SÄHKÖPOSTI JA KIELEN MUUTOS
Naomi S. Baron Alphabet to email: How written English evolved and where it’s heading.
London: Routledge 2000. 316 s. ISBN 0-415-18685-4.
S
ähköpostista on tullut nopeasti muu- tamien vuosien aikana merkittävä viestintämuoto. Yhdessä matkapuhelinten tekstiviestien kanssa se edustaa tekniikan uusinta aluevaltausta kirjallisen ilmaisun alueella. Mutta onko sähköposti kuitenkaan pelkkä kirjallisen ilmaisun väline? Mikä mahtaa olla sähköpostin ja kielen välinen suhde? Muun muassa tällaisiin kysymyk- siin sanoo Naomi S. Baron hakevansa vas- tauksia kirjassaan Alphabet to email: How written English evolved and where it’s heading (Sähköpostin aakkoset: kirjallisen englannin kehitys ja suunta). Kirjan varsi- nainen nimi lupaa paljon, itse asiassa liikaa.Kyse ei suinkaan ole hakuteoksesta, jonka avulla voisi perehtyä sähköpostin — tai edes erityisesti sähköpostin ja kielen välis- ten yhteyksien — saloihin. Sen sijaan kir- jan painotus on alaotsikon mukaisesti eng- lannin kielen historiallisessa kehityksessä ja kielen muutoksessa. Näkökulma on tä- män lisäksi historialliselta ja kulttuuriselta kontekstiltaan kovin yhdysvaltalainen, vaikka otsikon aiheen voisi yleistää myös muihin maihin ja muille kielialueille.
Englannin merkitys kansainvälisenä kontaktikielenä on lisääntynyt, ja siksi Ba- ronin esiin nostamat historialliset kysymyk- set ovat kiinnostavia. Se, että hän esittelee kovin laajasti, vaikkakin hyvin yleisesti, englannin kirjakielen historiaa, on kuiten- kin erikoinen ratkaisu ja vaikeasti puolus- teltavissa sähköpostia käsittelevässä kirjas- sa. Matka kirjoitetun englannin oikeutuk- sesta ja vakiintumisesta (luku 2) kirjapai- notaidon mukanaan tuomaan tekijän käsit- teeseen sekä Foucault’n ja Barthesin siihen kohdistamaan kritiikkiin (luku 3) ja edel-
leen kirjakielen standardoinnin vaiheisiin (luku 4) tuntuu luvattoman pitkältä. Kieli- historiallisina esseinä nämä luvut ovat mie- lenkiintoisia, mutta eivät kerro sähköpos- tista mitään.
Douglas Biberin ja Edward Fineganin eri tekstilajeihin ulottuviin tutkimuksiin viitaten Baron toteaa, että 1700-lukua lu- kuun ottamatta 1500-luvun jälkeisen kirjoi- tetun englannin suunta on ollut korkeakir- jallisesta kohti suullisempaa esitystapaa.
Yksi keskeisistä kysymyksistä Baronin teoksessa onkin kirjoitetun ja puhutun kie- len välinen suhde ja siinä tapahtuneet muu- tokset. Tässä suhteessa myös sähköpostil- la on oma asemansa.
Muutoksen suunnasta kertoo Baronin mukaan esimerkiksi se, miten ainekirjoitus on kehittynyt yhdysvaltalaisissa opinahjois- sa (luku 5). Toisen maailmansodan jälkeen kehittynyt aiempaa yksilöllisempi ja oma- kohtaisempi kirjoitustapa on tehnyt kirjoi- tuksista prosessiluonteisia, epämuodollisia sekä keskustelevia. Toinen tärkeä muutok- sesta kertova ilmiö liittyy Baronin mukaan välimerkkien käyttöön (luku 6): ne toimi- vat ikään kuin ilmaisimina niistä muutok- sista, joita kieli käy läpi. Muutokset väli- merkkien käytössä osoittavat osaltaan, että kirjoitetusta kielestä on tullut puheenomai- sempaa ja epämuodollisempaa. Nancy Maynorin tutkimuksiin viitaten Baron to- teaa, että uusien viestintäteknologioiden vaikutus on tässä suhteessa jatkuvasti li- sääntynyt ja että erityinen sähköpostityyli (e-style) on lähempänä puhetta kuin tavan- omaista kirjoitusta.
