• Ei tuloksia

Kilpailukyvyn käsite yhtenäisen kansainvälisen talouden teorian peruskivenä

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kilpailukyvyn käsite yhtenäisen kansainvälisen talouden teorian peruskivenä"

Copied!
4
0
0

Kokoteksti

(1)

82

K I R J A -

A R V O S T E L U

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 8 . v s k . – 1 / 2 0 0 2

Kilpailukyvyn käsite

yhtenäisen kansainvälisen talouden teorian

peruskivenä

Pertti Haaparanta Professori

Helsingin kauppakorkeakoulu

Kansainvälinen tausta – Teoria, puitejärjestelmät ja muutospaineet

Veikko Reinikainen: Taloustieto Oy

P

rofessori Veikko Reinikainen sai ennen kuo- lemaansa viimeisteltyä teoksensa lähes koko- naan kirjallisuusluetteloa lukuunottamatta.

Kirjan toimitti loppuun hänen vaimonsa, May Reinikainen. Heti ensi sivuista lähtien huomaa, että Veikko Reinikainen halusi välittää teoksen kautta laajalle ekonomistikunnalle ja kansanta- loustieteen opiskelijoille oman, koko uransa aikana kehittyneen näkemyksensä kansainväli- sen talouden toimintamekanismeista. Hän jä- sentää esityksensä hyödyntämällä sekä kansain- välisen kaupan että kansainvälisen makroteo- rian klassisia teorioita. Mielenkiintoista on, että perinteistä poiketen hän ei hyväksy perinteistä jyrkkää jakoa puhtaaseen kaupan teoriaan ja makroteoriaan, jossa kaupan teorian katsotaan kuvaavan talouden pitkän ajan rakenteellista kehitystä ja makroterian talouden suhdanne- vaihteluita tämän pitkän ajan tasapainon ym- pärillä.

Kansainvälisen kaupan teoriaan ja avotalou- den makroteorioihin perustuvien keskustelui-

den välillä on ollut perinteisesti jännite, joka perustuu suhteellisten hintojen erilaiseen roo- liin näissä teorioissa. Kaupan teorioiden mu- kaan maan hyvinvointi on sitä suurempi, mitä korkeammat vientihinnat ovat suhteessa tuon- tihintoihin eli tavallaan mitä huonompi maan hintakilpailukyky on. Avotalouden makroteo- riassa taas hintakilpailukyvyn parantamisella eli kotimaan vientihyödykkeiden hintojen alenta- misella suhteessa kilpailijoiden hintoihin on keskeinen positiivinen rooli talouden hyvin- voinnin kasvattamisessa. Reinikaiselle viennin kilpailukyvyn käsite on kuitenkin juuri se, joka yhdistää teoriat. Hän huomauttaa aivan oikein, että jos kaupan teoriassa kilpailun käsite laa- jennetaan käsittämään todella konkreettinen yritysten välinen kilpailu, niin on luonnollista, että yhden maan näkökulmasta sen yritysten on kyettävä saamaan tuotteensa kaupaksi. Jos ne kykenevät tekemään sen valmistamalla parem- pia tuotteita kuin muut, niin silloin maa saa hyödyn myös vientiyritysten tuotteistaan saa-

(2)

83 P e r t t i H a a p a r a n t a

mien korkeiden hintojen ansiosta. Reinikainen korostaakin talouden transformaatiokykyä, eli kykyä siirtää voimavaroja nopeasti kunakin hetkenä tuottoisimmille toimialoille. Transfor- maatiokyvyn Reinikainen esittää formaalisti tai- ten hyödyntäen kaupan perusmallin eli Heck- scher-Ohlin-Samuelson -mallin perusvälineitä.

