Juurikäävän kantotartunta ja sen torjunta ensiharvennusmetsiköissä.

770

METSÄNTUTKIMUSLAITOS

THE FINNISH

FOREST RESEARCH INSTITUTE HELSINKI 1991

Katriina Lipponen

JUURIKÄÄVÄN KANTOTARTUNTA JA SEN TORJUNTA ENSIHARVENNUSMETSIKÖISSÄ

Stump ^infection by Heterobasidion

annosum

and its control in

stands at the first thinning stage

METSÄNTUTKIMUSLAITOS

THE FINNISH FOREST RESEARCH INSTITUTE

Osoite: Unioninkatu 40 A

Address: SF-00170 Helsinki, Finland

(90)

⁸⁵⁷

⁰⁵¹

Telex: 121286 metla sf Telefax:

(90) ⁶²⁵

³⁰⁸

Ylijohtaja: Professor,

E]jas

Director: Projessor

Julkaisujenjakelu: Kirjastonhoitaja

Distribution of Librarian Liisa Ikävalko-Ahvonen publications:

Julkaisujentoimitus: Toimittajat SeppoOja

Editoria! office: Editors TommiSalonen

Metsäntutkimuslaitos onmaa- ja metsätalousministeriön alainen vuonna1917perustettu valtion tutkimuslaitos. Sen päätehtävänä onSuomen metsätaloutta sekä metsävarojen jametsien tarkoituksenmukaista käyttöä edistävä tutkimus. Metsäntutkimustyötäteh dään lähes 800 hengenvoimin yhdeksällätutkimusosastollajakymmenellätutkimus-ja koeasemalla. Tutkimus- ja koetoimintaa varten laitoksella on hallinnassaan valtion metsiä yhteensä n. 150000 hehtaaria, jotka on jaettu 17tutkimusalueeseen ja joihin sisäl tyy kaksi kansallis- ja viisi luonnonpuistoa.Kenttäkokeita onkäynnissä maankaikissa osissa.

TheFinnish ForestResearch Institute, established in 1917, isastateresearch institution subordinated tothe Ministry of Agriculture and Forestry. Itsmain taskis tocarry out research work_to support the development of forestry andthe expedient use of forest

resourcesand forests. The work iscarriedout by means of 800_persons in nineresearch departments and _ten research stations. Theinstituteadministers state-owned forests of

over 150000 hectares for research purposes, including two national parks and five strictnature^reserves.Field experiments areinprogress inall parts of thecountry.

3.9

FOLIA FORESTALIA 770

Metsäntutkimuslaitos. Institutum Forestale Fenniae. Helsinki 1991

Katriina Lipponen

JUURIKÄÄVÄN KANTOTARTUNTA JA SEN TORJUNTA

ENSIHARVENNU SMETSIKÖIS SÄ

Stump ^infection by Heterobasidion

_annosum

and its control in stands

at

the first thinning stage

Approved on8.4.1991

SISÄLLYS

1. JOHDANTO 3

2. AINEISTOJA MENETELMÄT ₄

21. Koealat 4

22.

Käsittelyt

⁴

23.

Kantokäsittelylaite

4

24. Näytteenotto 5

25.

Kairanlastujen ja kiekkojen

^tarkastus 5

26. Tulosten laskenta 5

3. TULOKSET 5

31. Metsiköiden juurikääpätartunta ennenharvennusta 5

32. Torjuntavaikutus männyn ^{kannoissa 6}

33. Toijuntavaikutus kuusenkannoissa 6

34. Harmaaorvakkatartunta 6

35. Muiden sientenkuin

juurikäävän

^tai harmaaorvakan

esiintyminen

^{kannoissa 7}

36. Harmaaorvakan leviäminen puutavaraan ⁸

4. TULOSTEN TARKASTELU 8

KIRJALLISUUS — REFERENCES 9

SUMMARY 11

Lipponen,

^{K. 1991.} Juurikäävänkantotartunta

ja

^sen

torjunta

ensiharvennusmetsiköissä.

Summary:

Stumpinfectionof Heterobasidion _annosumanditscontrolin standsatthefirst

thinning

stage.^{FoliaForestalia} 770. 12_p.

