Maahanmuuttajanaiset työelämätietoa etsimässä
Saraleena Aarnitaival
Maailmanlaajuisen muuttoliikkeen kiihtymi- nen on yksi globalisaatioon liittyvistä ilmi- öistä. Ylikansallisten yhtiöiden palvelukses- sa olevat lähtevät entistä useammin työko- mennukselle ulkomaille, minkä lisäksi myös pysyvä työperäinen maahanmuutto lisään- tyy. Ulkomailta työpaikan saaneet muuttavat usein perheineen, jolloin myös puolisolla voi olla kiinnostusta etsiä itselleen töitä kohde- maasta. Toisaalta maahanmuuttoa lisäävät ylirajaisten avioliittojen yleistyminen ja kas- vava pakolaisuus.
Ihmisten liikkuvuuden lisääntyessä tar- vitaan tietoa eri maahanmuuttajaryhmien elämästä, jotta sekä heidän että vastaanot- tavan yhteiskunnan sopeutuminen tilantee- seen olisi helpompaa. Tutkimus luo perustaa maahanmuuttopoliittiselle lainsäädännölle ja sen toimeenpanolle. Se on pohjana toimin- tasuosituksille ja hyville käytännöille, joiden tarkoituksena on edistää maahanmuuttajien kotoutumista. Näiden avulla voidaan kehit- tää viranomaisten, järjestöjen ja alan muiden toimijoiden välistä yhteistyötä entistä jousta- vammaksi.
MaahanmuuƩ ajien Ɵ etokäytäntöjen tutkimus
Vaikka maahanmuuttotutkimusta on Suo- messa tehty jo melko runsaasti, muuttajien tapoja orientoitua suomalaisissa informaa- tioympäristöissä ei tähän mennessä ole tut- kittu. Aukkoja on myös tietämyksessä sosi- aalisten verkostojen roolista tiedon jakami- sessa. Maahanmuuttajien tietokäytäntöihin
fokusoituva tutkimus on kansainvälisestikin vasta lapsenkengissään. Sitä on tehty lähin- nä Yhdysvalloissa, jossa mielenkiinto koh- distui aina 1980–1990-lukujen taitteeseen saakka lähes yksinomaan kirjastopalvelu- jen käyttöön. (Caidi, Allard & Quirke 2010.) Maahanmuuttajien arkielämään keskittyvää, erilaiset informaatioympäristöt huomioivaa tiedonhankintatutkimusta ryhdyttiin teke- mään vasta 2000-luvun alussa. Viime vuosi- na on alettu huomioida myös sosiaalisten ver- kostojen (ml. transnationaaliset ja diaspori- set yhteisöt) merkitys tiedon hankinnas- sa ja jakamisessa. (Shoham & Strauss 2007;
Srinivasan & Pyati 2007; Pyati ym. 2008.) Työelämätiedon hankintaan, jakamiseen ja käyttöön liittyviä tutkimuksia ei toistaiseksi ole vielä tehty. Termillä työelämätieto tarkoi- tan työpaikan hankkimiseen, työelämälain- säädäntöön ja työpaikkojen toimintakäytän- töihin liittyvää formaalia (dokumentoitua) ja informaalia (henkilökontaktien kautta saata- vaa) tietoa.
Työllistyminen on tärkeää maahanmuut- tajien kotoutumisen kannalta. Kansallisen edun mukaista on puolestaan se, että maa- hanmuuttajien osaamisresurssit voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin. Jotta työllistyminen onnistuisi, maahanmuutta- jat tarvitsevat paitsi ammatillisen pätevyy- den mahdollisine täydennyskoulutuksineen, myös kulttuurivalmiuksia ja riittävää kielitai- toa. Tarkoituksenmukainen tiedonsaanti sekä työ- ja koulutusmahdollisuuksista että työelä- män toimintakäytännöistä on sekin työelä- mään pääsyn ja osallistumisen edellytys ja si- ten keskeistä uuteen yhteiskuntaan kotoutu-
LecƟ o praecursoria
misen kannalta. Faktatiedon lisäksi tarvitaan kulttuurista tietoa esimerkiksi siitä, millaisia asioita on sopivaa kysyä ja miten työnhakuti- lanteessa käyttäydytään.
