Poliittisen riskin vaikutukset osakemarkkinoilla

(1)

Poliittisen riskin vaikutukset osakemarkkinoilla

Henry Taskinen Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos Laskentatoimi ja rahoitus 26.11.2021

(2)

TIIVISTELMÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos

Laskentatoimi ja rahoitus

TASKINEN, HENRY: Poliittisen riskin vaikutukset osakemarkkinoilla. The Effects of Political Risk on The Stock Market.

Pro gradu -tutkielma, 62 s.

Tutkielman ohjaaja: KTT Markus Mättö Marraskuu 2021

Avainsanat: Poliittinen riski, Osakemarkkinat, ICRG, Kehittyvät markkinat, Kehittyneet markkinat, Volatiliteetti

Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten poliittinen riski vaikuttaa osakemarkkinoilta saataviin tuottoihin ja osakemarkkinoiden tuotonvaihteluun. Lisäksi tutkimuksessa selvite- tään, vaikuttaako poliittinen riski eri tavalla osakemarkkinoihin kehittyneillä markkinoilla ja kehit- tyvillä markkinoilla. Tutkimuksen monipuolisesta aiheesta johtuen, on tutkimus pyritty toteuttamaan siten, että siihen perehtyminen olisi mahdollista myös muihin pääaineisiin tai tieteenaloihin perehtyneille.

Tutkimuksessa on käytetty poliittisen riskin aineiston pohjana PRS Groupin luomaa ICRG- mene- telmää. Osakemarkkinoiden aineistona tutkimuksessa käytetään MSCI:n luomia erilaisia osakemarkkina indeksejä. Aineisto koostuu yhteensä 48 maasta ja tutkimuksen ajanjaksona toimivat vuodet 2002–2019. Tutkimuksen tilastollinen analyysi on toteutettu regressioanalyysin avulla.

Aikaisemmin aihetta on tutkittu jonkun verran, ja aiheen tunnetuimmat teokset sijoittuvat 1990- luvulle ja 2000-luvun alkuun. Myöhemmin aihetta on jälleen tutkittu enemmän, ja tutkimuksia po- liittisesta riskistä ja osakemarkkinoista on hiukan erilaisten näkökulmien avulla toteutettu useita 2010- luvulla. Varsinkin ensimmäiset teokset muodostavat tietynlaisen teoriaperustan koko aihe- alueelle. Näiden tutkimusten avulla pro gradu -tutkielmalle on rakennettu viitekehys ja mielekkäät tutkimusasetelmat.

Tutkimuksessa havaitaan poliittisella riskillä olevan vaikutusta osakemarkkinoilta saataviin tuottoihin, sekä osakemarkkinoiden tuoton vaihteluun. Poliittisen riskin lisääntyminen lisää osakemarkkinoilta saatavia tuottoja ja osakemarkkinoiden tuotonvaihtelua, eli volatiliteettia. Lisäksi tutkimuksessa saadaan selville, että poliittisen riskin vaikutukset osakemarkkinoiden tuottoon ja riskiin vaikuttavat olevan suurempia kehittyvillä markkinoilla kuin kehittyneillä markkinoilla

(3)

SISÄLTÖ

1.JOHDANTO ...3

2.POLIITTINEN RISKI JA SEN MITTAAMINEN ...5

2.1 Poliittisen riskin määritelmä ...5

2.2 International Country Risk Guide ja poliittisen riskin arviointi ...6

2.3 Poliittisen riskin mittaaminen ...9

3. OSAKEMARKKINAT ... 14

3.1 Osakemarkkinoiden toiminta ... 14

3.2 Osakkeiden hinnan määräytyminen ... 16

3.3 Osakkeiden hinnan vaihtelu ... 19

3.4 Poliittisen riskin viitekehys osakemarkkinoilla ... 21

4.TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT... 25

4.1 Tutkimuksen asetelma ja hypoteesit ... 25

4.2 Aineisto ja muuttujat ... 26

4.2.1 Aineiston keruu ja sen analysointi ... 26

4.2.2 Tutkimuksessa käytetyt muuttujat ... 33

4.3 Tutkimusmenetelmät ... 36

5.TUTKIMUSTULOKSET ... 45

5.1 Poliittinen riski vähentää osakemarkkinoilta saatavia tuottoja ... 45

5.2 Poliittinen riski lisää osakemarkkinoiden tuoton vaihtelua ... 49

5.3 Poliittisen riskin vaikutukset osakemarkkinoihin ovat kehittyvillä markkinoilla suuremmat kuin kehittyneillä markkinoilla ... 53

6.JOHTOPÄÄTÖKSET ... 57

LÄHTEET ... 60

(4)

1.JOHDANTO

Poliittinen riski käsitteenä on yleisesti ottaen ihmisille hiukan epäselvä ja tuntematon. Kuitenkin tarkasteltaessa yksityiskohtaisemmin, mitä kaikkea poliittinen riski pitää sisällään, havaitaan sen sisältävän hyvin tuttuja seikkoja, joihin törmää arkipäiväisessä elämässä. Tämän työn kirjoitushet- kellä (syksyllä 2021) ei mene päivääkään ilman, että törmää mediassa uutisointiin COVID-19, maailman pakolaiskriiseistä tai Venäjän ja lännen välisistä selkkauksista. Tällaisten isojen tapahtumien lisäksi poliittinen riski pitää sisällään pienempiä esimerkiksi hallituksen tekemiä päätöksiä, kuten polttoaineveron nostaminen, jotka vaikuttavat niin yksityisiin kotitalouksiin, kuin myös yrityksiin.

Onkin tärkeää tietää, mitä poliittinen riski on ja miten eri tavoin se vaikuttaa ihmisten elämään.

Tässä tutkimuksessa perehdytään poliittisen riskin vaikutuksiin osakemarkkinoilla. Yhä useampi ihminen haluaa sijoittaa omaisuuttaan suoraan osakkeisiin, osakeindekseihin tai rahastoihin. Var- sinkin nuorten ihmisten keskuudessa sijoittamisesta on tullut entistä suositumpi vaihtoehto pe- rinteiselle säästämiselle. Tällaisina epävarmoina aikoina, jolloin maailmalla on useampia epäva- kautta aiheuttavia elementtejä, on sijoittamisen näkökulmasta tärkeää osata tulkita maailman yleistä tilannetta ja osakemarkkinoiden kehittymistä. Aiheeseen perehtymällä ja ajankohtaisia asi- oita seuraamalla voivat niin yritykset kuin kotitaloudetkin menestyä paremmin osakemarkkinoilla.

Vuonna 2019 tein kandidaatin tutkielman Itä-Suomen yliopistolla aiheesta poliittinen riski osakemarkkinoilla. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa käytiin läpi aihetta erittäin laajasti ilman suurempia rajauksia. Tämä kirjallisuuskatsaus antoi hyvän pohjan lähteä tutkimaan aihetta lisää ja tätä pro gradu -tutkielmaa voidaankin pitää myös tietynlaisena jatkotutkimuksena kandidaatin tutkielmalleni. Aikaisempi laajempi perehtyminen aiheeseen mahdollisti sen, että tut- kimusasetelmaa ja hypoteeseja pohtiessa oli mahdollista nähdä aihe laajasti, ja muodostaa aikaisempiin tutkimuksiin perustuvaan viitekehykseen sopivat hypoteesit. Hypoteeseja tutkimuksessa on kolme:

H1: Poliittinen riski vähentää osakemarkkinoilta saatavia tuottoja.

H2: Poliittinen riski lisää osakemarkkinoiden tuoton vaihtelua.

(5)

H3: Poliittisen riskin vaikutukset osakemarkkinoihin ovat kehittyvillä markkinoilla suu- remmat kuin kehittyneillä markkinoilla.

Nämä kolme hypoteesia on muodostettu aikaisempien saman aihealueen tutkimusten pohjalta (Diamonte ym. 1996, Erb ym. 1996, Perotti & van Oijen 2001, Lehkonen & Heimonen 2015, Dimic ym. 2015). Näissä tutkimuksissa siis löydettiin yhteys poliittisella riskillä ja osakemarkkinoiden tuo- toilla sekä osakemarkkinoiden tuottojen vaihtelulla. Näissä aikaisemmissa tutkimuksissa yhteys muodostui poliittisen riskin ja tuottojen välille negatiivisena regressiona, jolloin poliittisen riskin kasvaessa osakemarkkinoiden tuotot pienenivät. Osakemarkkinoiden tuoton vaihtelun suhteen muodostui positiivinen yhteys, jolloin poliittisen riskin kasvaessa myös osakemarkkinoiden tuoton vaihtelu eli volatiliteetti kasvoi. Lisäksi tutkimuksissa myös kävi ilmi, että vaikutukset ovat nimenomaan suuremmat kehittyvillä markkinoilla kuin kehittyneillä markkinoilla. Poliittisen riskin vaikutukset olivat siis vahvempia kehittyvillä markkinoilla kuin kehittyneillä markkinoilla.

Tutkimus koostuu yhteensä kuudesta eri luvusta, joihin on muodostettu alalukuja ja tarvittaessa näiden alalukuja. Ensimmäisenä lukuna toimii tämä johdanto, jossa tarkoituksena on kertoa tutkimukselle taustaa ja perehdyttää lukijaa aihealueeseen. Toinen luku puolestaan käsittelee laajemmin poliittista riskiä. Toisessa luvussa perehdytään poliittisen riskin määritelmään, sen mittaa- miseen ja PRS Groupin kehittämään ICRG- menetelmään. Kolmas luku keskittyy osakemarkkinoihin ja niiden toimintaan. Tässä luvussa pääpaino on markkinoiden toiminnalla, osakkeen hinnan määräytymisellä, osakkeiden hinnan vaihtelulla ja tutkimusta varten toteutetun teoreettisen viite- kehyksen arvioinnissa. Neljäntenä lukuna tutkimuksessa on tutkimusaineisto ja menetelmät osio, jossa käsitellään tutkimusaineiston keruuta, muuttujien valitsemista, summamuuttujan muodostamista, tilastollisten mallien muodostamista sekä tilastolliseksi tutkimusmenetelmäksi valittua regressioanalyysia. Tämän jälkeen viides luku muodostuu tutkimustuloksista, jossa jokainen hypoteesi muodostaa oman alaluvun. Näissä alaluvuissa käydään läpi hypoteesiin liittyvät mallit ja niistä saadut tutkimustulokset, sekä hypoteesien pitävyys. Kuudes ja viimeinen luku muodostuu johtopäätöksistä, jossa kerrataan tulosten yhteys aikaisempaan viitekehykseen ja pohditaan tutkimuksen mahdollisia heikkouksia ja tulevia mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita, sekä tutkimuksen ajankohtaisuutta ja tulosten soveltamista sekä hyödyntämistä käytännön elämässä.