Tutkimuksessa selvitettiin

juurikäävän (

Heterobasidion annosum)leviämistäkantoihin kesäaikaisen ensiharven nuksen

jälkeen

^sekätartunnan

torjuntaa

^{kahdessa männi} kössä

ja yhdessä

^kuusikossa Etelä-Suomessa.

Torjunta käsittelyissä käytettiin joko 20-prosenttista

lannoiteurean vesiliuosta taiharmaaorvakkasienen

(Phlebiopsis

^gigan tea, kaksi

sienikantaa)

itiö-vesiseosta.

Käsittelyaineet

levitettiin kannoille

puiden

^kaadon

yhteydessä

^moottori

sahaan

liitetyllä kantokäsittelylaitteella.

^{Kokeissa tutkit} tiin501 männyn ja 278kuusenkantoa.

Juurikääpä

^oli

levinnyt

^kuusikkoon

ja

^{toiseenmänni} köistä

jo

^{ennenkokeiden}

perustamista.

^{Näissä metsiköis} sä

juurikääpäpesäkkeitä syntyi

^lisää harvennuksen _seu rauksena. Männikössä,

joka

^{olitervekoetta}aloitettaessa, juurikääpätartuntaa eitodettuharvennuksen jälkeenkään.

Harmaaorvakkakäsittelyt

^{estivätmännyn}

kantojen juu rikääpätartunnan,

muttakuusenkannoissa

juurikääpä

^levisi

käsittelyistä

huolimatta.

Ureakäsittelyllä juurikäävän

^tor junta eionnistunut.

Harmaaorvakkaseos tehosi

juurikääpää

^vastaankanto

käsittelylaitteella levitettynä. Käsittelyainetta

^{levisi kui} tenkinkannonlisäksi myös

puutavaraksi

^hakatunrungon

sahauspintaan.

Urealiuoksen

levitykseen

^laiteei sellaise naan sovellu.

Air-borne infection

by

Heterobasidion annosumand its control

during

^{the first}

thinning

^{were examined intwo} Scots

pine

^{stands andone}

Norway

sprucestandsouthern Finland.Water

suspensions

^of

Phlebiopsis

^gigantea

(two strains)

^{and20%ureasolution}wereused.Thesubstances were

spread

^{onthesurface ofthe}stumps

during felling using

^a

stump-spraying

^{device fitted}toa chain-saw. A totalof501

pine

^and278 sprucestumps^were

investiga

ted.

Heterobasidion annosumhad

spread

^tothesprucestand and oneofthe

pine

^stands

prior

tothe first

thinning.

^H.

annosumalsoinfectedstumps^{in thesestandsafterthin}

ning.

^{The other}

pine

^{standwasuninfected before thin}

ning,

^{anddidnotbecomeinfectedafter}

thinning,

^neither.

Inthe

pine

stumps^{treatedwith P.} gigantea^{no H.anno}

sum infection was detected. However, control of air borneinfectionofthesprucestumps

by

^{H. annosumwas}

not successful with P. gigantea.Control with ureawas successful in nocase.

Application

^{ofP. giganteawas successful with the}

stump-spraying

^device.However,theapparatus^alsospra

yed

^the

fungal suspension

^{onthefelledtimber.The}appa ratus isnotwithout modifications suitablefor

spreading

of the urea solution.

Helsinki1991. Valtion painatuskeskus ISBN 951-40-1152-X

ISSN 0015-5543

Author'saddress:The Finnish ForestResearch Institute,DepartmentofForestProtection,Box 18, SF-01301 Vantaa, Finland.

Keywords:

^control,Heterobasidion _annosum,

Phlebiopsis

gigantea,urea,Pinus

sylvestris,

Piceaabies.

FDC 443 + 411 +414

Folia Forestalia 770 3

1. Johdanto

Juurikääpä (Heterobasidion

annosum

(Fr.) Bref.;

Fomes_annosus

(Fr.) Cooke; Fomitopsis

annosa

(Fr.) Karst.)