Väitöstutkimuksessani ”Maahan muutta- janaiset työelämätietoa etsimässä – tutkimus kotoutumisen tietokäytännöistä” tarkastelen tapoja, joilla maahanmuuttajanaiset hankki- vat, jakavat ja käyttävät työllistymisensä ja työssäkäyntinsä kannalta oleellista tietoa.
Kiinnostukseni kohteena on työelämään inte- groitumisen prosessi, jota kutsun työelämään kotoutumiseksi. Tutkimusaineisto koostuu 14 kurdinaisen ja 14 venäläistaustaisen nai- sen episodihaastatteluista, jotka analysoitiin narratiivisen analyysin (Polkinghorne 1995;
Riessman 1993) keinoin. Keskeisiä teemoja tutkimuksessa ovat työelämään valmistautu- minen, työmarkkinat ja työpaikan haku, työ- suhteen ehdot, työttömyys- ja sosiaaliturva sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittami- sen kysymykset. Lähestyn näitä tiedonhan- kinnan ja tietokäytäntöjen uudelleenraken- tumisen näkökulmasta. Tutkimus sijoittuu arkisten tietokäytäntöjen tutkimuksen perin- teeseen, jossa tiedonhankintaa tarkastellaan arjen käytäntöihin upotettuna ja osin sattu- manvaraistenkin tapahtumien myötä etene- vänä eikä välttämättä tietoisena toimintana (Savolainen 2007). Mielenkiintoni kohteena ovat yhtäältä olleet tutkittavien informaatio- ympäristöt ja niiden sisäinen dynamiikka, toi- saalta heidän näkemyksensä siitä, millainen merkitys tiedolla, sen hankkimisella ja sen jakamisella on heidän elämäntilanteessaan.
Suomeen tulo ja kotoutuminen ovat maa- hanmuuttajalle elämäkerrallisia katkoskoh- tia, joissa hän joutuu modi ioimaan henkilö- kohtaisia tietokäytäntöjään eli totuttuja tie- don hankinnan, jakamisen ja käyttämisen ta- pojaan. Tietokäytäntöjen uudelleenrakenta- misen olen fokusoinut työelämätiedon han- kintaan ja jakamiseen. Tutkimukseni tärkein tavoite on ollut tehdä näkyväksi sitä, miten monenlaista tietoa työelämään pääsy ja sii- nä toimiminen edellyttävät. Maassa pysyväs- ti asuvan kohdalla näiden asioiden oppiminen
tapahtuu niin pitkän aikavälin kuluessa, että se on vaikeammin jäljitettävissä.
Tietolähteet ja Ɵ edon jakaminen
Aineistosta on identi ioitavissa kuusi tiedon- hankinnan tapaa: 1) aktiivinen etsintä, 2) ak- tiivinen seuranta, 3) kohdentumaton ympä- ristön havainnointi, 4) tiedon saaminen toi- sen henkilön kautta, 5) tiedonhankinnan de- legointi toiselle henkilölle ja 6) tiedonhan- kinnasta pidättäytyminen. Näistä muut pait- si tiedonhankinnan delegointi toiselle henki- lölle määriteltiin aikaisemman tutkimuksen (McKenzie 2003; Niemelä 2006) pohjalta.
Henkilölähteet painottuivat tutkittavien tiedonhankinnassa varsinkin ensimmäisinä vuosina maahantulon jälkeen. Tärkeimpiä lähteitä olivat aluksi oman etnisen ryhmän edustajat ja suomalaiset viranomaiset, myö- hemmin suomalaiset työtoverit, ystävät ja tuttavat. Näin ollen henkilölähteet keskittyi- vät vahvoihin siteisiin eli läheisiin sukulai- siin ja ystäviin. Työvoimaviranomaisten mer- kitys työelämätiedon lähteenä oli vähäisem- pi kuin työnantajien ja -tovereiden. Toisaalta niille haastatelluista, joiden työura rajoittui vain työharjoitteluun tai -valmennukseen, samoin kuin pakolais- tai turvapaikanhakija- taustaisille naisille, TE-toimiston virkailijoil- la oli merkittävä rooli tiedon saannin kannal- ta. Muuton jälkeen tiedonhankintaa delegoi- daan kohdemaan kieltä paremmin osaavil- le. Tiedonhankkijoina käytetään usein per- heenjäseniä, muita sukulaisia ja omaan et- niseen ryhmään kuuluvia ystäviä ja tuttavia.
