Heta Ahtiainen
ERITYISHERKKYYDEN TUNNISTAMINEN ALAKOULULAISESTA
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta
Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Lokakuu 2018
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Tekijät – Author
Heta Ahtiainen Työn nimi – Title
ERITYISHERKKYYDEN TUNNISTAMINEN ALAKOULULAISESTA
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Kasvatustiede Pro gradu -tutkielma x Lokakuu 2018 45
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten oppilaan herkkyyttä voidaan tunnistaa kouluympäristössä Erityisherkkyys on käsitteenä melko uusi ja koulukontekstissa vähän tutkittu. Temperamenttipiirteiden vaikutuksesta koulumenestykseen on kuitenkin tutkimustietoa, joten tutkimuksessa on käytetty luotettavaksi käyttäytymisenmittariksi todettua vahvuuksien ja vaikeuksien kyselyä erityisherkkyyttä mittaavan
itsearviointiin perustuvan kyselyn lisäksi. Tutkimustehtävänä oli selvittää millaisia erityisherkkyyksiä oppilaissa ilmenee kouluympäristössä sekä oppilaan että opettajan havaitsemina ja miten oppilaiden erityisherkkyys on yhteydessä oppilaan käyttäytymisen vahvuuksiin ja vaikeuksiin.
Tutkimus toteutettiin Itä-Suomessa sijaitsevien alakoulujen 3. ja 4. luokissa. Tutkimukseen osallistui kolme koululuokkaa ja yhteensä 60 oppilasta. Oppilaat vastasivat erityisherkkyyden itsearviointikyselyyn (Highly Sensitive Child Scale=HSCS), johon myös opettaja vastasi jokaisesta oppilaastaan vaikeuksien ja vahvuuksien kyselylomakkeen lisäksi. Aineiston analyysissä käytettiin tilastollisia menetelmiä.
Tuloksia tarkastellessa selviää, että oppilaan ja opettajan arviot oppilaan erityisherkkyydestä eroavat toisistaan. Tämän tutkimuksen aineistossa erityisherkkyyden jakautuminen myötäilee aiempien tutkimusten piirteen jakautumista. Erityisherkkyyden ja vaikeuksien ja vahvuuksien kautta havainnoidun käytöksen välillä ei löytynyt tilastollista yhteyttä.
Erityisherkkien osuus väestöstä on arvioitu olevan jopa yksi viides osan, joten herkkiä oppilaita löytyy joka luokasta ja näin ollen jokaisen opettajan tulisi ottaa se huomioon
työssään. Lisäkoulutus temperamenttieroista ja erityisherkkyydestä olisi todella tarpeellista sekä opettajien koulutusvaiheessa että täydennyskoulutuksena ja voisi tarjota monelle herkästi kuormittuvalle erityisherkälle oppilaalle tasavertaisemmat mahdollisuudet oppimiseen.
Avainsanat – Keywords
erityisherkkyys, The highly Sensitive Person (HSP), aistitiedon käsittelyn herkkyys
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
School of Applied Educational Science and Teacher Education Tekijät – Author
Heta Ahtiainen Työn nimi – Title
IDENTIFICATION OF HIGHLY SENSITIVE PERSON IN ELEMENTARY SCHOOL
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages
Education Pro gradu -tutkielma x October 2018 45
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
The purpose of this study was to investigate how one can identify highly sensitive students in a school environment. The study of highly sensitive people is a relatively new topic and very little studied in the context of school. However, research exists on how temperamental tendencies influence success in school. Therefore in addition to self reporting on special sensitivity, we also used an established questionnaire that measures student’s strengths and weaknesses. The purpose of this study was to investigate the variety of high sensitivities students express in a school environment, both as observed by the students themselves as by the teacher. We also investigated how high sensitivity is linked to strength and weaknesses in the students behavior.
The study was conducted in the elementary school classes 3 and 4 in Eastern Finland. Three classes participated in the study, totaling 60 students. The students filled the Highly Sensitive Child Scale (HSCS) questionnaires themselves, and the teachers also filled out this questionnaire for each student, as well as the Strengths and Weaknesses questionnaire (SDQ). In the analysis statistical methods were used.
The results show that students and teachers assessments regarding high sensitivity differ. In this study high sensitivity traits are in agreement with prior studies. Behavior between being a highly sensitive person and assessment of strength and weaknesses were not statistically correlated.
The percentage of highly sensitive people has been estimated to be as high as 20%, and thus highly sensitive students can be found in every class and is relevant for all teachers. Additional training both at the basic teacher training as well as an additional extra courses is merited to educate the teachers on high sensitivity students which could lead to more equal learning environment to highly sensitive students who become more easily burdened by their school environment.
Avainsanat – Keywords
Highly sensitive, The highly Sensitive Person (HSP), Sensory-Prossessing Sensitivity
SISÄLTÖ
1 Johdanto ...1
2 Erityisherkät oppilaat ...4
2.1 Erityisherkkyys käsitteen muodostuminen ... 5
2.2 Miten erityisherkkyys vaikuttaa? ... 7
2.3 Erityisherkkyys ei ole sairaus ... 8
2.4 Erityisherkkyyden tunnistamisen menetelmät ... 10
2.5 Erityisherkkyyden itsearviointitesti lapsille ... 11
2.6 Erityisherkkä oppilas ... 11
3 Temperamentti ja erityisherkkyys koulukontekstissa ... 13
3.1 Temperamentti ... 13
3.2 Temperamentin yhteydet koulunkäyntiin ... 14
4 Tutkielman tavoitteet ja tutkimuskysymykset ... 17
5 Tutkimuksen toteuttaminen ... 18
5.1 Tutkimuksen kohdejoukko ... 18
5.2 Tutkimusmenetelmä ... 19
5.2.1 Erityisherkkyyden itsearviointikysely lapsille ... 19
5.2.2 Vahvuuksien ja Vaikeuksien Kyselylomake ... 20
5.3 Aineiston analyysi ... 21
6 Tutkimustulokset ... 23
6.1 Oppilaiden erityisherkkyydet ... 23
6.1.1 Oppilaiden tunnistama erityisherkkyys ... 23
6.1.2 Oppilaiden erityisherkkyys opettajan tunnistamana ... 24
6.1.3 Miten oppilaan ja opettajan arviot vastaavat toisiaan? ... 24
6.2 Oppilaan erityisherkkyys ja oppilaan käyttäytymisen vahvuudet ja vaikeudet? ... 26
7 Pohdinta ... 28
7.1 Herkkyyden tunnistaminen oppilaasta ... 28
7.2 Herkkien oppilaiden käytöksen erot muista oppilaista ... 30
7.3 Rajoitukset ja vahvuudet ... 31
7.5 Jatkotutkimus ja -toimet ... 33
Lähteet ... 35 Liitteet
1 Johdanto
Opettaja kohtaa luokassa yhtä monta temperamenttisekoitusta kuin on oppilaita. Tempera- mentin ja koulumenestyksen yhteyttä on tutkittu kansainvälisesti ja myös Suomessa (Kelti- kangas-Järvinen & Mullola 2014, 7).Jokainen oppilas on yksilö, mutta yhteisiäkin piirteitä löytyy. Erityisherkkyys on yksi piirre, joka yhdistää arvioilta 15-20% väestöstä (Aron 2014, 23). Erityisherkkyys on käsitteenä uusi ja siitä löytyy toistaiseksi niukasti suomalaista tutki- mustietoa. Aron ja Aron (1997) ovat esittäneet erityisherkkyyttä käsitteeksi tälle piirteelle ja heidän tutkimuksensa on edistänyt piirteen tunnistamiseen käytetyn itsearviokyselyn kehit- tämistä, joka toimii toistaiseksi suuntaa antavana mittarina erityisherkkyyden tunnistami- selle.
Kouluympäristöön kohdistuva temperamenttitutkimus sivuaa aihetta läheltä (Keltikangas- Järvinen, 2006). Temperamentti varmistaa yksilöllisyytemme. Ihmisten erilaisuus näkyy siinä, miten he suhtautuvat uusiin tilanteisiin ja asioihin. Toiselle tilanne aiheuttaa kutkutta- vaa jännitystä, kun taas toiselle sama tilanne on järkyttävä säikähdys. Temperamentti on voimakkaasti sidoksissa biologiaan ja pysyvä ominaisuus. Tämän hetken käsitys on, ettei temperamentti ole yhteydessä älykkyyteen tai kognitiivisiin kykyihin ja yhteydet ovat niin monimutkaiset, että ne on hyvä pitää riippumattomina toisistaan. (Keltikangas-Järvinen &
Mullola 2014, 37.)
Erityisherkkyys on persoonallisuuspiirre, joka viittaa taipumukseen käsitellä ärsykkeitä ja tietoa muita voimakkaammin ja syvemmin (Aron & Aron 1997; Aron, Aron & Jagiellowicz 2012, 262-282). Tieteellisessä yhteydessä piirrettä kutsutaan aistitiedon käsittelyn herkkyy- deksi (SPS = sensory processing sensitivity). Erityisherkkyys ei ole uusi piirre, vaan se on aiempaa täsmällisempi nimitys jo tunnetulle piirteelle. Ennen erityisherkkyys käsitteen muo- toutumista, siitä on mainintoja muun muassa persoonallisuustutkimuksen eri osa-alueilla sekä aistiherkkyyksiin liittyen. Aron (2015, 17) toteaa, että lapsuudenkokemusten tavallista
suurempi vaikutus erityisherkkien aikuiselämään sai hänet tutkimaan asiaa ja kirjoittamaan siitä.
On esitetty, että opettajille tieto oppilaan erityisherkkyydestä olisi tärkeä, koska erityisherkät ovat yleensä tunnollisia ja yrittävät parhaansa, mutta ylivirittyvät muita herkemmin ja suo- riutuvat silloin heikommin kuin normaalisti (Aron 2014, 234). Erityisherkän oppilaan myön- teisten koulukokemuksien edellytyksiä voitaisiin edesauttaa, jos opettaja olisi tietoinen piir- teestä ja osaisi ottaa sen huomioon. Positiivinen kannustus kotona ja koulussa vaikuttaa erityisen suotuisasti erityisherkkiin lapsiin. Kasvatusympäristön kannustaminen auttaa lasta uskomaan itseensä ja omiin kykyihinsä. Lisäksi positiivinen oppimisympäristö auttaa oppi- lasta innostumaan koulunkäynnistä ja uskomaan enemmän itseensä (Pluess & Belsky 2013).
