295290
Hallituksen esitys Eduskunnalle pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi py-
säköinninvalvontaa koskeva lainsäädäntö.
Esityksen tavoitteena on ennaltaehkäistä py- säköintivirheitä ja antaa entistä monipuoli- semmat ja tehokkaat keinot puuttua niihin sekä parantaa kiinteistön omistajien ja halti- joiden mahdollisuuksia päättää kiinteistön käyttämisestä ottaen huomioon myös ajoneu- vojen kuljettajien sekä omistajien ja haltijoi- den oikeusturva.
Esitykseen sisältyvän julkista pysäköinnin- valvontaa koskevan lakiehdotuksen mukaan pysäköinninvalvonnasta huolehtisivat poliisi sekä kunnallinen pysäköinninvalvoja ja py- säköinnintarkastaja, jos kunnassa on järjes- tetty kunnallinen pysäköinninvalvonta. Lain soveltamisalaan kuuluisivat pysäyttämistä, pysäköintiä ja pysäköintikiekon käyttöä sekä joutokäyntiä koskevat rikkomukset.
Pysäköintivirheestä voitaisiin määrätä 20—
80 euron suuruinen pysäköintivirhemaksu.
Samasta jatkuvasta pysäköintivirheestä voi- taisiin määrätä enintään kolme pysäköintivir- hemaksua. Ajoneuvoon voitaisiin kiinnittää sen liikuttamisen estävä rengaslukko, jos py- säköintivirhe on jatkunut kaksi vuorokautta tai jos samalla ajoneuvolla on tehty viisi py- säköintivirhettä, joista määrätyt lainvoimaiset pysäköintivirhemaksut on maksamatta. Jou- tokäyntirikkomuksesta voitaisiin määrätä py- säköintivirhemaksu. Vähäisestä pysäköinti- virheestä ja joutokäyntirikkomuksesta voitai- siin antaa huomautus tai luopua toimenpiteis- tä.
Pysäköintivirhemaksua ja rengaslukkoa koskevasta päätöksestä voitaisiin tehdä oi- kaisuvaatimus pysäköinninvalvojalle, jonka päätöksestä voisi hakea muutosta hallinto-
oikeudessa. Tämän jälkeen muutosta voitai- siin hakea korkeimmassa hallinto- oikeudessa, jos se myöntää valitusluvan.
Esitykseen sisältyvän yksityistä pysäköin- ninvalvontaa koskevan lakiehdotuksen mu- kaan yksityisellä alueella ja maastossa voisi pysäköintiä valvoa kiinteistön omistaja tai haltija, jotka voisivat myös siirtää oikeuden valvoa pysäköintiä muulle henkilölle. Yksi- tyisestä pysäköinninvalvonnasta tulisi tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle, joka voisi velvoitteiden vastaisesta menettelystä antaa pysäköintiä valvovalle huomautuksen, vel- voittaa tämän korjaamaan virheensä tai kiel- tää toiminnan määräajaksi..
Luvattomasta pysäköinnistä voitaisiin ve- loittaa valvontamaksu, jonka määrä saisi olla enintään sama kuin vastaavalla alueella teh- dystä pysäköintivirheestä määrättävä pysä- köintivirhemaksu. Samasta jatkuvasta luvat- tomasta pysäköinnistä voitaisiin veloittaa kolme valvontamaksua. Pysäköintiä koskevat ehdot ja valvontamaksu luvattoman pysä- köinnin seuraamuksena olisi ilmoitettava sel- västi havaittavalla ja yksiselitteisellä tavalla.
Jollei valvontamaksua suoritettaisi vapaaeh- toisesti, maksun saamiseksi olisi nostettava kanne käräjäoikeudessa.
Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutettavik- si ympäristönsuojelulakia, ajoneuvojen siir- tämisestä annettua lakia sekä hallinto- oikeuslakia.
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan syksyllä 2011. Lakien täytäntöönpanon vaa- timien toimien vuoksi lait voivat kuitenkin tulla voimaan aikaisintaan kuuden kuukau- den kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
—————
SISÄLLYS
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1
SISÄLLYS...2
YLEISPERUSTELUT ... 3
1 JOHDANTO ...3
2 NYKYTILA ...3
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...3
Julkisen pysäköinninvalvonnan ala ...3
Viranomaiset ...4
Seuraamukset...5
Vastuu seuraamuksesta...6
Pysäköintivirhemaksun suorittaminen ja perintä...6
Oikeussuojakeinot ...7
Yksityinen pysäköinninvalvonta ...8
2.2 Ulkomaiden lainsäädäntö ...8
2.3 Nykytilan arviointi ... 8
3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ...9
3.1 Esityksen tavoitteet ... 9
3.2 Keskeiset ehdotukset...10
Julkisen pysäköinninvalvonnan ala ...10
Pysäköintivirhemaksu ...11
Rengaslukko ja ajoneuvon siirtäminen...12
Menettely ja oikeussuojakeinot ...13
Yksityinen pysäköinninvalvonta ...13
Julkisen ja yksityisen pysäköinninvalvonnan välinen suhde...14
4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET...15
5 ASIAN VALMISTELU ...16
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...18
1 LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT...18
1.1 Laki julkisesta pysäköinninvalvonnasta...18
1.2 Laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ...30
1.3 Ympäristönsuojelulaki ...35
1.4 Laki ajoneuvojen siirtämisestä ...36
1.5 Hallinto-oikeuslaki...36
2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET ...37
3 VOIMAANTULO...37
4 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS ...37
LAKIEHDOTUKSET ...42
1. Laki julkisesta pysäköinninvalvonnasta ...42
2. Laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ...48
3. Laki ympäristönsuojelulain 116 §:n muuttamisesta ...51
4. Laki ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 5 ja 11 §:n muuttamisesta...52
5. Laki hallinto-oikeuslain 12 b §:n muuttamisesta...53
LIITE ...54
RINNAKKAISTEKSTIT ...54
3. Laki ympäristönsuojelulain 116 §:n muuttamisesta ...54
4. Laki ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 5 ja 11 §:n muuttamisesta...55
5. Laki hallinto-oikeuslain 12 b §:n muuttamisesta...57
YLEISPERUSTELUT
1 J o h d a n t o
Pysäköintivirhemaksusta annettu laki (248/1970, jäljempänä virhemaksulaki) tuli voimaan 1.9.1970. Hallituksen esityksessä (130/1969 vp s. 1) todettiin ajoneuvokannan voimakkaan kasvun seurauksena olleen li- sääntyneet pysäköintivaikeudet ja niiden myötä pysäköintivirheiden lisääntyminen.
Tällaisten usein vähäisten rikkomusten käsit- telyä rikosoikeudellisessa järjestyksessä pi- dettiin varsin raskaana ja poliisin voimavaro- jen järkevän käytön kannalta kyseenalaisena.
Myös rangaistus pysäköintivirheestä katsot- tiin lähtökohtaisesti liian ankaraksi seuraa- mukseksi. Siksi tällaisia rikkomuksia varten seuraamukseksi tuli säätää pysäköintivirhe- maksu, jota luonnehdittiin eräänlaiseksi ran- gaistusluonteiseksi maksuksi (HE 130/1969 vp s. 13).
Lain soveltamisalaan kuuluvat pysäköintiä ja pysäyttämistä koskevien säännösten ja määräysten rikkominen. Vuoden 1992 alusta lukien virhemaksulain soveltamisalaa laajen- nettiin niin, että pysäköintivirhemaksu voi- daan määrätä myös moottorikäyttöisen ajo- neuvon tarpeetonta joutokäyntiä koskevien kieltojen ja rajoitusten rikkomisesta.
Virhemaksulaissa säädetään eräänlaisesta rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän rinnalla toimivasta erityisestä seuraamusjär- jestelmästä. Läheinen kosketuspinta rikosasi- oihin on siinä, että vaikka lähtökohtaisesti pysäköintivirheestä seuraa pysäköintivirhe- maksu, törkeämmät pysäköintivirheet kui- tenkin tutkitaan ja ratkaistaan rikosasioista säädetyssä järjestyksessä ja virheisiin sovel- letaan rangaistussäännöksiä.
2 N y k y t i l a
2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö
Julkisen pysäköinninvalvonnan ala
Virhemaksulain 1 §:n mukaan pysäköinti- virhemaksu voidaan määrätä ajoneuvon py- säyttämistä ja pysäköintiä, mukaan lukien
pysäköintikiekon käyttövelvollisuutta koske- vien säännösten ja määräysten rikkomisesta (pysäköintivirhe). Yhdellä teolla tehdyistä useista pysäköintivirheistä määrätään vain yksi maksu. Maksu voidaan määrätä myös moottorikäyttöisen ajoneuvon tarpeetonta joutokäyntiä koskevien kieltojen ja rajoitus- ten rikkomisesta. Virhemaksulaissa ei täs- mennetä ajoneuvon tai moottorikäyttöisen ajoneuvon käsitettä, mutta näistä säädetään tieliikennelain (267/1981) 2 a §:ssä.
Pysäköintivirhemaksu voidaan määrätä, kun virhe tai rikkomus on tapahtunut tiellä tai muulla pääasiassa liikenteeseen käytetyllä alueella. Tieliikennelain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tällaisista alueista käyte- tään käsitettä tie. Tieliikennelakia sovelletaan lain 1 §:n mukaan lähtökohtaisesti liikentee- seen tiellä.
Keskeisimmät pysäköintiä ja pysäyttämistä koskevat säännökset ovat tieliikennelaissa.
Lain 26 §:ssä säädetään yleisesti pysäköimi- sestä ja pysäyttämisestä. Lain 27 §:ssä sääde- tään pysäköintiä ja pysäyttämistä koskevista kielloista sekä 28 §:ssä erityisistä pysäköinti- kielloista. Lain 28 a §:ssä säädetään pysä- köintikiekon käyttövelvollisuudesta. Pysä- köintiä tai pysäyttämistä koskevia rajoituksia on lisäksi muun muassa pihakatuja koskevas- sa 33 §:ssä ja kävelykatuja koskevassa 33 a §:ssä.
Pysäköinti- ja pysäyttämiskielto voi perus- tua myös tieliikennelain 4 §:n ja tieliiken- neasetuksen (182/1982) 3 §:n mukaisesti lii- kenteen ohjauslaitteeseen. Tällaisia ovat tie- liikennelain 50 §:n ja tieliikenneasetuksen 54 §:n nojalla annetun liikenneministeriön päätöksen (203/1982) mukaan muun muassa pysäköimistä ja pysähtymistä koskevat lii- kennemerkit.
