Perusopetuksen tasa-arvotyössä huomioitavaa

Vuoden 2014 yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait edellyttävät uudella tavalla yhdenvertaisuuden toteuttamista kouluissa (Warinowski 2017, 246–247). Tasa-arvosuunnitelma tulee tehdä tun- netuksi koulun sisällä koko henkilöstölle ja oppilaille sekä ulkopuolella esimerkiksi huoltajille.

Opetushallitus selvitti perusopetuksen oppilaitosten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua.

Kyselyyn vastasi 1003 oppilaitosta. Lähes kaikissa oppilaitoksissa on tehty toiminnallinen tasa- arvosuunnitelma, mutta vain puolessa se on laadittu omassa koulussa. Henkilöstön ja oppilai- den osallistuminen tasa-arvosuunnitelman laadintaan on siis toteutunut puolessa selvitykseen osallistuneista oppilaitoksista. On syytä pohtia, miten lainatun suunnitelman hyödyntäminen koulun arjessa tapahtuu ja miten sen sisältöjen ja menetelmien pohtimiseen sekä niiden konkre- tisoimiseen sitoudutaan. Selvityksessä todetaan lisäksi, että suunnitelmissa ei käsitellä lainkaan syrjintäperusteita tai ne vaihtelevat koulukohtaisten olosuhteiden mukaan. Tasa-arvoa koskevat toimenpiteen kirjataan hyvin yleiselle tasolle ja konkreettisten toimenpiteiden nimeäminen on puutteellista. Tällöin suunnitelman toimivuutta on vaikea arvioida ja suunnitelmat näyttäytyvät helposti tarpeettomana rasitteena. (Mikkola 2020, 37–38.)

Suunnitelmia tulisi rakentaa yhteisöllisesti yksinkertaisista ja konkreettisista tilanteista lähtien.

Toiminnallisten tasa-arvosuunnitelmien kehitystyö voi parhaimmillaan tukea pitkäjänteisesti hitaasti muuttuvia asenteita ja arvoja. Koulut tulisi saada aktiivisesti kehittämään ja toimimaan näiden suunnitelmien mukaisesti. Niiden arjessa tulisi olla yhteisöllisiä toimintakäytäntöjä, jotta koko työyhteisön toimintaa voitaisiin kehittää ja jokainen opettaja tuntisi olevansa osa koko kou- lun toimintaa. Nämä rakenteet luovat yhteisiä tiloja ja aikaa vuorovaikutukselle ja keskustelulle, joiden pohjalta voi syntyä muuntuvia kokeiluja ja uusia toimintatapoja. Muutoksen on kuitenkin lähdettävä koulusta itsestään. Kouluille tulisi tarjota koulutusta, joka motivoi ja antaa työkaluja pitkäjänteiseen kehittämistyöhön. Apuna voi käyttää ulkopuolista asiantuntijaa, joka voi tukea kehittämisen etenemistä ja toimia työyhteisön ”peilinä” kehittämistarpeiden ja vahvuuksien tunnistamisessa (Rajakaltio 2014, 47, 49, 51). Koulun ulkopuolelta tarvitaan hallinnon tukea ja resursseja, mutta myös toiminnan läpinäkyvyyttä koteihin. Vanhemmat, kunnan päättäjät ja muut alueen koulut tulisi ottaa mukaan tähän tasa-arvotyöhön, jolloin tehty työ tulee näkyväksi ja dokumentoiduksi ja ideoita jaetaan ja kehitetään yhdessä. (Heikkilä 2020, 6.)

Rehtoreiden pedagogisen ja eettisen johtamisen taidot ja työkalut ovat tärkeitä, kun tasa-arvo- kysymyksiä avataan yhdessä henkilökunnan ja oppilaiden kanssa sekä pyritään aikaansaamaan henkilökohtaisen ja työyhteisön toiminnan reflektointia. Rehtoreilta tarvitaan myös taktista

76

johtajuutta viedä asioita määrätietoisesti eteenpäin vaiheittain ja tarvittaessa ottaa askel taaksepäin pitkäkestoisessa ja selkeärakenteisessa kehittämistyössä. Ruotsalaisten koulujen tasa-arvotyössä rehtorin toiminta nähdään olennaisena, sillä hänen osallistuminensa sukupuolierojen torjumiseen on toiminnan legitimiteetin, käytännön mahdollisuuksien ja muutoshalukkuuden edellytys (Sve- riges kommuner och landsting 2019). Työlle tulee olla selkeät tavoitteet ja rakenteet. Opettajan työnkuva perustuu suurelta osin yksintekemiselle ja ammatilliselle autonomialle. Sukupuolen ja tasa-arvon sekä muiden eroja tuottavien käsitteiden avaaminen ja purkaminen vaatii myös jokai- selta koulutuksen parissa työskentelevältä oman toiminnan kriittistä reflektointia siitä, kuinka omassa työssään kohtelee oppilaita sukupuolittuneesti.

