Tekstilingvistiikan peruskäsitteitä

Nils Erik Enkvist

I

»

TEKSTILINGVISTIIKAN PERUSKÄSITTEITÄ

Ä $

’ ‘ 3

’ 1

, M

-r. ‘

■-.1

I *

I II _f

I

Toinen muuttamaton painos

Gaudeamus

Tekstilingvistiikan

peruskäsitteitä

Copyright o 1978 Oy Gaudeamus Ab

HELSINGIN YLIOPISTON

kasvatustieteiden

OSASTON KIRJASTO

ISBN 951-662-163-5

K. J. Gummerus Osakeyhtiön kirjapainossa Jyväskylässä 1978

Mannerheimintie 5 G 00100 Helsinki 10 Finland

identtinen alkuperäisen teoksen toisen painoksen kanssa.

Teos on julkaistu Creative Commons CC BY-NC (4.0) -lisenssillä.

ISBN: 978-951-51-5056-1 (pdf) DOI: 10.31885/9789515150561

Tämä kirja ei pyri esittämään valmista ja tyhjentävää tietoa teksti- lingvistiikan monitahoisista ongelmista. Sen tarkoituksena on johdat­

taa lukija tarkastelemaan kieltä myös tekstin eikä vain lauseen tai

virkkeen kannalta ja luoda perustaa syväl1isemmälle tekstilingvistiikan opiskelulle. Peruskäsitteiden luetteleminen on täten kirjan punaisena lankana. Koska tekstilingvistiikan käsitteet käyttävät hyväkseen lause- ja virkelingvistiikan viitekehyksiä, edellytän lukijalta yleisen kie­

litieteen ja modernin, lähinnä generatiivisen kieliopin peruskäsittei­ den tuntemusta. Mutn tekstilingvistiikka ei seiso eikä kaadu yksit­ täisten kieliopillisten teorioiden tai mallien mukana. Se on pikemmin­ kin näkökulma, josta havaittuja ilmiöitä voidaan pyrkiä selittämään erilaisten teorioiden ja mallien avulla.

Tekstilingvistiikasta kirjoittaminen tuo mukanaan eräitä juuri täl­ le kielentutkimuksen haaralle ominaisia ongelmia. Näihin kuuluu esi­ merkkien esittäminen. Todellisten, erilaisista lähteistä otettujen

tekstikappaleiden täydellinen siteeraaminen vaatisi kovin paljon ti­ laa. Siksi olen tässä esityksessä turvautunut pelkistettyihin ja usein keksittyihin esimerkkeihin, paitsi silloin, kun mielestäni on ollut tarpeen esittää sanatarkkoja sitaatteja todella esiintyneistä teks­

teistä.

Lukuisilta yksilöiltä ja seminaariryhmiltä olen usean vuoden aikana saanut innoitteita, kritiikkiä, tietoja ja neuvoja, joista tässä kol­

lektiivinen kiitos. Ralf Norrman keräsi muutamia vuosia sitten johdol­ lani materiaalia ja auttoi täsmentämään teoreettisia ja metodologisia ongelmia. Esko Vierikko on ystävällisesti antanut käytettäväkseni nau­

halta litteroitua puheaineistoa..-Suomen Akatemian Abo Akademissa toi- miva teksti lingvisti]^^tutkimusryhmä

r.

Joulukuussa 1974 Nils Erik Enkvist

jassa ovat lyhenteitä ryhmän kollokvioissa esiintulleista mielipiteis­ tä ja johtopäätöksistä. Auli Hakuliselle, Fred Karlssonille ja Viljo Kohoselle olen velkaa vielä toiset kiitokset tekstin lopullisen asun kohentamisesta. Puutteista vastaan itse.

Teksti lingvistiikan tutkimusryhmä Abo Akademi

20500 Turku 50

129 Käsi tehakemi sto

Bi b1lografia 134

1. Miksi tarvitaan tekstilingvistiikkaa?

2. Muutamia peruskäsitteitä

3. Lauseiden ja virkkeiden välisistä viittaussuhteista 4. Tekstin jaksoista

5. Tematiikka eli lauseen informaation virtaaminen 6. Kysymyksen ja vastauksen viittaussuhteista 7. Lauseiden kytkemisestä

8. Ikonisesta koheesiosta

9. Tekstin funktioista, metatekstistä ja modaliteeteista 10. Tekstilingvistiikan sovelluksista

7 17 32 50 56 80 89 108 114 119

Esimerkki A on toisenlainen kuin esimerkit B ja C. Sen virkkeet

ovat hyvinmuodostuneita, mutta lukija huomaa heti, että ne eivät liity toisiinsa normaalilla tavalla. Niiden välillä ei ole kunnon merkitys­ yhteyttä eikä sanastollisia sidoksia, ja eräät niiden viitteistä (mistä

B. niin rikkaita ne vuodet kyllä nuorisoseuratyön piirissä oli­

vat että ei ei mikään varmasti olisi niin paljon voinut antaa kun jatkuvasti kiersin kyliä ja aina noin viikon olin kylillä myöskin asumassa niin sen kyläyhteisön tunteminen myöskin oli mahdollista / ja niinpä onkin nyt että ei oikeastaan tietä eikä kylää ole siellä joka ei ole tuttu tällä alueella jossa nuorisoseuratyö tapahtui / ...

C. Yritysdemokratian sovel1utuskomitea jätti mietintönsä päämi­

nisteri Sorsalle heinäkuussa. Tällöin pääministeri ilmoitti hallituksen odottaneen jo pitkään komitean esitystä. Lisäksi hän esitti, että jo tänä syksynä mahdollisesti annettaisiin yritysdemokratiasta lakiesitys eduskunnalle. Ennen tämän ta­

pahtumista on kuitenkin edessä laajahko lausuntokierros.

A. Tänä syksynä kuljemme napassa ja mokassa. Mistä sitten johtu­

vat tällaiset harhaanjohtavat tiedot Turun asukasluvun vähen­ tymisestä? Keitä selleriä, kuutioitua paprikaa ja sipulisilp- pua rasvassa, lisää tomaatit ja loraus lihalientä ja mausta.

Se tukkii huokoset ja estää hiusten normaalin ravinnonsaannin.

Casino du Libanonin revyynäyttämö on eräs maailman suurimmista.

1.1.

Saadaksemme sopivan lähtökohdan tekstilingvistiikan peruskäsitteiden pohtimiselle voimme aluksi tarkastella muutamia esimerkkejä:

1.2.

Nämä esimerkit osoittavat, että kyky arvioida virkejonon koheesiota on kielitajumme osa. Jos kielitieteen tehtävänä on selvittää kaikki kie­

litajuun sisältyvät osatekijät, sen on myös selvitettävä virkejonon koheesioon vaikuttavia tekijöitä. Näiden tutkiminen on tekstilingvis­

tiikan perustehtäviä.

sitten, tällaiset harhaanjohtavat tiedot, se) ovat omituisia, sillä

niiltä puuttuu mielekäs korrelaatti. Esimerkki A on satunnainen virke- jono , ^{joka on laadittu} poimimalla eri teksteistä virkkeitä ja asetta­ malla ne peräkkäin. Vaikka sen jokainen virke on sinänsä moitteeton, i se ei ole tekstinä hyvinmuodostunut. Siitä puuttuu koossapitävä voima,

j /koneesta.

Esimerkki B on nauhoitettua puhetta. Sen virkkeet ja lauseet - joi­ ta muuten on hankala täsmällisesti rajata ja määritellä - eivät kaikki ole hyvinmuodostuneita. Niissä on turhia toistoja, rikkeitä syntaksin

sääntöjä vastaan ja tekstin perusinformaation kannalta tarpeettomia

sanoja (ne, myöskin, ja niinpä onkin nyt, oikeastaan, siellä). Emme

kuitenkaan ilman muuta hylkäisi tätä tekstiä puhetilanteessa. Se voi kuultuna vaikuttaa verraten sujuvalta ja hyväksyttävältä. Voisimme luonnehtia esimerkkiä B sanomalla, että se noudattaa kielen koheesio- sääntöjä, vaikka sen lause- ja virkerakenne on syntaktiselta kannalta osittain poikkeavaa.

Esimerkki C on normaalia asiaproosaa. Sen virkkeet ovat hyvinmuo­ dostuneita, ja niiden välillä vallitsee täydellinen koheesio. Sanat

tällöin, jo pitkään, lisäksi, jo tänä syksynä ja ennen tämän tapahtu­

mista antavat tekstille tiukan kronologisen yhteyden, ja ilmaisut so-

vellutuskomitea - komitean esitystä - lausuntokierros sekä pääministe­

ri Sorsa - pääministeri - hän ovat esimerkkejä eri tavoin yhteis- tai samaviitteisistä nominaaleista eri virkkeissä, jotka sitovat näitä virkkeitä toisiinsa.

| 1.3.

I Näiden esimerkkien'valossa voimme myös aluksi pyrkiä määrittelemään,

|| mikä on teksti. ^Tekstin käsitettä on käytetty eri merkityksissä. Laa-

jimmassa mielessä, esimerkiksi informaatioteoriassa, teksti voi olla jokainen tietyn koodin mukaan laadittu merkkien jono. Luonnollisen kielen teksti tämän käsitteen laajimmassa merkityksessä olisi yhdestä tai useammasta virkkeestä muodostunut kokonaisuus. Tämän vaatimuksen täyttäisivät yllä esitetyt esimerkit A, B ja C. Mutta termiä 'teksti' käytetään tavallisesti suppeammin ilmaisemaan sidostunutta tekstiä eli yhdestä tai useammasta virkkeestä muodostunutta kokonaisuutta, jota

pitää koossa viittaussuhteiden verkosto. Tämä verkosto puuttuu esimer­

kistä A, joka siis ei täytä tämän suppeamman tekstin määritelmän vaa­ timuksia.

Tekstin lauseet ja virkkeet voivat olla sidoksissa sekä toisiinsa että tekstin ti 1anneymparistöon. Tekstin minimi eli yhden lauseen muo­

dostama virke voi olla sidoksissa vain tilanteeseen, koska sillä ei ole ympärillään muita sitä tukevia virkkeitä.