Suomalainen peruskoulu on muutoksessa ja olisi tärkeää huomioida tässä muutoksessa kaikki oppilaat. Opetussuunnitelma 2016 mahdollistaa monenlaisia lähestymistapoja lähes entisellään pysyneisiin oppisisältöihin. Oppimisympäristöt, yhteisopettajuus, monialaiset projektit ja ilmiöpohjainen oppiminen ovat olleet paljon esillä mediassa. Esimerkiksi Van- taalla Hämeenkylän yläluokilla on kokeiltu jopa 75 oppilaan ryhmässä opiskelua. Paikalla on ryhmästä riippuen 3-5 opettajaa ja avustajaa, jotka kiertävät auttamassa oppilaita. Ajoit- tain melua kuvataan järkyttävänä ja tarjolla on kuulosuojaimia keskittymisen avuksi. Osalle oppilaista tällainen pedagogiikka sopii erinomaisesti, lopuista suurin osa pärjäilee, mutta sitten on pieni ryhmä esimerkiksi erityisherkät lapset, jotka ovat vaarassa pudota kyydistä.
(Salomaa 2018).
Opetussuunnitelman uudistuksien keskeisimmät tavoitteet ovat oppilaan oman aktiivisuuden vahvistaminen, opiskelun merkityksellisyyden lisääntyminen ja onnistumisen kokemuksien mahdollistaminen jokaiselle oppilaalle. Uusikylä (2018) kirjoittaa koulutilojen ja pedagogiikan uudistamisesta. Oppilaan perustarpeita ovat turvallisuus, pienyhteisöön kuuluminen ja kuulluksi tuleminen. Meluisat opiskelutilat, nyt muodissa oleva luokattomuus ilman sisäseiniä ja ilman omaa työpistettä saattavat aiheuttaa stressiä ja turvattomuutta oppilaalle. Vielä enemmän voi- daan kuvitella edellä mainittujen seikkojen kuormittavan erityisherkkää oppilasta. Yhteiskun- tamme ei suosi herkkiä yksilöitä. Ympäristöt ja elämänrytmi on hyvin pitkälti rakennettu keski- verto ihmiselle sopivaksi. (Heiskanen 2016, 165.)
Tämän tutkielman lähtökohtana on ollut ajatus tutkia koulukontekstissa vielä vähäisesti tun- nettua ja tutkittua aihetta erityisherkkyys. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten opettaja ja oppilaat tunnistavat erityisherkkyyden koulukontekstissa. Suomessa erityisherkkiin oppilai- siin suunnattua tutkimusta koulukontekstissa on toistaiseksi hyvin niukasti saatavilla. Muun
muassa Mokkila (2017) on pro gradu -tutkielmassaan perehtynyt erityisherkkien opettajien kokemuksiin, mutta tutkimuksessa selvitetään myös millaisia ovat erityisherkkien oppilaiden käyttäytymisen vahvuudet ja vaikeudet. Tässä tutkielmassa selvitetään voisiko tähän vali- tuilla jo olemassa olevilla mittareilla havaita piirrettä kouluympäristössä.
2 Erityisherkät oppilaat
Erityisherkkä ihminen eli highly sensitive person (HSP) on tutkimusten pohjalta määritelty käsite, johon viitataan tieteellisissä yhteyksissä käsitteellä aistitiedon käsittelyn herkkyys.
Se on luonteenpiirre, joka viittaa taipumukseen käsitellä ärsykkeitä voimakkaammin ja sy- vällisemmin kuin muut. Se on osoitus erityisen herkästä keskushermojärjestelmästä ja vai- kuttaisi olevan geneettisesti periytyvä. (Aron et al. 2012, 262-282.) Erityisherkkyydessä on kyse normaalista ominaisuudesta, ei viasta, vammasta eikä sairaudesta. Tällä synnynnäi- sellä tunne- ja aistiherkkyydellä on monia vaikutuksia ihmisen elämään, kuten kokemisen tapoihin, ymmärryksen syvyyteen kuin jaksamiseenkin. Koska kyseessä ei ole sairaus, sitä ei voida diagnosoida vaan tunnistaminen perustuu itsearviointiin. (Heiskanen 2016, 14-15.)
Aron (2014, 16 - 20) kuvailee piirrettä lyhenteellä EVÄS (DOES), jossa E (D= Depth of processing) on emotionaalinen reaktio- ja eläytymiskyky, mikä tarkoittaa sekä empaatti- suutta että vahvempaa reagointia tunteisiin. Erityisherkät reagoivat voimakkaammin niin myönteisiin kuin kielteisiinkin kokemuksiin. V (O= Easily Overstimulated) viittaa vivahteiden herkkään vaistoamiseen, joka ei tarkoita varsinaisesti terävämpiä aisteja, vaan erityis- herkkä huomaa pieniä yksityiskohtia, jotka muilta jää huomaamatta. Tämä on usein herkälle itselleen selkein viesti piirteen olemassa olosta. Ä (E=Emotionally reactive) kertoo ärsyk- keiden liiallisesta aistimisesta, joka liittyy samalla myös edelliseen kohtaan. Erityisherkän hermosto reagoi eri tavoin kuin ei herkän, joten herkkien elimistö kuormittuu helpommin, koska tietoa ja vivahteita vastaanotetaan niin paljon (Aron et al. 2012, 262-282). S (S=Sen- sitive to subtle stimuli) merkitsee syvällistä tiedon käsittelyä. Erityisherkät käsittelevät tietoa tavanomaista enemmän ja miettivät vaihtoehtoja pidempään. He tekevät sen olivatpahan siitä tietoisia tai eivät. Erityisherkkien ihmisten välillä on myös eroja, eikä se ole kenenkään ainoa piirre. Myös kyky havainnoida riippuu siitä miltä ihmisestä juuri sillä hetkellä tuntuu.
Väestöstä 15-20% on esitetty olevan erityisherkkiä ja samankaltainen jakautuminen näyt- täisi ilmenevän osassa lajeja myös eläinmaailmassa. Herkät yksilöt ovat ihmisten selviyty- misen kannalta oleellisessa osassa. He huomaavat ympäristön vivahteet, kuten mitä uusia ruokia on turvallista syödä tai mitä vaaroja välttää. Tämän ansiosta he selviytyvät paremmin uusissa olosuhteissa. Heidän serotoniinitasonsa on matalampi, millä voi olla yhteys masen- nukseen, mutta siinä on myös etuja, kuten parempi opitun materiaalin muistaminen, pää- töksenteko ja yleisesti parempi psyykkinen toiminta. Myönteiset elämänkokemukset lisää- vät heidän positiivista mielenterveyttään, jopa enemmän kuin muilla. Erityisherkkä vähem- mistö on omaksunut selviytymisstrategiakseen varmistamisen, tarkkailun, pohdinnan ja ha- vainnon käsittelyn ennen toimintaa. Jos tilanne vastaa aiemmin koettua, herkkä yksilö ha- vaitsee sen nopeasti ja pystyy reagoimaan nopeammin kuin muut. Lyhyesti sanottuna her- kät siis käyttävät yksityiskohtien tarkkaa havaitsemista parempien ennusteiden tekemiseen.
Joskus siitä on hyötyä, toisinaan ylimääräinen huomio ja panostus eivät tuota tulosta. (Aron 2014, 12 - 14.)
Erityisherkkyys ei ole piirteenä uusi, mutta se on nimetty vasta vuosituhannen vaihteessa.
Sen havaitseminen käytöksestä voi olla hankalaa. Piirrettä on aiemmin kutsuttu muun mu- assa ujoudeksi, arkuudeksi, vetäytyneisyydeksi tai sisäänpäin suuntautuneisuudeksi, joista mikään ei kuitenkaan anna siitä tarkkaa kokonaiskuvaa. Erityisherkkyyden on osoitettu ole- van osittain itsenäinen piirre eikä se liity sulkeutuneisuuteen ja tunteellisuuteen. Erityisher- kät ihmiset tekevät piirteen tarkkailusta vaikeaa, sillä herkkyys ympäristölle auttaa heitä so- pimaan joukkoon ja he tekevät kaikkensa, etteivät erottuisi. Myöskään yhteiskunta ei pidä piirrettä ihanteellisena, jolla on ollut suuri vaikutus erityisherkkiin ihmisiin. Hyvää tarkoittavat aikuiset ovat voineet koettaa auttaa lasta pääsemään siitä yli ja kaverit ovat ehkä joskus olleet ilkeitä. Vielä aikuisenakin erityisherkän voi olla vaikeampi löytää sopivaa elämänuraa tai ihmissuhdetta. (Aron 1997, 361, Aron 2014, 22-23.)
2.1 Erityisherkkyys käsitteen muodostuminen
Aron ja Aron (1997) ovat kehittäneet käsitteet erityisherkkyys ja aistitiedon käsittelyn herk- kyys. Aistitiedon käsittely ei tässä liity sinänsä tuntoelimien toimintaa, vaan siihen proses- siin, joka tapahtuu, kun aistitietoa kuljetetaan aivoihin ja käsitellään siellä. Ensimmäisiä yri- tyksiä käsitteellistää tämän suuntaisia piirteitä, oli Eysenckin (1957) teoria sulkeutuneisuu- desta, jossa sisäänpäin suuntautuneiden henkilöiden matalan aistikynnyksen ja korkeam- man valppauden tason on selitetty johtuvan heidän yleisesti kohonneesta kiihtymyksen ti-
lasta, joka taas johtaa matalampaan kynnykseen kiihtyä. Myöhemmissä tutkimuksissa eri- tyisherkkien piirteiden liittymisestä tähän prosessiin on olemassa johdonmukaisia todisteita.
Ennen termiä erityisherkkä on piirrettä tutkittu monista lähtökohdista. Esimerkiksi Grayn (1981) persoonallisuusteoria levisi laajalle ja tunnetaan etenkin aivojen BAS ja BIS systee- mien määritelmästä. Sen on osoitettu olevan tärkeä temperamenttierojen selittäjä. BAS eli käyttäytymisen aktivoiva systeemi (behavioral activation system) tarkoittaa, että henkilö, jolla tämä on piirteistä vahvempi, tavoittelee toiminnastaan seuraavaa palkintoa aktiivisesti.
BIS-taipuvainen henkilö taasen pyrkii välttämään rangaistuksen. BIS onkin lyhenne sa- noista käyttäytymisen estävä systeemi (behavioral inhibition system). Kaikista ihmisistä löy- tyy nämä molemmat systeemit, mutta yleensä toinen näistä on vahvempi toista. Teoria ei kuitenkaan anna tyydyttäviä vastauksia siinä tutkittuun sisäänpäin suuntautuneiden henki- löiden aistikynnyksen mataluuteen, joten se ei myöskään selitä erityisherkkien kokonaisval- taista piirteiden kirjoa (Gray 1981, 1985, 1991).
