T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 - 5 / 2 0 0 9 77 ja dokumentteja menneiltä vuosi-
kymmeniltä”, joka alkaa K. M. Le- vanderin kirjeellä J. A. Palménille Espoon Lehtisaaresta vuonna 1889 ja päättyy silloisen yliopiston reh- torin Kari Raivion puheeseen Tvär- minnen satavuotisjuhlassa vuonna 2002. Alkuaanhan historiikin pi- ti valmistua mainittuun juhlavuo- teen, mutta nyt kun se on valmis, on hyvä syy todeta, että seuraavaa his- toriikkia vuonna 2102 julkaistaessa tuskin mietitään, ilmestyikö edel- linen muutamaa vuotta aikaisem- min tai myöhemmin.
Kirjan ulkopuolisille ehkä hie- man käsittämätön otsikko ”Haa- veilua ja vedenpesua” kuvastaa hy- vin ”Tvärminnen henkeä”, josta ovat uudempina aikoina saaneet nauttia muutkin kuin biologit – esi- merkiksi Pohjoismainen oppihis- toriallinen symposio vuonna 1991.
Asemalla on järjestetty monia mui- takin humanistisia, jopa hallinnol- lisia tilaisuuksia. On selvää, että Jouko Pokki ei olisi yksinään voi- nut koota sitä valtavaa asiatietojen ja muistelusten määrää, jonka his- toriikki sisältää. Esipuheessa mai- nitaankin lähes kolmekymmentä peruskirjoittajaa, joiden teksteistä Pokki on sitten koonnut ja muo- kannut historiansa. Erinomainen kuvitus – niin menneiden aikojen mustavalkoiset kuin nykyajan vä- rikuvat – täydentää onnistuneesti hyvää tekstiä. Hatunnoston ansait- sevat Pokin lisäksi kaikki kirjoitta- jat ja kuvaajat, varsinkin kun esipu- heesta käy ilmi, että he ovat muuta- maa valokuvaajaa lukuun ottamat- ta tehneet työnsä täysin palkkiotta.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston oppihistorian professori (emeritus).
Persoonallisuus- psykologian perusteita kotimaisittain
Markus Jokela
Riitta-Leena Metsäpalo & Taru Feldt (toim.): Meitä on moneksi – persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus 2009.
Persoonallisuuspsykologian oppi- kirjat ovat perinteisesti lähestyneet aihettaan historiallisesta näkökul- masta käsin. Lukija kuljetetaan lä- pi 1900-luvun alun nimekkäiden tutkijoiden esittämien teorioiden, ja matkan varrella syntyy kohtuul- lisen hyvä kuva alan varhaisten pe- rustajahahmojen ajatuksista. On- gelma on, ettei oppikirjojen lähes- tymistapa vastaa nykyistä persoo- nallisuuspsykologista tutkimusta lainkaan. Alan keskeisissä julkai- susarjoissa keskitytään monenlais- ten rajattujen hypoteesien ja teo- rioiden empiiriseen testaamiseen – ei Freudin, Skinnerin, Eriksonin ja kumppaneiden oppien tomut- tamiseen. Tätä epäsuhtaa persoo- nallisuuspsykologian oppikirjojen ja tosiasiallisen tutkimuksen vä- lillä harmitteli jo Hans Eysenck yli 20 vuotta sitten omassa oppikirjas- saan Personality and individual dif- ferences (Springer 1985). Onneksi monet viime vuosina julkaistut op- pikirjat, kuten Gerald Matthewsin, Ian Dearyn ja Martha Whitema- nin Personality traits (Cambridge University Press 2003), Dan Mc- Adamsin The person (John Wiley
& Sons 2006) sekä Randy Larsenin ja David Bussin Personality psycho- logy (McGraw-Hill 2008), purkavat vanhentunutta perinnettä.
Riitta-Leena Metsäpalon ja Ta- ru Feldtin toimittamassa teoksessa
Meitä on moneksi – persoonallisuu- den psykologiset perusteet tieteen- alan oppihistoriaa ei pöyhitä paria johdannon sivua enempää. Kirja esittelee nykypäivän persoonalli- suuspsykologista tutkimusta alan suomalaistutkijoiden voimin ja pit- kälti heidän omaan tutkimukseen- sa perustuen. Kirjoittajina on hil- jattain väitelleitä tohtoreita, pidem- mälle edenneitä yliopistotutkijoi- ta sekä aiheen parissa kauemmin viettäneitä professoreita. Kahdes- takymmenestäyhdestä kirjoittajas- ta 12 on Jyväskylän, kolme Tampe- reen, kolme Helsingin ja yksi La- pin yliopistosta sekä kaksi Helsin- gin Työterveyslaitokselta.