Teknologisten menetelmien vaikutusta Baron pohtii luvussa seitsemän. Kirjoitus-
625 kone merkitsi suurta murrosta kirjoittami- sen arjessa, ja Mark Twain oli ensimmäinen kirjailija, joka kirjoitti käsikirjoituksensa koneella. Muutoksella oli vastustajansa, mutta se tuli vaikuttamaan pysyvästi kirjoi- tusten tuottamisnopeuteen. Henry James tosin edelleen saneli kirjansa kirjoitusko- neesta huolimatta, koska sekin oli hänen sanavuolaudelleen liian hidas. Luvun lo- pussa mainitaan lyhyesti vielä tietokonei- den tekstinkäsittelyominaisuuksien sekä omien verkkojulkaisujen tekemisen help- pouden vaikutus kieleen. Tietokoneiden käytön yleistyminen saattaa vaikuttaa niin, että kielestä tulee yhä suurempien kansan- osien omaisuutta, koska itsenäinen, valvo- maton julkaiseminen verkossa on niin help- poa.
Viimein, luvussa kahdeksan, Baron pää- see käsittelemään sähköisiä viestimiä, näi- den joukossa sähköpostia. Tässäkin yhtey- dessä hän kertoo ensin sähkeen ja puheli- men kehityksestä, kunnes vuoron saa vii- mein sähköposti.
Monissa yhteyksissä on katsottu, että sähköposti muuttaa kieltä. Sähköpostia käsitellessään Baron tarkastelee yleisem- minkin teknologioiden vaikutusta viestin- nän sisältöön ja muotoon. Tämä tarkastelu pysyttelee valitettavasti hyvin yleisellä ta- solla ja kuvailee sähköpostin yksinkertais- taen, sillä Baronin käsittelyssä sähköposti on lähinnä yksityisen viestinnän ulottuvuus.
Kuitenkin sähköpostilla on ollut myös suu- rempia vaikutuksia muun muassa yritysten sisäiseen viestintään ja julkisorganisaatioi- den hallintokäytänteiden muuttumiseen.
Esimerkiksi monissa yliopistoissa sisäinen tiedottaminen tapahtuu nykyisin pääasias- sa sähköpostitse.
Sähköpostia määrittelee Baronin mu- kaan siis erityisesti sen luonne yksityisesti toteutettavana viestintänä. Tästä seuraa — ja on seurannut — erilaisia asioita. Ensin- näkin puhelimesta poiketen voidaan hel-
pommin valikoida, mihin viesteihin vasta- taan ja mihin ei. Toiseksi sähköpostiviestit pyrkivät olemaan kielellisesti taloudellisia ja keskittyvät asioiden hoitamiseen ilman tyylittelyä ja täytepuhuntaa. Kolmanneksi tervehdyskonventiot muuttuvat epämuo- dollisemmiksi (s. 238). Omat kokemukse- ni suomenkielisistä yhteyksistä vahvistavat tätä havaintoa. Moni kirjoittaa sähköposti- viestinsä ilman alku- tai lopputervehdyksiä, suoraan asiaan mennen. Yleistä on myös välimerkkien käyttämättä jättäminen ja pie- nillä kirjaimilla kirjoittaminen. Tässä säh- köposti lähestyy tekstiviestejä ja niiden lä- hettämisestä tuttua taloudellisuuteen pyrki- mistä.
Olen tässä käsitellyt Baronin teosta ylei- sesti. Se ei minusta onnistu kovin hyvin erittelemään sähköpostin merkitystä kielen muutoksen suhteen. Painotetuimmin nou- see esiin kysymys puhutun ja kirjoitetun kielen välisistä eroista ja siitä, onko koko eronteko edes merkityksellinen. Lyhyessä viimeisessä luvussa (luku 9) Baron kokoaa yhteen niitä piirteitä, joita tutkimalla voitai- siin havainnollistaa niitä muutoksia, joita sähköpostin vaikutuksesta kielessä mahdol- lisesti tapahtuu. Tässä hän näkee sähköpos- tin ensisijaisesti kontaktijärjestelmänä, kon- taktikielen kaltaisena, jolla voi olla pidgi- nin, kreolin tai kaksikielisyyden ominai- suuksia.
