Mikä on kielentutkija? näkymä

Katsauksia 315

Mika on kielentutkija?

Washingtonissa (DC) toimivan sovelletun kielitieteen keskuksen laa,tima maa­

ritelma 1962¹

Kielentutkija (kielitieteilija, lingvisti) on erikoistunut lingvistiikkaan, kielen rakenteen ja toiminnan systemaattiseen tutkimiseen. Koulutus ja kokemus anta­

vat kielentutkijalle patevyyden suorittaa esimerkiksi seuraavanlaisia tehtavia: 1) kielen sanaston keraaminen ja jasenta­

minen (myos sellaisen kielen, jota ei ai­

kaisemmin ole kirjoitettu); 2) kahden tai useamma n kielen keskinainen ver­

tail u niiden sukulaisuuden maarittami­

seksi; 3) kielen murteiden luonteen ja le­

vikin maari ttaminen; 4) yleisen kieli tie­

teen teorian kehittaminen.

Tallaisten tehtavien lisaksi patevoity­

nyt kielentutkija pystyy soveltamaan kielitiedetta kaytannon kysymyksiin.

Naita selvitellessaan han joutuu usein tyoskentelemaan yhdessa muiden alojen erikoistuntijain kanssa. Esimerkkeina naista kysymyksista mainittakoon: a) vastakohtaistavan ( contrastive) analyy­

sin valmistaminen kahdesta kielesta si­

ten, etta nain selville saatuja yhtalai­

syyksia ja eroja ao. kielten valilla voi­

daan kayttaa hyvaksi laadittaessa opetus­

aineistoa kummankin kielen opiskeli­

joille; b) kielitieteelliseen analyysiin pe­

rustuvien oppikirjojen tekeminen; c) testien suunnitteleminen eriasteisten op­

pilaiden kielitaidon selville saamiseksi;

d) kielen kirjoitussysteemin tutkiminen sen selvittamiseksi, miten tarkasti kirjoi­

tus korreloi kielen aantamisen ja kieli­

opin kanssa; kirjoitusjarjestelman laati­

minen aikaisemmin kirjoittamatonta kielta varten; e) opetusaineksen valmis­

taminen jostakin kielesta lukutaidon opettamista varten; f) kielen jasentami­

nen ja ohjelmointi koneellista kaanta­

mista varten; g) hallitusten ja koululai­

tosten kielipolitiikan suunnitteleminen ja arv101m1nen.

1 Suom. Auli Hakulinen.

Viime vuosina kielentutkijat ovat yha enemman joutuneet tyoskentelemaan sellaisten aiheiden parissa, jotka sivu­

avat muitakin tieteita, kuten antropo­

logiaa (jonka kanssa kielitiede on kauan ollut yhteistyossa), psykologiaa, mate­

matiikkaa, logiikkaa, puhepatologiaa ja sosiologiaa. Sellaiset opinalat, jotka ovat eri tieteiden rajalla, kuten psykolingvis­

tiikka, sosiolingvistiikka ja matemaatti­

nen lingvistiikka, ovat nyt saamassa huo­

miota osakseen, ja pieni mutta kasvava kielentutkijain joukko on niihin erikois­

tunut.

Lingvistien koulutus. Tavallisesti amerik­

kalaisen kielentutkijan kouluttaminen tapahtuu jossakin n. kahdentoista yli­

opiston kielitieteen osastossa saanto­

jenmukaista graduate-ohjelmaa noudat­

taen. Vasta Bachelor of Arts -nimisen perustutkinnon jalkeen alkaa erikoistu­

minen graduate-ohjelmissa. Vaatimuk­

set tohtorin arvon saavuttamiseksi vaih­

televat jossakin maarin yliopistosta toi­

seen, mutta kaikkialla ohjelmaan kuuluu kielitieteen peruskurssi seka perehtymi­

nen fonetiikkaan, fonemiikkaan, histo­

rialliseen kieli tieteeseen j a j ohonkin maa­

rakieleen syvallisemmin. Useimmissa yli­

opistoissa vaaditaan myos tyosuorituksia muoto- ja lauseopin seka vertailevan indoeur. kielentutkimuksen alalta ja vel­

voitetaan oppilas tutustumaan jonkin ei-indoeurooppalaisen kielen rakentee­

seen. Tohtorinvaitoskirja on joltakin ylla mainitulta alalta. Yleinen vaitoskir­

jatyyppi on deskriptiivi kielioppi (johon liittyy teksteja ja sanasto) jostakin Ame­

rikan intiaanikielesta.

Valtaosa Amerikan kielentutkijoista on ns. graduate-tyonsa lisaksi osallistunut yhtena tai useampana kesana 'lingvisti­

seen instituuttiin', joka on Amerikan

316 Katsauksia kielitieteellisen seuran jarjestama. Ta­

ma kesainstituutti kokoaa intensiiviseen yhdeksanviikkoiseen yhteistyohon kie­

lentutkijoita maan kaikilta kulmilta, usein myos etevia tutkijoita maan rajo­

jen ulkopuoleltakin. Jotkut Amerikan lingvisteista ovat saaneet koulutuksensa paaasiallisesti yliopisto-ohjelmien ulko­

puolella tyosken telemalla lahetysken till a tai osallistumalla erikoiskursseihin, tai vielapa itseopiskelun avulla, mutta tal­

laiset koulutusmuodot ovat kaymassa yha harvinaisemmiksi.

Sijoittuminen. Pieni mutta sangen vai­

kutusvaltainen osa kielentutkijoista opet­

taa yliopistojen kielitieteen osastoissa.

Useimmat toimivat opettajina muissa osastoissa, yleensa nykykielten tai antro­

pologian, mutta joskus myos psykolo­

gian tai puhetaidon osastoissa. Viime aikoina yha useammat lingvistit ovat ryhtyneet tyoskentelemaan Aasian ja Afrikan kielten keskuksissa joko opetta­

jina tai tutkijoina, muun muassa luku­

ja sanakirjojen laadinnassa. Muutama tutkija tyoskentelee kommunikaatio­

insinoorien kanssa toteuttamassa halli­

tuksen palkkaamana erikoisohjelmia.

Useat ministeriot, esim. ulkoministe-

rio, palkkaavat kielitieteilijoita vieraiden kielten opetuskurssejaan valvomaan ja suunnittelemaan. Sisaministerion alai­

sina taas tyoskentelee lingvisteja intiaani­

kielten tutkimisessa tai esim. paikanni­

mien maarittamisessa karttoja ym. jul­

kaisuja varten.

Kielentutkijoita on edelleen koneella­

kaantamisen keskuksissa, joista useim­

mat toimivat yliopistojen yhteydessa Yhdysvaltain hallituksen, osittain myos yksityisen teollisuuden kustantamina.

Suuri joukko kielentutkijoita opettaa englannin kielta vieraana kielena joko Yhdysvalloissa tai ulkomailla valmistaen lukukirjoja tai suunnitellen ja johtaen englannin kielen kursseja. Jotkut tyos­

kentelevat Yhdysvaltain tiedotuspalve­

lussa tai muissa valtion virastoissa, jot­

kut vieraiden valtioiden palvel-qksessa, amerikkalaisissa yliopistoissa tai yksityi­

sissa jarjestoissa.

Toinen suurehko joukko tyoskentelee lahetysken tilla. Kehi tysmaissa lingvistien tarkeimpia tehtavia ovat Raamatun kaantaminen, lukutaidon opettamisen suunnittelu ja uusien kirjoitussysteemien luominen sellaisia kielia varten, joita ei aikaisemmin ole kirjallisuudessa viljelty.

Auu HAKULINEN