• Ei tuloksia

Kokoavia havaintoja opettajakyselystä, rehtorikyselystä ja oppilaiden

10.2 Kokoavia havaintoja opettajakyselystä, rehtorikyselystä ja

Yhtenä tavoitteena Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004, 262; 2014, 46) on harjaannuttaa oppilaita itsearviointiin. Tämä tukee oppilaan itsetuntemukseen ja opiskelutaitoihin liittyvää kasvua ja kehitystä. Tavoitteena on ohjata oppilasta tar- kastelemaan oppimisprosessiaan sekä arvioimaan oppimis- ja työskentelytaitojaan.

Kotitalouden kansallisessa kokeessa opettajan ja oppilaiden näkemykset oppilaasta kotitalous-oppiaineen sisältöjen osaajana erosivat toisistaan siten, että oppilaiden keskimääräinen käsitys itsestään osaajana oli positiivisempi kuin opettajien näkemys.

Oppilaiden oman osaamisen arvioinnin ja kokeessa menestymisen välinen korrelaatio oli suurehko (0,42).

Kotitalouden kansallisen kokeen yhteydessä selvitettiin koulujen kotitalousopettajien käsityksiä kotitalous-oppiaineen kannalta kiinnostaviin kysymyksiin. Opettajakyse- lyyn saatiin vastaus 98 prosentilta kouluja. Vastanneista suomenkielisten koulujen opettajista kelpoisia oli 86 prosenttia, ja ruotsinkielisten koulujen opettajista 81 prosenttia ilmoitti olevansa kelpoisia kotitalousopettajia. Enemmistö opettajista ilmoitti kotitalouden opetusryhmien keskimääräiseksi luokkakooksi 11–15 (58 %) ja 16–20 (36 %). Kotitalousopettajien liiton suositus (Kotitalousopettajien liitto ry, 2013) kotitalouden opetusryhmän 16 oppilaan enimmäiskoosta ei siis jokaisessa koulussa toteutunut.

Opettajakyselyyn vastanneet tekivät paljon yhteistyötä oman oppiaineen kollegan kanssa, ja kolme neljäsosaa vastaajista ilmoitti halukkuudestaan osallistua täyden- nyskoulutukseen lähitulevaisuudessa. Kaikkein eniten opettajat toivoivat koulutusta siitä, miten tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan hyödyntää kotitalousopetuksessa.

Tulevaisuudessa olisikin järjestettävä laadukasta täydennyskoulutusta eri puolilla Suo- mea niin, että mahdollisimman moni kotitalousopettaja pystyisi osallistumaan siihen.

Opettajista iso osa (62 %) tiedosti kotitaloudella olevan yhtäläisyyksiä muihin perusopetuksen oppiaineisiin, ja 60 prosenttia vastaajista oli tehnyt jonkin verran oppiaineyhteistyötä muiden oppiaineiden kanssa. Kotitalousopettajien ilmoittamat raaka-aineresurssit vaihtelivat kouluittain ja AVI-alueiden sisällä, mutta kolme neljäsosaa opettajista oli sitä mieltä, että kotitalouden taloudelliset resurssit ovat riittävät monipuolisten ja opetusta tukevien raaka-aineiden hankintaan. Opettajista 92 prosenttia ilmoitti käyttävänsä valtakunnallista perusopetuksen kotitalouden opetussuunnitelmaa työssään, ja 91 prosenttia ilmoitti käyttävänsä työssään paikal- lista opetussuunnitelmaa.

Opettajien oman ilmoituksen perusteella eniten painotettu kotitalouden opetus- suunnitelman sisältöalue oli Ravitsemus ja ruokakulttuuri ja vähiten painotettu sisältöalue oli Kuluttaja ja muuttuva yhteiskunta, jota opettajat pitivät vaikeimpana opetusosa-alueena. Helpoimmiksi opetussisältöalueiksi opettajat mainitsivat Perhe ja yhdessä eläminen- ja Ravitsemus ja ruokakulttuuri -sisältöalueet. Oppilaiden

kokeen tehtävissä oppilaat menestyivät heikoiten suhteessa muihin sisältöalueisiin, mutta samaan sisältöalueeseen liittyvissä käytännön töissä osaaminen oli parempaa.

Edellä mainituista asioista voidaan suuntaa antavasti päätellä, että opettajat painot- tavat opetuksessaan Ravitsemus ja ruokakulttuuri -sisältöalueen käytännön taitoja.

Toisaalta kansallinen koe toteutettiin 9. vuosiluokan keväällä ja koe perustui vain kaikille yhteisiin kotitalousopetuksen sisältöihin. Kaikille yhteinen kotitalousopetus toteutetaan kouluissa useimmiten kokonaisuudessaan jo 7. luokalla. Voi siis olla, että monissa kouluissa kirjallisessa kokeessa kysyttyjä ravitsemukseen liittyviä asioita oli käsitelty oppilaan kohdalla jo kaksi vuotta aiemmin. Samalla pitää kuitenkin pitää mielessä, että valinnaiseen osallistuminen näkyi oppilailla parempana osaamisena sekä kirjallisessa että näyttökokeessa. Ravitsemus ja ruokakulttuuri -sisältöalueen asioita käsitellään myös valinnaisessa kotitaloudessa, mutta ehkä eri näkökulmasta.

