TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2020 81
Suomen geologian esi-isä
Kristiina Kalleinen: Nils Gustaf Nordenskiöld. Vuorimiehen ja tiedemiehen elämä. Suomen Tiedeseura 2019.Nils Gustaf Nordenskiöld syntyi vuonna 1792 Frugårdin kartanos- sa Mäntsälässä ja kuoli samas- sa paikassa vuonna 1866. Hän ehti matkustaa paljon Suomessa sekä tehdä pitkiä ulkomaanmatko- ja Ruotsiin, Englantiin ja Ranskaan sekä aina Siperiaan saakka.
Isänsä vaatimuksesta Nils aloit- ti lakitieteen opiskelun Turun aka- temiassa. Suoritettuaan tuomarin- tutkinnon vuonna 1813 hän päätti kuitenkin omistautua mineralogi- alle, eräälle kemian haaralle, sillä siinä sivussa hän oli käynyt myös professori Johan Gadolinin ke- mian luennoilla.
Nordenskiöld teki mineralogi- sen matkan Paraisten kalkkilou- hokselle kesällä 1815. Kalkkikiveen kehittyy helposti muiden mineraa- lien hyvinmuodostuneita kiteitä.
Matkan jälkeen hän tutustui mine- raaleista kiinnostuneeseen ken- raalikuvernööri Fabian Steinheiliin ja upporikkaaseen kreivi Nikolai Rumjantseviin. Rumjantsevin kus- tannuksella Nordenskiöld pääsi matkustamaan Ruotsiin Bergsla- genin alueelle, jossa hän tutustui Ruotsin kuuluisimpaan kemistiin, professori Jöns Jakob Berzeliuk- seen. Merkittävintä oli, että Ber- zelius kutsui Nordenskiöldin töi- hin laboratorioonsa. Siellä hän perehtyi mineraalien kemialliseen
KIRJALLISUUS
82 TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2020 KIRJALLISUUS
analyysiin, joka oli Berzeliuksen mineralogiaan tuoma uusi lähesty- mistapa. Berzeliuksen tapaa ana- lysoida mineraaleja oli oppimas- sa joukko mineralogeja eri maista.
Nordenskiöld tutustui siellä moniin merkittäviin mineralogeihin.
Nordenskiöld suoritti vuon- na 1817 Upsalassa vuoritutkin- non, johon hyväksyttiin myös hä- nen aiempi lakitieteen tutkintonsa, niinpä hän sai vuonna 1818 vuo- rimestarin arvon ja siihen kuulu- van palkan. Hän sai tehtäväkseen laatia Suomen mineralogiaa kos- kevan oppikirjan. Lisäksi hän sai lähteä Eurooppaan tutustumaan vuorityöhön ja teollisuuslaitoksiin.
Nordenskiöld julkaisi Tukhol- massa vuonna 1820 ”oppikirjan”
eli ensimmäisen suomalaisen tie- teellisen käsikirjan Suomen mine- raaleista, jossa hän kuvasi mon- ta Suomessa vielä tuntematonta mineraalia ja selvitti mineraalien kemialliset koostumukset. Use- at analyysit oli tehty Berzeliuksen laboratoriossa Tukholmassa Nor- denskiöldin opiskelutovereiden tai jopa itse Berzeliuksen toimes- ta. Nordenskiöld käytti myös pu- hallusputkea mineraaleja analy- soidessaan. Häntä pidettiin sen käytössä hyvin taitavana.
Euroopan kiertomatka alkoi syksyllä 1820. Nils matkusti ensin Hampuriin, Berliiniin ja Freibergiin.
Hän työskenteli ensimmäisen tal- ven Freibergin vuoriakatemiassa.
Matka jatkui Pariisiin, Lontooseen ja muualle Isoon-Britanniaan. Nor- denskiöld tapasi matkallaan suu- ren joukon eri maiden tärkeimpiä kemistejä ja mineralogeja. Nor- denskiöld selosti matkaansa pit- kissä kirjeissä äidilleen Hedda Noralle ja sisarelleen Heddalle.
Kannisen kirja on myös hyvä kat- saus tuon ajan eurooppaiseen ke- miaan ja fysiikkaan linkittyvään tutkimusmaailmaan, sillä hän ker- too myös Nordenskiöldin kohtaa- mien tiedemiesten keksinnöistä ja taustoista. Nordenskiöld palasi ko- tiin vuonna 1824
Nordenskiöld nimitettiin Suo- men vuorilaitoksen yli-intenden- tiksi. Kenralikuvernööri Steinheil
kustelu ja kuukausien oleskelu kalliissa Pietarissa.