Persoonallisuus voidaan lyhy- käisyydessään määritellä yksilöi- den välisiksi eroiksi tavoissa käyt- täytyä, ajatella ja tuntea sekä so- peutua ympäröivään fyysiseen ja sosiaa liseen maailmaan. Kirja koostuu 18 luvusta, jotka on jao- teltu neljään osaan. Kolmen en- simmäisen osan jako perustuu Dan McAdamsin klassiseen artikkeliin
”What do we know when we know a person” (Journal of Personality 1995), jossa hän esittää oman nä- kemyksensä persoonallisuuspsy- kologian tavoitteista.
McAdamsin artikkeli on saa- nut persoonallisuuspsykologiassa lähes saman aseman kuin Nikolas Tinbergenin esittämät ”neljä kysy- mystä” käyttäytymisekologiassa.
Mitä meidän siis on tiedettävä hen- kilöstä, jotta voimme väittää tun- tevamme hänet hyvin? Ensimmäi- seksi persoonallisuuden tasoksi McAdams asettaa persoonallisuus- piirteet, jotka kuvaavat yleisiä ja suhteellisen pysyviä käyttäytymis-, ajattelu- ja tuntemistaipumuksia, kuten sosiaalisuutta, emotionaa- lista herkkyyttä, järjestelmällisyyt-
78 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 - 5 / 2 0 0 9
tä tai avomielisyyttä. Persoonalli- suuspiirteet, ainakin osa niistä, tu- levat esille jo melko lyhytaikaisisten tuttavuuksien yhteydessä. Ihmiset tekevätkin arvioita muiden per- soonallisuuspiirteistä automaat- tisesti ja ilman tietoisia ponniste- luja. Persoonallisuuspiirteet muo- dostavat persoonallisuuden perus- tan ja niiden tutkimus on viime vuosikymmenellä noussut yhdeksi keskeiseksi tutkimussuuntaukseksi persoonallisuuspsykologiassa.
Persoonallisuuspiirteiden tunte- minen ei kuitenkaan vielä riitä per- soonallisuuden täydelliseen tun- temukseen, sillä piirteiden kuvaa- mat taipumukset eivät kerro hen- kilön yksilöllisemmistä haluista ja päämääristä sekä keinoista saavut- taa niitä – siis arkielämän sisällöis- tä, joiden parissa ihmiset kamppai- levat ja iloitsevat päivästä toiseen.
Nämä niin kutsutut henkilökoh- taiset sopeutumistavat muodosta- vat persoonallisuuden tarkastelun toisen tason. Tällöin puhutaan esi- merksiksi siitä, mitä ihmiset elä- mässään tavoittelevat, välttelevät tai yrittävät säilyttää, mitä asioita ihmi- set pitävät tärkeinä ja arvostavat, ja millä tavoin he näihin tavoitteisiinsa ja arvostuksiinsa suhtautuvat. Kol- manneksi persoonallisuuden tasok- si McAdams asettaa elämäntarinan tai identiteetin, joka kuvaa henkilön käsitystä omasta itsestään. Elämän- tarinan taso koostuu ihmisten sub- jektiivisista tavoista tulkita mennei- syyttään, nykyisyyttään ja tulevai- suuttaan. Nimensä mukaisesti tämä persoonallisuuden taso saa usein ta- rinan muodon, jossa erilliset per- soonallisuuden osat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.
McAdamsin jaottelua nouda- tellen kirjan ensimmäinen osa kä- sittelee persoonallisuuspiirteiden
psykologista luonnetta ja kehityk- sellistä alkuperää. Persoonallisuu- den yleispiirteiden rakenteen lisäk- si esitellään varhain ilmeneviä tem- peramenttipiirteitä sekä geenien ja ympäristön yhteisvaikutusta per- soonallisuuden kehityksessä. Toi- sessa osassa keskitytään niihin per- soonallisuuden prosesseihin, joi- den avulla ihmiset luovivat arjessa.
Näitä ovat muun muassa elämän- hallinnan keinot, onnistumisiin ja epäonnistumisiin suhtautuminen, aikuisuuden myötä muuttuvat elä- mäntavoitteet sekä emootioiden säätely. Kolmannen osan aiheina ovat identiteetin muotoutuminen aikuisuudessa sekä humanistinen näkökulma ihmiseksi kasvami- seen. Kirjan neljäs osa on omistet- tu sovellusalueille, joissa selvite- tään persoonallisuuden yhteyksiä esimerkiksi fyysiseen terveyteen, henkisiin voimavaroihin, työelä- män haasteisiin, perhesuhteiden muotoutumiseen ja yhteiskunnan odotuksiin sopeutumiseen.