Tieliikennelain 1 §:n mukaan lakia sovelle- taan eräissä tapauksissa myös muuhun kuin tiealueeseen. Lain 28 §:n 3 momentin mu- kaan pysäköinti yksityiselle alueelle on ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa kiel- letty. Pysäköintiä koskevat määräykset on ilmoitettava selvästi havaittavalla tavalla.
Maastoliikennelain (1710/1995) 4 §:n 1 momentin mukaan maastoon ei saa pysä- köidä tai pysähtyä ilman maan omistajan tai haltijan lupaa. Pykälän 2 momentissa sääde- tään eräistä tilanteista, joissa lupaa ei tarvita.
Maastolla tarkoitetaan lain 3 §:n 1 kohdan mukaan maa-aluetta ja jääpeitteistä vesialu- etta, joka ei ole tie ja jota ei ole tarkoitettu moottoriajoneuvo-, kisko- tai ilmaliikentee- seen.
Pysäköintivirhemaksua ei virhemaksulain 1 §:n 3 momentin mukaan määrätä, jos vir- heen johdosta on nostettu syyte tai annettu tiedoksi rangaistusvaatimus, jolla tarkoite- taan rangaistusmääräysmenettelystä annetun lain (692/1993) mukaista rangaistusvaati- musta. Tieliikennelain 105 §:n mukaan pysä- köintivirheestä tuomitaan rangaistus vain, jos virheestä on aiheutunut tai voinut aiheutua vakavaa vaaraa tai haittaa. Kunnallisesta py- säköinninvalvonnasta huolehtivan viranhalti- jan on virhemaksulain 5 §:n 1 momentin mu- kaan ilmoitettava tällaisesta virheestä polii- sille.
Maastoliikennelain 26 §:n 2 momentissa säädetään, että jos luvattomasta pysäköinnis- tä aiheutuu huomattavaa haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle taikka yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle taikka kohtuutonta haittaa maan omistajalle tai haltijalle, on tuomittava rangaistus lain 25 §:n 1 kohdan mukaisesti.
Pelastuslain (468/2003) 33 §:n 2 momentin mukaan pelastustielle ei saa pysäköidä ajo- neuvoja. Momentin vastaisesta menettelystä ei nykyisen käytännön mukaan aseteta pysä- köintivirhemaksua.
Pysäköintivirhemaksu voidaan määrätä myös moottoriajoneuvon tarpeetonta jouto- käyntiä koskevien kieltojen ja rajoitusten rikkomisesta. Tarpeetonta joutokäyntiä kos- kevat ajoneuvojen käytöstä tiellä annetun asetuksen (1257/1992) 5 §, joka on säädetty tieliikennelain 86 §:n 2 momentin nojalla, sekä asetus (1266/2002) moottorikäyttöisten ajoneuvojen joutokäynnin rajoittamisesta, jo- ka on säädetty ympäristönsuojelulain (86/2000) 13 §:n nojalla.
Viranomaiset
Virhemaksulain 1 §:n mukaan pysäköin- ninvalvonta ja pysäköintivirheistä johtuvista seuraamuksista päättäminen kuuluu lähtö- kohtaisesti poliisille. Pysäköinninvalvontaa johtaa ja valvoo poliisilaitoksen päällikkö, joka toimii myös pysäköinninvalvojana (vir- hemaksulain 3 §:n 1 momentti). Pysäköin- ninvalvojana voi toimia poliisipäällikön ase- mesta myös muu laitoksen toimenhaltija.
Poliisin ohella pysäköinninvalvonnasta voi huolehtia kunnallinen pysäköinninvalvonta, josta määräävät kunnan valtuuston esitykses- tä tai suostumuksella aluehallintovirastot, joille siirtyivät lääninhallitukselle virhemak- sulaissa säädetyt tehtävät 1.1.2010 alkaen, saatuaan poliisilaitoksen päällikön lausunnon (virhemaksulain 2 §). Lääninhallituksen eli asiallisesti lääninhallituksen tilalle tulleen aluehallintoviraston tulee pysäköintivirhe- maksusta annetun asetuksen (545/1970, jäl- jempänä virhemaksuasetus) 1 §:n mukaan ot- taa huomioon paikalliset olosuhteet, kuten liikennetiheys, valvonnan tarve ja kunnan edellytykset huolehtia valvontatoimesta.
Aluehallintovirasto voi vahvistaa valvonta- apulaisten vähimmäismäärän ja asettaa muita tarpeelliseksi katsomiaan ehtoja. Määräys on voimassa määräajan tai toistaiseksi.
Kunnallinen pysäköinninvalvonta oli Tilas- tokeskuksen mukaan vuonna 2008 järjestetty yhteensä 38 paikkakunnalla, jotka olivat Es- poo, Helsinki, Hyvinkää, Hämeenlinna, Ii- salmi, Joensuu, Jyväskylä, Järvenpää, Kajaa- ni, Kerava, Kokkola, Kotka, Kouvola, Kuo- pio, Kuusankoski, Lahti, Lappeenranta, Loh- ja, Maarianhamina, Mikkeli, Naantali, Nokia, Oulu, Pietarsaari, Pori, Porvoo, Raisio, Rau- ma, Riihimäki, Rovaniemi, Savonlinna, Sei- näjoki, Siilinjärvi, Tampere, Turku, Vaasa, Vantaa ja Varkaus.
Aluehallintovirasto voi oma-aloitteisesti tai kunnan valtuuston esityksestä peruuttaa mää- räyksen. Aluehallintovirasto voi myös muut- taa määräyksen ehtoja, jos olosuhteissa on tapahtunut muutoksia, ehtoja ei ole noudatet- tu tai valvontaa ei ole hoidettu asianmukai- sesti (virhemaksulain 2 § ja virhemaksuase- tuksen 1 §).
Jos kunnallinen pysäköinninvalvonta jär- jestetään, kunnan on virhemaksulain 3 §:n
2 momentin mukaan asetettava kunnallinen pysäköinninvalvoja, jolla tulee pykälän 4 momentin mukaan olla tarpeellinen määrä apulaisia. Poliisipäällikkö ei toimi tällaisessa tapauksessa pysäköinninvalvojana, mutta kunnallinen pysäköinninvalvoja on pykälän 3 momentin mukaan pysäköinninvalvonnan yleistä järjestelyä koskevissa asioissa poliisi- laitoksen päällikön johdon ja valvonnan alai- nen.
Valvonta-apulaisten tehtävä on virhemak- sulain 4 §:n 1 momentin mukaan valvoa py- säköintiä ja antaa maksukehotuksia pysä- köintivirheiden johdosta ja muutenkin toimia pysäköinninvalvojan ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Ajoneuvon kuljettaja on pykälän 2 momentin mukaan vaadittaessa velvollinen ilmoittamaan henkilöllisyytensä pysäköin- ninvalvojalle tai valvonta-apulaiselle sekä merkistä pysäyttämään ajoneuvon ja noudat- tamaan muutakin pysäköinninvalvontatehtä- vässä annettua merkkiä tai kehotusta.
Pysäköinninvalvojan kelpoisuusvaatimuk- sena on virhemaksuasetuksen 2 §:n 1 mo- mentin mukaan oikeustieteen maisterin tai vastaava aiempi tutkinto. Jos kuitenkin kun- nassa on asukkaita enintään 100 000, kelpoi- suusvaatimuksena on alempi oikeustutkinto tai poliisipäällystökoulutus. Molemmissa ta- pauksissa edellytetään myös perehtyneisyyttä liikennekysymyksiin. Valvonta-apulaisen kelpoisuusvaatimuksena on virhemaksuase- tuksen 2 §:n 2 momentin mukaan tehtävien hoitamiseen tarvittava liikennesääntöjen tun- temus.
Kuntalain (365/1995) 44 §:n 2 momentin mukaan tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Kunnalli- sesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 6 §:n 3 momentin mukaan virkasuhteeseen voidaan ottaa vain 18 vuotta täyttänyt henki- lö.
Virhemaksulain 6 §:n mukaan valtio saa pysäköintivirhemaksut. Jos kuitenkin kunnal- linen pysäköinninvalvonta on järjestetty, asi- anomainen kunta saa maksut riippumatta sii- tä, onko maksukehotuksen antanut poliisi vai kunnallinen pysäköinninvalvoja tai hänen apulaisensa. Kunta vastaa valvontatoimesta aiheutuvista kustannuksista kunnallisessa valvonnassa olevalla alueella.
Seuraamukset
Virhemaksulain 7 §:n mukaan pysäköinti- virhemaksu on virheen laadusta riippumatta 10 euroa. Jos liikenteellisten syiden katsotaan niin vaativan, sisäasiainministeriön asetuk- sella voidaan kuitenkin korottaa maksun määrä 40 euroksi. Korotus voi koskea kuntaa tai kunnan tiettyä aluetta.
Jos kunta on jakanut alueensa vyöhykkei- siin tai osiin, joilla peritään erisuuruisia py- säköintimaksuja, voidaan vyöhykkeellä tai osalla, jolla pysäköintimaksu on suurin, py- säköintivirhemaksun korotuksen enimmäis- määrä sisäasiainministeriön asetuksella ylit- tää enintään 10 eurolla. Suurin mahdollinen pysäköintivirhemaksu on siten 50 euroa.
Valtaosassa kunnista pysäköintivirhemaksu on 10 euroa. Sisäasianministeriön antamassa asetuksessa (583/2010) pysäköintivirhemak- susta säädetään tarkemmin pysäköintivirhe- maksujen suuruudesta niissä tapauksissa, joissa maksu ei ole 10 euroa. Maksujen suu- ruudet asetuksessa ovat 15, 20, 25, 30, 35, 40 ja 50 euroa. Korotus on kytketty kunnan alu- eeseen ja on muutamaa poikkeusta lukuun ot- tamatta sama koko kunnan alueella. Helsin- gissä, Lahdessa, Oulussa, Tampereella ja Tu- russa on kalleimmalla pysäköintimaksu- vyöhykkeellä tehdystä pysäköintivirheestä seuraamuksena 50 euron pysäköintivirhe- maksu.
Ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain (828/2008) 5 §:n mukaan tienpitoviranomai- nen tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voi suorittaa lähi- tai varastosiirron aikaisintaan kahden vuorokauden kuluttua säännöksen vastaisen pysäköinnin alkamisesta, jos ajo- neuvo on pysäköity pysäköimistä koskevan säännöksen vastaisesti tielle. Lähisiirrolla tarkoitetaan lain 2 §:n mukaan ajoneuvon siirtämistä sen sijaintipaikan välittömään lä- heisyyteen ja varastosiirrolla siirtämistä kun- nan osoittamaan varastoon. Vastaavasti ajo- neuvo voidaan siirtää, jos se on pysäköity yksityiselle alueelle tai maastoon, joskin siir- täminen edellyttää alueen omistajan tai halti- jan perusteltua pyyntöä ja siirtämisestä huo- lehtii kunta tai kunnallinen pysäköinninval- voja.
