Kansalliset oppimistulosarvioinnit ja -tutkimukset

Kansainväliset tutkimukset kohdistuvat eri-ikäisiin oppilaisiin ja niitä tehdään peruskoulun eri vuosiluokilla. PISA-, TIMSS-, PIRLS-tutkimuksista ovat vastanneet Jyväskylän ja Helsingin yliopistot. PIRLS- ja TIMSS-tutkimukset pohjautuvat osallistujamaiden opetussuunnitelmiin ja tutkimusten omiin osaamisen arvioinnin viitekehyksiin. Sen sijaan PISA-tutkimuksissa ei mitata sitä, kuinka hyvin oppilaat hallitsevat kotimaansa opetussuunnitelman mukaisia oppisisältöjä.

Sen tavoitteena on selvittää, missä määrin pakollisten yhteisten opintojen päättövaiheessa olevat nuoret hallitsevat lukemiseen, matematiikkaan ja luonnontieteisiin liittyviä perustietoja ja -taitoja.

Jokainen tarvitsee niitä osallistuakseen täysipainoisesti tietoyhteiskuntaan. (OECD 2016, 25–26;

Kivinen & Hedman 2017, 251.)

Seuraavaksi tarkastellaan 2010-luvulla tehtyjä kansallisia oppimistulosarviointeja, joissa sukupuolta on käytetty yhtenä taustamuuttujana. Luvussa kuvataan tyttöjen ja poikien oppimistuloksia ja niihin liittyviä tekijöitä eri oppiaineiden osaamiserojen kautta sekä liittämällä näitä eroja muihin eroihin. Osaamisen kehittyminen liittyy myös asenne- ja motivaatiotekijöihin, joissa oppilaiden väliset erot muodostuvat jo alakoulun aikana.

88

Matematiikassa pojat menestyivät alakouluvuosina tyttöjä paremmin, mutta vain 0,1 prosenttia oppilaiden välisistä eroista matematiikan taitotesteissä oli selitettävissä oppilaan sukupuolella.

Sukupuoli ei selittänyt lainkaan oppilaiden välisiä eroja matematiikkaa kohtaan osoitetussa kiinnostuksessa. Koulukohtaisessa vertailussa eri vuosiluokkien tarkastelu osoitti, että erot eri luokka-asteilla oli pienet. Yhdelläkään Alkuportaat- seurantatutkimuksen koululla ei ollut havait- tavissa sukupuolieroja kaikilla neljällä tarkastelualueella samanaikaisesti (oppiaineista tehdyistä taitotesteistä tai kiinnostuksesta niitä kohtaan). Jos sukupuolieroja löytyi, niitä oli vain yhdellä osa-alueella. (Pöysä 2018, 18, 22; ks. myös Räsänen & Aunola 2007; Aunola & Nurmi 1999.) Kansallisissa oppimistulosarvioinneissa tytöt ovat saaneet keskimäärin poikia parempia tuloksia suomen ja ruotsin kielessä ja kirjallisuudessa, kuvataiteessa, musiikissa, biologiassa, maantiedossa ja terveystiedossa sekä kotitaloudessa (Venäläinen & Metsämuuronen 2015, 154). Helsingin yli- opiston koulutuksen arviointikeskuksen yhdeksänsien luokkien oppimaan oppimisen tutkimuk- sessa tytöt suoriutuivat poikia paremmin päättelytaitoon, matemaattiseen ajatteluun ja luetun ymmärtämiseen liittyneissä tehtävissä (Hautamäki, Kupiainen, Marjanen & Vainikainen 2013, 52).

Suomen kielen ja kirjallisuuden osaamisessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia 2000-luvulla.

