Peilillä peilaten

(1)

tapaamisia

ltsereflektioseminaari

Suomalaisen tiedotustutkimuksen tila joutuu läpivalaisuun marraskuun lopulla Tampereella Tiedotusopillisen yhdistyksen toimesta järjes- tettävässä syysseminaarissa.

Tilaa tarkastellaan ainakin seuraavilla ulot- tuvuuks i 11 a:

- perinne, nykyisyys, tulevaisuus - tutkimussuuntausten väliset suhteet - tutkimus, käytäntö, tutkimuskäytäntö Seminaarissa alustavat FL Lauri Mehtonen ja apul.prof. Veikko Pietilä. Kommentteja ja ly- hyempiä puheenvuoroja ovat lupautuneet käyttä- mään ainakin Pertti Hemanus, Taisto Hujanen, Jyrki Jyrkiäinen, Heikki Luostarinen, Sirkka Minkkinen ja Kauko Pietilä.

Tarkemmat tiedot seminaarin ajankohdasta ja paikasta ilmoitetaan Tiedotusopillisen yhdistyksen jäsenille jäsenkirjeellä. Ja muutakin il- moittelua yritetään saada aikaan.

AV- kommunikaatio

Audiovisuaalisen kommunikaation ja mielenterveyden suhteita pohditaan ensi vuoden kesäkuun 12.- 15. päivinä järjestettävässä kongressissa, jonka taustavoimina ovat Suomen Mielenterveysseura ja

Psykiatrian Tutkimussäätiö. Nelipäiväisen kansain- välisen tapaamisen paikkana on Espoon Dipoli.

Audiovisual Communication and Mental Health kongressin kolme pääteemaa ovat seuraavat:

(1) audiovisuaalinen kommunikaatio mielenterveyden palveluksessa: kuinka selvittää päämääriä ja kehittää tuotantoa;

(2) audiovisuaalisten laitteiden käyttö psykiatrian, psykoterapian, terapian valvonnan ja mie- lenterveystyön opetuksessa;

(3) audiovisuaalisen kommunikaation terapeutti- nen käyttö: taideterapia ja videoterapia.

Kongressin aikana esitetään teemaihin liitty- viä tv- ja video-ohjelmia sekä filmejä.

Kongressin tavoitteena on synnyttää keskuste- lua sekä edistää mielipiteiden ja kokemusten vaih- toa sekä siten löytää uusia keinoja audiovisuaalisen kommunikaation käytölle mielenterveyden tu- kemisessa. Kongressi kokoaa yhteen ammattilaisia psykiatrian, psykologian ja mielenterveystyön, opetuksen ja kasvatuksen, audiovisuaalisen kommunikaation jne. aloilta.

Kongressin puheenjohtajana toimii prof. Kalle Achte ja pääsihteerinä tri Antti Pakaslahti. Vi- rallisena kielenä käytetään englantia.

Kansainvälisestä tapaamisesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä kongressin sihteeristöön, johon kuuluvat tiedotuspäällikkö Kristiina Salo- nen ja apulaispääsihteeri Leenamaija Terttunen.

Kirjeitse tapahtuvaan yhteydenottoon käy seuraa- va osoite: Audiovisual Congress Secretariat, c/o Suomen Mielenterveysseura, P. Hesperiankatu 3 B 16, 00260 Helsinki 26. Puhelimitse sihteeristön tavoittaa numerosta 90-440 505.

*****

Viitteet (jatkoa sivulta 77)

1RANTANEN, Terhi. Arvostelumoraalista. Tiedotus- tutkimus l/1982, s. 67-68.

2HAAPASALO, Jukka. MTV ja kuluttajasuomalaiset.

Tiedotustutkimus 4/1981, s. 88-90.

3RANTANEN, Terhi. Ema., s. 68.

4HAAPASALO, Jukka. Ema, s. 90.

5SINKKO, Risto. Kymmenen Uutiset. Suomen Lehdistö 2/1982, s. 26-27.

6TYöRYHMÄ. Hetken kuluttua: uutiset! Tiedotustut- mimus 4/1981, s. 3-21.

94

7RANTANEN, Terhi. Ema, s. 68.

8Kulttuuritilasto 1977. Tilastollisia tiedonanto- ja N:o 60. Tilastokeskus, Helsinki ,1978. Mäkisen artikkelin taulukossa 3.4. esiintyy myös lähde- mainita "Suomen kustannusyhdistys" ja taulukossa 3.5. "Suomen elokuvasäätiö".