(6)

2.POLIITTINEN RISKI JA SEN MITTAAMINEN

2.1 Poliittisen riskin määritelmä

Poliittisella riskillä ei ole varsinaista yhtä yksi selitteistä määritelmää, mutta sillä yleisesti tarkoitetaan tilannetta, jossa yksittäinen poliittinen tapahtuma, tai maan tai yhteisön sisällä tapahtuva suurempi lakimuutos voi vaikuttaa kyseisessä maassa tai tietyllä alueella oleviin sijoituksiin. Heikki Lehkonen ja Kari Heimonen määrittelevät tutkimuksessa poliittisen riskin odottamattomaksi vaih- teluksi kansallisessa tai kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä, joka on seurausta poliittisista muutoksista, kuten esimerkiksi äkillisestä muutoksesta verolainsäädännössä tai hallituksen politiikassa. Lisäksi poliittiseksi riskiksi Lehkonen ja Heimonen (2015) määrittelevät kansalliset sekä kansainväliset konfliktit ja hallitsevissa instituutioissa tapahtuvat muutokset. Suorimmillaan tällai- sella odottamattomalla vaihtelulla tai muutoksella voi olla seurauksena esimerkiksi valtion aloit- tama yksityisen omaisuuden takavarikointi ja pakkolunastukset (Bekaert ym. 2014). Kuitenkin useimmiten kyseessä on muutos lainsäädännössä tai politiikassa, joka vaikuttaa epäsuorasti ja maltillisesti yrityksen toimintaan. Esimerkkinä tällaisesta poliittisen riskin epäsuorasta vaikutuk- sesta voisi toimia lainsäädännön tai talouspolitiikan uusi sääntely, jonka seurauksena yritys joutuu muuttamaan koko valmistusprosessiaan tai osaa siitä. Muutoksen seurauksena puolestaan yrityksen tuotantokustannukset nousevat, ja näin ollen yrityksen voitto jää aikaisempaa pienemmäksi.

Tämä taas puolestaan on suoraan yhteydessä yrityksen osakkeen arvonmäärityksen kautta osakkeen hintaan, joka vaikuttaa osaltaan suoraan sijoittajien osakemarkkinoilta saatavaan tuottoon.

(Lehkonen & Heimonen 2015.)

Edellä mainittuja skenaarioita tapahtuu usein, ja usein pienet muutokset lainsäädäntöön, tai uu- den hallituksen myötä tulevat uudet painotukset talouspolitiikassa eivät saa suurta huomiota ylei- sessä keskustelussa, mutta mikrotasolla yhden yrityksen näkökulmasta niillä voi olla suuriakin vaikutuksia suoraan yritykseen. Suurimmat poliittiset tapahtumat, jotka ovat omiaan aiheuttamaan poliittista riskiä puolestaan saavat suuren näkyvyyden kansainvälisissä uutisissa sekä yleisessä

(7)

keskustelussa. Tällaisten huomiota herättävien tapahtumien ominaisuutena on, että niiden vaikutukset ylettyvät laajalle sekä ne tulevat monesti yllättäen ja yhtäkkiä. Tällaisista tapahtumista esi- merkkejä ovat nyt viime vuosilta COVID-19 pandemia ja sen aiheuttama koko maapalloa koskeva hätätila, Ukrainan ja Venäjän välinen konflikti vuonna 2014, jota seurasi Krimin niemimaan mie- hittäminen ja yllätyksellinen tulos Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa vuonna 2016, jolloin Donald Trump valittiin presidentiksi. Nämä esimerkit kuvastavat hyvin sitä, kuinka moninaisia poliittisen riskin tapahtumat voivat olla ja kuinka niitä on lähes mahdotonta etukäteen ennustaa. Tämä ko- rostaakin poliittisen riskin ennustettavuuden tärkeyttä taloudellisesta näkökulmasta. Mitä paremmin pystytään ennustamaan ja luomaan erilaisia skenaarioita tulevista tapahtumista, sitä paremmin yritykset, kuin myös yksityiset sijoittajat pystyvät menestymään taloudellisesti.

2.2 International Country Risk Guide ja poliittisen riskin arviointi

International Country Risk Guide (ICRG) on PRS Group nimisen yrityksen kehittämä kaupallisesti saatavilla oleva kuukausittainen päivitettävä aineisto, joka tarjoaa asiakkailleen maakohtaisia kansantaloudellisen riskin, poliittisen riskin sekä rahoitusriskin riskiluokituksia ja ennustuksia. ICRG kattaa 140 maata ympäri maailmaa ja varhaisimmat kansantaloudelliset ja poliittiset tiedot ovat saatavilla vuodesta 1984 saakka. International Country Risk Guide koostuu yhteensä 22 muuttujasta, jotka kuuluvat kolmeen eri riskiluokkaan. Luokat ovat: kansantaloudellinen riski, poliittinen riski ja rahoitusriski. Kukin riskiluokka pisteytetään erikseen, jonka jälkeen nämä pisteet lasketaan yhteen ja näin ollen saadaan kattava arvio maan riskitasoista. Yhteensä 22 muuttujasta 12 sisältyy poliittiseen riskiin, 5 kansantaloudelliseen riskiin ja 5 rahoitusriskiin. Kansantaloudellisen riskin muuttujat ICRG metodin mukaan ovat: Bruttokansantuote asukasta kohden, Vuotuinen brutto- kansantuotteen muutos, Vuotuinen inflaation taso, Julkisen talouden budjetin osuus bruttokansantuotteesta ja Vaihtotaseen osuus bruttokansantuotteesta. Rahoitusriskin osalta nämä viisi muuttujaa ovat: Ulkomaalaisen velan osuus bruttokansantuotteesta, Velanhoitosuhde suhteessa tavaroiden ja palveluiden vientiin, Vaihtotaseen osuus tavaroiden ja palveluiden viennistä, Netto- varallisuuden suhde tuotuihin tavaroihin ja palveluihin ja Valuuttakurssin vaihtelun vakaus. Näistä

(8)

kymmenestä alalajista, sekä seuraavaksi läpi käytävistä poliittisen riskin alalajeista muodostuu siis kokonaisarvio maan riskitasoista, jotka löytyvät International Country Risk Guidesta. (Howell 2013.)

Tässä tutkimuksessa perehdytään kuitenkin enemmän juuri poliittisen riskin luokituksiin, kuin koko ICRG arvioon. Tämä ICRG:n sisäinen poliittisen riskin arvio on ainoa menetelmä maailmassa, jonka tuomioistuimet ovat hyväksyneet riskin arvioimiseksi kaupallisissa riitatilanteissa. Poliittista riskiä onkin lähtökohtaisesti haastavaa mitata täysin objektiivisesti, tarkasti ja luotettavasti. Aluksi indeksi suunniteltiin mittaamaan riskiä kansainvälisissä liiketoimissa, mutta nykyään sitä hyödyn- netään myös osakemarkkinoiden käyttäytymistä tutkittaessa (PRS Group, 2021.) Tämän takia tätä poliittisen riskin mittaria onkin käytetty suurimmassa osassa aikaisemmissa tutkimuksissa, jotka tätä samaa aihepiiriä käsittelevät (Diamonte ym. 1996, Erb ym. 1996, Perotti & van Oijen 2001, Lehkonen & Heimonen 2015, Dimic ym. 2015). Poliittista riskiä mittaava osio koostuu yhteensä 12 muuttujasta, jotka muodostavat yhtenäisen kohdemaan poliittisen riskin arvion. Lisäksi osa muut- tujista sisältää vielä myös sisäisiä alalajeja. Seuraavassa luettelo ja lyhyt selitys kaikista osa-alu- eista.

1.Hallituksen vakaus: Kuinka hyvin hallitus pystyy toteuttamaan omaa ohjelmaansa ja pysymään vallassa. Koostuu kolmesta pienemmästä osiosta, jotka ovat hallituksen yhtenäisyys, lainsäädän- nöllinen vahvuus ja kansan suosio.

2.Sosioekonomiset olosuhteet: Kuinka paljon yhteiskunnasta tulee sosioekonomisia paineita, jotka voivat aiheuttaa kansan tyytymättömyyttä. Koostuu kolmesta pienemmästä osiosta, jotka ovat työttömyys, kuluttajien luottamus ja köyhyys.

3.Investointi profiili: Tämä mittaa sitä, kuinka paljon tekijät, joita ei ole huomioitu kansantalou- dellisessa riskiarviossa tai rahoitusriskiarviossa vaikuttavat investointien riskiin. Koostuu kolmesta pienemmästä osiosta, jotka ovat toteuttamiskelpoisuus ja pakkolunastus, voittojen kotiuttaminen ja maksujen viivästyminen.

(9)

4. Sisäisen konfliktin mahdollisuus: Kuinka paljon maassa on poliittista väkivaltaa ja kuinka se vaikuttaa tai tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan hallituksen toimintaan ja demokratiaan. Koostuu kolmesta pienemmästä osiosta, jotka ovat sisällissodan uhka, terrorismi ja kansalliset levottomuu- det.

5. Ulkoisen konfliktin mahdollisuus: Kuinka todennäköistä on, että hallinto joutuu ulkopuolisen tahon hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäys voi olla väkivaltainen, kuten rajanylitys tai väkivallaton, kuten esimerkiksi diplomaattien painostus. Arvio koostuu kolmesta pienemmästä osiosta, jotka ovat sota ja sen uhka, rajanylitys konfliktit ja ulkomailta tuleva painostus.

6.Korruptio: Tarkoitetaan korruptiota poliittisessa järjestelmässä, jonka seurauksena kansanta- louden ja rahoituksen näkymät vääristyvät ja poliittisen prosessin vakaus kärsii. Yleisimpiä korruption muotoja ovat erilaiset maksut ja lahjukset, joilla taataan liiketoiminnan sujuvuus ja mahdollisesti myös lahjusten avulla pystytään saamaan kilpailuetua siten, että voidaan tarvittaessa rikkoa lakia ilman seuraamuksia.

7.Armeijan osuus politiikassa: Kuinka paljon armeija osallistuu politiikkaan. Armeijaa ei ole va- littu demokraattisesti, joten sen osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon lisää poliittista riskiä.

Lisäksi valtioissa, joissa armeija osallistuu politiikkaan, pidetään todennäköisempänä armeijan suorittamaa vallankaappausta verrattuna maihin, jossa armeija ei juurikaan politiikkaan osallistu.

8.Uskonnolliset jännitteet: Kuinka paljon eri uskontojen välillä on jännitteitä, jotka realisoitues- saan voivat horjuttaa maan poliittista tasapainoa. Lisäksi arvioon vaikuttaa, kuinka hyvin uskonto- ryhmiin kuuluvat noudattavat maan lainsäädäntöä tilanteissa, joissa ne ovat ristiriidassa uskonto- ryhmän säädöksiin.

