• Ei tuloksia

Arvioinnin pääteemat aktiivinen kansalaisuus, yhteisöllisyys, osallisuus ja vaikuttamisvalmiudet voidaan määritellä monella eri tavalla. Alla on pyritty määrittelemään, mitä niillä tarkoitetaan tässä arvioinnissa.

Aktiivinen kansalaisuus

Määritelmät ja käsitykset siitä, mitä tarkoitetaan aktiivisella kansalaisuudella, vaihtelevat paljon.

Laitisen ja Nurmen (2003, 123) mukaan erilaiset käsitykset juontuvat siitä, että kansalaisuuden käsite ei ole yksiselitteinen. Aktiivisen kansalaisuuden käsitteen perustana on usein jonkin yhteisen hyvän edistäminen tai yhteisen asian hyväksi toimiminen. Lisäksi aktiivisena kansalaisuutena pi-

detään yleisesti vastuunottoa yhteisistä asioista sekä osallistumista yhteisten asioiden hoitamiseen.

Aktiiviseen kansalaisuuteen voidaan nähdä liittyvän myös kriittinen suhtautuminen vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja toiminta asioiden kehittämiseksi (Harju 2002, 102). Aktiivinen kansalaisuus mielletään yleensä osallistumisena yhdistysten tai poliittiseen toimintaan. Kuitenkin myös arkisemmissa verkostoissa yhteisen edun eteen toimiminen on aktiivista kansalaisuutta, kuten myös tietoisena ja aktiivisena kuluttajana toimiminen. (Laitinen & Nurmi 2003.)

Aktiivisen kansalaisuuden määritelmään liitetään usein mukaan osallistumisen ja vaikuttamisen käsitteet. Yhteiskunnallinen aktiivisuus on opittua ja omaksuttua, ja aktiivisuus liitetään usein yhteisiin arvoihin, kuten demokratiaan, ihmisoikeuksiin sekä sosiaaliseen vastuuntuntoon. Taito tutkia, viestiä ja ymmärtää ryhmien toimintaa sekä tieto siitä, miten voi vaikuttaa, ovat olennainen osa vastuullista aktiivista kansalaisuutta. (Löfström, Virta & Salo 2017, 18.)

Tässä arvioinnissa tarkastellaan oppilaitoksen kykyä vahvistaa opiskelijoiden aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta. Siksi edellä olevista määritelmistä korostuvat yhteisen asian hyväksi toimiminen, vastuunotto yhteisistä asioista sekä yhteisten asioiden hoitamiseen ja kehittämiseen osallistumi- nen. Lisäksi arvioinnissa korostuu opiskelijoiden kasvu kriittisiksi toimijoiksi yhteiskunnassa.

Yhteisöllisyys

Jokaiselle on tärkeää kokea kuuluvansa yhteen muiden ihmisten kanssa. Arkikielessä yhteisölli- syys käsitetään yleensä yhteenkuuluvuuden tunteena. Tämän lisäksi kokemus yhteisöllisyydestä tarvitsee kuitenkin myös turvallisuudentunnetta ja tunnetta ryhmän sisäisestä luottamuksesta.

Yhteisöllisyyden kannalta on myös tärkeää, että yhteisön jäsenet kokevat olevansa merkityksel- lisiä ja merkittäviä ihmisiä sekä toisilleen että koko yhteisölle. Yhteisöllisyys luo uskoa siihen, että yhteisössä kohdataan yksilön tarpeet. Yhteisöllisyyden rakentumisen kannalta oleellista on ihmisten sitoutuminen yhteisöön ja sen jäsenyyteen. (Brick 2020, 5.) Erityisesti oppilaitosten toiminnan kannalta on tärkeää, että sekä sen henkilöstö että opiskelijat kokevat kuuluvansa oppilaitosyhteisöön. 

Yhdessä tekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä. Yhteisöllisyyden teema on tärkeä aihe koulutuksen maailmassa, koska oppiminen voidaan nähdä myös yhteisöllisenä ja so- siaalisena prosessina (Hakkarainen 2000). Vuorovaikutus, yhteistyö ja monipuolinen työskentely edistävät yhteisön kaikkien jäsenten oppimista ja hyvinvointia. Eri tieteenalojen tutkimustulokset

syntyy esimerkiksi työn, opiskelun, harrastusten tai järjestötoiminnan kautta. Yhteiskunnallinen osallisuus tuottaa ihmisille hyvinvointia ja terveyttä, koska osallisuus luo mielekästä merkitystä elämään. Osallisuus nähdään usein syrjäytymisen vastaparina. (Euroopan nuorisoportaali 2020.) Osallisuuden käsitteessä oleellista onkin subjektiivinen käsitys osallisuudesta eli siitä, kokeeko henkilö tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi ja onko hänen mielipiteensä otettu huomioon.

Kokemus osallisuudesta on samalla kokemus itsen tärkeydestä, arvokkuudesta, kuulumisesta ja merkityksestä. (Hipp, Pollari & Luoma 2018, 11–12.)

Osallisuutta voidaan määritellä sekä sosiaalisen että poliittisen osallisuuden näkökulmista. Sosiaa- linen osallistuminen on osallisuutta kaveri- ja vertaispiireissä ja poliittinen osallisuus puolestaan on mahdollisuutta saada äänensä kuuluviin sekä vaikuttamista yhteiskunnallisiin normeihin.