Jos pysäköinnistä aiheutuu vaaraa liikenne- turvallisuudelle, poliisi on velvollinen vii-
pymättä siirtämään ajoneuvon. Jos pysäköinti aiheuttaa huomattavaa haittaa tien käytölle, poliisi, tienpitoviranomainen tai kunnallinen pysäköinninvalvoja voi toimittaa siirron vii- pymättä. Jos ajoneuvo on pysäköity pelastus- lain 33 §:n vastaisesti, poliisi voi siirtää ajo- neuvon viipymättä.
Virhemaksulain 5 §:n 2 momentin mukaan ilmeisen vähäpätöisestä pysäköintivirheestä voidaan antaa pysäköintivirhemaksun ase- mesta huomautus.
Vastuu seuraamuksesta
Virhemaksulain 8 §:n mukaan pysäköinti- virhemaksu on virheen tehneen kuljettajan suoritettava. Auton ja moottoripyörän osalta maksusta on vastuussa myös se, joka virheen tapahtumisen aikaan oli ajoneuvon omistaja, tai hänen sijastaan se, jolle ajoneuvoja kos- kevaan rekisteriin tehdyn ilmoituksen mu- kaan on pysyvästi luovutettu ajoneuvon hal- linta. Omistaja tai haltija kuitenkin vapautuu vastuusta saattaessaan todennäköiseksi, että ajoneuvo tuolloin oli ollut luvattomasti kul- jettajan käytössä, taikka osoittaessaan, ettei hän muusta syystä ole velvollinen vastaa- maan maksusta.
Ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 10 §:n mukaan siirtokustannuksista vastaa ajoneuvon omistaja tai haltija. Jos kuitenkin ajoneuvo on ollut luvattomasti käytössä, kus- tannuksista vastaa sen kuljettaja. Ajoneuvoa ei tarvitse lain 11 §:n mukaan luovuttaa va- rastosta ennen kustannusten korvaamista. Jos omistaja tai haltija ei nouda ajoneuvoa varas- tosta 30 päivän kuluessa sen jälkeen, kun hä- nen on katsottava saaneen lainvoimaisesta siirtopäätöksestä tiedon, ajoneuvo siirtyy kunnan omistukseen.
Pysäköintivirhemaksun suorittaminen ja pe- rintä
Virhemaksulain 9 §:n mukaan ajoneuvon kuljettajalle on annettava kirjallinen kehotus suorittaa pysäköintivirhemaksu kahden vii- kon kuluessa kehotuksen antamispäivästä.
Jollei kuljettajaa tavata, kehotus voidaan kiinnittää ajoneuvoon näkyvälle paikalle.
Jollei maksukehotusta ole voitu antaa edellä mainituilla tavoilla, maksusta vastuussa ole-
valle omistajalle tai haltijalle on annettava viipymättä tiedoksi kirjallinen maksukehotus siten kuin hallintolaissa (434/2003) sääde- tään. Maksumääräys on virhemaksulain 11 §:n mukaan annettava tiedoksi kuuden kuukauden kuluessa virheen tekopäivästä uhalla, että oikeus maksun saantiin raukeaa.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 an- nettiin maksukehotuksia yhteensä 731 432, joista poliisin antamia oli 12 611. Eniten maksukehotuksia annettiin Helsingissä (231 743), Tampereella (73 862), Vantaalla (34 834), Turussa (32 287) ja Espoossa (29 504). Vuonna 2007 maksukehotuksia an- nettiin yhteensä 698 273, joista poliisin an- tamia oli 16 782. Vuonna 2006 vastaavat lu- vut olivat 648 313 ja 19 147 sekä 642 325 ja 21 432 vuonna 2005.
Tiedot koskevat vain kuntia, joissa on kun- nallinen pysäköinninvalvonta. Toisin sanoen muissa kunnissa annetut maksukehotukset eivät sisälly lukuihin. Luvuista ei myöskään ilmene, milloin kehotus on annettu pysäköin- tivirheen johdosta ja milloin joutokäyntiä koskevan säännöksen rikkomisesta. Viimeksi mainittujen osuus kokonaismäärästä lienee kuitenkin vähäinen, arviolta 1—2 %. Esi- merkiksi kunnalliset pysäköinninvalvojat ar- vioivat, että Helsingissä joutokäyntisäännök- sen rikkomisesta annetaan vuosittain joitain satoja pysäköintivirhemaksuja ja Kuopiossa noin 20 000 maksusta 20—30 vuodessa.
Pysäköintivirheestä ja joutokäyntirikko- muksesta annettujen suullisten tai kirjallisten huomautusten määrästä ei ole saatavilla tilas- totietoja.
Jollei maksua suoriteta kahden viikon ku- luessa, pysäköintivirhemaksu on suoritettava virhemaksulain 10 §:n mukaan puolitoista- kertaisena. Omistajalle tai haltijalle taikka, jos edellä mainitut eivät ole vastuussa mak- sun suorittamisesta, kuljettajalle annetaan kirjallinen maksumääräys tiedoksi siten kuin hallintolaissa säädetään korotetun maksun suorittamisesta viikon kuluessa. Erityisestä syystä pysäköinninvalvoja voi myöntää mak- suaikaa (virhemaksulain 12 §).
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 an- nettiin maksumääräyksiä yhteensä 231 123.
Maksumääräyksiä annettiin Helsingissä 74 446, Tampereella 23 768, Vantaalla 10 430, Turussa 11 352 ja Espoossa 10 401.
Maksumääräyksiä annettiin vuonna 2007 yh- teensä 186 227, vuonna 2006 yhteensä 195 099 ja vuonna 2005 yhteensä 205 292.
Maksumääräys pannaan täytäntöön ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettu- ja säännöksiä (virhemaksulain 14 §:n 2 mo- mentti). Ulosottoon menneitä maksumäärä- yksiä oli vuonna 2008 Tilastokeskuksen mu- kaan yhteensä 80 008, joista Helsingissä 25 663, Tampereella 8 561, Vantaalla 2 471, Turussa 4 345 ja Espoossa 2 296. Ulosottoon menneitä maksumääräyksiä oli vuonna 2007 yhteensä 76 729, vuonna 2006 yhteensä 83 111 ja vuonna 2005 yhteensä 86 806.
Oikeushallinnon tietotekniikkakeskuksessa tehdyn erillisselvityksen mukaan vuonna 2009 ulosottoperintään saapuneita pysäköin- tivirhemaksuasioita oli 90 173. Ulosottove- lallisia oli näissä asioissa yhteensä 42 849, joista luonnollisia henkilöitä oli 38 616 ja oi- keushenkilöitä 4 233.
Edelleen erillisselvityksen mukaan luon- nollisen henkilöiden osalta pysäköintivirhe- maksuasioita vuonna 2009 oli ulosottovelal- lista kohden seuraavasti: 24 712 velallisella oli ulosotossa 1 asia, 6 749 velallisella 2 asi- aa, 2 667 velallisella 3 asiaa, 1 431 velallisel- la 4 asiaa, 870 velallisella 5 asiaa, 1 523 ve- lallisella 6—10 asiaa, 372 velallisella 11—15 asiaa, 135 velallisella 16—20 asiaa, 83 velal- lisella 21—26 asiaa, 28 velallisella 26—30 asiaa ja 46 velallisella 31 tai useampi asia.
Suurimmat asiamäärät velallista kohden oli- vat 72, 111 ja 123.
Erillisselvityksen mukaan oikeushenkilöi- den osalta pysäköintivirhemaksuasioita vuonna 2009 oli ulosottovelallista kohden seuraavasti: 2 510 velallisella oli 1 asia, 725 velallisella 2 asiaa, 302 velallisella 3 asiaa, 179 velallisella 4 asiaa, 112 velallisella 5 asi- aa, 298 velallisella 6—10 asiaa, 47 velallisel- la 11—15 asiaa, 17 velallisella 16—20 asiaa ja 43 velallisella 21 tai useampi asia. Suu- rimmat asiamäärät velallista kohden olivat 73, 77 ja 391.
Oikeussuojakeinot
Jos ajoneuvon omistaja, haltija tai kuljetta- ja katsoo maksukehotuksen, maksumääräyk- sen tai korotuksen aiheettomaksi, hän voi maksuajan kuluessa esittää vastalauseen py- säköinninvalvojalle (virhemaksulain 13 §:n 1 momentti). Myöhästynyt vastalause voi- daan virhemaksulain 15 §:n nojalla tutkia, jos myöhästymiseen on erityinen syy ja vasta- lause on tehty niin pian kuin se on ollut mah- dollista. Pysäköinninvalvojan on viivytykset- tä ratkaistava asia sekä tarvittaessa poistetta- va kehotus, määräys tai korotus ja määrättävä suoritettu maksu palautettavaksi (virhemak- sulain 13 §:n 2 momentti).
Helsingissä vastalauseita oli 9 755 ja mak- sukehotuksia 185 908 vuonna 2006, 11 012 ja 194 770 vuona 2007 sekä 12 949 ja 231 817 vuonna 2008. Lahdessa vastalauseita oli 794 ja maksukehotuksia 17 061 vuonna 2006, 1 032 ja 22 021 vuonna 2007 sekä 1 095 ja 21 969 vuonna 2008. Kuopiossa lu- vut vastaavat luvut olivat 1 827 ja 20 754 vuonna 2006, 2 099 ja 23 986 vuonna 2007 sekä 2 027 ja 22 315 vuonna 2008. Mainittu- jen lukujen perusteella voidaan arvioida, että vastalauseita tehdään noin 4—9 %:ssa tapa- uksista.
Pysäköinninvalvojan vastalauseen johdosta antamaan päätökseen voidaan virhemaksu- lain 14 §:n 1 momentin mukaan hakea muu- tosta hallinto-oikeudelta 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Myöhästyneen valituksen tutkimisesta noudatetaan virhe- maksulain 15 §:ää. Valitukseen on liitettävä todistus maksun suorittamisesta uhalla, että valitus jätetään tutkimatta.
Vaikka vastalausetta ei ole tehty tai vaikka maksua ei ole suoritettu, valitus tutkitaan hal- linto-oikeudessa perustevalituksena. Peruste- valituksesta säädetään nykyisin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) 9—11 §:ssä. Lisäksi lain 21 §:ssä säädetään siitä, että perustevalitus voidaan tehdä niin kauan kuin oikeus maksun saantiin ei ole vanhentumisen johdosta menetetty.
Tilastokeskuksen mukaan hallinto- oikeuksissa ratkaistiin pysäköintivirhemak- sua koskevia asioita 925 vuonna 2003, 1 062 vuonna 2004, 935 vuonna 2005, 1 115 vuon- na 2006 ja 747 vuonna 2007.
