) Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä teoria toimii analyysin apuna, mutta analyysi ei pohjaudu suoraan teoriaan. Usein analyysi etenee aluksi aineistolähtöisesti, mutta analyysin loppuvaiheessa analyysiä ohjaa tutkielman teoreettisesta viitekehyksestä nouseva ajatus tai jäsennys. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 80). Tekemäni sisällönanalyysin voi jakaa kolmeen eri vaiheeseen, joissa aineistolähtöisyys ja teoriaohjaavuus vaihtelivat. Analyysin kaksi ensimmäistä vaiheitta etenivät aineistolähtöisesti. Analyysissä en voinut kuitenkaan täysin irrottautua aikaisemman tiedon vaikutuksista analyysiin: institutionaalinen etnografia teoreettis-metodologisena viitekehyksenä, lukemani hoivan teoriat ja tieto vanhushoivapolitiikan käytännöistä ja hoivan järjestelemisen tavoista vaikuttivat etenkin analyysin viimeisessä vaiheessa ohjaavasti.
Analyysini ensimmäisessä vaiheessa luin aineiston kokonaisuudessaan läpi ja tein siihen merkintöjä ja alleviivauksia sellaisiin kohtiin, joissa haastateltavat puhuivat etsivän vanhustyön suhteesta vanhusten palveluihin, palveluiden järjestämisen tapoihin ja hoivapoliittisiin linjauksiin. Seuraavaksi pohdin tarkemmin analyysiä ohjaavia kysymyksiä ja peilasin niitä tutkimuskysymykseeni. Analyysiä ohjaavat aineistolle esitettävät kysymykset auttoivat aineiston rajaamisessa edelleen. Aineiston rajaamista ja analyysiä ohjasivat seuraavat kysymykset: 1. Miten etsivän vanhustyön tarvetta ja tehtävää kuvataan ja perustellaan? 2. Miten etsivän vanhustyön paikkaa osana vanhusten palveluja
neuvotellaan? Aineiston rajaamisen myötä analyysiyksiköiksi valikoitui pääasiassa useiden virkkeiden muodostamia selontekoja.
Analyysin toisessa vaiheessa tarkastelin analyysiä ohjaavien kysymysten mukaisesti työntekijöiden puheesta niitä kohtia, joissa työntekijät perustelevat etsivän vanhustyön tarvetta ja tehtävää.
Värikoodasin analyysiyksiköistä ydinkohdat, joissa etsivän vanhustyön tarvetta tai tehtävää kuvattiin ja perusteltiin. Seuraavaksi teemoittelin tarpeiden ja tehtävien kuvauksia samalla lukien kirjallisuutta ja pohtien erilaisia jäsennyksiä. Jouduin palaamaan useasti tutkimustehtävääni ja rajaamaan sellaisia teemoja pois, jotka eivät vastanneet tutkimuskysymykseeni. Tarkoituksenani oli tunnistaa niitä institutionaalisia prosesseja, jotka vaikuttavat etsivän vanhustyön työntekijöiden kokemukseen etsivän vanhustyön tarpeesta, tehtävästä ja paikasta osana vanhusten palveluja.
Koska olen kiinnostunut etsivän vanhustyön määrittelyyn ja kehystämiseen osana vanhuspalvelujärjestelmää, yksinään ikääntyneen ihmisen elämäntilanteesta nousevat etsivän vanhustyön tehtävää tai tarvetta kuvaavat selonteot rajautuivat analyysin ulkopuolelle.
Analyysin kolmannessa vaiheessa, otin etäisyyttä teemoittelemiini analyysiyksiköihin ja tarkastelin, mitkä teemat liittyivät toisiinsa kertoen jollakin tavoin samasta asiasta, mutta eri kulmista.
Institutionaalisen etnografian mukaisesti pyrin hahmottelemaan työntekijöiden kokemukseen vaikuttavia ”institutionaalisten prosessien karttoja” ja vastaamaan kysymykseen, miten institutionaaliset prosessit toimivat etsivän vanhustyön työntekijöiden kokemuksien perustana.
Tässä analyysin vaiheessa järjestelin ja yhdistelin teemoja uudelleen: muodostin etsivän vanhustyön tarpeen, tehtävän ja paikan perusteluista kokonaisuuksia, jotka nimesin etsivän vanhustyön paikannuksiksi. Paikannukset rakentuvat institutionaalisista prosesseista ja käytännöistä sekä etsivälle vanhustyölle määritellyistä tehtävistä, joita haastatellut neuvottelevat ja määrittelevät suhteessa näihin institutionaalisiin käytäntöihin. Jokainen paikannus rakentuu näin ollen etsivän vanhustyön tarpeen luovista institutionaalisista käytännöistä ja etsivälle vanhustyölle asettuvista tehtävistä. Analyysini tuloksena on kolme etsivän vanhustyön paikannusta, jotka ovat ”Etsivä vanhustyö avun niukkuutta paikkaamassa”, ”Etsivä vanhustyö tulkkina ja välittäjänä palveluissa” ja
”Etsivä vanhustyö sosiaalista puolustavana hoivana”.
6 Etsivän vanhustyön paikantuminen osaksi vanhusten hoivaa ja palveluja
Esittelen tässä luvussa kolme etsivän vanhustyön paikannusta, jotka rakentuvat työntekijöiden kuvaamista etsivän vanhustyön tarvetta kehystävistä institutionaalisista käytännöistä sekä etsivälle vanhustyön tehtävien määrittelystä suhteessa näihin institutionaalisiin käytäntöihin.
Ensimmäisessä paikannuksessa etsivän vanhustyön tarve kumpuaa hoivaköyhyydestä ja palvelukatveista. Kotiin tarjottavan avun niukkuus, tarkasti rajatut kotipalvelut ja tiukat avun saamisen kriteerit ovat niitä institutionaalisia käytäntöjä, joihin etsivän vanhustyön tehtäviä peilataan. Etsivä vanhustyö asettuu paikkaamaan kotiin tarjottavien palvelujen avun ja tuen niukkuutta ja tarjoaa tukea epäselvärajaisiin tarpeisiin. Toisessa paikannuksessa etsivä vanhustyö toimii tulkkina ja välittäjänä ikääntyneen ihmisen ja palvelujen välissä. Pirstaleinen ja vaikeasti hahmotettava palvelujärjestelmä luovat etsivälle vanhustyölle tarpeen. Etsivän vanhustyön tehtäviä määritellään suhteessa palvelujen hakemisen käytäntöihin ja palvelutarpeen arviointikäytäntöihin.
Etsivän vanhustyön tehtävänä on kulkea ikääntyneen rinnalla palvelujärjestelmän erilaisissa vaiheissa: etsivä vanhustyö auttaa ikääntyneitä ihmisiä palveluiden pariin ja tukee kiinnittymään palveluihin, tulkkaa palvelujärjestelmää ikääntyneille ja puolustaa oikeuksia. Kolmannessa paikannuksessa etsivä vanhustyö näyttäytyy sosiaalista puolustavana hoivana. Kotihoidon hoitokeskeisyys ja sosiaalityön tehtäväkuvan kapeutuminen jättävät kokonaisvaltaisen kohtaamisen katveeseen ja luovat etsivän vanhustyön tarpeen. Etsivän vanhustyön tehtäviksi määrittyvät psykososiaalinen tukeminen, kohtaaminen ja kuuleminen, luottamuksen rakentaminen, välittäminen sekä ennaltaehkäisy ja yhteisöjen vahvistaminen.