9. Laki ja järjestys: Koostuu kahdesta osasta, laista, jossa arvioidaan lain vahvuus ja oikeellisuus, ja järjestyksestä, jossa arvioidaan kuinka hyvin kansalaiset tottelevat lakia. Maa voi siis saada hyvät pisteet esimerkiksi vain toisesta osiosta. Jos maassa lainsäädäntö on hyvällä tasolla, mutta siitä huolimatta rikoksia tapahtuu paljon, saa maa hyvät pisteet lakiosiosta, mutta järjestysosiosta puolestaan heikot pisteet.

(10)

10. Etniset jännitteet: Kuinka paljon valtion sisällä on jännitteitä eri rotujen, kansallisuuksien tai kielten välillä. Jännitteet lisäävät mahdollisuutta yksittäisten ryhmittymien välisiin konflikteihin.

11. Demokraattinen vastuu: Tätä arvioidaan maassa vallitsevan hallitsemistavan mukaan. Val- tiot on luokiteltu viiteen eri kategoriaan hallitsemistavan mukaan: vaihtoehto demokratiaan, hal- littuun demokratiaan, käytännössä yhden puolueen päätöksentekoon, lakiin perustuen yhden puolueen päätöksentekoon ja itsevaltiuteen. Parhaana hallitsemistapana pidetään vaihtoehto demokratiaa ja huonoimpana itsevaltiutta.

12. Byrokratian määrä: Kuinka paljon ja kuinka vahvaa byrokratiaa esiintyy kyseisen valtion po- litiikassa. Byrokratian sopiva määrä edesauttaa valtiota esimerkiksi lainsäädännössä ja hallinnon vaihtuessa. Kuitenkin liiallinen byrokratia heikentää maan luokitusta, koska sen katsotaan haittaa- vaan osaltaan myös sijoitustoimintaa.

(PRS Group 2021; Howell 2013.)

2.3 Poliittisen riskin mittaaminen

Poliittisen riskin määrän arvioimiseen tässä tutkimuksessa käytetään pohjana edellä esiteltyä PRS Group nimisen yrityksen kehittämää International Country Risk Guide indeksiä (ICRG). Myöhem- min tämän tutkimuksen osiossa 4.2 (Aineisto ja muuttujat) on perehdytty tarkemmin tätä tutkimusta varten rakennettuun poliittisen riskin summamuuttujaan (SUM) ja kerrottu lisäksi, mistä osista kyseinen muuttuja varsinaisesti muodostuu. Poliittisen riskin summamuuttujalla on kuitenkin tarkoitus mitata poliittisen riskin määrää yhteensä 48 eri maassa. Poliittisen riskin summamuuttuja voi saada arvoja väliltä 0–600, ja mitä enemmän pisteitä maa saa, sitä vähemmän maassa on havaittavissa poliittista riskiä. Alapuolella olevassa taulukossa yksi, on taulukoitu poliittisen riskin summamuuttujan arvoja tutkimuksessa käytettävältä 2002–2019 väliseltä ajanjaksolta. Taulukossa ensimmäisenä on mainittu kunkin vuoden matalimmat pisteet (MIN), eli maan pisteet, jossa sinä vuonna on ollut poliittista riskiä eniten. Seuraavassa sarakkeessa on puolestaan

(11)

suurimmat (MAX) vuotuiset pisteet. Kolmantena sarakkeesta löytyy kaikkien 48 maan yhteenlas- ketut poliittisen riskin pisteet (Yhteensä). Taulukon lopuista sarakkeista löytyy keskiarvo, keskihajonta ja varianssi. Keskiarvolla tarkoitetaan tässä tapauksessa aritmeettista keskiarvoa, eli kaikkien maiden poliittisen riskin pisteet summataan, jonka jälkeen ne jaetaan maiden lukumäärällä eli 48:lla. Keskihajonta puolestaan kertoo sen, että kuinka kaukana yksittäiset muuttujan arvot ovat keskimäärin muuttujan aikaisemmin lasketusta aritmeettisesta keskiarvosta.

Taulukon lukuja tulkitessa huomataan, että sekä pienimmissä pisteissä, että myös suurimmissa pisteissä on pääsääntöisesti samoja maita tai maita samoilta alueilta. Kaikista epävakaimpia maita poliittisen riskin näkökulmasta ovat olleet Pakistan, Egypti ja Venäjä. Pakistanin epävakaudet koko 2000-luvulla näkyvät myös poliittisen riskin määrän suuruudessa. Pakistan olikin koko 2000-luvun epävakain maa poliittista riskiä mitatessa, vasta 2011 Egyptin vallankumouksen ja sitä seuranneen Arabikevään myötä, Egypti putosi kaikista 48 maasta kaikkein epävakaimmaksi poliittista riskiä mitattaessa. Kuten Pakistanin ja Egyptin vaihtaessa sijoituksia, taustalla oli suuri konflikti ja sama tapahtui myös vuonna 2014, jolloin Venäjän poliittisen riskin pisteet laskivat huomattavasti ja siitä tuli epävakain maa. Tämän taustalla oli 2014 alkanut Ukrainan kriisi ja siitä seurannut länsivaltojen ja Venäjän välinen kriisi, jossa valtiot ja yhteisöt asettivat talouspakotteita toisilleen. Venäjä säilyi- kin epävakaimpana maana aina viimeiseen tarkastelu vuoteen saakka, jolloin 2019 Pakistan putosi taas maaksi, joka sai matalimmat pisteet. Puolestaan suurimmat poliittisen riskin pisteet tarkasteluajanjaksolla on aina saanut Pohjoismaa. Suomi oli poliittisen riskin näkökulmasta vakain maa aina vuodesta 2002 vuoteen 2011 saakka, jonka jälkeen Ruotsi ja Norja ovat olleet kärki maana poliittista riskiä mitattaessa. Viimeisenä tarkastelu vuonna 2019 Suomi oli jälleen poliittisen riskin näkökulmasta vakain maa.

(12)

Taulukko 1. Poliittisen riskin summamuuttujan mittaushistoria

Näitä yksittäisiä alhaisimpia ja korkeimpia pisteitä seurattaessa ei pystytä tekemään suuria johto- päätöksiä, koska yksittäisen valtion yksittäisen vuoden pisteisiin voi vaikuttaa pienetkin muutokset poliittisen riskin ympäristössä. Kuitenkin tuloksista voidaan olettaa, että Pohjoismaat ovat olleet viimeisen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana poliittisen riskin osalta melko vakaita maita.

Kuviossa yksi on esitetty kuinka 2002–2019 välisenä ajanjaksona poliittisen riskin vuotuiset maksimi ja minimipisteet, sekä vuotuinen kaikkien maiden keskiarvo. Tästä kuviosta voidaan analy- soida, että keskiarvon pysyessä lähes samalla tasolla, on maksimipisteiden määrä tippunut ja minimipisteiden määrä noussut, eli eri ääripäissä olevien maiden väliset erot ovat kaventuneet vuosien aikana. Tätä kehitystä Diamonte ym. (1996) ennustivatkin yhdessä poliittisen riskin kivijalka tutkimuksiin kuuluvassa teoksessa 1990-luvulla. Maksimipisteiden määrä tarkasteluajanjaksona on laskenut n. 5,2 %, kun taas minimipisteiden määrä on samana ajanjaksona noussut n. 20,9 %.

Tutkittaessa poliittisen riskin kehittymistä koko maailmassa on parempi perehtyä taulukossa yksi näkyvään vuotuiseen poliittisen riskin summaan ja siitä johdettuun keskiarvoon. Tämä summa on

Vuosi MIN MAX Yhteensä Keskiarvo K. hajonta 2002 235 (PAK) 592 (FIN) 21194 441,54 99,55 2003 233 (PAK) 591 (FIN) 21322 444,21 94,91 2004 227 (PAK) 591 (FIN) 21425 446,35 90,45 2005 235 (PAK) 591 (FIN) 21599 449,98 90,67 2006 256 (PAK) 591 (FIN) 21489 447,69 88,17 2007 255 (PAK) 592 (FIN) 21522 448,38 88,99 2008 259 (PAK) 589 (FIN) 21450 446,88 87,53 2009 261 (PAK) 590 (FIN) 21424 446,33 88,13 2010 280 (PAK) 589 (FIN) 21237 442,44 87,73 2011 267 (EGY) 570 (FIN) 20831 433,98 86,91 2012 262 (EGY) 567 (SWE) 20614 429,46 90,47 2013 262 (EGY) 566 (NOR) 20651 430,23 90,5 2014 268 (RUS) 566 (NOR) 20690 431,04 95,12 2015 266 (RUS) 565 (SWE) 20807 433,48 96,82 2016 271 (RUS) 565 (SWE) 20826 433,88 94,34 2017 272 (RUS) 570 (NOR) 20868 434,75 94,2 2018 271 (RUS) 561 (NOR) 20816 433,67 93,56 2019 284 (PAK) 561 (FIN) 21080 439,17 88,8

(13)

muodostettu siten, että kaikkien maiden poliittisen riskin arviot on laskettu yhteen, jolloin saadaan hiukan suurempaa kuvaa siitä, kuinka näiden 48 maan poliittisen riskin yhteismäärällinen vaihtelu on elänyt tarkasteluajanjaksolla.

Kuvio 1. Poliittisen riskin summamuuttujan kehitys (pienimmät ja suurimmat pisteet, sekä kes- kiarvo)

48 maan poliittisen riskin keskiarvo tarkasteluajanjakson alussa vuonna 2002 oli 441,54 ja lopussa vuonna 2019 oli 439,17. Keskiarvo oli laskenut vuodesta 2002 vuoteen 2019 mennessä siis vain n.

0,5 %, vaikka maksimi ja minimipisteissä vaihtelu on ollut huomattavasti suurempaa. 2000- luvun alkupuolella keskiarvo oli nousujohteinen ja kävi korkeimmillaan vuonna 2005, jolloin se oli kasvanut 1,9 % alkutilanteesta. Kuitenkin maailmanlaajuisen finanssikriisin ja sitä seuranneen Euro- alueen velkakriisin myötä keskiarvo lähti laskuun. Vuosien 2007–2009 Yhdysvalloista alkunsa saanut finanssikriisi itsessään ei vielä laskenut keskiarvoa, mutta finanssikriisin jälkiseuraukset, kuten Euroalueen velkakriisi puolestaan lisäsivät suuresti poliittisen riskin määrää, jonka seurauksena 48 maan poliittisen riskin keskiarvo laski vuoteen 2012 mennessä vuoden 2005 huipuista noin 4,6

%. Tämän jälkeen keskiarvo on noussut vuosittain pois lukien vuotta 2018, jolloin keskiarvo laski noin 0,2 %. Keskiarvon lisäksi taulukossa yksi, on mainittu myös keskihajonta. Keskihajonta kertoo siitä, kuinka kaukana keskiarvosta havainnot keskimäärin ovat, eli mitä pienempi luku on, sitä lä- hempänä kaikki maat ovat keskimäärin toisiaan ja päinvastoin. Keskihajonta oli suurimmillaan heti tarkasteluajanjakson alussa vuonna 2002, jolloin keskihajonta oli 99,55. Keskihajonnan

200225 250275 300325 350375 400425 450475 500525 550575 600

200220032004200520062007200820092010201120122013201420152016201720182019

Poliittisen riskin summamuuttujan (SUM) kehitys

MIN MAX Keskiarvo

(14)

kehityksestä huomataan, että finanssikriisi ja euroalueen velkakriisi pienensivät keskihajontaa samalla, kun vakaimpien maiden pisteet laskivat ja epävakaimpien maiden pisteet nousivat. Voi- daankin epäillä, että edellä mainitut kriisit vaikuttivat suuremmin poliittisen riskin määrään vakaissa maissa kuin epävakaissa maissa. Matalimmillaan keskihajonta oli juuri vuonna 2011, jolloin se oli 86,91, joten keskihajonta oli siis laskenut vuodesta 2002 noin 13 %. Kuitenkin 2010 alun kriisien jälkeen keskihajonta lähti jälleen kasvuun, kunnes vuonna 2016 kääntyi puolestaan uudes- taan laskuun. Vuonna 2019 keskihajonta oli 88,8, joten tarkasteluajanjaksona keskihajonta laski n.