^aiheuttaa

puuvartisilla

^kasveilla

juuri- ja

runkolahoa.Sitä _on tavattu Suomessa kaikissa metsätaloudellisestitärkeissä

puulajeis

sa. Sieniaiheuttaa

tyvilahoa

^kuusessa

ja tyviter

vastautia

männyissä. Tyvitervastauti pihkoittaa ja

^lahottaa

männyn juuret, ja lopulta

puukuolee

pystyyn. Myös

^koivut

ja katajat

^kuolevat

tyvi

tervastaudinsaastuttamissamänniköissä

(Laine

1976).

^Kuusen

tyvilahon aiheuttajaksi

onosoi tettu sienen

S-tyyppi, "kuusenjuurikääpä" ja männyn tyvitervastaudin aiheuttajaksi P-tyyppi,

"männynjuurikääpä" (Korhonen 1978, 1988).

Juurikäävänaiheuttamaakuusen

tyvilahoa

^on

maassamme etenkin rannikkoseudulla Oulun seudulle saakka sekä

paikoitellen

^sisämaassa

Etelä-ja

Keski-Suomessa

(Kallio

^{& Tamminen}

1974,

^Hallaksela

1984,

^Tamminen

1985). Tyvi

tervastautiaonmaan

eteläosissa, ^varsinkin

^Kaak

kois-ja

Itä-Suomessa

(Laine 1976).

Juurikääpä

^{leviääsekäitiöidenettärihmaston} avulla. Ilmavirtausten mukana kulkeutuvat itiöt saastuttavat tuoreita

kantoja ja puunkorjuun

^ai heuttamiavauriokohtia

(Rishbeth

¹⁹⁵¹a, 1951

b,

Kallio

1970).

^Kannoista

ja

^sairaista

puista

^sieni

leviää rihmastona juuriyhteyksien ja

^-kosketus

ten kautta terveisiin

puihin (Rishbeth 1948,

Rennerfelt

1952),

^mistä

johtuu

^kuusen

tyvila

hon

ja männyn tyvitervastaudin

laikuttainen

esiintyminen

metsikössä.Suomessa

tehdyn

^kloo nitutkimuksen mukaan itiölevinnällä on huo mattava

merkitys juurikääpätuhojen

^leviämises sä

(Piri

_ym.

1990).

^Sairaat

_puut ja

tartunnan saaneet kannot voivatlevittää

juurikääpää

vuo

sikymmeniä (Holmsgaard

^ym.

1961,

^Low

1961, Greig

^{& Pratt}

1976).

Juurikäävän kantotartunta

riippuu

^monista

ilmastollisista ja metsikkökohtaista tekijöistä.

Suomen ilmastossa kesähakkuut mahdollistavat

juurikäävän leviämisen,

^silläkantotartuntaata

pahtuu

^vain lumettomanavuodenaikanailman

lämpötilan

^ollessa

yli

^o°C:tta

(Kallio 1970).

Etelä-Suomen varttuneissa kuusikoissa noin 10-30%kesähakkuidenkannoista_saa

ilmateit

se

tulevista itiöistä juurikääpätartunnan (Kallio 1965,

^{Kallio & Hallaksela}

1979,

^Hallaksela&

Nevalainen

1981).

Varttuneissa männiköissä

Savitaipaleella ja

Suomenniemellä

juurikääpä

todettiin _runsaan vuoden kuluttua hakkuusta 8

%:sta

kantoja (Petäistö 1978).

Kaakkois-Suo

messa

juurikäävän

on todettu voivan levitä

männikköön heti

^taimikonharvennuksen

jälkeen (Jokinen 1984).

Juurikääpätuhojen torjunnassa

^olisi

ensisijai

sesti

yritettävä

estää sienenleviäminentervei siin

metsiköihin,

^{sillätartunnan saaneenmetsi} kön

parantaminen

on

sienen moni-isäntäisyy

den

ja pitkäikäisyyden

^takia

epävarmaa.

^Juuri käävän leviämistä voidaan hidastaa estämällä kantotartuntasekä suunnittelemalla

ja

toteutta malla

puunkorjuu niin,

^että

korjuuvaurioita

syn

tyy mahdollisimman vähän.

Kesähakkuidenterveetkannot voidaan

suoja

ta

juurikääpätartunnalta kantokäsittelyllä.

