Dyslipidemiat
Julkaistu 11.11.2020
Perustuu 27.10.2020 julkaistuun Käypä hoito -suositukseen
Dyslipidemiat
Näytön varmuusaste Käypä hoito -suosituksissa
Koodi Näytön aste Selitys
A Vahva
tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita1 tutkimuksia, joiden tulokset samansuuntaiset
B Kohtalainen
tutkimusnäyttö Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia2 tutkimuksia
C Niukka
tutkimusnäyttö Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus
D Ei
tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä tutkimukseen perustuvia näytön vaatimuksia
1 Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen tutkimus); tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin.
2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin.
Luentomateriaalin käyttö
• Käypä hoito -suositusten luentomateriaalit on laadittu tukemaan suosituksen käyttöönottoa.
• Ne ovat vapaasti käytettävissä terveydenhuollon,
julkishallinnon ja oppilaitosten koulutuksissa ja apuna ammattilaisten arjessa.
• Käyvän hoidon tuottamat aineistot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.
• Esityksen sisältöä ei saa muuttaa.
• Jos esitykseen sisällytetään muuta materiaalia, Käypä hoito -esityspohjaa ei saa käyttää lisätyssä materiaalissa.
Keskeistä 1 (3)
• Dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa plasman
– LDL-kolesterolipitoisuus on yli 3,0 mmol/l tai – triglyseridipitoisuus on yli 1,7 mmol/l tai
– HDL-kolesterolipitoisuus on pieni (miehillä alle 1,0 mmol/l ja naisilla alle 1,2 mmol/l).
• Dyslipidemian osatekijät voivat esiintyä yksinään tai erilaisina yhdistelminä.
• Dyslipidemioiden hoidon päätavoitteena on ehkäistä ateroskleroottista valtimotautia.
• Hoidon tärkein peruste on arvio suurentuneesta valtimotautien kokonaisriskistä.
Keskeistä 2 (3)
• Valtimotaudin kokonaisriski arvioidaan aikuisilla (ks. interaktiivinen kaavio 1)
– joko aiemmin todetun valtimotaudin tai vastaavan riskin aiheuttavan sairauden (diabetes, krooninen munuaissairaus, familiaalinen hyperkolesterolemia eli FH) perusteella
– tai terveillä henkilöillä FINRISKI-laskurilla. Suuren riskin rajana käytetään vähintään 10 %:n riskiä sairastua tai kuolla
sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen seuraavien 10 vuoden aikana.
• Dyslipidemioiden hoitoon kuuluu aina elämäntapahoito (ruokavalio ja liikunta), myös lääkehoidon yhteydessä.
Keskeistä 3 (3)
• Lääkehoito tulee kyseeseen ainakin silloin, kun kokonaisriski on suuri eikä elämäntapamuutoksilla saavuteta hoitotavoitteita 3–
6 kuukauden kuluessa. Ensisijaisesti käytetään statiinia.
• Valtimotautikohtauksen jälkeen suuriannoksinen statiinihoito tarvittaessa yhdistettynä etsetimibiin on tarpeen.
• Lipoproteiini Lp(a) on aterogeeninen plasmapitoisuuden
ylittäessä arvon 500 mg/l, ja sen määrittäminen kertaalleen tulee kyseeseen erityistapauksissa.
Dylipidemioiden hoidon tavoitteet
• Hoidon päätavoitteina ovat
– ateroskleroosin ehkäisy
– kaikkien ateroskleroosista johtuvien valtimotaudin
esiintymismuotojen (sepelvaltimotauti, aivovaltimotauti, aortan ateroskleroosi ja ääreisvaltimotauti) hoito.
• Haimatulehduksen estämiseksi vaikea-asteisen hypertriglyseridemian hoito on aiheellista.
• Dyslipidemioiden hoidon tavoitteet määritellään
valtimotaudin kokonaisriskiarvion perusteella, ks. dia
8.
