kaivamista, sen rikastamista, ydin- voimaloiden rakentamista, ydin- aseiden valmistamista ja ydinjät- teiden varastoimista liian ohuis- sa kuparikapseleissa aivan liian lä- hellä maan pintaa. Puolustelemme näitä toimia Minamatan ja Niiga- tan tyyliin esitetyillä korusanaisil- la valheilla. Olemme myös valmiita kaivoslain sanelemin ottein ja sää- littävän pienin korvauksin häätä- mään ihmiset kodeistaan, työpai- koistaan ja rakkaasta elinympä- ristöstään, jotta uraanikaivoksel- le avautuisi työtilaa. Emme uskalla edes ajatella sitä mieletöntä tuhoa ja kauhua, joka syntyisi, jos käyt- täisimme ydinaseita siihen tarkoi- tukseen, mihin ne on valmistettu.
Edesvastuuttomasti poltamme myös yhä kivihiiltä, öljyä ja suo- turvetta, vaikka tiedämme niistä vapautuvan hiilidioksidin aiheut- tavan maapallon elonkehässä tu- hoisaa ylikuumentumista. Tiedäm- me, että voimme halutessamme py- säyttää meneillään olevan jättiläis- mäisen ympäristörikoksen vain lopettamalla öljyn ja kivihiilen pol- ton. Tiedämme myös, että lopetta- minen on täysin mahdollista.
Tällaista menoa puolustelem- me Minamatan ja Niigatan mal- lin mukaisilla hurskastelevilla ko- rupuheilla, joilla levitämme uskoa siihen, että voisimme saada ilmas- ton lämpenemisen pysähtymään vähentämällä sieltä täältä hiilidiok- sidipäästöjä. Ilmaston lämpenemi- nen saadaan pysähtymään kuiten- kin vasta kun päästövähennykset nousevat suuremmiksi kuin fossii- listen polttoaineiden käytöstä va- pautuvat hiilidioksidimäärät.
Kirjoittaja on Suomen ensimmäinen ympäristönsuojelun professori (eme- ritus).
Hieman hutera kirja vedestä
Veli Hyvärinen Julian Caldecott: Vesi.
Maailmanlaajuisen kriisin syyt, seuraukset ja kustannukset.
Suomennos Markku Myllyoja.
HS-kirjat 2009.
Kimmo Pietiläinen on huomaut- tanut, että suuret suomalaiset kus- tantajat julkaisevat nykyisin kovin vähän kirjoja luonnontieteen alal- ta suomeksi. Samalla suomen kie- li rapistuu. Englantilaisen ympä- ristöntutkijan Julian Caldecottin Vesi-teos täyttää omalla tavallaan kansantajuisen suomenkielisen tie- tokirjallisuuden aukkoja. Kirjan ai- hepiiri on tärkeä. Kustantajan oli- si kuitenkin toivonut sijoittaneen pienen osan kirjan mainosrahois- ta sen tarkistuttamiseen asiantun- tijoilla. Kirjan vaatimattoman kau- niista ulkonäöstä ja huokeasta pa- perista on helppo pitää. Suurel- le lukijakunnalle sopiva kirja voisi myös olla edullisempi.
Rönsyilevä kooste maailman vesistä Jos antaa anteeksi kirjan virheet ja arveluttavuudet, kirja antaa paljon.
Se on matkakirja maapallon vesien luo, tietokirja ja pamfletti. Calde- cott kirjoittaa eloisasti ja innosta- vasti laajasta aihepiiristä, tarkoitus ei tosin aina tahdo avautua.
Lukija saa aluksi kuvan maapal- lon veden alkuperästä. Maapallon vesivarat jopa täydentyvät hissuk- seen vedestä, joka tulee likaisten lu- mipallojen kaltaisista meteoriiteis- ta. Poistuuko vettä takaisin avaruu- teen, ei kerrota, toisin sanoen maa- pallon vesitase jää siinä suhteessa epäselväksi.
Vesimolekyylin muotopuoli ra- kenne ja veden runsaus ovat olleet tärkeä tekijä elämän syntymiselle ja ylläpysymiselle maapallolla. Vesi on erinomainen liuotin, veden fysi- kaaliset, kemialliset ja sen eri olo- muotojen ominaisuudet ovat eri- koisia. Veden on luetteloitu poik- keavan 60 eri tavalla muista saman- kaltaisista epäorgaanisista aineista.
