Segregoituneet koulutus- ja työmarkkinat

78

elämän järjestöjä. Mitä lähemmäksi 2020-lukua tullaan, sitä verkostomaisemmaksi hankkeiden toteuttaminen on muuttunut, ja hanketoimijoiden määrät ovat lisääntyneet. Sukupuolen lisäksi tarkasteluun kohteeksi on otettu myös muita eroja, kuten etnisyys, alueellisuus, sosioekonomi- nen tausta ja seksuaalisuus. Hankkeet ovat kohdistuneet eri sukupuolten oppimiseen, eri oppi- aineiden kehittämiseen, opettajankoulutukseen, opinto-ohjaukseen, työelämän segregaatioon sekä sukupuolten moninaisuuteen. Jotkut hankkeet ovat lähteneet oppiaineen kiinnostuksen ja kehittämisen lähtökohdista ja kohdejoukkona ovat olleet koko ikäluokan oppilaat ja opettajat tai painotus on ollut toisessa sukupuolessa. (Ks. Brunila, Heikkinen, Hynninen 2005; Brunila 2009a;

Vehviläinen & Brunila 2007).

Hankkeissa on kehitetty runsaasti hyviä käytänteitä kouluihin ja luotu tietotekniikka-, tekniik- ka- ja sukupuolitietoisuutta lisääviä kursseja, oppisisältöjä, menetelmiä ja malleja oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmin tekemiseen. Niiden kautta on rakennettu paikallisia ja seutukunnallisia yhteistyöverkostoja perusopetuksen, lukioiden, ammatillisten oppilaitosten, vapaan sivistystyön, paikallisten yritysten, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä TE-toimistojen välille. Useat hankkeet ovat saaneet myös Euroopan sosiaalirahaston han- ketukea ja olleet siten osana kansainvälistä Equal VOICES- verkoston toimintaa. Pohjoismaista yhteistyötä tehdään NERA:n Gender and Education- verkoston ja Gender in the Nordic Teacher Education (GENTE) 2015−2017, sukupuoleen ja koulutukseen keskittyneiden tutkijoiden yhteis- työverkostojen, tukemana. (Lahelma & Tainio 2019, 77.)

Useat tasa-arvohankkeet³ ovat tähdänneet tyttöjen innostamiseen teknologian ja luonnontie- teiden pariin sekä valitsemaan jatko-opintoja miesvaltaisten tekniikan ja teollisuuden alojen parista. Näiden hankkeiden pulmana on se, että niissä koulutus- ja työmarkkinoiden sukupuo- littumisen ratkaisemiseksi vastuutetaan tyttöjä ja naisia valitsemaan ”paremmin”. Tällöin myös maskuliinisuuden ideaali näyttäytyy parempana yhteiskunnallisessa sukupuolijärjestelmässä ja normistossa. Tyttöjen kannustaminen näille aloille ei myös ratkaise sukupuolittuneisuutta teknologiassa. Keiden ehdoilla, millä arvoilla ja intresseillä teknologiaa määritellään ja kehi- tetään? Tyttöjä ja naisia poissulkevia mekanismeja pitää tunnistaa ja purkaa, jotta alalle on tasa-arvoista tulla. Naisten asiantuntijuus tuo mukanaan uusia näkökulmia, mutta naisista ei voi tehdä teknologisen kehityksen vastuunkantajia. (Brunila, Heikkinen & Hynninen 2005;

Lahtinen & Vieno 2019, 35.)

Poikien kasvua tukevia hankkeita⁴ on ollut huomattavasti vähemmän. Poikien ja miesten suku- puolittuneet valinnat on tunnistettu ongelmaksi, mutta ne eivät ole olleet varsinaisesti kehittä- mistoimenpiteiden kohteena. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta ei löytynyt 2010-luvun lopusta yhtään hanketta, jonka ensisijaisena tavoitteena olisi poikien tukeminen ja ohjaaminen naisvaltaisille koulutus- ja urapoluille (THL 2019a). Hankkeita, joiden tavoitteena olisi innostaa poikia esimerkiksi naisvaltaisiin hoiva-ammatteihin, ei ole juurikaan kohdistettu perusopetukseen. Harvat hankkeet kohdistuvat jo ammatillisessa koulutuksessa oleviin tai työt- tömiin poikiin ja nuoriin miehiin (esim. Aikamies-projekti, SoteMies, Soteman, Voimaa hoivaan -hanke). Näiden hankkeiden tavoitteena on ollut muuttaa oppilaitosten toimintaa ja opetusta, 3 Esimerkiksi Hil@dies 2000−2001, Teknologia kasvatus NYT-projekti 2000−2002, WomanIT 2001−2003, Mirror 2002−2005,

TiNA 2003−2006, Sinä Osaat! Tytöt ja teknologia 2019−2022.