Tyttöjen ja poikien välinen suuri osaamisero on myös pysynyt tasaisena. Se oli perusopetuksen päättövaiheessa (2019) tyttöjen hyväksi keskimäärin yhden kouluarvosanan verran. Suurimmat osaamisen erot olivat kirjoittamisessa, pienimmät mediatekstien tulkinnassa. (Harjunen &

Rautopuro 2015; Kauppinen & Marjanen 2020, 4; Karvi 2020, 29.) Ruotsin kielessä ja kirjallisuu- dessa ero oli samantapainen, 0,8 kouluarvosanaa. Sukupuolten väliset erot olivat erityisen suuria tekstien tuottamisen osaamisalueella. (Hellgren & Marjanen 2020, 6.) Saamen ja romanin kielen oppimistuloksissa tytöt pärjäsivät poikia paremmin kaikilla muilla äidinkielen osaamisalueilla paitsi puhumisen tehtävissä, joissa pojat olivat hieman tyttöjä parempia. (Huhtanen & Puukko 2016a; Huhtanen & Puukko 2016b).

Musiikissa ja kuvataiteessa tyttöjen osaaminen oli selkeästi poikia parempaa peruskoulun päättö- vaiheessa. Tytöt olivat osallistuneet huomattavasti poikia enemmän näiden aineiden valinnaiseen opiskeluun kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla. (Laitinen, Hilmola & Juntunen 2011, 72.) Kotitaloudessa tyttöjen suoriutuminen oli selkeästi poikia parempaa, sillä parhaimpiin oppilaisiin kuului 89 prosenttia tyttöjä. Vastaavasti heikompien joukossa oli 80 prosenttia poikia. (Venäläinen

& Metsämuuronen 2015, 69.) Terveystiedossa tytöt menestyivät poikia paremmin kaikilla osa- alueilla. Arvioinnissa huomioitavaa on valintatehtävien ratkaiseminen – poikien ratkaisuosuus oli niissä yli 20 prosenttia korkeampi kuin tuottamistehtävissä. (Summanen 2014, 86.)

Luonnontieteissä sukupuolierot vaihtelevat. Tytöt ovat pärjänneet paremmin biologian ja maan- tiedon oppiaineissa. Varsinkin maantiedon oppiaine koettiin hyödylliseksi. (Cantell 2012, 95.) Kemiassa tyttöjen ja poikien välisissä tuloksissa ei ollut suurta eroa. Eroja näkyi kuitenkin tehtävien suorittamisessa. Pojat osasivat selittää ilmiöitä paremmin kuin tytöt, jotka taas osasivat aineiston käytön paremmin. (Kärnä, Hakola & Kuusela 2012, 135.) Fysiikassa pojat ovat menestyneet tyt- töjä paremmin. Oppiaineessa oli sukupuolten välillä tilastollisesti merkitseviä eroja. Tytöt eivät pitäneet fysiikasta eivätkä kokeneet osaavansa sitä. Pojat kokivat osaavansa jonkin verran, vaikka he eivät juurikaan pitäneet fysiikasta. (Kärnä 2012, 123.)

Toinen oppiaine, jossa pojat menestyivät tyttöjä paremmin, oli viittomakieli äidinkielenä. Op- pimäärän oppimistuloksissa pojat menestyivät tyttöjä paremmin kaikilla muilla sisältöalueilla paitsi kulttuuritietoisuudessa, jossa molemmat ylsivät samaan taitotasoon. (Huhtanen, Puukko, Rainó, Sivunen & Vivolin-Karén 2016, 53). Vähemmistökielien (esim. saame, romani ja viittoma- kieli) tulosten osalta on kuitenkin huomioitava kansallisiin arviointeihin osallistuneiden pienet oppilasmäärät (Karvi 2019, 28).

Tyttöjen ja poikien osaaminen on ollut samantasoista matematiikassa, kemiassa, historiassa ja yhteiskuntaopissa ja englannissa (Hirvonen 2012, 45; Julin & Rautopuro 2016; Kärnä, Hakonen &

Kuusela 2012). Samantasoisesta osaamisesta huolimatta matematiikassa on nähtävillä sukupuolten sisäinen polarisoitumiskehitys. Poikia on tyttöjä enemmän sekä matalimpia että korkeimpia piste- määriä saavuttaneiden joukossa. (Härmälä, Huhtanen & Puukko 2014; Julin & Rautopuro 2016, 5, 202.) Käsityössä osaaminen oli jakaantunut selkeästi sisältöalueittain: tytöt osasivat tekstiilityötä yhtä hyvin kuin pojat teknistä työtä (Laitinen, Hilmola & Juntunen 2011, 239).

