▪ Opetuksen painottuminen juridiikan yleisiin oppeihin ja oikeudelliseen yleissivistykseen tu- kee opiskelijoiden valmiuksia toimia monenlaisissa työtehtävissä.
▪ Opiskelijat saavat koulutuksesta hyvät valmiudet oppia uutta ja toimia itseohjautuvasti.
Stressinhallintakyky ja luovuus kehittyvät heikommin. Opiskeluhyvinvointi vaikuttaa opis- kelijoiden muutosvalmiuteen.
▪ Henkilöstön suuri työmäärä ja kiire heikentävät heidän mahdollisuuksiaan ennakoida muu- toksia ja vahvistaa muutosvalmiutta ja resilienssiä.
▪ Yksiköiden yhteiskunnallisen ennakointitiedon käytön systemaattisuus vaihtelee.
Oikeustieteellisten koulutusten muutosvalmiutta arvioidaan kolmesta näkökulmasta (ks. liite 1):
▪ Millaisilla menettelyillä koulutukset seuraavat työelämän ja yhteiskunnan muutostrendejä ja miten muutokset näkyvät oikeustieteen alan koulutuksissa?
▪ Miten opiskelijoiden kasvua omaa osaamistaan jatkuvasti kehittäviksi juristeiksi tuetaan opintojen aikana?
▪ Millaisia valmiuksia ja menettelytapoja yksiköillä on vastata muutostilanteisiin? Miten henkilökuntaa ja opiskelijoita tuetaan muutostilanteissa?
Sidosryhmäyhteistyö tukee yksiköiden kykyä ottaa koulutuksen sisältöihin ja toimintatapoihin ketterästi vaikutteita yhteiskunnasta. Koulutusyksiköillä on erilaisia tapoja sidosryhmäyhteis- työhön niin pitkäkestoisessa opetussuunnitelmatyössä kuin opintojaksojen opetusyhteistyössä.
Oikeustieteellinen koulutus ymmärretään laajasti käytännönläheisenä professiokoulutuksena, mikä tukee tiivistä yhteistyötä ulkoisten sidosryhmien kanssa. Opettajien autonomiaa kunnioittava toimintakulttuuri on linjassa tämän tavoitteen kanssa. Sidosryhmäyhteistyön ja sidosryhmiltä saadun palautteen hyödyntämisen systemaattisuus kuitenkin vaihtelee eri yksiköissä. Opetus- suunnitelmatyössä käytetään erilaista ennakointitietoa, mutta yksiköiden olisi hyvä vahvistaa yhteiskunnallisen ennakointitiedon merkitystä toimintansa kehittämisessä.
Työelämä muuttuu nopeasti; yksi ominaisuus esim. resilienssi; korkeakoulututkinnon tuottamat yleiset taidot nousevat esille. (Sidosryhmähaastattelu, OKM)
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Legal Tech Lab on esimerkki hankkeesta, joka tukee oikeustieteen opetuksen ja tutkimuksen muutosvalmiutta lisäämällä ymmärrystä työelämän ja yhteiskunnan digitalisaatiosta ja sen vaikutuksesta oikeuteen ja juristiprofessioon.
Legal Tech Lab on Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan oikeuden digitalisaatioon ja oikeusteknologiaan keskittynyt projekti.
Arviointiaineistojen ja -vierailuiden mukaan opiskelijoiden saaman yksilöllisen palautteen ja oh- jauksen määrä on suhteellisen alhainen ja vaihteleva. Osaamisen kehittymisestä saatavaa palautetta olisi syytä kehittää myös opiskelijoiden itsearviointitaitojen vahvistamiseksi: oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen edellyttävät usein tuekseen opettajan antamaa palautetta. Toisaalta arviointiaineistosta ilmenee, että yksiköiden pedagogiikka on varsin monipuolista ja sisältää myös onnistuneita itse- ja vertaisarvioinnin muotoja. Nämä tukevat opiskelijoiden jatkuvan oppimisen valmiuksia. Opiskelijoiden itse- ja vertaisarvioinnin käytäntöjä on hyvä jatkossa vahvistaa.
Valtakunnallinen uraseurantakysely sisälsi muutaman väitteen, joiden perusteella on mahdol- lista arvioida opiskelijoiden jatkuvan oppimisen taitoja sekä yleisempää muutosvalmiutta (ks.
taulukko 25).
TAULUKKO 25. Viisi vuotta sitten valmistuneiden oikeustieteen maistereiden arvio muutosvalmiu
teen liittyvien tietojen ja taitojen merkityksestä nykyisessä työssä sekä niiden kehittymisestä yliopistoopintojen aikana, Maistereiden uraseurantakysely vuodelta 2020 (n = 175), asteikko:
1 = ei lainkaan, 2 = vain vähän, 3 = jonkin verran, 4 = melko paljon, 5 = paljon, 6 = erittäin paljon MUUTOSVALMIUTEEN
LIITTYVIÄ YLEISIÄ VALMIUKSIA
KUINKA TÄRKEITÄ TIEDOT JA TAIDOT OVAT NYKYISESSÄ
TYÖSSÄSI (1–6)?
