Yhdyskuntarakenne, liikenne ja kasvihuonekaasupäästöt

(1)

Tekniikan Akatemia Liikenneryhmä

Yhdyskuntarakenne, liikenne ja kasvihuonekaasupäästöt

Taustamuistio

Työryhmä: Irmeli Wahlgren (pj.),

Gunnar Bärlund, Kari Lautso, Suoma Sihto

Kuva: Irmeli Wahlgren

(2)

(3)

3

Alkusanat

Tekniikan Akatemian liikenneryhmä asetti vuonna 2008 työryhmän, jonka tehtävänä oli tarkastella ilmastonmuutoksen hallintaa erityisesti yhdyskuntarakenteeseen vaikuttamisen kautta. Työryhmään kuuluivat Irmeli Wahlgren (puheenjohtaja), Gunnar Bärlund, Kari Lautso ja Suoma Sihto.

Tämän muistion tarkoituksena on toimia ilmastonmuutoksen hallintaa yhdyskuntarakenteen kehit- tämisen kautta koskevan keskustelun pohjana. Muistiossa käsitellään kasvihuonekaasupäästöjen ke- hitystä Suomessa, yhdyskuntarakenteen vaikutuksia ja vaikutuskeinoja sekä suosituksia yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittämiseksi.

Helsinki 23.11.2011

Irmeli Wahlgren

(4)

4

Sisällysluettelo

Alkusanat ... 3

Sisällysluettelo... 4

1. Johdanto ... 5

2. Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa ... 5

3. Yhdyskuntarakenteen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin ... 9

3.1 Yhdyskuntarakenteen kehityksestä ... 9

3.2 Yhdyskuntarakenteen ja kasvihuonekaasupäästöjen suhteesta ... 9

3.3 Esimerkkejä tutkimustuloksista eri suunnittelutasoilla ... 11

4. Kasvihuonekaasupäästöjen arvioitu kehitys vuoteen 2050 mennessä ... 13

5. Toimintasuosituksia ... 16

Lähteet ja kirjallisuutta ... 23

(5)

5

1. Johdanto

Muistiossa käsitellään kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä Suomessa, yhdyskuntarakenteen vaikutuksia ja vaikutuskeinoja sekä suosituksia yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittämiseksi. Yhdys- kuntarakenteella tarkoitetaan tässä yhdyskuntien fyysisiä rakenteita (rakennukset, verkostot ja muut rakenteet mukaan lukien viher- ym. vapaa-alueet) ja niiden välisiä suhteita. Tarkastelun kohteena on rakenteiden lisäksi yhdyskuntien toimintojen edellyttämä liikenne, erityisesti henkilöliikenne.

Ilmastonmuutoksen hallitsemista tarkastellaan yhdyskuntarakenteen ja siihen liittyvän henkilöliiken- teen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kautta. Kasvihuonekaasupäästöillä tarkoitetaan sellai- sia ihmisen toiminnasta aiheutuvia tai luonnossa muuten syntyviä kaasumaisia päästöjä, jotka lisää- vät ilmakehän pitkän aikavälin lämpötiloja ns. kasvihuoneilmiön kautta. Kasvihuonekaasupäästöinä tarkastellaan tässä yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen liittyen hiilidioksidia (CO2), metaania (CH4) ja typpi-oksiduulia (N2O). Kasvihuonekaasupäästöt ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttina, jossa metaanin muuntokertoimena on käytetty lukua 21 ja typpioksiduulin kertoimena lukua 310. Koko Suomen päästöjä tarkasteltaessa mukana ovat myös rikkiheksafluoridi SF6, fluorihiilivety HFC ja per- fluorihiilivety PFC.

2. Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa

Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Suomessa vuosina 1990–2008 esitetään kuvassa 1.

Kuva 1. Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa 1990–2008 (Tilastokeskus)

(6)

6

Kioton pöytäkirjan mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöjen olisi oltava vuoden 1990 tasolla vuoden 2010 tilanteessa, joka lasketaan vuosien 2008 – 2012 keskiarvona (kuva 2).

Kuva 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja Kioton tavoite (Tilastokeskus)

Valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu energiasektorilta, johon myös yhdyskuntarakenteen (rakennetun ympäristön) ja liikenteen päästöt sisältyvät. Energiasektorin kasvihuonekaasupäästöjen kehitys vuosina 1990 - 2008 esitetään kuvassa 3. Liikenteen päästöt muodostivat noin neljänneksen energiasektorin päästöistä vuoden 2008 tilanteessa.

Kuva 3. Energiasektorin kasvihuonekaasupäästöt Suomessa (Tilastokeskus)

(7)

7

Kuvassa 4 esitetään arvio rakennetun ympäristön osuudesta kasvihuonekaasupäästöistä Suomessa vuonna 2007. Rakennettuun ympäristöön lasketaan rakennukset, rakentaminen ja liikenne.

Kuva 4. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2007. Rakennetun ympäristön osuus päästöistä on 56 %. (Vehviläinen et al. 2010)

Kuvassa 5 esitetään kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Suomessa 1990 - 2008 sektoreittain indeksitarkasteluna. Rakentamisen ja luokan ”muut” kasvihuonekaasupäästöt ovat nykyään pienemmät kuin vuonna 1990. Liikenteen päästöt ovat kasvaneet melko tasaisesti ja ovat nykyään noin 10 % suuremmat kuin 1990-luvun alussa. Rakennusten päästöissä näkyy lämmitystarpeen ja sähköntuotannon vaihtelu (Vehviläinen et al. 2010).

Kuva 5. Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain indeksitarkasteluna 1990 – 2008 (Vehviläi- nen et al. 2010)

(8)

8

Kotimaan liikenteen päästöt olivat vuonna 2007 yhteensä 14,3 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia (kuva 6).

Kuva 6. Kotimaan liikenteen päästöt vuonna 2007 (Tilastokeskus, Vehviläinen et al. 2010)

Valtaosa, 12,5 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia eli 88 % kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupääs- töistä syntyy tieliikenteessä. Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöistä 59 % on henkilöautoliikenteen aiheuttamaa (kuva 7).

Kuva 7. Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt (VTT Lipasto, Vehviläinen et al. 2010)

Henkilöliikenteen suoritteesta 31 prosenttia on työhön tai opiskeluun liittyviä matkoja. Ostos- ja asiointimatkojen osuus on 14 %, ja loput 55 % on erilaisia vapaa-aikaan liittyviä matkoja (kuva 8).