^Kä

sittelyssä

^kannon

pinnalle ^{levitetään heti kaadon} jälkeen joko juurikäävän

^luontaisia

kilpailija pieneliöitä (ns. antagonistiset mikrobit)

^taieri laisia

kemikaaleja (esim.

^Rishbeth

1959).

Kantokäsittelyihin

soveltuvista

juurikäävän kilpailijapieneliöistä ^tunnetuin

^on

kantasieniin

kuuluvaharmaaorvakka

(Phlebiopsis gigantea (Fr.: Fr.) Julich), jolla

^voidaan

toijua

^tehokkaas ti

männyn kantojen juurikääpätartunta (Rish

beth

1959, Hodges 1964, Boyce ^1966, Greig

1976, 1984,

^Parker

1977,

^Ross&

Hodges 1981,

Jokinen

1984).

Rishbeth'in

(1963)

^mukaan 10 000

harmaaorvakan itiötä

16_cm:n

läpimit

taiseen

männyn

^kantoon

levitettynä (n.

⁵⁰

kpl/

cm²

)

^{riittääestämään tartunnan.} Harmaaorvak kavalmistetta

myydään Englannissa

^muoviam

pullissa, jossa

onvähintäänviisi

miljoonaa

^elä

vääitiötä

(Webb 1973, Greig 1976,

^Parker

1977).

Ampulli

^{riittääsataan}

kantoon, joiden keskiläpi

mitta_on noin20 _cm

(Chemical

^control

1976, Greig 1976,

^Parker

1977).

^Kallion

(1971)

^sekä Kallion&Hallakselan

(1979)

^mukaanharmaa

orvakkakäsittely

^estää

myös

^kuusen

kantojen juurikääpätartunnan.

^Tartunnan

estämiseksi

kuusen kantoihin _on kuitenkin levitettävä vähin täänsatakertaaniin

paljon

^{itiöitäkuin}

männyn kantoihin,

^koska harmaaorvakan

kilpailukyky

on kuusen kannoissa

heikompi

^kuin

männyn

kannoissa

(Rishbeth 1970).

Kantokäsittelyyn

^soveltuvia

kemikaaleja

^ovat

mm. booraksi

ja

urea

(Rishbeth 1959,

^Driver

1963,

^{Driver & Ginns}

1969, Hodges 1970,

Schönhar

1977,

^{Hallaksela&Nevalainen}

1981).

Kemikaaleja

suositellaan

yleensä

^muidenhavu

puiden

^kuin

männyn käsittelyyn. Englannissa

kantokäsittelyssä käytetään 20-prosenttista

ure an

vesiliuosta, jota ohjeen mukaisesti levitetty

nätarvitaan

1,25

^litraaneliömetrille

kantopintaa (Forestry

^Commission

1970, 1976,

^Webb

1973,

Chemicalcontrol

1976,

^Rishbeth

1979).

Ruot

sissakuusen

kantojen käsittely

^tehdään

30-pro

senttisellaurealiuoksella

(Ericsson 1989,

^Sten lid

1989).

^Ureanteho

_perustuu pääasiassa myrk kyvaikutukseen,

^{silläureamuodostaakannoissa}

hajotessaan

^monille

kantasienille,

mm.

juurkää välle, myrkyllistä

ammoniakkia

(Rishbeth 1959).

Nyt

^{käsilläolevassa}tutkimuksessaselvitettiin

kuusen ja männyn kantojen juurikääpätartuntaa

ensiharvennuksen

jälkeen

^sekäharmaaorvakan

ja

urealiuoksen tehokkuutta tartunnan

torjun

nassa. Samallatutkittiinmoottorisahaan

liitetyn kantokäsittelylaitteen

soveltuvuutta harmaaor vakan

ja

urealiuoksen levittämiseen

kantojen pinnalle.

Tutkimuksen

käsikirjoituksen

ovat lukeneet FK Kari Korhonen,

prof.

^TimoKurkela

ja

^{dos.Lalli Laine. Esitar}

kastajina

^ovat olleet dos. Risto Jalkanen

ja prof.

^Eeva

Tapio.

^{Kiitän heitä}arvokkaista,

lopputulosta parantaneis

tahuomautuksista

ja korjausehdotuksista.