Koulun toiminnan kehittämisen vaikeus on jatkuva kouluelämän muutos valtakunnallisine ke- hittämisvaateineen, joka vie koulutoimijoiden huomion opetussuunnitelman kulloinkin ajankoh- taisten sisältöjen kehittämiseen. Samoin kuin opettajankoulutuksessa, niin kouluissa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden teemat jäävät vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi syksyllä 2016 uuden opetussuunnitelman käyttöönotto on suunnannut opettajien huomion monialaisiin oppimis- kokonaisuuksiin ja laaja-alaiseen osaamiseen sekä oppimisen tapojen ja arvioinnin muuttumiseen.

(Saarinen ym. 2019; Venäläinen ym. 2020; Saarinen ym. 2021). Monialaiset oppimiskokonaisuudet ja laaja-alainen osaaminen toisaalta tarjoavat mahdollisuuden käydä oppiainerajat ylittävää ja toi- mintakulttuuria kehittävää keskustelua. Niissä voisi ottaa esille tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden yhtenä teemana.

Kulttuuristen stereotypioiden ja kategorioiden tunnistaminen sekä vaikutus myöhempiin kou- lutusvalintoihin ja työelämän segregaatioon ovat aiheita, joita pitäisi enemmän työstää koulujen työyhteisöissä. Ylöstalo (2019) toteaa, että sukupuolten tasa-arvoa kannatetaan, mutta kun pitäisi ryhtyä käytännön kehittämistoimiin, syntyy sekä aktiivista että passiivista vastustusta. Tasa- arvoa koskevia kamppailuja ei käydäkään ensisijaisesti tasa-arvoasenteissa, vaan tasa-arvoteoissa.

Tämän tiedostaminen on tärkeää. Tasa-arvoon ja epätasa-arvoon liittyvät yhteiskunnalliset valtasuhteet hyödyttävät monia, jolloin niiden esille nostaminen voi tuntua henkilökohtaiselta syytökseltä. Ne ihmiset, jotka taas eivät koe hyötyvänsä, eivät saa ääntänsä kaikissa tilanteissa kuuluviin tai heidän kokemuksensa eivät tule esille. Samalla suomalainen hyvinvointivaltio perustaa ideologiansa tasa-arvolle, joka saa yleisissä asenteissa laajaa kannatusta. Tasa-arvon monet merkitykset eri tilanteissa ja kysymykset valtarakenteiden muutoksista johtavat jatkuvaan neuvotteluun, joka koetaan enemmän henkilökohtaisena tunneasiana kuin yhteiskunnallisena kysymyksenä, vaikka nämä tunteet ja ristiriidat tulisi olla osa yhteiskunnallista kehittämistyötä.

(Ylöstalo 2019, 17, 25, 29.)

Normikriittinen lähestymistapa on yksi tapa, jonka avulla koulusta voitaisiin tehdä yhdenver- taisempia tiloja kaikille. Normit nurin -hankkeessa on tuotettu aiheesta Älä oleta -käsikirja suomalaisille kouluille ja oppilaitoksille. Lähestymistapa edellyttää aktiivisia toimia ja kou- lutuksen periaatteiden uudelleenarviointia. Normikriittisessä työssä normeilla tarkoitetaan syrjiviä normeja, eli tiedostamattomia oletuksia ja stereotypioita, jotka vaikuttavat tapaan ym- märtää ympäröivää todellisuutta ja muita ihmisiä. Tällainen normi voi koulussa olla esimerkiksi huorittelu, joka rajaa oppilaiden mahdollisuutta ilmaista sukupuoltaan. Yhteiskunnan normit näkyvät oppilaiden arjessa, mutta kaikki eivät mahdu niiden rajojen sisälle. Normit vaikutta- vat siihen, kuka saa olla koulussa oma itsensä, joutuu kiusatuksi, mahtuu mukaan porukkaan,

pääsee ääneen, jää ulkopuolelle tai jonka ääni ei kuulu. Normikriittisyys on lähestymistapa, asenne ja keino syrjintää vastaan, jonka avulla puretaan ennakkoluuloja. Se on toimintaperiaate, joka läpäisee kaikki koulun toiminnot, opetustilanteista välituntien tapahtumiin. Kouluissa ei tällöin tehdä suvaitsevaisuuskasvatusta, sillä se ylläpitää enemmistön ja vähemmistön välistä valtasuhdetta. Suvaitsevuudella päätetään vallitsevien normien perusteella siitä, kuka on eri- lainen ja keitä suvaitaan. Suvaitsevaisuuden sijaan lähtökohtana on jokaisen yhdenvertaisuus ja samanarvoisuus. (Saarikoski & Kovero 2013.)