Yleisellä tasolla teoksen sisäl- löllisistä teemoista mielestäni kol- me nousee ylitse muiden. Ensim- mäinen on geneettisten tekijöiden rooli persoonallisuuserojen tuot- tajana, mikä tulee esille erityises- ti kirjan alkuosan käyttäytymisge- netiikkaa ja temperamenttia käsit- televissä luvuissa. Persoonallisuu- den geneettisen ja muu biologisen perustan selvittäminen onkin ollut yksi viime aikojen nopeimmin ke- hittyneistä persoonallisuuspsyko- logian tutkimuskohteista. Toinen yleinen teema muotoutuu etenkin henkilökohtaisten sopeutumista- pojen esittelyjen myötä. Yksilöt näyttäytyvät kirjassa ennen kaik- kea toimijoina, jotka käsittelevät ympäristöstä saamaansa palautetta ja mukauttavat sitä eri tavoin per-
soonallisuudestaan riippuen. Per- soonallisuus on siis jatkuvassa vuo- rovaikutuksessa ympäristön kans- sa. Kolmanneksi, monessa luvussa korostuu persoonallisuuden mer- kitys ihmisten terveyden ja hyvin- voinnin kannalta. Lähes puolessa kirjan luvuista tulee esille, kuinka eri persoonallisuuden puolet ovat yhteydessä muun muassa stressin kokemiseen, fyysiseen terveyteen ja henkiseen hyvinvointiin.
Luvut ovat selkeästi kirjoitettu- ja, lyhyitä ja helppolukuisia, mikä laajentaa kirjan mahdollista lukija- kuntaa. Fenomenologisia ja eksis- tentialistisia ajatusperinteitä luo- taava filosofinen katsaus saattaa kyllä joiltain osin paeta arkiym- märrystä, mutta siinäkin huma- nistisen psykologian ydinkohdat tuodaan selkeästi esiin. Ja vaikka yksittäisten lukujen aiheet vaihte- levat synnynnäisestä temperamen- tista identiteetin muotoutumiseen ja aggressiivisuudesta viisauteen, luvut muodostavat yhdessä var- sin toimivan ja yhtenäisen koko- naisuuden, mistä kirjan toimitta- jia on syytä onnitella. Aiheiden ja lähestymistapojen moninaisuuden myötä kokoomateos olisi nimittäin voinut helposti jäädä joukoksi ir- rallisia artikkeleita. Nyt näin ei käy.
Kuten todettua, luvuissa esitel- lyt tutkimukset perustuvat suurelta osin kirjoittajien omiin tutkimus- aiheisiin. Teos havahduttaa huo- maamaan kuinka paljon kiinnos- tavaa persoonallisuuspsykologis- ta tutkimusta Suomessa tehdään- kään. En ollut tätä itsekään täysin tiedostanut, vaikka suurin osa kir- jassa esitetyistä tutkimuksista oli minulle ainakin osittain tuttuja.
Toisaalta tutkijoiden omien tutki- musaiheiden lähtökohdista raken- nettu teos jää vähemmän kattavaksi
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 4 - 5 / 2 0 0 9 79 kokonaisuudeksi kuin esimerkik-
si alussa mainitsemani oppikirjat.
Vähäisempään kattavuuteen vai- kuttaa tietenkin myös se, että kirja on sivumäärältään puolet näitä op- pikirjoja lyhyempi. Etenkin oma- toimisessa opiskelussa suositteli- sinkin kirjaa nautittavaksi jonkin muun persoonallisuuspsykologan oppikirjan kera. Luentokursseilla kirjasta puuttuvat tai vähemmälle huomiolle jääneet aiheet on help- po täydentää.
Meitä on moneksi on ensimmäi- nen suomeksi kirjoitettu teos, jossa esitellään laajasti persoonallisuus- psykologisen tutkimuksen nyky- päivää. Se tarjoaa monipuolisen ja lukijaystävällisen katsauksen yksi- löllisten erojen tutkimukseen ja ymmärtämiseen. Samalla kirjan ar- tikkelit osoittavat suomalaisen tie- teen vahvuudet persoonallisuus- psykologian alalla. Lyhyesti sanot- tuna, kaikin puolin tervetullut lisä kotimaisen psykologisen kirjalli- suuden joukkoon!
Kirjoittaja on tutkijatohtori Helsingin yliopiston psykologian laitoksella.
Positiivista psykologiaa
Markku OjanenMartin E. P. Seligman: Aito onnellisuus. Suom. Markus Lång.
Art House 2008.