Aron ja Aronin ensimmäisen tutkimuksen tuloksena syntyi ”Oletko sinä erityisherkkä ihmi- nen?” –itsearviointitestin pohja ja samalla onnistuttiin osoittamaan, että erityisherkkyys ei tarkoita samaa kuin sisäänpäin suuntautuneisuus tai niin kutsuttu neuroottisuus. Piirteen on kuitenkin osoitettu liittyvän neuroottisuuteen, sillä herkkien taipumus kiihtyä helposti liit- tyy huolehtimiseen, kireyteen sekä jännittyneeseen käytökseen eli samoihin piirteisiin kuin neuroottisuus. Kokonaisuudessaan erityisherkkyys on neuroottisuutta paljon laajempi ko- konaisuus. (Aron & Aron 1997; Smolewska, McCabe & Woody 2006; Grimen & Diseth 2016.)
Erityisherkkyyden on arveltu olevan geneettisesti periytyvää ja sen tutkiminen on kiinnosta- nut tutkijoita (Chen, Chen, Moyzis, Stern, He, Li, Li, Zhu, & Dong 2011; Suomi 1991). Chen kollegoineen (2011, 7) havaitsi erityisherkkyystestin positiivisen tuloksen liittyvän seitsemän erilaisen dopamiinia säätelevän geenin kymmeneen muunnelmaan. Tutkimuksissa ei ole aiemmin löydetty yhtä vahvoja yhteyksiä geeneihin, mutta tutkimuksen kohteena ovatkin olleet yksittäiset persoonallisuuspiirteet, kuten tunnollisuus tai sisäänpäin suuntautunai- suus. Kiinalaiset tutkijat valitsivat erityisherkkyyden kohteekseen, koska arvelivat sen ole- van syvemmin juurtunut hermostoon kuin yksittäiset piirteet.
Piirteen geneettiseen ilmenemiseen on löytynyt tietoa myös reesusapinoiden tutkimuk- sesta. Tämän apinalajin vähemmistöllä esiintyy synnynnäinen piirre, jota kutsutaan ”her- mostuneisuudeksi”. Näihin hermostuneisiin yksilöihin stressaavissa oloissa kasvaminen on
vaikuttanut tavallista voimakkaammin. Tutkimuksissa on selvitetty, että niiden aivoissa on vähemmän serotoniinia, kuten masentuneilla ihmisilläkin. Aivot käyttävät serotoniinia tiedon kuljettamiseen ja hermostuneilta reesuapinoilta on löydetty geneettinen muutos, joka ai- heuttaa sen yleistä alhaisuutta ja stressi laskee sitä entisestään. (Suomi 1991.) Herkillä ihmisillä on sama geneettinen eroavaisuus, jota esiintyy vain näillä kahdella kädellisellä la- jilla. Serotoniinitason alentumisen aiheuttaa krooninen ylivirittyneisyys, stressi tai varhainen trauma, ei perinnöllinen piirre eli erityisherkkyys. Tämä on osoitus siitä, miksi kuitenkin eri- tyisherkän olisi tärkeää välttää kroonista ylivirittyneisyyttä. (Aron, 2014, 12, 209).
2.2 Miten erityisherkkyys vaikuttaa?
Paljon on tutkittu, miten erityisherkkyys on yhteydessä muihin asioihin, kuten aikuisten ujou- teen (Aron, Aron & Davies 2005), terveyteen (Aron 2014; Grimen & Diseth 2016) tai ”Big Five” persoonallisuusulottuvuuksiin (Smolewska, McCabe & Woody 2006). Norjassa on tut- kittu, aistitiedon käsittelyn herkkyyden yhteyttä persoonallisuuteen ja omakohtaisiin terveys- haittoihin. Tutkimuksessa erityisherkkyys on vastausten perusteella jaettu kolmeen vaikut- tavaan tekijään: helposti kiihtyvä, esteettinen herkkyys ja matala aistikynnys. Näitä tekijöitä vertailtiin persoonallisuustestin ja kouluikäisille tarkoitetun terveyskyselyn tuloksiin. Erityis- herkkyys näyttäisi olevan yhteydessä persoonallisuuteen neuroottisuuden sekä avoimuu- den kautta. Terveyshaittoihin vaikuttaa herkkien ihmisten taipumus ylikuormittua ulkoisista ja sisäisistä ärsykkeistä, sillä on yhteys somaattisiin vaivoihin, kuten neuroottisuudellakin.
(Grimen & Diseth 2016.)
Erityisherkkyyden kanssa yhtä aikaa on tehty muutakin samankaltaista tutkimusta. Belsky ja Pluess (2009) ovat tutkineet differentaali vastaanottavuutta ja lähestyvät aihetta evoluu- tiobiologian kautta. Tutkimus keskittyy siihen, että yksilöt ovat eri lailla alttiita ympäristövai- kutuksille, joten siksi osaan yksilöitä vaikuttavat kielteiset ja myönteiset kokemukset enem- män kuin toisiin. Pluess (2015, 2017) on tuonut esiin uuden termin Vantage Sensitivity, jolle ei vielä ole löytynyt suomenkielistä vastinetta. Lähtökohta käsitteelle on kuitenkin lähestyä herkkyyttä entistä positiivisemmassa valossa, keskittyen sen hyviin puoliin ja herkän yksilön kehitystä tukeviin asioihin. Pluess ja Boniwell (2015) tutkivat koulupohjaisen masennuksen ennaltaehkäisyohjelman vaikutuksia erityisherkille yksilöille. Erityisherkkyys toimi merkittä- vänä hoitovasteen ennustajana niin, että aistitiedon käsittelyn herkkyyden omaavat nuoret hyötyivät ohjelmasta eniten. Herkän ihmisen keskushermojärjestelmä on herkistynyt, mikä mahdollistaa syvällisemmän ympäristön ja ärsykkeiden työstämisen, joten vaikutuksien ar-
vellaan siksi olevan näkyvämmät. Tämä on ensimmäinen empiirinen tulos Vantage Sensi- tivity -nimikkeen alla.
Erityisherkkyyttä löytyy sekä naisista että miehistä. Yhteiskunnassa vallitsee kuitenkin vahva kuva siitä, miten poikien ja tyttöjen tulee käyttäytyä. (Aron 2014, 96.) Erityisherkät ihmiset on kuitenkin tutkimustulosten pohjalta jaettu kahteen eri ryhmään, mutta ei suinkaan sukupuolen mukaan. Pienemmässä ryhmässä herkillä on ollut vaikeuksia lapsuudessa ja he ovat useammin introvertteja ja tunteellisempia. Piirre ei tule niin vahvasti esiin isomman ryhmän yksilöissä, jossa lapsuus on sujunut normaalisti. On voitu päätellä, että ympäristöllä on erityisherkälle lapselle paljon merkitystä loppu elämän osalta. Herkät, jotka ovat saaneet kotoa tukea temperamentilleen, ovat pärjänneet elämässään erinomaisesti. (Aron 1997, 363.) Aronin (2014, 13) mukaan tanskalainen tutkija Licht kollegoineen on havainnut, että herkkyyteen liittyvällä matalalla serotoniinitasolla on myös myönteisiä vaikutuksia, kuten entistä parempi opitun materiaalin muistaminen, päätöksenteko ja yleisesti parempi psyyk- kinen toiminta.
Tutkimusten pohjalta on arvioitu 70% erityisherkistä olevan Introvertteja ja loput ekstrovert- tejä. Lähes kaikki julkaistusta kirjallisuudesta ja määrityksistä kohdistuu pääosin sisäänpäin suuntautuneisiin erityisherkkiin. (Aron 2014, 115 - 116.) Ulospäin suuntautunut erityis- herkkä (eli HSE = Highly Sensitive Extrovert) on käsiteperheen uusin tuttavuus. Tärkeintä on pitää mielessä erityisherkän pääpiirteet, joita Aron (2014) kuvaa EVÄS lyhenteellä. Ne erottavat herkän henkilön ei lainkaan herkästä, joka on kaikkein suurin ero ryhmien kesken.
Herkkien kesken erot ulos- tai sisäänpäin suuntautuneisuudessa ovat myös merkittäviä, mutta pohjaavat kuitenkin samoihin peruspiirteisiin. Ekstrovertit herkätovat sosiaalisempia ja viihtyvät ulkona maailmassa paremmin, mutta kuten introvertit herkät hekin väsähtävät ärsyketulvasta ja kaipaavat lepoa omissa oloissaan, kunnes jaksavat taas kohdata ihmisiä.
Suurin ero näiden kahden tyypin välillä ehkä onkin, että introvertit viihtyvät ensisijaisesti yksin, kun taas ulospäin suuntautuneet herkät saavat energiaa ihmiskontakteista ja jakavat mielellään ajatuksiaan läheistensä kanssa. Yksin oloa he kaipaavat lähinnä latautumiseen.
Kun ekstrovertti herkkä viettää liikaa aikaa sisäisessä maailmassaan hän saattaa tulla le- vottomaksi tai jopa masentua. (The Highly Sensitive Person, 2018.)
2.3 Erityisherkkyys ei ole sairaus
Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä vamma, joten siihen ei ole diagnoosia, kuten moniin mui- hin erityispiirteisiin on (Aron 2014). Piirrettä voidaan verrata ADHD ja autismikirjoon, jotka
valikoituivat tähän vertailuun, koska ne sijoittuivat Tilastokeskuksen vuoden 2010-2011 pe- rusopetuksessa erityisopetuksen perusteina sijalla 3. sekä 5.
Autismikirjon häiriössä on kyse koko elämän mittaisesta tilasta, joka johtuu keskushermos- ton erilaisesta kehityksestä. Se vaikuttaa lähinnä siihen, miten henkilö viestii ja on muiden ihmisten kanssa, sekä siihen, miten hän aistii ja kokee ympäröivän maailman. Autismikirjon henkilöiden käyttäytymisessä voidaan huomata yhteisiä näkyviä ja tunnistettavia piirteitä, vaikka yksilölliset erot ovatkin huomattavia. Kaikilla autistisilla henkilöillä ilmenee vaikeuksia sosiaalisessa kommunikaatiossa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä sosiaalisessa mielikuvituksessa. Monilla autismikirjon henkilöillä on aistisäätelyyn liittyviä erityispiirteitä, kuten yli- ja aliherkkyyksiä liittyen ääniin, valoon, kosketukseen, hajuihin, makuihin ja värei- hin. Lisäksi autismikirjon henkilöitä yhdistää erityinen stressiherkkyys. Diagnoosia tehtä- essä tärkeimmiksi osa-alueiksi nousevat kommunikointi, sosiaalinen vuorovaikutus ja kiin- nostuksen kohteet. (Autismiliitto, autismikirjo.)