Kuva 8. Henkilöliikenteen matkasuoritteiden jakauma (HLT 2004 - 2005, Vehviläinen et al. 2010)

(9)

9

3. Yhdyskuntarakenteen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin 3.1 Yhdyskuntarakenteen kehityksestä

Suomessa kuten muissakin teollisuusmaissa on ollut tyypillistä toisaalta alueellinen keskittyminen joihinkin ns. kasvukeskuksiin ja toisaalta samanaikainen yhdyskuntarakenteen hajautuminen näiden keskusten reunoilla ja ympärillä. Hajautuminen on ollut Suomessa selvästi voimakkaampaa kuin muissa maissa. (Harmaajärvi et al. 2001)

Suomen taajamissa käytetään maata asukasta kohden moninkertainen määrä muihin länsimaihin ja myös Pohjoismaihin verrattuna. Tämä merkitsee pitempiä työssäkäynti- ja asiointietäisyyksiä, korkeita infrastruktuurin rakentamis- ja ylläpitokustannuksia sekä korkeita yhdyskuntien päivittäisestä toiminnasta aiheutuvia liikennekustannuksia. Samalla aiheutuu runsasta luonnonalueiden ja -varojen kulutusta ja päästöjä. Yksi maamme yhdyskuntien rakenteen hajautumiseen oleellisesti liittyvä kehi- tyspiirre on lähikauppojen määrän vähentyminen asuinalueilla ja kaupan suuryksiköiden sijoittumi- nen yhdyskuntien reuna-alueille, ulosmenoteiden ja kehäteiden varsille.

Eheä yhdyskuntarakenne on alueidenkäytön suunnittelun tärkeimpiä tavoitteita. Yhdyskuntarakenne hajautuu nopeasti kasvavilla alueilla muuttoliikkeen, ikärakenteen ja asumisväljyyden kasvun tulok- sena. Yhdyskuntarakennetta eheyttämällä luotaisiin edellytyksiä toimivalle joukkoliikenteelle, tehok- kaalle tavarankuljetusjärjestelmälle, kansalaisten tarvitsemien palvelujen saavutettavuudelle ja luonnonalueiden ja -varojen säästämiselle. Yhdyskuntarakenteen hallinta on erityisen tärkeää suurilla kasvavilla kaupunkiseuduilla, mutta sillä voidaan tukea myös muiden alueiden sekä maaseudun taa- jama- ja kyläverkoston elinvoiman säilymistä.

VTT:n ympäristöministeriölle tekemän tutkimuksen mukaan yhdyskuntarakennetta eheyttämällä voidaan vähentää vuotuisia kasvihuonepäästöjä kymmenessä vuodessa määrällä, joka vastaa 15 prosenttia Suomen kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen Kioto-pöytäkirjan mukaisesta vähentämistavoit- teesta. Jos nykyinen hajautumis- ja asumisväljyyskehitys jatkuu, asuin- ja palvelurakennusten ja seu- tujen sisäisen henkilöliikenteen päästöt kuitenkin kasvavat kymmenessä vuodessa lähes neljännek- sellä. (Harmaajärvi et al. 2001)

Yhdyskuntarakenteen eheytymisen tavoite on kirjattu mm. alueidenkäytön suunnittelua ohjaaviin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin.

3.2 Yhdyskuntarakenteen ja kasvihuonekaasupäästöjen suhteesta

Alue- ja yhdyskuntarakenteen tulevan kehityksen taustana ovat yleiset yhteiskunnalliset muutosteki- jät ja -ketjut kuten teknologiset, tuottavuuden, bruttokansantuotteen, tulojen ja tulonjaon sekä elin- keino- ja toimeentulorakenteen, työkulttuurin, palvelujen ja vapaa-ajan kulttuurin muutokset. Muu- tosprosessit ovat usein syklisiä tai muuten toisiaan vahvistavia tapahtumasarjoja. Alue- ja yhdyskuntarakenteen muutokset vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöihin toisaalta suoraan rakenteiden eli rakennusten, verkostojen ja muiden rakenteiden määrän ja sijainnin sekä toimintojen välisen liikenteen kautta, ja toisaalta muiden, mm. elintasoon, autoistumiseen ja kuljetusmääriin liittyvien muutosten

(10)

10

sekä näiden muutosten yhteis- ja kerrannaisvaikutusten kautta (kuva 9). Kerrannais- ja kehävaikutuk- set ilmenevät esimerkiksi kulkutapajakaumassa, missä autoistuminen kasvattaa henkilöautojen osuutta liikenteessä. Se taas luo edellytyksiä yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, mikä puolestaan lisää edelleen henkilöautojen käyttöä.

INNOVAATIOT

TEKNOLOGINEN MUUTOS

BKT:N KASVU

ELINKEINORAKENNE MUUTTOLIIKE

ALUE- JA YHDYSKUNTA-

RAKENNE

TUOTTAVUUS INNOVATIIVINEN

MILJÖÖ

TEKNOLOGISEN MUUTOKSEN JA

ALUE- JA YHDYSKUNTARAKENTEEN MUUTOKSEN KEHÄ

Kuva 9. Esimerkki kehämäisistä muutosprosesseista: Teknologinen muutos vaikuttaa elinkeinoraken- teen muutoksen kautta alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, jolla puolestaan on vaikutus innovatiivisten prosessien kautta teknologiseen muutokseen. (Harmaajärvi et al. 2001, 2004)

Yhdyskuntarakenne aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä rakennetun ympäristön ja siihen liittyvän liikenteen kautta. Kuvassa 10 tarkastellaan yhdyskuntarakenteen kasvihuonekaasupäästöihin vaikut- tavia keinoja. Yhdyskuntarakenne aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä rakennuksiin ja muihin raken- teisiin sisältyvien materiaalien tuotannon, rakennusten lämmityksen, jäähdytyksen ja muun sähkön käytön sekä liikenteen aiheuttaman primäärienergiankulutuksen kautta. Yhdyskuntarakenteesta aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin voidaan vaikuttaa alueidenkäytön, liikennejärjestelmän ja energiajärjestelmien kautta.

(11)

11

Kuva 10. Periaatekaavio yhdyskuntarakenteen vaikutuksista ja vaikutuskeinoista suhteessa kasvihuo- nekaasupäästöihin (Lahti & Moilanen 2010).