9SIIVONEN, Timo & TUUKKANEN, Annikka. Sanomalehden tekniikan ja talouden kehitys. Sanomalehtien liitto ja SITRA, sarja B, no 57. Helsinki,l980.

10MÄKINEN, Helena. Joukkoviestinnän talous - suomalainen kehitys television aikakautena. Teoksessa SINKKO, Risto (toim.). Televisio ja suomalainen.

Viestintätutkimuksen Seuran julkaisusarja, n:o 3.

Espoo, Heil i n+Göös, 1981.

peilaten

peilillä

~

?

MIKÄ SUOMESSA ON SALAISTA, kysytään (ja vasta- taan) Jukka Pekka Takalan ja Timo Kenstarin toi- mittamassa julkisuusperiaatteen toteutumista ja ongelmia käsittelevässä hiljattain ilmestyneessä kirjassa. Mihinkään "paljastuksiin" kirja ei py- ri. Sen sijaan se kyllä paljastaa lukijalle, kuinka salaista tietoa voidaan lähestyä. Kirjas- sa kartoitetaan salaisuuksien keskeiset lymypai- kat, opetetaan salaisuuden juridiikkaa, hahmote- taan salaisuuden merkitystä tutkimuksen metodo- logisesta perspektiivistä käsin, käydään ytimek- käästi läpi julkisuusproblematiikan aatehistori- aa

a

la Habermas, neuvotaan tiedonhankinnan käy- täntöä ja, loppuluvussa, esitetään konkreettisia teesejä julkisuusperiaatteen toimivuuden paranta- miskeinoista.

Kirjassa arvioidaan kriittisesti myös nk.

"julkisuusparadoksia": teesiä, jonka mukaan liian tiukka julkisuusvaatimus pakottaa tärkeän tiedon piiloon ja heikentää saatavissa olevan tiedon luotettavuutta. Siis runsaasti hyödyllistä tietoa ja myös käytännön kansalaistaitoa vaikkapa salaisuuksiin törmääville tutkijoille, toimitta- jille tai muuten vain aktiivisille kansalaisille.

Kiitoksen ansaitsevat myös kirjan toimittajat, jotka ovat kirjan perusaineistona olevan kyselyn vastauksista sekä kirjan takana olevan työryhmän ja muiden kirjoittajien pohjateksteistä työstä- neet sujuvan ja luotettavan kokonaisuuden yksi-

tyisten kirjoittajien persoonallisia äänenpainoja- kaan silti häivyttämättä.

Tässä yhteydessä on syytä ottaa esille asia, jota kirjassakin seuraavasti sivutaan: "Tilaus- tutkimuksia, joihin liittyy jonkinlainen lausut- tu tai lausumaton salassapitovelvollisuus, teh- dään yhä enemmän perinteisissä vapaan tieteen instituutioissa, yliopistoissa, korkeakouluissa ja akatemioissa ... " (s. 44). Tämä näyttää nyt koskevan myös tiedotustutkimusta. Sillä jopa tie- dotusopillinen opinnäyte voidaan julistaa salai- seksi, kuten tarkat lukijat ovat lehtemme viime numerosta havainneet. Ehkäpä meidän ikioma "jul- kisuusparadoksimme" onkin tässä: tiedotusoppi tieteenä ei enää tunnusta/tunnista omaa konsti- tuutioperustaansa, julkisuusperiaatetta.

30 MILJOONAN markan uutiset täyttivät sitten vuoden.

"Suurin taistelu on jo käyty", toteaa 30 miljoonan markan päätoimittaja Jorma Miettinen, jonka mukaan 30 miljoonaa kerännyt yhtiö lähti jo alunalkaen siitä, että "instituutiosta tulee pysyvä" (HS 15.9.1982).

Ahdasta tuossa kahden vuoden koeputkessa kuitenkin näyttää olevan. MTV:n rahasampouutisten lantti- kone raksuttaa katsotumman ykköskanavan puolella vain viikonloppuisin. Arkisinkin sinne pitäisi päästä. Ja tokihan sinne! Eikä tarvitse edes päättäjäpoliitikkojen pipoa kiristää. Kunhan lupaa julkisuutta. Vihreitä naamoja vaaleanpunaisten joukkoon. Ja päinvastoin.

KOLME VAHVAA syytä sijoittaa Otavan osakkeisiin:

(1) OTAVA ON KANNATTAVA JA VAKAVARAINEN. " ...

parhaat yritykset voidaan jakaa kannattaviin ja erinomaisiin sen mukaan onko sisäinen korkokanta pienempi vai suurempi kuin yhdeksän prosenttia.