MITEN YLIOPISTO- OPISKELU KEHITTI KYSEISIÄ
VALMIUKSIA (1–6)?
kyky oppia ja omaksua uutta 5,5 4,5
luovuus 3,7 2,4
stressinsietokyky 5,4 3,7
itseohjautuvuus ja oma-
aloitteisuus 5,4 4,5
Uraseurantakyselyn vastausten mukaan oikeustieteen opinnot ovat kehittäneet hyvin opiskelijoiden kykyä oppia ja omaksua uutta sekä itseohjautuvuutta. Arviointiaineistosta ilmenevä tutkintojen painotus yleisiin oppeihin sekä yleisjuridiikkaan voidaan nähdä uuden oppimisen arvokkaana edellytyksenä: niiden hallinta tukee muuttuvien työtehtävien edellyttämän osaamisen hankkimista.
Stressinhallintakyvyn ja erityisesti luovuuden kehittyminen on muita osa-alueita heikompaa.
Luovuuden merkitys juristin valmiutena nousi esiin myös sidosryhmähaastatteluissa. Kyky uudenlaisten toimintamallien kehittämiseen ja kokeiluun on yksi osa yksilön muutosvalmiutta, ja koulutuksen pedagogisilla ratkaisuilla tätä voitaisiin tukea.
’…tarvitaan virkamiestä, joka kokeilee uutta.’ (Sidosryhmähaastattelu, valtion virasto)
Opiskelijoiden valmiuksia muutoksiin on heikentänyt myös korona-aika sekä yleiset suorituspai- neet: ”opiskelijoiden suorituspaineet, kilpailu ja se, että pitää esittää, että kaikki on hyvin” (yliopisto- opiskelijoiden työpaja). Opiskelijat kokivat, että kovat arvosana- ja suorituspaineet sekä kilpailu tulevista työpaikoista ja auskultointipaikoista heikentävät heidän hyvinvointiaan sekä luovat stressaavaa opiskeluilmapiiriä. Korona-aikana lisäksi yksinäisyyden kokemukset, sosiaalisten verkostojen ja tapaamisten puute, joustamattomat opiskelutavat ja osaamisen arviointitavat sekä integroimattomuus koulutusyksikköön ovat lisänneet pahoinvointia ja stressiä. Varsinkin ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat olleet yksinäisiä. Ratkaisuiksi opiskelijat esittivät nykyistä joustavampia opiskelu- ja suoritustapoja, vuorovaikutteisempia etäluentoja, henkilökunnan di- gitaalisten taitojen parantamista ja etäopinnoissa tukemista sekä sitä, että edes jotakuta henkilö- kunnasta kiinnostaisi, mitä opiskelijoille kuuluu ja miten he voivat.
Osa sidosryhmistä otti esiin yleisiä työelämässä pärjäämisen taitoja. Työ on usein kuormittavaa, ja työmäärän ja stressin hallitseminen on tärkeää:
Työelämässä pärjääminen, työmäärän, rajojen hallitseminen, perhe-elämän ja työn yhteensovit- taminen. Meillä asianajoalalla projektityyppistä, ihmiset väsyvät. [Keskeinen työelämätaito on]
itsensä säästäminen työelämässä. (Sidosryhmähaastattelu, asianajaja)
Arviointiaineiston perusteella on vaikea päätellä yleisemmin yksiköiden muutosvalmiuden tasoa.
Teemasta on mahdollista tehdä päätelmiä sen perusteella, kuinka koronapandemian vaatima siirtymä etätyöhön ja etäopetukseen onnistui. Tältä osin arviointiaineistosta nousee kolme kes- keistä havaintoa:
▪ Yksiköt ja niiden henkilökunta kykenivät pääsääntöisesti varsin sujuvaan siirtymään.
▪ Opettajien väliset toimintatapojen erot olivat suuria. Nämä erot kertovat todennäköisesti useista asioista, kuten aiemman koulutuksen ja osaamisen eroista, työnkuvien ja elämän- tilanteiden eroista sekä muutokseen liittyvien asenteiden ja odotusten eroista.
▪ Niin opettajat kuin opiskelijatkin saivat siirtymään tukea, mutta tuki koettiin osin riittä- mättömäksi.
Korkeakoulujen yleisenä haasteena on, kuinka henkilöstöä ja opiskelijoita voidaan valmistaa mahdollisiin tuleviin muutoksiin henkilöstökoulutuksen ja ohjauksen avulla. Opettajien ja tutki- joiden kynnys osallistua muutosvalmiutta kehittävään koulutukseen tai työnohjaukseen voi olla korkea. Autonominen toimintakulttuuri korostaa yksilöiden välisiä eroja. Koulutusyksiköissä ja korkeakouluissa on syytä hakea tähän ratkaisuja.
MUUTOSVALMIUKSIA KOSKEVAT SUOSITUKSET
▪ Koulutusyksiköiden tulee vahvistaa yhteiskunnallisen ennakointitiedon merkitystä toimin- tansa kehittämisessä.
▪ Opiskelijoiden stressin hallintaa ja luovuutta vahvistavia ohjaus-, opetus- ja arviointikäytän- töjä tulee kehittää yhteistyössä korkeakoulujen tukipalveluiden kanssa.
▪ Henkilökunnan mahdollisuuksia osallistua muutosvalmiutta vahvistavaan koulutukseen ja ohjaukseen tulee lisätä.
▪ Yksiköiden tulisi edelleen kehittää valmiuksiaan hyödyntää digitaalisia apuvälineitä ja rat- kaisuja opetuksessaan sekä ymmärrystään digitalisaation vaikutuksista yhteiskuntaan ja työelämään, mitä voidaan pitää olennaisena muutoksiin varautumisessa.