3.3 Esimerkkejä tutkimustuloksista eri suunnittelutasoilla

Yhdyskuntarakenteen muutokset vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöihin ja sitä kautta ilmastonmuutokseen mm. toimintojen keskinäisestä sijainnista riippuvan liikenteen sekä rakennusten ja muiden rakenteiden energiankäytön kautta (Harmaajärvi et al. 2001). Hallitustenvälisen ilmastonmuutos- paneelin IPCC:n neljännessä arviointiraportissa rakennuksiin ja liikenteeseen liittyvä päästövähen- nyspotentiaali todettiin merkittäväksi ja kaupunkisuunnittelua pidettiin tärkeänä keinona liikenteen päästöihin vaikuttamisessa (IPCC 2007).

Ilmastonmuutoksen hillitseminen tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Meneillään olevaa ilmastonmuutosta ei voida kokonaan pysäyttää, mutta päästöjen vähentämisellä voidaan ainakin yrittää hidastaa sen etenemistä ja siten vähentää siitä tulevaisuudessa aiheutuvia haittoja.

Haittoja vähennetään lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumisella, millä tarkoitetaan varautumista esimerkiksi sään ääri-ilmiöihin, tulviin, myrskyihin ja rankkasateisiin. Kasvihuonekaasupäästöjen vä- hentämiseksi on asetettu sitovia tavoitteita kansainvälisillä sopimuksilla ja EU:n sekä kansallisilla pää- töksillä.

Kaavoituksen avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja toisaalta sopeutua muutokseen. Hyvällä suunnittelulla voidaan vähentää yhdyskuntarakenteesta ja liikenteestä aiheutuvia kasvihuonekaasu- päästöjä ja toisaalta vähentää ilmastonmuutoksen haitallisia, esimerkiksi tulvien ja myrskyjen aiheut- tamia vaikutuksia.

(12)

12

Yhdyskuntasuunnittelun vaikuttavuutta tarkastellaan suhdelukuna suhteellisesti (tässä asukasta kohden laskettuna) eniten ja vähiten kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavien alueiden tai rakenteiden välillä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismahdollisuuksia tarkastellaan suhteellisten päästöjen erotuksena eniten ja vähiten päästöjä aiheuttavan alueen tai rakenteen välillä eri suunnittelutasoilla.

Kuvissa 11 ja 12 esitetään eräiden tutkimusten perusteella lasketut kasvihuonekaasupäästöjen suhteelliset erot yhdyskuntarakennevaihtoehtojen välillä ja vuotuinen kasvihuonekaasupäästöjen vähen- tämismahdollisuus asukasta kohden laskettuna eri suunnittelutasoilla.

1,00 1,20 1,40 1,60 1,80 2,00 2,20 2,40

Asuntoalue Kunnanosa Kunta Seutu A Seutu A, muuttuva rakenne

Seutu B Koko maa

Suhde eniten/vähiten CO2-ekv./asukas

Suunnittelutaso

Yhdyskuntarakennevalintojen suhteelliset erot kasvihuonekaasupäästöissä

Kokonaisvaikutus Liikenne 15,8

Kuva 11. Yhdyskuntarakennevalintojen suhteelliset erot kasvihuonekaasupäästöissä. Suhde eniten ja vähiten kasvihuonekaasupäästöjä (CO2-ekv.kg/asukas, a) aiheuttavan vaihtoehdon välillä eri suunnittelutasoilla. (Wahlgren 2007a, 2009a)

0 500 1000 1500 2000 2500 3000

Asuntoalue Kunnanosa Kunta Seutu A Seutu A, muuttuva rakenne

Seutu B Koko maa

Vähennys CO2-ekv.kg/asukas,a

Suunnittelutaso

Yhdyskuntarakennevalintojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispotentiaali

Kokonaisvaikutus

Liikenne

Kuva 12. Yhdyskuntarakennevalintojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispotentiaali. Kasvihuo- nekaasupäästöjen ero (CO2-ekv.kg/asukas, a) eniten ja vähiten päästöjä aiheuttavan vaihtoehdon välillä eri suunnittelutasoilla. (Wahlgren 2007a, 2009a)

(13)

13

Suunnitteluvalintojen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin voi olla seututasolla noin 10 %, kuntata- solla noin 60 % ja asuntoaluetasolla jopa 200 %. Vastaavanlainen valintojen vaikutus on myös energi- an ja luonnonvarojen kulutukseen ja aiheutuviin kustannuksiin.

Liikenteestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen erot erilaisten alueiden ja vaihtoehtojen välillä ovat usein selvästi suuremmat kuin koko rakenteesta johtuvat. Asuntoaluetasolla liikenteen kannalta vähiten edullinen alue aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä lähes 16 kertaa niin paljon kuin edullisin alue. Kasvihuonekaasupäästöjen vuotuiset vähennysmahdollisuudet ovat suunnittelutasosta riippu- en kokonaisuudessaan 0,3 – 2,8 CO2-ekv. tonnia/asukas ja liikenteen osalta 0,1 – 2,7 CO2-ekv. tonnia/asukas.

Tutkimustulosten perusteella yhdyskuntasuunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi kasvihuone- kaasupäästöihin ja sitä kautta ilmastonmuutokseen. Yleisesti voidaan todeta, että mitä yksityiskoh- taisempi suunnittelutaso, sitä suuremmat suhteelliset erot ovat. Vaikka yleisellä suunnittelutasolla vaihtoehtojen väliset erot olisivat suhteellisen pienet, erot käyttöön otettavien alueiden tai yksittäis- ten ratkaisujen osalta voivat olla huomattavat.