Vain kolmen yhtiön sijoitetun pääoman reaalinen korkokanta ylitti kymmenen prosenttia. Näistä yksi on Otava."

(2) OTAVA ON OSAKASYSTAVALLINEN. "Vuonna 1981 yhtiön osakkeet tarjosivat osakkailleen täyden inflaatiosuojan jo kuudentena peräkkäisenä vuote- na."

95

(2)

(3) OTAVAN OSAKKEET - INVESTOINTIA SUOMALAI- SEEN TULEVAISUUTEEN. " ... Otava on koordinoinut markkinointinsa ja teknillisten laitostensa ke- hittämisen siten, että se myös edessä olevina vuosina on oleva menestyksellinen."

Ota, osta, omista! Mutta, valitamme: osakemer- kintä päättyi jo 30. kesäkuuta (ilmoitus HS 6.6.

1982). Olet tuhrannut elämäsi tilaisuuden.

Yhtä seikkaa peilimme ei kykene toistamaan selvästi. Miksi kustantajat valittavat kirjamark- kinoiden supistumista? Miksi alan huonoa kannat- tavuutta? Peilissä taitaa olla höyryä ...

KAIKKIHAN SEN tietävät: toimittajat juopottele- vat. Vai juopottelevatko? Ryyppäävä toimittaja on myytti, jota Heikki Luostarinen yrittää pur- kaa syyskuisen Alkoholipolitiikka-lehden (4/82) sivuilla.

Juopottelevan toimittajan myytillä on histori- ansa. Alkujuuret löytyvät vuosisadan vaihteen

"taiteil ijatoimittajien" kaudelta, jolloin sano- malehtimiehen ammatti veti yhteen taiteen ja po- 1 itiikan nuoria huimapäitä - "se ja suoraan sa- nottuna myös Kuningas alkoholi, jolla tavallises- ti oli osansa asiassa", kuten Sulo Vuolijoki on kertonut.

Luostarinen on koonnut toimittajien kippura- häntäperinnettä niin lehdistä ja kirjoista kuin myös SSLH:n veteraanitoimittajahaastatteluista.

Ne ainakin osoittavat, että huuhtelun ovat hal- linneet paitsi Eino Leino ja kumppanit myös tuo- reemmat mutta tuntemattomammat suuruudet:

"Erään muistiinmerkitsemäni tarinan mukaan savolaisen maakuntalehden toimituksella oli tapa- na rynnätä heti lehden deadlinenmentyä ohitse lähimpään ravintolaan, jonne oli nurkkapöytään kannettu valmiiksi kahdeksan ryyppyä miestä koh- ti - valomerkki kun tuli jo viiden minuutin kuluttua. Toimitussihteeri pääsi tästä jo hyvään vauh- tiin, sillä hän joi joka ilta pullon jaloviinaa - toimituksen nuorimmaisen velvollisuus oli hoitaa pullon haku työvuoron alkaessa."

Juopottelukulttuurin rappio on viimeisen vuo- sikymmenen tuotetta. Kun 20-luvun toimittajaa vie- lä kestittiin ruhtinaallisesti puffijutusta, on oman aikamme korruptio korutonta. Luostarinen ker- 96

tao taloustoimittajasta, "joka oli kirjoittanut suuren puffijutun eräästä paikallisesta huonekalu- tehtaasta ja sai lahjaksi tukevan ryyppyillan ra- vintolassa. Loppu oli kuitenkin nolo, sillä toimittaja joutui riitaan ravintolan WC:ssä kondomi- automaatin käyttövuorosta ja sai puukon keuhkoon- sa.¹¹

Rappion syy on selvä: toimituskollektiivi ha- joaa, työ rutiininomaistuu, journalistien status lehtitalossa laskee. Työn kontrolli on kasvanut, reilun meiningin sijaan on tullut tieteellinen liikkeenjohto. Nykyisessä tilanteessa juopottelu ei enää ole kollektiivista ja sosiaalisesti hy- väksyttyä toimintaa. Entisen riehakkuuden tilal- le tulee apeaa pyristelyä, yksinäisen alkoholis- min harmautta. Vain myytti ryyppyriemusta elää, kenties nuorten toimittajaopiskelijoiden pienis- sä päissä ...