Kriittisten asenteiden ja kriittisen ajattelun välineiden opettaminen voi olla vaativaa. Opetuksessa täytyy pitää monta asiaa mielessä. Oppilaat oppivat aiheesta helpommin asiasisältöjä kuin sen käsittelyä koskevia välineitä. Opettajan on syytä tunnistaa omat arvonsa ja pohtia sopivaa opiskel- tavaa asiasisältöä sekä menetelmää sen käsittelyyn. Normittavaan puheeseen ja toimintaan pitää puuttua. Tärkeintä on kaikkien kunnioitus ja olettamisesta luopuminen. (Saarikoski & Kovero 2013.) Huomiota tulee kiinnittää koulujen käytäntöihin, jotka eivät saisi luoda sukupuolen mu- kaisia normatiivisia jakoja tai vahvistaa sukupuolittuneita ammatinvalintoja sekä kulttuurisesti yksipuolisia käytänteitä.

Lähestymistapaa on jo käytetty kouluissa Ruotsissa. Esimerkiksi Katrineholmissa sijaitsevassa Järvenskolan Tallåksessa poikien oppimistulokset ovat parantuneet ja sukupuolten väliset erot vähentyneet lähestymistavan käyttöönoton jälkeen. Normikriittisyyttä on toteutettu kunnan, rehtorien, opettajien ja oppilaiden kesken yhdessä. Tavoitteena on ollut kaikkien tasa-arvoisen kohtelun ja intersektionaalisen ajattelun juurruttaminen kouluun. Käytännön toimet, kuten toisten opettajien työskentelyn havainnointi ja luokkahuonekäynnit, ovat havainnollistaneet tie- dostamattomia eroja oppilaiden kohtelussa. Opettajille on annettu työaikaa asian käsittelemiseen ja aiheesta on tarjottu koulutusta. Oppilaat ovat kokeneet normikriittisyyden hyödyllisimmäksi esimerkiksi historian ja uskonnon oppiaineissa, jossa naisia ja miehiä kuvataan usein oppimate- riaaleissa. Normikriittisestä näkökulmasta huolimatta kaikki Järvenskolan Tållaksen oppilaat, erityisesti tytöt, eivät kokeneet sukupuolia koskevia odotuksia vielä tasa-arvoisiksi. Työtä on siis edelleen tehtävänä. (Sveriges Kommuner och Regioner 2021.).

Vahvasti sukupuolittuneet oppiaineet ja niiden valinnat asettavat naiset ja miehet erilaiseen asemaan myöhemmissä koulutusvaiheissa (ks. Kettunen 2009, 14−15). Koulun opetustarjontaa tulisi myös tarkastella siltä kannalta, millaisia jatko-opintomahdollisuuksia tai ammattipätevyyksiä se tarjoaa.

Eri oppiaineissa voitaisiin nostaa esille myös ura- ja ammatinvalintaan liittyviä sisältöjä siitä, mitä jokin oppiaineen sisällön ymmärtäminen merkitsee jonkun tietyn ammatin harjoittamisessa tai mitä esimerkiksi äidinkielen, fysiikan tai pitkän matematiikan valinta merkitsee myöhemmissä opiskeluvalinnoissa. Tässäkin kohdassa opettajien tuottamat asenteet vaikuttavat. Arvotetaanko nuorten opintoihin ohjauksessa tällä hetkellä liikaakin luonnontieteitä humanististen ja taito- ja taideaineiden kustannuksella? Ainakin lukio-opiskelun valintoja voidaan tehdä sen mukaan, millaisiin kolmannen asteen koulutuksiin voi pyrkiä ylioppilastutkintoon valituilla oppiaineilla.

Nuoret, jotka kasvavat jo perusopetusvaiheessa aitoon tasa-arvoon, edellyttävät sitä ja toimivat sen mukaan myös työelämässä.

78