Jos halutaan kehittää nuorten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, on kuuntelemisen ja mielipiteen ilmaisemisen sijaan kiinnitettävä enemmän huomioita siihen, mitä osallistuminen jokapäiväisessä elämässä merkitsee ja miten nuorten aktiivinen kansalaisuus toteu- tuu. Monesti lasten ja nuorten osallistamiseen liittyvä toiminta on ollut enemmänkin näennäistä kuin todellisesti poliittisesti vaikuttavaa. Osallisuudesta on tärkeää tehdä luontevaa, jotta lapset ja nuoret kokisivat, että heidän osallistumisellaan on merkitystä, ja että he sitä kautta voivat vaikuttaa asioihin. (Löfström, Virta & Salo 2017, 19–20.) Oppilaitoksissa poliittinen osallisuus näyttäytyy usein opiskelijakunnan hallituksen toimintana, joka jäljittelee aikuisyhteiskunnan päätöksen tekorakenteita, mutta jolta usein kuitenkin puuttuu oikeus tehdä päätöksiä. Monesti poliittinen osallisuus onkin ristiriidassa sosiaalinen osallisuuden, kuten arjen lähiyhteisöön kuu- lumisen kanssa. (Maunu & Kiilakoski 2018.)

Osallistumisen ja osallisuuden käsitteiden vastakohtina voidaan pitää osattomuutta ja osallistu- mattomuutta. Osattomuuden lähikäsitteitä ovat esimerkiksi syrjäytyminen ja marginalisaatio, ja nämä tekijät voivat vaikuttaa siihen, että henkilöllä voi olla huonot mahdollisuudet saada ääntään kuuluviin itseään koskevissa asioissa. Jokaisella kansalaisella on myös oikeus jättää osallistumis- mahdollisuutensa käyttämättä ja olla vapaaehtoisesti osallistumatta itseään tai yhteiskuntaa kos- keviin asioihin. Osattomuus sen sijaan ei ole vapaaehtoinen valinta, koska siinä ihmiseltä puuttuu osallistumisen ja osallisuuden mahdollistamia voimavaroja. (Lindström, Virta & Salo 2017, 20.) Vaikuttaminen on hyvin lähellä osallisuuden käsitettä. Vaikuttaminen on jakamista, osallistumista ja toimeen tarttumista ja se tarkoittaa, että kansalaiset päättävät itse aktiivisesti osallistua tai olla mukana julkisessa päätöksenteossa (Patio 2017). Vaikuttaminen on yhteydessä myös toimijuuden käsitteeseen, jossa toimijuus voidaan nähdä henkilökohtaisena tai poliittisena vaikuttamisena. Hen- kilökohtainen toimijuus on yhteydessä omiin tarpeisiin ja voimavaroihin sekä vapautta tavoitella arvostamiaan asioita. Vaikuttaminen voidaan siten nähdä henkilökohtaisena toimijuutena, oman osaamisen näyttämistä ja jäljen jättämistä. Poliittinen toimijuus on vastaavasti mahdollisuutta vaikuttaa ryhmässä, yhteisössä tai yhteiskunnassa. (Isola ym. 2017, 31.)

Niemi, Heikkinen ja Kannas (2010, 54–55) viittaavat osallisuuden poliittiseen ulottuvuuteen eli siihen, että nuorille annetaan vaikuttamisen mahdollisuus yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Heidän mukaansa koulu muodostaa osaltaan poliittisen käytännön, jossa opetussuunnitelma hei- jastaa yhteiskunnallisia päämääriä ja arvoja sekä sisältää sääntöjä, joita opettajan tulee noudattaa.

Tässä osallisuus muokkautuu opettajan, oppilaiden tai vanhempien mahdollisuudesta vaikuttaa

näkökulmiin, joista opetussuunnitelmaa tarkastellaan. Niemen, Heikkisen ja Kannaksen (2010) mukaan osallisuus muodostaa keskeisen osan kokemuksellisen ja sosiokonstruktivistisen oppi- miskäsityksen teemoista. Opiskelijoita kannustetaan muodostamaan omia näkökulmiaan sekä kysymään. Lisäksi opiskelijat ja opettajat keskustelevat vastavuoroisesti, ja opiskelijoilla on keinoja ilmaista itseään joko suullisesti tai kirjallisesti.

Osallisuutta oppilaitoksissa on tarkasteltu yksilön mahdollisuutena vaikuttaa opintoihin sekä tehdä niihin liittyviä valintoja. Keskeistä on, miten yksilö kokee osallisuuden ja mahdollisuutensa vaikuttaa yhteisössä ja oppilaitoksessa (Jauhola & Kortelainen 2018, 6–8.) Osallisuus- ja demo- kratiakasvatuksen yksi perimmäisistä tavoitteista on sitouttaa lapset ja nuoret demokraattiseen yhteiskuntaan. Ilman yksilöiden huomioimista aktiivisena kansalaisena ei ole demokraattista yhteiskuntaa. (Rautiainen 2017, 17.)

Tässä arvioinnissa tarkastellaan osallisuutta erityisesti yhteisöön kuulumisen tunteen, osallis- tumisen ja osallisena olemisen tunteen kautta. Lisäksi arvioinnissa selvitetään opiskelijoiden mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja itseä koskeviin asioihin.

2.4 Aktiivisen ja kriittisen kansalaisuuden