6 NÄKÖKULMIA NUORISOSOSIAALITYÖHÖN
7.3 A INEISTON ANALYSOINNIN RAKENTUMINEN
Kaksi vuotta sitten litteroin kaikki neljä ryhmähaastattelua sanatarkasti. Ennen litte-rointia kuuntelin nauhoitukset useampaan kertaan saadakseni tuntuman siihen, millai-nen ilmapiiri nauhoituksista on havaittavissa. Kuuntelin nauhoituksista, mitä ryhmäläi-set sanoivat rivien välissä ja mitä he eivät sanoneet ollenkaan. Litteroinnin jälkeen
ryhdyin myös lähes välittömästi analysoimaan Mirkan ja Leevin tarinoita. Lähdin et-simään niistä suoraan nuorisososiaalityön elementtejä. Käytin analyysiyksikkönä lau-setta tai ajatuskokonaisuutta. Sain runsaan joukon nuorisososiaalityön elementtejä. Mi-nusta kuitenkin tuntui, että olin ohittanut jotain tai suoristanut mutkia analyysissäni niin, etten voinut pitää tuloksiani luotettavina. Opiskelun ja työn yhdistämisen takia, jouduin jättämään analyysin sivuun pitkäksi aikaa.
Osallistuessani sosiaalityön opintoihin liittyvään integraatioseminaariin keväällä 2011 innostuin Jyrki Jyrkämän toimijuuden modaliteeteista. Jyrkämä (2008, 195) erottelee kuusi toimijuuteen liittyvää ulottuvuutta, joita hän kutsuu modaliteeteiksi. Nämä kuusi elementtiä ovat kyetä, osata, haluta, täytyä, voida ja tuntea. Kyetä-ulottuvuus sisältää fyysisen ja psyykkisen kykenemisen eli ruumiillis-mielellisen toimintakyvyn. Osata viittaa tietoihin ja taitoihin, joita ihminen on itselleen hankkinut tai tulee hankkimaan tulevaisuudessa. Haluta taas liittyy motivaatioon, motivoitumiseen, tahtomiseen sekä päämääriin ja tavoitteisiin. Täytyä -elementti sisältää fyysiset, sosiaaliset esteet, pakot ja rajoitukset. Voida -ulottuvuus sisältää mahdollisuudet, joita käsillä oleva tilanne ja siinä olevat rakenteet ja tekijät tuottavat ja avaavat. Tuntea viittaa ihmiseen kykyyn ar-vioida, arvottaa, kokea ja liittää kohtaamiinsa asioihin ja tilanteisiin tunteitaan.
Toimijuus syntyy näiden kuuden ulottuvuuden yhteen kietoutumisen jatkuvana proses-sina. (Jyrkämä 2008, 195.) Osaamisen, kykenemisen, haluamisen ja täytymisen vuoro-vaikutukselliseen dynamiikkaan ihminen törmää jatkuvasti omassa elämässään (Jyr-kämä 2003,100). Myös Jaana Lähteenmaa (2010,53) perusteli tutkimuksensa toimijuu-den näkökulmaa sillä, että työttömien nuorten mahdollisuudet toteuttaa toimijuuttaan ovat hyvin rajalliset, johtuen esimerkiksi rahattomuudesta sekä erilaisista yhteiskunnal-lisista rajoituksista ja ohjeistuksista. Nuorten valinnanvapaus ja mahdollisuus toteuttaa itseään voivat työttömyyden tai pitkäaikaisen sosiaalityön asiakkuuden myötä kaventua ja jopa kadota kokonaan. Ajattelin, että toimijuuden tukeminen ja nuoren omien voi-mavarojen lisääminen sosiaalityön avulla voi olla avain siihen, että nuoret eivät jää so-siaalityön asiakkaiksi, vaan uskaltautuvat omille siivilleen.
Aloitin analyysini uudestaan käyttämällä edellä mainittuja modaliteetteja aineistoa ryhmittelevinä elementteinä. Päädyin kuitenkin umpikujaan, koska modaliteetit ovat todella yhteenkietoutuneita, enkä pystynyt erittelemään aineistostani, milloin lause tai
ajatus viittasi osaamiseen, milloin tahtomiseen tai pakkoon. Oletin, että en ole tarpeek-si perehtynyt toimijuuteen, joten keskeytin analysoinnin ja tarpeek-siirryin takaitarpeek-sin kirjallisuu-teen. Tuula Gordon (2005, 128–129) eritteli toimijuuden havaittavaan toimijuuteen ja toimijuuden tuntoon. Hän huomasi omissa tutkimuksissaan, että ne nuoret, jotka pu-huivat mukaan ottavasti, saattoivat toimia poissulkevasti ja päinvastoin. Toimijuudesta puhuminen ja käytännön toiminta kietoutuvat monimutkaisesti toisiinsa. Hänen mieles-tään toimijuus oli jäljitettävissä ja ymmärrettävissä sosiaalisen järjestyksen kautta.