Vaikka puhutun kielen sidosmekanismit ja virkerakenteet voivat olla laadultaan ja taajuudeltaan erilaisia kuin kirjoitetun kielen vastaa­

vat rakenteet, puhuttu ja kirjoitettu kieli käyttävät kuitenkin peri­ aatteessa samanlaisia koheesiomekanismeja. Siksi on käytännöllistä ar­

kikielestä poiketen käyttää termiä 'teksti' sekä puhutun että kirjoi­

tetun kielen virkkeiden muodostamasta kokonaisuudesta. Tekstilingvis­

tiikka siis tutkii sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä. Dialogissa esiintyvät eri henkilöiden puhunnokset kuuluvat samaan tekstiin, jos niiden välillä vallitsee tekstin sidostuneisuudelle välttämätön viit­

taussuhde. Dialogia yhdistää myös ti 1anneympäristö.

Tekstiä voimme pitää kommunikaation yksikkönä, lausetta ja virkettä syntaksin perusyksikköinä. Tilanne- ja tekstiympäristöstä irrotettuina lauseet ja virkkeet eivät palvele normaalia kommunikaatiota, koska niiltä puuttuu sidostuneisuus, joka kuuluu normaalin tekstin ominai­ suuksiin. Kommunikaation laatu määrää kuitenkin sidostuneisuuden kri­

teerit. Esimerkiksi kieliopissa esitetty sarja esimerkkilauseita voi olla sidostunut juuri tässä yhteydessä, koska jokainen lause sisältää esimerkin samanlaisesta rakenteesta, vaikka sama lausesarja jossakin muussa tilanteessa antaisikin satunnaisen virkejonon vaikutelman.

1.4.

Kappaleessa 1.1. siteeratut esimerkit osoittavat, että tekstin hyvin- muodostuneisuus ja sidostuneisuus ovat tärkeitä tekstilingvistiikan tutkimuskohteita. Näiden kriteerien määrittely onkin tekstilingvistii­

kan keskeisiä ongelmia.

Tämänkaltaiset kriteerit ovat tulleet keskeisiksi varsinkin genera­ tiivisen kieliopin metodologisina apuvälineinä. Syy on ilmeinen: gene­

ratiivisen kieliopin tutkija laatii sääntöjä, jotka on testattava. Jos säännöt tuottavat kaikki ne lauseet, jotka tutkija edellyttää niiden tuottavan, eikä yhtään muuta lausetta, ne ovat oikeita; muuten niitä on muunnettava. Hyväksyttävyyden testaamisesta on siis muodostunut ge­

neratiivisen kieliopin laatijan perusongelma. Mutta tästä hyväksyttä­ vyys-käsi tteen täsmentämisestä on samalla ollut hyötyä muillekin kuin generatiivisen kieliopin harrastaji1 le. Kielen variaatioiden, tyylin ja murteiden tutkijat sekä sosiolingvistit ovat entistä selvemmin ym­

märtäneet, että hyväksyttävyys on eri tilanteissa erilaista. Rakenteet, jotka soveltuvat hyvin esimerkiksi moderniin runoon, voivat olla täy­ sin sopimattomia lakikielessä tai tieteellisessä tekstissä. Siksi myös kielen variaatioiden tutkijat tarvitsevat käsitteistöä, jonka avulla

kieliopillisuutta, hyväksyttävyyttä ja soveltuvuutta voi mahdollisim­

man tarkasti määritellä.

Varsinainen kieliopillisuus määräytyy tavanomaisen terminologian mukaan ilmaisun ja tietyn, jo olemassa olevan kielen kuvauksen eli

kieliopin suhteena. Jos tietty kielioppi K^ hyväksyy ilmaisun I, tämä I on kieliopillinen suhteessa kielioppiin K^. Mutta jos toinen kieli­ oppi Kg ei sitä hyväksy, sama ilmaisu I ei ole kieliopillinen suhtees­

sa kielioppiin Kg. Tästä seuraa, että kieliopin tekijä voi ratkaista, onko ilmaisu kieliopillinen vai ei. Hyväksyttävyys sitävastoin perus­

tuu suorana!semmin kollektiiviseen kielitajuun: se merkitsee tietyn koehenkilöjoukon mielipiteitä jostakin ilmaisusta. Jos kaikki koehen­ kilöt hyväksyvät ilmaisun, sen hyväksyttävyysaste on täydellinen eli 100 %. Jos ilmaisua ei hyväksy kukaan, sen hyväksyttävyysaste on nolla.

Näiden ääriarvojen väliin muodostuu suhteellinen hyväksyttävyysaste!k- ko. Käytännössä kieliopin laatijat ovat korpusmateriaalin eli kirjoi­ tetuista ja puhutuista teksteistä otettujen esimerkkien ohella toimi-

Pikku Kai le vastasi: kuin kontekstissa

Ne kun tulee Hesaan ilmoittautuvat puolisoineen liittomme apu- laissihteerille.

Jos tarvitsemme eri käsitteen tilanteeseen ja kontekstiin sidotun hy­

väksyttävyyden mitaksi, voimme nimittää tätä kontekstuaalista hyväk­ syttävyyttä ilmaisun soveltuvuudeksi. Sinänsä irrallisena hyväksyttä­

vällä ilmaisulla voi olla kovin eriasteinen soveltuvuus eri tilantei­

siin ja tyyleihin. Ja päinvastoin tiettyihin tilanteisiin hyvin sovel­ tuvalla ilmaisulla voi olla alhainen hyväksyttävyys, kun se irrotetaan omasta kontekstistaan.

Näitä käsitteitä voidaan soveltaa myös teksteihin puhumalla tekstin kieliopillisuudesta, tekstin hyväksyttävyydestä ja tekstin soveltuvuu­

desta. Jokaisella näistä kolmesta osa-alueesta teksti voi olla poikkea­

vaa kolmesta syystä: koska sen virkkeet ovat poikkeavia, vaikka ne oli­

sivatkin sidostuneita toisiinsa; koska sidosmekanismit ovat poikkeavia tai puuttuvat, vaikka virkkeet sinänsä olisivatkin hyvinmuodostuneita;

ja koska sekä virkkeet että sidosmekanismit ovat poikkeavia. Sidosten kieliopillisuuden tutkiminen edellyttää tekstikieliopin olemassaoloa.

Ja tekstikielioppia laadittaessa täytyy ottaa kanta siihen, mikä on tietyn tekstityypin ja koheesiomekanismin hyväksyttävyys ja soveltu­

vuus. Esimerkiksi vapaan puhekielen koheesioperiaatteet ofcat toisen- neet etupäässä itse hyväksyttävyyttä arvioivina koehenkilöinä, tai käyttäneet apuna muita kielioppeja tai suhteellisen pieniä koehenkilö- joukkoja. Hyväksyttävyyttä voidaan tutkia myös sosiologisten kyselyme- netelmien avulla. Silloin on kuitenkin muistettava, että tuloksiin vaikuttaa useita tekijöitä: koehenkilöiden koulutustaso, ammatti, so­

siaaliryhmä, ikä, sukupuoli; konteksti, jossa ilmaisu testissä esite­ tään; tapa, jolla ilmaisun hyväksyttävyyttä kysytään; jne. Esimerkiksi lause Ne kun tulee Hesaan olisi todennäköisesti hyväksyttävämpi kon­

tekstissa

"Ne kun tulee Hesaan."

Tällaiset esimerkit osoittavat, kuinka tärkeä käsite soveltuvuus on etenkin tekstin tutkijalle. Vapaasti puhuttu teksti ei aina ole kieli­

lapsia kuin kirjoitetun kielen. Kanava toisin sanoen vaikuttaa viestin soveltuvuuteen.

Edellä on jo viitattu puhutun kielen ja kirjoitetun kielen saman­ kaltaisuuteen ja toisaalta niiden välisiin eroavuuksiin. Vapaan puhu­

tun kielen yleisenä tunnusmerkkinä on sen suurempi redundanssi, sen taipumus 'laimentaa' tekstin informaatiopitoisuutta. Tämä laimennus voi tapahtua usein eri tavoin. Puhuttu kieli välttää tiiviitä upotuk­ sia (suosien esimerkiksi rakennetta kun Kalle oli tullut upotetun lau­

seenvastikkeen Kallen tultua asemesta); se käyttää relatiivilauseita mieluummin kuin raskaita attribuutteja (mikä johtunee siitä, että oi­

kealle haarautuvat relatiivit rasittavat muistia vähemmän kuin vasem­

malle haarautuvat attribuutti jonot). Puhutussa kielessä esiintyy enem­ män suoranaista toistoa ja parallei 1ismia, jossa sama sisältö kerro­ taan uudelleen eri ilmaisun avulla. Puhutulle kielelle ominaisia ovat myös runsaat metatekstuaaliset lauseet, jotka selvittävät tekstin ra­

kennetta pikemminkin kuin lisäävät siihen varsinaista uutta tietoa, sekä informaatiosta tyhjät irralliset täytelisäkkeet tyyppiä tuota noin. Vapaasti puhuttu teksti on sitäpaitsi usein syntaksiltaan poik­

keavaa. Siinä on turhia toistoja, fragmentteja ja anakoluutteja eli eri rakenteiden sekaannuksista johtuvia poikkeamia. Tekstin äänteelli­ nen hahmo kuvastaa myös sen tyylillistä tasoa. Vapaasta haastattelusta vielä toinen Esko Vierikon nauhoittama ja litteroima esimerkki:

nyt / kun / mä oon kokonaav virkavapaa, että mun ei / viran / vuoks pidän niin / minä en niin usein nyt / tiesti juuri tänne / koululleni mutta / mun piirissäni / minä joudun kiertämään nyt niin kuin / ympäri / ympäri enemmäl lääniä / kun / virka ei sido minua samalla lailla kuin aikaisemmin / jolloim mum piti /

viran takia / olla / paikalla / kuitenkin mä oon nyt tään osit­

tain / hoidin virkaani / ja tätä / yhtaikaa, mutta / sit mä huo... / tutkin / lakia ja pykäliä huomasij jottei / minua sem- moseev voidav velvottaa / ...