Kokoavassa päätösluvussa Baron kysyy uudelleen, onko merkitystä sillä, jos kirjoi- tetun kielen ja epämuodollisen puheen muodot entisestään sekoittuvat, ja toteaa kieliteknologioiden ja opetusmenetelmien kehittymisen tekevän kirjoituksen ja pu- heen rajojen sekoittamisen helpoksi. Hän päättää vetoamalla lukijaan, siihen, olem- meko tarpeeksi motivoituneita olemaan sekoittamatta kirjoitusta ja puhetta (s. 269).
Omaa sähköpostilaatikkoa päivittäin tyh- jentäessä voi todeta, että toisilla tällaista mielenkiintoa on, toisilla taas ei. Ja tämä-
kin kiinnostus vaihtelee saman lähettäjän eri viesteissä. Jään odottamaan tutkimus- tuloksia sähköpostin vaikutuksesta kielen muuttumiseen, siihen asti sähköpostitan muutosta pelkäämättä.
JOEL KUORTTI
Kieli- ja käännöstieteiden laitos PL 607
33014 Tampereen yliopisto Sähköposti: joel.kuortti@uta.fi
RUOTSALAINEN NÄKÖKULMA KOTISIVUJEN TEKSTEIHIN
Anna-Malin Karlsson Skriftbruk i förändring. En semiotisk studie av den personliga hemsi- dan. Acta Universitatis Stockholmiensis, Stockholm studies in Scandinavian philology, New series 25. Stockholm: Almqvist & Wiksell 2002. 192 s. ISBN 91-22-01956-1.
I
nternet ja kaikki sen eri sovellukset, ku- ten sähköposti, chat ja www-sivut, on ilmiö, joka on viime vuosina ehkä kaikkein eniten vaikuttanut kielenkäyttöön. Aihees- ta on kirjoitettu joitain kirjoja (esim. Crys- tal 2001), mutta ne ovat jääneet varsin epä- tieteelliseksi jutusteluksi. Hypertekstistä, yhdestä Internetin erityisominaisuudesta, on kirjoitettu jonkin verran, mutta lähinnä kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta.Varsinaisista www-sivuista, niiden koostu- muksesta ja kielestä sen sijaan on vielä hyvin vähän kielitieteellistä tutkimusta.
Anna-Malin Karlsson väitteli tohtorik- si maaliskuussa 2002 Tukholman yliopis- ton pohjoismaisten kielten laitoksessa ai- heenaan henkilökohtaiset kotisivut. Hänen väitöskirjansa on kielitieteen alueella siis eräänlaista pioneerityötä. Erityistä Karlsso- nin tutkimuksessa on se, että hän ei lähesty kotisivuja tietotekniikan tai hypertekstin näkökulmasta, vaan kirjoittamisen käytän- töjen ja kulttuurin näkökulmasta.
Karlssonin teoriatausta on Hallidayn systeemis-funktionaalisessa kieliopissa, kuten niin monilla muillakin tekstintutki- joilla. Hän viittaa usein myös skandinaavi- seen tekstintutkimukseen (esim. Ledin, Åm Vatn), joka suomalaisille kielentutkijoille voi olla hieman vieraampaa. Kuvien ja
muun visuaalisen materiaalin analyysissä hän tukeutuu paljolti Kressin ja van Leeu- wenin teorioihin, jotka nekin omalta osal- taan perustuvat Hallidayn ajatteluun.
Karlssonin tutkimuskohteena on yksi- tyishenkilöiden henkilökohtaiset www-ko- tisivut. Pääasiallisena aineistona hänellä on 26 ruotsalaisen kotisivut vuodelta 1998.
Aineiston analyysin lisäksi Karlsson on myös haastatellut näiden sivujen tekijöitä.
Varsinainen tutkimus koostuu useasta eri osiosta, joissa kotisivuja lähestytään eri näkökulmista. Tutkimuksen eri osat on esi- telty erillisissä väliraporteissa (Karlsson 1999, 2000 ja 2001).
Tutkimuksen teoriaosiossa Karlsson pohtii muun muassa käsitteitä sivu, teksti ja semioottinen tila. Keskeinen yksittäinen kokonaisuus kotisivuilla on yksi sivu eli www-selaimen tietokoneen ruudulla kerral- la näyttämä kokonaisuus. Sivu on siis en- nen kaikkea tekninen tai materiaalinen ko- konaisuus, kun taas teksti on pikemminkin kommunikatiivinen yksikkö. Näiden kah- den erottamiseksi toisistaan Karlsson käyt- tää termiä semioottinen tila (ruots. semio- tisk rum). Semioottinen tila on materiaali- nen yksikkö, joka luo tekstille ulkoisen kehyksen. Semioottisen tilan ja tekstin suh- de on konventionaalistunut siten, että luki-
627 ja odottaa kohtaavansa yhdessä semiootti- sessa tilassa tekstilajista riippuen yhden tai useampia tekstejä. Www-kotisivujen kes- keinen semioottinen tila on siis yksi sivu (s.