Paul Hogget (2001, 48) puolestaan oli kehitellyt toimijuudesta nelikentän. Se jakaantui itsensä aktiivisena näkevään reflektoivaan toimijaan ja itsensä objektina näkevään ei-reflektoivaan toimijaan ja näiden kahden välimaastoon jääviin toimijoihin. Ensin in-nostuin Hoggetin ajatuksista, kunnes tajusin, että hänen malliaan käyttämällä saatan päätyä itselleni kestämättömään tulokseen, jossa ryhmittelen nuoret yhteiskunnan mal-litoimijoiksi tai henkilöiksi, joilla ei ole toimijuutta ollenkaan. Myös Jerohin(2012, 55) pyrki aluksi käyttämään toimijuuden modaliteetteja gradu-tutkielmassaan. Hän joutui hylkäämään menetelmän, koska hänen tutkimissaan nuorten tarinoissa korostuivat asi-at, joiden suhteen nuorilla ei ollut toimijuutta.
Minä olin myös hylkäämässä koko toimijuus-käsitteen analyysistani, kunnes ymmär-sin, että voin käyttää toimijuuden ideaa analyysissani toisin. Päätin käydä aineistoni uudestaan läpi lause tai ajatuskokonaisuus kerrallaan kysymällä siltä, mikä tukee tai es-tää nuoren tai sosiaalityön toimijuutta. Olin tallentanut kaikki ryhmäkeskustelut excel-taulukko-ohjelmaan siten, että kunkin ryhmäläisen puhevuorot olivat yhdessä pys-tysuorassa sarakkeessa omalla rivillään. Lisäsin taulukkoon neljä otsaketta: Nuorten toimijuutta estävä, nuoren toimijuutta tukeva, sosiaalityöntekijän toimijuutta estävä ja sosiaalityöntekijän toimijuutta tukeva. Kysymyksen esittämisen jälkeen pelkistin suo-rista lainauksista vastauksen seuraavalle excel-taulukon sarakkeelle, sijoittamalla sen joko nuoria tai sosiaalityötä estäviin tai tukeviin ryhmiin (kuvio 4).
Alkuperäinen lause Nuori_estävät Nuori_tukevat Sos_estävät Sos_ tukevat R3: Ja ollaan me sillai
kehitetty, että me ollaan niitä oo. Siis jos ajattelee ikähaarukkaa 17-25 tai 29, niin ei niitä oo siis.
Nuorille
Kuvio 4: Esimerkki alkuperäisen aineiston pelkistämisestä toimijuutta estäviin tai tukeviin ryhmiin.
Sain neljästä ryhmähaastattelusta runsaasti tietoa, mikä estää tai tukee nuorta tai sosi-aalityöntekijää toimimasta tavalla, joka tukee nuoren toimijuutta. Kysymysten esittä-misen jälkeen otin käyttööni kandidaatin tutkielmani nuorisososiaalityön elementit: ai-ka/ajoitus, rakenteet, vuorovaikutus, kokemus, menetelmät, eettisyys ja motivaatio.
Niiden avulla jaottelin aineistoni pienempiin osa-alueisiin. Innostuin ryhmittelystä sen verran runsaasti, että lajittelin vielä alaryhmään tulleet pelkistetyt lauseet uudelleen eri elementtien alle. Siirsin pelkistetyt lauseet tekstinkäsittelyohjelmaan ja pelkistin vielä lauseita uudestaan. Lähdin kirjoittamaan tutkimukseni tuloksia ja olin jo kirjoittamises-sani pitkällä, kun aloin epäillä, että olen tehnyt jotakin väärin. Epäilykseni ei laantunut ja onneksi sain mahdollisuuden keskustella tutkimuksestani työkollegan kanssa. Lu-kematta tekstiäni, hän sai minut ymmärtämään kuinka oleellista on säilyttää alkuperäi-set lainaukalkuperäi-set asiayhteydessään.