Nyt murskaan tämän jääpalan. Se suli jo toissapäivänä.

opillista tai hyväksyttävää, jos sen rakenteita punnitaan kirjoitetul­ le tekstille asetettavien vaatimusten kannalta. Mutta suullisessa viestinnässä tekstiä arvostellaan toisenlaisten kriteerien pohjalta.

Tärkeää on muun muassa puheen sujuvuus ja sen liittyminen tilanteeseen.

Virkkeiden sidostuneisuudella on varmaan oma osuutensa puheen hyväksyt­

tävyyden ja soveltuvuuden arvostelussa.

Jo yksittäisten lauseiden ja virkkeiden hyväksyttävyyden tutkiminen tuo mukanaan runsaasti pulmia. Tekstin hyväksyttävyyden ja soveltuvuu­ den mittaamiseen liittyvät ongelmat ovat ilmeisesti vielä paljon moni­ mutkaisempia. Voisi ehkä ajatella, että muutamia yksinkertaisia teks­

ti variantteja voisi verrata toisiinsa tavanomaisin hyväksyttävyysko- kein. Monet tekstin arviointiin liittyvät seikat ovat ilmeisesti pa­

remmin tutkittavissa niin sanottujen 1uettavuustestien ja muiden, esi­ merkiksi kirjallisuustieteen kehittämien metodien kuin nykylingvistii­

kan menetelmien avulla.

ovat kieliopin kannalta korrekteja, mutta niiden maailmankuva on nor­

maalista poikkeava: emme voi syödä kuolleiden kanssa, soittaa sonaat­

teja joita ei vielä ole sävelletty, tai murskata jääpaloja jotka jo ovat sulaneet. On vaikea kuvitella sellaista kielen kuvausta, kieli­

oppia tai sanakirjaa, joka pystyisi täydellisesti esittämään ne ehdot, joiden vallitessa teksti olisi pragmaattisesti hyvinmuodostunut tai poikkeava. Pikemminkin voisi lähteä sellaisesta pragmaattisesta seli-

Isoaiti kuoli syyskuussa 1941. Syön hänen kanssaan lounasta huo­ menna .

Soitanpa sinulle uuden sonaattini. Sitä aion ryhtyä säveltämään ensi kesänä.

1.5.

Tekstien tutkimusta vaikeuttaa myös se, että niiden hyvinmuodostunei- suuteen vaikuttaa kielellisten tekijöiden ohella myös niiden pragma­ tiikka, eli niiden luoma maailmankuva. Sellaiset tekstit kuin

työmallista, jonka mukaan jokainen teksti luo oman maailmankuvansa.

Tätä tekstin vastaanottaja sitten vertaa omaan maailmaansa. Monet tekstit kuvaavat nykyistä maailmaa ja omaa yhteiskuntaamme. Toiset se­

littävät muita yhteiskuntia: menneitä, kuten historiassa, tai nykyisiä.

Virke

Yhteiskunnan johtomiehet ihastuivat, kun otin itselleni nykyisen vaimoni lisäksi toisen.

olisi meillä outo, mutta ehkä luonnollinen jossakin moniavioisessa yh­ teiskunnassa. Jotta tekstin voi tulkita oikein, sen laatijan on jolla­ kin tavoin ajal1istettava ja paikallistettava tekstin maailma. Omasta maailmankuvastamme poikkeavia maailmoja esittävät esimerkiksi tieteis­

romaanit. Näiden tunnusmerkkinä on pyrkimys rationalisointiin, joka koettaa kvasitieteellisesti selittää niitä romaanissa esiintyviä il­ miöitä, jotka olisivat omassa maailmassamme mahdottomia. Surrealisti­

sille ja absurdeille teksteille on taas ominaista maailmankuvan poik­

keavuus ilman rationalisoivaa selitystä. Niiden teho kirjallisuudessa perustuu juuri tähän poikkeavuuteen. Psyykkisten häiriöiden kuvailemi­ nen näytelmässä tai romaanissa voi myös perustua tekstin pragmaatti­

seen poikkeavuuteen.

Poikkeavia maailmankuvia esittäessään tekstin laatija voi merkitä ne poikkeaviksi, jolloin vastaanottaja ymmärtää, että tekstin laatija on itsekin pitänyt niitä poikkeavina. Tieteisromaaneissa merkit ovat kvasitieteel1 isiä rationalisointeja. Pragmaattisia poikkeavuussignaa- leja olisivat myös esimerkiksi näin unta» että tai kuvittelin, että.

Nämä signaalit poistavat pragmaattisia rajoituksia: ne osoittavat, et­ tä tekstin pragmatiikka ei näiltä osiltaan ole sidottu todelliseen, rationaaliseen maailmankuvaan.

Näiden ongelmien tutkiminen liikkuu kielitieteen, retoriikan ja fi­ losofian, lähinnä pragmatiikan ja tietoteorian, raja-alueilla. Tässä todettakoon vain, että tekstin pragmaattiseen hyvinmuodostuneisuuteen vaikuttaa tekstin sisällön suhde siihen maailmaan, jota teksti kuvaa.

Teksti pragmatiikkaan palataan vielä kappaleessa 7.12.

An object came rolling in. It was a colourful ball.

Etsiessään keinoja tilanne- ja tekstiympäristön formalisoimiseksi eräät lingvistiikan koulukunnat ovat lainanneet logiikasta käsitteen

Mary was very tlred after dancing ali night. It was a colourful ball.

1.6.

Vaikka tekstilingvistiikka joutuu operoimaan näin laajoissa puitteissa, teksti- ja lauselingvistiikan välille ei kuitenkaan saisi syntyä juo­

paa. Tämä on pidettävä mielessä kun ryhdytään keskustelemaan teksti- lingvistiikan teorioista ja malleista.

Viime aikoina on nimittäin käynyt yhä ilmeisemmäksi, että myös virk­ keen ja lauseen sisäisen rakenteen selvittäminen tarvitsee tekstiling­

vistiikan apua. Tämän kehityksen historiallinen tausta on helppo ymmär­

tää. Kieliopin kehitys on viime vuosikymmeninä johtanut yhä täsmälli- sempään sääntöjen muotoiluun. Generatiivisen kieliopin sääntösarjat on formalisoitava eksplisiittisesti siten, ettei sääntöjen väliin jää auk­ koja niissäkään tapauksissa, joissa kieltä taitava henkilö pystyisi nä­

mä aukot intuitionsa varassa täyttämään. Mutta ei riitä, että sääntöi­

hin sisältyvät muunnokset esitetään formalisoituina transformaatioina.

On myös selitettävä, mitkä tekijät laukaisevat tietyn transformaation eli mikä on sen funktio. Tutkimuksen edetessä on yhä useammin ilmennyt, että virkkeen ja lauseen sisäiseen rakenteeseen vaikuttavien transfor­

maatioiden laukaisimia esiintyy sekä virkkeen ja lauseen sisällä että myös niiden ulkopuolella, tekstiympäristössä tai tilannekontekstissa.

Lauseopin kehitys on siis osaltaan tehnyt tekstilingvistiikan entistä ajankohtaisemmaksi.

Esimerkiksi pronominit ja muut viitesanat viittaavat usein oman virkkeensä ulkopuolelle, tekstissä ja tilanteessa oleviin aineksiin.

Tilanteestaan irrotettuna virke on usein moniselitteinen, mutta sen merkitys täsmentyy heti kun otamme mukaan kontekstin. Näin englannin

ilmaus colourful ball voi merkitä sekä 'värikästä palloa' että 'värik­ käitä tanssiaisia', mutta virkkeiden välinen viittaussuhde auttaa va­

litsemaan oikean vaihtoehdon esimerkiksi teksteissä

OMENAN Kalle söi.

(käytän isoja kirjaimia voimakkaan lausepainon merkkinä) olisi luonte­

va vain jos edellytämme eli presupponoimme, että vastaanottaja jo tie­

tää Kallen syöneen jotakin; muuten sanoisimme Kalle söi omenan. Sana­

järjestykseen ja lausepainoon vaikuttavat siis sellaiset tekijät kuten presuppositiot sekä kommunikaatioon osallistuvien henkilöiden yhteiset olettamukset ja yhteinen tieto. Mutta presupposition ilmaiseminen on itse asiassa kontekstin ja tilanteen kuvailemista: edellytykset, joi­

den vallitessa tietty virke on luonteva, ovat osia virkkeen tekstiym- päristöstä tai sen tilannekontekstista tai molemmista. Tässä mielessä presuppositioiden tutkiminen on samalla myös tekstilingvistiikkaa.

Myös psykolingvistiikan puolella on yhä suuremmassa määrin tarkasteltu teksti- ja tilanneympäristön vaikutusta sekä puhutun että kirjoitetun kielen yksiköiden havaitsemiseen, ymmärtämiseen ja muistamiseen.

Kieliopin tutkimus on siis viime aikoina joutunut ottamaan huomioon yhä enemmän tekijöitä, joita voi sanoa tekstilingvistisiksi. Teksti-

lingvistiikkaa on täten kielitieteen piirissä lähestytty kahdelta eri suunnalta. Toisaalta sitä tarvitaan tekstin kokonaishahmon kuvaamiseen esimerkiksi retoriikassa ja tyylintutkimuksessa ja yleensäkin kaiken viestinnän tutkimuksen apuvälineenä. Toisaalta se on tarpeen myös yk­

sittäisten lauseiden ja virkkeiden kuvaamisessa.

presuppositio ilmaistakseen niitä olettamuksia, joiden vallitessa tietty virke on hyvinmuodostunut ja luonteva. Esimerkiksi virke

2.1.