Veden merkitys biosfäärissä, ihmisen kulttuureissa ja uskomuk- sissa kuvataan kirjassa laajasti. Ve- den kiertokulun kuvaus jää hata- rahkoksi. Ei esimerkiksi seloste- ta latentin lämmön osuutta maa- pallon eri osien energiataseeseen lämmön sitoutuessa vesihöyryyn, höyryn kulkeutuessa ilmakehässä ja lämmön vapautuessa, kun vesi- höyry tiivistyy vesi- tai lumisateek- si. Merivirrat kyllä mainitaan läm- mön siirtäjinä.
Kirjan synkkä sanoma on, et- tä ihmiskunta on ajanut valuma- aluei ta, vesiluontoa ja ilmakehää eri tavoin väärin käyttämällä veden saannin, sen laadun ja antimet, niin itse veden ja biosfäärin kuin ihmi- sen itsensäkin, kriiseihin tai krii- sien partaalle. Miljardi ihmistä on nykyisin vailla puhdasta vettä. Kir- jassa kerrotaan voimistuvan kasvi- huoneilmiön vaikutuksista vesiva- roihin ja lopussa kirjoittaja luette- lee onnistuneita hankkeita veteen liittyvien ongelmien ratkaisemi- seksi sekä ehdottaa uusia toimia.
Karttuvia ongelmia
Caldecott on tehnyt suuren työn kootessaan kirjaansa maapallon veteen liittyviä ongelmia. Niitä ovat pohjaveden liikakäyttö, veden ottaminen käyttöön jokien ylä- ja keskijuoksulla tavoilla, jotka vievät veden alajuoksun mailta, vesihuol- lon yksityistäminen (jolloin puh-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 0 43
taaseen veteen ei monin paikoin köyhillä ole varaa), ruuan tuotan- non riippuvuus hupenevista vesi- varoista, ryöstökalastus, metsien hävittäminen, liikalaidunnus, kos- teikoiden hävittäminen, aavikoi- tuminen, eroosio, viljelyalueiden suolautuminen, luonnon moni- muotoisuuden ja sen elinehtojen vähentäminen, kuivuus, tulvat, ve- sien pilaaminen valtameriä myö- ten, maan pinnan tiivistäminen niin, että pohjaveden varautumi- nen estyy, jne. Jopa Tapaninpäivän tsunami vuonna 2004 olisi tappa- nut vähemmän ihmisiä, jos hyöky- jä vaimentavia rantojen mangrove- metsiä ei olisi hakattu asuttamisen ja turismin tarpeisiin.
Unescon Hydrologian kansain- välinen vuosikymmen IHD käyn- nistettiin vuonna 1965 paljolti sa- mojen huolien takia, joista Calde- cott on nyt esittänyt kirjassaan tie- tojaan, havaintojaan ja arveluitaan.
Nyt 45 vuotta myöhemmin maa- pallon vesiasiat ovat osin vielä huo- nommin kuin silloin, vaikka myön- teistäkin kehitystä on tapahtunut.
Kun ilmastonmuutos kuivattaa melko varmasti muun muassa Eu- roopan eteläosia, kohdistuu poh- joiseen Eurooppaan, Kanadaan ja Yhdysvaltojen pohjoisosiin sekä muualle, missä vesivarat ja maa- taloustuotanto eivät ole uhattuina, kasvavia väestöpaineita.
Pullovesi boikottiin
Pulmia voidaan ratkaistakin. Suo- mea Caldecott pitää makean ve- den paratiisina. Afrikassa naisten yhteisöt istuttavat puita ja järjes- tävät vettä kyliin, jotta tytöille jäi- si aikaa koulunkäyntiin. Tyynelle- merelle on perustettu rauhoitus- alueita. Lähes kuollut Rein on saatu elpymään. Vesiuomia ja tul-
va-alueita ennallistetaan Euroo- passa. Pohjoista Eurooppaa kurit- taneet happosateet ovat osin puh- distuneet. EU:n vesipuitedirektii- viä Caldecott pitää esimerkillisenä.
Maapallon valtiot ovat myös herää- mässä ilmastonmuutoksen uhkien edessä, vaikka tuloksia ei juuri näy.
Caldecott ehdottaa maailman- laajuista vesisopimusta. YK:n tavoi- te saattaa puhdasta vettä nyt vail- la olevista ihmisistä puolet puhtaan veden piiriin vuoteen 2015 men- nessä vaatisi vuosittain 15 miljar- din dollarin lisäpanostuksen. Ver- tailun vuoksi: pulloveteen sijoite- taan Caldecottin mukaan sata mil- jardia dollaria vuosittain.