Velkatilanteen kärjistyessä Nordenskiöld ”pakeni” vähäk- si aikaa Pietariin. Hän oli jo kauan odottanut mineralogiansa Försök till framställning af kemiska mine- ralsystem kääntämistä. Ensimmäi- nen painos oli ilmestynyt vuonna 1827. Pietarilainen akateemik- ko Germain Hess esitteli vuonna 1836 Pietarissa teoksen valittaen samalla, ettei sitä tunnettu riittä- vän hyvin, koska se oli ilmestynyt vain ruotsiksi. Hess ehdotti, että Nordenskiöld kääntäisi sen rans- kaksi ja akatemia julkaisisi kään- nöksen. Käännöshanke ei kuiten- kaan toteutunut koskaan.
Mineralogiasta ilmestyi toi- nen painos vuonna 1833 ja sii- hen sisältyi myös kuvaus Suomen mineraaleista. Mutta työn lop- puunsaattaminen jäi kesken, sillä Nordenskiöld tuli siihen tulokseen, että linnéläinen eli luonnollinen mineraalisysteemi oli mahdoton.
Käytössä on mineraalien kidera- kenteeseen ja kemialliseen ana- lyysiin perustuva järjestelmä.
Nordenskiöldille tuli 1840-lu- vun lopulla varsin erikoinen mine- raloginen tehtävä. Ranskalainen Louis deDuc etsi hallituksensa puolesta punaista porfyyrikiveä Pariisin Invalidikirkkoon sijoitet- tavaa Napoleonin sarkofagia var- ten. Pietariin oli pystytetty vuonna 1834 Aleksanterin pylväs Palatsi- aukiolle. Se oli tehty Pyterlahden punaisesta graniitista. Suursaa- resta löytyi runsaasti punaista ki- veä, mutta ei riittävän suuria ja ta- savärisiä lohkareita. Äänisjärven rannalla oli harvinaista punaista hiekkakiveä, joka kelpasi. Sarkofa- giin tarvittiin viisitoista lohkaretta ja niiden louhiminen, lastaaminen ja kuljettaminen maksoi kaksisa- taatuhatta frangia. Pariisissa ki- viä arvioitiin näin: ”Mitä kaunein ja harvinaislaatuisin hiekkakivi, jota voi taiteellisten ominaisuuksiensa puolesta verrata vain Egyptin van- hempaan geologiseen kauteen.”
Kaunotar ja rikas perijä Auro- ra Karamzin kirjoitti Nordenskiöl- dille vuonna 1849 ja pyysi häntä odotti kotimaisen raudan tuotan-
non kasvua ja Nordenskiöld toivoi samaa. Malminetsintä oli 1820-lu- vulla vilkasta, mutta koska hyviä tuloksia ei tullut ruukinomistajat toivoivat raudan tuonnin jatku- van Ruotsista. Talousosaston va- rapuheenjohtaja Anders Henrik Falck, joka omisti Kauttuan ruu- kin, puolusti ruukinomistajien kan- toja. Nordenskiöldin tukija ken- raalikuvernööri Steinheil oli jäänyt eläkkeelle 1820-luvun puolessa välissä. Nilsin ja ruukinomistaji- en riidat lisääntyivät ja kärjistyivät.
Falckin ja uuden kenraalikuver- nöörin Zakrevskin ehdotus lak- kauttaa yli-intendentin virka hy- väksyttiin senaatissa vuonna 1831.
Nordenskiöld sai palkkansa, ”kun- nes hänelle voidaan osoittaa vä- hintään samanarvoinen virka”.
Falck erosi vuonna 1833 talous- osaston varapuheenjohtajan teh- tävästä ja Nordenskiöld nimitettiin samana vuonna uudelleen yli-in- tendentiksi.
Nyt Nordenskiöld esitti vuori- toimen uudistamista. Hän piti suo- malaisen malmin puolta eikä sallisi raudan tuontia Ruotsista, Venäjälle voitaisiin viedä rautaa tullitta. Mal- minetsintä vilkastui ja vuorikadet- ti Westling sai tehtäväkseen tutkia Tammisaaren edessä Jussarön lä- histöllä olevien kompassihäiriöiden syytä. Hän löysi kesällä 1833 laa- jan rautamalmikentän. Valtio aloitti louhinnan Jussarössä kesällä 1834.