10,8 % verran. Suuressa kuvassa tältä 2002–2019 väliseltä ajanjaksolta voidaankin todeta, että maiden välinen ero poliittista riskiä vertailtaessa on pienentynyt. Positiivisena asiana voidaan pitää epävakaiden maiden parantunutta tilannetta, mutta täytyy myös muistaa, että eron kaventuminen on myös osin seurausta vakaimpien maiden heikentyneestä tilanteesta.

(15)

3. OSAKEMARKKINAT

3.1 Osakemarkkinoiden toiminta

Osakemarkkinoiden teoreettisena ideana on välittää pääomaa ylijäämäisiltä yrityksiltä ja yksityi- siltä ihmisiltä sellaisille yrityksille, jotka sitä tarvitsevat. Osakemarkkinat ovat maailmanlaajuinen kauppapaikka, jossa osapuolet voivat siis käydä kauppaa julkisten yritysten osakkeilla. Kaupan- käynnissä hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan, eli mitä enemmän tiettyä osaketta ihmiset haluavat ostaa, sitä enemmän se kallistuu ja päinvastoin, mitä enemmän tiettyä osaketta ihmiset haluavat myydä, sen hinta puolestaan laskee. Osake on siis tietty osuus osakeyhtiöstä, jonka kautta osakkeenomistajat saavat itselleen omistukseen osan yrityksestä ja siten osallistuvat omalla panoksellaan yrityksen toimintaan ja sitä kautta myös omalla panoksellaan yrityksen ris- keihin sekä tuottomahdollisuuksiin. Yrityksen menestyessä myös osakkeenomistajat hyötyvät tilanteessa osakkeen nousevien hintojen kautta ja mahdollisten ulos maksettavien osinkojen kautta. Yritys ei ole velvollinen maksamaan osakkeenomistajille hänen sijoittamiaan rahoja takaisin, kun vain tilanteessa, jossa yrityksen toiminta loppuu. Tällaisessa tilanteessa yleensä kyseessä on yrityksen konkurssi ja tällöin osakkeenomistajat ovatkin huonoimmassa asemassa velkojien kesken ja saavatkin oman osuutensa rahoista vasta, kun kaikki yrityksen muut velat on maksettu.

(Anderson & Tuhkanen 2004, 119.)

Tästä herääkin mieleen kysymys, miksi ihmiset sitten haluavat sijoittaa omaa omaisuuttaan osakkeisiin. Taustalla on yleensä ajatus oman varallisuuden lisäämisestä, tai sen arvon suojaamisesta inflaatiolta. Sijoittajilla on kaksi erilaista tapaa saada korvausta heidän sijoittamastaan pääomasta.

Ensimmäinen tapa on osakkeen hinnassa tapahtuva hinnannousu, jonka seurauksena sijoittajan myydessä osakkeitaan hän saa myyntivoittoa ostohinnan ja myyntihinnan erotuksen verran, toki reaalimaailmassa mukaan tulee esimerkiksi verotus ja kaupankäyntikulut, jotka vaikuttavat suoraan voittojen määrään. Toinen tapa saada sijoitetulle pääomalle korvausta on yrityksen osakkeenomistajille maksamat osingot. Yrityksen tehdessä tilikaudella positiivisen tuloksen, eli voittoa,

(16)

voidaan yrityksessä päättää, mitä voitetuilla varoilla tehdään. Yritys voi investoida varoja omaan toimintaansa ja esimerkiksi yrityksen kehittämiseen, tai se voi jakaa varojaan osakkeenomistajille osinkoina. Osingot ovat siis pohjimmiltaan yrityksen maksamaa korvausta sijoittajille heidän sijoittamastaan pääomasta. Yrityksen hallitus tekee päätöksen vuosittain, että jaetaanko osinkoja vai laitetaanko voitot takaisin yrityksen toimintaan. Osinkoja yrityksistä maksetaan sijoittajille yleensä vuosittain, puolivuosittain tai kvartaaleittain. Osakkeenomistajien pääoman kokonaistuotto koostuu siis yleensä osingoista sekä osakkeenarvon noususta.

Ihmisten osto- ja myyntikäyttäytymiseen, ja sitä kautta osakkeen hintaan vaikuttavat todella mo- net asiat. Osakemarkkinoiden ollessa maailmanlaajuiset, ei useinkaan yksittäisen henkilön prefe- renssit vaikuta osakekurssien kehittymiseen, vaan kurssit seuraavat usein laajempia trendejä. Kui- tenkin yksittäisen yrityksen tai toimialan kurssi voi heilahdella voimakkaastikin, jos sijoittajat saavat uutta merkittävää informaatiota, jonka ajatellaan vaikuttavan yrityksen toimintaan ja näin ollen osakkeen kiinnostavuuteen. Tämä puolestaan vaikuttaa suoraan kysyntään, joka puolestaan vaikuttaa osakkeen hintaan. Kuten poliittista riskiä käsittelevässä luvussa tuotiin esille, tapahtumat, jotka vaikuttavat maailmanlaajuisesti talouteen, aiheuttavat yleensä osakkeiden kysynnän vaihtelua kauttaaltaan lähes kaikilla toimialoilla ja alueilla. Esimerkiksi isojen talousalueiden kuten USA:n tai suurten Euroopan maiden ilmoittamat talousuutiset heiluttavatkin useita osakekursseja toimialasta riippumatta. Osakekurssien kehitystä seurataan nykyään internetin välityksellä reaa- liajassa, joten uutta informaatiota on saatavilla koko ajan, jonka seurauksena myös osakkeiden hinnat vaihtelevat nykypäivänä hyvin nopeasti.

Osakemarkkinoiden yleistä kehitystä kuvataan erilaisilla indekseillä. Indeksit muodostetaan tie- tyllä tavalla ja niiden kautta voidaan seurata suurempia kokonaisuuksia, kuin vain yksittäisen yrityksen osakkeen hinnan kehitystä. Ihmisten on nykypäivänä myös mahdollista sijoittaa indekseihin, jolloin sijoitukset hajautuvat yrityksiin, jotka kuuluvat indeksiin. Indeksejä voidaankin käyttää sijoitustoimintaan, mutta myös tutkimuksissa, kun halutaan tietää osakemarkkinoiden yleistilan- netta esimerkiksi tietyllä alueella tai toimialalla. Tässäkin tutkimuksessa osakemarkkinoiden toimintaa tutkitaan nimenomaan juuri indeksien kautta. Suomalaisten yritysten osakkeiden kehitystä seurataan OMX Helsinki 25:n avulla. Tähän indeksiin kuuluvat Suomen 25 vaihdetuinta osaketta, jotka on painotettu niiden markkina-arvon mukaan, kuitenkin siten, että yksittäisen osakkeen

(17)

painotus ei voi nousta yli 10 prosenttiyksikköön. Indeksiin kuuluvat yritykset tarkastetaan kaksi kertaa vuodessa. (Nasdaq 2021). Maailmalla tunnetuimpia osakeindeksejä ovat S&P 500 (Yhdys- vallat), Dow Jones Industrial Average (Yhdysvallat), Nikkei 225 (Japani) ja FTSE 100 (Iso-Britannia).

3.2 Osakkeiden hinnan määräytyminen

Tämän tutkimuksen ensimmäisessä hypoteesissa käsitellään poliittisen riskin vaikutusta osakemarkkinoiden tuottoon. Aikaisemmassa luvussa käsiteltiin, millä tavalla sijoittajat voivat saada tuottoja osakemarkkinoiden kautta (arvon nousu ja osingot). Kuitenkin on hyvä myös selventää, mitkä asiat vaikuttavat yksittäisen osakkeen hintaan, ja sitä kautta myös indeksien hintoihin. Täs- säkin tutkimuksessa osakemarkkinoiden toimintaa tutkitaan nimenomaan indeksien kautta.

Osakkeen hinnan taustalla on ajatus siitä, että osakkeen hintaan sisältyy arvio yrityksen käyvästä arvosta, sekä sijoittajalle maksettavasta riskipreemiosta, eli korvaus riskistä, jonka osakesijoittaja joutuu sijoituksensa myötä kantamaan. Tämä riski koostuu kahdesta eri osasta, eli systemaattisesta ja epäsystemaattisesta riskistä. Systemaattisen riskin, eli markkinariskin Jonathan Law (Law 2018) kirjassaan A Dictionary of Finance and Banking määrittelee riskiksi, jota ei voida poistaa hajauttamalla, koska se johtuu markkinoiden luonnollisesta heilahtelusta. Tästä aiheutuvasta riskistä sijoittaja saa korvausta juuri riskipreemion verran. Systemaattista riskiä mitataan osakemarkkinoilla Beta-kertoimella. Beta-kerroin ilmoittaa, kuinka paljon osakkeen arvo vaihtuu markkinoiden vaihteluun verrattuna. Beta-kertoimen ollessa yksi vaihtelee osakkeen arvo tasan samassa suhteessa markkinoiden kanssa, jos taas kerroin on yli yksi, vaihtelee osakkeen arvo enemmän kuin markkinat keskimäärin. Beta-kertoimen ollessa kaksi vaihtuu osakkeen arvo kaksinkertaisesti markkinoihin verrattuna. Alle yhden olevat Beta-kertoimet puolestaan vaihtelevat vähemmän kuin osakemarkkinat keskimäärin. Beta-kertoimen ollessa nolla, ei osakkeeseen kohdistu ollenkaan markkinariskiä, eli systemaattista riskiä. Esimerkkejä systemaattisesta riskistä ovat inflaatio, kor- kojen muutokset, talouden nousu- ja laskusuhdanteet sekä valuuttakurssien vaihtelut. (Anderson

& Tuhkanen 2004, 89–90.)

