• Ei tuloksia

14. Paying attention to gender equality and genders in learning material

6.5 Alueelliset erot kasvussa

Suomalainen hyvinvointi rakentuu ajatukselle sen tasaisesta jakautumisesta koko maahan. Elinkei- no- ja väestörakenteen muutos yhdistettynä kaupungistumiseen ovat aiheuttaneet hyvinvoinnin epätasaisen jakautumisen maan eri osiin. Se ei myöskään jakaudu tasaisesti isojen kaupunkien sisällä. Alueelliset hyvinvointitekijät heijastuvat perheisiin ja heidän elämänehtoihinsa. Ne luovat erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia pääomia lapsille ja nuorille sekä heidän mahdollisuuksilleen opinpolun varrella. Koulutukselliselle ja sukupuolten tasa-arvolle sekä yhdenvertaisuudelle tämä kehityskulku luo lisääntyviä haasteita koulutuspolitiikalle osana muita hyvinvointiyhteiskunnan politiikkatoimia.

Elinympäristöllä sekä koulujen ja oppilaitosten alueellisella sijainnilla on suuri merkitys lapsen ja nuoren koulunkäyntiin sekä mahdollisuuksiin tehdä erilaisia valintoja perusopetuksessa ja jatko-opinnoissa. Fina ym. (2021) ovat osoittaneet alueellisia sosioekonomisia eroja koskevassa tutkimuksessaan Suomen olevan huipun tuntumassa erilaisilla maiden tasa-arvoisuutta mittaa- villa listoilla, olipa sitten kyse tulojen, varallisuuden, koulutuksen tai hyvinvoinnin tasa-arvosta.

Asian tarkempi tutkiminen osoittaa kuitenkin, että yhteiskunnallinen eriarvoistuminen liittyy kasvavassa määrin alueellisiin eroihin. Kunnille on siirretty lainsäädännössä yhä enemmän perus- palveluiden järjestämis- ja tuottamisvastuuta. Näin ollen niiden merkitys osana julkista sektoria ja koko taloutta on kasvanut, mutta samalla myös kuntien erot palveluiden tuottajina ovat kasvaneet.

Alhainen syntyvyys ja väestön ikääntyminen maaseudulla on johtanut kaupunkeja nopeammin palvelutarpeen, tulojen ja resurssien epätasapainoon. Muutoksen nopeutta kuvaa esimerkiksi peruskoulujen määrän väheneminen vuosien 2000 ja 2018 välillä 42 prosenttia. Jyrkimmän arvion mukaan vuoteen 2040 mennessä katoaa noin tuhat koulua, lähes puolet nykyisistä peruskouluista.

(Fina, Heider, Mattila, Rautiainen, Sihvola & Vatanen 2021, 3−6.) Pienet kyläkoulut ovat kadonneet lähes kokonaan Suomessa säästösyiden ja oppilasmäärien vähentymisen takia. Kouluverkoston muutos näkyy keskittymisenä koulukeskuksiin ja yhtenäiskouluihin (Huomo 2021).

Nuorten osaamistason heikentymistä voivat selittää koulun ulkopuoliset tekijät, kuten 2010-luvun heikko talous- ja työllisyystilanne ja sen aiheuttamat säästöpaineet opetuksen järjestämisessä (Vettenranta ym. 2016a). Kirjavaisen ja Pulkkisen (2017b) mukaan koulujen keskimääräisissä resursseissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Esimerkiksi äidinkielen opetuksen ryhmäkoot vuosina 2006, 2012 ja 2015 yli 20 oppilaan opetusryhmissä ovat pienentyneet. Samoin opettajien määrä suhteessa oppilaiden määrään on hieman parantunut vuodesta 2006 vuoteen 2015. (Kir- javainen & Pulkkinen 2017b, 13.) Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen valtion talouden säästöjä ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa arvioinnissa osoitettiin, että kunnat ovat lisänneet omarahoitusosuuttaan valtionosuuksien vähentyessä. Tämä on johtanut siihen, että suurimmilla järjestäjillä oppilaskohtaiset kustannukset ovat pienentyneet ja pienillä taas kasvaneet. (Pitkänen, Hievanen, Kirjavainen, Suortamo & Lepola 2017, 4.)