Jussarön kaivos oli siirtynyt Nor- denskiöldin langon L. G. von Haart- manin, ”hänen hirmuisuutensa”, hoidettavaksi. Vaikka se oli kan- nattamaton, se oli Suomen tärkein rautakaivos vuosina 1834–61.
Nordenskiöldin äiti oli sanonut, että ”Nils ei osaa käsitellä rahaa”.
Hänen taloudelliset huolensa oli- vatkin niin suuria, että vuonna 1846 hän päätti myydä kotikarta- nonsa Frugårdin. Ei tiedetä, mi- ten raha-asiat saatiin järjestettyä, mutta myynnistä luovuttiin. Nilsin keino selvitä lainojen lyhenyksis- tä ja korkomaksuista oli ottaa aina uutta lainaa vanhojen maksami- seksi. Suurin syy Nordenskiöldin velkaantumiseen oli runsas mat-
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2020 83 KIRJALLISUUS
tulemaan Demidovien kaivoksil- le Siperiaan auttamaan kuparin- tuotannon nostamisessa. Norden- skiöld matkusti Nizni Tagiliin vielä samana vuonna. Toisen matkan hän teki poikansa Adolfin kanssa syksyllä 1853. Nils yritti kuparintuo- tannon tehostamista ja hänen poi- kansa keräsi kaivoksista runsaan mineraalikokoelman. He lähtivät Siperiasta keväällä 1854. Kolman- nen kerran Nordenskiöld oli kai- voksilla puolitoista vuotta vuosina 1854–1856. Hän halusi kaivoksil- le koulutettua väkeä ja Nizni Tagi- lin teknillinen opisto perustuneekin Nils Nordenskiöldin ehdotuksiin.
Nordenskiöld oli kauan koros- tanut koko maan geologisen kar- toituksen tärkeyttä. Vuonna 1863 valmistui monivuotisen työn tulok- sena tutkimus Beitrage zur Kennt- niss der Schrammen in Finnland, joka koski Suomen kallioissa ole- via uurteita. Se sisälsi myös Suo- men geologisen kartan. Kallioiden uurteiden syntytavasta oli eri teo- rioita, mutta niiden uskottiin syn- tyneen jääkauden aikana. Nils lä- hetti tutkimuksensa Englantiin Geological Societylle, sillä Skot- lannissa oli tehty samanlaisia ha- vaintoja. Työtä arvosti myös Royal Geographical Society, joka kut- sui Nordenskiöldin kunniajäse- nekseen vuonna 1864. Suomessa valmisteltiin samaan aikaan geo- logisen tutkimustyön järjestämis- tä. Suunnitelma oli tehty Nordens- kiöldin ajatusten pohjalta, vaikka muutoksiakin oli tehty. Keisari hy- väksyi suunnitelman: geologinen tutkimustyö annetaan Nordens- kiöldin johdettavaksi. Hänellä ja vuorilaitoksen uudella yli-inten- dentillä oli erimielisyyksiä ja Nor- denskiöld erosi huhtikuussa 1865 uudesta tehtävästään ennen kuin oli ehtinyt edes aloittaa. Norden- skiöld kuoli seuraavana vuonna.
Vasta kymmenkunta vuotta myö- hemmin perustettiin Nordenskiöl- din ajatusten pohjalta Geologinen komissio, nykyinen Geologinen tutkimuskeskus.
Juuri Nordenskiöldin päässä oli ensimmäisenä syntynyt ajatus yleisen kotimaisen tiedeseuran
perustamisesta ennen kaikkea jul- kaisutoimintaa varten. Siksi vuon- na 1839 perustetulle Tiedeseuralle ja Nordenskiöldille on kummalle- kin kunniaksi, että Kalleisen kir- joittama elämäkerta ilmestyy juuri Tiedeseuran julkaisusarjassa.
Kannisen tutkimus on kirjoitettu elävällä tavalla, mikä kuvaa hyvin myös kohteensa luonnetta ja liik- kuvuutta sekä paikkakuntien että mitä moninaisimpien asioitten vä- lillä. Teos olisi kuitenkin vielä elä- vämpi, jos mukaan olisi otettu edes näytteitä siitä, miten Nils vie kirjeis- sään äitinsä mukaan kiertokäyn- nille vaikkapa British Museumiin katsomaan sen runsaita egyptiläi- siä kokoelmia, kansainvälisiä taide- ja mineraalikokoelmia tai Magna Chartaa tai kävelylle pitkien ja ah- taiden kaivoskäytävien läpi.
MARTTI BLÅFIELD
Kirjoittaja on filosofian maisteri ja Nor- denskiöld-tutkija.