Toisin kuin autismikirjossa ei erityisherkällä ole yleensä ongelmia sosiaalisessa osaami- sessa. Erityisherkät oppivat usein säätelemään sosiaalista aktiivisuuttaan itselleen sopi- vaksi, mutta kaivatessaan omaa aikaa palautumiseen voivat vaikuttaa vetäytyviltä (Aron 2014, 110). Herkkyys voi parantaa läheisten viestintää, koska herkät huomaavat hienova- raisia vihjeitä ja vivahteita sekä ristiriitoja, epävarmuuksia ja tiedostamattomia tapahtuma- sarjoja (Aron 2014, 167). Yhteistä piirteillä on aistiherkkyydet. Erityisherkät ihmiset kokevat aistiärsykkeet, kuten kirkkaat valot, hankaavan kankaan tai kovat äänet voimakkaasti (Heis- kanen 2016, 17), mutta kaikkiin autismikirjo tapauksiin se ei kuulu.
ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Nämä ydinoireet voivat näkyä ja painottua eri tavoin ja niistä on haittaa useammalla elämän osa-alueella. Suomessa käytetään ADHD diagnosointiin ICD-10-tauti- luokituksen mukaisia aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (F90.0) diagnoosikriteereitä.
(ADHD-liitto)
Erityisherkkyydellä ei ole juuri mitään samankaltaisuutta ADHD kanssa. Herkkyyttä ei en- sinnäkään voida diagnosoida (Heiskanen 2016, 14-15). Myös ydinoireet ovat hyvin eri tyyp- pisiä. Suurin ero sekä ADHD että autismikirjon häiriössä on, ettei henkilö niitä juurikaan pysty peittelemään, toisin kuin erityisherkkä, joka pyrkii sopeutumaan joukkoon ja onnistu- neesti sen usein tekeekin (Aron 2014, 22). Siitäkään huolimatta erityisherkkyys ei ole tah- donalaista toimintaa. Yksilö pystyy säätelemään toimintaansa, muttei herkkää hermosto- aan.
2.4 Erityisherkkyyden tunnistamisen menetelmät
Aistitiedon käsittelyn herkkyyden tunnistamiseen on kehitetty itsearviointiin perustuva testi.
Testi on kehittynyt Yhdysvalloissa Aron ja Aronin (1997) yhteensä seitsemän tutkimuksen tuloksien yhtenä seuraamuksena. Käsitteen määrittämiseen kohdistuneessa tutkimuksessa syvähaastateltiin 40 itseään erityisen herkkänä pitävää henkilöä. Tutkimuksen myöhem- missä vaiheissa tutkimusote vaihtui laadullisesta määrälliseen tutkimukseen. Täysmittai- seen testiin valittiin 27 väittämää erityisherkkyydestä. Väittämiin vastataan asteikolla 1-7, jossa 1 tarkoittaa ei yhtään ja 7 erittäin paljon. Internetistä löytyvässä itsearviointitestissä on kaikki 27 kohtaa, kun taas kirjan testi muodostuu 23 kohdasta, joihin vastataan vain kyllä tai ei. (Aron & Aron, 2013.)
Smolewska, McCabe ja Woody (2006) tutkivat pidemmälle tämän mittarin toimivuutta. Hei- dän tuloksensa esittävät testin jaottelevan erityisherkkyydessä ilmenevät piirteet kolmen tekijän malliin, jossa ensimmäinen tekijä on herkkyys kiihtyä (Ease of Excitation = EOE), toinen esteettinen sensitiivisyys (Aesthetic Sensitivity = AES) ja kolmas matala sensorinen kynnys (Low Sensory Threshold = LST). jossa AES -piirteet olivat vahvimmin yhteydessä
avoimuuteen toiminnalle -piirteen kanssa, kun taas LST ja EOE liittyivät läheisimmin neu- roottisuuteen. Aron ja Aronin (1997) alkuperäiset tulokset taas tukevat yhden ydinmuuttujan mallia. Grimen ja Diseth (2016) päätyivät myös emt. kolmen faktorin malliin tutkiessaan, kuinka mittari toimii Norjassa ja kuinka aistitiedon käsittelyn herkkyys on yhteydessä muihin luonteen piirteisiin, kuten neuroottisuuteen, ulospäin suuntautuneisuuteen ja avoimuuteen sekä käsitykseen omasta terveydestään. Heidän tutkimuksensa tukee myös testin lyhyem- män version, jossa on vain 12 kohtaa, käyttöä. Evans ja Rothbart (2008) huomauttavat, että termillä herkkyys tai sensitiivisyys on monia merkityksiä ja he eivät näe tämän mittarin mit- taavan sensorista sensitiivisyyttä, jos sillä viitataan havaitsemiskynnykseen ja ympäristön tapahtumien huomaamiseen. He päätyvät ehdottamaan, että erityisherkkyys muotoutuu kahdesta itsenäisestä käsitteestä, jotka ovat kielteinen affektiivisuus ja suuntaava sensitii- visyys.
Testin tarkoitus on antaa suuntaa siihen, voisiko vastaaja olla erityisherkkä. Aiheesta kirjoi- tettuun kirjallisuuteen perehtymällä, voi syvällisemmin paneutua aiheeseen ja mahdollisesti tunnistaa kuvauksista itsensä. Tärkeintä piirteen tunnistamisessa on kuitenkin itsetunte- muksen lisääntyminen ja sitä kautta oman itsensä parempi ymmärtäminen. (Aron 2014.) Testistä kehitettiin myös versio lapsen herkkyyden tunnistamiseksi, jossa vanhempi toimii vastaajana (Aron 2015).
2.5 Erityisherkkyyden itsearviointitesti lapsille
Lasten ja nuorten itsearviointiin kehitetty testi (Highly Sensitive Child scale eli HSCS) on suunniteltu kouluikäisille usean tutkijan yhteistyönä. Se on usean tutkimuksen tulos, jossa osallistujat 8-19 vuotiaita (N=3581) ja tutkimusten tavoitteena on ollut samalla selvittää, so- veltuuko testi myös ympäristöherkkyyden tunnistamiseen. Tämä testi on verrattavissa ai- kuisille suunnattuun erityisherkkyyden lyhyempään itsearviointitestiin. Siinä on myös 12 ky- symystä ja se kattaa kaikki kolme vaikuttavaa tekijää, joista herkkyyden katsotaan muodos- tuvan. Testissä on viisi kysymystä, jotka kartoittavat helppoa kiihtyvyyttä, 4 kysymystä, joilla selvitetään esteettistä herkkyyttä ja matalaa aistikynnystä tarkastellaan kolmella kysymyk- sellä. Testin kysymykset ja väitteet on muotoiltu mahdollisimman yksinkertaisiksi ja selko- kielisiksi. (Pluess et al. 2018.)
2.6 Erityisherkkä oppilas
”Itkupilli!”
” Pelkuri!”
” Ilonpilaaja!”
”Tuollainen yliherkkyys ei ole kenellekään hyväksi.” (Aron 2014, 23.)
Jokaiseen koululuokkaan mahtuu laaja kirjo erilaisia biologisesti määräytyviä temperament- tipiirteitä ja tutkimusten mukaan erityisherkkien osuus on noin 15-20% (Aron 2015, 309).
Mokkilan (2017, 69) tutkimuksessa erityisherkät opettajat kykenivät tunnistamaan erityis- herkän oppilaan jollain tasolla. Opettajat käyttivät samoja tunnuspiirteitä, joita olivat nimen- neet myös omasta itsestään. Piirteet, joita opettajat pitivät tunnusomaisena erityisherkillä oppilaille liittyivät psyykkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen herkkyyteen. Vahva läsnäolo- ja tilannelukutaito sekä intuitio, empatiakyky ja emotionaalinen herkkyys olivat herkän oppi- laan olemuksesta ja käytöksestä välittyviä piirteitä. Puhuessaan herkkä katsoo usein tar- kasti syvälle silmiin ja herkät opettajat kokivat, että herkän oppilaan kanssa syvän henkisen yhteyden muodostaminen oli helpompaa. Voimakkaat aistiherkkyydet sekä herkkyys kos- ketukselle tai kiristäville vaatteille ja lämpötilan vaihtelulle olivat myös tyypillistä erityisher- kille oppilaille. Musiikki myös usein sekä rauhoittaa että voi herkistääkin herkän.
Opettajat tunnistivat myös koulunkäyntiin liittyviä asioita herkistä oppilaistaan. Monet her- kistä ovat tunnollisia ja ahkeria sekä tekevät annetut tehtävät, mutta epäselvät tehtäväksi annot voivat olla heille ylitsepääsemättömiä. He turhautuvat helposti opettajan päättämät- tömyydestä ja saattavat hetkellisesti herpaantua tarkkaavaisuudessaan. He ovat hyvin usein tarkkailijoita, jotka seuraavat ensin, mitä ja miten muut tekevät. Herkkien hyvä mieli- kuvitus tulee esiin luovissa tehtävissä ja usein myös kirjoitustehtävissä. He ovat herkkiä negatiiviselle palautteenannolle ja ryhmäliikuntatunnit voivat saada heidät ahdistumaan. In- nostuessaan jostain he tekevät kaikkensa onnistuakseen annetussa tehtävässä. (Mokkila 2017, 69.)
Aron (2015, 309 - 314) antaa kirjassaan 20 neuvoa opettajalle erityisherkän oppilaan koh- taamiseen. Tärkeää on pitää yllä yhteistyötä oppilaan vanhempien kanssa. He tuntevat lap- sensa, kuten tuntee myös aiempi opettaja, jos häneen on mahdollista olla yhteydessä. Kaik- kein suurin määrä ohjeista liittyy vireystilan tarkkailuun, mikä liittyykin suoraan ylikuormituk- sen välttämiseen. On hyvä katsella uusin silmin luokkaympäristöä. Mikä siellä voisi häiritä aistiherkkää oppilasta? Tikittääkö kello tai onko riemunkirjavia piirustuksia joka seinällä?
Herkälle oppilaan on hyvä kertoa muutoksista mahdollisimman varhain, jotta he ehtivät kä- sitellä asian. Yksilöllinen oma tahti on oleellista muistaa kaikessa toiminnassa. Oppilas saattaa kaivata enemmän kannustusta ja suojelua. Hän ei kenties kestä ojentamista ja myös hyvä huomio joka häneen kohdistuu saattaa tuntua hänestä hankalalta. Erityisherkät ovat usein luovia, joten opettajankin kannattaa ottaa luovat keinot käyttöönsä sekä muistaa jokaisen ryhmän kohdalla, kuinka erilaisia sekoituksia biologisesti periytyneitä tempera- menttipiirteitä sieltä löytyykään.
