I T ET E E S
SÄ
T
APAHT UU
53
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5/2005
Lyhyesti
Tieteen päivät 2007 ”Rajalla”
Seuraavien Tieteen päivien 2007 valmistelu on hyvässä käynnissä. Päivien otsikoksi on valit- tu ”Rajalla”, jonka alle tullaan jälleen sisällyt- tämään hyvin rikas kirjo aiheita teemaan liitty- en. Rajoja tarkastellaan esimerkiksi yhdistävi- nä ja erottavina tekijöinä niin taloudellisessa ja sosiaalisessa kuin biologisessa tai kulttuurises- sa mielessä, pohditaan raja elottoman ja elolli- sen välillä, lajien maantieteellisiä rajoja, elämän ja kuoleman rajaa, elävän ja elottoman rajaa, tiedon rajoja (miten uudet teoriat ja ja uusi tie- to syntyy jne.), arkiajattelun ja tieteellisen ajat- telun rajoja, sukupuolten, valtakunnan ja kieli- kunnan rajoja.Ohjelma tulee tarkentumaan jo syksyn aikana.
Päivien ohjelma tulee sisältämään paitsi laa- jan luento-ohjelman valitun teeman ympäriltä, myös muun ajankohtaisen tutkimuksen esitte- lyä (Suomen Akatemian tutkimusohjelmat, tut- kimuslaitosten ajankohtaistutkimus jne). Uute- na osana ohjelmaa myös tiededraamaa on lu- vassa – siis ohjelmaa myös tieteen ja taiteen ra- joilta! – Teeman puolesta avajaisiin sopisi lau- luyhtye Rajaton tai ehkä kuullaan taiteen raja- mailla olevaa musiikkia?
Tämän kertaisten päivien järjestelytoimi- kunnan puheenjohtajaksi valittiin kansleri Kari Raivio. Päivät pidetään keskiviikosta sunnun- taihin 10.–14.1.2007 ja niiden keskuspaikkana toimii jälleen Helsingin yliopisto.
Tieteiden yö leviä ä
Tieteen päivien kestohitin Tieteiden yön idea leviää myös muualle Eurooppaan. Kesäkuun 10. Berliinissä järjestetään ensimmäinen Tietei- den yö-tapahtuma. Syyskuussa vastaava Tietei- den yö järjestetään useissakin Euroopan maas- sa EU:n aloitteesta. Tieteen päivien ideat kel- paavat Euroopassa!
EU:n perustuslaki
Toukokuussa julkistettiin Teija Tiilikaisen, Joni Heliskosken ja Petri Helanderin teos Euroopan perustuslaki(Edita), perusteellinen kommentaa- ri perustuslaista, sen taustoista ja EU:n tulevai- suudesta kansainvälisenä toimijana.
Ranskan ja Hollannin perustuslakia koske- neiden touko-kesäkuun vaihteen kansanäänes- tysten jälkeen kirjan lukeminen sai yllättävän nopeasti uudenlaisen sävyn. Ensimmäinen reak- tio on: menettikö kirja vajaassa kuukaudessa pohjan? Tuskinpa sentään aivan.
Kirjoittajat ovat kaukonäköisesti varautu- neet kielteisiinkin päätöksiin, siihen että jotkut valtiot jättävät sen ratifi oimatta. Kirjan viimei- nen kymmenen sivun mittainen luku käsitte- leekin juuri tätä kysymystä. Kirjoittajat kirjoit- tavat, että ”Ranskalaisten arvellaan äänestävän EU:n perustuslain puolesta”, samaan hengen vetoon kirjoittajat kuitenkin muistuttavat että toisinkin voi käydä.
Kirjoittajat pohtivat perusteellisesti, voiko sopimus siis tulla voimaan vaikka kaikki eivät sitä ratifi oisikaan. ”Jos [ratifi oimatta jättämi- sen] taustalla on esimerkiksi perustuslain selvä hylkääminen kansanäänestyksessä, voidaan to- dennäköisenä pitää, ettei kyseisen jäsenvaltion kohdalla ratkaisua ole löydettävissä perustus- lain yksittäisiin määräyksiin tehtävillä ratkai- suilla. Ongelmallinen asia on, eikä yhtä helppoa ratkaisua ole. Kirjoittajat uskovat joka tapauk- sessa, että ”sopimus Euroopan perustuslais- ta on saanut niin suurta huomiota Euroopassa, ettei sen pyyhkiminen pois unionin agendalta yllä mainitun ratifi ointikriisin seurauksena vai- kuta todennäköiseltä.” Toisaalta ”edessä saattaa olla uusi poliittinen keskustelu EU:n valtiosopi- musperustan suhteesta unionin kehittyvään de- mokraattiseen järjestelmään”.