Maapallon vesi on ihmiskun- nan yhteinen asia. Valtioiden väli- set ja kansainväliset toimet ovat tär- keitä, samoin suomalaisten vesiasi- antuntijoiden ja kehitysyhteistyön panos. Luvuissa ”Maailma apuun”
ja ”Ihmiset apuun” on ehdotuksia maailman vesiongelmien vähentä- miseksi.
Virtuaalivesi on hiilijalanjäl- keen verrattavissa oleva termi. Se kuvaa sitä, miten paljon jokin tuo- te tai palvelu on vaatinut vettä.
Tiedolla on suuri merkitys etenkin hankittaessa tuotteita maista, jois- sa vettä on niukalti. Tavarat, ener- gia, vesi ja ilmasto ovat aina kytkök- sissä toisiinsa. Pienikin, mutta mil- jardeja kertoja toistettu tuhlaus vai- kuttaa varmasti maapallon oloihin, siis myös vesiin.
Esimerkiksi rikkaissa maissa os- tetaan enemmän vaatteita kuin nii- tä tarvitaan. Farkkuja jopa hinka- taan rikki ennen myyntiä muodin jumalien palvelemiseksi. Vaattei- den puuvilla voi olla peräisin alu- eilta, joissa puuvillapeltojen kaste- lu johtaa traagisiin seuraamuksiin, kuten Araljärven alueella.
Kasvissyöjät ovat monessa asias sa oikeassa. Maapallon pintaa, vettä ja energiaa kuluu olennaises- ti vähemmän kasviruokaa syödessä kuin eläinperäistä ruokaa syödessä.
Voi myös valita lähellä viljeltyä ruo- kaa, Suomessa esimerkiksi ohraa, juureksia ja perunoita riisin ase- mesta. Caldecott tietenkin puolus- taa luomuruokaa. Voidaan kehittää vettä säästäviä tekniikoita sekä kui- vuutta ja suolaisuutta kestäviä kas- vilajikkeita.
Pullovesi on Suomessa huo- nompaa ja sata kertaa kalliimpaa kuin hanavesi, puhumattakaan sen kuljettamiseen ja pakkaamiseen liittyvistä ympäristöongelmista.
Päämääränä on saada puhdasta vettä läheltä, hanasta tai kaivosta, sielläkin missä se ei nyt ole mahdol- lista. Meillä veden määrä ei ole on- gelma, mutta lämpimän veden tuh- laus kuluttaa energiaa – ja vaikut- taa sitä kautta koko maapallon il- mastoon.
Hutilointia
Minusta on surullista, että hyvään pyrkivä, paljon tietoa sisältävä ja monin tavoin mainio Vesi-kirja on toimitettu hieman hutiloiden.
Luet telen muutamia kirjan virhei- tä tai lipsahduksia.
Suomalaisille tarkoitetun joh- dannon alussa, sivulla 11, on luet- tavissa:
… 1970-luvulla Suomessa saastuttivat enenevässä määrin maatilojen päästöt ja ulkomaisen teollisuuden laskeumat.
Ryhdyttiin rivakoihin toimenpiteisiin, joihin kuului myös yhteistyötä poh- joismaiden kanssa. Tästä on ollut pal- jon apua, mutta maailman sitkeimpien orgaanisten saastuttajien eli raskasme- tallien ja radionuklidien takia Suomen 200 000 järveä, Vuoksi, Kymijoki ja monet muut joet sekä pintaa lähellä olevat pohjavesivarastot eivät koskaan palaa entiselleen.
44 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 0
Näköjään on unohtunut, että 1970-luvulla Suomen sisävesiä pi- lasivat varsinkin yhdyskunnat ja teollisuus. Lähinnä oman vesihal- lituksemme toimet johtivat sisä- vesiemme tilan huomattavaan pa- ranemiseen. Eivätkä raskasmetallit ja radionuklidit kai ole orgaanisia!
Sivulla 37 todetaan:
Maapallo muodostui avaruusromu- pilvestä, joka kokosi itsensä painovoi- mansa avulla noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Koska kappaleen paino riippuu sen massasta, raudan ja muiden metal- lien tapaiset molekyylit kasautuvat keskelle palloa.
”Avaruusromupilvestä”? Ehkä oli tarkoitettu avaruustomua. Li- säksi aineet kerrostuvat painovoi- makentässä tiheyden, eivätkä mas- san mukaisesti.
”Muta” ja ”mutainen” esiinty- vät kirjassa usein muodissa oleva- na virheellisenä käännöslainana.