Käsitteitä teoria ja malli ovat eri lingvistit käyttäneet erilaisissa merkityksissä. Yhtenä lähtökohtana voisi olla määrittely, jonka mukaan

teorian tehtävänä on luoda ne käsitteet, joiden avulla ryhdytään ra­

kentamaan malleja tutkittavista ilmiöistä. Malli olisi tämän mukaan jonkin tietyn teorian puitteissa suoritettu ilmiöjoukon kuvaus, jossa jokaisella mallin osalla on vastineensa mallin kuvaamassa ilmiössä.

Mallia muuntelemalla voimme samalla ennustaa, millaisia tuloksia mal­

lin tulisi tuottaa muissa aineistoissa: ellei malli pysty tähän, sen käyttökelpoisuus jää vähäiseksi. Malli kuvaa siis ilmiöitä, kun taas teoria kuvaa malleja. Teoria on tämän käsityskannan mukaan 'mallien malli' eli selvitys siitä, kuinka malleja voidaan rakentaa. Jos käy­

tämme termejä tässä merkityksessä, tekstin teorian tulisi tarjota ne yleiset käsitteet ja periaatteet, joiden varaan voimme rakentaa teks­

tejä koossapitäviä mekanismia koskevia malleja.

Kielen teorioita ja malleja on nykyisin käytössä useita. Kielitiede on sitäpaitsi jo kauan ollut kriisissä siinä suhteessa, että eri kou­

lukunnat ovat eri mieltä sen tehtävistä ja menetelmistä. Kaikille kie­ lentutkijoille yhteistä metodiikkaa ei tämän päivän maailmassa ole.

Jos tästä huolimatta pyrimme etsimään tekstilingvistiikasta sellaisia periaatteita, jotka useimmat tekstin tutkijat olisivat valmiin hyväk­ symään, voisi yhtenä näistä olla lähtökohta, jonka mukaan teksti koos­

tuu joukosta yksinkertaisia perusyksiköltä, tekstin atomeja, joita täs­

sä kirjassa tullaan nimittämään predikaatioiksi. Teksti syntyy näiden perusyksiköiden, predikaatioiden, yhdistelmänä. Sitä pitää koossa ko­

heesio, johon vaikuttavat useat erilaiset, mutta tietyin tavoin yhteen kytketyt kielelliset mekanismit. Tekstin vastaanottaja joutuu vuoros­ taan analysoimaan predikaatioiden kytkennät, koska tekstin ymmärtämiseen voi olettaa liittyvän sen alkuperäisen predikaatiojoukon rekonstruoinnin.

2.2.

Vaikka tekstilingvistiikka ei pysty vielä tarjoamaan mitään yleisesti hyväksyttyä tekstin teoriaa, tarkastelun kannalta on kuitenkin välttä­ mätöntä lähteä jonkinlaisesta teoriasta ja perusmallista. Mutta on muistettava, että tässä tarkastelun pohjaksi esitettävä teoria ja pe­ rusmalli ovat pikemminkin keskustelua virittäviä hypoteeseja kuin tut­

kijaa sitovia opinkappaleita. Emme tiedä vielä tarpeeksi aivofysiologias­ ta voidaksemme perustaa lingvistisiä malleja suoraan neurologian varaan.

Näitä tapahtumia ja mekanismeja selittäessään useat kielentutkijat lähtevät perussyntaksista. Tiedetäänhän toistaiseksi paljon enemmän lauseen syntaksista kuin tekstin lingvistiikasta. Eräät tutkijat ovat jopa ehdottaneet, että tekstilingvistiikka muunnettaisiin lause- ja virhelingvistiikaksi. Tämä tapahtuisi muuntamalla teksti sopivien kyt- kentäprosessien avulla yhdeksi ainoaksi makrovirkkeeksi, jota sitten tutkittaisiin lause- ja virkekieliopin tavanomaisin menetelmin. Näitä ehdotuksia on vastustettu huomauttamalla muun muassa, että dialogia olisi hankala käsitellä tällä tavalla. Vielä keskeisempi olisi huomau­

tus, että jokainen kielentutkija, joka ryhtyy siirtämään lauseiden ja virkkeiden rajoja yhdistelemällä tekstin virkkeitä makrovirkkeiksi,

tai päinvastoin hajottamalla virkkeitä ja lauseita yksinkertaisemmiksi atomi lauseiksi, on jo itse asiassa tekstilingvisti. Kuten edellä jo

todettiin, voidaan väittää, että jokainen lauseen tutkija, joka käyt­ tää sellaisia käsitteitä kuin presuppositio, tuttu ja uusi tieto, tai lauseen ja virkkeen rajan yli vaikuttava sääntö (esimerkiksi pronomi- nalisaatio), tutkii myös tekstilingvistiikkaa. Hän pyrkii määrittele­

mään niitä lauseen ja virkkeen ulkopuolisia, tekstiin liittyviä teki­

jöitä, jotka vaikuttavat lauseen ja virkkeen muotoon.

Teksti- ja lauselingvistiikan välinen raja on siis liukuva, ja se voi jopa kokonaan hävitä. Keskeisenä pulmana on, missä määrin teksti- lingvistiikkaa on paras lähestyä vain laajentamalla lausekielioppia, ja missä määrin tekstilingvistiikka vaatii kokonaan uudet, omat teo­ riansa ja mallinsa, joiden olisi tällöin sisällettävä myös lauseoppi.

Tekstin (eikä vain lauseen) hyvinmuodostuneisuuden kriteerit ovat joka tapauksessa tekstilingvistiikan keskeisiä tutkimuskohteita.

o

Tarkastelun lähtökohtana voisi olla esimerkiksi seuraava, tekstin syntyä esittävä ja siis generatiivista näkemystä edustava kaavio:

Kommunikaatio- tilanne ja teks­ tin tarkoitus

Kielioppi, joka on lavennettu käsittämään myös lauseiden ja virkkeiden väliset ilmiöt

Pinta- teksti Tekstin laatijan

valitsema teks- tistrategia

Tekstin'sisältö eli tietyn teo­ rian mukaan ku­ vattu joukko predikaadioita ynnä niiden vä­

liset semantti­ set ja näitä heijastavat syntaktiset suhteet

Kaavion ensimmäisenä komponenttina, johon sisältyy tekstin laatijan tarkoituksesta riippuvia valintoja, on tekstistrategia. Tällä tarkoi­ tan sitä periaatteellista ohjelmaa, jonka mukaan puhuja tai kirjoitta­

ja ryhtyy valitsemaan ja järjestämään predikaatioita tekstiksi. Teks­ tin laatijalla on oma käsityksensä tilanteesta, ilmaisutarpeestaan ja tekstin tarkoituksesta, sen funktiosta. Hän valitsee sopivan joukon predikaatioita ja ryhmittää ne kielellisiksi yksiköiksi, joiden väli­ set semanttiset suhteet voidaan esittää syntaktisina suhteina. Näiden yksiköiden perusmuodot syötetään kaavion kieliopilliseen komponenttiin.

Kielioppi muuntaa syötökseen sisältyvät, teksti strategian valitsemat ja ryhmittämät predikaatiot edelleen kielen pintamuodoiksi, jotka on esitettävä jonona, siis lineaarisesti.

Jotkut tutkijat ovat koettaneet havainnollistaa näkemyksiään teks­

tin synnystä esittämällä tekstiin sisältyvää tietoa semanttisten tai kognitiivisten verkostojen muodossa. Semanttisia verkostoja ovat eräät

kielioppimallit jo käyttäneet lausetasolla ja sanaston tutkimuksessa, ja niiden laatiminen on käynyt ajankohtaiseksi myös niin kutsutun kei-

noälyn kehittämistyössä (vrt kappaletta 10.4.). Seuraava verkostokaa- vio perustuu Bengt Sigurdin esitykseen. Tapahtumasarjaa kuvattaessa olisi aikadimensio myös merkittävä verkostoon. Dialogissa kukin puhuja organisoi vuorosanansa yhteisen, koko dialogin kulkua ohjaavan yhteis­ strategian puitteissa, johon liittyvät kunkin puhujan omat strategiat.

ro

cc

<n

« 4J

ra

ct» ro

=1 3 tn

ra

O 4->

3

<0

<U

<U

<u 0»

UI

<D OJ

u

tn 3 E

3 tnra

r- ra o E o

tn

•o O

■O

ra

tn </>

s'O- se en 3

tn r—

<u 4-»

e <D se

tn

<D O.

ra ra

•<->

ra

•r- tn:ra .ra

ra I

■o ra -r-

4-» (M

<U >

ex O

O 4J

--- u---

3 v

A.

B.

C.

D.

jne.

Tässä mallissa eri tekstistrategiat vaikuttavat tekstin muotoon mitä tulee lähtöpisteen, kuljettavan radan ja mukaanotettavan aineiston va­

lintaan, sekä näiden valintojen antamien predikaatiosarjojen ryhmitte­

lyyn lauseiksi ja virkkeiksi sekä niiden kytkentätapoihin. Semanttinen verkosto on ikäänkuin kuva tekstin maailmasta. Teksti syntyy valitse­ malla sopivia osia tästä maailmankuvasta ja yhdistämällä niitä strate­

gian vaatimalla tavalla. Jokaisesta esimerkin tekstistä voi sitäpaitsi sopivin muunnoksin laatia uusia variantteja, kuten esimerkiksi tekstis­

tä B variantin

Tekstistrategian valitsemat ja järjestämät ainekset syötetään edelleen kielioppiin, joka viimeistelee jo ryhmitetyt ja kytketyt, mutta vielä pinnanalaiset virkkeen ja lauseen alkiot pintatekstin vaatimaan lopul­ liseen, lineaariseen muotoon.

B'. Turussa sijaitsevassa tutkimusryhmässä työskentelee Marianne, ja siellä asuu myös Viljo, jonka omistamaa autoa Lilja ajaa.

Marianne työskentelee tutkimusryhmässä, joka sijaitsee Turus­ sa. Siellä asuu Viljo, joka omistaa auton, jota ajaa Lilja.

Turussa asuvat Viljo, Lilja ja Marianne. Siellä työskentelee myös tutkimusryhmä, joka aloitti työnsä syyskuussa 1974.

30-vuotias Viljo asuu Turussa. Hän omistaa auton, jota ajaa 20-vuotias Lilja, jonka opettajatoveri Petteri oli Rhodoksella

lomalla.