LDL-kolesterolin, ei-HDL-kolesterolin ja apoB:n tavoitearvot valtimotautiriskin luokituksen mukaan
Valtimotautiriski LDL-kolesteroli,
mmol/l Ei-HDL-kolesteroli,
mmol/l ApoB, g/l
Kohtalainen < 2,6 < 3,4 < 1,0
Suuri < 1,8 < 2,6 < 0,80
Erityisen suuri < 1,4 < 2,2 < 0,65
Kokonaisriskin ja hoidon tarpeen arviointi
• Dyslipidemian hoidon tarpeen määrittämisessä on
keskeistä arvioida valtimotaudin kokonaisriski kliinisten tietojen ja laboratoriokokeiden avulla.
– Ks. interaktiivinen kaavio ja dia 11.
• Riskinarvio (lipidien määritys mukaan luettuna) on suositeltavaa tehdä
– henkilön sitä pyytäessä
– nuorille aikuisille, joilla on vähintään yksi merkittävä yksittäinen riskitekijä tai joiden suvussa on varhaista valtimotautia
– miehille viimeistään 40. ja naisille 50. ikävuoteen tai menopaussiin mennessä.
FINRISKI-laskuri
• Terveille henkilöille valtimotautien kokonaisriskin arvio tehdään käyttäen FINRISKI-laskuria.
• FINRISKI-laskuri
– perustuu suomalaisen väestöaineiston seurantaan – huomioi keskeiset valtimotauteihin liittyvät
riskitekijät.
• Suuren riskin rajana käytetään vähintään 10 %:n riskiä sairastua tai kuolla sydäninfarktiin tai
aivohalvaukseen seuraavien 10 vuoden aikana.
Interaktiivinen kaavio riskinarvioinnista ja hoidon päälinjoista 1 (3)
Vasemmalla kuvakaappaus suosituksen
interaktiivisesta kaaviosta.
Tutustu kaavioon täällä.
Dia päivitetty 26.1.2021
Interaktiivinen kaavio riskinarvioinnista ja hoidon päälinjoista 2 (3)
Vasemmalla kuvakaappaus suosituksen interaktiivisesta kaaviosta.
Tutustu kaavioon täällä.
Dia päivitetty 26.1.2021
Interaktiivinen kaavio riskinarvioinnista ja hoidon päälinjoista 3 (3)
Vasemmalla kuvakaappaus suosituksen interaktiivisesta kaaviosta.
Tutustu kaavioon täällä.
Dia päivitetty 26.1.2021
Plasman lipidipitoisuuksien ja
ruokavalion muutokset väestössä
FinTerveys 2017 -tutkimus:
• Plasman kolesterolipitoisuus yli 30-vuotiailla miehillä pieneni 5,3 mmol/l:sta 5,1
mmol/l:iin vuodesta 2011 vuoteen 2017. Naisilla kolesterolin keskiarvo säilyi ennallaan (5,4 mmol/l).
• Miesten ja naisten kehon painoindeksiarvot (BMI) kääntyivät nousuun. Lihavia (BMI ≥ 30 kg/m2) oli 30–64-vuotiaista miehistä 27 % ja naisista 26 %. Vuonna 2011 vastaavat
osuudet olivat 24 % ja 22 %.
FinRavinto 2017 -tutkimus:
• Tyydyttyneen rasvan osuus kokonaisenergiasta oli 18–74-vuotiailla miehillä 15 % ja naisilla 14 % energiasta.
Dyslipidemian määritelmä ja diagnostiikka
• Dyslipidemialla tarkoitetaan tilaa, jossa plasman
– LDL-kolesterolipitoisuus on yli 3,0 mmol/l tai – triglyseridipitoisuus on yli 1,7 mmol/l tai
– HDL-kolesterolipitoisuus on pieni (miehillä alle 1,0 mmol/l ja naisilla alle 1,2 mmol/l).
• Dyslipidemian diagnoosin tulee perustua ainakin kahteen eri päivinä otettuun plasmanäytteeseen, joista
määritetään kokonais-, HDL- ja LDL-kolesteroli- sekä triglyseridi-pitoisuus.
– Tilapäiset tai sekundaarista dyslipidemiaa aiheuttavat tekijät tulee sulkea pois.
Sepelvaltimotaudin vaara suhteessa plasman kolesterolipitoisuuteen
• Plasman kolesterolipitoisuuteen liittyvä sepelvaltimotaudin
vaara
– kaksinkertaistuu, kun pitoisuus suurenee 5,0 mmol/l:sta
6,5 mmol/l:iin
– nelinkertaistuu, kun pitoisuus suurenee 8,0 mmol/l:iin.