Suomen kielessä muta merkitsee kuitenkin orgaanisen aineen, mm.
turpeen, mustaa hajoamistuotetta.
Englannin kielessä mud tarkoittaa useimmiten epäorgaanista lietettä, liejua, kuraa, rapaa, lokaa, ryönää, jopa savea. Oikea muta ei vyöryille soiden tai järvien pohjista.
Sanaston ensimmäinen hydro- logian alan sana listassa on akviferi.
Se selitetään hieman väärin: ”Veden kantaja, pohjavesivarasto eli maan- alainen kerros märkää ja huokois- ta kiviainesta.” Selityksen mukaan maankosteuskerroksetkin olisivat akviferi, vaikka ne eivät ole.
Entä: ”El Niño – Eteläinen vä- rähtely. Globaali kierto…” Suomi on tarkka kieli. Vaikka El Niño on- kin englanniksi Southern oscillati- on, valtameri on liian iso ”väräh- delläkseen”! Suomeksi olisi parem- pi puhua vaikka heilahtelusta.
Kaikki ihmetystä aiheuttavat kirjan kohdat eivät ole suomen-
noksen tai huonon editoinnin syy- tä. Sivulla 49:
Meidän pitää muistaa myös, että vesi- höyrykin on voimakas kasvihuone- kaasu, jota vapautuu, kun ilmakehästä pitkään eristyksissä ollutta vettä pum- pataan syvistä pohjavesivarastoista.
Siis mitä? Uusiutumatonta poh- javettä käytettäessä tulee tietenkin ennen pitkää pää vetävän käteen.
Vesihöyry on toki ilmakehän mer- kittävin kasvihuonekaasu, mutta ei pohjaveden käyttö sentään pa- hentane kasvihuoneilmiötä! Haih- tunut vesi palaa sateena maahan keskimäärin viikon sisällä, varsi- naiset ongelmakaasut taas pysyvät ilmakehässä vuosikymmeniä. Kai- vonkatsontaan taikavarvulla suh- taudutaan kirjassa kritiikittä (si- vu 57 ja sanasto). Ainakin Suo- messa tehdyt lukuisat testit Matti Wäreen tutkimuksista lähtien (jul- kaistu vuonna 1953) ovat osoitta- neet ”maasäteilyn” ja taikavarvun hölynpölyksi. Vesikaivon toki saa Suomessa useimmiten myös tai- kavarvun osoittamaan paikkaan, koska pohjaveden pinta on täällä yleensä lähellä maanpintaa.
Teoria vesiapinasta sekä esotee- riset ”veden energia” ja Gaia ovat todistamattomia.
Tärkeitä asioita käsittelevässä kirjassa toivoisi olevan kuvia, kaa- vioita, taulukoita yms., jotka hel- pottavat sisällön tutkiskelua, aut- tavat asioiden vertailua ja suovat hetken levon. Valtameren, jäätiköi- den, ilmakehän veden, pintavesien, pohjaveden ja kallioperän kideve- den määräsuhteista ei saa helposti käsitystä pelkästä tekstistä. Alueel- liset vesivarat, veden käyttö eri tar- koituksiin ja vesiongelmien jakau- tuminen maapallolla selviäisivät paremmin taulukoista, diagram- meista tai kartoista. Vesi-kirjassa
on vain kaksi kaavakuvaa, ei valo- kuvia, ei taulukoita eikä karttoja.
Kirjailija J. P. Snown 1950-lu- vun kirjaklassikko Kaksi kulttuu- ria käsittelee sitä, miksi humanistit ja me luonnontieteilijät tai teknisen alan edustajat emme aina ymmär- rä toisiamme. jokainen on joskus törmännyt tähän ongelmaan. Cal- decottin kirjaa lukiessa tulee mie- leen, että luonnontieteilijöidenkin piirissä asiat taitavat nykyisin ha- jota monen kulttuurin ongelmaksi.
Lehtiä lukiessa törmää usein hämmästyttävään tietämättömyy- teen esimerkiksi fysiikasta. Läm- pöfysiikka tuntuu olevan alituinen kompastuskivi. Jopa teho ja energia sekoitetaan lähes päivittäin.
Toivonkin, että kustantajat jul- kaisisivat lisää kunnolla toimitettu- ja kirjoja luonnontieteestä! Listaa tarpeellisista suomennettavista voi alkaa koota Risto Niemisen kolum- nista ”Aitoja klassikoita” (Tieteessä tapahtuu -lehti 7/2009, s. 37–38).
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva hyd- rologi.
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 0 45
