• Ei tuloksia

Laatukuvia ja kirjallisia kokeiluja / Genre pictures and experiments in writing

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Laatukuvia ja kirjallisia kokeiluja / Genre pictures and experiments in writing"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

Laatukuvia ja kirjallisia kokeiluja

https://www.researchcatalogue.net/view/275593/275594 Elina Saloranta

Tiivistelmä

Laatukuvia ja kirjallisia kokeiluja on artikkelimuotoinen tutkielma kuvan, sanan ja äänen vuorovaiku- tuksesta. Se koostuu viidestä esseestä, jotka on julkaistu tai julkistettu erilaisilla taiteellisen tutkimuksen foorumeilla, ja yhteensä seitsemästä videoteoksesta. Teoksista viimeinen on sanaton epilogi. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu kirjeen muotoon laadittu johdanto.

Tutkimukseni aihe juontaa juurensa siitä ihmeen kaltaisesta kokemuksesta, jossa ääni saa kuvan elämään, ja siksi kysymyksenasetteluni ovat varsin käytännöllisiä: ”Mitä tapahtuu, jos laitan tähän lusi- kan helähdyksen? Entä jos siirrän sitä muutaman sekunnin eteenpäin?” Aiheen käsittely ei rajoitu kuitenkaan pelkkiin teoksiin, sillä työn kuluessa olen ymmärtänyt, että myös kirjoittaminen on kuvan, sanan ja (oman) äänen tutkimista. Tekstien puolesta opinnäytteeni voidaankin liittää kokeilevan tut- kimuskirjoittamisen traditioon. Jokaista esseetä tehdessäni olen miettinyt: ”Voiko näin kirjoittaa?

Onko tämä hyväksyttävää tutkimusyhteisössä?”

Tekstini ovat kokeiluja myös siinä mielessä, että tutkin niissä erilaisia kirjoittamisen lajeja. Ensim- mäisessä esseessä ”Tangon oppitunti – tutkielma empiirisen tieteen ja taiteen kohtaamisesta” tutkiminen kohdistuu tieteellisiin teksteihin, vaikka lopputulos onkin lähinnä käsitetaidetta, tieteellä leikittelyä.

Toisessa esseessä (”Miltä hiljaisuus kuulostaa?”) kokeilen dialogin kirjoittamista, kolmannessa (”Hieno- pesu 40 astetta”) pidän päiväkirjaa ja neljännessä (”Videoteos laatukuvana”) tarkastelen kaunokirjallisia keinoja kirjailija Riina Katajavuoren avustuksella. Viides artikkeli ”Lohdutusten arkisto” on kokeiluis- tani radikaalein, sillä siinä kuvittelen, että essee on talo, jossa on erilaisia huoneita, ja kysyn, voisiko tutkimustekstiä rakentaa samalla tavalla kuin kuvaa. Kysymys liittyy laajempaan pohdintaan siitä, miten kirjoittaa kuvataiteilijana, ja sitä voidaan pitää yhtenä tutkimukseni lopputuloksista.

Toinen lopputulos on tanskalaisen Vilhelm Hammershøin (1864–1916) sisäkuvista koostuva videoteos Voices of Consolation (2014). Toki muutkin teokset ovat lopputulemia – eivät siis aineistoa – mutta koen, että ne ovat jonkinlaisia välitilinpäätöksiä, kun taas Voices on koko tutkimukseni summa, laatu- kuvamaalarin kisällintyö. Opintojeni sivutuotteena olen nimittäin oivaltanut, että vaikka teen videoita, sisimmältäni olen maalari, ja teokseni ovat eräänlaisia nykyajan laatukuvia eli taulumaisia kohtauksia jokapäiväisestä elämästä.

Tutkimukseni menetelmät heijastelevat sitä, millä tavalla teen taidetta: pystytän kameran kotilabo- ratorioni nurkkaan ja katson, mitä tapahtuu. Jos en muuta ehdi, pidän päiväkirjaa tai kirjoitan kirjeitä.

Keskeiseksi menetelmäksi on muodostunut myös ”vieraiden kutsuminen” eli avun pyytäminen toisilta taiteilijoilta tai tutkijoilta. Kirjailija Riina Katajavuoren lisäksi tutkielmani vieraisiin kuuluvat mm.

äänisuunnittelija Tatu Virtamo ja graafikko Jorma Hinkka sekä Pohjoismaisen kesäyliopiston taiteel- lisen tutkimuksen opintopiiri. Heidän ansiostaan työskentelyni ei ole ollut yksinäistä puurtamista vaan kollektiivista leikkiä, ”labraamista” siinä mielessä kuin sanaa käytetään esittävien taiteiden piirissä.

Opinnäytteeni julkaisualusta on kansainvälinen taiteellisen tutkimuksen tietokanta Research Cata- logue, joka mahdollistaa esseiden ja videoteosten julkaisemisen yhdessä.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Itseilmaisullinen retoriikka puolestaan tarkoittaa yksilön subjektiivista näkö- kulmaa edustavia, arvottavia mediasisältöjä eli kuvia, tekstejä ja videoita, joilla sekä

Suunnittelu: Emilia Nordling / Åbolands naturskola / Natur och Miljö Suomennos ruotsin kielestä: Malva Green / Luonto-Liitto Kuvitukset: Maija Karala / Lasten luontolehti

It can be used in different environments – in general when writing, in the teaching of autobiographical writing and, for example, in therapeutic writing therapy

Kertoja nimeää poissaolevan lapsensa ”vihreäksi”, jotta kohtaisi tämän niin revontulien loisteessa kuin kevään puhkeamisessa; väri ei viittaa ainoastaan

Pikemminkin Szumowska tulkitsee selväpäisesti kotimaansa yhteiskunnallista ti- lannetta ja omaa paikkaansa niin näkijänä kuin tekijänä.. Hän ei ilmeisestikään

Saamelaisen kirjallisuuden tutkijat Vuokko Hirvonen (1999, 37) ja Veli-Pekka Lehtola (1997, 25) ovat todenneet, että jälkikoloni- aalinen tutkimusnäkökulma soveltuu

Inarinsaamen elpymisen on mahdollistanut sen johdon mukainen käyttäminen ainoana kielenä kaikissa oman kieliyhteisön kielen- käyttötilanteissa, yhdistyksissä,

Nimenantajalle eli lapsen vanhemmalle adoptiolapsen alkuperäinen nimi ei välttämättä ole tärkeä, jos se tie- detään esimerkiksi lastenkodin hoitajan eikä biologisen