4 Esimerkiksi Meikäpoika-projekti 2001−2003 ja Pohjoisen pojat koulussa 2008−2011.

80

ei niinkään osallistujien henkilökohtaisia asenteita. Mielikuvat tuottamattomasta ja raskaasta julkisesta sektorista, kuten sosiaali- ja terveysala, jäävät toiseksi verrattuna yksityisen puolen tuottaville ja dynaamisille aloille, kuten esimerkiksi IT-alalle (Lahtinen & Vieno 2019, 38).

Työelämän segregaatiota ei ratkaista muuttamalla tyttöjen asenteita, sillä ne eivät ole työelämän segregaation syy. Sekä tytöt että pojat kasvavat sukupuoleen sosiaalistamisen ja sukupuolittuneiden odotusten muokkaamien asenteiden keskellä. Tämän vuoksi lähtökohdaksi on syytä ottaa myös kasvatuksen ja vapaa-ajan yhteisöt, missä nuoret kasvavat. Naisten vähäinen määrä teknologiassa ei johdu erityisesti tyttöjen tai naisten haluttomuudesta opiskella ja työskennellä teknologian parissa. Naisten määrän lisääminen alalla ei aina myös kumpua tasa-arvon parantamisen ajatuk- sesta, vaan taustalla on myös työmarkkinoiden tarpeet. Tasa-arvotyö on monitahoinen ilmiö, jota suunnitellessa tulee olla tietoinen yhteiskunnallisten valtasuhteiden, joihin teknologiakin kietoutuu, erilaisista vaikutuksista eri sukupuoliin. Toimenpiteitä tarvitaan ennen kaikkea tek- nologian sisällöissä sekä yritysten käytännöissä ja kulttuurissa. (Brunila, Heikkinen & Hynninen 2005, 32; Tanhua 2012, 107; Lahtinen & Vieno 2019, 27; Teräs 2005, 14.)

Työelämän segregaation purkamiseen tähtäämiseksi hankkeet ovat kohdistuneet esimerkiksi sukupuolen, ohjauksen ja tasa-arvon välistä yhteyttä tukevien toimintamallien, työmenetelmien ja ohjaustapojen kehittämiseen opinto-ohjaajille esimerkiksi työelämäharjoitteluihin tai toisen asteen valintoihin liittyen (ks. esim. Juutilainen 2003; SUUNTO 2002−2006 ja Potentiaalihanke 2019−). Koulujen opinto-ohjauksella on tärkeä rooli sukupuolten mukaisen segregaation purka- misessa koulutuksessa. Ojalan ym. (2009, 25) mukaan koulutuksen rakenteissa opinto-ohjauksella voidaan kannustaa tyttöjä ja poikia hakeutumaan myös ei-perinteisille aloille. Nuorille korostetaan koulutusvalintojen vapautta omien kiinnostusten ja omien kykyjen mukaan, mutta ei tunnisteta sitä, että näitä valintoja tehdään esimerkiksi sukupuolittuneiden käytäntöihin ja oletuksiin pe- rustuen. Näin ollen koulutusvalintoja tehdään usein kulttuuristen odotusten mukaan naisille ja miehille sopivista aloista. (ks. myös Lahelma 2009; Juutilainen 2007.)

Opinto-ohjaajien tilanne on haasteellinen, sillä heidän tulisi purkaa sitä, mitä kasvatus ja koulutus ovat nuoren elämässä vuosikausia rakentaneet. Kaikesta huolimatta on tärkeää jatkaa ammatinva- lintaan liittyvien sukupuolittuneiden asenteiden ja normien purkamista. Esimerkiksi VALTAVA- hankkeen ”Valitse ala päällä, älä alapäällä” TV-mainoksissa ja sosiaalisen median iskulauseiden kautta pyrittiin vaikuttamaan nuorten käsityksiin erilaisista koulutus- ja ammattialoista.