Yleisesti ottaen herkemmät oppilaat tarvitsevat enemmän omaehtoisuutta ja vähemmän sääntöjä. Toisaalta he voivat hermostua, jos sovittujen sääntöjen mukaan ei toimita, sillä he ovat usein hyvin oikeudenmukaisia. Toisiin oppilaisiin kohdistuvat puhuttelut ja rangais- tukset voivat olla hyvin herkälle järkyttäviä kokemuksia. Herkkä lapsikin hyötyy, kun ryh- mässä on sovitut toimintatavat ja aikuinen pitää ryhmän hallinnassa. Tällöin myös kaikilla on paremmat mahdollisuudet keskittyä oppimiseen ilman jatkuvaa hälinää ja häiriötä. (Satri 2015, 63.)
3 Temperamentti ja erityisherkkyys koulukontekstissa
3.1 Temperamentti
Temperamentti ei ole yksiselitteinen asia, vaan siitä on useita teorioita ja määritelmiä. Sen tutkimus on aloitettu jo 1930-luvulla, mutta temperamenttitutkimuksella kesti kauan vakiin- nuttaa asemansa persoonallisuuspsykologian osana (Keltikangas-Järvinen 2004, 19).
Kaikkien teorioiden mukaan temperamentti määritellään pysyväksi ja synnynnäiseksi tyy- liksi, jolla ihminen toimii. Teoriat eroavat lähinnä siinä, mitä temperamentin mukaan käyt- täytyminen tarkoittaa ja kuinka laajaksi käsite määritellään. (Keltikangas-Järvinen 2006, 22- 23.)
Keltikangas-Järvinen (2004, 36-39) kuvaa temperamenttia ihmisen yksilöllisenä käyttäyty- mismallina, joka koostuu juuri hänelle tyypillisistä ominaispiirteistä. Usein ihmistä kuvail- lessa käytetään juuri näitä temperamenttipiirteitä, koska ne viittaavat nimenomaan niihin eroihin, joita välillämme vallitsee, kuten aktiivisuus, sopeutuvuus, sinnikkyys ja intensiivi- syys. Temperamentti eroaa persoonallisuudesta siten, että persoonallisuus kehittyy myös ympäristön vaikutuksesta. Ympäristö muokkaa myös temperamenttia, mutta sen ominai- suudet ovat havaittavissa jo hyvin varhain vauvasta saakka ja ne ovat huomattavan pysyviä läpi ihmiselämän. Erityisherkkyyttä ei lueta varsinaisesti temperamenttipiirteeksi, mutta siinä on paljon samaa, koska sekin näkyy jo hyvin varhain eikä katoa vanhetessa, vaan ihminen oppii elämään tämän piirteensä kanssa (Aron 2014, 100). Persoonallisuuden ke- hittymiseen vaikuttaa temperamentin ja ympäristön vuorovaikutus. Lapsen ja vanhempien välisessä aidossa vuorovaikutuksessa lapsi reagoi vanhemman antamaan hoivaan ja kas- vatukseen, kun taas vanhempi reagoi lapsen temperamenttiin ja muuttaa sekä säätelee omaa toimintaansa sen mukaan. (Keltikangas-Järvinen 2006, 42.)
Buss ja Plomin temperamenttiteoria kuuluu harvoihin teorioihin, jotka kattavat koko tempe- ramentin kehityksen aina vastasyntyneestä aikuisuuten saakka (Keltikangas-Järvinen
2004, 72). Buss ja Plomin (1986) jakavat temperamentin kolmeen piirteeseen: emotionaa- lisuus, aktiivisuus ja sosiaalisuus. Teoriasta käytetään lyhennettä EAS. Emotionaalisuus tarkoittaa heidän mukaansa taipumusta stressaantua tai kiihtyä herkästi sekä voimakkaasti, joka näkyy helposti tolaltaan joutumisena ja samalla voimakkaana epämiellyttävyyden tun- teena. Arviointi on usein helppoa, sillä nämä tilat näkyvät helposti ulospäin, etenkin lap- sesta. Aktiivisuudella tässä tarkoitetaan sekä ihmisen toiminnan voimakkuutta että tempoa.
Aktiivisen ihmisen tunnistaa jo kaukaa hänen askelistaan ja tämä onkin piirteistä helpoin tunnistaa ulkoapäin, mutta teoreettisesti vaikein selittää. Sosiaalisuus tiivistyy ajatukseen siitä viihtyykö ihminen paremmin toisten ihmisten kanssa vai itsekseen.
Abulizi yms (2017) tutkivat pitkittäistutkimuksessaan pikkulapsen temperamenttipiirteiden yhteyttä myöhempiin tunne- ja käytösoireisiin. Tutkimus osoittaa, että pikkulapsen korkea aktiivisuus temperamenttipiirteenä voi tuoda myöhemmin lapsuudessa mukanaan käytösoi- reita ja matala sosiaalisuus taas tunneoireita, mutta vain korkea emotionaalisuus ennustaa sekä tunne- että käytösoireita. Emotionaalisuus temperamenttipiirteenä eroaa erityisherk- kyydestä, mutta siinä on samoja elementtejä kuin herkkyydessä. Erityisherkkyys on vielä kohtuullisen uusi piirre, joten sen yhteyttä käytösongelmiin ei juurikaan ole tutkittu, etenkään vahvuuksien ja vaikeuksien lomakkeen kautta.
3.2 Temperamentin yhteydet koulunkäyntiin
Kouluiässä lapsi saattaa viettää enemmän aikaa koulussa kuin vanhempiensa kanssa, jo- ten silloin koulusta saatu palaute on suuressa osassa muovaamassa hänen minäkuvaansa.
(Keltikangas-Järvinen 2006, 56.) Kasvatuksen tehtävänä ei ole yksilöllisyyden korostami- nen vaan enemmänkin tehdä yksilöistä riittävän samanlaisia, jotta yhteiset säännöt ja yh- dessä eläminen tulisivat mahdollisiksi. Kasvatuksen tarve lähtee lapsen temperamentista, mutta muutoksen kohteena on käytös temperamentin sijaan. Kasvattajan on tärkeä tuntea lapsen temperamentti, koska se toimii välineenä kasvatustyölle. Sitä kautta voi saada sel- ville lapsen vahvuudet ja heikkoudet sekä avun tarpeen. Kasvatuksen kautta lapselle muo- dostuu toimintamalleja ja se antaa keinoja selviytymiseen oman temperamenttinsa kanssa.
Kasvatus on siis keinojen antamista. Temperamentti ei moittimalla muutu eikä moittiminen myöskään anna lapselle keinoja hallita itseään. Synnynnäiset temperamenttipiirteet eivät häviä, mutta niitä voi ajan myötä oppia hallitsemaan, jolloin ne menettävät merkitystään.
(Keltikangas-Järvinen & Mullola. 2014, 31-32).
Koulussa, niin kuin muussakin elämässä, temperamentti tulee merkitykselliseksi vasta sil- loin, kun se johtaa yksilön jonkinlaiseen ristiriitaan ympäristönsä kanssa. Koulu haastaa lapsen sopeutumaan uuteen tilanteeseen, jossa muuttujina ovat uusi ympäristö, uudet ai- kuiset, uudet koulutoverit, uudet määräykset sekä koulumatkat. Se on kokonaan uusi maa- ilma. Suurin osa lapsista sopeutuu siihen helposti, mutta on myös lapsia, joilla kaikki ener- gia kuluu tilanteeseen sopeutumiseen ja jännityksen kurissa pitämiseen. Kyse on jälleen siitä, että temperamentti tekee lapset erilaisiksi ja jokainen reagoi eri lailla saman opettajan antamiin ohjeisiin. Opettajilla on jokaisella oma tyylinsä opettaa, joka osittain on sidoksissa hänen temperamenttiinsa ja toisille oppilaille tämä tyyli sopii paremmin kuin toisille. (Kelti- kangas-Järvinen 2004, 263-266.)
Läheinen ja oppilasta tukeva suhde opettajaan auttaa oppilaita, joiden muuten olisi vaikea menestyä koulussa. Tutkimuksissa on osoitettu muun muassa, että opettajan raportoima läheisyys opettaja-oppilas suhteessa on ollut positiivisesti sidoksissa oppilaan lukutaitoon sekä sanastoon aina esikoulusta toiselle luokalle saakka. (Burchinal, Peisner-Feinberg, Pi- anta & Howes 2002.) Oppilaan temperamentin on osoitettu vaikuttavan hänen koulumenes- tykseen (Mullola, Hintsanen, Jokela, Lipsanen, Alatupa, Ravaja & Keltikangas-Järvinen 2014). Vaikutus ei aina ole suoraa vaan se voi näkyä opettajan käsitysten, arvojen ja suh- tautumisen kautta. Opettajan käsitykseen oppilaasta oppijana vaikuttaa lapsen tempera- mentti, mikä taas voi heijastua jopa arvosanoihin asti. Opettajien käsitys ”hyvästä oppi- laasta” ei ole vuosien saatossa paljoakaan muuttunut. Eniten opettajan ja oppilaan välistä
vuorovaikutusta on näiden ”hyvien oppilaiden” kanssa, joiden temperamenttiprofiiliin kuuluu korkea tehtäväorientaatio, joustavuus sekä vähintään kohtalainen kyky sietää häiriöitä. Eri- laisella temperamentilla varustetut oppilaat saavat erilaista opetusta, joka näkyy nimen- omaan vuorovaikutuksen määrässä ja laadussa. Vuorovaikutus on merkitykseltään aivan yhtä suuri kuin se, kuinka opettaja asiat opettaa. (Keltikangas-Järvinen 2004, 290-300.)