4. Kasvihuonekaasupäästöjen arvioitu kehitys vuoteen 2050 men- nessä

Liikennesuoritteiden tulevaa kehitystä eri skenaarioissa tarkastellaan kuvassa 13, skenaarioissa ole- tettua kulkutapojen muutosta kuvassa 14 ja ajoneuvokannan keskimääräisiä ominaispäästöjä kuvassa 15. Liikenteen perusskenaario (P1, P2, baseline) perustuu Tiehallinnon liikenne- ja autokantaennus- teisiin, VTT:n LIPASTO-laskentajärjestelmään sekä VTT:n ja liikenne- ja viestintäministeriön arvioihin henkilöautojen energiatehokkuuden paranemisesta. VNK A ja VNK C-skenaariot on laadittu valtioneuvoston ilmastopoliittisen tulevaisuusselonteon yhteydessä. (Vehviläinen et al. 2010)

Perusskenaariossa (P1, P2, baseline) oletetaan liikennesuoritteiden kasvavan trendin mukaan, VNK C- skenaariossa kasvu taittuu ja VNK A-skenaariossa suoritteiden kehitys kääntyy laskuun. Kulkutapa- osuuksien muutokset ovat suurimmat skenaariossa VNK A, jossa oletetaan kevyen liikenteen ja raideliikenteen osuuksien kasvavan voimakkaasti. Autokannan ominaispäästöjen kehityksen vaikuttavat baseline-skenaariossa ajoneuvoteknologian kehitys ja VNK-skenaarioissa lisäksi liikenteen sähköisty- minen ja lisääntyvä biopolttoaineiden käyttö. (Vehviläinen et al. 2010)

(14)

14

Kuva 13. Liikennesuoritteiden määrän kehitys eri skenaarioissa (Vehviläinen et al. 2010)

Kuva 14. Kulkutapojen osuuden muutos eri skenaarioissa (Vehviläinen et al. 2010)

Kuva 15. Ajoneuvokannan ominaispäästöjen kehitys eri skenaarioissa (Vehviläinen et al. 2010)

(15)

15

Kuvassa 16 esitetään liikenteen hiilidioksidipäästöjen kehittyminen perustapauksessa.

Kuva 16. Liikenteen hiilidioksidipäästöjen kehittyminen perustapauksessa (Liikenne- ja viestintäminis- teriö, Martinkauppi 2010).

Yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä Suomessa vuoteen 2050 mennessä on arvioitu 34 kaupunkiseudun osalta selvityksessä ”Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt, kehitysvertailuja 2005 - 2050 (Lahti & Moilanen 2010). Kuvassa 16 esite- tään yhdyskuntarakenteen kasvihuonekaasupäästöjen arvioitu muutos eri kehitysurissa.

Kuva 16. Yhdyskuntarakenteen päästöt eri kehitysurissa (Lahti & Moilanen 2010).

(16)

16

Yhdyskuntarakenteen muutoksen ohjaamisella on mahdollista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Yhdyskuntarakenteen muutokset vaikuttavat koko yhteiskuntaan monella tavalla ja useiden vuosi- kymmenien, jopa vuosisatojen ajan. Yhdyskuntarakennetta ohjaavat toimenpiteet on näistä syistä tehtävä ajoissa. Suomen kansainvälisesti verrattuna hyvin hajanaista yhdyskuntarakennetta on syytä tiivistää ja alueellista laajenemista rajoittaa. Näin voidaan välttyä tarpeettoman laajoilta ja vajaakäyt- töisiksi jääviltä perusrakenteilta sekä lyhentää työ- ja asiointimatkojen sekä muun liikenteen etäi- syyksiä. Tiivistyvällä ja keskittyvällä yhdyskuntarakenteella voidaan voimistaa kasvihuonekaasupääs- töjen vähentämistoimien vaikuttavuutta ja toisaalta estää se, etteivät muilla toimenpiteillä aikaan saadut hyvät tulokset valu hukkaan. Jatkuvasti hajautuva yhdyskuntarakenne voi heikentää muiden toimenpiteiden vaikutuksia jopa 30 % ja tiivistyvällä rakenteella voidaan niitä vastaavasti voimistaa jopa 20 %. (Lahti & Moilanen 2010)

5. Toimintasuosituksia

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittämisessä. Nämä eivät kuitenkaan riitä, vaan ilmastonmuutoksesta aiheutuvien haittojen minimoimiseksi tarvitaan myös sopeutumistoimia. Toimenpiteet vaativat laajaa yhteistyötä eri toimi- joiden kesken. Tehokkaimpia toimia ovat sellaiset, jotka tuottavat myös taloudellisia hyötyjä. Seuraa- vassa esitetään toimintasuosituksia yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittämiseksi kasvihuone- kaasupäästöjä rajoittavasti.

Yhdyskuntarakenteeseen vaikuttavat toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi voidaan jakaa yleisellä tasolla esimerkiksi seuraavasti (Lahti & Moilanen 2010):

• Aluepolitiikka

• Maa- ja asuntopolitiikka

• Yhdyskuntien eheyttämistoimet (kaavamääräykset, haja-asutuksen rajoitukset, poikkeuslupaeh- tojen kireys ym.)

• Sijainnin ohjaus (asuminen, palvelut, muut työpaikat)

• Liikenneverkon kehittäminen

• Liikkumistottumuksiin vaikuttaminen

• Joukkoliikenteen tarjonnan lisääminen ja laadun parantaminen

• Verotuksen ja maksujen kehittäminen ohjaavammiksi

• Uudet teknologiat ja niiden käyttöönotto (energiantuotanto-, liikenne- ja tietotekniikan teknologiat)

(17)

17

Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakennetta ja kasvihuonekaasupäästöjä koskevassa raportissa (Lahti &

Moilanen 2010) on esitetty seuraavia toimintasuosituksia, joita voidaan soveltuvin osin pitää käyttö- kelpoisina myös tässä tarkasteltujen tekijöiden osalta.

Sijainnin ohjaus

• kaavamerkintöjen ja -määräyksien kehittäminen ja yhtenäistäminen

• talotyyppijakauman kehittäminen ja suuntaaminen

• suunnitteluratkaisujen ohjaaminen Eheyttäminen suunnittelun keinoin

• asemaseutujen tiivistäminen

• entiset teollisuus-, varasto- ja satama-alueet asuin-, toimisto- ja palvelukäyttöön

• taajamien joutomaat rakentamiskäyttöön

• tiivismatala-pientalorakentaminen esikaupunkialueilla

• kerrostalovaltaisuuden lisääminen keskusta-alueilla, esikaupungeissa, lähiöissä

• täydennysrakentaminen Maa- ja asuntopolitiikka

• sosiaalisen asuntotuotannon sijoittaminen

• kuntien epäterveen asukaskilpailun rajoittaminen, yhteistyön lisääminen, valtionosuusjärjestel- män uusiminen