Reinikainen ei kuitenkaan vie ajatustaan lop- puun asti, vaikka hän makrotaloudellisista on- gelmista puhuessaan korostaa transformaatio- kykyä talouden sopeutuessa esimerkiksi valuut- takurssin devalvoitumiseen. Miten esimerkiksi talouspolitiikan välineet, joilla pitkän ajan transformaatiokykyä pidetään yllä (jos miten- kään) suhtautuvat niihin keinoihin (kuten va- luuttakurssimuutoksiin), joilla sopeudutaan ly- hyen ajan ongelmiin? Viennin kilpailukykyä korostaessaan Reinikainen on myös paikoin lä- hellä unohtaa yleisen tasapainon näkökulman, jota hän muutoin tuo esille voimakkaasti. Tämä näkyy mm. siinä, että hän pitää ns. tulovaihto- suhdetta, eli vientisektorin tuotannon arvoa mitattuna suhteessa tuontihintoihin parhaana kansainvälisestä työnjaosta saatavan hyödyn mittana (s. 59). Jos näin olisi, niin annetuilla hinnoilla kansantalouden olisi siis hyvä erikois- tua täysin vientituotantoon. Tällaista näkemys- tä on mahdotonta perustella niillä keinoin, joita Reinikainen esittelee (jos unohdamme yksin- kertaisen ricardolaisen teorian). Vientituotan- non maksimointi on yleisessä tasapainossa sa- maa kuin tuonnin maksimointi.

Sama ”vientiharha” tulee esiin myös, kun Reinikainen käsittelee makrotaloudellisia on- gelmia. Pohtiessaan ulkoisen tasapainon käsit- teen mielekkyyttä hän arvostelee jyrkästi uusin- ta avotalouden makroteoriaa. Sen mukaan maan ulkoinen velka ei ole ongelma, koska se on viime kädessä yksityisten kansalaisten vel- kaa. Jos markkinat toimivat hyvin, niin velkaa

ei koskaan anneta eikä oteta liikaa. Reinikai- nen viittaa kuluttajien rajattuun rationaalisuu- teen ja muihin vastaaviin tekijöihin, joiden pe- rusteella velkaa voidaan antaa tai ottaa liikaa.

Jos maa on ylivelkaantunut nettona muualle maailmaan, niin on selvää, että markkinoilla nousee paineita sen valuuttakurssia vastaan.

Mutta eikö viime kädessä oikeaa toimintaa ole puuttua suoraan ylivelkaantumisen syihin? Jos näin on, niin ulkoisen tasapainon käsite on re- levantti vain, jos politiikka ei ole kunnollista.

Tämä on optimointikäyttäytymiseen perustu- vien mallien yksi keskeisistä opetuksista: ulkoi- nen tasapaino määritellään niissä intertempo- raalisen budjettirajoitteen kautta, ei velan muu- toksen eli vaihtotaseen kautta kuten perintei- sessä teoriassa, johon Reinikainenkin nojautuu.

Uudessa teoriassa olemassa oleva velka vaikut- taa tietysti talousyksiköiden käyttäytymiseen, mutta siitä ei suoraan seuraa mitään tiukkoja rajoja minkään yksittäisen ajanjakson vaihtota- seen vajeelle. Reinikaisen mukaan ulkoisen ta- sapainon käsite on tärkeä, vaikka maa olisi va- luuttaliitossa. Tämä on vielä ongelmallisempi väite. Jos Lahden kaupungin asukkaat ovat yli- velkaantuneita muualle maailmaan, niin mikä merkitys sillä on Lahden kaupungin toimille?

Ainoastaan silloin, kun Lahden kaupunki on valmis sosialisoimaan kaupunkilaisten velat voimme sanoa, että Lahden kaupungin ulkoi- sella velalla on merkitystä talouspoliittisille päätöksenteolle.