Osa temperamenttipiirteistä on koulukäynnin kannalta oleellisempia kuin toiset. Hyvää kou- lumenestystä ennustavat muun muassa sopeutuvuus, sinnikkyys, matala häirittävyys sekä lähestymistaipumus. Lisäksi koulunkäyntiin on liitetty seuraavia temperamenttipiirteitä: sen- sitiivisyys, aktiivisuus, rytmisyys (tai ennustettavuus) ja intensiivisyys. Temperamenttipiir- teiden ilmenemistä kuvatessa käytetään yleisesti määreitä korkea tai matala sen mukaan, miten vahvana piirre ihmisessä saman viitekehyksen sisällä ilmenee. Oppilaan korkea sen- sitiivisyys vaikuttaa koulunkäyntiin niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin. Se saa aikaan, että oppilas on jatkuvasti äärimmäisen tietoinen ympäristöstään, kuten melutasosta, läm- pötilasta ja valoisuudesta. Korkean sensitiivisyyden omaava oppilas käsittelee asioita aina
myös tunteella, joten ylireagoiminen palautteeseen tai omaan epäonnistumiseen on mah- dollista. Opettajan harkitsematon moite voi saada hänet sulkeutumaan kuoreensa pitkäksi aikaa. (Keltikangas-Järvinen 2006, 63-65, 71-73.) Sensitiivisyydellä on paljon yhtäläisyyk- siä erityisherkkyyden kanssa.
Opettajan oma temperamentti vaikuttaa niin hänen työnsä suunnitteluun kuin toteutukseen sekä oppilaan kohtaamiseen ja arviointiin. Vaikka näin on ei opettajien temperamentista ole olemassa systemaattista tutkimusta. Opettajan yksilöllisestä temperamentista puhuminen koetaan vaikeammaksi kuin oppilaan temperamentista. On tärkeä muistaa, ettei tempera- mentteja ole vääriä eikä huonoja, vaan erilaisia. Ihanne olisi, että opettajien temperamentit jakaantuisivat suurin piirtein samoin kuin väestössä. Luokan edestä löytyisi sosiaalisia, ak- tiivisia, ujoja ja varautuneita opettajia, jolloin jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus löytää ymmärtäjänsä ja mahdollisuus samalla harjoittella kohtaamista erilaisten ihmisten kanssa.
(Keltikangas-Järvinen, Mullola 2014, 111.)
Keltikangas-Järvinen ja Mullola (2014) kuvaavat sosiaalista ihmistä lämpimäksi, empaat- tiseksi, joustavaksi ja ystävälliseksi. Hän on kiinnostunut muista ihmisistä ja nauttii seurasta sekä hakeutuu muiden seuraan. Se ei suoraan tarkoita, että ihmisellä olisi hyvät sosiaaliset taidot. Mikään piirre ei pelkästään parane lisääntyessään, joten sosiaalista ihmistä ohjaa usein muiden mielipide eikä hän halua riidellä tai olla hankala. Hyvin sosiaalinen henkilö saattaa siis väistää ikäviä velvollisuuksia, jotka veisivät häneltä suosiota. Myös kritiikin vas- taanottaminen voi olla vaikeaa ja raskasta. Hänen voi olla hankala asettua ujon tai varau- tuneen oppilaan asemaan ja ymmärtää miksi nämä ovat ”päättäneet” ryhtyä ujoiksi.
Tutkimukset osoittavat ettei opettajankaan tarvitse olla syntyjään reipas, rohkea ja ulospäin- suuntautunut, jos nämä nyt ovat opettajalle välttämättömiä piirteitä lainkaan. Opettajankou- lutuksen tehtävä on ohjata jokaista temperamenttipiirteisin katsomatta kohti rohkeaa ja määrätietoista käytöstä. (Keltikangas-Järvinen, Mullola 2014, 145.) Opettajan perehdyttyä temperamenttikirjallisuuteen, hän todennäköisesti pitää edelleen toisesta oppilaasta toista enemmän ja kasvattaa suurinta osaa aivan kuten ennenkin, mutta suurin muutos tapahtuu mahdollisesti hänen asenteissaan. On helpompi suhtautua oppilaiden temperamentista kumpuavaan käytökseen, kun ymmärtää mistä se johtuu eikä se ole henkilökohtaisesti opettajaa kohtaan suunnattua. Opettajan ammattitaitoon liittyy suurempia odotuksia, kuin useisiin muihin ammatteihin. Esimerkiksi oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu kaikille oppilaille kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta on isossa luokassa haastavaa. Opettajan herkkyys havaita ja tunnistaa erilaisia temperamenttipiirteitä onkin näin ollen hyvin tärkeä ominaisuus. (Keltikangas-Järvinen 2006, 265)
4 Tutkielman tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tavoitteena on selvittää, miten oppilaan herkkyyttä voidaan tunnistaa oppilaan käyttäytymi- sen perusteella kouluympäristössä. Aihetta lähestytään itsearviointiin perustuvan kyselyn sekä opettajan arvion kautta alakoululaisten kontekstissa. Lähtökohtana on ollut selvittää, kuinka erityisherkkyyttä mittaava testi, joka on kehitetty Yhdysvalloissa, voisi auttaa erityis- herkkien tunnistamisessa suomalaisessa alakoulussa. Erityisherkkyyden tunnistaminen ja huomioiminen kouluympäristössä on vielä uusi ilmiö muun muassa opettajille ja tutkielmani yhtenä tavoitteena on edistää ilmiön tuntemusta opettajan työssä. Tarkastelun kohteena on myös opettajan taito tunnistaa erityisherkkiä oppilaita ja arvioida oppilaiden käytöstä luo- kassaan ilman erityisesti tähän suunnattua koulutusta tai ohjausta.
Asiaa lähestytään sekä opettajan että lapsen itsensä arvioiden kautta. Tarkoitus on saada käsitystä, kuinka lapset arvioivat itseään tällaisen kyselyn kautta ja voisiko sen tuottamista tiedoista olla hyötyä opettajalle. Opettajan vastauksista tavoitteena on nähdä tunnistaako opettaja luokastaan herkkiä oppilaita ilman erityistä perehdytystä aiheeseen. Tavoitteena on myös vertailla oppilaan ja opettajan käsityksiä oppilaan herkkyydestä sekä ilmeneekö herkkyys jotenkin opettajan arvioissa oppilaan käytöksestä.
Tutkimuskysymykset
1. Millaisia oppilaiden erityisherkkyyksiä ilmenee kouluympäristössä?
a) Oppilaan havaitsemana?
b) Opettajan havaitsemana?
c) Miten oppilaan ja opettajan havainnot vastasivat toisiaan?
2. Miten oppilaiden erityisherkkyys on yhteydessä oppilaan käyttäytymisen vahvuuk- siin ja vaikeuksiin?
5 Tutkimuksen toteuttaminen
Erityisherkkyys on verrattain uusi piirre. Tutkimukset aiheesta ovat suurelta osin erityisherk- kien henkilöiden kokemuksiin liittyviä, joten tähän tutkimukseen valikoitui lähtökohdaksi määrällinen tutkimus, jonka kautta tarkastellaan jo valmiiden kyselyiden soveltumista piir- teen tunnistamiseen. Tämä on siis määrällinen tutkimus, jossa oppilaille suunnatulla itsear- viokyselyllä kartoitettiin mahdollisuutta tunnistaa herkkyyttä tällä menetelmällä sekä halut- tiin selvittää ominaisuuden riippuvuutta käytökseen. Opettaja viettää oppilaiden kanssa ison ajan päivästä, joten hän myös näkee oppilaasta tälle ominaisia piirteitä ja käytöstä. Opetta- jan tuntemusta luokkansa oppilaiden käytöksestä testattiin Vahvuuksien ja vaikeuksien lo- makkeella sekä oppilastuntemusta ja herkkyyden tunnistamista oppilaidenkin täyttämällä itsearviointikyselyllä. Jo olemassa olevien tunnettujen kyselyiden käyttö tuntui perustellulta, kun niitä kehittämässä on ollut suuri joukko aiheeseen syvällisesti perehtyneitä tutkijoita.
Erityisherkkyyden ollessa vielä kohtuullisen uusi ja tuntematon piirre monille, syntyi tämän tutkimuksen ohessa aiheeseen pieni perehdytysmateriaali, jolla opettajien oli mahdollista tutustua aiheeseen ja puhua siitä myös oppilailleen ennen aineiston keräämistä. Tämä saattoi madaltaa opettajien kynnystä osallistumiseen. Tämä palveli myös tavoitetta levittää tietoa aiheesta eteenpäin. Oppilaiden on myös hyvä tiedostaa millaista asiaa ollaan tutki- massa, kunhan tieto ei ole ohjailevaa ja näin vaikuta tutkimuksen tulokseen.
5.1 Tutkimuksen kohdejoukko
Tutkimuksen kohteena oli Itä-Suomessa sijaitsevien alakoulujen 3. ja 4. luokkia. Ikäryh- mänä 9-11 vuotiaiden arveltiin olevan sopivia vastaajiksi, koska oletettavasti he osaavat jo lukea sekä tunnistaa itsestään kyselyssä esitettyjä piirteitä, koska kehityksessäkin on me- nossa yksilöllisyyden vahvistumisen kausi (Dunderfelt 1992, 75). Luokat valikoituivat mu- kaan tutkimukseen opettajan kiinnostuksen ja aikataulujen yhteen sovittamisen perusteella.
Tutkimukseen osallistuvat opettajat saivat valmiin paketin tietoa powerpointin muodossa
erityisherkkyydestä itselleen sekä oppilaille jaettavaksi, tutkimusluvat koteihin sekä ohjeen kyselyihin vastaamisesta. Kaikki materiaali toimitettiin heille sähköpostilla. Tutkimusjoukko muodostui 60 oppilaasta eli kolmesta koululuokasta sekä heidän kolmesta opettajastaan.
Oppilaista 31 oli tyttöjä ja 29 poikia, mutta tutkimuksen kannalta sukupuolen mukaan erot- telulla ei ole merkitystä, sillä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisherkkiä on kummassakin sukupuolessa yhtälailla (Aron 2014, 96). Osallistuneet opettajat jakaantuivat kahteen naisopettajaan ja yhteen mieheen. Opettajista kaksi oli ennestään tuttuja, joista toinen välitti viestini ja materiaalini kolmannelle kollegalleen. Oppilaiden vanhemmilta pyy- dettiin kirjallinen tutkimuslupa. Vanhemmat saivat tutkimuslupapyynnön mukana tietoa eri- tyisherkkyydestä ja etenkin sen positiivisista puolista sekä siitä, kuinka lapsen erityisherk- kyys on tärkeä tunnistaa (liite 3). Tietoiskussa oli myös linkki aiheen pariin, jos kiinnostus erityisherkkyyttä kohtaan heräsi. Kahdeksan oppilaan vanhemmilta ei saatu lupaa tutkimuk- seen osallistumiseen. Joukossa oli muutama vastaus johon vanhempi oli kirjoittanut, ettei lapsi halua osallistua tutkimukseen. Tutkimusaineisto kerättiin helmi-maaliskuussa 2018.