Hallinto-oikeuden päätöksestä ei saa valit- taa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (virhe- maksulain 14 §:n 1 momentti).
Ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 13 §:n mukaan muutoksenhausta mainitussa laissa tarkoitettuun päätökseen säädetään hal- lintolainkäyttölaissa (586/1996). Muutosta haetaan hallinto-oikeudessa. Muutoksenhaku voi koskea siirtopäätöksen perustetta ja kor- vattavia kustannuksia (HE 78/2008 vp s. 25).
Yksityinen pysäköinninvalvonta
Joitain vuosia on toiminut yksityisiä yri- tyksiä, jotka ovat valvoneet kiinteistön omis- tajan tai haltijan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella pysäköintiä yksityisillä alueilla.
Tiettävästi myös kiinteistön omistaja tai hal- tija on joissain tapauksissa huolehtinut val- vonnasta. Pysäköimistä koskevista kielloista ja rajoituksista yksityisellä alueella on ilmoi- tettu kilvillä. Kun ajoneuvo on tullut yksityi- selle alueelle, on katsottu, että kuljettajan ja kiinteistön omistajan tai haltijan taikka sen, jolle oikeus pysäköinninvalvontaan on siir- retty, välille on syntynyt kuljettajan käyttäy- tymiseen perustuva sopimus, niin sanottu re- aalisopimus. Kuljettajan on katsottu alueelle saapuessaan hyväksyneen pysäköintiä kos- kevat ehdot. Kieltojen ja rajoitusten vastai- sesta menettelystä on kiinnitetty autoon lo- make niin sanotusta valvontamaksusta, jota voidaan luonnehtia sopimussakoksi tai jois- sain tapauksessa myös vahingonkorvauksek- si. Valvontamaksu on käytännössä ollut suu- ruudeltaan sama kuin vastaavalla alueella määrättävä pysäköintivirhemaksu tai sitä al- haisempi.
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole erityisiä säännöksiä. Tapauksia on arvioitu yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden kannalta. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2010:23 hyväksynyt edellä selostetun reaali- sopimusmallin. Kuluttajariitalautakunta on käsitellyt yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevia riitaisuuksia.
2.2 Ulkomaiden lainsäädäntö
Mietinnössä ”Pysäköinninvalvontaa koske- van lainsäädännön uudistaminen” (oikeusmi- nisteriön mietintöjä ja lausuntoja 16/2010) on katsaus pysäköinninvalvonnan sääntelyyn Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Irlannissa ja Belgiassa. Lisäksi eräiden valtioiden pysä- köintivirheen johdosta tapahtuvaa ajoneuvon siirtämistä koskevia säännöksiä on käsitelty hallituksen esityksessä laeiksi ajoneuvon siir- tämisestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 78/2008 vp).
2.3 Nykytilan arviointi
Vaikka julkista pysäköinninvalvontaa kos- kevan lainsäädännön perusratkaisut ovat edelleen kestäviä, on ilmeinen tarve pysä- köinninvalvontaa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistukselle, kun otetaan huomi- oon oikeudellinen ja yhteiskunnallinen kehi- tys, kuten ajoneuvomäärän kasvaminen ja asumisen tiivistyminen joillain paikkakunnil- la, joista on seurannut pysäköintipaikkojen suhteellinen väheneminen ja pysäköintivir- heiden lisääntyminen.
Pysäköinninvalvontaa koskevaa lainsää- däntöä ei ole kokonaisuutena tarkasteltu sen säätämisen jälkeen eli sitten vuoden 1970.
Lakiin on tehty lähinnä muiden lainmuutos- ten edellyttämiä teknisiä tarkistuksia. Virhe- maksulakiin tehdyt muutokset ovat joissain tapauksissa johtaneet lainsäädännön tulkin- nanvaraisuuteen ja myös aukollisuuteen.
Eräät virhemaksulain ja etenkin sen nojalla annetun virhemaksuasetuksen säännökset ovat vanhentuneet. Lisäksi eräät nykyisin asetukseen sisältyvät säännökset tulisi olla laissa.
Lainsäädännön keskeisissäkin osissa on epäselvyyksiä. Erilaisia tulkintoja on esitetty siitä, voiko julkinen pysäköinninvalvonta toimia yksityisellä alueella ja onko tälle joi- tain erityisiä edellytyksiä, kuten yksityisen kiinteistön edustajan pyyntö tai valtuutus.
Seuraamusten osalta on esitetty, etteivät nykyiset seuraamukset ole riittäviä ehkäise- mään väärinpysäköintejä. Pysäköintivirhe- maksu ei ole riittävän ankara, etenkin kun yhdestä pysäköintivirheestä voi seurata vain
yksi virhemaksu. Joissain tapauksissa rengas- lukon on katsottu voivan olla toimiva keino puuttua pysäköintivirheisiin.
Pysäköintivirhemaksun määräämisjärjes- telmä vaikuttaa vanhentuneelta ja jossain määrin työläältä. Nykyinen menettely, jossa valvonta-apulainen antaa maksukehotuksen ja, jollei kehotusta noudateta, pysäköinnin- valvoja antaa maksumääräyksen, vaikuttaa tarpeettoman kankealta ja suuritöiseltä. Esi- merkiksi joukkoliikenteen tarkastusmaksu tai rikesakko määrätään ilman tällaista kaksivai- heista menettelyä.
Kohtuuttomana voidaan joissain tapauksis- sa pitää sitä, että jollei pysäköintivirhemak- sua suoriteta kahdessa viikossa maksukeho- tuksen antamisesta, maksu on suoritettava puolitoistakertaisena.
Oikeussuojakeinona toimiva vastalauseme- nettely on vanhahtava ja muihin vastaavan- tyyppisiin järjestelmiin verrattuna erityislaa- tuinen. Ongelmallinen on myös vaatimus maksun suorittamisesta sen edellytyksenä, et- tä hallinto-oikeus tutkisi asian, vaikka käy- tännössä hallinto-oikeus maksun laimin- lyömistapauksissa tutkiikin muutoksenhaun perustevalituksena. Ehdoton muutoksenha- kukielto hallinto-oikeuden pysäköintivir- heasiassa antamaan ratkaisuun ei myöskään vaikuta välttämättömältä, koska näissäkin asioissa esiintyy kysymyksiä, joista olisi pe- rusteltua saada korkeimman hallinto- oikeuden ennakkopäätös.
Virhemaksulain 1 §:n soveltamisalaa kos- kevaan säännökseen on jälkikäteen lisätty mahdollisuus antaa pysäköintivirhemaksu tarpeetonta moottorikäyttöisen ajoneuvon joutokäyntiä koskevan säännöksen vastaises- ta menettelystä. Virhemaksulakia ei ole muil- ta osin tarkennettu, eikä myöskään asiaa kos- kevassa hallituksen esityksessä (10/1991 vp) ole lain muiden säännösten soveltuvuutta selvitetty. Laki on tältä osin varsin aukolli- nen, koska siitä ei esimerkiksi suoraan ilme- ne virhemaksun suuruus.
Voimassa olevassa laissa ei ole yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevia säännöksiä, vaan toiminta rakentuu yleisten periaatteiden ja oikeuskäytännön varaan. Ennakkopäätök- siä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on annettu toistaiseksi yksi (KKO 2010:23). Oi- keustila selventyisi merkittävästi, jos yksityi-
sestä pysäköinninvalvonnasta annettaisiin erityiset säännökset. Lainsäädäntöä voidaan pitää tarpeellisena yhtäältä yksityiseksi alu- eeksi katsovan kiinteistön omistajan ja halti- jan sekä muun yksityistä pysäköinninvalvon- taa harjoittavan ja toisaalta pysäköijän kan- nalta. Laissa olisi säädettävä yksityisen pysä- köinninvalvonnan edellytyksistä ja seuraa- muksista sekä oikeusturvakeinoista. Lisäksi laissa olisi tarpeen säädellä julkisen ja yksi- tyisen pysäköinninvalvonnan välisestä suh- teesta.
3 E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
3.1 Esityksen tavoitteet
Esitykseen sisältyvällä pysäköinninvalvon- taa koskevan lainsäädännön kokonaisuudis- tuksella pyritään muodostamaan johdonmu- kainen ja tarkoituksenmukainen lainsäädän- tökokonaisuus, joka täyttää nykyaikaiselta lainsäädännöltä edellytetyt tarkkuuden ja sel- keyden vaatimukset.
Julkista pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädäntöuudistuksen tavoitteena on toi- mia ennaltaehkäisevästi siten, että pysäköin- tiin liittyvät rikkeet vähenisivät. Tähän myö- tävaikuttaisi pysäköintivirhemaksun korot- taminen, jotta maksu toimisi aiempaa pa- remmin preventiivisenä keinona. Pysäköinti- virhemaksun ja ajoneuvon siirtämisen lisäksi pysäköintivirheeseen voitaisiin puuttua myös uudella keinolla eli rengaslukolla, joka olisi vaihtoehto ajoneuvon siirtämiselle. Rengas- lukon käyttäminen paitsi lisäisi viranomaisen harkintavallassa olevia keinoja puuttua pysä- köintivirheeseen, myös näkyvänä seuraa- muksena toimisi ennalta ehkäisevässä tarkoi- tuksessa.
Lakiin otettaisiin uusi peruste siirtää ajo- neuvo tai kiinnittää siihen rengaslukko pysä- köintivirheen johdosta. Esityksen mukaan mainitut keinot olisivat käytettävissä, jos ajoneuvolla on tehty viisi pysäköintivirhettä, joista määrätyt lainvoimaiset pysäköintivir- hemaksut olisivat maksamatta. Uudella pe- rusteella pyritään erityisesti puuttumaan sel- laisiin tapauksiin, joissa henkilö osoittaa piit- taamattomuutta lain kielloista ja käskyistä tekemällä jatkuvasti pysäköintivirheitä. Uusi
laki antaisi yleisestikin mahdollisuuden entis- tä tehokkaampaan pysäköinninvalvontaan.
Ajoneuvon kuljettajan sekä omistajan ja haltijan asemaa parannettaisiin pidentämällä maksuaikaa ja luopumalla maksun korotta- misesta puolitoistakertaiseksi viivästysseu- raamuksena. ja asettamalla viivästysseu- raamukseksi kiinteä 12 euroa. Lakiin otettai- siin säännös siitä, että jos virhe on vähäinen tai anteeksiannettava, toimenpiteistä voitai- siin luopua. Muutoksenhakujärjestelmää sel- kiytettäisiin ja muutoksenhakumääräaikaa pidennettäisiin. Muutoksenhakukielto hallin- to-oikeuden päätöksestä poistettaisiin.