Syyskuussa 1974 aloitti työnsä tutkimusryhmä, joka sijaitsee Turussa. Siellä työskentelee 19-vuotias Marianne, joka tuntee Viljon, joka asuu Turussa.

Kaaviossa on tietty joukko predikaatioita yhteiskytkennässä eli ne on kuvattu saman verkoston osina. Kaavion avulla voimme nyt laatia joukon erilaisia tekstejä lähtemällä seuraamaan verkoston kytkentöjä eri läh­

töpisteistä eri ratoja pitkin, esimerkiksi näin:

2.3.

Näiden mallien pohjalta voi ryhtyä pohtimaan niihin sisältyvien perus­

käsitteiden luonnetta ja ongelmia.

Eri komponenttien väliset rajat ovat esitetyssä kaaviossa epäselviä.

Esimerkiksi kieliopin rajaamiseen vaikuttaa ratkaisevasti se lauseopin malli, jonka kukin tutkija haluaa omaksua. Tämä keskeinen kysymys on

sen vuoksi tässä pakko jättää suurempaa huomiota vaille, vaikka siitä keskusteleminen onkin kaikille tekstin ja lauseen mallien rakentajille ensiarvoisen tärkeä asia. Mutta niitä peruskysymyksiä, joita tässäkin esityksessä on syytä lyhyesti punnita, ovat tekstistrategi an tehtävät ja sisällön eli kielioppiin menevän syötöksen kuvaus.

2.4.

Syötöksen muoto on generatiivisen kielenteorian keskeisiä peruskysymyk­ siä, ja eri ratkaisut erottavat toisistaan eri koulukuntia. Analyytti­

sen kielenkuvauksen on senkin päädyttävä generatiivisen mallin syötös­ tä vastaavaan sisältöön eli kuvauksen lopputulokseen.

Jonkinlainen syötös on siis aina tarpeen kielen mallissa. Kielitie­ teen tehtävänä ei ole ennustaa, mitä tietty henkilö tietyssä tilantees­ sa sanoo tai kirjoittaa (poikkeuksena ovat ehkä eräisiin puhetilantei­

siin kiinteästi kytkeytyneet kielelliset kaavat: komentosanat, terveh­

dykset, rukoukset, yhteiskunnallisia velvotteita ilmaisevat performa- tiivit ja yleensä rituaalinen kielenkäyttö). Se pyrkii pikemminkin selvittämään, kuinka jokin sisältö voidaan pukea kieliasuun, tai kuin­

ka tietystä kieliasusta voidaan johtaa sen sisältö. Mutta kuinka mitään sisältöä tai syötöstä ylipäänsä voidaan kuvata, ennenkuin se on saanut kielellisen ilmaisun? Tämä ongelma on edelleen kielentutkimuksen kes­ keisimpiä pulmia, ja sen erilaiset ratkaisumallit ovat jatkuvasti kiis­

takysymyksiä. Eräillä koulukunnilla syötös ilmaistaan loogisten kaavo­ jen avulla, eräillä tämän lisäksi merkityksen perusosasten verkostoina

(tappaa saattaisi tämän mukaan muodostua piirteistä aiheuttaa + lakata + elää), eräillä taas enemmän syntaksia muistuttavina puu- tai sulku- merkkirakenteina. Koska syötöksen kuvaamisesta keskusteleminen vaatisi jälleen eri kielioppiteorioiden ja mallien laajaa esittämistä, on täs­

sä pakko vain viitata kieliopin teoriaa koskevaan kirjallisuuteen.

Kalle antoi omenan Maijalle.

yhdistelmä useammasta predikaatiosta {Kalle antoi, antoi omenan, antoi Maijalle), vai perustuuko se yhteen predikaatioon? Syötökseen kuuluvat

varsinaisten predikaatioiden lisäksi myös näiden väliset ajalliset, syyn ja seurauksen ynnä muut suhteet. Näihin suhteisiin kuuluu muun muassa sen osoittaminen, sattuiko predikaation p esittämä tapahtuma ennen predikaation q esittämää tapahtumaa, samanaikaisesti sen kanssa vai sen jälkeen, sekä predikaatioiden p ja q muut aikasuhteet (alku, jatkuminen, loppu), syy- ja seuraussuhteet (oliko q:n ilmaisema tapah­ tuma seurausta p:n ilmaisemasta syystä), jne.

2.5.

Toinen tekstiteorian peruskysymys on tekstiätrategian luonne. Teksti- strategia ilmaisee sen tavan, jolla tekstin laatija haluaa organisoida tekstinsä. Jos verrataan tekstin laatimista tietokoneprosessiin, pre- dikaatioita vastaisi tietokoneeseen syötetty aineisto, syötös eli in­ put, ja tekstistrategia olisi verrattavissa ohjelmaan, joka määrää, mitä tietokone tekee saamalleen aineistolle.

Teksti strategi an on pystyttävä käsittelemään ja merkitsemään predi- kaatioita siten, että kielioppi pystyy muuntamaan ne pintatekstiksi strategian vaatimusten mukaan. Yhtenä perusongelmana on linearisointi. Kielen perusolemukseen kuuluu erilaisten hierarkkisten suhteiden, nek-

Ne tutkijat, jotka haluavat perustaa mallinsa semanttisten verkos­

tojen kuvaukseen, joutuvat tietenkin ottamaan kantaa verkoston luon­

teeseen. Minkälaisia ovat verkostoon sisältyvät kytkennät, ja kuinka eri verkostot kytkeytyvät toisiinsa? Ne, joiden näkemyksen mukaan tekstin perusosasina ovat yksinkertaiset predikaatiot, peruslauseet tai teksti atomit, joutuvat vuorostaan ottamaan kantaa näiden muotoon.

Kuvataanko ne predikaattilogiikan mukaisin kaavoin, syntaktisin kaa­ voin, vai jollakin muulla tavalla? Ovatko predikaatiot aina mahdolli­

simman yksinkertaisia, esimerkiksi vain kahdesta jäsenestä muodostuvia, vai onko sallittava myös useampijäsenisiä predikaatioita? Onko toisin sanoen lause

suksen, alistusten ja upotusten ilmaiseminen lineaaristen merkkijono­

jen puitteissa. Jonojen on siksi sisällettävä ne vihjeet, joiden avul­ la tekstin vastaanottaja pystyy tunnistamaan tekstin ymmärtämiselle välttämättömät hierarkkiset suhteet. Näitä hierarkkisia suhteita voi esiintyä myös virkkeiden välillä eikä vain virkkeen ja lauseen sisällä.

Linearisointi in liittyy tekstistrategian ohjaamia ryhmityksiä ja kyt­

kentöjä. Rytmityksellä tarkoitetaan predikaatioiden yhdistelyä sellai­ siksi yksiköiksi, joista voidaan muodostaa tekstin lauseenjäseniä, lauseita ja virkkeitä sekä myös virkettä laajempia tekstijaksoja. Kyt­ kevinä llä tarkoitan tässä niitä kielen tarjoamia erilaisia merkitsemis-

keinoja, joiden avulla tekstin vastaanottajalle ilmaistaan predikaa­

tioiden väliset merkityssuhteet ynnä ne linearisointi- ja ryhmitysope- raatiot, jotka on suoritettu tekstistrategian ohjaamalla tavalla. Kyt­

kentä ei siis tässä tarkoita vain tavanomaisen kieliopin konnektoreita, konnektiiveja ja konjunktioita. Kytkentään sisältyy myös muita rinnas­

tusten, alistusten ja upotusten merkkejä sekä niitä verbin modusten ja aikamuotojen käyttöön liittyviä kongruenssi-ilmiöitä, jotka vaikuttavat tekstin aikasuhteiden ja koheesion ilmaisemiseen sekä virkkeiden sisäl­ lä että niiden välillä. Kytkentään kuuluvat myös eri lauseiden ja virk­

keiden jäsenten viittaussuhteiden eri merkitsemiskeinot. Edelleen sii­

hen liittyy sellaisten tekstin osien käyttö, jotka eivät lisää tekstin perusinformaatiota vaan joiden tehtävänä on pikemminkin selittää teks­ tin koostumusta ja jäsentelyä (metateksti).

Tekstistrategian valintaan vaikuttavat tekstin laatijan käsitys tekstin funktiosta ynnä hänen arviointinsa tekstin vastaanottajan tie­

doista ja kyvyistä. Tekstistrategia määrää muun muassa tekstin eri yk­ siköiden keskinäiset suhteet ja niiden sisäisen koheesion, 'punaisen langan*. Jonkin tekstin osan juonteena voi olla kronologia, kausaali­ nen syyn ja seurauksen suhde, tai henkilön, paikan tai ajan ykseys tms.

Kullakin tekstistrategian määräämällä ja rajoittamalla yksiköllä voi olla oma pääteemansa tai päämotiivinsa, joka esiintyy useassa predi- kaatiossa ja voi siten olla lauseiden ja virkkeiden yhteisviitteisyy­ den perustana. Pääteemaan voi vielä liittyä sivuteemoja, jotka ovat siihen tavalla tai toisella viittaussuhteessa. Teemojen strategiseen käsittelyyn liittyy myös teemadynamiikka eli tekstin yhteisviitteiSten

sanojen tai lausekkeiden suhteuttaminen lauseiden ja virkkeiden sisäi­ seen syntaktiseen rakenteeseen.