Olin antanut pelkistämisen pelkistämisen irrottaa alkuperäiset tekstit asiayhteyteen, jo-hon ne eivät enää kuuluneet. Toisaalta olin niin huumaantunut aineistostani, että unoh-din jo itse omistavani aivot, joilla tarvittaessa voi ajatella. Jouduin aloittamaan alusta ja palaamaan analyysin tarkastelemiseen uudestaan. Yritin löytää erilaisista menetelmä-oppaista ohjetta siitä, että mitä minun pitäisi nyt tehdä. Menin kuitenkin lukemastani vielä enemmän sekaisin.
Olin lukenut, litteroinut, kuunnellut ja lajitellut aineistoani niin useasti, että osasin sen lähes ulkoa. Hylkäsin pelkistyksen pelkistykset ja palasin takaisin kohtaan, jossa olin ryhmitellyt pelkistetyt lauseet kandidaatin tutkielman elementtien alle (kuvio 5).
Esi-merkiksi vuorovaikutuksen elementin alle muodostui pelkistyksiä, jotka mielestäni viittasivat puheen lisäksi puhumattomuuteen. Sen lisäksi samaan kategoriaan muodos-tui myös ryhmä aineistoa, joka vahvasti viittasi siihen, etteivät nuoret ja sosiaalityönte-kijät käytä merkitykseltään samaa kieltä.
Kuvio 5: Tutkimuksen analyysin rakentuminen kysymyksistä elementteihin.
Tuloksia auki kirjoittaessani palasin pelkistetystä lauseesta alkuperäiseen tekstiin. Pys-tyin samalla tarkastamaan, että olen pysynyt alkuperäiselle aineistolleni uskollisena, enkä vääristellyt tuloksia ottamalla tai laittamalla lainauksia asiayhteyksiin, jossa ne eivät ole aineistossani olleet. Olen myös lähettänyt kirjoittamani käsikirjoituksen kai-kille nuorten ryhmään osallistuneille henkilöille. Pyysin heitä tarkastamaan tulkintaani ja sitä, etten ole vääristellyt tai muuttanut muuksi heidän sanomisiaan. Sain ryhmäläi-siltä huomioita siitä, että olin heidän mielestään kiteyttänyt keskusteluista monia asioi-ta, joita hekin pitivät tärkeänä. Sain myös viestin, jossa sanottiin: ”En ymmärtänyt mitä ajoit takaa, mutta joo, et vääristellyt meidän sanomisia.”
Kuviossa 5 on paljon määritelmiä ja sanoja, joita en ole tutkimuksessani avannut tar-kemmin. Se johtuu siitä, että olen joutunut tekemään valintoja tutkimuksen eettisyyden vuoksi, mutta myös tutkimuksellisen rajaamisen näkökulmasta. Ryhmässä syntyi kes-kusteluja, joiden julkistaminen tai auki kirjoittaminen olisi minun mielestäni ollut va-hingollista ryhmäläisille. Toisaalta ryhmäläisten kertomukset olivat niin monipuolisia, ainutlaatuisia ja värikkäitä, että olisin helposti saanut siitä jopa väitöskirjaan asti mate-riaalia.
Olen luetuttanut työni myös usealla tutkimuksen ulkopuolisella henkilöllä, ennen sen julkaisemista. Halusin varmistaa sillä sen, että olen tehnyt eettisesti kestäviä valintoja ja tulkintoja. Yksi lukijoista kommentoi lukemaansa näin: ” Tämä on opinnäytetyö, jossa pääpaino on sanalla opin.” Allekirjoitan hänen kommenttinsa. Olen kiteyttänyt tähän työhön kaiken sen tiedon ja taidon, jonka olen tähän mennessä kyennyt omak-sumaan työssäni tai opinnoissani. Tiedän, että en ole vielä tietämisen tai taitamisen al-kumetreilläkään, mutta tästä on hyvä jatkaa mutkikkaita polkuja eteenpäin.
Lähteet
Aaltonen, Tarja & Leimumäki, Anna 2010: Kokemus ja kerronnallisuus – Kaksi luentaa. Te-oksessa Ruusuvuori, Johanna & Nikander, Pirjo & Hyvärinen Matti (toim.): Haas-tattelun analyysi. Vastapaino. Tampere, 119–152.