Näkemys ulkoisen tasapainon tärkeydestä johtaa Reinikaisen pitämään maksutaserajoit- teista kasvu-uraa tasapainoisen halutun (war- ranted) kasvun määritelmänä. Tätä kautta hän päätyy tarkastelemaan pitkän ajan kehitystä Harrod-Domar -kasvumallin pohjalta, koska mikään ei hänen mukaansa takaa, että talous päätyisi maksutaserajoitteisen kasvun uralle

(3)

84

KAK 1 / 2002 K I R J A - A R V O S T E L U

automaattisesti. Muualla kirjassa hän korostaa innovaatioiden merkitystä talouden kilpailuky- vyn määrittäjänä, mutta hän ei kytke tätä kes- kustelua millään tavalla esitykseensä maksuta- serajoitteisesta kasvusta. Yhteys olisi luonnol- linen, mutta hankalasti analysoitavissa Harrod- Domar -kehikossa. Vastaavasti Harrod-Domar -malli antaa melkoisen äärimmäisen (negatiivi- sen) kuvan talouksien transformaatiokyvystä.

Ne meistä, jotka ovat seuranneet Veikko Reinikaisen tutkimustoimintaa pidemmän ajan, eivät ylläty siitä, että hän korostaa ostovoima- pariteetin merkitystä hintakilpailukyvyn indi- kaattorina. Ostovoimapariteetti on hänen ta- pansa kytkeä kaupan teoria avotalouden mak- roteoriaan ja antaa hintakilpailukyvyn käsitteel- le konkreettinen sisältö. Jos oletamme, kuten puhtaassa kaupan teoriassa tehdään, että arbit- raasi on täydellistä sekä hyödyke- että valuut- tamarkkinoilla, niin hyödykkeen hinnan on ol- tava sama kaikkialla maailmassa, kun se mita- taan samassa valuutassa. Koska hintaindeksit ovat yksittäisten hintojen lineaarisesti homo- geenisia funktioita, niin hyödykekorienkin on oltava tasapainossa yhtä kalliita kaikkialla.

Poikkeamat tästä ovat merkkejä epätasapainos- ta. Epätasapainon korjaamista talouspolitiikan keinoin hän käy läpi klassisen Cordenin sisäi- nen – ulkoinen tasapaino -kehikon avulla.

Reinikainen ei käy läpi perusteellisesti os- tovoimapariteetista käytyä keskustelua eikä myöskään viittaa empiiriseen tutkimukseen.

Keskustellessaan kaupan teoriasta hän aivan perustellusti painottaa, kuinka tärkeää epätäy- dellinen kilpailu on useimmilla markkinoilla.

Avotalouden makroteoriassa epätäydellinen kilpailu tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää, miksi valuuttakurssien muutokset näkyvät re- aalisissa valuuttakursseissa pitkän aikaa tai miksi valuuttakurssien muutokset voivat jopa

muuttaa markkinoiden kilpailutilanteita ja reaalisia valuuttakursseja pysyvästi (ns. hyste- reesi-ilmiö). Tällöin ostovoimapariteetilla ei ole mitään tasapainotulkintaa. Nämä teoriat olisi- vat tehneet mahdolliseksi sitoa kaupan teoria ja avotalouden makroteoria toisiinsa vaihtoeh- toisesta näkökulmasta.

Tässä tulee esiin kirjan suurin heikkous, joka näkyy erityisesti sen alkuosassa. Siinä ei kansainvälisen kaupan teorian osalta esitellä lainkaan uudempia teorioita tai empiiristä tut- kimusta. Tämä on valitettavaa, koska ne mo- nelta osin tukevat Reinikaisen jo vuosia sitten perinteisiin teorioihin kohdistamaa arvostelua.

Teoriaahan on laajennettu niin, että sen avulla kyetään erittelemään epätäydellisen kilpailun, monikansallisten yritysten sekä kaupan ja ta- loudellisen kasvun välistä yhteyttä. Reinikaisel- le keskeinen käsite, talouden transformaatioky- ky, olisi varmasti syventynyt tätä kautta. Sama huomautus voidaan esittää kirjan makroteoriaa käsittelevään osuuteen. Kirjan toinen heikkous ja samalla paradoksaalisesti sen vahvuus on se, että käytetyt keskeiset perusteoriat esitetään oppikirjaksi hieman liian kursorisesti. Reinikai- nen kommentoi kuitenkin niistä käytyä keskus- telua syvällisesti ja varsin laajalti. Erityisesti on syytä mainita hänen huomautuksensa Heck- scher-Ohlin-Samuelson -mallista (tai uusklas- sisesta teoriasta, kuten hän sitä kutsuu), jota hän on tutkinut väitöskirjastaan lähtien. Niin ollen kirja sopii mainiosti käytettäväksi jonkin muun oppikirjan rinnalla.