Mielenkiintoinen mutta selvittämätön psykolingvistinen kysymys on tekstiä t-rategian vaikutusala eli sen tekstin yksikön laajuus, joka to­

teutuu yhden teksti strategian tai sen osan kautta. Tämän tutkimiseksi olisi tarpeen ratkaista, kuinka laajoja osia tekstin laatija on suun­

nitellut yhdeksi kokonaisuudeksi. Hyvinmuodostunut lause on tietenkin sinänsä syntaktinen kokonaisuus. Mutta eri kielille ominaiset rakenteet saattavat vaikuttaa suunnittelun jänneväliin jo lauseen ja virkkeen puitteissa. Silti ei voi ilman muuta olettaa, että kaikki lauseet suun­

nitellaan aina kokonaan valmiiksi, ennen kuin niitä ryhdytään ilmaise­ maan. Tekstin laatija voi ehkä muuttaa joitakin rakenteita tai lisätä niihin aineksia vielä sitten, kun rakenteen alku jo on sanottu tai kirjoitettu. Tästä ovat todisteina puhutussa kielessä yleiset raken­ teiden katkot ja sekaannukset, anakoluutit. Toisaalta voi olettaa esiintyvän paljon tapauksia, joissa kirjoittaja tai puhuja on etukä­

teen suunnitellut ja muotoillut lausetta ja virkettä pitempiä tekstin osia. Tekstin suunnittelu tapahtuu eri tasoilla: tekstin kokonaisuutta hahmottava makrojäsentely, lauseiden rakenteita koskeva syntaktinen suunnittelu, ja ehkä vielä useita vaiheita näiden äärimmäisyyksien vä­

lillä. Kommunikaatiotilanne vaikuttaa varmaan suuresti tekstistrate- gian vaikutusalaan ja suunnittelun kantamaan. Kirjoitelman tai puheen laatija voi etukäteen suunnitella hyvinkin laajan tekstin valiten sen pääteemat ja juontaen tekstin yksiköt. Toisaalta on myös tilanteita, joissa pitkäjännitteinen tekstistrategia on mahdoton. Vuoropuhelussa

kukaan puhujista ei yleensä voi yksin hallita tekstin strategiaa. Kes­ kustelu voi rönsyillä ja ailahdella, ja vaikuttajayksilötkin joutuvat pakosta vaihtamaan teksti strategiaa tai soveltamaan sitä keskustelun kulun mukaisesti.

Tekstejä tarkastelemalla voi tutkia vain tekstistrategian tuloksia;

emme pääse suoraan käsiksi tekstin suunnitteluun liittyviin psykologi­

siin ja neurofysiologisiin prosesseihin. Tekstiä analysoimalla voi

tutkia sen jäsentämistä, jakoa jaksoihin, jaksojen aiheita, pääteemoja, yhteisviitteisyyttä, ryhmittelyä ja kytkentöjä, joista voi tehdä pää­

telmiä strategian todennäköisistä periaatteista. Syntaktisen lähisuun-

nittelun kantamaa voi tutkia analysoimalla kontaminaatioita (hänellä oli raljon pahaa; he came on the town drain pro down eräin; jne). On myös mahdollista koettaa rajata ne syntaksin yksiköt, joita ei voi hy­ väksyttävällä tavalla keskeyttää tai katkaista. Syntaktisilla raken­ teilla olisi tämän mukaan tietty jänneväli. On väitetty, että esimer­ kiksi ne saksan rakenteet, joissa sivulauseen verbi asetetaan lauseen loppuun, ovat omiaan antamaan virkkeelle sitä koossapitävän sisäisen jännityksen: tekstin vastaanottaja tajuaa virkkeen jatkuvaksi, kunnes verbin ilmaiseminen laukaisee tämän jännityksen. Mutta syntaktisen lä- hisuunnittelun jänneväli on eri asia kuin tekstistrategian vaikutusala sen eri tasoilla.

Tekstistrategian vaikutusalan kasvua on koetettu tutkia myös lasten kielessä. Lapsi alkaa syntaktisen kehityksensä liittämällä toisiinsa ensin kaksi, sitten kolme jne sanaa. On väitetty, että näiden liitos­ ten sanajärjestys puheen kehityksen alkuvaiheessa on tulkittavissa pi­

kemminkin tekstiin liittyvän lauseperspektiivin, teeman ja reeman, kuin subjektin ja objektin järjestykseksi. Teema-reemastrategian merkitystä tukee vielä se havainto, että lapset tietyssä vaiheessa usein samais­ tavat teeman ja subjektin, jos lause luontevasti sallii tällaisen tul­ kinnan. Jos nämä englannissa havaitut ilmiöt pätevät myös suomeen, lap­

set tietyssä kehitysvaiheessa tulkitsisivat lauseen 'Leijonan söi tii­ keri.' ikäänkuin se merkitsisi 'leijona söi tiikerin', koska luseenal- kuinen teema tajutaan subjektiksi. Ohimennen voisi tässä mainita myös eräiden lapsenkielentutkijoiden väitteen, jonka mukaan kielen kehit­

tyessä teema-reemakielioppi vähitellen väistyy subjekti-objektikieli- opin tieltä. Mutta yhtä hyvin voi kysyä, onko välttämättä kysymyksessä teema-reemakieliopi n väistyminen. Olisiko ehkä pikemminkin niin, että lapsi vähitellen oppii teksti strategisen tematiikan lisäksi vielä var­ sinaisen perussyntaksin, mutta että tematiikka jää jäljelle perussyn­ taksin sallimissa puitteissa? Tällaisia spekulaatioita olisi koetetta­

va konkretisoida empiirisen tutkimusaineiston avulla. Yhdenlaista em­

piiristä aineistoa on saatavissa puheen häiriötiloista. Ns. dynaamises­

sa afasiassa aivojen vaurioituminen estää potilasta muodostamasta ko- herenttia tekstiä, vaikka hän pystyy esittämään irrallisia lauseita.

Tekstistrategian vaikutusalaan vaikuttaviin tekijöihin kuuluu il-

e.

f.

meisesti myös muisti. Syntaksin puolella on todettu, että niinsanotut vasemmalle haarautuvat rakenteet rasittavat muistia enemnän kuin oi­

kealle haarautuneet, jotka voi tarvittaessa helpommin keskeyttää. Ver­ taa seuraavia rakenteita:

Olettakaamme vielä, että predikaatioiden (a) ja (b) välillä on annet­

tuna syyn ja seurauksen suhde: Matti meni baariin koska hän oli nälkäi­

nen. Samoin predikaatioiden (c) ja (f) välillä on kausaalisuhde: Matti oli kylläinen koska hän oli syönyt. Selvä ajallinen suhde vallitkoon predikaatioiden (b), (c), (d) ja (e) välillä, nimenomaan tässä krono- Edellisen esimerkin syntaktinen jänneväli on pitempi, koska sitä esit­

tävässä puukaaviossa rakenteet haarautuisivat vasemmalle: emme voi kat­

kaista virkettä yhtä helposti kuin jälkimmäisessä esimerkissä.

Matti oli nälkäinen.

Matti meni baariin.

Matti söi annoksen kaurapuuroa.

Matti maksoi.

Matti meni ulos.

Matti oli kylläinen.

c.

d.

a.

b.

2.6.

Eri tekstistrategioiden avulla tekstin laatija voi siis kehittää eri­

laisia tekstiväriantteja samasta predikaatiojoukosta. Olettakaamme, että syötökseen sisältyy - teorian vaatimassa muodossa - seuraava pre- dikaatiojoukko, jota tässä yksinkertaisuuden vuoksi kuvataan jo kieli­

asuun puetussa muodossa:

Ilostuin kun löysin pöydältäni kauniit ruusut, jotka Martta-täti oli lähettänyt ja ostanut Kasken kukkakaupasta ja antanut minul­

le koska minulla oli syntymäpäivä.

Ilostuin kun löysin pöydältäni kauniit, Martta-tädin lähettämät, Kasken kukkakaupasta ostetut, minulle syntymäpäiväni johdosta annetut ruusut.

Ryhmittely on tässä saatu aikaan rinnakkaiskytkentöjen ja poistojen avulla. Tätä tekstiä voi edelleen tiivistää:

Tämä teksti on vielä hankala, muun muassa koska siinä esiintyy raskai­ ta toistoja. Yhtenä tekstistrategian apukeinona on samaviitteisyyden ilmaiseminen muuten kuin toiston avulla, esimerkiksi pronominalisoiden:

Pronominien turhan toiston voimme välttää ryhmittämällä predikaatioita sopivalla tavalla lauseiksi ja virkkeiksi, esimerkiksi näin:

A. Matti oli nälkäinen. Matti meni baariin. Matti söi annoksen kaurapuuroa. Matti maksoi. Matti meni ulos. Matti oli kyl­

läinen.

E. Mentyään nälkäisenä baariin Matti söi annoksen kaurapuuroa, maksoi ja meni ulos kylläisenä.

D. Nälkäisenä Matti meni baariin. Hän söi annoksen kaurapuuroa, maksoi ja meni ulos kylläisenä.

C. Matti oli nälkäinen ja meni baariin. Hän söi annoksen kaura­

puuroa, maksoi ja meni ulos. Hän oli kylläinen.

B. Matti oli nälkäinen. Hän meni baariin. Hän soi annoksen kau­

rapuuroa. Hän maksoi. Hän meni ulos. Hän oli kylläinen.

logisessa järjestyksessä: ensin Matti meni baariin, sitten hän söi, maksoi, ja lopuksi meni ulos. Samoin tähän ajalliseen sekvenssiin

liittyvät predikaatiot (a) ja (f): Matti oli nälkäinen ennen syömistä, kylläinen syömisen jälkeen.

Kun tätä predikaatiojoukkoa ryhdytään järjestämään tekstiksi, suo­ ritetaan linearisointi, ryhmitykset ja kytkennät valitun tekstistrate­ gian mukaisesti. Jos tekstistrategia edellyttää, että syy on esitettä­

vä ennen seurausta ja että tapahtumia esittävät predikaatiot on linea- risoitava tapahtumisjärjestyksessä, voisimme päätyä seuraavaan tekstiin:

Jos tekstistrategiassa halutaan jostakin syystä esittää tapahtumat eri järjestyksessä kuin misrä ne syötöksen mukaan olivat tapahtuneet, teks­

ti voisi näyttää tällaiselta:

F. Koska Matti oli nälkäinen, hän meni baariin. Hän söi annoksen kaurapuuroa, maksoi ja meni ulos. Hän oli kylläinen koska hän oli syönyt.

G. Kylläisenä Matti meni ulos baarista syötyään annoksen kaura­

puuroa ja maksettuaan. Hän oli mennyt baariin koska oli näl­ käinen.