27, 151).
Toinen Karlssonin pohtima käsite on englanninkielinen termi literacy, jonka Karlsson kääntää termillä kirjoituskulttuu- ri (ruots. skriftkultur). Sillä tarkoitetaan kirjoittamisen, ja sen kautta lukemisen, ta- poja ja käytänteitä. Karlsson myötäilee Kressiä ja van Leeuwenia siinä, että viime vuosikymmeninä on vähitellen siirrytty kie- leen ja kirjoitukseen perustuvasta niin sa- notusta vanhasta kirjoituskulttuurista (engl.
old literacy) uudempaan kirjoituskulttuu- riin, joka perustuu kielen ja muiden merki- tyksen luomisen keinojen, kuten kuvien, kanssakäymiseen. Voidaan jopa puhua eräänlaisesta multimodaalisesta kirjoitus- kulttuurista. Tutkimuksen myötä tulee esil- le, että kotisivut, tai ainakin osa kotisivu- jen kategorioista, perustuvat vahvasti mul- timodaaliseen merkityksenantoon.
Tutkimuksensa empiirisen osan ensim- mäisessä luvussa Karlsson hahmottelee eri- laisia sivukategorioita, joista kotisivut koostuvat. Tämä luokittelu perustuu koti- sivujen tekijöiden ja käyttäjien haastatte- luun. Haastateltujen tehtävänä oli käydä eri sivuilla, jaotella niitä eri luokkiin ja antaa näille luokille nimet. Henkilökohtaisen kotisivun keskeisiksi sivukategorioiksi hah- mottuvat muun muassa indeksisivu, linkki- sivu, egosivu ja ystäväsivu.
Kun erilaiset sivukategoriat oli määri- telty, Karlsson pyysi informantteja teke- mään eräänlaisen vertailukokeen. Heidän piti kolmen sivun ryhmistä kuvailla yhdel- lä valitsemallaan käsiteparilla sitä, miten yksi sivuista eroaa kahdesta muusta. Käsi- teparit olivat keskenään hyvin erilaisia, esi- merkiksi helppolukuinen – vaikealukuinen, värillinen – väritön. Näin pystyttiin kuiten- kin hahmottamaan niitä kriteereitä, joilla
käyttäjät sivuja arvottavat.
Erityistä Karlssonin metodissa on se, että informantit ovat ikään kuin mukana tutkimuksen tekemisessä. Eri sivujen kate- goriointi ja arvotus perustuu käyttäjien kä- sityksiin erilaisista sivukategorioista, ei tutkijan subjektiiviseen näkemykseen.
Tutkimuksen seuraavassa osassa Karls- son luokittelee niitä prosesseja, joita hen- kilökohtaisen kotisivun tekemiseen ja yllä- pitämiseen liittyy. Kotisivuja tehdessään ihmiset tekevät suunnitelmia, vaihtavat ideoita, kirjoittavat tekstiä tai koodia jne.
Osa näistä prosesseista on enemmän kielel- lisesti suuntautuneita, osa vähemmän.
Oleellista kuitenkin on, että kotisivut ovat sosiaalinen käytäntö. Kotisivut esittelevät itseä muille, mutta erityisesti juuri niiden tekeminen on sosiaalinen prosessi, johon liittyy jatkuvaa keskustelua sivujen sisällös- tä, palautteen antamista ja esimerkiksi kir- joittamista toisten henkilöiden sivuilla ole- viin vieraskirjoihin.
Tässä osassa erityisen mielenkiintoisia ovat myös informanttien käsitykset kirjoi- tuksesta ja tekstistä. Informanteille teksti on nimittäin puhtaasti visuaalinen käsite. Pu- huessaan tekstistä he viittaavat niihin koti- sivulla oleviin elementteihin, jotka sisältä- vät kirjoitusta, eivät tuon kirjoituksen sisäl- töön tai kielelliseen esitykseen. Myös help- polukuinen tai vaikealukuinen ovat visuaa- lisia käsitteitä, jotka liittyvät kirjoituksen kokoon, väriin ja muuhun visuaaliseen sommitteluun, eivät niinkään sen kielelli- seen muotoon.