5.2 Tutkimusmenetelmä
Oppilailta kerättiin erityisherkkyyden itsearviointi eli Highly Sensitive Child Scale( = HSCS) -mittarilla. Opettajat täyttivät myös HSCS-mittarilla arvointia jokaisesta tutkimusoppilaasta.
Opettajat arvioivat Vahvuuksien ja vaikeuksien SDQ –kyselylomakkeella (Strengths and Weaknesses scale) tutkittavien oppilaiden käyttäytymisen vahvuudet ja vaikeudet.
5.2.1 Erityisherkkyyden itsearviointikysely lapsille
Erityisherkkyyden tunnistamiseen on kehitetty itsearviointikysely(liite 1) eli Highly sensitive child scale( = HSCS) -mittari, jota tässä tutkimuksessa haluttiin käyttää, jotta selviäisi kuinka hyvin se toimii suomalaisten lasten käytössä. Siinä oppilas arvioi kuinka esitetyt väitteet sopivat häneen. Väitteiden aihepiireinä on aistien herkkyys, ympäristöön ja sen tapahtumiin liittyvä suhtautuminen sekä muutoksien ja paineen sietokyky. Väitteiden joukossa on sekä myönteisiä, kuten Rakastan hyviä makuja että kielteisiä En pidä kovista äänistä väitteitä.
Käytetty testi on muokattu aikuisten testistä, jotta se sopisi juuri kouluikäisille lapsille sekä nuorille. Se on syntynyt usean tutkijan yhteistyönä ja sopii erityisherkkyyden tunnistamisen lisäksi myös ympäristöherkkyyden piirteiden tunnistamiseen. (Pluess et al. 2017.)
Oppilaat vastasivat tähän 12 väittämän kyselyyn koulupäivän aikana. Ennen lomakkeen täyttöä opettajat perehdyttivät oppilaansa testissä käytettyyn asteikkoon sekä tarkensivat vielä, että vastaukset tulevat vain tutkijan tutkimuskäyttöön. Kysely on selkoenglannista käännetty ensin suomeksi ja sitten uudestaan tarkistuskäännetty englanniksi tätä tutki- musta varten. Kuten liitteen 2 kyselylomakkeesta näkyy, jokainen väite arvioidaan asteikolla 1-7, jossa 1 on ”ei yhtään” ja 7 on ”erittäin paljon”. Vastausten kokonaispisteiden keskiar- voja verrataan asteikkoon, jossa kuvataan herkkyyden jakautumista.
5.2.2 Vahvuuksien ja Vaikeuksien Kyselylomake
Vahvuuksien ja Vaikeuksien Kyselylomake eli SDQ on lyhyt käyttäytymisen seulontatutki- mukseen käytetty lomake (liite 2), joka tarjoaa tietoa lasten ja nuorten käyttäytymisestä, tunteista ja ihmissuhteista. Se keskittyy yhtä lailla vahvuuksiin kuin vaikeuksiinkin. Sen tar- joaa tarkempaa informaatiota vertaisyhteyksistä prososiaalisesta käyttäytymisestä. Lisäksi se on aiempia kyselyitä lyhyempi ja lomakkeen sama muoto sopii sekä vanhemmille ja opettajalle. Tämän lomakkeen täyttääkin ulkopuolinen tarkkailija, kuten vanhempi, opettaja tai hoitaja. Se on suunniteltu pitäen silmällä myös tutkijoiden, hoitotyönedustajien ja kasvat- tajien tarpeita. (Goodman 1997.)
Lomake on jaettu kolmeen väitepatteristoon, yhteensä 25 kohtaa, joiden kautta tarkastel- laan lapsen tai nuoren tunne- ja käytösoireita, yliaktiivisuutta, kaverisuhteiden ongelmia sekä prososiaalista käytöstä. Jokaiseen väitteeseen vastataan kolmiportaisesti, joko: ei päde, pätee jonkin verran tai pätee varmasti. Osa väitteistä on käänteisiä, mikä huomioi- daan vastauksia pisteyttäessä. Kaksipuoleisessa kyselyssä toisella puolella tarkastellaan lähinnä vaikeuksia ja muun muassa niiden esiintymisen kestoa sekä vaikutusta elämän eri osa-alueisiin.
Ensimmäisellä sivulla on 25 väittämää, joihin jokaiseen opettaja vastaa joko: Ei päde, Pätee jonkin verran tai Pätee varmasti. Nämä väittämien vastaukset saivat koodauksessa arvot 0, 1 ja 2. Joukossa on myös käänteisiä väittämiä, joiden koodauskin on täten käänteinen.
Seuraava sivu alkaa kysymyksellä: Onko lapsella/nuorella mielestänne vaikeuksia yhdellä tai useammalla seuraavista alueista: tunnetilat, keskittyminen, käyttäytyminen tai muiden ihmisten kanssa toimeentuleminen? Jos tähän vastauksena on Ei, niin se on silloin kyselyn viimeinen vastaus ja sivu jää muuten tyhjäksi. Vastauksen ollessa Kyllä – vähäisiä vaikeuk- sia (1), Kyllä – selviä vaikeuksia (2) tai Kyllä – huomattavia vaikeuksia (3), jatkuu kysely vielä seitsemän väittämän verran. Näistä väittämistä kolme huomioitiin tässä tutkimuksessa
eli kohdat: Huolestuttavatko nämä vaikeudet lasta itseään?, Häiritsevätkö nämä vaikeudet lapsen elämää seuraavilla alueilla? Toverisuhteet ja Kouluoppiminen. Näissä kaikissa vas- tausvaihtoehtoja oli neljä eli asteikolla 0-3, Eivät ollenkaan, Vain vähän, Aika paljon ja Hyvin paljon. Lomakkeessa oli myös kohta Onko teillä muita kommentteja tai huomautuksia?, jo- hon ainakin yksi opettaja oli vastannut oppilaistaan, mutta nämä vastaukset jätettiin huo- miotta.
Tulokset toimitettiin paperiversioina, joista ne koodattiin SPSS ohjelmaan. Ennen koo- dausta opettajan ja oppilaan vastaukset koodattiin samalle numerolle, jotta nimet saatiin häivytettyä. Samalla tuloksiin perehdyttiin alustavasti ja tehtiin yleisiä havaintoja sekä ero- teltiin vahingossa mukaan tulleet tutkimuksesta kieltäytyjien vastaukset.
5.3 Aineiston analyysi
Aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttäen. Kerättyä aineistoa käsiteltiin epäpa- rametrisin menetelmin (Nummenmaa 2004). Keskiarvoa käytettiin mediaanin sijaan, koska keskiarvolle oli olemassa viitearvot herkkyyden jakautumiselle. Oppilaan herkkyyttä aineis- tosta tarkasteltiin HSCS-kyselyn tuloksia tutkimalla. Aineistosta laskettiin kokonaispisteille sekä jokaiselle väitteelle erikseen keskiarvot. Kokonaispisteen keskiarvoa verrattiin ole- massa olevaan jaotteluun erityisherkkyyden jakautumisesta. Opettajan HSCS-kyselyn ja oppilaan tekemän itsearvioin kokonaispisteiden riippuvuutta pyrittiin selvittämään korrelaa- tiokertoimen avulla.
Aineistosta muodostettiin summamuuttujia vahvuuksien ja vaikeuksien käytöksen väittä- mistä. Näin pyrittiin pääsemään käsiksi eri osa-alueiden ja erityisherkkyyden välisiin suhtei- siin. Käyttäytymisestä Vahvuuksien ja vaikeuksien -lomake ohjaa käyttämään jaottelua: tun- neoireet, käytösoireet, yliaktiivisuus, kaverisuhteiden ongelmat sekä prososiaalinen käytös.
Tämän tutkimuksen aineistolla tunneoireiden Cronbachin alpha on .872 ja prososiaalisen käytöksen .784, joten ne olivat ainoat käyttökelpoiset summamuuttujat.
Oppilaan erityisherkkyyden ja käytöksen välistä yhteyttä tutkittiin yksisuuntaisella varians- sianalyysilla vertaamalla HSCS-kokonaispisteitä Vahvuuksien ja vaikeuksien kyselyn koko- naispisteisiin. Vahvuuksien ja vaikeuksien kyselyn osa-alueiden riippuvuutta herkkyydestä tarkasteltiin Kruskal-Wallisin testillä. Samaa testiä käytettiin yksittäisten väitteiden ja erityis- herkkyyden riippuvuutta tutkiessa.
TAULUKKO 1 Selvitys analyysitavoista
Analyysin kohde Tapa
Oppilaan ja opettajan HSCS tulosten vertaus Pearsonin korrelaatiokerroin
Oppilaan herkkyyden ja käytöksen yhteys Varianssianalyysi ANOVA
Herkkyyden vertaaminen yksittäisiin käytöksen väitteisiin
Kruskall- Wallisin -testi
Herkkyyden vertaaminen käytöksestä koottuihin summamuuttujiin
Kruskall- Wallisin -testi
6 Tutkimustulokset
6.1 Oppilaiden erityisherkkyydet
Tutkimuksen tuloksia tarkastelemalla selviää, että oppilaiden ja opettajan vastaukset eroa- vat toisistaan. Jokaisen oppilaan kokonaispisteiden keskiarvo sekä omista että opettajan vastauksista kertoo arvion hänen herkkyytensä tasosta. Vastausten keskiarvoja on verrattu asteikkoon, joka on syntynyt ympäristöherkkyyttä ilmaisemaan, jossa kuvataan herkkyyden jakautumista seuraavasti:
Erityisen herkkä > 4,75
Kohtalaisen herkkä 4,17 – 4,75 Ei lainkaan herkkä < 4,17 (Pluess et al. 2018, 36).
6.1.1 Oppilaiden tunnistama erityisherkkyys
Oppilaiden itselleen antamien kokonaispisteiden keskiarvot vaihtelivat paljon (n=60, M=4,41, min 2,42 – max 7,00). Oppilaista 21 (35%) arvioi itsensä erityisherkäksi ja 25 (42%) ei lainkaan herkäksi. Kun tarkastellaan oppilaiden antamia pisteitä väite kerrallaan, huoma- taan, että pisteet vaihtelevat väitteiden välillä paljon (M=3,23 – 6,17). Eniten pisteitä annet- tiin positiivisiin väitteisiin, joissa oli oletus, että vastaaja saa mielihyvää kyseessä olevasta asiasta. Väite Rakastan hyviä makuja sai eniten pisteitä (M=6,17). Muita paljon pisteitä ke- ränneitä väitteitä olivat Rakastan hyviä tuoksuja (M= 5,33) sekä Musiikki voi saada minut hyvin onnelliseksi (M= 4,73). Näihin suuri osa vastaajat antoivat verrattain korkeita piste-
määriä, mutta se ei vaikuttanut yksilöiden loppupisteisiin ratkaisevasti. Oppilaiden oli sel- västi helpointa tunnistaa itsestään selkeitä, tunnistettavia, positiivisia asioita. Eniten hajon- taa oli vastauksissa väitteisiin En tykkää katsoa televisiosta ohjelmia, joissa on paljon väki- valtaa (M=3,58, SD=2,18) sekä kovia ääniä koskevat väitteet: Kovat äänet tuntuvat minusta epämiellyttäviltä (M=3,88, SD=1,98) ja En pidä kovista äänistä (M=4,08, SD=1,96).