Tekstin laatijan on merkittävä jokainen suorittamansa operaatio. Jos esimerkiksi predikaatio Matti meni baariin, upotetaan lopulliseen lau­ seeseen muodossa Mentyään baariin (Matti)..., tämän upotuksen merkkinä on suomessa ns. temporaalirakenne. Nämä merkinnät mahdollistavat lo­ pullisen pintatekstin hajottamisen takaisin predikaatioiksi ja niiden suhteiksi.

Tähän asti esitetyt esimerkki tekstimme variantit on linearisoitu kronologisesti samalla tavalla, ja niiden sisältämiä kausaalisuhteita ei ole eksplisiittisesti merkitty. Jos tekstistrategia edellyttää kau­

saalisuuden painottamista, linearisointi suoritetaan esimerkiksi seu­

raavasti :

Tämä yksinkertainen esimerkki osoittaa, että saman pienenkin predi- kaatiojoukon voi muuntaa suureksi määräksi erilaisia tekstivariantteja | valitusta tekstistrategiasta riippuen. Varianttien määrää lisää vielä tekstin kertojan oma tilanne ja paikka: jos kertoja itse olisi baaris­

sa, hän sanoisi Matti tuli baariin ja Matti meni ulon\ jos taas baarin ulkopuolella, muodot olisivat Matti meni baariin, Matti tuli ulos\ jos

kertojan oma paikka on epäselvä tai ilmaisematon, olisi molemmissa lau­

seissa meni.

Samasta predikaatiojoukosta johdetut tekstivariantit ovat tietyssä mielessä synonyymejä eli toistensa parafraaseja. Niillä on kaikilla yhteinen, syötöspredikaatioiden määräämä merkityssisältö, kun taas

Kalle oli laiska. Mutta Liisa oli ahkera.

Ville oli sairas. Hänellä oli kuumetta.

niiden väliset erot johtuvat erilaisista tekstistrategioista. Tästä syystä eräät strukturalistisen kielitieteen kannattajat ovat käyttä­ neet predikaatiojoukosta nimitystä teksteemi ja tekstivarianteista ni­

mitystä alloteksti. Nämä termit pohjautuvat ilmeisesti käsitteisiin foneemi/allofoni ja morfeemi/a11omorfi, mutta analogia on jossain mää­ rin ontuva. Allotekstin valintaa ei nimittäin voi pitää niin tiukasti

tekstiä ympäröivästä kontekstista ja tilanteesta riippuvana kuin allo­ fonin tai allomorfin valintaa sen oman ympäristön kriteerien mukaan.

Tekstistrategiset valinnat ovat luonteeltaan vapaampia.

Viittaussuhteita tarkastellaan lähemmin luvussa 3.

Tematiikalla tarkoitetaan niitä mekanismeja, jotka säätelevät lau­ seen ja virkkeen sisältämän informaation linearisointia, toisin sanoen lauseen ja virkkeen semanttisen pintainformaation virtaamista. Teksti- lingvistiikan kannalta lause ja virke eivät ole itsenäisiä. Niiden teh­

tävänä on palvella tekstiä ja välittää oma osuutensa tekstin semantti­ sesta informaatiovirrasta. Lauseen ja virkkeen informaatiorakenne ku­ vastavat nekin tekstistrategiaa. Esimerkiksi teksteissä

Pyysin Petteriä sorvaamaan minulle puusta kynttilänjalan. Mutta

- — — — — — — — — = = = = = = = Il II II II II II II II II II II II II II

se pahus veistikin minulle palikan.

“ ——————— Il II II II II II II

2.7.

Yllä kuvatun esimerkin tarkoituksena oli edelleen havainnollistaa tä­ män luvun alussa esitettyjen kaavioiden merkitystä. Nyt voimme luetel­

la eräitä tekstin sidostuneisuuteen liittyviä peruskäsitteitä, jotka liittyvät tekstin pinnalla esiintyviin koheesion merkintöihin:

Viittaussuhteilla eli referenssillä tarkoitan niitä tekstin lausei­ denpa virkkeiden välisiä sidoksia, jotka syntyvät eri lauseiden ja virkkeiden lauseenjäsenten merkityssuhteiden ilmaisijoina. Seuraavissa esimerkeissä ovat alleviivatut jäsenet yhteisviitteisiä tai samaviit- teisiä:

1. Äiti toi minulle sairaalaan Kiven kootut teokset.

2. a. Niitä en ollut lukenut vuosiin.

b. En ollut vuosiin lukenut niitä.

Hän ei halunnut nähdä veljeään eikä kuulla sisartaan. Hän ei tohtinut lukea lehtiä eikä avata radiota.

Tässä on ikonisia suhteita sekä virkkeiden sisällä että niiden välillä.

Ikoniikan mainitseminen on tarpeen tekstilingvistiikassa, koska virk­

keiden välinen ikonisuus luo myös osaltaan siteitä virkkeiden välille.

Ikoniikkaa käsitellään lyhyesti luvussa 8.

Kytkennällä tarkoitan tekstin pinnalla olevia merkkejä, jotka osoit­ tavat, mitä operaatioita 1inearisointiin on teksti strategi an puolella sisältynyt (vrt. edellä kappaletta 2.5.). Predikaatioiden kytkennöistä tulee puhe luvussa 7. Tekstilingvistiikan muista peruskysymyksistä kä­ sitellään seuraavissa luvuissa vielä virkkeen ja lauseen määritelmiä, tekstin jakoa yksiköihin, ja metatekstiä sekä modaliteettejä.

vaihtoehdot (2a) ja (2b) kuvastavat eri tekstistrategioita, jotka il­ menevät erilaisten temaattisten muotojen valinnassa. Tematiikkaa käsi­

tellään lähemmin luvussa 5.

Ikonzikalla tarkoitan niitä koheesioon vaikuttavia mekanismeja, jotka voidaan selittää tekstissä esiintyvien kuvasuhteiden avulla.

Esimerkiksi runomitaltaan säännöllisessä runossa kukin säe on jokaisen toisen säkeen metrinen ikoni eli kuva. Poljento, ai1itteraatio ja lop- pusäe ovat esimerkkejä ikonisista ilmiöistä fonologisella tasolla. Iko­ niikkaa on myös syntaksissa ja laajemmissa tekstin yksiköissä. Syntak­ tista ikoniikkaa esiintyy esimerkiksi tekstissä

3.3.

Viittaussuhteita, niitä ilmaisevia mekanismeja ja niitä sisältäviä virkkeitä ja lauseita voi luokitella usean eri periaatteen mukaan.

Tällaisia luokitteluperusteita ovat 3.2.

Hyvinmuodostuneessa, kahdesta tai useammasta virkkeestä koostuvassa, sidostuneessa tekstissä on yleisenä sääntönä, että jokaisen tekstijak­ son jokaisessa lauseessa on oltava jäsen, joka on sidoksissa jonkin toisen samassa tekstissä esiintyvän lauseen jäseneen. Jos tekstin viit- I taussuhteissa on katko, tämä merkitsee tekstin koheesion katkoa. Sel- I ^lainen lauseenjäsen, joka on viittaussuhteessa jonkin toisen lauseen­

jäsenen kanssa, on sidosjäsen. Toisiinsa sidostuneet eli yhteisviit- teiset sidosjäsenet muodostavat yhdessä sidosjäsenjoukon, ja sidos- jäsenjoukkojen löytäminen sekä niitä yhdistävien mekanismien kuvaami­

nen on tekstin viittaussuhteiden analyysin perustava tehtävä.

3.1.

Viittaussuhteilla eli i'eferensscillä tarkoitetaan tässä tekstin eri

lauseiden ja virkkeiden jäsenten välisiä semanttisia sidoksia. Viit­

taussuhteita voi esiintyä lauseiden sisällä, saman virkkeen eri lau­ seiden välillä, ja eri virkkeiden välillä.

tekstin sisältämien viitteiden suunta: takaisinpäin viittaava eli anaforinen, eteenpäin viittaava eli kataforinen, ja tekstin ulko­

puolelle viittaava eli eksoforinen viite;

viitteisyys tekstiin, viitteisyys tilanteeseen ja viitteisyys yh­

teiseen tietoon’,

Se on kataforinen, ^{jos se} viittaa eteenpäin:

l Tämän luvun tarkoituksena on esittää esimerkkejä näistä yhteisviittei- syyden eri lajeista.

Mitä tekisit, jos saisit miljoonan? Jokainen lienee leikkinyt tällaisella mielikuvalla.

Jokainen lienee leikkinyt tällaisella mielikuvalla: mitä tekisit, jos saisit miljoonan?

virkkeen luonne viitteisyyden kannalta: virke voi olla joko itse­

riittoinen eli autosemanttinen, tai riippuvainen eli synsemanttinen.

Ja sidosjäsen on eksoforinen, jos se viittaa tekstin ulkopuolelle. Ek- soforan käsitettä voimme selventää kuvittelemalla kuuntelevamme teks­

tiä nauhalta. Eksoforinen viite - esimerkiksi Onpa tämä kaunis.' - jää mahdottomaksi tulkita, ellei tulkitsija pysty rekonstruoimaan tekstiä ympäröivää tilannetta ja tiedä, mihin esineeseen puhuja viittasi.

3.4.

Sidosjäsen on anaforinen, jos se viittaa tekstissä taaksepäin, jo il­ maistuun tekstin osaan:

3.5.