Martin Seligman on jo lähes 50 vuoden ajan tuonut uusia merkit- täviä ideoita psykologian tutki- mukseen. Tehdessäni väitöskirjaa- ni 1970-luvun alussa innostuin opi- tun avuttomuuden (learned help- lessness) ideasta, joka sopi kuin
nakutettuna laitostuneen pitkäai- kaispotilaan kuvaan. Sen mukaan kyvyttömyys vaikuttaa siihen, mi- tä omassa elämässä tapahtuu, joh- taa passivoitumiseen. Seuraukse- na on masennuksen kaltainen ti- la. Seligman kuitenkin osoitti, että onnistumiset vahvistavat sekä eläi- miä että ihmisiä niin, että he kes- tävät pahojakin epäonnistumisia.
Vähitellen Seligmanin teoriois- sa alkoivat painottua yhä enem- män ihmisen selviytymistä ja vah- vuuksia luonnehtivat tekijät. Opi- tun avuttomuuden teoria oli aluksi hyvin behavioristinen, toiminnan konkreettisia seurauksia korosta- va, mutta vähitellen myös kogni- tiot tulivat teoriaan mukaan. Se- ligmanin mukaan yksilön reaktioi- hin vaikuttaa merkittävästi hänen tulkintansa siitä, mitä hän näkee ja kokee. Käsite tulkintatyyli (exp- lanatory style) kuvasi yksilön suh- tautumista siihen tilanteeseen, jos- sa hänelle tapahtuu jotakin. Myön- teiselle tulkintatyylille on ominais- ta optimismi, jolloin hän tulkitsee vastoinkäymiset tilapäisinä, ulkoi- sina ja ohimenevinä sekä onnistu- miset kestävinä, sisäisinä ja yleises- ti tai laajasti persoonallisuutta ku- vaavina. Tutkimukset ovat osoitta- neet, että optimismi liittyy moniin arkielämän kannalta myönteisiin tuloksiin ja seurauksiin. Mikä pa- rasta, optimismia voi oppia, vaik- ka taipumukset viittaisivat pessi- mismiin. Aito onnellisuus -kirjassa on runsaasti esimerkkejä optimis- miin ja pessimismiin liittyvistä tut- kimuksista.
Näistä ideoista ja tutkimuksista oli lyhyt matka positiiviseen psyko- logiaan, jonka isähahmona Selig- mania aiheellisesti pidetään. Posi- tiivisessa psykologiassa tutkitaan tieteellisesti ihmisen myönteisiä
tunteita, ominaisuuksia sekä insti- tuutioita ja ympäristöjä. Kyse ei ole positiivisesta ajattelusta, jonka juu- ret ovat jo antiikissa ja johon liit- tyvää populääripsykologista kir- jallisuutta on julkaistu 1800-lu- vulta lähtien. Seligman arvostelee voimakkaasti ”mätä omena” -tul- kintoja, joita hän näkee perisynti- ajattelussa sekä varsinkin psyko- analyysissa, johon hän kirjoituksis- saan kohdistaa ankaraa kritiikkiä.
Psykoanalyysi edustaa ”negatiivis- ta psykologiaa”, josta on korkea ai- ka päästä irti.
”Niin merkilliseltä kuin Freudin ajat- telu jyrkästi esitettynä vaikuttaakin, se on löytänyt tiensä psykologien ja psykiatrien vastaanotoille, ja niinpä potilaat luotaavat siellä päivittäin menneisyydestään kielteisiä yllykkeitä ja tapahtumia, jotka ovat muovanneet heidän persoonallisuuttaan” (s. 10).
Seligman moittii tulkintoja, joissa ihmisestä halutaan väkisin tehdä olento, joka tekee kaiken it- sekkäistä motiiveista. ”Hyvyyden taustalla täytyy olla jokin salattu, kielteinen vaikutin, jotta tutkimus voisi saada akateemista arvoa” (s.
11). Esimerkiksi hyllyssäni olevis- sa psykologian perusteita kuvaa- vissa oppikirjoissa on yleensä pa- rikymmentä sivua ahdistuksesta ja peloista, masennuksesta ja aggres- siivisuudesta. Siis jokaisesta näis- tä erikseen. Hakusanastosta sen si- jaan ei löydy onnellisuutta, kiitol- lisuutta, tarkoitusta, toivoa, uskoa tai juuri mitään muutakaan myön- teistä ihmisen ominaisuutta. Poik- keuksena on vain älykkyys, josta on paljon tekstiä. Kuitenkin tutki- musten mukaan ihmiselämässä on enemmän myönteisiä kuin kieltei- siä tunteita. Lisäksi ihmiset arvioi- vat itseään hyvin myönteisesti ja näkevät tulevaisuutensa valoisana.
Kirja etenee näiden ohjelmaju-