Kolmannessa osiossa Karlsson hahmot- telee kotisivujen semiotiikkaa. Hän luokit- telee sivuilla esiintyvät elementit ensin kie- lellisiin ja ei-kielellisiin ja jakaa nämä sit- ten eri alaluokkiin. Tämän jälkeen hän ana- lysoi kutakin luokkaa Hallidayn sekä Kres- sin ja van Leeuwenin käsitteiden avulla, kolmen eri metafunktion näkökulmasta.
Sekä kielellisillä että ei-kielellisillä elemen-
teillä luodaan merkityksiä. Välillä tämä merkityksenanto tapahtuu eri modaliteet- tien yhteistyönä, mutta usein niille on eri- koistunut myös omat tehtävänsä. Kuvat ja muut visuaaliset elementit voivat kielen tavoin esittää osallistujia, luoda tekstuaalis- ta rakennetta esimerkiksi jakamalla tai rin- nastamalla ja ilmaista myös interpersoonai- sia suhteita, kuten asennetta. Karlssonin luokittelu erilaisista elementeistä on osuva.
Myös semioottinen analyysi toimii, vaikkei kovin syvälle aineistoon menekään.
Väitöskirjan viimeisessä osiossa ede- tään tilastoiduista yleisesityksistä yksityis- kohtaisempiin tapaustutkimuksiin. Tämä osio koostuu kolmesta tapaustutkimukses- ta, joissa kussakin tarkastellaan yhtä koti- sivujen osaa tietystä näkökulmasta. Nämä analyysit valaisevat muun muassa multi- modaalista koheesiota sekä sitä, kuinka osa sivukategorioista sisältää myös varsin pe- rinteiseen tekstikäsitykseen perustuvia osia, jotka muistuttavat vaikkapa oppikirjan si- vua. Toisaalta toisilla sivuilla kuvien ja kir- joituksen yhteistyö on saumattomampaa, ja kieli joutuu alistumaan uudenlaisen, visuaa- lisen tekstikäsityksen alle. Kotisivut toteut- tavat siis sekä vanhaa että uutta kirjoitus- kulttuuria tilanteen ja sivukategorian mu- kaan.
Tutkimuksen aineisto on jo neljä vuot- ta vanhaa. Uudessa ja kehittyvässä medias- sa se on pitkä aika. Henkilökohtainen koti- sivu onkin jo muuttunut paljon, ja lopussa Karlsson luo katseen nykypäivään ja tule- vaisuuteen. Nykyisin yhä harvemmat jak- savat pitää yllä kunnollisia henkilökohtai- sia kotisivuja. Sen sijaan kotisivuista on usein tullut selvästi ennen kaikkea omien työnäytteiden (kirjoitusten tai graafisen suunnittelun) promootion väline. Tai sitten sivut sisältävät omaan harrastukseen tai kiinnostuksen kohteeseen sisältyvää tietoa eivätkä siten enää varsinaisesti ole henki- lökohtaisia kotisivuja.
Karlssonin väitöskirja on varsin hyvä yleisesitys kotisivuista ja niiden kielitieteel- liseen tutkimukseen käytettävissä olevista välineistä. Erityisen ilahduttavaa on se, että Karlsson ei lumoudu tekniikasta tai omista Internet-kokemuksistaan. Hän keskittyy aineiston analyysiin osana kirjoittamisen ja merkityksen luomisen kulttuuria. Sellaise- na hänen väitöskirjansa luo hyvän perustan www-sivuihin keskittyvälle tekstintutki- mukselle.
KIMMO SVINHUFVUD Sähköposti: kims@iki.fi
LÄHTEET
CRYSTAL, DAVID 2001: Language and the Internet. Cambridge: Cambridge University Press.
KARLSSON, ANNA-MALIN 1999: Svenska chattares hemsidor. I. Bruket. TeFa 29. Stockholm: Institutionen för nor- diska språk.
–––– 2000: Svenska chattares hemsidor. II.
Textbegrepp och genreuppfattningar.
TeFa 31. Stockholm: Institutionen för nordiska språk.
–––– 2001: Svenska chattares hemsidor. III.
Texter och skrift. Visuellt och språk- ligt. TeFa 40. Stockholm: Institutio- nen för nordiska språk.