• maankäyttösopimukset

• tontinluovutussopimuksien ehtojen tiukentaminen

• vapaaehtoinen maanhankinta

• lunastusmenettelyt, etuostot

• kehittämisaluemenettelyt, kehittämiskorvaus

• yleisten alueiden toteuttaminen

• rakentamiskehotus, kaavan toteuttamisesta johtuva korvaaminen Taloudellinen ohjaus

• tehokkuutta edistävien julkisten hankkeiden rahoittaminen

• energialähteiden ja -tuotantomuotojen, materiaalivirtojen, päästöjen, jätteiden hinnoittelu

(18)

18

• liikenteen hinnoittelu (ajoneuvoveron uudistaminen, auton hankinnan verotus, tieliikenteen käyttömaksut)

• kiinteistö- ym. verotus, veroedut, luovutusvoiton verotus

• polttoaineverotus, työmatkaliikenteen verovähennys, työsuhdeautoedut

• subventiot, joukkoliikenteen tuet, työsuhdematkalippu Tuotannollinen ohjaus

• tuotannon prosessien kehittäminen ja uudelleensijoittaminen.

• energiatehokkuutta lisäävät hoidon ja kunnossapidon määräykset

• energiatehokkuussopimukset, kuljetusketjujen energiakatselmukset

• liikkumisen ohjaussuunnitelmat

• julkisten hankintojen ohjeistus

Teknologian hyödyntämisen lisääminen

• materiaalien käytön ohjeistus ja rajoittaminen

• LVI-teknologiaratkaisujen ohjaaminen rakennusteknologian kehittäminen ja ohjaus

• moottoritekniikan kehittäminen

• vaihtoehtoiset polttoaineet

• ajoneuvojen kulutusmerkinnät

• älykkäät ajoneuvopäätteet Liikennejärjestelmäsuunnittelu

• kulkumuotojen roolitus

• neliporrasmalli

• investointien suunnittelu ja ajoitus Joukkoliikenteen edistäminen

• investoinnit rataverkon kuntoon ja kapasiteettiin

• vuoromäärien lisääminen

• nopeuttaminen

• matkaketjujen sujuvoittaminen

• liityntäliikenne

(19)

19

• liityntäpysäköinti

• informaatio

Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen

• väylien kehittäminen

• liikkumisympäristöjen ja -olosuhteiden kehittäminen

• pysäköinnin järjestäminen

• tiedottaminen ja valistus

• Liikenteen ohjaus

• nopeusrajoitukset

• pysäköinnin ohjaus

• opastustaulut, telematiikka

Liikkumistottumuksiin vaikuttaminen

• taloudelliseen ajotapaan tähtäävät toimet

• autojen yhteiskäyttö

• kimppakyytien edistäminen

• etätyön edistäminen

Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017 (ERA17) – toimintaohjelman mukaan rakennetun ympäristön parantamisella on ratkaiseva merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä kilpailukykyi- sen ja kestävän yhteiskunnan luomisessa. Toimintaohjelmassa esitetään mm. seuraavia toimintasuosituksia (Martinkauppi 2010):

Päästövähennyksiä yhdyskuntasuunnittelulla

• Päästölaskelmat ja kokonaisenergiatarkastelu osaksi kaavojen vaikutusten arviointia

• Energiatehokkuutta täydennysrakentamisella Erilaiset yhdyskunnat luomaan kestävyyttä

• Erilaiset yhdyskunnat hiilidioksidipäästöjen lähteenä Tunnistetaan erilaiset aluetyypit

• Yhdyskuntarakenteen hajautumiselle rajoja

(20)

20

Maankäytön ja liikenteen yhteensovittaminen on olennainen osa energiatehokasta yh- dyskuntaa

• Liikenteen suunnittelun ja kaavoituksen prosessien parempi yhteistyö

• Kestävä liikkuminen suunnittelun lähtökohdaksi

• Liikkumisvyöhykkeet ohjaavat maankäytön ja liikkumisen suunnittelua

• Liikkumisen taloudellinen ja tiedollinen ohjaus Kumppanuudella visioista toteutukseen

• Alueiden kehittäminen yhteistyöllä

• Yhteensopivat tietojärjestelmät

• Kaupunginjohtajista suunnan näyttäjiä

Kullekin toimintasuositukselle on määritelty toteuttamisen vastuutaho.

Seuraavaan on koottu yhdyskuntarakennetta ja kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tutkimusten perusteella muodostettuja suunnittelusuosituksia.

Seuraavat suositukset laadittiin Kotkan Hirssaaren ekologisen taseen arvioinnin yhteydessä (Harmaa- järvi 2002b). Niitä voidaan soveltaa yleisestikin, ottaen huomioon paikan olosuhteet.

Suositukset suunnittelijalle

1. Pyri eheyttämään yhdyskuntarakennetta. Hyödynnä täydennysrakentamis-mahdollisuudet. Jos uusia alueita tarvitaan, sijoita ne nykyisen rakenteen yhteyteen hyvien joukkoliikenneyhteyksien saa- vutettaville. Erityisen edullista on raideliikenteen hyödyntäminen. Suunnittele kaupunkirakenne niin, että keskeiset palvelut voidaan saavuttaa vaivatta kävellen tai joukkoliikenteen avulla.

2. Sijoita asunnot, työpaikat ja palvelut, myös lähivirkistysalueet, lähelle toisiaan.

3. Muodosta kattavia kävely- ja pyöräilyverkostoja ja hyviä ympäristöjä.

4. Tee joukkoliikenteestä houkutteleva hyvällä ja kattavalla palvelutasolla, nopealla verkolla, käytön mukavuudella ja helppoudella sekä edullisilla lippujen hinnoilla.

5. Pyri kohtalaiseen rakentamistehokkuuteen. Sopiva tehokkuus riippuu paikan olo-suhteista. Kehitä matalan ja tiiviin rakentamisen ratkaisuja.

6. Suunnittele alueen liikenneverkko ja muut verkostot mahdollisimman lyhyiksi ja vähän tilaa vievik- si.

7. Hyödynnä kaukolämpömahdollisuudet. Mikäli niitä ei ole, edistä talokohtaisen lämmityksen uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvia lämmitystaparatkaisuja.

(21)

21

8. Edistä energiaa säästäviä rakenneratkaisuja ja ympäristöystävällisten rakennusmateriaalien valin- taa.

9. Sijoita alueelle erilaisia asuntoja ja taloja. Näin edistät asukkaiden mahdollisuuksia asua samalla alueella elämän eri vaiheissa. Myös asuntojen muunneltavuus edistää niiden käyttömahdollisuuksia erilaisissa elämäntilanteissa.