• Plasman kolesterolipitoisuuden käytännölliseksi väestötason tavoitearvoksi on siten asetettu
< 5,0 mmol/l.
Kuvio on johdettu MRFIT-tutkimuksen perusteella (Hyperkolesterolemian ja muiden dyslipidemioiden diagnostiikka ja hoito aikuisilla. Duodecim 1988;104:1425-38)
Perinnölliset dyslipidemiat
• Tärkeimmät perinnölliset dyslipidemiat ovat
– familiaalinen hyperkolesterolemia (FH)
– familiaalinen kombinoitunut hyperlipidemia (FKH).
• Perinnölliset dyslipidemiat on pyrittävä havaitsemaan ja hoitamaan tehokkaasti.
• Jos potilaalla todetaan varhainen valtimotauti tai muita viitteitä perinnöllisestä dyslipidemiasta (esim. iho- tai
jänneksantomatoosi), on muistettava myös lähisukulaisten tutkiminen.
• FH:n kliinisen todennäköisyyden arviointiin on käytettävissä laskuri (Terveysportti, vaatii käyttöoikeuden).
Tavoiteltavat lipidien pitoisuudet aikuisilla
• Plasman LDL-kolesterolipitoisuus on ensisijainen hoidon kohde.
• LDL-kolesterolipitoisuuden tavoitearvot riippuvat valtimotautien kokonaisriskistä.
– Erityisen suuren riskin potilailla tavoitteena on alle 1,4 mmol/l tai mahdollisimman lähellä sitä.
– Suuren riskin potilailla tavoitteena on alle 1,8 mmol/l.
– Kohtalaisen riskin potilailla tavoitteena on alle 2,6 mmol/l.
– Muiden henkilöiden LDL-kolesterolitavoite on yleensä alle 3,0 mmol/l;
tavoitellaan ensisijaisesti elämäntavoilla.
• HDL-kolesteroli- tai triglyseridipitoisuuksille ei ole
hoitotavoitteita, mutta niitä käytetään riskin arvioinnissa.
Elämäntapahoito
• Dyslipidemioiden hoitoon kuuluu aina elämäntapahoito.
– Ks. suosituksen interaktiivinen kaavio täältä.
• Elämäntapahoito on dyslipidemian hoidon perusta ja usein riittävä hoito pienen riskin potilaille.
• Valtimoterveyttä edistävät
– terveyttä edistävä ravinto – säännöllinen liikunta
– painonhallinta
– tupakoimattomuus ja muiden ei-lääkkeellisten nikotiinituotteiden välttäminen
– liiallisen stressin välttäminen – riittävä lepo ja uni.
Elämäntapamuutoksien vaikutus
plasman lipoproteiinipitoisuuksiin 1 (2)
Elämäntapamuutos Vaikutus plasman
lipidipitoisuuteen Tyydyttyneiden rasvojen saannin vähentäminen ja
korvaaminen kerta- ja monityydyttymättömillä rasvahapoilla KOL↓↓, LDL↓↓, TG↓
Transrasvan saannin vähentäminen ja korvaaminen moni- ja
kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla KOL↓↓, LDL↓↓, HDL↑
Kuidun saannin lisääminen KOL↓, LDL↓
Kolesterolin vähentäminen ruokavaliosta KOL↓, LDL↓
Kalan käytön lisääminen TG↓
KOL = kokonaiskolesteroli; LDL = LDL-kolesteroli; HDL = HDL-kolesteroli; TG = triglyseridit
↑ Pitoisuus suurenee vähän ↑↑ Pitoisuus suurenee paljon
↓ Pitoisuus pienenee vähän ↓↓ Pitoisuus pienenee paljon
Elämäntapamuutoksien vaikutus
plasman lipoproteiinipitoisuuksiin 2 (2)
Elämäntapamuutos Vaikutus plasman
lipidipitoisuuteen Vähäkuituisten hiilihydraattien (sokerit mukaan luettuina)
käytön vähentäminen TG↓↓
Laihduttaminen (ylipainoiset) KOL↓, LDL↓, HDL↑, TG↓↓
Alkoholinkäytön vähentäminen TG↓↓
Tupakoinnin lopettaminen HDL↑
Kestävyysliikunta KOL↓, LDL↓, HDL↑, TG↓↓
KOL = kokonaiskolesteroli; LDL = LDL-kolesteroli; HDL = HDL-kolesteroli; TG = triglyseridit
↑ Pitoisuus suurenee vähän ↑↑ Pitoisuus suurenee paljon
↓ Pitoisuus pienenee vähän ↓↓ Pitoisuus pienenee paljon
Elämäntapahoito: ruokavalio
• Tyydyttyneen rasvan vähentäminen ja monityydyttymättömän rasvan lisääminen ruokavaliossa
– pienentävät plasman LDL-kolesterolipitoisuutta ja
– vähentävät sairastuvuutta ateroskleroottisiin valtimotauteihin ja niiden aiheuttamaa kuolleisuutta A.