Kommunikaatiotilanteessa voi tiettyyn sidosjäseneen sisältyvä infor­

maatio olla vastaanottajalle joko uutta tai tuttua. Se voi olla uutta vain siinä tapauksessa, että tämä sidosjäsen on sidosjäsenjoukkonsa ensimmäinen, kataforisesti viittaava jäsen. Tieto voi olla vastaanot­ tajalle tuttua kolmesta eri syystä: (1) siihen on viitattu edeltävässä

sidosten väliset semanttiset suhteet: identtisyys ^eli samaviittei-

syys eli koreferenssi (jonka merkitsemistapoja ovat toisto, korvaa­ minen eli substituutio, ja poisto); sekä yhteisviitteisyyden lajit:

vastakohtaisuus eli antonymia, sisältyvyys eli hyponymia, s emäntti- nen rinnasteisuus eli paronymia, ja implikaatio eli indeksaaUnen viittaussuhde; sekä

il

Napoleon oli sotilas. Mutta Napoleon oli myös valtiomies.

tekstissä (tekstiviitteinen referenssi), (2) se on ilmennyt kommuni­

kaatiotilanteesta, esimerkiksi jos puhuja näyttää kuulijalle vaikkapa silmälasejaan sanoen _Nämä ovat minulle aivan välttämättömät (tilanne-

viitteinen, eksoforinen referenssi), tai (3) se viittaa tietoon, joka on kommunikaatioon osallistuville yhteistä (pragmaattinen referenssi).

Riippuen siitä, kuinka laajalle yhteisölle tieto on tunnettu, sitä voi luokitella eräänlaiselle tunnettavuusasteikolle. Koska käsitteet aurinko, kuu, yö ja päivä ovat yleisesti tunnettuja, näillä sanoilla on useissa kielissä määräinen muoto (solen, the sun, die Sonne, le

soleil kun puhutaan oman aurinkokuntamme auringosta). Käsitteet Rans­

kan pääkaupunki tai kuningatar Elizabeth II tunnetaan sangen laajoissa

piireissä. Paljon suppeampi piiri tietää, mikä on reduktaasi. Ja vielä harvemmat tietävät, mikä on Peckie (tämän kirjoittajan kissa). Esimer­

kiksi läheisillä työtovereilla tai aviopuolisoilla on runsaasti tietoa ja käsitteitä, joita muut eivät tunne. Käsitteiden tunnettavuusaste vaikuttaa luonnollisesti siihen tapaan, jolla käsitteitä tuodaan teks­

tiin ja käytetään sidosjäseninä. Tekstin strategian valitsemisen edel­

lytyksenä on, että puhujan tai kirjoittajan on pystyttävä arvioimaan, kuinka paljon yhteistä tietoa hänellä ja viestin vastaanottajalla on.

Yhteinen tieto vaikuttaa sekä sidosjäsenjoukkojen käsittelyyn että tekstin jäsentelyyn, jotka vuorostaan vaikuttavat tekstin tehokkuuteen viestinä. Jos viestin laatija arvioi tilanteen väärin ja käsittelee tuttuna tietona asioita, joista vastaanottajalla itse asiassa ei ole­

kaan tietoa, viestiä ei ymmärretä. Päinvastaisessa tapauksessa eli tekstin laatijan tdistaessa ja selittäessä tuttua tietoa viesti muut­

tuu ikävän pedantti seksi ja menettää tehoaan.

3.6.

Yhteisviitteisyyden lajeista käsittelen ensin samaviitteisyyztä eli koreferenssiä, jossa sidosjäseni1lä on sama eli identtinen referentti.

Samaviitteisyyttä voi ensinnäkin merkitä toiston avulla. Toistoa on kahdenlaista: eksaktia, jossa sidosjäsenet esiintyvät samassa sana- ja taivutusmuodossa:

Marjukka oli kaunis. Mutta kauneus ei ole hyve.

(= 'John pesi toista Johnia1) ja

i / Marjukka oli kaunis. Kauniille Marjukalle ei luoja kuitenkaan I

ollut viisautta suonut.

ja muunneltua, jossa sidosjäsenten taivutusmuoto ja ehkä sanaluokkakin ovat erilaisia:

eivät merkitse samaa. Toistoa ja pronominalisaatiota ei siis aina voi vapaasti vaihdella vain tyylin ja soveltuvuuden tarpeiden mukaan:jjro- nominalisaatiota säätelee tarkka säännöstö. Muunnellun toiston'tarkka määrittely on myös tarpeen sille, joka esimerkiksi tyylin tilastollis­

ta tutkimusta varten haluaa laskea eri viittaussuhteiden merkitsemis- tyyppien esiintymiä tietyissä teksteissä. Onko esimerkiksi sanojen

kaunis ja kauneus välinen suhde muunneltua toistoa vaiko jotakin muuta, esimerkiksi fonologinen pintailmaus syvärakenteiden 'kaunis + substan­ tiivi' ja 'kaunis + adjektiivi' erosta? Näitä kysymyksiä on eri kieli­ teorioissa pyritty ratkaisemaan eri tavoin.

Toistoon liittyy sikermä ongelmia. Yhtenä on kysymys siitä, kuinka paljon toistoa teksti sietää. Missä määrin tekstin hyväksyttävyys ja soveltuvuus vaativat, että toistoja korvataan muilla viittaussuhteiden merkeillä, esimerkiksi pronomineilla? Kaikkia toistoja emme kuitenkaan saa korvata viitesanoilla. Esimerkiksi nominaalin ja refleksiiviprono- minin suhde vaikuttaa tekstin perusmerkitykseen etenkin lauseen sisäl­

lä. Täten englannin lauseet

3.7.

Korvaavien viittaussuhteiden ensimmäisenä alalajina on korvaaminen vii- tesanalla. Viitesanojen yhteisenä tunnusmerkkinä on, että ne ovat se­

manttisesti tyhjiä. Niiden tehtävänä on edustaa eli substituoida jota­ kin tekstissä mainittua konstituenttia. Niiden merkitys on siis muuttu­ va: kuten algebran symbolit a, b jne, ne voivat edustaa kokonaista

John^

John^

washed John..

washed himself^. (= 'John peseytyi')

"Kirjoititko ministeriöön?" "Kyllä, tein sen jo viime viikolla."

Tulen juuri Roomasta. Ikuisen kaupungin melske sen kuin kasvaa.

konstituenttien luokkaa, ja niiden korrelaatti on etsittävä tekstistä tai tilanteesta. Viitesanoihin luetaan pronominien lisäksi pronominaa-

liadverbit _{(siellä, täällä} eri sijamuoto!neen, sellainen, tällainen,

silloin, tällöin jne). Korvaavan viittaussuhteen ja hyponymian raja on epäselvä. Esimerkiksi tehdä-verbiä käytetään korvaamaan muita verbejä:

Tapasin _Mohammed Alin. Nyrkkeilyn maailmanmestari oli kuten ta­

vallista loistavalla tuulella.

3.8.

Korvaaviin viittaussuhteisiin on myös luettava synonymia, esimerkiksi Tehdä on ^siis samanaikaisesti kirjoittaa-^ hypernyymi (koska kir­

joittaminen on tekemistä) ja eräänlainen 'pro-verbi', jota voimme ver­ rata 'pro-nomineihin1.

Korvaavia viitteitä esiintyy sekä lauseen ja virkkeen sisällä että niiden välillä. Koska lause on se syntaksin yksikkö, jonka jäsenet ovat syntaksin määräämässä suhteessa toisiinsa, on selvää, että lau­ seen sisäiset pronominalisoinnit ovat tiukemmin säännönalai siä kuin lauseiden ja virkkeiden väliset. Valtaosa viimeaikaisista pronominali- saatiota koskevista tutkimuksista käsitteleekin juuri lauseen ja virk­ keen sisäisiä ilmiöitä. Mutta korvaavien viittaussanojen käyttö on myös tekstin koheesion kannalta keskeinen ongelma.

Korvaavien sanojen teksti- ja tilanneviitteisyys on myös mielen­

kiintoinen kysymys. Tilanneviitteisiä pronomineja on usein sanottu deiktisiksi eli osoittaviksi. Tämäkin määritelmä voi kaivata täsmentä­

mistä. Esimerkiksi persoonapronominit minä, sinä, me ja te ovat tilan­ neviitteisiä, vaikka niitä ei ole tavallisesti sanottu deiktisiksi:

vain kommunikaatiotilanteesta ilmenee, keneen ne viittaavat. Kolmannen persoonan pronominit voivat sitävastoin olla sekä teksti- että tilan­ neviitteisiä.

Kolmivuotias Ville tietää asuvansa Helsingissä.

ei välttämättä implikoi lausetta

Kolmivuotias Ville tietää asuvansa Suomen suurimmassa kaupungissa.

Kalle haluaa (Kalle juo maitoa}.

Kuten loogikot ovat huomauttaneet, synonymian käyttö edellyttää tietoa.

Lause

Jos viestin laatija haluaa käyttää synonyymiaan perustuvia sidoksia toiston ja pronominalisaation välttämiseksi, hänen on valittava sel­ laisia synonyymejä, jotka vastaanottaja pystyy tunnistamaan. Muuten viestiä ei ymmärretä oikein.

Eräät synonyymit (ehtoo/iItä, suvi/kesä jne) ovat tyylillisiä syno­

nyymejä, jotka ei.vät yleensä esiinny rinnakkain samassa tekstissä tai tekstin osassa. Sen vuoksi niiden käyttö samaviitteisyyden ilmaisemi­

seen rajoittuu sellaisiin teksteihin, jotka sallivat niiden rinnakkai­ sesta käytöstä johtuvan tyylin vaihtelun tai tyylillisen siirtymän.

Tällaista tyylin vaihtelua voi olla esimerkiksi romaaneissa, joissa tunteellinen tai runollinen kuvaus voi esiintyä vaikkapa arkisen dia­ login lomassa.

3.9.

Toiston ja korvaavan viittaussuhteen ohella on kolmas tärkeä samaviit- teisyyden osoitustapa poisto.

Poistoja on erilaisia. Useissa kieliopeissa on käytetty käsitettä ellipsi yleisesti kuvaamaan rakennetta, josta jotakin on poistettu.

Tällöin ellipsistä tulee kovin epäyhtenäinen kategoria. Tekstin sidos- tuksia tutkittaessa on syytä pyrkiä täsmällisempään määrittelyyn.

Tekstin viitteisyyden kannalta esimerkiksi se poisto, jonka nimi on

*ekvi* eli identtisen nominaalilausekkeen poisto ja joka sieventää ge­

neratiivisen kieliopin olettaman syvärakenteen