Verkkotiedonlähteitä käytettiin vaihtelevas- sa määrin, sanomalehti, uutiset ja radio mai- nittiin tiedonlähteinä harvoin. Painettuja että verkkolähteitä hyödynnettiin kotona ja työ- tai opiskelupaikalla sekä kirjastossa, jonka merkitys tiedonhankinnan kanavana jäi kui- tenkin melko vähäiseksi.
Tiedonhankinnan ongelmia tarkasteltaes- sa havaittiin, että aikaisemman tutkimuksen (Harris & Dewdney 1994) luokittelemat tie-
LecƟ o praecursoria donhankinnan esteet olivat hankaloittaneet
myös haastateltujen maahanmuuttajanaisten ongelmanratkaisua ja / tai tavoitteiden saa- vuttamista. He eivät välttämättä aina osan- neet esittää sopivia kysymyksiä tai tienneet tiedonlähteen olemassaolosta. He saattoivat joissain tilanteissa kärsiä tiedonhankinnal- listen valmiuksien, kielitaidon ja itseluot- tamuksen puutteesta, epärelevantin tiedon runsaudesta, sosiaalisen pääoman vähäisyy- destä ja relevantin tiedon hajanaisuudesta.
Julkisen byrokratian viiveet ja tiedon pant- taaminen saattoivat myös hankaloittaa työl- listymisen kannalta välttämättömän tiedon hankintaa. Kulttuurienväliseen vuorovaiku- tukseen kytkeytyvät ongelmat korostuivat etenkin viranomaisten kanssa asioitaessa.
Osa maahanmuuttajien ja viranomaisten sekä maahanmuuttajien ja työnantajien vä- lisistä kommunikaatiokatkoksista voi selit- tyä kulttuurieroilla ja väärinymmärryksillä:
työnantaja voi esimerkiksi pitää selviönä, että maahanmuuttajataustaisella työnteki- jällä on verokortti tai että hän tietää palkan- maksuun ja työaikaan liittyvistä käytännöis- tä. Tutkittavat toivat kuitenkin esiin myös tilanteita, joihin oli kytkeytynyt selkeästi heidän etniseen taustaansa liittyviä ennak- koluuloja ja syrjintää.
Tietoa jaettiin sekä oman etnisen ryhmän edustajille että muille maahanmuuttajille ja harvemmin myös kantaväestöön kuuluvil- le silloin, kun se oli itselle hyödyllistä tai ei ainakaan haitannut omien tavoitteiden saa- vuttamista. Jos tiedon jakamisen katsottiin hankaloittavan tavoitteiden saavuttamista, tiedon jakamisesta pidättäydyttiin. Tällaiset tilanteet liittyivät useimmiten kilpailuun työ- markkinoilla, ennen kaikkea työnhakuun.
Itseä kiinnostavasta avoimesta työpaikasta ei haluttu kilpailun kiristymisen pelossa ker- toa. Tietoa saatettiin myös jättää jakamatta, jos sen arveltiin olevan keskustelukumppa- nin kannalta irrelevanttia tai jos se arvioitiin luonteeltaan epävarmaksi (esimerkiksi huhu avoimesta työpaikasta). Saadun tai hankitun työelämätiedon jakamisessa kynnyskysymyk-
seksi osoittautui luottamus siihen, ettei tietoa käytetä tiedonjakajan vahingoksi.
Tiedon vastavuoroisuuden vaatimus ilme- ni tiedon ”panttaamisena”. Toiselle relevantik- si katsotun tiedon jakamista voitiin viivästyt- tää, kunnes tällä oli tarjota haluttu (tiedolli- nen) vastapalvelus. Työelämää koskevan tie- don portinvartijoina (Metoyer-Duran 1991) toimivat ennen kaikkea suomalaiset viran- omaiset ja maahanmuuttoalan muut ammat- tilaiset (esimerkiksi opetus- ja sosiaalityön- tekijät), mutta myös aikaisemmin Suomeen muuttaneet henkilöt.