Aikio-Mustonen, Kati & Kumpula, Raija 2009: Oma sosiaalityöntekijä vaikuttaa nuoren elä-mäntilanteen paranemiseen loppuraportti. http://www.sodankyla.fi/ me-dia/tiedostot/oma_sttt_vaikuttaa_nuoren_raportti_1_2009.pdf (luettu 16.1.2010).
Alila, Salla & Koskenkangas, Nina 2011: Verkkososiaalityö nuorisososiaalityön toimintamuo-tona. Pro gradu –tutkielma, Lapin yliopisto.
Ambrusin, Jarkko 2011: Karppaaminen aiheuttaa lapselle kasvuhäiriöitä. Iisalmen sanomat 27.11.2011. http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/ylasvo/karppaaminenaiheuttaa lapsillekasvuh%C3%A4iri%C3%B6it%C3%A4/720469. (Luettu 13.1.2012).
Anis, Merja 2006: Maahanmuuttajalapset ja –nuoret lastensuojelun asiakkaina. Teoksessa Forsberg Hannele & Ritala-Koskinen, Aino & Törrönen, Maritta (toim.): Lapset ja sosiaalityö. Kohtaamisia, menetelmiä ja tiedon uudelleenarviointia, PS-Kustannus.
Jyväskylä, 69–96.
Bauman, Zygmunt 1997: Sosiologinen ajattelu. Suom. Jyrki Vainonen. Vastapaino, Tampere.
Eskola, Antti 1996: Vuorovaikutus, muutos, merkitys. Sosiaalipsykologian perusteiden kriitti-nen tarkastelu. 4. painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.
Eskola, Jari & Suoranta, Juha 1998: Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, Tampe-re.
Eskonen, Inkeri & Korpinen, Johanna & Raitakari, Suvi 2006: Vallan määrittämät lapsi- ja asiantuntijapuhujat: faktaa, selontekoja ja kokemuksia. Teoksessa Forsberg, Han-nele & Ritala-Koskinen, Aino & Törrönen, Maritta (toim.): Lapset ja sosiaalityö.
Kohtaamisia, menetelmiä ja tiedon uudelleenarviointia, PS-Kustannus. Jyväskylä, 21–44.
Fook, Jan 1999: Critical reflectivity in education and practice. Teoksessa Pease, Bob & Fook, Jan (toim.): Transforming Social Work Practice. Postmodern critical perspectives.
Routledge. London, 195 208.
Garbarino, James 2000: Lost boys: Why our sons turn violent and how we can save them.
New York Anchor Books. Alkuperäinen julkaisu: New York: Free Press, 1999.
Gordon, Tuula 2005: Toimijuuden käsitteen dilemmoja. Teoksessa Meurman-Solin, Anneli &
Pyysiäinen, Ilkka (toim.): Ihmistieteet tänään. Gaudeamus Kirja, Oy yliopistokus-tannus University Press Finland Ltd. Helsinki, 114–130.
Grönfors, Martti 2008: Laadullisen tutkimuksen kenttätyömenetelmät. Uusittu painos.
http://homepage. mac.com/vilkka/Kirjat/Laadullisen_tutkimuksen.pdf. SoFia. Al-kuperäinen teos 1982, Wsoy.
Hassinen Markku 2007: Lokerolääkitystä. Teoksessa Tarvainen, Tom & Pietiläinen, Ville &
Kuure Tapio (toim.): Nuoret eivät odota. Palvelurakenteen muutos nyt. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:61. Helsinki, 37–41.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2007/12/hu1197372901721/passt hru.pdf (Luettu 20.12.2008).
Heap, Ken 1979: Process and action on work with groups. The precondition for treatment and growth. Pergamon Press, England.
Heikkilä, Antti 2009: Siunattu kipu. Rasala kustannus, Helsinki.
Heinlahti, Kaisa 2009: Johdatus tieteelliseen tutkimukseen. Luento 23.1.2009, Lapin yliopisto.
Hellsten, Tommy 2001: Saat sen mistä luovut. Elämän paradoksit. 4. painos. Ws Books Well, Juva.
Hogget, Paul 2001: Agency, Rationality and Social Policy. Journal of social policy 30/1, 37–
56. Cambridge University Press, United Kingdom.
Jerohin, Minna 2012:Työpaja mahdollisuutena? Työpajakoulutuksen merkitys nuorten elä-mänkulussa. Sosiaalityön pro gradu tutkielma. Kokkolan yliopistokeskus Chydeni-us, Jyväskylän yliopisto.