(18)

Epäsystemaattisen riskin, eli yritysriskin Law (Law 2018) määrittelee riskiksi, joka jokaisella yksit- täisellä osakkeella on verrattuna markkinoihin. Toisin kuin systemaattisen riskin, voi epäsyste- maattista riskiä poistaa hajauttamalla osakkeisiin, joiden hinnanvaihtelut poikkeavat toisistaan, eli yrityksiin, joilla on erilaiset Beta-kertoimet. Koska nykyään ajatellaan, että systemaattinen riski on mahdollista poistaa kokonaan, ei myöskään sijoittajalle tulevaan korvaukseen, eli riskipreemioon vaikuta epäsystemaattinen riski vaan ainoastaan systemaattinen riski, jota ei voida poistaa koko- naisriskistä. Esimerkkejä epäsystemaattisesta riskistä ovat lakko, raaka-aineen hintojen muutos, merkittävän asiakkaan konkurssi, yrityksen avainhenkilön menettäminen ja kilpailijoiden tekemä fuusio. (Anderson & Tuhkanen 2004, 89–90.)

Systemaattisesta riskistä voidaan sen luonteen takia puhua markkinariskinä ja epäsystemaatti- sesta yritysriskinä. Alla olevasta kuviosta kaksi näkyy, kuinka hajauttaminen, eli useaan erilaiseen osakkeeseen tai muuhun sijoitusinstrumenttiin sijoittaminen vähentää sijoitusportfolion, eli sijoi- tussalkun riskiä. Sijoitusportfolion tuottoon vaikuttaa portfoliossa olevien sijoitusinstrumenttien kovarianssi, eli yhteisvaihtelu. Siksi hajauttamisessa tulee ottaa huomioon, että hajauttaminen tapahtuu eri toimialoille ja alueille, jolloin yhden toimialan tai alueen taantuma ei vaaranna koko sijoitusportfolion arvoa. (Anderson & Tuhkanen 2004, 89–90.)

Kuvio 2. Yritysriski ja markkinariski (Anderson & Tuhkanen 2004, 92)

(19)

Kuten yllä olevasta kuviosta kaksi on nähtävissä, vähenee riski aluksi nopeammin, mutta hajaut- tamisen jatkuessa riskin väheneminen hidastuu. Jossain vaiheessa hajauttaminen ei enää hyödytä, ja silloin jäljellä on vain markkinariski. Tarkkaa suositusta osakkeiden määrälle portfoliossa ei ole, mutta moni asiantuntija pitää jo esimerkiksi kymmentä osaketta sopivana määränä, jolloin hajaut- tamisen hyödyt saadaan käyttöön. Kuten aiemmin jo mainittu, tulee hajauttaminen tapahtua eri- laisille toimialoille, jolloin toimialakohtainen riski pysyy pienenä. (Anderson & Tuhkanen 2004, 91–

92,96.)

Tämän riskin ja hinnan suhteen sijoittajat käyvät paljon spekulaatioita, ja siihen on myös kehitetty paljon erilaisia rahoitusteorioita, joilla pyritään määrittelemään riski ja sen jälkeen sopiva korvaus riskistä. Kuitenkin nykypäivänä on havaittavissa myös erilaisten spekulatiivisten osakkeiden kau- pankäynnin yleistyminen, joka on tietyllä tapaa ennemmin rinnastettavissa vedonlyöntiin, kuin si- joittamiseen. Esimerkkeinä tällaisista ovat erinäköiset kryptovalutat ja keväällä 2021 tapahtunut Wallstreetbets nimisen yhteisön markkinoiden manipulointi. Kryptovaluutat ovat siis digitaalista valuutta, jolla ei ole mitään kiinteää arvon perustaa, vaan arvo määräytyy vain ihmisten spekulatiivisten näkemysten mukaan. Wallstreetbets puolestaan on Reddit internet foorumissa toimiva yhteisö, jossa ihmiset keskustelevat sijoittamisesta. Vuoden 2021 alkupuolella foorumilta lähti liik- keelle ilmiö, jossa sijoittajia houkuteltiin sijoittamaan tiettyihin osakkeisiin, kostona suurille rahoituslaitoksille, jotka yksityisten sijoittajien mielestä käyttävät väärin suurta markkinaosuuttaan. Tä- män seurauksena suurten massojen ostaessa tiettyä osaketta, lähtivät nämä osakekurssit valta- vaan nousuun, joka aiheutti suuria tappioita rahoituslaitoksille, jotka omasivat erilaisia optioita kyseisistä osakkeista. Kyseessä oli kuitenkin tietynlainen pyramidihuijausta muistuttava tapahtuma, joka päättyi odotetusti siihen, kun ihmiset halusivat realisoida voittojaan. Tämän seurauksena manipuloitujen osakkeiden kurssit kääntyivät vahvaan laskuun. Korkealla kurssilla muiden innostamana osakkeita ostaneet ihmiset menettivät paljon rahaa joutuessaan myymään osakkeet halvalla pois. Näistä esimerkeissä nähdään, kuinka rahoitusmaailman teoriat eivät käytännön elä- mässä ole täydellisiä ja kuinka osakkeen arvon määritykseen voi vaikuttaa todella moni ennalta arvaamatonkin asia. (Umar ym. 2021)

(20)

3.3 Osakkeiden hinnan vaihtelu

Osakemarkkinoilla on aina olemassa tietynverran riskiä ja erilaisia riskitekijöitä. Näiden realisoitu- essa sijoittajat voivat menettää sijoittamaansa varallisuutta. Tämän seurauksena osakesijoittajat haluavat saada korvausta kantamastaan riskistä. Riskin mittarina osakemarkkinoilla pidetään osakekurssien suurta vaihtelua, koska se aiheuttaa epävarmuutta ja hankaloittaa pitkänajan sijoitus- suunnitelmia. Kun halutaan mitata ja selvittää osakekurssien vaihtelua, käytetään tähän usein volatiliteettia. Volatiliteetti on tunnusluku, joka ilmaisee osakkeen hintavaihtelun voimakkuutta ja sen epävarmuutta. Volatiliteettia laskettaessa ensin selvitetään päivittäinen keskihajonta, joka jaetaan vuodessa olevien pörssipäivien lukumäärän neliöjuurella. Vastaukseksi saadaan prosentti- muotoinen luku, joka kertoo yhden vuoden ajalta volatiliteetin. Volatiliteetti kertoo siis historiaan perustuen, odotetun vaihtelun osakkeen tuotto-odotuksen ympärille. Esimerkiksi osakkeen tuotto odotuksen ollessa 10 % ja volatiliteetin ollessa 15 % on seuraavan vuoden osakekurssinkehitys 66

% todennäköisyydellä -5 % ja 25 % välillä. Volatiliteetti kuvastaa osakekurssin menneen ajan vaihtelun määrää, eikä sillä siksi ole mitään varmaa yhteyttä tulevaisuuteen. (Anderson & Tuhkanen 2004, 88.)

𝑉𝑜𝑙𝑎𝑡𝑖𝑙𝑖𝑡𝑒𝑒𝑡𝑡𝑖 = 𝑃ä𝑖𝑣𝑖𝑡𝑡ä𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑘𝑒𝑠𝑘𝑖ℎ𝑎𝑗𝑜𝑛𝑡𝑎

√𝑃ö𝑟𝑠𝑠𝑖𝑝ä𝑖𝑣𝑖𝑒𝑛 𝑙𝑢𝑘𝑢𝑚ää𝑟ä

Mitä korkeamman arvon volatiliteetti saa, sitä enemmän osakkeen hinta vaihtelee ja päinvastoin.

Saman tuotto-odotuksen omaavilla osakkeilla voi siis olla hyvinkin erilaiset volatiliteetin tunnuslu- vut. Täten voidaan tulkita, että on mahdollista päästä samaan tuotto-odotukseen pienemmällä volatiliteetilla ja sitä kautta riskillä. Kuviossa kolme on kuvattu täysin kuvitteellisilla arvoilla, kuinka volatiliteetti vaikuttaa osakkeen kurssikehitykseen verrattuna tasaisesti kasvavaan tuotto-odotukseen.

(21)

Kuvio 3. Volatiliteetin vaikutus osakekurssin kehittymiseen

Osakemarkkinoilla on olemassa myös erikseen VIX-indeksi, joka ilmoittaa S&P 500- indeksin odo- tettua hintavaihtelua seuraavalle kuukaudelle. S&P 500 on osakeindeksi, johon kuuluu 500 markkina-arvoltaan suurta yhdysvaltalaista yritystä. Yhdysvaltojen markkina-asemasta ja nykyisestä globaaleista osakemarkkinasta johtuen, voidaan VIX-indeksin ajatella käytännössä kuvastavan lä- hes koko markkinoiden volatiliteetin odotusarvoa. VIX- indeksi onkin tietyllä tapaa sijoittajien pel- komittari, joka kuvastaa sitä, kuinka paljon osakemarkkinat tulevat heilahtelemaan seuraavan kuukauden aikana. (Whaley 2009.) Alla olevassa kuviossa (Kuvio 4) näkyy VIX-indeksin vaihtelu vuosien 2001–2021 välillä. Tämän tutkimuksen aikajakso on siis 2002–2019, joten VIX-indeksistä voimme tulkita tämän tutkimusajanjakson tapahtumia. Kuten kuviosta nähdään, on indeksi pysy- nyt tuona ajanjaksona melko maltillisissa lukemissa muutamia yksittäisiä piikkejä lukuun otta- matta. Kuvioon on merkattu kaksi aluetta harmaalle pohjalle, jolloin indeksi on kasvanut yhtäkkiä erityisen rajusti. Ensimmäinen tällainen piikki löytyy vuodelta 2007, jolloin koko maailmantaloutta koetteli suuri finanssikriisi, joka sai alkunsa Yhdysvaltojen pitkään jatkuneesta matalasta korkota- sosta ja holtittomasta luotonannosta (Flannery ym. 2013). Tämä kriisi koitteli osakemarkkinoita ympäri maailman ja sen suuruutta kuvastaa se, että VIX-indeksi noin 20 vuoden aikavälillä kävi tuolloin korkeimmillaan. Osakemarkkinoiden volatiliteetin laskeminen takaisin vuoden 2005 ta- solle kesti aina vuoteen 2013 saakka. Tässä tapauksessa nähdäänkin, kuinka kauan markkinoilla kestää saada luottamus takaisin tällaisten suurten kriisien jälkeen. Vaikka tutkimuksen ajanjaksona toimii vuodet 2002–2019, tähän kuvioon on otettu mukaan myös ajanjakso 2019 vuoden jäl- keen. Vuonna 2019 alkanut COVID-19 pandemia näkyy kuviossa toisena harmaana pylväänä.