10. Muodosta hyvää ja viihtyisää asuinympäristöä.

Suositukset asukkaalle

1. Kävele, pyöräile ja käytä joukkoliikennettä aina kun mahdollista. Vältä turhaa hen-kilöauton käyt- töä.

2. Selvitä mahdollisuutesi etätyön tekemiseen. Pyri tekemään etätyötä ainakin joskus, etenkin jos työmatkasi on pitkä tai teet sen henkilöautolla.

3. Ota energiankulutus huomioon taloa suunnitellessasi. Hyödynnä pienilmaston omi-naisuudet. Va- litse energiaa säästäviä ratkaisuja.

4. Hyödynnä kaukolämpömahdollisuus. Jos sitä ei ole, valitse uusiutuviin energialäh-teisiin perustuva lämmitystapa.

5. Valitse taloosi ympäristöystävälliset materiaalit.

6. Hanki vähän energiaa kuluttavia kodinkoneita.

7. Mieti, miten voit eri toiminnoissasi säästää energiaa. Toimi sitten niin.

8. Säästä myös vettä hankkimalla vähän vettä kuluttavia laitteita ja käyttämällä vettä säästeliäästi.

9. Vältä turhia pakkauksia tuotteita ostaessasi. Pidä huoli, että jätteistäsi mahdollisimman suuri osa menee hyötykäyttöön. Kompostoi biojäte, jos mahdollista.

10. Pidä huolta ympäristöstäsi.

Yhdyskuntien suunnitteluperiaatteita tulisi kehittää niin, että samaan aikaan voidaan ottaa huomioon sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen että sopeutumiseen liittyvät tavoitteet. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen huomioonottamiseksi on tutkimuksen (Wahlgren, Kuismanen & Makkonen 2008a) perusteella annettu 10 kultaista sääntöä kaavoittajalle:

1. Selvitä paikalliset ilmasto-olosuhteet ja niiden muutosennusteet, erityisesti ääri-ilmiöiden osalta 2. Selvitä mahdolliset tulvavaara-alueet. Älä sijoita niille rakentamista, jos se ei ole turvallista ja jär- kevää. Selvitä myös turvalliset alimmat rakennuskorkeudet.

3. Täydennä olevaa yhdyskuntarakennetta. Älä sijoita uusia alueita irralleen olevasta rakenteesta.

Vältä uuden haja-asutuksen muodostamista.

(22)

22

4. Suunnittele rakentamisalueet ja viheralueet ja –verkostot samanaikaisesti.

5. Muodosta hyvää mikroilmastoa ottamalla huomioon erityisesti tuulisuuden vaiku-tukset.

6. Suunnittele ja varmista sadevesien ohjaus myös sademäärien lisääntyessä voimak-kaasti. Vähennä pintavesien valumaa vesistöihin.

7. Muodosta mieluummin rivi-, pienkerros- ja kerrostalojen yhdistelmiä sisältäviä kuin väljien suurten omakotitalojen alueita. Pyri suhteellisen tiiviiseen rakenteeseen. Edistä kauko- tai aluelämmitystä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

8. Tarkista alueen joukkoliikenteen edellytykset. Muodosta alue tai rakenne niin, että se tukee joukkoliikenteen kehittämistä. Luo hyvä kävely- ja pyöräily-ympäristö.

9. Sijoita erilaiset toiminnot lähelle toisiaan. Sekoita toimintoja, älä erottele.

10. Arvioi vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin, valitse vaikutuksiltaan parhaat vaihtoehdot ja rat- kaisut. Ota huomioon myös muut kestävän kehityksen näkökulmat.

Ilmastonmuutoksen huomioonottaminen maankäytön suunnittelussa edistää myös turvallisen, ter- veellisen ja viihtyisän elinympäristön muodostamista ja energia- ja yhdyskuntatalouden kannalta edullista sekä kestävää rakentamista.

(23)

23

Lähteet ja kirjallisuutta

Ahtila, Pekka, Tuomaala, Mari, Siitonen, Sari, Kalenoja, Hanna, Rantala, Jarkko, Kallionpää, Erika, Sipi- lä, Kari, Wahlgren, Irmeli, Shemeikka, Jari, Forsström, Juha, Tuominen, Pekka, Halonen, Minna, Rämä, Miikka, Pursiheimo, Esa & Lahti, Pekka (2009). Measuring and potentials of energy efficiency (EPO).

Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit. In Veijonen, Kati, Holviala, Niina & Seilo, Maritta (eds.) Climbus – Business Opportunities in the Mitiagtion of Climate Change 2004-2008. Tekes Programme Report 4/2009. Final Report, pp. 386-399.

Ala-Outinen, Tiina, Harmaajärvi, Irmeli, Kivikoski, Harri, Kouhia, Ilpo, Makkonen, Lasse, Saarelainen, Seppo, Tuhola, Markku & Törnqvist, Jouko (2004). Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennettuun ympäristöön. VTT Tiedotteita 2227, Espoo.

Forsström, Juha, Lahti, Pekka, Pursiheimo, Esa, Rämä, Miika, Shemeikka, Jari, Sipilä, Kari, Tuominen, Pekka & Wahlgren, Irmeli (2011). Measuring energy efficiency – Indicators and potentials in build- ings, communities and energy systems. VTT Research Notes 2581. 107 s. + liitt.

Ehdotus energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi. Energiatehokkuustoimikunnan mie- tintö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto, 52/2009.

Hakala, Mauno (2004). Yhdyskuntarakenteen kustannuksista haja-asutusalueilla ja taajamissa. Koke- muksia Nurmosta vuosina 1977 – 2004. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Alueidenkäytön neuvottelu- päivät, Vaasa 27.5.2004.

Halme, Timo & Harmaajärvi, Irmeli (2003). Kuopion yhdyskuntatalousselvitys. Eteläisten osien kau- punkirakennevaihtoehdot. Kuopion kaupunki YK 2003:10.

Halme, Timo, Harmaajärvi, Irmeli & Koski, Kimmo (2003). Kuopion seudun maakuntakaava. Raken- nemallien vaikutukset. Pohjois-Savon liitto Sarja A:36.