100

Suomessa alueelliset erot oppimistulosarvioinneissa osoitetussa osaamisessa ovat olleet perinteisesti pieniä (esim. Kauppinen & Marjanen 2020, 81.) Joitain merkkejä erojen alueellisesta kasvusta on kuitenkin olemassa. Vuoden 2012 PISA-tutkimuksessa havaittiin eniten heikentymistä Pohjois- ja Itä-Suomen poikien lukutaidon osaamisessa. Alueiden pojat olivat lukutaidossa lähes kaksi kouluvuotta alueiden tyttöjä jäljessä, jolloin sukupuolten välinen osaamisero oli suuri verrattuna muihin alueisiin. Vuoden 2015 PISA-tutkimuksessa sukupuolten väliset erot osaamisessa tasaan- tuivat jonkin verran erityisesti Itä-Suomessa. Erojen kaventuminen näyttäisi kuitenkin johtuvan siitä, että Itä- ja Pohjois-Suomen tyttöjen korkea suoritustaso on heikentynyt huomattavasti.

Alueen ja asuinpaikan kasvava yhteys osaamisen heikentymiseen lukutaidossa ilmeni erityisesti maaseudun ja Itä-Suomen tytöillä. (Kupari ym. 2013, 70; Vettenranta ym. 2016a, 61.)

Vuoden 2015 PISA-tutkimuksessa havaittiin osaamiserojen kasvua etenkin pääkaupunkiseudun ja muiden alueiden nuorten välillä luonnontieteessä, lukutaidossa ja matematiikassa. Verrattuna pääkaupunkiseudun oppilaisiin, heikoimmin menestyivät Länsi- ja Itä-Suomen oppilaat. Sen sijaan Pohjois- ja Etelä-Suomen oppilaiden pistemäärät olivat lähestulkoon samalla tasolla. Pää- kaupunkiseudun tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua PISA 2015-tuloksissa varauksella, koska kouluotoksesta oli valikoitunut pois vuonna 2012 heikoimmin menestyneet pääkaupunkiseudun koulut. Osaamiserot tasaantuivat kolme vuotta myöhemmin tehdyssä PISA 2018 tutkimuksessa, joskin pääkaupunkiseudun tulokset ovat edelleen kaikissa sisältöalueissa parempia kuin muualla maassa. Ainoa merkitsevä ero havaittiin matematiikassa, jossa pääkaupunkiseudun tulos on mer- kitsevästi parempi kuin Itä-Suomen tulos. Koulujen otoskoko oli kuitenkin Itä-Suomessa pieni, joten tulos on suuntaa antava. (Leino ym. 2019, 62; Vettenranta ym. 2016a, 60.)

Kuten aiemminkin, myös PISA 2018-tutkimuksessa tyttöjen lukutaidon taso oli huomattavasti poikien tasoa parempi maan kaikilla alueilla. Suurin sukupuoliero lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä havaittiin Pohjois-Suomessa, matematiikassa myös Länsi-Suomessa. Pääkau- punkiseudulla havaittiin pienin sukupuoliero lukutaidossa sekä matematiikassa. Lukutaidossa erinomaisia osaajia oli eniten pääkaupunkiseudun tytöissä. Luonnontieteissä sukupuoliero oli pienin pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa. Alueen tytöt ja pojat saivat matematiikasta ja luonnontieteistä eniten erinomaisia pisteitä. Erinomaisten lukijoiden osuus oli pienin erityisesti Länsi-, Itä- ja Pohjois-Suomen poikien keskuudessa. Heikkojen lukijoiden osuudet olivat melko tasaisia kaikilla alueilla. (Leino ym. 2019, 66−67.)

Kun tarkastellaan alueen sisäistä vaihtelua, voidaan todeta, että maaseutu- ja kaupunkikoulujen välinen ero osaamisessa kasvoi selkeästi vuoden 2012 PISA-mittauksesta vuoden 2015 PISA- mittaukseen. Oppilaiden väliset erot kaikilla kolmella sisältöalueella olivat kuitenkin kohtuullisen pieniä. (Vettenranta ym. 2016a, 61.) PISA 2018-mittauksen mukaan tyttöjen ja poikien keskiarvot eri osaamisalueilla ovat suurimmat pienissä asutuskeskuksissa ja haja-asutusalueilla. Tyttöjen keskiarvot lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä eivät vaihtele paljoakaan koulun sijaintiympäristön mukaan, mutta pojilla keskimääräinen tulos on sitä heikompi, mitä pienem- mästä paikkakunnasta on kysymys. Jyrkimpinä erot näyttäytyvät lukutaidossa. Isojen kaupunkien tytöistä erinomaisia lukijoita on 22 prosenttia, mutta pienempien paikkakuntien pojista vain viisi prosenttia. (Leino ym. 2019, 67−68.)