Tutkimustulosten mukaan yhteisön sisäi- sellä tiedon jakamisella on henkilökohtaisten tietokäytäntöjen muuttumista edistävä vaiku- tus. Monet haastatelluista olivat esimerkiksi lisänneet aikaisempiin käytäntöihinsä työ- elämätiedon hankkimisen eri verkkoresurs- seista kuultuaan niistä tuttaviltaan myöntei- siä käyttökokemuksia. Sama koski viestintä- teknologian käyttöönottoa. Tutkittavat olivat omaksuneet esimerkiksi internetin maksut- tomien puhelinpalveluiden käytön Suomeen muuttamisen jälkeen muiden esimerkkiä seu- raten.
Työelämätiedon hankinnassa ja jakami- sessa oli havaittavissa tiedon kumuloitumi- sen tendenssi. Ne, joilla oli hyvät edellytyk- set monipuoliseen tiedonhankintaan, löysi- vät muita helpommin ja monipuolisemmin relevantteja kanavia ja lähteitä. He myös il- maisivat muita enemmän halukkuutta jakaa löytämäänsä tietoa. Tiedon kumuloituminen oli yhteydessä tutkittavien työmarkkinatilan- teeseen ja -historiaan. Koska valtaosa työelä- mätiedosta hankittiin tai saatiin työyhteisö- jen sisällä, parhaassa asemassa olivat työllis- tymään onnistuneet haastatellut.
Tiedonhankinnan opetus
Tiedonhankinnan opastuksella oli merkit- tävä vaikutus tietokäytäntöjen monipuolis- tumiselle. Perheenjäsenen tai tuttavan an- tama opastus oli yleistä ja sitä arvostettiin.
LecƟ o praecursoria
Haastatelluilla oli useimmissa tapauksissa myönteisiä kokemuksia myös formaalista tiedonhankinnan opetuksesta, joka tapahtui lähinnä kotoutumiskoulutuksen yhteydes- sä. He kokivat asiantuntevan ja kannustavan tiedonhankinnan tai informaatiolukutaito- jen opetuksen itselleen hyödylliseksi mones- sa suhteessa. Uusia tiedonhankintataitoja so- vellettiin työelämäkontekstissa ja muilla elä- mänalueilla.
Osalle tiedonhankinnan opetus merkit- si lisäksi tutustumista uusiin viestintäkana- viin (esimerkiksi internetin puhelinpalvelui- hin, sähköpostiin ja sähköiseen asiakaspalve- luun), joiden käyttöönotto palveli transnati- onaalisten suhteiden ylläpitoa ja kontaktien luomista suomalaisiin (esimerkiksi työnan- tajiin ja viranomaisiin). Tältä osin tutkimus- tulokset tukevat aikaisempia havaintoja yli- rajaisesta tiedonhankinnasta. Kurssien aika- na omaehtoinen tiedonhankinta ja jakaminen vilkastuivat, ja monissa tapauksessa ne jatkui- vat aikaisempaa vilkkaampina myös kurssien jälkeen. Tietokäytäntöjen monipuolistumista ja aktivoitumista merkittävämpänä haastatel- lut pitivät itseluottamuksen kasvua; oppimi- sen koettiin vahvistavan omaa identiteettiä kotoutuvana maahanmuuttajana. Monet kui- tenkin toivat haastattelussa julki pettymyk- sensä siihen, ettei tietokäytäntöjen muutok- silla ja tehostuneella tiedonhankinnalla ollut toivottuja vaikutuksia työllistymiseen.
Haastateltujen tietokäytäntöjen muodos- tamisen konteksti oli kotoutumisprosessin edetessä muuttunut kulttuurisesti vieraasta informaatioympäristöstä tutummaksi. Tämä oli tapahtunut uuden yhteiskunnan rakentei- den ja toiminnan sekä sosiaalisen normiston hahmottuessa kielitaidon karttumisen myötä.