0 € 20 € 40 € 60 € 80 € 100 € 120 €

1v 2v 3v 4v 5v 6v

Korkean volatiliteetin osake

Tuotto-odotus Osakkeen arvo

0 € 20 € 40 € 60 € 80 € 100 € 120 €

1v 2v 3v 4v 5v 6v

Matalan volatiliteetin osake

Tuotto-odotus Osakkeen arvo

(22)

Tämä pandemia ja sen vaikutukset osakemarkkinoiden hintojen vaihteluun on vielä tuoreessa muistissa, joten se antaa hyvää perspektiiviä myös VIX-indeksin toiminnasta ja historiasta.

Kuvio 4. VIX-indeksin kehitys 1/2002–11/2021 (LÄHDE: www.investing.com)

3.4 Poliittisen riskin viitekehys osakemarkkinoilla

Poliittisen riskin merkitystä ja sen vaikutusta osakemarkkinoihin on tutkittu melko rajallisesti. En- simmäiset tutkimukset aiheesta löytyvät vasta 1990-luvulta. Lisäksi tutkimuksissa on useasti tutkittu laajasti eri näkökulmia ja poliittisen riskin osuus tutkimuksessa on jäänyt välillä melko pie- neksi. Tämän aihepiirin tutkimuksissa on yleistä se, että tutkimusten taustalla oleva viitekehys ja vertailukohdat ovat useasti samoja lähes kaikissa uusissa tutkimuksissa. Näin ollen voidaan todeta, että tietyt alan tutkimukset toimivatkin koko poliittisen riskin tutkimuksen pohjana. Seuraa- vaksi käsitelläänkin muutamia merkittävimpiä alan tutkimuksia ja niiden tuloksia.

Ensimmäisiä tutkimuksia aiheesta toteutti Diamonte ym. (1996) Political Risk in Emerging and De- veloped Markets. Tutkimuksen asetelmana oli tutkia poliittisen riskin vaikutusta kehittyvillä ja ke- hittyneillä markkinoilla. Ajanjaksoksi oli valittu vuodet 1985–1995 ja aineistona oli käytetty tässäkin tutkimuksessa käytettävää PRS Groupin tuottamaa poliittisen riskin aineistoa. Tutkimuksessa saa- tiin selville, että poliittinen riski lisää huomattavasti osakemarkkinoiden volatiliteettia ja

(23)

vaikutukset kehittyvillä markkinoilla ovat huomattavasti suuremmat kuin kehittyneillä markkinoilla. Kuitenkin tutkimuksessa pääteltiin, että poliittisen riskin vaikutukset ovat ajanjakson aikana pienentyneet ja että ne tulevat tulevaisuudessa kaventumaan entisestään. Tämän seurauksena Diamonten ym. (1996) mukaan kehittyvien markkinoiden ja kehittyneiden markkinoiden ero tulee ajansaatossa häviämään. (Diamonte ym. 1996.)

Noin puolivuotta Diamonte ym. (1996) tutkimuksen jälkeen julkaistiin Erb ym. (1996) tekemä tutkimus Political Risk, Economic Risk and Financial Risk. Tässä tutkimuksessa poliittinen riski on otettu tarkasteluun yhtenä kolmesta tekijästä. Tutkimuksessa tarkastellaan tämän tutkimuksen luvussa kaksi esiteltyjä kolmea ICRG-indeksiä. Tutkimuksen asetelmassa keskityttiin pääomamark- kinoiden luonteeseen kehittyvillä ja kehittyneillä markkinoilla. Tutkimuksessa kritisoidaan myös aikaisempaa Diamonte ym (1996) tekemää tutkimusta siitä, että se keskittyy selittämään osakekurssien vaihtelua ennemmin jälkikäteen, kuin ennalta-arvioivasti. Tutkimuksessa todetaan, että sijoittajien etsiessä epänormaaleja tuottoja, heidän täytyy turvautua ICRG indekseistä nimenomaan kansantalous ja rahoitus indekseihin, eikä poliittisen riskin indeksiin. Tutkimuksen tulok- sena kuitenkin todettiin myös samansuuntainen päätelmä siitä, että poliittisen riskin vaikutukset osakemarkkinoihin ovat suuremmat kehittyvillä markkinoilla kuin kehittyneillä markkinoilla. (Erb ym. 1996.)

Näiden kahden edellä mainitun tutkimuksen lisäksi on olemassa vielä kolmas tutkimus, johon lä- hes kaikki uudemmat saman aiheen tutkimukset viittaavat, ja jonka voidaan ajatella muodostavan Dimic ym (1996) ja Erb ym. (1996) tutkimusten kanssa tietynlaisen kolmiosaisen kivijalan koko alan tutkimukselle. Tämän kolmannen tutkimuksen toteuttivat Perotti ja van Oijen (2001) Privatization, political risk and stock market development in emerging economies. Tässä tutkimuksessa uudeksi näkökulmaksi otettiin siis yksityistäminen. Tutkimuksen oletuksena oli, että poliittinen riski pienenee, kun päätös yksityistämisestä aloitetaan, mutta tuloksista nähtiin kuitenkin, että poliittinen riski kyllä pienenee markkinoilla, mutta vasta yksityistämisen loppuvaiheessa. Tutkimuksen lopputulemana todetaan, että yksityistäminen siis vähentää poliittista riskiä, jonka seurauksena puolestaan osakemarkkinoiden tuotot kasvavat ja volatiliteetti vähenee. Tutkimustulokset ovatkin siis samassa linjassa aikaisemmin toteutettujen Diamonte ym. (1996) ja Erb ym. (1996) tutkimusten

(24)

kanssa. Kaikki näistä tutkimuksista osoittivat, että poliittisella riskillä on suurempi vaikutus kehittyviin markkinoihin kuin kehittyneisiin. (Perotti & van Oijen 2001.)

Poliittisen riskin tutkimuksessa 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli melko hiljaista. Kuiten- kin 2010-luvulla on saatu näiden 1990-luvun kivijalka tutkimusten lisäksi uusia kattavia tutkimuksia aiheesta. Vuonna 2015 Heikki Lehkosen ja Kari Heimosen (2015) julkaisivat tutkimuksen De- mocracy, political risks and stock market performance. Tutkimus keskittyy pelkästään kehittyviin markkinoihin ja sen tutkimusasetelmana on selvittää demokratian tason ja poliittisen riskin vaikutusta osakemarkkinoihin. Tutkimuksen edetessä saadaankin selville, että demokratian ja poliittisen riskin yhteys on parabolinen, eli maat, joilla on, joko vahva demokratia tai ei demokratiaa ollenkaan omaavat pienemmän poliittisen riskin, kuin maat, jotka ovat ikään kuin demokratian ja diktatuurin välimaastossa, eli tietynlaisessa epäselvässä tilanteessa. Tutkimuksessa löydettiin myös yhteys, jonka mukaan mitä vähemmän maalla on poliittista riskiä, sitä suurempi on osakemarkkinoilta saatava tuotto. Nämä tutkimustulokset olivatkin hyvin samanlaisia, mitä aikaisemmissa tutkimuksissakin oli saatu. (Lehkonen & Heimonen 2015.)

Toinen aiheen uudempaa tutkimusta edustava teos on Dimic ym. (2015) vuonna 2015 tekemä tutkimus The political risk factor in emerging, frontier and developed stock markets. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka poliittinen riski vaikuttaa osakemarkkinoihin erilaisilla markkina-alueilla. Tutki- muksessa markkinat on jaettu kolmeen eri osaan, kehittyviin markkinoihin, kehittyneisiin markkinoihin ja näiden kahden välillä oleviin rajamarkkinoihin. Tässä tutkimuksessa poliittinen riski itses- sään on siis suurimmassa osassa. Lisäksi tässä tutkimuksessa perehdytään myös poliittisen riskin yksittäisiin tekijöihin, joten tämä tutkimusasetelma muistuttaa eniten myös tässä tutkimuksessa käytettyä asetelmaa. Tämä tutkimus siis ottaa kehittyvien ja kehittyneiden markkinoiden lisäksi mukaan myös rajamarkkinat, joka on uusi näkökulma alan tutkimuksessa. Tutkimuksen edetessä saadaan selville, että poliittisella riskillä kokonaisuudessaan on vaikutusta osakemarkkinoilta saataviin tuottoihin siten, että mitä alhaisempi poliittisen riskin taso on, sitä enemmän osakemarkkinat keskimäärin tuottavat. Poliittisen riskin yksittäisten komponenttien vaikutus vaihtelee erilaisten markkinoiden välillä. Suurin yksittäinen tekijä, joka vaikutti kaikilla markkinoilla, on paikallisen hallituksen toiminta. Suurin eroavaisuus markkinoiden välillä syntyi etnisistä jännitteistä johtuvan

(25)

kriisin vaikutuksessa. Vaikutus oli suuri kehittyvillä ja raja markkinoilla, mutta kehittyneillä markkinoilla kuitenkin erittäin vähäinen. (Dimic ym. 2015.)

Aiemmat tutkimustulokset osoittivat siis kautta linjan, että markkinoiden sen hetkisellä asemalla on vaikutusta siihen, kuinka paljon poliittinen riski vaikuttaa osakemarkkinoiden tuottoihin, sekä kuinka vakaat osakemarkkinat ovat. Diamonte ym. (1996), Erb ym. (1996) sekä Perotti ja van Oijen (2001) totesivat kaikki poliittisella riskillä olevan enemmän vaikutusta kehittyvillä markkinoilla kuin kehittyneillä markkinoilla. Dimic ym. (2015) ottivat lisäksi vielä tarkasteluun rajamarkkinat, johon voidaan sijoittaa maat, jotka ovat ikään kuin kehittyvien ja kehittyneiden markkinoiden välillä.

Myös näillä rajamarkkinoilla poliittisen riskin kasvaessa osakemarkkinoiden keskimääräinen tuotto heikkeni. Kaikissa edellä mainituissa tutkimuksissa käytetään PRS Groupin luomaa ICRG- standartteihin perustuvaa luokitusta maiden poliittisen riskin määrittämiseksi.

(26)

4.TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT

4.1 Tutkimuksen asetelma ja hypoteesit

Vuonna 2019 tein Itä-Suomen yliopistolla kandidaatin tutkielman aiheesta poliittinen riski osakemarkkinoilla. Kyseinen tutkielma oli tyypiltään kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksessa pereh- dyin aihepiirin teorioihin ja aikaisempiin tutkimuksiin. Kandidaatin tutkielmassa tutkimuskysymyk- seni oli: Onko poliittisella riskillä vaikutusta osakemarkkinoiden toimintaan ja jos on, miten eri tavoin se vaikuttaa. Tutkimuskysymys oli siis melko laaja ja avoin, mutta kirjallisuuskatsauksen luonteeseen sopiva. Lisäksi jo kandidaatin tutkielmaa tehdessäni, mietin että samasta aiheesta olisi mielenkiintoista tehdä myös lisää tutkimusta tulevaisuudessa. Tästä syystä olikin hyvä perehtyä laajasti ylipäätään koko aiheeseen, eikä vain tiettyyn rajattuun kokonaisuuteen. Kirjallisuuskat- sauksen lopputulemana olikin, että poliittisella riskillä on vaikutusta osakemarkkinoiden toimintaan. Erilaisissa aihepiirin tutkimuksissa poliittista riskiä osakemarkkinoilla tutkitaan usein erilaisten näkökulmien kautta, joten kysymykseen siitä, että miten poliittinen riski vaikuttaa osakemarkkinoihin, löytyi useampia vastauksia. Näiden vastausten perusteella uskoinkin, että aiheesta riittää vielä tutkittavaa ja että on sekä hyödyllistä, että myös mielenkiintoista tehdä tämä pro gradu - tutkielma samasta aiheesta ikään kuin tietynlaisena jatkotutkimuksena.