Ruotsin kielen ja kirjallisuuden oppiaineen oppimistulosarvioinnissa huomattiin myös ero kau- pungeissa asuvien tyttöjen ja maaseudulla asuvien poikien välillä. Erot näkyivät ennen kaikkea Etelä-Suomen sekä Länsi- ja Sisä-Suomen alueiden sisällä, mutta ei näiden alueiden välillä. Etelä- Suomen oppilaiden keskiarvoero oli tyttöjen hyväksi 0,7 arvosanaa, Länsi- ja Sisä-Suomessa 1,2 arvosanaa. (Hellgren & Marjanen 2020, 5, 43.) Ruotsinkielisten koulujen poikaoppilaiden luku- taitotulokset ovat olleet jatkuvasti huolestuttavan heikkoja. Matematiikassa ja luonnontieteissä erinomainen osaaminen on harvinaisempaa myös pienempien paikkakuntien pojilla. Eniten erinomaisia matematiikan osaajia oli isojen kaupunkien pojissa. Myös ruotsinkielisten koulujen tyttöjen matematiikan osaaminen oli parempaa verrattuna ruotsinkielisten koulujen poikien ja muiden suomenkielisten oppilaiden tuloksiin. (Leino ym. 2019, 125.) Luonnontieteissä erinomaisia osaajia oli lukutaidon tapaan eniten isojen kaupunkien tytöissä. Riippumatta siitä, arviointiinko lukutaitoa, matematiikkaa tai luonnontieteitä, heikko osaaminen oli yleisintä pikkukaupunkien, taajamien ja haja-asutusalueiden pojilla. Heikkoja osaajia heitä oli noin viidennes. Oppilaiden välinen vaihtelu oli suurinta pääkaupunkiseudulla. (Leino ym. 2019, 67–68.) Alueellisessa tarkastelussa on huomioitavaa se, että koulun sijaintiympäristöllä näyttää olevan vaikutusta poikien tuloksiin, tyttöjen tulokset ovat samaa tasoa paikkakunnasta riippumatta.

Matematiikan ja luonnontieteiden osaamista mittaavassa TIMSS-tutkimuksessa havaittiin vuonna 2019 Itä-Suomen oppilaiden ja maaseutukoulujen keskimääräisen osaaminen merkittävää heikkene- mistä vuoden 2011 arviointiin verrattuna. Vuoden 2011 tutkimuksessa Itä-Suomen oppilaat olivat menestyneet parhaiten. Pojilla tämä osaamisen muutos oli merkittävästi suurempi kuin tytöillä.

Matematiikassa ja luonnontieteissä heikoiten menestyvien poikien osaamisen taso oli laskenut enemmän kuin heikosti menestyneiden tyttöjen. Muilla suuralueilla ei havaittu merkitsevää tu- losten heikkenemistä. Muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä ainoastaan maaseutukoulujen oppilailla. Vuonna 2019 parhaimmat pistemäärät olivat keskikokoisten tai ison kaupungin ja toisaalta Etelä-Suomen oppilailla, mutta erot muiden alueiden oppilaisiin olivat erittäin pieniä.

Osaamisen vaihtelu oli suurinta suurkaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla, mutta erot muihin alueisiin eivät olleet kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä. (Vettenranta ym. 2020a, 44−45, 81−82.) Vettenranta ym. (2016) toteavat Suomessa olevan selkeitä, pienempialaisia alueellisia osaamisen eroja, joiden syyt voivat olla sosioekonomisia ja kulttuurisia. On ilmeistä, että kasvavien erojen syyt löytyvät koulun ulottumattomissa olevista tekijöistä. Koulu ei voi muuttaa kodin kasvuym- päristöä tai taloudellisten ja sosiaalisten elinolojen erilaistumista maan eri osien välillä. Työelämän ja tuotantorakenteiden murros sekä talouden alavire ovat jo pitkään vaikuttaneet suomalaisten kuntien, koulutuksen järjestäjien ja perheiden elämään. Vaikutukset ovat olleet suurimmat niiden kohdalla, joiden edellytykset sopeutua muutoksiin ovat heikommat. Oppilaiden elämänpiirissä tapahtuvat muutokset siirtyvät heidän mukanaan myös kouluun. PISA-tutkijat toteavat muissa OECD-maissa olevan myös käynnissä vaikeita sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia, mutta siitä huolimatta nuorten osaamisen tasoa on onnistuttu parantamaan ja sosioekonomisen taustan vaikutus tuloksiin on säilynyt vakaana. Onko niin, että Suomessa ei ole pystytty huomioimaan nuorten elämänpiirissä ja elinolosuhteissa tapahtuneita poikkeuksellisen nopeita muutoksia.

Valtakunnallisen opetussuunnitelmauudistuksen sisältöjen uudistaminen näyttää osaamisen muutoksia vasta lähivuosina. Koulujen toimintakulttuurin muutoksissa on otettava huomioon entistä paremmin oppilaiden erilaisuus, kotitausta ja asuinpaikkojen kasvava erilaisuus. (Vetten- ranta ym. 2016a, 94–95.)

102