Tiedelehdillä menee hyvin
Vaikka Open Access julkaiseminen lisääntyy kovin, ei painetuillakaan lehdillä näyttäisi ole- van mitään hätää. Yleistajuisilla tiedelehdillä
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
54
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5/2005
menee suorastaan hyvin: painokset kasvavat.
Hyvä Terveys -lehden levikki on jo noin 110 000, Tiede-lehden yli 50 000, Tähdet ja Avaruus -leh- den yli 17 000.
Ja uusia lehtiäkin perustetaan, vieläpä suur- ten lehtikonsernien ulkopuolella: tänä vuon- na on aloittanut uusi laaja-alainen historia-alan lehtiHistoria(Storia Kustannus Oy) sekä moni- puolisesti ympäristöasioihin keskittyvä Galilei alaotsikkoinaan Tiede, Yhteiskunta ja Ympäris- tö (julkaisijana Galilei Kustannus).
Historia-lehden päätoimittaja on Mari Vai- nio ja lehden toimituskunnassa ja taustavoimi- na ovat mm. professorit Jussi-Pekka Taavitsai- nen ja Henrik Meinander sekä dosentti Mar- kus Hiekkanen ja FT Minna Sarantola-Weiss.
Galilei-lehden päätoimittaja on Jorma Leh- tonen, kymmenhenkisen toimituksen ja leh- den ohjausryhmässä on mm. professori Jouko Korppi-Tommola.
Tällaisista yrityksistä on syytä iloita ja toivoa menestystä.
Yhdysvalloista on moneen
Kaikkihan tietävät, että Yhdysvalloilla on soti- lastukikohtia aika tavalla eri puolilla maailmaa.
Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Futura-leh- dessä 1/2005 Sami Moisio muistuttaa artikke- lissaan ”Geopolitiikka globalisaation aikakau- della”, että Yhdysvaltain uusi sotilasmaantiede perustuu maailmanlaajuisen tukikohtaverkon rakentamiseen. ”Tukikohtien kokoa on yleises- ti pienennetty mutta niiden lukumäärää vastaa- vasti lisätty”. Yhdysvalloilla on Moision mu- kaan 700 ulkomaista tukikohtaa, jotka sijaitse- vat 146:n valtion alueella, ja yli 40 valtion alu- eella sillä on aktiivista sotilaallista toimintaa.
Tukikohdat jakautuvat lähestulkoon kaikille maailman aikavyöhykkeille. Tämä takaa muka- van joustavan sotilaallisen valppaan läsnäolon, päivystyksen, ympäri maailmaa!
Moision artikkelissa korostuu myös ym- päristön geopoliittinen rooli. ”Geopoliittises- sa ajattelussa luonnonvarojen hallinnalla on ai- van keskeinen merkitys. Niin kutsuttujen re- surssisotien merkitys ei ole suinkaan vähenty- nyt: ”Luonnonvaroista käytävät kiistat saatta- vat muuttua laajoiksi sotilaallisiksi konfl ikteiksi varsinkin, koska maapallon luonnonvarat ovat yhä varsin epätasaisesti omistettu, jaettu ja ku- lutettu”. Moisio nostaa yhdeksi vakavaksi on- gelmaksi mm. makean juomakelpoisen veden saatavuuden.
Tohtoreita ikä ä n katsomatta
Viime vuosina on oltu kovasti huolissaan toh- toroitumisista ja varsinkin näiden ikävuosis- ta. Että alle 30-vuotiaana pitäisi saada väitel- tyä. Että entistä nopeammin olisi saatava entis- tä enemmän. Hyvä tavoite ilman muuta. Toi- saalta: sisältöjäkin on aina hyvä katsoa. Fysii- kan ja matematiikan tieteellisten seurojen jul- kaisemassaArkhimedes-lehden (2/2005) pääkir- joituksessaan professori Hannu Koskinen ko- rostaa myös aikuis- ja täydennyskoulutuksen merkitystä: ”tutkimuslaitoksissa ja elinkeino- elämässä on runsaasti tutkijoita, joilla on kaikki edellytykset tohtorin tutkintoon ja joiden oman uran kannalta se olisi jopa hyödyllistä. Myös näitä nelikymppisiä ja vanhempiakin tutkijoi- ta pitää kannustaa väittelemään. Jos tämä sitten tapahtuu jonkun tutkijakoulun toiminnan puit- teissa, koulun pitäisi saada siitäkin kiitosta eikä suinkaan sapiskaa joltakin pikkubyrokraatilta kyseisen väitöksen nostettua koulun keskimää- räistä väittelyikää”. Hyvä hyvä, sanoo yli neli- kymppinen jatko-opiskelija.