Kuva on haaveeton, surullinen. Löytyykö lohtua mistään? Onko mahdollisuutta muuhun kuin ankeaan alistumiseen? Mistä löytyisi kadotettu kollektii- vinen toimintakyky? Apua!

PUUSTA KATSOEN luulisi että IAMCR:n 25-vuotis- juhlakonferenssiin kokoontuneet tiedotustutkijat olisivat olleet onnellisia konferenssikaupungin valinnasta: pääsiväthän he yhteiskunnan kustan- nuksella Parii~iin. Mutta Pariisipa ei ollutkaan sama kuin nostalgisissa muistoissa, vaan siellä mellastivat taskuvarkaat. Pelkästään pohjoismai- seen ryhmään he iskivät ainakin neljästi, kahdessa tapauksessa onnistuen, kahdessa epäonnistuen.

No, rikollisuuden ja joukkotiedotuksen väliset yhteydet on vanha tiedotustutkimuksen ongelma.

Meillä on tätä nykyä kolme kilpailevaa teoriaa.

Vika voi olla tiedon välityksessä: taskuvarkauden kieltävät normit ovat ehkä teknisesti menneet huonosti perille. Mutta asia saattaa olla kiinni myös tiedon välityksestä: kenties sisällöt eivät ole olleet taskuvarkauksille kyllin kielteisiä.

Tai sitten tiedotusvälineet ovat luoneet yhtei- syysmuodon johon taskuvarkaudet sopivat kuin ne- nä päähän.

Mikä teoria on oikea, se pitäisi selvittää kiireesti ja joka tapauksessa ennen IAMCR:n seu- raavaa konferenssia.

FALKLANDIN SODAN uutisoinnista on keskusteltu paitsi Sanomalehtimiehessä ja Helsingin Sanomis- sa myös itse Iso-Britanniassa. Siellä lehdet ja yleensä tiedotusvälineet jakautuivat jyrkästi kahtia: osa raportoi viileästi "brittien" ja "ar- gentiinalaisten" joukkojen yhteenotoista, osa taas seurasi innoissaan, kuinka "meidän pojat"

hakkaavat likaiset "argiet".

New Statesman-lehti teki toukokuisessa nume- rossaan mielenkiintoisen vertailun Suezin krii- siin syksyllä 1956 - silloinhan brittijoukot hyök- käsivät Egyptin presidentti Nasserin otettua hal- tuunsa briteille arvokkaan kanavan.

Lehden poliittinen toimittaja Peter Kellner muistuttaa, että huolimatta englantilaisten saa- masta yleismaailmallisesta tuomiosta ja nolauk- sesta YK:ssa, päätöksen hyökkäyksestä tehneen konservatiivihallituksen suosio kasvoi. Käykö sa- moin nytkin, Kellner kysyy, ja näin jälkeen päin

näyttää kuin olisi käynyt. Valtiolaivan kylki, kiillottui, Thatcherin maine kasvoi.

"Yleinen mielipide" onnistuttiin valjastamaan sodan tueksi, mikä tukee Stuart Ewenin taannois- ta argumentointia Tiedotustutkimuksessa:

"Siitä lähtien kun medioiden kuvasta konstitu- oi yhdistymisen järjestelmän, on sitä käytetty mo- bilisoimaan väestöä patriotismiin, itsekieltäymyk- seen ja sotaan." Massakulttuurin tuottamien mie- 1 ikuvien "tuleva sota" - Ewenin metafora massakulttuurin panoraamalle- tuli hetken ajaksi to- delliseksi.

Vaan mikä tuolle "sodan moraalitaloudelle" on olennaisinta? Ei se että se kykenee markkinoimaan sodan, vaan se että se myy vaikka oman äitinsä. Sen panoraama ei hylji mitään aihetta.

Vielä viikko sitten Meidän Poikamme kenties kaatuivat Falklandin karuille kallioille, mutta tänään kansakunnalle on jo syntynyt uusi Our Bay. Mikä kansanjuhla! Ensin VICTORY, sitten IT'S A BOY FOR DIANA.

KATSO-lehdessä 40/1982 kertoo Eero Mäkinen Lontoon liepeillä pidetyistä Farnboroughin ilmailumes- suista. 'Mullistavia uutuuksia' oli kaksi. "Toinen oli kaukotiedustelukone ja toinen strateginen pommittaja, joka oli todella suuri. Se olikin yleisön vetonaula", toteaa Mäkinen (Katso , 40/1982, s. 57).

Juttu jäi torsoksi. Uhrien lukumäärää ei mainittu.

(3)