• Kasvistanolien ja -sterolien käyttö (1,5–3 g/vrk) suositusten
mukaisen ruokavalion lisänä pienentää LDL-kolesterolipitoisuutta noin 10 %.
• Plasman suurentunutta triglyseridipitoisuutta pienentävät
– laihduttaminen (lihavat ja ylipainoiset henkilöt)
– vähäkuituisten hiilihydraattien saannin rajoittaminen ja kuitupitoisten suosiminen
– kalan käytön lisääminen ja liiallisen alkoholinkäytön vähentäminen.
Ravitsemusneuvonta
• Ravitsemusohjauksesta vastaavan tulisi olla ravitsemus- terapeutti tai asiaan erittäin perusteellisesti koulutuksella perehdytetty sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja.
– Jos potilaalla on useampia ravitsemushoidolla hoidettavia terveysongelmia tai sairauksia, hänen tulee saada
ravitsemusterapeutin ohjausta.
• Potilaalla tulee olla mahdollisuus seurantakäynteihin.
• Parhaat tulokset ravitsemushoidolla saadaan, kun
ruokavaliossa huomioidaan mahdollisimman moni
ravintotekijä.
Elämäntapahoito: liikunta
• Kestävyysliikuntaharjoittelu (aerobinen liikunta) suurentaa HDL-kolesterolipitoisuutta ja pienentää triglyseridipitoisuutta A.
– HDL-kolesterolipitoisuuden edullisen muutoksen aikaan-
saamiseksi liikunnan määrän pitää olla suuri ja tehon ripeää (kohtalaisen kuormittavaa) ja sitä pitää jatkaa useiden
kuukausien ajan.
– Myös LDL-kolesterolipitoisuus voi pienentyä.
• Lihasvoimaharjoittelu pienentää hieman (noin 5 %)
kokonaiskolesteroli-, LDL-kolesteroli-, ei-HDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuutta, mutta sillä ei ole vaikutusta
HDL-kolesterolin pitoisuuteen A.
Aikuisten lääkehoito
• Lääkehoito kohdistetaan yleensä niihin, joilla
valtimotaudin kokonaisvaara on suuri elämäntapa- muutoksien toteuttamisen jälkeenkin.
• Lipidilääkitystä ei pidä aloittaa ilman valtimotautien kokonaisriskin arviota. Ks. Vältä viisaasti -suositus.
• Dyslipidemioiden lääkehoidossa vakuuttavin sekä primaari- että sekundaaripreventiota koskeva
tutkimusnäyttö on saatu statiineista.
Päälinjat lääkehoidon valinnassa 1 (2)
Dyslipidemiatyyppi Lääkitys
Hyperkolesterolemia
(LDL-kolesterolipitoisuus suurentunut yli kokonaisriskin määrittämän tavoitearvon, triglyseridipitoisuus ei suurentunut)
• statiini
• tarvittaessa lisätään etsetimibi
PCSK9:n estäjä (resiini)
Kombinoitunut hyperlipidemia
(LDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuus suurentuneet)
• triglyseridipitoisuus 1,7–4,5 mmol/l • statiini
• triglyseridipitoisuus yli 4,5 mmol/l1 • statiini
• tarvittaessa lisätään
fenofibraatti tai betsafibraatti (kalaöljyvalmiste)3
1 ja 3, ks. seuraava dia
Päälinjat lääkehoidon valinnassa 2 (2)
Dyslipidemiatyyppi Lääkitys
Hypertriglyseridemia
(muut lipidipitoisuudet eivät suurentuneet)1 • fibraatti2
• (kalaöljyvalmiste)3
1Huomattava hypertriglyseridemia (yli 10 mmol/l, jopa ad 100 mmol/l) tai pankreatiittioireet edellyttävät ensisijaisesti lähes rasvatonta ruokavaliota ja alkoholin käytön lopettamista. Oireisilla potilailla tarvitaan aluksi sairaalaseurantaa.