Kirjan loppuosa on omistettu laajemmille globaalia taloutta koskevien kysymysten eritte- lylle. Se sisältää myös katsauksen taloudellisen yhdentymisen historiaan. Makrotalousosassa on myös käsitelty perusteellisesti kansainväli- sen rahajärjestelmän kehitystä. Kaikkiin näihin Veikko Reinikaisella on persoonallinen näkö-

(4)

85 P e r t t i H a a p a r a n t a

kulma. Tämä yhdessä sen kanssa, että hän on koonnut yksiin kansiin paljon tietoa tekee kir- jasta erittäin arvokkaan. Tältä osin suosittelen sitä erittäin mielelläni käytettäväksi oppikirja- na sellaisenaan. Reinikaisen kirja on ilmeisesti ainoa suomen kielellä saatavilla oleva teos, joka kattaa kansainvälisen talouden eri puolet.

Osuuteen sisältyy myös Reinikaisen arvio Suo- men 1990-luvun laman syistä. Hän näkee krii- sin kehittyneen hitaasti koko 1980-luvun ajan.

Ulkoisen tasapainon tavoitteesta etäännyttiin koko vuosikymmenen ajan. Pääomanliikkeiden

avaaminen helpotti alussa vajeiden rahoitusta.

Vajeet johtuivat paljolti investointien voimak- kaasta kasvusta, mutta Reinikaisen mukaan nii- den rakenne oli vinoutunut, eli ne eivät olleet tuottavia. Sille, miksi näin oli hän ei tarjoa se- litystä. Ehkä tässä olisi ollut hyvä paneutua sy- vemmälle talouden transformaatiokykyyn tai sen puutteeseen. Joka tapauksessa tämäkin osuus on hyvä osoitus Reinikaisen taidosta eri- tellä tapahtunutta vankan teoreettisen ajattelun pohjalta. "

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Hel- singin kauppakorkeakoulun kaupan ohjelmassa on tällä hetkellä käynnissä useita merkittäviä kaupan alan soveltavia tutkimushankkeita esi- merkiksi

taisen kilpailun teoriaan (Sanchez & heene 1997) ja käytännön kokemuksiin pohjautuen oivallus kaupan liiketoiminnan kokonaisjärjes�. telmästä, sen sisällöstä

Popper viittaa väitteellään kutakuinkin siihen, mitä teoreettisen tutkimuksen hie- man epätäsmällinen idea (ks. Toisin sanoen ajatukseen että tutkimustieto ja teoriat

tämä johtaa esseessä esitetyn mallin tulkintaan, jossa naisen kotitöihin käyttämä aika riippuu sekä tulo­osuuden muutoksesta että perinteistä työnjakoa kuvaavan

• Suurten kaupan ryhmien myymälöillä on korkeammat katteet kuin pienempien kaupan ryhmien myymälöillä.. Koska kustannuksissa ei ole eroja, suurten kaupan ryhmien myymä- löillä

Käsitykset talouden ennustettavuudesta vaihte- levat sekä talousteorioiden että taloudellisia paätöksiä tekevien ihmisten, mukaan.. Tehokkai- denmarkkinoiden teorian

Ohjemanuaali si- sältää Kreininin oppikirjan lukujen yhteenve- dot, lukuihin liittyvät kertausjaksot kansainvä- lisen talouden peruskäsitteistä, viitteet kirjassa

Esimerkiksi Risto Kukkosen tutkimusten mukaan mollisekstimotiivi löytyy peräti joka toisesta Toivo Kärjen hittikappaleesta (Henriksson & Kukkonen 2001 : 101- 112)... Jouni