Fysiikka vaikeaa fyysikoille?
Maaliskuussa vietettiin Espoon Dipolissa näyt- tävästi Fysiikan päiviä. Alan kerma oli paikalla, myös tunnettuja ulkomaisia suuruuksia. Mut- ta mitä fyysikko näistä saa irti? Onko fysiikka pirstoutunut niin pieniksi osa-alueiksi, että laa- jempaan ymmärrykseen on vaikeuksia päästä?
AinakinArkhimedeksen Fysiikan päivien rapor- tissaHannu Koskinen joutuu toteamaan, että
”Vuodesta toiseen aivan liian monet yleisluen- noista ovat niin vaikeita seurata, että ainakaan minun fyysikon yleissivistykseni ei tahdo riit- tää niiden seuraamiseen.” Hän toteaa keskus- teluissa kollegoiden kanssa havainneensa, ettei ole ongelmineen yksin. ”Kuulijat tulevat kui- tenkin paikalle siinä toivossa, että saisivat ym- märrettävän ja ajanmukaisen kuvan luennon ai- hepiiristä.” Aika kohtuullinen toive.
Sinänsä Fysiikan päivät lienevät aikamoinen menestys: 500 osallistujaa, teemoina koko fy- siikan kenttä. Aika hyvä yleiskatsaus fysiikas- ta siis.
Oliko Akatemia ylipolitisoitunut?
Suomalaisen tieteen ja Suomen Akatemian 1970-luku oli tunnetusti ylipolitisoitumisen rie- muaikaa. Näinhän on aina tapana sanoa ja olet-
I T ET E E S
SÄ
T
APAHT UU
55
TIETEESSÄ TAPAHTUU 5/2005
taa. Mutta oliko asiat yksiselitteisesti näin? Ei- vät ehkä täysin kuitenkaan
Pari kuukautta sitten pidetyssä Suomen Aka- temian historian kakkososan julkistamistilai- suudessa Akatemian pääjohtaja Raimo Väy- rynen kuitenkin varsin rohkeasti esitti hieman vallitsevasta puheesta poikkeavan tulkinnan, suhteellisti asioita mustavalko-asetelmasta hie- man sävykkäämpään historiakuvaan: ”On kui- tenkin väärin käsittää 1970-luvun tiedepolitiik- kaa vain puoluepolitiikkana. Väitän, että se oli vielä enemmän politiikkaa sanan policy-merki- tyksessä. Kiistatonta oli, että vanhan tieteen ra- hoitusmalli ei enää 1970-luvulla vastannut yh- teiskunnan ja talouden asettamia vaatimuksia.”
Tieteessä tarvittiin Väyrysen mukaan enemmän rahaa ja johdonmukaisempaa toimintaa. ”Tä- hän tarjosi tiedepolitiikka ja sen kansainvälinen kehitys ainakin osan vastauksista. Varsinkin OECD:ssä tiede- ja teknologiapolitiikan puoles- ta tehty työ sai Suomessa erityistä vastakaikua.
Väyrynen toki myönsi, että Akatemiassa
harjoitettiin myös politiikkaa politics-mieles- sä, kantaa asioihin otettiin myös tekijän nimen ja aiheen perusteella – ja ”tämän taidon osasi- vat molemmat poliittiset osapuolet”. Siitä huo- limatta ”rohkenen väittää, että poliittisuus ei ol- lut niin läpitunkevaa kuten silloisessa kiihty- neessä ilmapiirissä ja myöhemmässäkin kes- kustelussa on annettu ymmärtää”, totesi Väy- rynen.
Ehkä nyt kyetään tästä 1970-luvun ilmapii- ristäkin vähitellen puhumaan myös kiihkotta?
Toisaalta: ”1970-luvun Sturm und Drang - kautta saatettiin tarvita välivaiheena siirryttä- essä eliittikeskeisestä moderniin tiedepolitiik- kaan, jossa 1980-luku rakensi puolestaan perus- taa seuraavalle käänteelle 1990-luvulla”, tulkit- si Väyrynen puheessaan.
Akatemian historian ykkösosa arvioitiin Tie- teessä tapahtuu -lehdessä niteessä 1/2005, kak- kososan arvio puolestaan julkaistaan syksyl- lä. Akatemian historiasta ilmestyy vielä viime vuosikymmenen kattava kolmas osa.
Jan Rydman