Yksityisen pysäköinninvalvonnan osalta oikeustilaa selvennettäisiin säätämällä tällai- sesta valvonnasta laissa. Uusi lainsäädäntö toimisi osaltaan ennaltaehkäisevästi ja mah- dollistaisi entistä tehokkaamman puuttumi- sen väärinpysäköintiin.
Uusi lainsäädäntö antaisi yksityisellä alu- eella olevan kiinteistön omistajalle tai halti- jalle entistä paremmat mahdollisuudet päät- tää kiinteistön käyttämisestä ja puuttua kiin- teistön väärinkäyttöön. Kiinteistön omistajan tai haltijan valinnassa olisi, turvautuisiko hän julkiseen vai yksityiseen pysäköinninvalvon- taan.
Ajoneuvon kuljettajan sekä omistajan ja haltijan aseman turvaamiseksi laissa säädet- täisiin yksityisen pysäköinninvalvonnan edellytyksistä. Pysäköintiä koskevat ehdot ja maksuseuraamus olisi ilmoitettava selvästi havaittavalla ja yksiselitteisellä tavalla. Mak- sua koskevaan vaatimukseen sisällytettävistä tiedoista säädettäisiin niin, että asianomainen henkilö saisi riittävät tiedot oikeusasemaansa vaikuttavista seikoista ja pystyisi arvioimaan maksuseuraamuksen aiheellisuutta. Jos asia olisi riitainen tai maksua ei suoritettaisi va- paaehtoisesti, asia voitaisiin käsitellä käräjä- oikeudessa riita-asioista säädetyssä järjestyk- sessä.
3.2 Keskeiset ehdotukset Julkisen pysäköinninvalvonnan ala
Pysäköinninvalvonnasta huolehtisivat edel- leen poliisi sekä poliisin ohella kunnallinen pysäköinninvalvonta, jos sellainen on järjes- tetty. Kunnallisesta pysäköinninvalvonnasta
huolehtisi edelleen kunnallinen pysäköinnin- valvoja. Käytännön valvonnasta huolehtisivat pysäköinninvalvojan alaisuudessa pysäköin- nintarkastajat, joiksi nykyisten valvonta- apulaisten nimikkeet muutettaisiin.
Pysäköintivirhemaksu voitaisiin edelleen määrätä pysäyttämistä, pysäköintiä tai pysä- köintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastaisesta menettelystä. Li- säksi pysäköintivirhemaksu voitaisiin määrä- tä joutokäyntiä koskevan säännöksen vastai- sesta menettelystä.
Esityksen mukaan kunnallista pysäköin- ninvalvontaa suorittava viranhaltija voisi an- taa pysäköintivirhemaksun myös silloin, kun pysäköintivirheestä on aiheutunut tai voinut aiheutua vakavaa vaaraa tai haittaa. Voimas- sa olevan virhemaksulain 5 §:n 1 momentin mukaan tällaisissa tapauksissa ei anneta maksumääräystä vaan virheestä tulee ilmoit- taa poliisille. Lisäksi pysäköintivirhemaksu voitaisiin antaa pelastuslain 33 §:n 2 momen- tin vastaisesta pysäköimisestä pelastustielle.
Muutosehdotuksen taustalla on se, että po- liisi ei välttämättä aina saavu ilmoituksesta huolimatta pysäköintivirheen tekopaikalle kiireellisempien tehtävien vuoksi. Toisaalta ajoneuvon siirtäminen ei ole välttämättä pe- rusteltua ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 5 §:n 3 tai 4 momentin perusteella. Jotta vältyttäisiin siltä epätoivottavalta tilanteelta, että virhe on laadultaan sellainen, että siitä ei määrätä pysäköintivirhemaksua eikä muu- kaan seuraamus tule kysymykseen, on perus- teltua laajentaa pysäköintivirhemaksun käyt- töalaa.
Vaikka laissa ei enää säädettäisikään kuva- tusta ilmoitusvelvollisuudesta, estettä ei kui- tenkaan olisi jättää pysäköintivirhemaksu määräämättä ja ilmoittaa pysäköintivirheestä poliisille.
Ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan viranomainen voi siirtää yksityiselle alueelle virheellisesti py- säköidyn ajoneuvon alueen omistajan tai hal- tijan perustellusta pyynnöstä. Kun kiinteistön omistaja tai haltija voi tieliikennelain 28 §:n 3 momentin mukaan päättää pysäköinnistä yksityisellä alueella, on perusteltua, että hä- nen päätösvaltansa koskee ajoneuvon siirtä- misen lisäksi myös tässä laissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin turvautumista. Siksi pysä-
köintivirhemaksua ei saisi määrätä eikä ren- gaslukkoa käyttää ilman kiinteistön omista- jan tai haltijan pyyntö tai valtuutusta. Omis- taja tai haltija voisi pyytää yksittäisessä tapa- uksessa poliisilta tai kunnallista pysäköin- ninvalvontaa suorittavalta henkilöltä pysä- köintivirheeseen puuttumista. Selvyyden vuoksi mainittaisiin myös, että puuttuminen voisi perustua valtuutukseen. Se voisi olla aivan yleinen, mutta estettä ei olisi ottaa val- tuutukseen tarkempia ehtoja sen laajuudesta.
Jos kiinteistön omistaja tai haltija on siirtänyt oikeuden valvoa pysäköintiä toiselle, tällä olisi oikeus vastaavasti esittää pyyntö tai an- taa valtuutus.
Pysäköintivirhemaksu
Eri maissa on yleisesti käytössä kolmen- tyyppisiä seuraamuksia pysäköintivirheestä:
rahamääräinen seuraamus, ajoneuvon siirtä- minen ja rengaslukko. Näistä Suomessa on käytössä maksuseuraamus ja ajoneuvon siir- täminen. Pysäköintivirhemaksu on ja olisi edelleen ensisijainen seuraamus pysäköinti- virheestä.
Pysäköintivirhemaksun suuruus on 10—50 euroa Vakavaa vaaraa tai haittaa aiheuttavas- ta pysäköinnistä tai pysäyttämisestä sääde- tään rangaistus liikenteen vaarantamisesta (rikoslain 23 luvun 1 §). Sovellettavaksi voisi tulla myös liikennerikkomusta koskeva tielii- kennelain 103 § taikka pysäköintivirheitä koskevat rikesakkorikkomuksista annetun asetuksen (610/1999) 4 tai 9 §. Ensiksi mai- nitussa pykälässä säädetään moottorittoman ajoneuvon kuljettajan rikkomuksista, joista määrätään 20 euron rikesakko. Toiseksi mai- nitussa pykälässä säädetään moottorikäyttöi- sen ajoneuvon kuljettajan liikennemerkin vastaisesta menettelystä, josta määrätään 50 euron rikesakko.
Poliisin niin sanotun sakkokäsikirjan mu- kaan normaalipäiväsakko pysäyttämistä tai pysäköintiä koskevasta rikkeestä on 10 päi- väsakkoa (Käsikirja seuraamuksen määrää- misestä rangaistusmääräys- ja rikesakkome- nettelyssä, sisäasiainministeriön poliisiosas- to). Sakkokäsikirjan mukaan pelastuslain 33 §:n 2 momentin vastaisesta pysäköinnistä pelastustielle seuraamuksena on normaalisti
8 päiväsakkoa. Päiväsakon alin rahamäärä on päiväsakon rahamäärästä annetun asetuksen (609/1999) 5 §:n mukaan 6 euroa. Sakkokä- sikirjan mukaan rikesakkoa ei määrätä py- säyttämistä tai pysäköintiä koskevien sään- nösten vastaisesta menettelystä. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että joukkoliikenteen tarkastusmaksu on 80 euroa.
Pysäköintivirhemaksun suuruutta arvioita- essa on kiinnitettävä huomiota seuraamusjär- jestelmän johdonmukaisuuteen. Kuten edellä on todettu, pysäköintivirhemaksu voitaisiin määrätä myös sellaisista rikkomuksista, jois- ta nykyisin seuraamuksena on ainakin peri- aatteessa sakkoa. Tämä puoltaa virhemaksun rahamäärän korottamista. Ankarampi seu- raamus on myös omiaan vaikuttamaan ehkäi- sevästi pysäköintivirheisiin.
Pysäköintivirhemaksu ehdotetaan korotet- tavaksi 20 euroon. Maksun vähimmäismää- rän korottamiselle on perusteet edellä mainit- tujen syiden vuoksi myös siksi, että maksun suuruus on säilynyt asiallisesti ennallaan vuodesta 1991, joten rahanarvon muuttumis- ta ei ole korotuksin otettu huomioon. Lisäksi korotusta voidaan puoltaa sillä, että lievim- mistä ajoneuvoon liittyvistä rikkomuksista on seuraamuksena 20 euron rikesakko.
Laissa säädettyä 20 euron pysäköintivir- hemaksua voitaisiin edelleen korottaa minis- teriön asetuksella. Lähtökohtaisesti pysäköin- tivirhemaksua voitaisiin korottaa 60 euroon asti. Jos kunnan alue on jaettu vyöhykkeisiin tai osiin, joilla peritään erisuuruisia pysä- köintimaksuja, kalleimmalla alueella tehdys- tä pysäköintivirheestä voitaisiin maksu korot- taa 80 euroon.
Nykyisin pysäköintivirheestä määrätään yksi pysäköintivirhemaksu riippumatta pysä- köintivirheen ajallisesta kestosta. Tämän vuoksi saattaa olla jopa kannattavaa pysäköi- dä auto maksulliselle paikalle ja jättää pysä- köintimaksut maksamatta. Ehdotuksella on tarkoitus puuttua erityisesti tarkoituksellisiin tai piittaamattomuudesta tehtyihin pysäköin- tivirheisiin, koska voidaan lähteä siitä, että kun ajoneuvo on tarkoitus pysäköidä pidem- mäksi aikaa, kuljettajan tulee kiinnittää eri- tyistä huomiota pysäköinnin luvallisuuteen.
Pitkäkestoista väärinpysäköintiä voidaan yleisestikin pitää moitittavampana kuin ly- hytkestoista pysäköintivirhettä. Toisaalta ku-
ten edellä on todettu, pysäköintivirhemaksun rahamääriä ehdotetaan korotettavaksi. Koko- naisseuraamus yhdestä pysäköintivirheestä ei saa muodostua kohtuuttomaksi. Tästä syystä esitetään, että jatkuvasta pysäköintivirheestä voitaisiin määrätä enintään kolme pysäköin- tivirhemaksua.