Lisäksi kotitalouden oppisisältöjen asiat ovat asioita, joihin 9. vuosiluokan oppilas on todennäköisesti tutustunut muissakin oppiaineissa (yhteiskuntaoppi, biologia, terveystieto, kemia jne.) sekä kouluopetuksen ulkopuolella joko kotona, vapaa-aikana tai esimerkiksi tiedotusvälineiden (tv, internet ym.) kautta, ja tämäkin on voinut vaikuttaa koemenestykseen.

Opettajat ilmoittivat käyttävänsä keskimäärin eniten kotitalousopetuksessa opetus- menetelminä pari- ja ryhmätyöskentelyä, oppilaan itsenäistä työskentelyä tunnilla, toiminnallisia harjoituksia ja opettajan kyselyä, opettajan esitystä tai opetuskeskustelua.

Vähiten käytettiin roolileikkiä, väittelyitä, portfoliota tai älytaulua ja tablettitietoko- netta. Opettajien ilmoituksen perusteella eniten arvosanan antoon heillä vaikuttivat jatkuva seuranta oppitunneilla, oppilaan tuntityöskentely sekä yhteistyö- ja vuoro- vaikutustaidot. Vähiten vaikutti oppilaiden oppimispäiväkirja.

Kyselyyn vastanneet opettajat pyrkivät tuomaan opetuksessaan usein esiin useita näkökulmia ja saamaan aikaan arvopohdintaa. Samoin he vastasivat huomioivansa usein opetuksessaan monentasoisia oppijoita, pyrkivät motivoimaan oppilaita ja selkeyttämään opetusta sekä ylläpitämään ammattitaitoaan. Erilaisia opetus- ja ar- viointimenetelmiä opettajat ilmoittivat käyttävänsä suhteellisen usein. Opettajien ilmoituksen perusteella he haastavat oppilaitaan keskimäärin ”joskus” kyseenalais- tamaan asioita, huomioivat oppilaan arkea oppisisällöissä, kuuntelivat oppilaiden ideoita ja huomioivat yhteistoiminnallisia menetelmiä. Edellinen tutkimustulos on tieto, johon nykyisten ja tulevaisuuden kotitalousopettajien kannattaa tarttua.

Voi olla, että oppilaiden heikompi menestys perustelen-tason tehtävissä tai yleisesti tuottamistehtävissä johtuu juuri siitä, että opettajat eivät haasta oppilaita kyseen- alaistamaan asioita. Oppilaan arjen huomioiminen perusopetuksen eri oppiaineiden oppisisällöissä on keskeistä uusissa opetussuunnitelman perusteissa (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 20), ja opettajalla on tässä keskeinen rooli. Kuten Palojoki (2012, 9; 2009, 187) mainitsee, haaste tulevaisuuden kotitalousopetukselle tässä on se, että oppilaat tulevat hyvin erilaisista olosuhteista ja kodin muotokuva on nyky-yhteiskunnassa hyvin moninainen ja jopa rikkonainen. Tämän vuoksi olisi- kin tutkittava tarkemmin arkea ja arkielämää sekä kodin ympäristöissä tapahtuvaa dynaamista ja monimuotoista toimintaa (Tuomi-Gröhn 2009, 147–156). Tämä tut-

Sähköiseen rehtorikyselyn vastasi 88,5 prosenttia otoskoulujen rehtoreista. Yhtenäis- koulujen rehtoreita oli heidän oman ilmoituksen perusteella vastaajista 45 prosenttia ja 7.–9. vuosiluokan koulujen rehtoreita 48 prosenttia. Hieman alle 80 prosenttia rehtoreista oli hankkinut kotitalousopetuksen käyttöön oppikirjoja tai muuta materi- aalia kuluneen lukuvuoden aikana. Enemmistö (89 %) rehtoreista piti kolmiportaisen tuen mallia toimivana. Kaikki kyselyyn vastanneet rehtorit ilmoittivat koulujensa kotitalousopettajan pääsevän täydennyskoulutukseen ilman ansionmenetystä ainakin 1–2 päivää lukuvuodessa. Myös rehtorikyselyssä (samoin kuin opettajakyselyssä) kävi ilmi, että koulujen raharesurssit kotitalousopetuksen käyttöön vaihtelivat otos- kouluittain ja saman AVI-alueen sisällä. Rehtoreista 84 prosenttia oli sitä mieltä, että koulussa voidaan toteuttaa perusopetuksen mukaista opetussuunnitelmaa nykyisillä resursseilla melko hyvin tai erittäin hyvin. Suurin osa (97,8 %) piti kotitalousluokan fyysistä ympäristöä sellaisena, että se tukee opetussuunnitelman mukaista opetusta.

Rehtoreiden ilmoituksen perusteella oppilaiden paras vaikutusmahdollisuus kouluun liittyvissä asioissa oli oppilaskuntatyö. Huoltajien osallistuminen ja vaikuttaminen tapahtuu pääosin vanhempainiltojen ja vanhempainyhdistysten kautta. Wilma-järjes- telmää koulujen johto piti hyvänä. Kyselyyn vastanneista suomenkielisten koulujen rehtoreista 77 prosenttia koki kotitalouden tärkeäksi oppiaineeksi ja ruotsinkielisten koulujen rehtoreista 84 prosenttia. Molempien kieliryhmien koulujen rehtoreiden arviot omista johtamistaidoistaan olivat varsin hyviä.

10.3 Oppimistulosarviointien tarkastelua suhteessa kouluarvo-