Ongelmatilanteissa haastatellut osoittivat tie- donhankinnallista luovuutta, josta esimerk- kinä on tiedonhankinnan delegointi toiselle.
Tietokäytäntöjen konstituointiin liittyi pait- si uusien lähteiden, kanavien ja viestintäväli- neiden käyttöönottoa myös vanhojen vaihta- mista niihin. Totutteluvaiheen jälkeen uuden viestintäteknologian omaksumista pidettiin
merkittävänä muutoksena. Erityisesti inter- net haku- ja muine palveluineen oli osoittau- tunut haastatelluille hyödylliseksi myös työ- elämään liittyvän tiedon hankinnan ja jaka- misen näkökulmasta. Monet mainitsivat in- ternetin käyttöönoton eräänlaiseksi kään- nekohdaksi tietokäytäntöjensä muutokselle heille mieluisaan suuntaan. Se helpotti yhtey- denpitoa viranomaisiin, työnantajiin ja mui- hin sidosryhmiin sekä auttoi ylläpitämään transnationaalisia suhteita. Internetin puhe- linpalvelujen avulla oli aikaisempaa vaivatto- mampaa jakaa myös työelämää koskevaa tie- toa entisessä kotimaassa tai jossain kolman- nessa maassa asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa. Viranomaisinstituutioiden verkko- palveluiden käyttö nopeutti asiointia niissä.
Työnhaun kannalta merkityksellisintä oli or- ganisaatioiden ja yritysten verkkosivujen seu- raaminen sekä verkkolehtien ilmoitusten se- lailu. Monet kertoivat oppineensa hyödyntä- mään näitä lähteitä kotoutumiskoulutukseen liittyvillä kursseilla.
Kullanarvoiset sosiaaliset verkostot
Sosiaalisten suhteiden määrä ja laatu sekä kielitaito, ennen kaikkea suomen kielen hal- linta, olivat yhteydessä tietokäytäntöjen ra- kentumiseen. Vilkas, paljon erilaisia kontak- teja sisältävä sosiaalinen elämä helpotti so- peutumista uuteen informaatioympäristöön ja auttoi löytämään relevantteja tiedonhan- kinnallisia ratkaisuja arkiseen elämään. Avoin sosiaalisuus ei kuitenkaan ollut välttämätön ehto toimivien tietokäytäntöjen uudelleen- rakentamiselle. Oleellisinta tietokäytäntöjen muodostumisen näkökulmasta oli tiedon- hankinnan välineiden (kanavien) saatavuus ja käytettävyys sekä omaksuttujen hakume- netelmien käytännöllisyys ja toimivuus tut- kittavien arjessa.
Sosiaalisten suhteiden luonne ja määrä näyttäytyvät tutkimuksessa lähes yhtä mer- kittävinä työelämätiedon hankinnan ja jaka- misen kannalta. Tämä hieman yllättävä ha-
LecƟ o praecursoria vainto haastaa käsitykset, joiden mukaan
suhteiden luonne (vahvat vs. heikot siteet;
esim. Granovetter 1973) olisi tiedonhankin- nallisessa mielessä ylivoimaisesti ratkaise- vin tekijä yhteisöön kytkeytyvän tavoitteen (esimerkiksi työllistyminen) saavuttamisen kannalta. Riittävän laaja ja monipuolinen so- siaalinen verkosto, joka sisältää kontakteja sekä kantaväestöön että lähtö- ja tulomaassa asuviin oman etnisen ryhmän edustajiin (ja mahdollisesti muiden ryhmien edustajiin), implikoi tiedonhankinnan ja jakamisen aktii- visuutta sekä todennäköisyyttä saada halut- tuja tuloksia. Tällöin suhteiden luonteella tai laadulla – eli sillä, kuinka läheisistä ihmisistä on kyse ja kuinka usein he tapaavat toisiaan – ei ollut lopputuloksen kannalta ratkaisevaa merkitystä. Hyvätkin ystävät ja läheiset suku- laiset saattoivat tuntea tai tietää jonkun, joka voisi osata neuvoa. Sen sijaan ne haastatel- luista, joilla oli vain vähän kontakteja kodin ulkopuolella, kokivat tiedon saantinsa olleen riittämätöntä riippumatta kontaktien laadus- ta. Myös vahvoilla siteillä oli tärkeä merkitys tiedonhankinnassa. Monilla haastatelluista oli muuttovaiheessa ollut Suomessa asuvia läheisiä, joiden avulla he pääsivät kotoutu- misessa alkuun työelämää koskevien asioi- denkin osalta. Näiden lisäksi vahvoiksi siteik- si voidaan luokitella esimerkiksi vastaanot- tokeskuksen tukihenkilöt, joiden kanssa osa tutkittavista oli ollut tekemisissä alkuvaihees- sa päivittäin ja joilta he olivat voineet kysellä työelämään liittyvistä asioista.