Juhila, Kirsi 2006: Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Vastapaino, Tampere.
Jyrkämä, Jyrki 2008: Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä – hahmottelua teoreettis- metodo-logiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 4/ 2008, 190–203. http://www.satshp.fi/
pls/wportal/docs/page/tietopankki/kehittamistoiminta/toimkykikaantymin/hankehal linto124270/muut124539/20101103%20liite2%20 jyrkama_gerontologia_2008.pdf (Luettu 11.8.2011).
Jyrkämä Jyrki 2003: Ikääntyminen, toimintakyky ja toimintatilanteet. Kirjassa Marin, Marjatta
& Hakonen, Sinikka (toim.): Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa. PS- kustan-nus. Jyväskylä, 94–103.
Kallio, Kirsi Pauliina 2010: Lasten ja nuorten epäsuoran kohtaamisen etiikka. Teoksessa Lag-ström, Hanna & Pösö, Tarja & Rutanen, Nina & Vehkalahti, Kaisa (toim.): Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura julkaisuja 101. Helsinki, 163–187.
Kananoja, Aulikki 2007: Sosiaalityön asiakastyö, menetelmät ja orientaatiot. Teoksessa Ka-nanoja, Aulikki & Lähteinen, Martti & Marjamäki, Pirjo & Laiho, Kristiina & Sar-vimäki, Pirjo & Karjalainen, Pekka & Seppänen, Marjaana: Sosiaalityön käsikirja.
Tietosanoma. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä, 98–117.
Kananoja, Aulikki & Pentinmäki, Anni 1977: Yksilökohtainen sosiaalityö. Teoria ja käytäntö.
WSOY, Porvoo.
Kangas, Saija 2011: Aikuissosiaalityön asiakkaat tänään. Teoksessa Jouttimäki, Päivi & Kan-gas, Saija & Saurama, Erja (toim.): Uudistuva ja voimaannuttava aikuissosiaalityö.
Visio vahvasta aikuissosiaalityöstä -hankkeen loppuraportti. Socca - Pääkaupunki-seudun sosiaalialan osaamiskeskus .Työpapereita 2011:1, 15 51.
www.socca.fi/tyopaperit (luettu 20.1.2012).
Karjalainen Jouko 2005: Sivutietoa. Teoksessa Hänninen, Sakari & Karjalainen, Jouko & Lah-ti, Tuukka. (toim.): Toinen tieto. Kirjoituksia huono-osaisuuden tunnistamisesta.
Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki, 319–335.
Karjalainen, Pekka & Sarvimäki, Pirjo 2005: Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä 2015 toimenpideohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2005:13. Helsinki.
Kehus, Jenni & Lähteinen, Sanna 2011: Irti arjesta – vai kiinni arkeen? Etnografia perheleiri-ja vertaisryhmätoiminnan rakentumisesta. Pro gradu-tutkielma, Lapin yliopisto.
Kehus, Jenni & Lähteinen, Sanna 2009: Ryhmämuotoisuus sosiaalialan työssä. Selvitys Rova-niemen kaupungin aikuissosiaalityön, työvoiman palvelukeskuksen, perhepalvelu-keskuksen ja lastensuojelun työntekijöiden kokemuksista ja kehittämistarpeista ryhmämuotoisessa sosiaalialan asiakastyössä. Lapin yliopisto / Pohjoisen alueen Kaste. http://www.sosiaalikollega.fi /kaste/lappi/yhteisolliset-tyomenetelmat-1/Ryhmamuotoisuus_sosiaalialan _tyossa_Roi_Kehus-Lahteinen _helmi2011.pdf (Luettu 2.5.2011).
Kinnunen, Petri 2011: Yhteiskunnan muutoksen haasteet tulevaisuuden sosiaalityölle. Luento 18.1.2011. Aikuissosiaalityönpäivät, Rovaniemi.
Krueger, Richard A. 1994: Focus groups: a practical guide for applied research. 2. painos. Sa-ge Publications.
Laitinen, Merja 2010: Kontekstin ja teorian hahmottamisen taito. Teoksessa: Hurtig, Johanna, Laitinen, Merja & Uljas-Rautio, Katriina (toim.): Ajattele itse! Tutkimuksellisen lukutaidon perusteet, PS- kustannus. Jyväskylä, 44–70.