Harmaajärvi, Irmeli (2000a). EcoBalance model for assessing sustainability in residential areas and relevant case studies in Finland. Environmental Impact Assessment Review 20, pp. 373-380.

Harmaajärvi, Irmeli (2002b). Ekologinen tase - Kotkan Hirssaari. Kustantajat Sarmala Oy / Rakennus- alan kustantajat.

Harmaajärvi, Irmeli (2000b). Energy and emission impacts of the organisation of space and infrastructure – investigations for the Helsinki region. In: Perrels, Adriaan (ed.) Greenhouse gas policy ques- tions and socio-economic research implications for Finland in a national and international context.

Helsinki, Finland. VATT Discussion Papers 222. Pp. 61-72.

Harmaajärvi, Irmeli, Halme, Timo & Kärkkäinen, Jari (2005). Kuopion seudun maakuntakaava. Yhdis- telmärakennemallin vaikutukset. Pohjois-Savon liitto Sarja A 41.

(24)

24

Harmaajärvi, Irmeli, Heinonen, Sirkka & Lahti, Pekka (2004). Urban form, transportation and greenhouse gas emissions. Experiences in the Nordic Countries. VTT Building and Transport, Research report: RTE 2108/04. Pohjoismaiden ministerineuvosto. TemaNord 2004: 540.

Harmaajärvi, Irmeli & Huhdanmäki, Aimo & Lahti, Pekka (2001). Yhdyskuntarakenne ja kasvihuone- kaasupäästöt. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 522.

Harmaajärvi, Irmeli, Huhdanmäki, Aimo & Lahti, Pekka (2002). Urban form and greenhouse gas emissions. Summary. Ministry of the Environment. The Finnish Environment 573.

Harmaajärvi, Irmeli & Huhdanmäki, Aimo (1999). Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakennevaihtoehtojen vaikutukset hiilidioksidipäästöihin. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1999:16.

Harmaajärvi, Irmeli (2005). Ilmastonmuutoksen haasteet yhdyskuntasuunnittelulle. Teoksessa Epä- varma maailma. Toimittaneet Paula Ahonen-Rainio ja Ulla Huhtinen. Maanmittaustieteiden päivät 17.-18.11.2005, Teknillinen korkeakoulu, Espoo. Maanmittaustieteiden seuran julkaisu n:o 42. Espoo 2005. ss. 35-45.

Harmaajärvi, Irmeli (1992). Kestävän kehityksen tavoitteen mukainen asuntoalue. Arvio neljästä tyy- pillisestä suomalaisesta asuntoalueesta kestävän kehityksen kannalta. VTT Tiedotteita 1378.

Harmaajärvi, Irmeli & Lyytikkä, Anneli (1999). ”Ekokylien” ekologinen tase. Neljän suomalaisen asuntoalueen arviointi kestävän kehityksen kannalta. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 286.

Harmaajärvi, Irmeli & Riipinen, Jouko (2003). Kokkolan kaupungin maaseutualueiden kaavataloussel- vitys. Kokkolan kaupunki, VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Plan-Ark Oy.

Harmaajärvi, Irmeli (1998). Sodankylän raviradan asuntoalueen ekologinen tase. VTT Yhdyskuntate- kniikka, tutkimusraportti 454.

Harmaajärvi, Irmeli (1995). The Ecological Balance of a Residential Area. In The life cycle approach to the planning and administration of the urban infrastructure. The Nordic Council of Ministers, Copen- hagen, Denmark. TemaNord 1995:601.

Harmaajärvi, Irmeli (2003). Urban form and greenhouse gas emissions in Finland. In: Time to turn down energy demand. Energy intelligent solutions for climate, security and sustainable development.

eceee 2003 Summer Study Proceedings. Volume 2, Panel 3, Panel 4. eceee, European Council for an Energy Efficient Economy. Stockholm 2003. pp. 555-563.

Harmaajärvi, Irmeli (2004a). Urban Form and Greenhouse Gas Emissions in the Nordic Countries. Sus- tainable Urban Infrastructure, Zanon, Bruno (ed.), Approaches - Solutions - Methods, COSTC8, Best Practice in Sustainable Urban Infrastructure. International Conference, Trento, Italy, 6-8 November 2003 . Università degli studi di Trento, COST Programme. Trento, Italy 2004. pp. 178-192.

Harmaajärvi, Irmeli (2004b). Yhdyskuntarakenteen kustannuksista ja ekologisuudesta taajamissa ja haja-asutusalueilla. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Alueidenkäytön neuvottelupäivät, Vaasa 27.5.2004.

(25)

25

Heinonen, Sirkka, Kasanen, Pirkko & Walls, Mari (2002). Ekotehokas yhteiskunta. Ympäristöklusterin kolmannen ohjelmakauden esiselvitysraportti. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 598.

IPCC (2007). Neljäs arviointiraportti.

Kansallinen ilmasto-ohjelma – Ympäristöministeriön sektoriselvitys (2001). Suomen ympäristö 473.

Helsinki.

Kivistö, Torsti & Rauhala, Kari (1986). Asuntoalueiden kaavoitus ja käyttökustannukset (ASTA II). Ym- päristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto. Tiedotuksia 2/1986.

Kopra, Pekka (1992). Haja-asutusalueen rakentamisen ja asumisen kustannukset. Ympäristöministe- riö.

Kuismanen, Kimmo & Wahlgren, Irmeli (2009). Oulun Länsi-Toppilan asemakaava. Ilmastonmuutok- sen vaikutukset ja huomioon ottaminen. Oulun kaupunki.

Lahti, Pekka & Calderon, Enrique & Jones, Philip & Rijsberman, Michiel & Stuip, Jan (editors) (2006).

Towards Sustainable Urban Infrastructure. Assessment, tools and good practice. Results of COST Ac- tion C8 “Best Practice in Sustainable Urban Infrastructure”. ESF, COST.

Lahti, Pekka, Halonen, Minna & Wahlgren, Irmeli (2008). Metropolialueen aluerakennevaihtoehtojen ekotehokkuus. VTT Tutkimusraportti VTT-R-01343-08.

Lahti, Pekka & Harmaajärvi, Irmeli (1992). Yhdyskuntarakenne ja kestävä kehitys. Kansainvälisiä ko- kemuksia. Ympäristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 1 1992.

Lahti, Pekka & Moilanen, Paavo. Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt.

Kehitysvertailuja 2005 – 2050. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 12 2010. 87 s.