Kuten VALTAVA-hankkeen iskulauseessa, sukupuolten segregaation purkamiseen tähtäävissä hankkeissa on usein keskitytty yksilön tukemisen ja kannustamisen käytäntöihin. Hankkeissa ei ole kiinnitetty huomiota oppilaitosten käytäntöihin ja toimintakulttuuriin, tai niiden muutta- miseen tai analysoimiseen. Viimeaikaisissa Segli- ja Purkutalkoot-hankkeissa on tiedostettu, että sukupuolen mukaista segregaatiota ei pureta pelkästään muuttamalla yksilöitä. On syytä pohtia, millaista muutosta tarvitaan käytäntöarkkitehtuurien tasoille eli opetukseen, oppimateriaaleihin ja kouluyhteisön käytänteisiin ja järjestämisen tapoihin (Tanhua 2019; Rajakaltio 2014, 45–47).

Samoin tulisi huomioida nuorten sosiaaliset maailmat, ne elämäntilanteiden kokonaisuudet, joissa nuori tekee valintoja ja joista valinnat kumpuavat. Sellaisia ovat koulun ulkopuoliset sosialisaatio- maisemien kontekstit kuten nuorten kaverisuhteet, harrastukset, alueelliset tekijät, sukutarinat ja biografiset seikat, jopa sattumat. Keskeisiä ovat myös sosiaaliset ja kulttuuriset ilmiöt, maskulii-

nisuutta ja feminiinisyyttä koskevat normit sekä mediavälitteiset mielikuvat ja puhetavat. Näistä kaikista muodostuu nuorelle veto- ja työntekijöiden kokonaisuus, joiden mukaan hän toimii siinä vaiheessa, kun pitää valita oma koulutusala. (Hoikkala 2019, 127–129.)

Koulutus- ja työurien sukupuolisegregaation purkamisen liittyvät hankkeet⁵ ovat laajentuneet 2010-luvulla koskemaan myös etnisen taustan ja luokan mukaista eriytymistä ja näiden moni- naisten syiden ymmärtämistä ja purkamista. Moninaisuutta ja monikulttuurisuutta opetuksessa ja ohjauksessa on kehitetty myös SETSTOP-hankkeessa, jonka osana toteutettiin ISOT-hanke.

Siinä tuotettiin kaikille Suomen yhdeksäsluokkalaisille tasa-arvoa koskeva opintokokonaisuus verkkoon ja kehitettiin opettajien valmiuksia käydä keskustelua tasa-arvoaiheista. Myös Poten- tiaali- ja ARTSEQUAL-hankkeiden sisällöt ovat kohdistuneet kulttuuristen normien purkamiseen.

On syytä pohtia kasvatuksen ja koulutuksen merkitystä rajoittavien normien välittäjänä. Stereo- tyyppiset kulttuuriset ja sosiaaliset käsitykset ohjaavat tyttöjä naisille ja poikia miehille sopiviin ammatteihin. Kulttuuriset naiseutta ja mieheyttä koskevat käsitykset jäsentävät nuorten valintojen lisäksi myös poliittisia ratkaisuja sekä nais- että miesvaltaisten alojen arvottamista ja palkkausta.

Sukupuolen mukaan jakautuneet koulutusvalinnat ovat olleet tutkimuksen kohteina. Käyhkö (2006) avaa koulutusinstituutioissa tapahtuvaa luokan ja sukupuolen läpäisemää kasvatusprosessisia, jossa yksilöitä kasvatetaan vallitsevaan sosiaaliseen järjestykseen heille varatuille paikoille. Nuorten koulutusvalinnat saattavat näyttäytyä heille itselleen kyseenalaistamattomina, vaikka usein heidän valintansa ovat jo rajautuneet tiedostamattomien taustaoletusten mukaan (Käyhkö 2006; ks. myös Käyhkö 2016). Useissa tutkimuksissa on tarkasteltu ammatillisen koulutuksen segregoitumista ja niiden tulokset osoittavat, kuinka koulutusvalintoja tehdään koulu- ja kasvuympäristön sekä yhteiskunnallisten erontekojen rajaamina (Brunila, Hakala, Lahelma & Teittinen 2013).

Segregaation purkaminen edellyttää hallinonalat ylittäviä, valtakunnallisesti koordinoituja toimia, jotka yhdistävät koulutuksen, vapaa-ajan ja työelämän toimijoita alueellisesti ja rakentavat pitkä- jänteisesti toimivan ja rakentavan työskentelyn edellytykset. Vastuu segregaation purkamisesta on kaikilla aikuisilla, niin nuorten vapaa-ajassa, koulussa kuin yleisemmällä politiikan ja työelä- män alueella. (Lahtinen, Hoikkala & Aapola-Kari 2019, 148.) Lisäksi olisi syytä pohtia, miten yhteiskunnan, työelämän ja koulutuksen rakenteet uusintavat sukupuolittunutta segregaatiota.