Laki julkisesta työvoimapalvelusta 30.12.2002/1295.
Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 29.4.2005/272.
Laki toimeentulotuesta 30.12.1997/1412.
Lane, Mary 1999: Community development and a postmodernism of resistance. Teoksessa Pease, Bob & Fook, Jan (toim.): Transforming Social Work Practice. Postmodern critical perspectives. Routledge. London, 135 149.
Levamo, Pauliina 2007: Omaa elämää etsimässä. Tutkimus ryhmämuotoisen sosiaalityön mahdollisuuksista tukea nuorten itsenäistymistä. Teoksessa Heikkinen, Alpo & Le-vamo, Pauliina & Parviainen, Maarit & Savolainen, Aili: Näe minut – kuule minua.
Kokemuksia ryhmästä. SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 11, 2007. Helsinki, 69–157.
Lindqvist, Martti 1985: Ammattina ihminen. Hoidon etiikasta ja arvoista. Kustannusosakeyh-tiö Otavan painolaitokset, Keuruu.
Lindqvist Martti, 2002: Paha, ymmärtämisen rajat ja auttajan varjo. Teoksessa Laitinen, Merja
& Hurtig, Johanna (toim.): Pahan kosketus. Ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä, PS-kustannus. Keuruu, 168–190.
Lähteenmaa, Jaana 2010: Nuoret työttömät ja taistelu toimijuudesta. Työpoliittinen Aikakaus-kirja 4/2010, 51–63. http://www.tem.fi/files/28609/Lahteenmaa.pdf (Luettu 15.9.2011).
Lämsä, Anna-Liisa 2009: Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä. Lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon asiakirjojen valossa. Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto.
Matthies, Aila-Leena 2012: Yksilöiden kannustusta vai rakenteiden kunnostusta? Luento 24.1.2012 Aikuissosiaalityönpäivät, Rovaniemi.
Mattila, Kati-Pupita 2008: Arvostava kohtaaminen arjessa, auttamistyössä ja työyhteisössä. 2.
painos. PS-kustannus, Jyväskylä.
Mill John Stuart, 1982: Vapaudesta. Alkuperäinen teos: On Liberty 1891, Otava. Kansanpai-noksesta suomentanut Niilo Liakka, kieliasun tarkastanut ja osittain ajanmukaista-nut Reima T.A, luoto. Kustannus Oy Librum, Helsinki.
Mills, C. Wright 1990: Sosiologinen mielikuvitus. 2. painos. Yliopistopaino, Helsinki. Suom.
Karisto, Antti & Konttinen, Esa & Takala, Pentti & Uusitalo, Hannu. Alkuperäiste-os: The Sociological Imagination, 1959. Oxford University Press, Inc.
Muuri, Anu 2009: Sosiaalipalveluja kaikille ja kaiken ikää? Janus vol. 17(1) 2009, 55–64.
Myrskylä, Pekka 2012: Hukassa. – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? Elinkeinoelämän valtuus-kunta, analyysi no 19. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/ Syrjaytymi-nen.pdf (Luettu 26.3.2012).
Männistö, Päivi 2012: Kun ei ole tervetullut minnekään. Poiskäännyttämisen ja poissulkemi-sen ilmiöitä katuperspektiivistä tarkasteltuna. Teoksessa Strömberg-Jakka, Minna
& Teija Karttunen (toim.): Sosiaalityön haasteet. Tukea ammattilaisten arkeen, PS-kustannus. Jyväskylä, 125–139.
Määttä, Mirja & Väänänen-Fomin, Marja 2009: Yhteinen tavoite, eriytyneet ohjausjärjestel-mät – lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvän suunnittelun normiohjaus. Teoksessa Raitakari, Suvi & Virokangas, Elina (toim.): Nuorisotyön ja sosiaalityön jaetut kentät. Puheenvuoroja asiantuntijuudesta, käytännöistä ja kohtaamisesta, Nuoriso-tutkimusverkosto/nuorisotutkimuksen seura, julkaisuja 96. Helsinki, 63–80.
Nummela, Tuija 2012. Asiakkaan oikeuksista osallisuuteen aikuissosiaalityössä. Luento 24.1.2012 Aikuissosiaalityönpäivät, Rovaniemi.
Nuorten yhteiskuntatakuu-työryhmän asettaminen 2011: Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM/
1740/00.04.01/2011. http://www.tem.fi/files/30956/asettamispaatos_ yhteiskunta-takuu.pdf. (Luettu 14.1.2012).