Voimassa olevasta laista ei suoraan ilmene, kuinka suuri on joutokäyntirikkomuksesta määrättävä pysäköintivirhemaksu. Lakia on tulkittu niin, että pysäköintivirhemaksu jou- tokäyntirikkomuksesta on suuruudeltaan sa- ma kuin vastaavalla alueella tehdystä pysä- köintivirheestä määrättävä pysäköintivirhe- maksu, toisin sanoen 10—50 euroa. Koska joutokäyntirikkomuksesta voidaan määrätä rikesakkorikkomuksista annetun asetuksen mukaan 35 euron suuruinen rikesakko, on seuraamusjärjestelmän johdonmukaisuuden kannalta perusteltua, ettei maksuseuraamus ole ankarampi kuin vastaavasta teosta seu- raava rangaistus. Siksi laissa säädettäisiin sii- tä, että pysäköintivirhemaksu olisi suuruudel- taan sama kuin vastaavalla alueella tehdystä pysäköintivirheestä määrättävä maksu, kui- tenkin enintään 35 euroa. Laissa säädettäisiin soveltamiskäytännön yhtenäistämiseksi myös siitä, että jos samalla teolla on tehty pysä- köintivirhe ja joutokäyntirikkomus, molem- mista määrättäisiin pysäköintivirhemaksu.
Rengaslukko ja ajoneuvon siirtäminen Uutena puuttumiskeinona pysäköintivir- heeseen ehdotetaan rengaslukkoa. Rengaslu- kolla tarkoitetaan ajoneuvoon kiinnitettävää laitetta, joka estäisi auton liikuttamisen. Ren- gaslukko voidaan rinnastaa ajoneuvon varas- tosiirtoon siinä suhteessa, että molemmissa tapauksissa ajoneuvon käyttäminen estetään.
Rengaslukkoa voidaan pitää varsin tehok- kaana keinona puuttua pysäköintivirheeseen.
Rengaslukon käyttömahdollisuus on omiaan vaikuttamaan ennalta ehkäisevästi. Rengas- lukon pelotevaikutus perustuisi siihen, että rengaslukon käyttäminen tehokkaasti estää ajoneuvon käyttämisen ja on yleisön nähtä- vissä. Rengaslukon käyttämisestä luonnolli- sesti seuraa myös, että samalla ajoneuvolla ei voi tehdä uusia pysäköintivirheitä ennen lu- kon irrottamista.
Toisaalta rengaslukon käyttäminen yleises- ti pysäköintivirheen seuraamuksena ei vaiku- ta perustellulta, koska se voisi olla usein suh- teettoman ankara seuraamus yksittäisestä py- säköintivirheestä. Siksi rengaslukko olisi käytettävissä silloin, kun ajoneuvo voitaisiin siirtää ajoneuvojen siirtämisestä annetun lain 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyillä perusteil- la. Momenteissa säädetään ajoneuvojen siir- tämisestä sellaisen pysäköintivirheen perus- teella, joka ei aiheuta vaaraa liikenneturvalli- suudelle. Rengaslukkoa ei luonnollisestikaan tule käyttää tapauksissa, joissa ajoneuvo si- jaitsee liikennettä vaarantavalla paikalla tai haittaa liikennettä.
Edellä mainitun lain 5 §:n 1 ja 2 momentin mukaan ajoneuvon siirto on mahdollinen ai- kaisintaan kahden vuorokauden kuluttua py- säköintivirheen alkamisesta. Aikarajasta on käytännössä seurannut se, että on joukko, jo- ka tekee jatkuvasti pysäköintivirheitä ja jät- tävät pysäköintivirhemaksut maksamatta.
Ajoneuvon siirtäminen ei kuitenkaan käy päinsä, koska pysäköintivirheen tekijät siir- tävät itse ajoneuvoaan ennen kuin sen siirtä- minen on mahdollista. Lisäksi on niitä, jotka tekevät paljon muunlaisia pysäköintivirheitä ja jotka jättävät virhemaksun maksamatta.
Edellä jaksossa 2.1 on tehty selkoa Oike- ushallinnon tietotekniikkakeskuksessa teh- dystä erillisselvityksestä, josta ilmenee, kuinka paljon ulosottoperintään saapui pysä- köintivirhemaksuasioita vuonna 2009 ja kuinka monta asiaa oli vireillä velallista koh- den.
Selvityksen mukaan ulosotossa oli velalli- sina luonnollisia henkilöitä 38 616, joista 3 057 velallisella oli ulosottoperintään saa- punut viisi tai useampi pysäköintivirhemak- suasia. Vastaavat luvut oikeushenkilöiden osalta olivat 4 233 ja 517. Yhteensä siten oli 3 574 velallista, joilla oli mainitulla tavalla viisi tai useampi asia ulosottoperinnässä. Lu- vusta ei ilmene, onko velallisella ulosottope- rinnässä muina vuosina saapuneita asioita.
Toisaalta koska luvut ovat velalliskohtaisia, niistä ei ilmene, onko pysäköintivirhemak- suun johtanut pysäköintivirhe tehty aina sa- malla ajoneuvolla. Luvuista ei myöskään il- mene, milloin pysäköintivirhemaksu on mää- rätty joutokäyntirikkomuksen perusteella.
Näiden osuus lienee kuitenkin vähäinen, sillä
kuten edellä on arvioitu, joutokäyntirikko- musten perusteella määrätyt virhemaksut ovat murto-osa kokonaismäärästä. Joka tapa- uksessa varsin huomattava määrä henkilöitä tekee useita pysäköintivirheitä ja jättää pysä- köintivirhemaksun maksamatta. Voidaan myös olettaa, ettei tässä henkilöryhmässä tai perintään saapuneiden pysäköintivirhemak- sujen määrässä ole tapahtunut vuosittain ko- vin suuria muutoksia.
Edellä esitetyn perusteella esitetään, että ajoneuvo voitaisiin siirtää tai siihen kiinnittää rengaslukko kahden vuorokauden aikarajasta riippumatta, jos ajoneuvon omistajalla tai haltijalla on maksamatta viisi samalla ajo- neuvolla tehdystä pysäköintivirheestä mää- rättyä pysäköintivirhemaksua. Säännöksellä pyritään ehkäisemään edellä kuvattua menet- telyä. Tällaisissa tapauksissa on myös perus- teltua aihetta olettaa, että ajoneuvon omistaja tai haltija systemaattisesti osoittaa piittaamat- tomuutta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan.
Ajoneuvon siirtäminen varastoon tai rengas- lukon käyttö estää uusien rikkeiden tekemi- sen, kunnes maksut ja siirtämisestä tai lukon käyttämisestä aiheutuneet kustannukset on suoritettu. Viiden maksamattoman pysäköin- tivirhemaksun edellyttäminen puolestaan turvaa sitä, että säännös ei muodostu koh- tuuttomaksi, koska seuraamus kohdistuisi vain kaikkein räikeimpiin tapauksiin. Koska pysäköintivirhemaksua määrättäessä on vain rajoitetut mahdollisuudet saada selvitystä virheen tekijästä ja hänen omistamistaan ajo- neuvoista, edellytettäisiin, että virheet on teh- ty samalla ajoneuvolla.
Rengaslukko irrottaisiin sen jälkeen, kun lukon käyttämisestä aiheutuneet kustannuk- set ja maksamattomat pysäköintivirhemaksut olisi suoritettu. Vastaavasti kuin on asianlaita ajoneuvojen siirtämisen osalta, kunta voisi ulkoistaa rengaslukon kiinnittämistä ja sen ir- rottamista koskevat käytännön toimenpiteet esimerkiksi jonkin yrityksen huolehdittavak- si. Rengaslukkoa koskevat päätökset voisi tehdä luonnollisesti vain viranomainen. Ajal- lisesti rengaslukon irrottaminen voitaisiin jär- jestää vastaavalla tavalla kuin ajoneuvon luovuttaminen varastosiirron jälkeen. Lähtö- kohtana on, että rengaslukko irrotettaisiin virka-aikana, mutta luonnollisesti on mahdol- lista järjestää ajallisesti kattavampi palvelu.
Muilla kuin edellä mainituilla henkilöillä ei olisi oikeutta irrottaa rengaslukkoa. Teko tu- lisi rangaistavaksi omaisuutta koskevan vi- ranomaiskiellon rikkomisena, kun viran- omainen kieltää ajoneuvon siirtämisen muu- alle (rikoslain 16 luvun 10 §:n 1 momentin 3 kohta). Rengaslukon irrottaminen väkival- loin voisi tulla myös arviotavaksi vahingon- tekorikoksena (rikoslain 35 luku).
Menettely ja oikeussuojakeinot
Ehdotuksen mukaan luovuttaisiin menette- lystä, jossa ensiksi annetaan maksukehotus ja sen jälkeen täytäntöönpanokelpoinen maksu- vaatimus. Pysäköinnintarkastaja antaisi täy- täntöönpanokelpoisen päätöksen pysäköinti- virhemaksusta.
Vanhahtava vastalausemenettely korvattai- siin niin, että pysäköintivirhemaksua ja ren- gaslukkoa koskesta päätöksestä voitaisiin tehdä oikaisuvaatimus pysäköinninvalvojalle.
Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä voitaisiin valittaa hallinto-oikeuteen. Hallin- to-oikeuden ratkaisua koskevasta muutok- senhakukiellosta luovuttaisiin. Muutosta voi- taisiin hakea korkeimmassa hallinto- oikeudessa, jos se myöntää valitusluvan.
Myös perustevalitus olisi edelleen mahdolli- nen.
Yksityinen pysäköinninvalvonta
Kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oi- keus määrätä kiinteistön käytöstä. Tieliiken- nelain 28 §:n 3 momentin mukaan pysäköi- minen yksityisellä alueella on ilman kiinteis- tön omistajan tai haltijan lupaa kielletty.
Kiinteistön omistaja tai haltija voi myös sal- lia pysäköinnin määräämillään ehdoilla.
Voimassa olevassa oikeudessa ei säädetä kiinteistön omistajan tai haltijan oikeudesta valvoa pysäköintiä kiinteistöllä. Käytännössä tämä voinut tarkoittaa sitä, että kiinteistön omistaja tai haltija on kääntynyt pysäköin- ninvalvonnasta huolehtivan viranomaisen puoleen, joka on voinut puuttua kiellon tai ehdon vastaiseen pysäköintiin pysäköintivir- hemaksulla tai siirtämällä ajoneuvo.
Edellä jaksossa 2.1 kuvatulla tavalla on joi- tain vuosia toiminut yksityistä pysäköinnin- valvontaa harjoittavia yrityksiä, joiden asiak-
kaina on ollut muun muassa kauppakeskuk- sia ja virastoja. Liiketoiminnan taustalla on ollut näkemys siitä, että julkinen pysäköin- ninvalvonta ei ole toiminut riittävän tehok- kaasti, koska julkinen pysäköinninvalvonta on valvonut ensisijaisesti pysäköimistä katu- jen varsilla ja vastaavilla alueilla ja jättänyt esimerkiksi kauppakeskusten parkkipaikko- jen ja virastojen pihojen valvonnan toissijai- seksi. Tällaisilla alueilla henkilökunnan tai kiinteistöllä lyhytaikaisesti asioiville henki- löille varattuja paikkoja on saatettu käyttää kiinteistön omistajan tai haltijan asettamien ehtojen vastaisesti.