Englannin osaamisessa on aiemmin ollut sukupuolten välinen osaamisero. Tytöt ovat olleet poikia taitavampia aina 2000-luvulle saakka. Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja osaamiserot ovat tasoittuneet poikien tulosten parantumisen myötä. Poikien tulokset ovat olleet joissain osataidoissa, kuten luetun ymmärtämistehtävissä, parempia kuin tyttöjen. Englannin kielen oppimista koskevat käsitykset ovat kompleksiset, minkä yhteyttä oppimistulosten parantumi- seen on mielenkiintoista pohtia. Esimerkiksi 7. luokan alussa tehdyssä oppimistulosarvioinnissa reilu kolmannes oppilaista piti englantia haastavana oppiaineena, mutta lähes kaikki oppilaat pitivät sen osaamista tärkeänä ja tarpeellisena. (Härmälä & Puukko 2020, 9; Härmälä, Huhtanen, Puukko & Marjanen 2019, 93.)

Laajassa vieraiden kielten oppimistulosarvioinnissa 2013 tytöt menestyivät keskimäärin poikia paremmin ranskan, saksan ja venäjän kielten tietyillä osa-alueilla. Saksan ja ranskan kielissä tytöt olivat parempia esimerkiksi ymmärtämisentaidossa ja kirjoitustehtävissä, venäjän kieles- sä kirjoittamisessa. Huomattavaa on kuitenkin, että oppilaiden suoriutuminen parani kaikissa kielissä ja kielitaidon kaikissa osataidoissa huoltajien koulutustaustan, lukioon suuntautumisen ja säännöllisen tehtävienteon myötä. (Hildén & Rautopuro 2014b; Hildén & Rautopuro 2014c;

Härmälä & Huhtanen 2014.)

Sukupuolten välisiä osaamisen eroja selittävät eri oppiaineissa esimerkiksi vanhempien koulutus- tausta, koulun kieli, sen sijainti, kotitehtävien tekeminen sekä oppilaan jatko-opintosuunnitelmat.

Esimerkiksi vuoden 2018 A-englannin oppimistulosarvioinnin tulokset 7. luokan alussa osoit- tivat, että ruotsinkielisten koulujen oppilaat olivat keskimäärin parempia kaikissa osataidoissa verrattaessa suomenkielisten koulujen oppilaisiin. Oppiaineen oppimistuloksissa vuonna 2013 taas parhaiten pärjäsivät lukioon menevät pojat ja heikoiten ammatilliseen koulutukseen pyrkivät tytöt, mikä voi kertoa jatko-opintosuunnitelmien vaikutuksesta. (Härmälä, Huhtanen, Puukko

& Marjanen 2019, 4; Härmälä, Huhtanen & Puukko 2014, 6.) Myös historian ja yhteiskuntaopin arvioinnissa näkyi ero lukioon tai ammatilliseen koulutukseen hakeutuvien oppilaiden välillä.

Lukioon pyrkivät menestyivät reilu kymmenen prosenttia paremmin. (Ouakrim-Soivio & Kuu- sela 2012, 7.)

90

Maahanmuuttajataustaisille suunnatussa Suomi toisena kielenä (S2) -päättövaiheen arvioinnissa havaittiin pieniä eroja tyttöjen ja poikien osaamisessa. Tämä tulos voi johtua siitä, että tytöt ja pojat ovat yhtä motivoituneita opiskelemaan suomen kieltä, koska sillä on heille suuri välinearvo.

Oppilaiden osaamista selittivät koulunkäyntiajan lisäksi myös sosioekonominen tausta. Viron-, venäjän-, kiinan ja englanninkielisten oppilaiden sosioekonominen tausta oli korkeampi kuin muiden kielitaustojen oppilaiden. Lisäksi heidän kielellinen osaamisensa oli parhainta kaikissa koulunkäyntiajan mukaisissa ryhmissä. (Kuukka & Metsämuuronen 2016, 158.)