Tietokäytäntöjen yhteys
voimaantumiseen ja osallisuuden kokemukseen
Varsinkin itse löydetty, relevantiksi ja hyödyl- liseksi arvioitu tieto lisäsi maahanmuuttajien luottamusta kykyihinsä paitsi tiedonhankki- jana myös kielitaitoisena suomalaisen yhteis- kunnan tuntijana. Tämä korostui erityises- ti verkkotiedonlähteitä käytettäessä. Koska näiden osalta työelämätiedon lähteille pääsy
edellyttää usein tietoa eri viranomaistahojen tehtävänjaosta, onnistunut tiedonhankinta tulkittiin tietämykseksi julkisten organisaa- tioiden toiminnasta, rakenteista ja tiedotuk- sesta. Sama koski henkilölähteisiin perustu- vaa tiedonhankintaa työpaikoilla. Osatakseen kysyä oikealta ihmiseltä tuli työyhteisön sisäi- nen hierarkia hallita ja olla tietoinen yhteisistä tietokäytännöistä. Itseluottamuksen lisäänty- minen linkittyi molemmissa tapauksissa haas- tateltujen kokemukseen omien vaikutusmah- dollisuuksien lisääntymisestä eli voimaantu- miseen (Ashraf 2008; Mehra, Merkel & Bishop 2004). Näiden keskinäinen yhteys ei ollut ai- van yhtä selkeä hankittaessa tietoa oman et- nisen ryhmän piirissä. Erityisesti tilanteissa, joissa tutkittava epäili tiedon relevanssia ja/
tai kyseenalaisti tiedon jakamisen motiivien pyyteettömyyden, voimaantumisen kokemus jäi ohueksi tai tiedonsaannin ei koettu voi- maannuttavan lainkaan. Voimaantuminen il- meni haastateltujen toiminnassa lisäänty- neenä vuorovaikutuksena monilla eri tavoil- la. Kartutettu työelämätietämys auttoi työn- haussa ja kannusti siihen, helpotti omien työn- tekijän oikeuksien toteutumisen vaatimista ja valvomista, mahdollisti koulutusta ja / tai am- matinvaihtoa koskevien suunnitelmien teke- misen tai niiden muuttamisen realistisimmik- si sekä auttoi perheen arjen hallinnassa (esi- merkiksi lapsen sairastuessa).
Myös tiedon jakamisella oli havaittavissa voimaannuttava vaikutus, mikä ilmeni osal- lisuuden (Siitonen 1999; Haahtela 2004) ja yhteisöön kuulumisen kokemuksen kautta.
Tämä yhteys konkretisoitui tilanteissa, jois- sa hyödylliseksi osoittautuneen tiedon saa- ja ilmaisi ilonsa ja kiitollisuutensa sen jaka- neelle. Oivallus mahdollisuuksista vaikuttaa positiivisesti oman elämän lisäksi lähipiirin ihmisten elämään lisäsi osallisuutta tärkeään yhteisöön tarpeellisuuden kokemuksen kaut- ta. Osallisuuden ja yhteisöön kuulumisen ko- kemukset puolestaan palvelivat tietokäytän- töjen uudelleenrakentamista vahvistaen nii- tä tukevia ja mahdollistavia tapoja hankkia, käyttää ja jakaa tietoa.