Nurmi-Koikkalainen, Päivi 2006: Pienten haavoittuvien ryhmien oikeuksien varmistaminen – Näkökulmia ja ehdotuksia sosiaali- ja, terveydenhuollon palveluiden kohdentumi-sen oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Teoksessa: Teperi, Juha & Vuoren-koski, Lauri & Manderbacka, Kristiina & Ollila, Eeva & Keskimäki, Ilmo (toim.):
Riittävät palvelut jokaiselle. Näkökulmia yhdenvertaisuuteen sosiaali- ja tervey-denhuollossa, Stakes. Helsinki, 173–179. http://www.stakes.fi/ verkkojulkai-sut/raportit/M233-VERKKO.pdf (Luettu 8.1.2012).
Ollila, Maija-Riitta 2008: Lauman valta. Edita Publishing Oy, Helsinki.
Parton, Nigel & O’Byrne, Patrick 2000: Constructive social work. Toward a new practice.
Palgrave, New York.
Payne, Malcolm 1997: Change, poverty and power in social work. Teoksessa Bogdan Lesnik (toim.): Change in social work. Aldershot /Gower/Arena, 3-10.
Pekkarinen, Elina 2006: Lastensuojelun ryhmätoiminta murrosikäisten tyttöjen kokemana. Te-oksessa Forsberg Hannele & Ritala-Koskinen, Aino & Törrönen, Maritta (toim.):
Lapset ja sosiaalityö. Kohtaamisia, menetelmiä ja tiedon uudelleenarviointia, PS-Kustannus. Jyväskylä, 99–127.
Pietilä, Ilkka 2010: Ryhmä- ja yksilöhaastattelun diskursiivinen analyysi. Kaksi aineistoa eri-laisina vuorovaikutuksen kenttinä. Teoksessa Ruusuvuori, Johanna & Nikander, Pirjo & Hyvärinen Matti (toim.): Haastattelun analyysi. Vastapaino. Tampere, 212–241.
Pitts, John 1990: Working with young offenders. Macmillan education LTD, London.
Pohjola, Anneli 1994: Elämän valttikortit. Nuoren aikuisen elämänkulku toimeentulotukea vaativien tilanteiden varjossa. Lapin yliopiston monistuskeskus, Rovaniemi.
Pohjola Anneli, 2002: Pahan säikeitä auttamistyössä. Teoksessa Laitinen, Merja & Hurtig, Jo-hanna (toim.): Pahan kosketus. Ihmisyyden ja auttamistyön varjojen jäljillä, PS-kustannus. Keuruu, 42–62.
Pohjola, Anneli 2009a: Nuorisotyön ja sosiaalityön rajapinnoilla. Teoksessa Raitakari, Suvi &
Virokangas, Elina (toim.): Nuorisotyön ja sosiaalityön jaetut kentät. Puheenvuoroja asiantuntijuudesta, käytännöistä ja kohtaamisesta. Nuorisotutkimusverkos-to/nuorisotutkimuksen seura, julkaisuja 96. Helsinki, 21–40.
Pohjola, Anneli 2009b: Tabut auttamisen paradoksina. Teoksessa Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli (toim.): Tabujen kahleet, Vastapaino. Tampere, 69–89.
Pösö, Tarja 2005: Kun paikka menee tutkijaan. Teoksessa Hänninen, Sakari & Karjalainen, Jouko & Lahti, Tuukka. (toim.):Toinen tieto. Kirjoituksia huono-osaisuuden tun-nistamisesta. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki, 118–
135.
Pöysä, Jyrki 2010: Asemointinäkökulma haastattelujen kerronallisuuden tarkastelussa. Teok-sessa Ruusuvuori, Johanna & Nikander, Pirjo & Hyvärinen Matti (toim.): Haastat-telun analyysi. Vastapaino. Tampere, 153–179.
Raitakari, Suvi 2006: Neuvottelut ja merkinnät minuuksista. Vuorovaikutuksellisuus ja retori-suus nuorten tukiasumisyksikön palavereissa ja tukisuunnitelmissa. Tampereen yli-opisto. http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6753-1.pdf (Luettu 1.9.2009)
Rakenteet, avuttomuus ja lainsäädäntö. Sosiaali ja terveydenhuollon ulkopuoliset tekijät -työryhmä 2009: Raportti II. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 14/2009, Helsinki.