6.1.2 Oppilaiden erityisherkkyys opettajan tunnistamana
Opettajat arvioivat joka neljännen (25%) oppilaansa olevan erityisherkkiä (n=60, M=2,58 – 6,08), 32 oppilaan olevan ei lainkaan herkkiä (53%). Tämä tulos on saman suuntainen Pluessin et al. (2018) tutkimuksen havaintojen mukaan siitä, miten herkkyys voi jakaantua väestössä, etenkin erityisherkkien osalta. Mielenkiintoista on, että kohtalaisen herkkien ja ei lainkaan herkkien osuudet ovat käänteiset tämän tutkimuksen tuloksissa verrattuna aiem- paan. Nämä jakaumat näkyvät taulukossa 2.
TAULUKKO 2. Erityisherkkyyden jakautuminen
Herkkyyden aste Pluess et al.(2018)
tutkimus Oppilas (n=60) Opettaja (n=60)
Erityisherkkä > 4,75 20-35% 35% 25%
Kohtalainen 4,17 – 4,75 41-47% 23% 22%
Ei lainkaan < 4,17 25-35% 42% 53%
Väitteiden saamat pisteet olivat tasaisempia opettajan vastauksissa (n=60, M=3,68 – 4,55).
Eniten pisteitä kertyi väitteelle En pidä siitä, kun elämässäni tapahtuu muutoksia (M=4,55).
Kaksi muuta suuret pisteet saanutta väitettä olivat Musiikki saa minut todella onnelliseksi (M=4,35) ja Olen ärtynyt, kun ihmiset koettavat saada minut tekemään liian monta asiaa kerralla (M=4,30). Eniten hajontaa oli väitteissä En tykkää katsoa televisiosta ohjelmia, joissa on paljon väkivaltaa (M=4,23, SD=1,72). Lähes samaan hajontaan pääsivät väitteet:
Kovat äänet tuntuvat minusta epämiellyttäviltä (M=4,00, SD=1,55) ja En pidä kovista ää- nistä (M=3,93 SD=1,47).
6.1.3 Miten oppilaan ja opettajan arviot vastaavat toisiaan?
Aron ja Aronin (1997) 300 eri ikäisen ihmisen satunnaisotoksesta koostuvan tutkimuksen tuloksista pysyttiin havaitsemaan, että 10-35% väestöllä olisi erityisherkkyyden piirteitä ja
lopuilla 65-90% piirteitä saattaa esiintyä kohtuullisesti tai ei ollenkaan. Tuoreen tutkimuksen (Pluess et al. 2018) tulokset jakavat herkkyyttä kolmeen eri kategoriaan. Taulukosta 2. voi- daan havaita, miten Pluess et al. (2018) tutkimuksen luvut suhteutuvat tämän tutkimuksen keskiarvoihin, jotka jakaantuivat eri tavoin arvioijasta riippuen. Sekä oppilaan että opettajan arvioissa prosentit pysyvät jotakuinkin tutkimustuloksena saatujen prosenttijakaumien si- sällä. Oppilaat tunnistavat itsestään enemmän herkkyyttä kuin opettaja.
Vaikka keskiarvoja verratessa oppilaan ja opettajan arviot herkkyyden esiintymisestä, ovat melko saman suuntaisia, niin silti opettajan ja oppilaan vastaukset ovat ristiriidassa keske- nään oppilaskohtaisesti, kuten kuviosta 1. käy ilmi. Oppilaan ja opettajan havaitsemalla herkkyydellä ei ole tilastollista yhteyttä toisiinsa (pearson r=.224, p=.086, r2=5%). Yllättävää kyllä sekä oppilaiden että opettajien pisteissä eniten hajontaa oli samoissa väittämissä. Vä- kivaltaisten ohjelmien seuraamisessa sekä väitteissä liittyen koviin ääniin oli suurin hajonta eli oppilaiden välillä oli selkeästi eroja. Herkkien oppilaiden tuloksissa näissä väitteissä pai- nottui selvästi arvosanat viisi ja kuusi (mediaani 5 ja 6).
Oppilaista 13 arvioi itsensä erityisherkäksi, mutta opettajan silmissä nämä oppilaat eivät yltäneet niihin pisteisiin. Kahdeksan noista 13 oli opettajan arvion mukaan ei lainkaan herk- kiä. Opettaja oli arvioinut oppilaista yhdeksän herkemmiksi kuin oppilas itse, mutta näissä oppilaan antamat pisteet, kahta poikkeusta lukuun ottamatta, yltävät järjestään kohtalaisen herkän tulokseen. Oppilaan ja opettajan arviot oppilaan herkkyydestä kohtaavat kuitenkin 26 oppilaan kohdalla, joista kuusi oppilasta arvioidaan erityisherkäksi, kaksi kohtalaisen herkäksi. Voidaan päätellä, että on vaikeaa arvioida herkkyyttä ulkoapäin. Opettaja tuntee oppilaansa usein vain koulun kautta, joten hän ei aina näe kokonaiskuvaa lapsesta.
Kuvio 1. Keskiarvojen vaihtelu oppilaan ja opettajan arvion mukaan
0,00 1,00 2,00 3,00 4,00 5,00 6,00 7,00
0 10 20 30 40 50 60
Keskiarvojen vaihtelu oppilaan ja opettajan näkemyksen mukaan
Oppilaan KA Open KA
Tarkasteltaessa kuvion 1. pisteitä ja niiden jakautumista opettajittain on mahdollista nähdä, että opettajat tunnistivat oppilaidensa taipumusta herkkyyteen tai sen puuttumista suunnil- leen saman verran jokainen. Myös ääripään arvioita, jolla tarkoitetaan tässä sitä, kun oppi- laan ja opettajan mielipiteet eroavat täysin, oli melko tasaisesti. Opettajista Ope N1(n=23) tunnisti 43% oppilaidensa herkkyyden tason samoin kuin oppilaan oma arvio ja vain 13%
oli ääripään arvioita. Ope M1(n=17) sai pienemmän tuloksen 35% ja hänellä oli suurin ää- ripään prosentti 18%. Ope N2(n=18) oli tarkin tunnistamaan oppilaansa. Hän keräsi 44%
arvioista oikein ja ääripäänä vain 6%.
6.2 Oppilaan erityisherkkyys ja oppilaan käyttäytymisen vahvuudet ja vaikeudet?
Opettajan havainnoissa oppilaan käyttäytymisestä oli suurta hajontaa erityisherkillä, mutta näin oli myös kohtalaisen ja ei lainkaan herkillä oppilailla. Vahvuudet ja vaikeudet kyselyn kokonaispistemäärän ja erityisherkkyyden väliltä ei löytynyt tilastollista yhteyttä tämän ai- neiston pohjalta (p=.377). Erityisherkkyys ei juurikaan selitä vahvuudet ja vaikeudet kyselyn pisteiden vaihtelua, sillä efektikoko on vain 3,3%.
TAULUKKO 2. Käyttäytymisen pisteiden hajonta (n= 60)
HSP -pisteet SDQ -kokonaispisteet SDQ -pisteiden KA
Erityisherkkä 4 - 22 10,8
Kohtalaisen herkkä 6 - 21 12,4
Ei lainkaan herkkä 6 - 19 11,4
Vahvuudet ja vaikeudet kyselyn kokonaispisteissä 10 oppilasta sai poikkeavat eli korkean pistemäärän (16-40 pistettä). Oppilaista 34 olivat pisteiden mukaan normaaleita (0-11 pis- tettä) ja 16 oppilasta sai pisteikseen raja-arvon (12-15 pistettä).
Erityisherkkyyden ja vahvuudet ja vaikeudet kyselyn pisteitä tarkasteltaessa selviää kuiten- kin, että vain yksi poikkeavan korkeat pisteet opettajalta saanut oppilas on määritellyt it- sensä erityisherkäksi itsearviossa. Oppilaan ongelmat ilmenevät lähinnä kaverisuhteissa sekä tunneoireina. Tarkastellessa opettajan vastauksia oppilaastaan näkyy, että väitteet, jotka liittyvät erityisherkkyyden piirteisiin ovat tällä nimenomaisella oppilaalla kohdassa pä- tee varmasti. Nämä väitteet ovat: ottaa muiden tunteet huomioon, on yleensä tottelevainen
ja tekee tavallisesti niin kuin aikuinen käskee sekä tulee paremmin toimeen aikuisten kuin toisten lasten kanssa. Näiden väitteiden ja erityisherkkyyden välillä ei kuitenkaan ollut tilas- tollista yhteyttä (p= ,647- ,964).
Viisi erityisherkäksi itsensä arvioivaa oppilasta on saanut opettajalta Vahvuudet ja vaikeu- det pisteissä raja-arvon. Heidän ongelmansa ovat monimuotoisia. Vahvuudet ja vaikeudet kyselyn osioista muodostettiin summamuuttujia, joista tunneoireiden ja prososiaalisen käy- töksen summamuuttujat olivat luotettavia. Summamuuttujia vertaillessa erityisherkkyyteen ei kuitenkaan löytynyt tilastollista yhteyttä (p= ,170- ,892).
Erityisherkkien sekä kohtalaisen herkkien oppilaiden käytökselle ei löydy merkittävää eroa ei lainkaan herkistä oppilaista. Myöskään mitään tilastollista eroa ei herkkyydeltään eroa- vien oppilaiden ja heidän käytöksen välillä voitu osoittaa. Suurin osa poikkeavan korkeiden vahvuudet ja vaikeudet kyselyn pisteiden saaneista oppilaista on kohtalaisen herkkiä. Näi- den kuuden oppilaan ongelmat sijoittuvat pääosin tunneoireisiin ja prososiaaliseen käytök- seen. Kolme ei lainkaan herkäksi itsensä arvioinutta saivat myös korkeat pisteet vahvuudet ja vaikeudet kyselyssä ja heillä painottuu prososiaalisen käytöksen sekä käytösoireiden on- gelmat. Myös yliaktiivisuutta on kahdella kolmesta.