2Tietyissä tapauksissa voidaan käyttää statiinia, jotta plasman LDL-kolesterolipitoisuus saadaan tavoitealueen ylärajan alapuolelle.
3Eri valmisteilla ja annostuksilla on erilainen näyttö päätetapahtumien osalta.
Yleistä statiineista
• Statiinit ovat olleet kliinisessä käytössä vuodesta 1987, ja niiden hyödyt ja haittavaikutukset tunnetaan hyvin.
• Statiinien kliinisesti merkittävin lipidivaikutus on tehokas plasman LDL-kolesterolipitoisuuden pieneneminen.
• Statiinit myös suurentavat plasman HDL-kolesteroli- ja pienentävät triglyseridipitoisuutta.
• Lihaksiin kohdistuvat vakavat statiinin haittavaikutukset ovat harvinaisia, eikä kreatiinikinaasin (CK)
rutiininomaisia määrityksiä tarvita.
Statiinien vaikutukset sairastavuuteen ja kuolleisuuteen 1 (2)
• Statiinit pienentävät tehokkaasti LDL-kolesterolipitoisuutta. Ne myös pienentävät triglyseridi- ja suurentavat HDL-
kolesterolipitoisuutta.
• Satunnaistetuissa, keskimäärin 5 vuotta kestäneissä tutkimuksissa statiinihoito on vähentänyt kokonaiskuolleisuutta ja merkittäviä valtimotautitapahtumia tutkittavien lähtövaiheen valtimotauti- riskistä riippumatta A.
• Statiinihoidosta on hyötyä kaikissa keskeisissä alaryhmissä sekä primaari- että sekundaaripreventiossa: miehillä ja menopaussin ohittaneilla naisilla, yli ja alle 65-vuotiailla, valtimotautia
sairastavilla ja sairastamattomilla sekä diabetesta sairastavilla ja sairastamattomilla A.
Statiinien vaikutukset sairastavuuteen ja kuolleisuuteen 2 (2)
• Statiinihoito vähentää aivoinfarktien ilmaantuvuutta A.
• Statiinihoito on tarpeen kaikille
ääreisvaltimotautipotilaille kolesterolitasosta ja oireista riippumatta A.
• Voimakastehoisten statiinien käyttö on tärkein osa
FH-taudin hoitoa.
Statiinihoidon turvallisuus
• Statiinihoito on yleensä turvallista.
• Lihasoireet ovat statiinilääkityksen tavallisin haitta.
– Statiinihoitoa ei kuitenkaan pidä lopettaa liian helposti.
– Lihasoireiden todellinen syy on pyrittävä selvittämään.
• Statiinihoito suurentaa tyypin 2 diabeteksen riskiä.
– Riski on suurempi niillä, joilla on ennestään suurentunut paastoglukoosiarvo tai metabolisen oireyhtymän (MBO) piirteitä.
• Statiinihoidon ei ole osoitettu aiheuttavan
maksavaurioita, haimatulehdusta tai kognition
heikkenemistä.
Muiden dyslipidemialääkkeiden asema
• Etsetimibi yhdistetään yleensä statiiniin. Yhdistelmällä voidaan pienentää LDL-kolesteroliarvoa yli 50 prosenttia.
• Fibraattilääkitys voi tulla kyseeseen silloin, kun statiini- hoito ei sovellu. Fibraattihoito vähentää
sepelvaltimotauti-tapahtumia primaari- ja sekundaaripreventiossa A.
• PCSK9:n estäjiä tulee harkita sellaisille erityisen suuren riskin potilaille ja FH-potilaille, jotka eivät voi haitta-
vaikutusten vuoksi käyttää statiineja tai joiden LDL-
kolesterolipitoisuus ei pienene tavoitetasolle suurimmalla
siedetyllä statiiniannoksella yhdistettynä etsetimibiin.