Tämän aikaisemman kirjallisuuskatsauksen pohjalta on siis muodostettu kolme hypoteesia, joiden pitävyyttä tässä tutkimuksessa selvitettiin. Hypoteesit olivat itsenäisiä, eivätkä näin ollen vaikutta- neet toistensa pitävyyteen. Hypoteesit olivat seuraavanlaiset:

H1: Poliittinen riski vähentää osakemarkkinoilta saatavia tuottoja.

H2: Poliittinen riski lisää osakemarkkinoiden tuoton vaihtelua.

H3: Poliittisen riskin vaikutukset osakemarkkinoihin ovat kehittyvillä markkinoilla suu- remmat kuin kehittyneillä markkinoilla.

(27)

Ensimmäisen hypoteesin muodostettiin aikaisempien tutkimusten pohjalta (Diamonte ym. 1996, Erb ym. 1996, Perotti & van Oijen 2001, Lehkonen & Heimonen 2015, Dimic ym. 2015). Tämän hypoteesin odotusarvo oli siis se, että poliittisen riskin kasvaessa keskimääräiset osakemarkkinoilta saatavat tuotot laskevat. Tässä tutkimuksessa osakemarkkinoiden toimintaa ja tuottoja mi- tattiin indekseihin perustuen, joten oletuksena siis oli, että jos maan poliittisen riskin arvio on tiet- tyinä vuosina noussut, tästä on seurannut osakemarkkinaindeksin lasku. Toinen hypoteesi tutki puolestaan poliittisen riskin yhteyttä osakemarkkinoilta saatavien tuottojen vaihteluun. Tässä hypoteesissa ajatuksena oli, että poliittisen riskin kasvaessa myös osakemarkkinoilta saatavien tuottojen vaihtelu kasvaa. Toisin sanoen maassa, jossa poliittisen riskin määrä on suurempi, on myös vuotuiset erot osakemarkkinoiden tuottojen välillä suurempia. Osakemarkkinaindeksin vaihtelun suunnalla ei ollut tässä hypoteesissa väliä, vaan tässä keskityttiin mittaamaan pelkästään vaihtelun suuruutta verrattuna poliittisen riskin määrään. Kolmas hypoteesi tutkimuksessa koski puolestaan kehittyvien ja kehittyneiden maiden eroja, kun tutkitaan poliittisen riskin vaikutuksia osakemarkkinoihin. Kehittyvien ja kehittyneiden maiden erotteluun on käytetty MSCI:n luomaa järjes- telmää (Taulukko 2 ja Taulukko 3). Tässä hypoteesissa siis tutkittiin puolestaan sitä, että ovatko poliittisen riskin vaikutukset suuremmat kehittyvillä markkinoilla kuin kehittyneillä markkinoilla.

Toisin sanoen, jos poliittisen riskin määrä nousee maassa, joka on luokiteltu kehittyväksi markkinaksi, onko vaikutukset suuremmat, kuin maassa, joka on luokiteltu kehittyneeksi markkinaksi.

Sama juttu myös osakemarkkinoiden tuotonvaihtelun suhteen. Jos poliittinen riski vaikuttaa tuoton vaihteluun kehittyneessä markkinassa tietyn verran, vaikuttaako se kehittyvässä markkinassa vielä enemmän, jolloin tuoton vaihtelut olisivat suurempia.

4.2 Aineisto ja muuttujat

4.2.1 Aineiston keruu ja sen analysointi

Aikaisempien saman aiheen tutkimusten ja oman aikaisemman kandidaatin tutkielman perusteella oli selvää, että poliittisen riskin aineistoa on niukemmin saatavilla kuin osakemarkkinoihin liittyvää dataa, joten siksi aineiston kerääminen aloitettiin nimenomaan poliittisen riskin

(28)

aineistosta. Tutkimuksen aineiston ensimmäinen osa, eli poliittisen riskin aineisto on kerätty Maa- ilman pankin ylläpitämän tietoarkiston kautta (World Bank 2021). Alkuperäistä aineistoa tuottaa ja ylläpitää PRS Group niminen yritys (PRS Group 2021). Osakemarkkinadata puolestaan on kerätty Itä-Suomen yliopistolla käytössä olevan Thomas Reuters Datastream palvelun kautta. Da- tastreamiin valmis taulukoitu aineisto on alun perin puolestaan kerätty Morgan Stanley Capital Investment nimisen yhdysvaltalaisen rahoitusalan yrityksen pitämän maakohtaisen osakeindek- sin mukaan (MSCI 2021). Tutkimuksessa käytettiin lisäksi selittävinä muuttujina vuotta, bruttokan- santuotetta per asukas ja markkinoiden kehittyneisyyttä. Nämä selittävät muuttujat on kerätty suoraan Maailman pankin ylläpitämästä tietoarkistosta (World Bank 2021).

Poliittisen riskin aineisto

PRS Group nimisen yrityksen tuottamaa poliittisen riskin aineistoa voidaan pitää erittäin kattavana ja luotettavana, kuten aikaisemmin tämän tutkimuksen alkupuolella on jo laajemmin kerrottu.

Maailman pankin tietoarkistosta saatavilla oli PRS Groupin osakemarkkinadataa vuodesta 1996 vuoteen 2019 saakka. Kuitenkin vuosien 1996 ja 2002 välillä tietoja oli vain joka toiselta vuodelta, joten tutkimuksessa käytettävä ajallinen rajaus tehtiin ajanjaksolle, jolta oli saatavissa vuotuista dataa. Tämän seurauksena tutkimusaineiston ajanjaksona toimii vuosien 2002 ja vuosien 2019 välinen ajanjakso. PRS Group on kerännyt ja muodostanut poliittisen riskin aineistoa kuukausittain aina vuodesta 1984 saakka. Nämä täydelliset tietoarkistot ovat käytettävissä vain kaupallisissa ka- navissa, joten siksi tällä kertaa aineiston valinnassa on päädytty tähän Maailman pankin kautta avoimesti saatavilla olevaan aineistoon. Poiketen PRS Groupin aineistosta tässä Maailman pankin aineistossa vuotuinen otanta on kerätty joka vuosi joulukuun tilanteen mukaan. Tästä poliittisen- riskin aineistosta löytyi yhteensä tietoja 140 eri maasta kyseiseltä ajanjaksolta.

Osakemarkkinoiden aineisto

Datastream ohjelmasta on hankittu osakemarkkinadata, jonka pohjana toimii siis Morgan Stanley Capital Investment (MSCI) nimisen yrityksen ylläpitämät maakohtaiset osakemarkkina indeksit.

MSCI-indeksit ovat markkina-arvolla painotettuja indeksejä. Osake, jolla on suurin markkina-arvo,

(29)

saa indeksiin suurimman painotuksen. Tämä kuvastaakin sitä tosiasiaa, että suuryrityksillä on suurempi vaikutus markkinoihin kuin keskisuurilla tai pienillä yrityksillä. Suurten yritysten osakkeiden hinnan prosentuaalinen muutos johtaa suurempaan indeksin muutokseen, kuin samanlainen prosentuaalinen muutos pienemmän yrityksen osakkeen hinnassa. MSCI yritys on tunnetuin sen suuremman kokonaisuuden indekseistä, kuten koko maailman taloutta kuvaavasta indeksistä (MSCI ACWI Index), kehittyvien markkinoiden indeksistä (MSCI Emerging Markets Index), sekä kehittyneiden markkinoiden indeksistä (MSCI World Index). Alapuolella on taulukoitu vielä maat alueittain (Taulukko 2 & Taulukko 3), jotka on otettu mukaan näihin indekseihin.

Taulukko 2. Kehittyneet markkinat (MSCI World Index)

Amerikka Eurooppa & Lähi-itä Aasia &Tyynenmerenalue

Kanada Alankomaat Australia

Yhdysvallat Belgia Hong Kong

Espanja Japani

Irlanti Uusi-Seelanti

Israel* Singapore

Italia Itävalta Norja Portugali Ranska Ruotsi Saksa Suomi Sveitsi Tanska

Yhdistynyt kuningaskunta

(30)

Taulukko 3. Kehittyvät markkinat (MSCI Emerging Market Index)

(*=Maalta puuttuu poliittisen riskin arvosana, joten maa rajattu pois tutkimuksesta) Amerikka Eurooppa, Lähi-itä & Afrikka Aasia

Argentiina Egypti Etelä-Korea

Brasilia Etelä-Afrikka Filippiinit

Chile Kreikka Indonesia

Kolumbia Kuwait Intia

Meksiko Puola Kiina

Peru Qatar Malesia

Puola Pakistan

Saudi-Arabia Taiwan*

Turkki Thaimaa

Unkari Venäjä

Yhdistyneet arabiemiirikunnat MSCI ACWI = Maailmantalouden indeksi

MSCI World = Kehittyneiden markkinoiden indeksi

MSCI Emerging Markets = Kehittyvien markkinoiden indeksi

Yläpuolella olevasta taulukoista kaksi ja kolme onkin helppo havaita, että suurin osa Euroopan markkinoista kuuluu kehittyviin markkinoihin ja puolestaan suurin osa Amerikan, Aasian ja Afrikan maista kuuluu kehittyviin markkinoihin. MSCI-indekseihin lasketaan siis yläpuolella olevan taulukon mukaan siinä olevat 23 kehittynyttä markkinaa ja 27 kehittyvää markkinaa.

Seuraavaksi on kerätty kuvioita, joilla esitetään eri indeksejä ja niiden kehittymistä. Täysin kattavaa tietoa indekseistä ja sitä kautta kuvaajia MSCI:n sivuilla oli avoimesti saatavilla vain edelliseltä 15 vuodelta, joten suurimmaksi osaksi indeksien tarkastelussa keskityttiin vuosien 2006–2021 välille.