Ronkainen, Suvi 1999: Ajan ja paikan merkitsemät. Subjektiviteetti, tieto ja toimijuus. Gau-deamus, Helsinki.
Savolainen, Jukka & Hinkkanen, Ville & Pekkarinen, Elina 2007: Lasten rikolliset teot ja nii-hin puuttuminen. Tutkimus alle 15-vuotiaina poliisin tietoon tulleista rikoksenteki-jöistä Helsingissä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 76.
Hakapaino, Helsinki.
Strandell, Harriet 2010: Etnografinen kenttätyö: lasten kohtaamisen eettisiä ulottuvuuksia. Te-oksessa Lagström, Hanna & Pösö, Tarja & Rutanen, Nina & Vehkalahti, Kaisa (toim.): Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuoriso-tutkimusseura julkaisuja101. Helsinki, 92–112.
Strömberg-Jakka, Minna 2012: Miksi sossu ei tee mitään? Kirjassa Strömberg-Jakka, Minna
& Teija Karttunen (toim.): Sosiaalityön haasteet. Tuke ammattilaisten arkeen, PS-kustannus. Jyväskylä, 140–172.
Sulkunen, Pekka 1997: Todellisuuden ymmärrettävyys ja diskurssianalyysin rajat. Teoksessa Sulkunen, Pekka & Törrönen, Jukka: Semioottisen sosiologian näkökulmia.
Gaudeamus Kirja/ Yliopistokustannus University Press Finland Ltd. Helsinki,13–
53.
Särkelä, Antti 2001: Välittäminen ammattina. Näkökulmia sosiaaliseen auttamistyöhön. Vas-tapaino, Tampere.
Tiitinen, Laura 2011: Tiedon välittämistä ja näkyvyyttä viestinnällä. Sosiaalityön viestintä asi-akkaan ja sosiaalityön näkökulmasta. Luento 6.5.2011, Lapin yliopisto. Rovaniemi.
Tiitinen, Laura 2008: Sosiaalitoimen viestinnän varjot ja valot. - Rakenteellisen hiljaisuuden vaikutuksia sosiaalitoimen ulkoiseen viestintään. Lapin yliopisto.
http://www.sosiaalitieto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/48034/file/ LauraTiitinen-gradu-viestinta.pdf (Luettu 14.12.2010).
Turtiainen, Kati 2009: Kertomuksia uuden kynnyksellä – Luottamuksen rakentuminen kiin-tiöpakolaisten ja viranomaisten välillä. Janus vol. 17 (4) 2009, 329–345.
Työ- ja elinkeinoministeriön ohje nuorten yhteiskuntatakuusta 2010: Työ- ja elinkeinoministe-riö 2010 TEM/1778/03.01.04/2010. http://www.mol.fi/mol/fi/00_tyonhakijat/03 _nuoret/05_yhteiskuntatakuu_nuoret/nuorten_yhteiskuntatakuu_ohje.pdf (Luettu 13.1.2012).
Työttömyysturvalaki 30.12.2002/1290.
Törrönen, Jukka 2005: Toisen ääni, näkökulma ja kohteena oleminen. Teoksessa Hänninen, Sakari & Karjalainen, Jouko & Lahti, Tuukka. (toim.): Toinen tieto. Kirjoituksia huono-osaisuuden tunnistamisesta. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämis-keskus. Helsinki, 15–37.
Ylä-Kotola, Mauri 2012: Päivien avaus. Luento 24.1.2012 Aikuissosiaalityönpäivät, Rova-niemi.
Valtonen Anu, 2005: Ryhmäkeskustelut – Millainen metodi. Teoksessa Ruusuvuori, Johanna
& Tiittula. Liisa (toim.): Haastattelu, tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus, Vasta-paino. Tampere, 223–241.
Vehkalahti, Kaisa 2010: Historiallisten aineistojen etiikka lasten ja nuorten tutkimuksessa. Te-oksessa Lagström, Hanna & Pösö, Tarja & Rutanen, Nina & Vehkalahti, Kaisa (toim.): Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuoriso-tutkimusseura julkaisuja 101. Helsinki, 140–162.
Vehkalahti, Kaisa & Rutanen, Nina & Lagström, Hanna & Pösö, Tarja (toim.) 2010:Kohti
Vehkalahti, Kaisa & Rutanen, Nina & Lagström, Hanna & Pösö, Tarja (toim.) 2010:Kohti