LecƟ o praecursoria
Yhteenvetona tutkimustuloksista voi- daan todeta, että maahanmuuttajanaiset yhdistävät luovasti tiedonhankinnan ja tie- don jakamisen eri tapoja rakentaen niistä itselleen muuttuvaan elämäntilanteeseen- sa kulloinkin parhaiten sopivia tietokäytän- töjä. Tiedonhankinnan ja tiedon jakamisen strategioista valittiin eri tilanteeseen rele- vantin tiedon saamisen kannalta tarkoituk- senmukaisin tai tarkoituksenmukaisimmat.
Useimmin valituista strategioista tuli tieto- käytäntöjen rakentumisen elementtejä tois-
ton ja rutiinin keinoin; hyväksi havaitut tavat niveltyivät luontevaksi osaksi arkea.
LecƟ o praecursoria
Saraleena Aarnitaipaleen informaa otutkimuk- sen väitöskirja Maahanmuu ajat työelämä e- toa etsimässä. Tutkimus kotoutumisen eto- käytännöistä tarkaste in Tampereen yliopiston informaa o eteiden edekunnassa lauantaina 2.6.2012 (Acta Universita s Tamperensis 1728).
Kirjallisuus
Ashraf, T. (2008) Empowering people through in- formation: India’s right to information act. Inter- national Information & Library Review 40 (3), 148–152.
Caidi, N., Allard, D. & Quirke, L. (2010) The Infor- mation Practices of Immigrants. Annual Review of Information Science and Technology 44, 493–
531.
Granovetter, M. (1973) The strength of weak ties.
American Journal of Sociology 78 (4), 1360–
1380.
Haahtela, R. (2008) Asunnottomien naisten iden- titeetit ja osallisuuden odotukset kuntoutumi- seen tähtäävässä palveluketjussa. Teoksessa A.
Jokinen & K. Juhila (toim.) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere: Vastapaino, 224–253.
Harris, R. M. & Dewdney, P. (1994) Barriers to in- formation: how formal help systems fail battered woman. Wesport: Greenwood Press.
McKenzie, P. (2003) A model of information prac- tices in accounts of every-day life information seeking. Journal of Documentation 59 (1), 19–
40.
Mehra, B., Merkel, C. & Bishop, A. (2004) The in- ternet for empowerment of minority and marginal- ized users. New Media and Society 6 (6), 781–802.
Metoyer-Duran, C. (1991) Information seeking be- haviour of gatekeepers in ethno- linguistic com- munities: overview of a taxonomy. Library and Information Science Research 13 (4), 319–346.
Niemelä, R. (2006) Ikääntyneiden informaatio- käyttäytyminen. Laadullinen tutkimus arkielä- män informaatiokäytännöistä ja toimintaan ak-
tivoitumisesta. Oulu: Oulun yliopisto. Acta uni- versitatis Ouluensis B Humaniora 74.
Polkinghorne, D. (1995) Narrative con iguration in qualitative analysis. Teoksessa J. Amos & R.
Wisniewski (toim.) Life history and narrative.
Qualitative studies series. London: The Falmer Press, 5–23.
Pyati, A., Chu, C., Srinivasan, R., Caidi, N., Allard, D. & Dechief, D. (2008) TVT-mediated diaspora studies: New directions in immigrant informa- tion behavior research. Journal of the American Society for Information Science and Technology 45 (1), 1–5.
Riessman, C. K. (1993) Narrative analysis. New- bury Park: Sage.
Savolainen, R. (2007b) Information behavior and information practice: reviewing the “umbrella concepts” of information-seeking studies. Li- brary Quarterly 77 (2), 109–132.
Shoham, S. & Strauss, S. K. (2007) Information needs of North American immigrants to Israel.
Journal of Information, Communication & Ethics in Society 5 (2–3), 185–205.
Siitonen, J. (1999) Voimaantumisteorian pe- rusteiden hahmottelua. Oulu: Oulun yliopis- to. [online] <URL:http://herkules.oulu. i/is- bn951425340X/html/index.html>. Luettu 4.6.2012.
Srinivasan, R. & Pyati, A. (2007) Diasporic infor- mation environments: reframing immigrant- focused information research. Journal of the American Society for Information Science and Technology 58 (12), 1743–1744.