Kuten yläpuolella olevista taulukoista kaksi ja kolme nähtiin, kehittyneiden maiden indeksiin suurin osa maista tuleekin Euroopasta, kun taas suurimmat painotukset indeksiin tulevat Yhdysvalto- jen ja Japanin markkinoilta (Kuvio 5). Juuri painotuksista johtuen yhdysvaltalaisten yritysten osuus koko maailman markkinoita kuvaavasta indeksistäkin on lähes 60 % (Kuvio 6). Tämä kuvastaa hyvin sitä, että maailman suurimmista yrityksistä ylivoimaisesti suurin osa tulee Yhdysvalloista. MSCI World indeksissä kymmenestä suurimmasta yrityksestä kaikki ovat yhdysvaltalaisia suuryrityksiä.

MSCI ACWI indeksissä, joka siis kuvastaa koko maailmantalouden indeksiä, tilanne muuttuu MSCI

(31)

World indeksiin verrattuna vain siten, että kymmenen suurimman yhtiön joukkoon tulee yksi yhtiö Aasiasta, kun Taiwanilainen puolijohdevalmistaja Taiwan Semiconductor on listalla sijalla numero yhdeksän. Joten koko maailmantaloutta kuvastavan indeksin painotuksia vertaillessa kymmenestä suurimmasta yrityksestä yhdeksän on Yhdysvaltalaisia. Nämä kymmenen suurinta yritystä muodostavat 16,06 % osuuden MSCI ACWI indeksistä. Täytyy kuitenkin muistaa, että yhtiöiden voima- suhteet ja sitä kautta indeksien painotukset elävät koko ajan, joten onkin hyvä kiinnittää huomiota myös kehittyviin markkinoihin, jossa talouden kehitys on ollut tarkasteluajanjaksolla vauhdik- kaampaa kuin kehittyneillä markkinoilla. (MSCI 2021.)

Kuvio 5. MSCI World Index: Maakohtaiset painotukset

Kuvio 6. MSCI ACWI Index: Maakohtaiset painotukset

67,95%

6,63%

4,11%

3,31%3,20%

14,80%

MSCI World Index

Yhdysvallat Japani Yhdistynyt kuningaskunta Ranska Kanada Muut

59,84%

5,84%

4,05%

3,62%

2,91%

23,73%

MSCI ACWI Index

Yhdysvallat Japani Kiina Yhdistynyt kuningaskunta Ranska Muut

(32)

MSCI:n julkaisema kumulatiivinen kuvaaja (Kuvio 7) edelliseltä 15 vuodelta näyttää kehittyvien markkinoiden tuottaneen huonoiten näistä kolmesta indeksistä. Kuvaaja tulkittaessa huomataan, että jostain syystä Covid-19 viruksesta talouden toipuminen on kehittyvillä markkinoilla ollut huomattavasti haastavampaa kuin kehittyneillä markkinoilla. MSCI World ja MSCI ACWI indeksit ovat olleet käytännössä nousussa heti ensimmäisen Covid-19 aiheuttaman suuremman pudotuksen jälkeen, kun taas puolestaan MSCI Emerging Markets seurasi aluksi suunnilleen samaa tahtia, mutta kääntyi kuitenkin puolestaan laskuun vuoden 2020 loppupuolella. Kuitenkin pidemmällä aikavälillä asiaa tarkasteltaessa huomataan, että vuodesta 2000 on kehittyvien markkinoiden MSCI Emerging Markets indeksin vuotuinen tuotto on ollut 9,40 %, kun taas Kehittyneiden markkinoiden MSCI World indeksin vuotuinen tuotto on puolestaan ollut 6,66 %. MSCI Emerging Markets indek- sissä viisi suurinta yksittäistä markkinaa ovat: Kiina, Taiwan, Etelä-Korea, Intia ja Brasilia (Kuvio 8).

Näistä Kiina on ainoa, joka yltää myös MSCI ACWI indeksin viiden suurimman joukkoon. Kiina onkin MSCI ACWI indeksissä kolmanneksi suurimmalla painotuksella (4,05 %) Yhdysvaltojen ja Japa- nin jälkeen. Kiinan talouskasvun myötä onkin hyvin mahdollista, että tulevaisuudessa Kiinan osuus koko maailman talousmarkkinoista ja sitä myötä MSCI ACWI indeksistäkin tulee kasvamaan. Li- säksi on hyvin todennäköistä, että tulevaisuudessa MSCI tekemät kehittyvien ja kehittyneiden maiden listaukset muuttuvat, ja liikehdintää tulee tapahtumaan ainakin kehittyvien markkinoiden lis- talta kehittyneiden markkinoiden listalle. Lisäksi myös tämän seurauksena mahdollisesti nousee kokonaan uusia maita puolestaan kehittyvien markkinoiden listalle.

Kuvio 7. Kumulatiivinen kuvaaja indeksien suoriutumisesta 08/2006–08/2021

(33)

Kuvio 8. MCSI Emerging Markets Index: Maakohtaiset painotukset

Yhteenveto

Tutkimuksen lopullinen rajaus täytyi siis tehdä yhdistämällä PRS Groupin poliittisen riskin aineisto ja Morgan Stanley Capital Investmentin osakemarkkina aineisto. Poliittisen riskin aineistossa oli siis saatavilla vuotuiset tiedot 140 maasta, kun taas puolestaan MSCI osakemarkkina aineistossa tiedot löytyivät 50 eri maalta. Näistä 50 maasta Israelilta ja Taiwanilta puuttui poliittisen riskin arviot, joten tämän seurauksena nämä kaksi maata jouduttiin jättämään pois tutkimuksesta. Lopul- linen aineisto koostuu siis 48 maasta, joista 22 maan markkinat on luokiteltu kehittyneiksi markkinoiksi ja 26 maan markkinat on puolestaan luokiteltu kehittyviksi markkinoiksi. Näiltä 48 maalta on siis saatavilla vuotuinen poliittisen riskin arvio vuosilta 2002–2019 ja MSCI:n organisoima maa- kohtainen osakemarkkinaindeksi. Tutkimuksessa kuitenkin puuttuviksi soluiksi jäi Kuwaitin, Qata- rin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien vuosein 2002–2005 osakemarkkinaindeksit ja Saudi-Ara- bien vuosien 2002–2014 osakemarkkinaindeksit. Näiden solujen tietoja MSCI ei ollut onnistunut saamaan ja julkaisemaan, joten nämä seikat aineiston puutteellisuudessa tulee myös huomioida.

33,94%

14,82%

13,00%

11,66%

5,00%

21,58%

MSCI Emerging Markets Index

Kiina Taiwan Etelä-Korea Intia Brasilia Muut

(34)

4.2.2 Tutkimuksessa käytetyt muuttujat

Tutkimuksessa erilaisia muuttujia oli yhteensä 13 kappaletta. Muuttujien valitsemisessa ja muo- dostamisessa on huomioitu aikaisempien tutkimusten (Diamonte ym. 1996, Erb ym. 1996, Perotti

& van Oijen 2001, Lehkonen & Heimonen 2015, Dimic ym. 2015) käytössä olleita käytäntöjä, muuttujien validiteetit ja reliabiliteetit, sekä aineiston rajallisuudesta johtuen tehdyt tarpeelliset rajauk- set ja muutokset aikaisempien tutkimusten käytössä olleisiin muuttujiin. Seuraavaksi alapuolella on lueteltu tutkimuksessa käytössä olevat muuttujat.

Maa (Country):

Maa, joita tutkimukseen lopulta valittiin 48 kappaletta.

Vuosi (Year):

Vuosiluku, jonka avulla voitiin vertailla maiden sisällä tapahtuvia kehityksiä, mutta myös suurempia trendejä vertaillessa kaikkien maiden tiettyjä vuosia muihin vuosiin. Tutkimuksessa vuodet ovat 2002–2019 väliltä.

Voice and Accountability (VA):

Avoimuus ja vastuullisuus muuttuja on yksi poliittisen riskin alalajeista. Muuttuja kuvaa sitä, missä määrin maan kansalaiset voivat osallistua hallituksensa valitsemiseen, kuinka laaja sananvapaus kansalaisilla on, toteutuuko maassa yhdistymisvapaus ja kuinka vapaita maan tiedotusvälineet ovat.

Political Stability and Absence of Violence (PV):

Poliittinen vakaus ja väkivallan puuttuminen muuttuja on yksi poliittisen riskin alalajeista. Muut- tuja mittaa kuinka todennäköistä on, että hallituksen toimintaan pyritään vaikuttamaan tai hallitus yritetään kaataa perustuslain vastaisilla tai väkivaltaisilla keinoilla. Tähän kohtaan huomioidaan siis myös terrorismin uhka.

(35)

Government Effectiveness (GEF):

Hallituksen tehokkuus muuttuja on yksi poliittisen riskin alalajeista. Se mittaa julkisten palveluiden laatua, valtion virkamiesten luotettavuutta ja virkamiesten riippumattomuutta poliittiset paineet huomioon ottaen. Lisäksi hallituksen tehokkuus mittaa hallituksen uskottavuutta ja sen kykyä toimia.

Requlatory Quality (RQ):

Sääntelyn laatu muuttuja on yksi poliittisen riskin alalajeista. Muuttuja kuvaa käsitystä hallituksen kyvystä tehdä tärkeitä uusia päätöksiä ja tarvittaessa muokata vanhoja päätöksiä ja lainsäädäntöä.

Näillä keinoin hallitus mahdollistaa ja edistää yksityisen sektorin kehitystä maassa.

Rule of Law (RL):

Lainsäädäntö muuttuja on yksi poliittisen riskin alalajeista. Se kertoo siitä, kuinka hyvin maassa toteutuvat oikeusvaltioperiaatteet ja kuinka suuri todennäköisyys maassa on kohdata rikollisuutta ja väkivaltaa. Muuttujalla kuvataan myös sitä, missä määrin kansalaiset luottavat yhteiskunnan sääntöihin ja ovatko he valmiita noudattamaan niitä. Lisäksi muuttuja mittaa poliisin ja tuomiois- tuinten luotettavuutta ja laatua, sekä kuinka maassa kunnioitetaan sopimuksia ja omistusoikeuk- sia.

Control of Corruption (CC):

Korruption kontrollointi muuttuja on yksi poliittisen riskin alalajeista. Korruption kontrollointi antaa käsityksen siitä, missä määrin julkista valtaa käytetään yksityisten hyötyjen saamiseen. Tämä muuttuja laskee mukaan pienet ja suuret korruption erilaiset muodot ja huomioi myös rikkaiden ja arvostetuissa viroissa olevien aseman verrattuna muihin kansalaisiin.

Poliittisen riskin summamuuttuja (SUM):

Summamuuttuja on muodostettu kuudesta eri alalajista, jotka mittaavat poliittista riskiä: Voice and Accountability, Political Stability and Absence of Violence, Government Effectiveness, Requla- tory Quality, Rule of Law ja Control of Corruption. Eri maat saavat siis PRS Groupin toteuttamassa arviossa pisteitä 0–100 jokaisesta edellä mainituista kuudesta luokasta. Mitä enemmän maa