Lapset ja nuoret
• Lapsilla dyslipidemia voi olla perinnöllistä tai
sekundaarista. Sekundaarisen dyslipidemian syistä yleisin on lihavuus.
• Hoito perustuu ravitsemushoitoon, joka voidaan toteuttaa turvallisesti 1–2 vuoden iästä alkaen.
– Kasvistanoleja ja -steroleja voidaan käyttää 6 vuoden iästä alkaen.
• Jos dyslipidemiaan liittyy lihavuus, hoitoon kuuluvat
ruoka-valion ohella myös säännöllinen liikunta ja riittävä yöuni.
• FH-taudissa käytetään lisäksi lääkehoitoa 6–10 vuoden
iästä alkaen lastenlääkärin harkinnan mukaan.
Kertausta 1 (2)
Dyslipidemioiden hoidon päätavoitteena on ehkäistä ateroskleroottista valtimotautia.
Hoidon tärkein peruste on arvio suurentuneesta valtimotautien kokonaisriskistä.
Elämäntapahoito (primaarinen ehkäisy) on aina ensisijainen keino henkilöillä, joilla ei ole ollut verisuonia ahtauttavan sairauden (ateroskleroottinen sairaus) oireita.
Lääkehoito kohdistetaan yleensä niihin, joilla valtimotaudin kokonaisvaara on suuri elämäntapamuutoksien toteuttamisen jälkeenkin. Statiinihoito aiheuttaa haittoja vain noin viidelle prosentille potilaista.
Kertausta 2 (2)
Sekundaarisella ehkäisyllä pyritään estämään jo syntyneen sairauden pahenemista tai uusia sairauskohtauksia. Tämä yleensä edellyttää elämäntapahoidon lisäksi myös lääkehoitoa.
Primaarisen ja sekundaarisen ehkäisyn välinen raja on liukuva, koska
oireettomilla voi olla yhtä suuri tai suurempikin valtimotautitapahtuman riski kuin jo sairastuneilla.
Sydäninfarktipotilaista kuolee ennen sairaalaan pääsyä 25–30 prosenttia, jolloin sekundaarisen ehkäisyn hyödyt jäävät saavuttamatta.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä
Puheenjohtaja:
Timo Strandberg, LKT, professori, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri; Helsingin yliopisto, HUS Sisätaudit ja kuntoutus ja Oulun yliopiston elinikäisen terveyden tutkimuksen yksikkö Kokoava kirjoittaja
Mikko Syvänne, LT, sisätautiopin dosentti, kardiologian, sisätautien ja yleislääketieteen erikoislääkäri, professori h.c.
Jäsenet:
Juhani Kahri, LKT, dosentti, sisätautien erikoislääkäri, ylilääkäri; HYKS Sisätaudit ja kuntoutus Katriina Kukkonen-Harjula, LKT, dosentti, terveydenhuollon erikoislääkäri, Käypä hoito -toimittaja Tiina Laatikainen, LT, professori; Lääketieteen laitoksen Kansanterveystieteen ja kliinisen
ravitsemustieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Niina Matikainen, LT, dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri; HYKS Vatsakeskus, endokrinologian poliklinikka
Huom. Jatkuu seuraavalla dialla.
Jäsenet (jatkuu):
Harri Niinikoski, LT, professori, lastentautien erikoislääkäri, lastenendokrinologi; TYKS ja Turun yliopisto
Ursula Schwab, FT, professori, laillistettu ravitsemusterapeutti; Lääketieteen laitos,
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto ja Medisiininen keskus, endokrinologian ja kliinisen ravitsemuksen poliklinikka, KYS
Hannu Vanhanen, LKT, dosentti, sisätautien erikoislääkäri, asiantuntijalääkäri; Työeläkeyhtiö Elo Alpo Vuorio, LT, dosentti, työterveyshuollon erikoislääkäri; Mehiläinen Airport ja Helsingin
yliopisto
Luentomateriaalin on laatinut oppimateriaalitoimittaja Tiina Tala, Käypä hoito.
Asiasisällön ovat tarkistaneet Katriina Kukkonen-Harjula,Timo Strandberg ja Mikko Syvänne.