Viranomaisvoimavarat eivät välttämättä rii- tä siihen, että luvatonta pysäköintiä valvottai- siin tehokkaasti ja rikkomuksista määrättäi- siin asianmukaiset seuraamukset. Tästä saat- taa seurata, että asetettujen ehtojen vastaista pysäköintiä ei mielletä kielletyksi tai, vaikka toiminta miellettäisiinkin kielletyksi, tosiasi- allisesti väärinpysäköintiä ennalta ehkäisevää vaikutusta ei pysäköintijärjestelyillä saavute- ta. Siten kiinteistön omistajan tai haltijan oi- keutta määrätä omaisuudestaan saatetaan loukata ja haitata kiinteistöllä asianmukaises- ti liikkuvia henkilöitä ja harjoitettua toimin- taa. Väärinpysäköinti saattaa jossain tapauk- sissa jopa uhata turvallisuutta, jos henkilöi- den tai ajoneuvojen liikkuminen vaaratilan- teessa estyy tai vakavasti vaikeutuu.
Esityksessä ehdotetaan oikeustilan selven- tämiseksi, että yksityisellä alueella tai maas- tossa voitaisiin järjestää yksityinen pysä- köinninvalvonta, josta huolehtisi kiinteistön omistaja tai haltija. Oikeus pysäköinninval- vontaan voitaisiin siirtää myös kolmannelle.
Luonnollisestikaan velvollisuutta yksityisen pysäköinninvalvonnan järjestämiseen ei kiin- teistön omistajalla tai haltijalla olisi. Yksityi- sestä pysäköinninvalvonnasta olisi tehtävä ilmoitus aluehallintovirastolle. Kysymystä on käsitelty jäljempänä yksityiskohtaisten perus- telujen jaksossa 4.
Pysäyttämistä, pysäköimistä tai pysäköinti- kiekon käyttämistä koskevan säännöksen tai määräyksen vastaisesta menettelystä voitai- siin veloittaa valvontamaksu, joka ei saisi ol- la rahamäärältään suurempi kuin vastaavalla alueella tehdystä pysäköintivirheestä määrät- tävä pysäköintivirhemaksu. Samasta jatku- vasta luvattomasta pysäköinnistä voitaisiin
veloittaa enintään kolme valvontamaksua.
Valvontamaksun veloittaminen edellyttäisi, että kielto tai määräys sekä valvontamaksu luvattoman pysäköinnin seurauksena ilmoi- tettaisiin yksiselitteisellä ja selvästi havaitta- valla tavalla.
Valvontamaksu ei olisi suoraan rinnastetta- vissa pysäköintivirhemaksuun tai muuhun julkisoikeudelliseen seuraamukseen. Valvon- tamaksua voidaan pitää sopimusrikkomuk- seen perustuvana yksityisoikeudellisena seu- raamuksena, sopimussakkona. Valvontamak- su olisi siten yksityisoikeudellinen saatava.
Jos valvontamaksusta syntyy riita, sen käsit- telisi viime kädessä käräjäoikeus riita- asioissa säädetyssä järjestyksessä. Jos kysy- myksessä olisi kuluttajansuojalainsäädännös- sä tarkoitettu kuluttajan ja elinkeinonharjoit- tajan välinen oikeussuhde, asia voitaisiin saattaa kuluttajariitalautakunnan tutkittavak- si.
Valvontamaksu ei myöskään olisi sellaise- naan täytäntöönpanokelpoinen. Jos valvon- tamaksua ei suoriteta vapaaehtoisesti, on nos- tettava velkomuskanne käräjäoikeudessa, jonka antama maksutuomio on täytäntöön- pantavissa siten kuin riita-asiassa annetut tuomiot yleensäkin.
Julkisen ja yksityisen pysäköinninvalvonnan välinen suhde
Ehdotuksen lähtökohtana on, että poliisilla ja kunnallisella pysäköinninvalvonnalla on yleinen lakiin perustuva oikeus määrätä jul- kisoikeudellisia pysäköintivirhemaksuja riip- pumatta siitä, onko virhe tehty tiellä tai maastossa. Myöskään sillä ei olisi lähtökoh- taisesti merkitystä, että virhe on tehty yksi- tyisellä alueella. Koska julkinen pysäköin- ninvalvonta perustuu lakiin, erityisiä ilmoi- tuksia mahdollisuudesta määrätä pysäköinti- virhemaksu tai muista vastaavista seikoista ei ole tarpeen tehdä.
Mainittua toimivaltaa kuitenkin rajoittaisi se, että yksityisellä alueella tai maastossa tehdystä pysäköintivirheestä määrättäisiin pysäköintivirhemaksu vain kiinteistön omis- tajan tai haltijan taikka sen, jolle on siirretty oikeus valvoa pysäköintiä kiinteistöllä, pyynnöstä tai valtuutuksin.
Tietyissä tapauksissa yksityisellä ja julki- sella pysäköinninvalvonnalla olisi rinnakkai- nen toimivalta. Yksityistä pysäköinninval- vontaa harjoittava taho voisi veloittaa luvat- tomasta pysäköinnistä valvontamaksun. Yk- sityisellä alueella tai maastossa tapahtuva py- säköinti ja luvattomasta pysäköinnistä asetet- tava valvontamaksu perustuisivat ajoneuvon kuljettajan ja kiinteistön omistajan tai halti- jan taikka sen, jolle on siirretty oikeus valvoa pysäköintiä kiinteistöllä, väliseen niin sanot- tuun reaalisopimukseen siten kuin yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa laissa sää- dettäisiin. Tämän vuoksi valvontamaksu tuli- si kysymykseen vain, jos pysäköintiä koske- vat ehdot ja mahdollisuus veloittaa valvon- tamaksu olisi selvästi ilmoitettu. Jollei näin olisi tehty, luvattomaan pysäköintiin voitai- siin kuitenkin puuttua julkisesta pysäköin- ninvalvonnasta säädettävästä laista ilmene- villä keinoilla, koska tieliikennelaissa ja maastoliikennelaissa säädetään pysäköinti ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa lähtökohtaisesti kielletyksi. Viranomaisen puuttuminen asiaan edellyttäisi pyyntöä tai valtuutusta, kuten edellä on todettu.
Selvää on, että vaikka toimivalta yhtäältä julkiseen ja toisaalta yksityiseen pysäköin- ninvalvontaan olisi osittain rinnakkainen, ei samasta väärinpysäköinnistä voisi määrätä sekä pysäköintivirhemaksua että valvonta- maksua. Samasta väärinpysäköinnistä seurai- si vain yksi rahamääräinen seuraamus. Sillä- kään ei olisi merkitystä, että sama teko olisi vastoin useampaa pysäköintiä koskevaa säännöstä tai määräystä, vaan pelkästään yksi seuraamus tulisi kysymykseen. Jos samasta väärinpysäköinnistä asetettaisiin pysäköinti- virhemaksu ja valvontamaksu, näistä ajalli- sesti myöhemmin asetettu olisi vastoin lain kieltoa ja siksi perusteeton. Sinänsä ei olisi kuitenkaan estettä määrätä pitkäkestoisesta jatkuvasta väärinpysäköinnistä esimerkiksi kaksi valvontamaksua ja yksi pysäköintivir- hemaksu, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Luonnollisestikaan se ei kävisi päinsä, että jos pysäköintivirheestä on asetet- tu kolme valvontamaksua, tämän jälkeen määrättäisiin samasta pysäköintivirheestä yk- si tai useampi pysäköintivirhemaksu, tai päinvastoin. Jollei valvontamaksun tai pysä- köintivirhemaksun asettamiselle olisi kuva-
tulla tavalla edellytyksiä, ei lakia voitaisi kiertää niin, että asetettaisiin toisenlainen seuraamus.
Toimivalta siirtää ajoneuvo tai käyttää ren- gaslukkoa pysäköintivirheen johdosta olisi aina yksinomaan viranomaisella. Samaten toimivalta määrätä pysäköintivirhemaksu joutokäyntirikkomuksesta olisi vain viran- omaisella.
4 E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t
Esityksellä ei muutettaisi viranomaisten toimivaltuuksia. Pysäköinninvalvonnasta huolehtisi edelleen poliisi ja sen ohella kun- nallinen pysäköinninvalvonta niillä paikka- kunnilla, joissa kunnallinen pysäköinninval- vonta on järjestetty. Esityksellä ei myöskään muutettaisi sitä, kuka saa pysäköintivirhe- maksut. Lähtökohtaisesti maksut saa valtio, mutta jos kunnallinen pysäköinninvalvonta on järjestetty, kunta saa maksut riippumatta siitä, onko maksun määrännyt kunnallinen valvoja vai poliisi. Kunta vastaisi edelleen kunnallisen pysäköinninvalvonnan aiheutta- mista kustannuksista.
Esityksestä ei seuraisi poliisille tai kunnal- liselle valvontatoimelle uusia pakollisia me- noeriä. Esityksessä ehdotetaan, että pysä- köintivirheeseen voitaisiin puuttua ajoneu- voon kiinnitettävällä laitteella, rengaslukolla.
Esityksessä ei kuitenkaan velvoiteta tällaisia laitteita hankkimaan. Asianomaisten viran- omaisten harkintaan jää, haluavatko ne ja missä määrin tällaisia laitteita hankkia. Yh- den rengaslukon hinta voidaan arvioida joik- sikin sadoiksi euroiksi.
Pysäköintivirhemaksua ehdotetaan korotet- tavaksi nykyisestä 10—50 eurosta 20—80 euroon. Mahdollista olisi määrätä samasta jatkuvasta pysäköintivirheestä enintään kol- me virhemaksua nykyisen yhden asemesta.
Esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi siitä, että jos virhemaksua ei makseta määräajassa, maksu on suoritettava puolitoistakertaisena.
Korotus olisi jatkossa 12 euroa.
Mainittujen muutosten yhteisvaikutus ei ole tarkkaan arvioitavissa. Lisäksi kunnalli- sesta pysäköinninvalvonnasta saatavien tulo- jen määrään vaikuttaa yleisesti valvontatoi- men laajuus ja havaittujen pysäköintivirhei-
den määrä. Merkitystä voi olla myös sillä, missä määrin harjoitettaisiin yksityistä pysä- köinninvalvontaa Voidaan kuitenkin olettaa, että kunnat tulevat ottamaan käyttöön ny- kyistä suuremmat pysäköintivirhemaksut, jolloin niistä saatavat tulot tulevat kasvamaan tai pysyvät ainakin ennallaan.