Liikennepolitiikan linjat ja liikenneverkon kehittämis- ja rahoitusohjelma vuoteen 2020. Valtioneuvos- ton liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle 27.3.2008.

Maankäyttö- ja rakennuslaki ja –asetus.

Martinkauppi, Kirsi (toim.) (2010). ERA 17. Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017. Ympäris- töministeriö, Sitra ja Tekes. 92 s.

Niskanen, Saija, Lahti, Pekka, Maijala, Olli & Harmaajärvi, Irmeli (2004). Yhdyskuntarakenteen eheyt- täminen ja ohjaus. Kirjallisuustutkimus. Yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämisohjelman liite.

Ympäristöministeriö 30.11.2004. 56 s.

Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä mar- raskuuta 2008. Työ- ja elinkeonministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto, 36/2008.

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallien arviointi (2010). Uudenmaan liiton julkaisuja E 106 – 2010.

Uudenmaan liitto (2008). Metropolialueelle kestävä aluerakenne.

(26)

26

Wahlgren, Irmeli (2009a). Assessing Ecological Sustainability in urban planning – EcoBalance model.

In Koukkari, Heli & nors, Minna (eds.) Life Cycle Assessment of products and Technologies. LCA Sym- posium. VTT Symposium 262, pp. 106-121.

Wahlgren, Irmeli (2010). Climate change and urban planning. CIB World Congress 2010, May 10th - 13th, The Lowry, Salford Quays, United Kingdom.

Wahlgren, Irmeli (2007a). Eco Efficiency of Urban Form and Transportation. ECEEE 2007 Summer Study, Saving Energy - Just do it! 4-9 June 2007, La Colle sur Loup, France, Conference proceedings, cd-rom. ECEEE. La Colle sur Loup, France (2007), 1679-1690.

Wahlgren, Irmeli & Halonen, Minna (2008). Espoon maankäytön kehittämissuunnitelmien ilmastovaikutukset. VTT Tutkimusraportti VTT-R-00250-08.

Wahlgren, Irmeli & Halonen, Minna (2006). Sipoon yleiskaava 2025. Rakennemallien vaikutusten arviointi. VTT Tutkimusraportti VTT-R-04965-06.

Wahlgren, Irmeli (2006). Ilmastonmuutoksen haasteet kaavoitukselle. Maankäyttö 2/2006, 6-10.

Wahlgren, Irmeli (2009b). Ilmastonmuutoksen hillintä maankäytön suunnittelulla. Ilmastonmuutos Pohjois-Karjalan mahdollisuutena. Ilmastonmuutoksen Pohjois-Karjala – projekti. Lohilahti Hanne, Hokkanen Timo J., Aho Juha, Kolström Taneli, Mustonen Anna (toim.). Pohjois-Karjalan maakuntaliit- to. Julkaisu 124 2009. Ss. 27 – 32.

Wahlgren, Irmeli (2010). Ilmastonmuutos haastaa maanmittarit. Maankäyttö 1/2010. S. 8.

Wahlgren, Irmeli (2008a). Ilmastonmuutoksen huomioiminen kaupungin suunnittelussa. Yhdyskunta- suunnittelu, vol. 46, 1, ss. 55-71

Wahlgren, Irmeli (2008b). Ilmastonmuutoksen huomioiminen osana maankäytön suunnittelua Ympä- ristö ja terveys, vol. 39, 10, ss. 22-27.

Wahlgren, Irmeli (2008c). Ilmastonmuutos otettava huomioon maankäytön suunnittelussa. Kuntaleh- ti, 12, ss. 46-47

Wahlgren, Irmeli (2007b). Haja-asutus – ongelma ilmastonmuutoksen hillinnässä. Maankäyttö 2/2007. Ss. 10 – 13.

Wahlgren, Irmeli, Kuismanen, Kimmo & Makkonen, Lasse (2008a). Ilmastonmuutoksen huomioiminen kaavoituksessa – tapauskohtaisia tarkasteluja. VTT Tutkimusraportti VTT-R-03986-08. Espoo. 173 s.

Wahlgren, Irmeli, Kuismanen, Kimmo & Makkonen, Lasse (2008b). Uudenmaan maankäytön kehityskuvavaihtoehtojen ilmastovaikutukset. VTT Tutkimusraportti VTT-R-03982-08. Espoo. 89 s.

Wahlgren, Irmeli (2011). Measuring Energy Efficiency in Urban and Regional Planning. SB 11, 2011 Helsinki World Sustainable Building Conference. October 18 – 21, 2011. Full papers, 621 – 628. Pro- ceedings, Vol. 2, 446 - 447.

(27)

27

Wahlgren, Irmeli (2008d). Millainen on energiatehokas yhdyskunta? Ympäristö ja terveys, vol. 39, 5, ss. 16-19.

Wahlgren, Irmeli (2008e). Sipoon yleiskaava 2025. Yleiskaavaehdotuksen vaikutusten arviointi. VTT Tutkimusraportti VTT-R-02114-08.

Wahlgren, Irmeli (2007c). Sipoon yleiskaava 2025. Yleiskaavaluonnoksen vaikutusten arviointi. VTT Tutkimusraportti VTT-R-01782-07. Espoo.

Wahlgren, Irmeli (2010). Sustainable built environment – assessment of eco-efficiency in urban planning. SB 2010, 22.-24.9.2010 Dipoli, Espoo. SB10 Finland. Sustainable Community – buildingSMART.

Conference proceedings. VTT, RIL (2010), Abstract p. 186-187; Full paper 11 p. (p.564-574)

Wahlgren, Irmeli (2008f). Uudenmaan maankäytön kehityskuvavaihtoehtojen kasvihuonekaasupääs- töt - asumisväljyyden herkkyystarkastelu. VTT Tutkimusraportti; R-09086-08.

Valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko (2009).

Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (2000).

Valtioneuvoston päätös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta (2008).

Vehviläinen, Iivo, Pesola, Aki, Heljo, Juhani, Vihola, Jaakko, Jääskeläinen, Saara, Kalenoja, Hanna, Lah- ti, Pekka, Mäkelä, Kaisa & Ristimäki, Mika (2010). Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvi- huonekaasupäästöt. Sitran selvityksiä 39. Helsinki. 125 s.

VTT LIPASTO Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä, lipasto.vtt.fi

www.tilastokeskus.fi www.ymparisto.fi