Jos kunnallista pysäköinninvalvontaa ei ole järjestetty, pysäköintivirhemaksut saa valtio.
Valtiolle tulevien tulojen määrä tulisi kasva- maan, koska pienin pysäköintivirhemaksu olisi jatkossa 10 euron asemesta 20 euroa.
Esityksessä ehdotetaan, että vastaisuudessa hallinto-oikeuden päätöksestä voitaisiin ha- kea muutosta korkeimmalta hallinto- oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan.
Vuosina 2003—2007 hallinto-oikeuksiin tuli 747—1115 pysäköinninvalvontaa koskevaa asiaa. Hallinto-oikeus muutti ratkaisuja 20—
25 %:ssa tapauksista. Koska muutosta ei voi hakea viranomainen, muutokset ovat olleet yksityisen henkilön eduksi. Vaikka tilastoista ei ilmene tarkemmin muutosten laatua, voi- daan arvioida, että näissä tapauksissa vain harvoin enää haettaisiin valituslupaa KHO:lta. On myös epätodennäköistä, että kaikki ne, joiden valitusta hallinto-oikeus ei ole hyväksynyt, hakisivat edelleen muutosta.
Kysymys olisi valituslupa-asioista, jotka ei- vät ole yhtä työllistäviä kuin valitusasiat.
Siksi lisätyön määrää korkeimmalle hallinto- oikeudelle ei voi pitää erityisen merkittävänä.
Esityksen mukaan kiinteistön omistaja tai haltija voisi valvoa pysäköintiä yksityisellä alueella ja maastossa sekä saada siitä seuraa- vat valvontamaksut. Toisaalta omistaja tai haltija vastaisi toiminnan kustannuksista.
Kiinteistön omistaja tai haltija voisi myös siirtää oikeutensa edelleen kolmannelle. To- dennäköistä onkin, että yksityisestä pysä- köinninvalvonnasta vastaisi yleensä tällai- seen toimintaan perehtynyt yritys. Toiminta perustuisi kiinteistön omistajan tai haltijan ja yrityksen väliseen sopimukseen. Kiinteistön omistaja tai haltija voisi siten päättää, harjoit- taako hän itse yksityistä pysäköinninvalvon- taa ja millä tavalla. Kiinteistön omistaja tai haltija voisi myös antaa pysäköinninvalvon- nan kolmannen huolehdittavaksi parhaiksi katsomillaan ehdoilla. Pakollisia menoja ei siten aiheutuisi kiinteistön omistajille tai hal- tijoille.
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta olisi tehtävä ilmoitus aluehallintovirastolle. Ilmoi- tus tehtäisiin vain kerran toiminnan laajuu- desta riippumatta. Ilmoitusvelvollisuuden si- sältö ja menettely olisivat varsin kevyet, jo- ten ne eivät sanottavasti rasittaisi ilmoitus- velvollisia. Aluehallintovirastot eivät tekisi erillistä päätöstä ilmoituksen johdosta vaan lähinnä ottaisivat ne vastaan. Aluehallintovi- rasto voisi kuitenkin puuttua lainvastaiseen menettelyyn ja tehdä tätä koskevia päätöksiä.
Lisäksi voidaan olettaa, että aluehallintovi- rastoille saapuisi myös yksityistä pysäköin- ninvalvontaa koskevia kanteluita. Näistä ai- heutuisi jonkin verran lisätyötä. Aluehallin- toviraston suoritteiden maksullisuudesta ja maksun määrästä voidaan säätää aluehallin- toviraston maksuista annetussa valtioneuvos- ton asetuksessa (1145/2009).
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ase- tettujen maksamattomien valvontamaksujen perintä työllistäisi käräjäoikeuksia ja ulosot- toviranomaisia. Todennäköisesti varsin vä- häinen määrä valvontamaksuasioista käsitel- täisiin käräjäoikeudessa laajana riita-asiana, jossa järjestettäisiin suullinen valmistelu ja pääkäsittely. Valtaosa asioista käsiteltäisiin oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:ssä tar- koitetun suppean haastehakemuksen perus- teella summaarisessa menettelyssä, jossa an- nettava tuomio muodostaisi ulosottoperus- teen. Jollei tuomion antamisenkaan jälkeen valvontamaksua maksettaisi vapaaehtoisesti, asia voitaisiin saattaa ulosottoviranomaiseen täytäntöönpantavaksi. Käräjäoikeuteen ja ulosottoon menevien asioiden määrä on vai- keasti arvioitavissa, mutta todennäköisesti asioiden kokonaismäärään suhteutettuna val- vontamaksuasiat eivät muodostaisi merkittä- vää lisätyötä viranomaisille. Lisäksi valvon- tamaksuasiat työllistäisivät kuluttajaviran- omaisia ja kuluttajariitalautakuntaa.
5 A s i a n v a l m i s t e l u
Oikeusministeriö asetti 22.5.2009 työryh- män, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus pysä- köinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Työryhmä kuuli valmistelun aikana yhtätoista tahoa. Työryhmä luovutti 11.3.2010 mietintönsä ”Pysäköinninvalvon- taa koskevan lainsäädännön uudistaminen”
(oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 16/2010).
Mietinnöstä pyydettiin lausuntoa 38 tahol- ta. Lisäksi korkeimmalle hallinto-oikeudelle varattiin tilaisuus antaa lausunto. Lausuntoja saatiin 29. Lausunnoista on julkaistu tiivis-
telmä (oikeusministeriön mietintöjä ja lau- suntoja 50/2010). Valtaosassa lausunnoissa kannatettiin työryhmän ehdotuksia.
Hallituksen esitys on laadittu mietinnön ja siitä annettujen lausuntojen perusteella oike- usministeriössä.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1 L a k i e h d o t u s t e n p e r u s t e l u t 1.1 Laki julkisesta pysäköinninvalvon-
nasta
1 §. Soveltamisala. Pykälän 1 momentin mukaan tämän lain nojalla saataisiin pysä- köintivirheestä määrätä pysäköintivirhemak- su. Pysäköintivirheitä olisivat momentin 1 kohdan mukaan tieliikennelain tai sen no- jalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai py- säyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastai- nen menettely. Pysäköintivirheitä olisivat myös momentin 2 kohdan mukaan maastolii- kennelain tai sen nojalla annetun moottori- käyttöisen ajoneuvon pysäköintiä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menet- tely. Kohdat vastaisivat osittain voimassa olevan virhemaksulain 1 §:n 1 momentin al- kua, jonka mukaan pysäyttämistä, pysäköin- tiä tai pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastaisesta me- nettelystä voidaan määrätä pysäköintivirhe- maksu. Laissa mainittaisiin kuitenkin sel- vyyden vuoksi sovellettavaksi tulevat sää- dökset. Yleisperusteluissa kuvatulla tavalla pysäköintivirhemaksun käyttöala kuitenkin asiallisesti laajenisi, koska maksu voitaisiin määrätä myös sellaisen pysäköintivirheen vuoksi, joista virhemaksulain 5 §:n 1 mo- mentin mukaan tulisi ilmoittaa poliisille maksukehotusta antamatta.
Pysäköintivirhemaksu voitaisiin yleisperus- teluissa esitetyistä syistä määrätä momentin 3 kohdan mukaan pelastuslain 33 §:n 2 mo- mentissa säädetyn kiellon pysäköidä pelas- tustielle rikkomisesta. Nykyisin on katsottu, ettei pysäköintivirhemaksua voida tällaisessa tapauksessa asettaa, vaan seuraamuksena on pelastuslain 83 §:n mukainen sakkorangais- tus.
Pykälän 2 momentin mukaan pysäköinti- virhemaksu saataisiin määrätä myös tielii- kennelain tai ympäristönsuojelulain taikka jommankumman nojalla säädetyn moottori- käyttöisen ajoneuvon joutokäyntiä koskevan kiellon tai rajoituksen rikkomisesta. Mo-
mentti vastaa asiallisesti virhemaksulain 1 §:n 1 momentin loppuosaa. Momentissa tarkoitetuista teoista käytettäisiin laissa käsi- tettä joutokäyntirikkomus.
Pykälän 3 momentissa mainittaisiin ha- vainnollisuuden vuoksi ne muut seuraamuk- set, jotka tulisivat kysymykseen pysäköinti- virhemaksun lisäksi pysäköintivirheestä tai joutokäyntirikkomuksesta. Pysäköintivirheen johdosta voitaisiin edelleen antaa huomautus tai siirtää ajoneuvo. Lisäksi momentissa mai- nittaisiin uusi seuraamus eli rengaslukko, jol- la tarkoitetaan ajoneuvoon pysäköintivirheen johdosta kiinnitettävää laitetta, joka estää ajoneuvon liikuttamisen. Rengaslukon tulisi olla helposti havaittavissa ja rakenteeltaan sellainen, ettei ajoneuvon liikuttaminen va- hingoittaisi ajoneuvoa. Rengaslukosta tulisi ilmetä myös jäljempänä käsiteltävä kielto lii- kuttaa ajoneuvoa. Rengaslukolta vaadittavis- ta ominaisuuksista säädettäisiin tarkemmin 23 §:n mukaan ministeriön asetuksessa.
Joutokäyntirikkomuksesta voitaisiin antaa huomautus. Voimassa olevasta laista ei suo- raan ilmene mahdollisuutta antaa huomautus tällaisesta rikkomuksesta.
2 §. Soveltamisalan rajoitukset. Pykälässä säädettäisiin niistä tapauksista, joissa pysä- köintivirhemaksun määräämiselle on este tai ehto.
Pykälän 1 momentin mukaan virhemaksua ei saataisi määrätä, jos pysäköintivirhe tai joutokäyntirikkomus käsitellään rikosasioista säädetyssä järjestyksessä. Kohta kattaisi vir- hemaksulain 1 §:n 3 momentissa mainitut es- teet, jotka ovat syytteen nostaminen tai ran- gaistusvaatimuksen tiedoksiantaminen vir- heen tai rikkomuksen johdosta. Rangaistus- vaatimus tarkoittaa rangaistusmääräysmenet- telyn mukaista syytteeseen rinnastettavaa vaatimusta.
Säädettävän lain sanamuoto kattaisi lisäksi sen, että jos virheestä tai rikkomuksesta mää- rätään rikesakko, ei virhemaksu tule kysy- mykseen. Tällainen tilanne on rinnastettavis- sa syytteen nostamiseen tai rangaistusvaati- muksen antamiseen. Asiallisesti tämä vastaisi nykytilaa.