2. Aineisto ja ^menetelmät

21. Koealat

Tutkimustavarten perustettiin kolme kenttäkoetta ensi harvennusmetsiköihin. Kaksikoetta oli

puolukkatyypin

männiköissä. Näistätoinen,osittain

kylvetty,

^{osittain is}

tutettumetsikkö

sijaitsi

^Tuusulassa

ja

^toinen,luontaisesti syntynyt,

paikoin

^{soistunutmetsikkö}Kerimäellä. Tuusu lanmetsikön vieressäoli

juurikäävän

saastuttamakontor tamännikkö. Kolmaskoe oli

mustikkatyypin

^kuusikossa

Pernajassa.

Jokaisessakokeessaoli16

ympyräkoealaa, joiden

^koko oli lähtörunkoluvusta

riippuen

^kaksi

(Tuusula, Pernaja,

säde7,97

m)

^{taikolmeaaria}

(Kerimäki,

^säde9,77

m).

^Ta voitteena oli,että harvennuksen

jälkeen jokaisella

^koe alalla oli noin 25 kantoa,

ja

^runkoluku

jäi käytännön ohjeiden

^mukaiseksi

(Metsänhoitosuositukset

1989).^Lei

mattujen puiden tyviläpimitta

(D mm,kuoren

päältä),

pituus(hdm)ikä(a)vaihteluväleineen olivatseuraavat:

Metsikötharvennettiin Tuusulassa kesäkuun

ja Pernajas

sa elokuun

puolivälissä

^{1980,Kerimäellä kesäkuun lo} pulla 1981.

22.

Käsittelyt

Kokeissa oli

neljä käsittelyä, joista jokainen

toistettiin

neljä

^kertaa.

Käsittelyaineet

^olivat

20-prosenttinen

^urean vesiliuos sekä kahden eri harmaaorvakkakannan itiö vesiseokset.

Neljännen käsittelyn

muodostivatkäsittele mättömät vertailukoealat.

Urealiuosvalmistettiinliuottamalla200glannoiteureaa (46,2%

N)

^{litraan vettä}

(Chemical

^control1976,^Hallak sela & Nevalainen 1981).Harmaaorvakkakannat olivat kuusestaeristettykanta"K"(Kemiran"Maannouseman

esto",

myynnissä

^{marraskuun alusta 1978 lokakuun}

lop

puun

1983) ja

männyn^kannosta

peräisin

^{oleva kanta}

"M". M-kannan tehokkuutta

juurikääpää

vastaanonai kaisemmin tutkittumännyntaimikoissa

(Jokinen 1984).

Itiöiden

ja

^vedenseoksetvalmistettiinhuuhtelemalla noin 20°C:een

lämpötilassa 1-prosenttisella mallasagarilla petrimaljassa

kasvatetusta noinkuukauden ikäisestä sie

niviljelmästä

^{itiötviiteenlitraan vettä.}

Malja

^sisälsinoin 5-12

miljoonaa

harmaaorvakan

leviämisyksikköä (itiöitä ja

^rihmaston

osia). Käsittelyaineseoksessa

^oli1000-2400

leviämisyksikköä/ml.

23.

Kantokäsittelylaite

Kantokäsittelyaineet levitettiinkannoille moottorisahaan (JobuLFSO)sovitetulla

kantokäsittelylaitteella, joka

^ruis kutti

käsittelyaineen

kannon

pintaan

kaatosahauksen

yh teydessä.

^{Laitteen on}

kehittänyt

kenttämestari Sauli Ta kalo Metsäntutkimuslaitoksen Kannuksen tutkimusase malla. Raivaussahaan

liitettynä

^laitteen soveltuvuutta harmaaorvakan

itiösuspension

levittämiseenonaikaisem min kokeiltu männyn taimikoiden harvennuksen

yhte ydessä (Jokinen

1984).

Käsittelylaitteessa paineenalainen

^neste

ohjataan

^ensin terälaitteen

alapuoliselle

suuttimelle

ja

^{sitten edelleen}

terälevyyn tehtyä

^uraa

pitkin

^kohti

terälevyn

^{kärkeä.Uran} tarkoituksenaon

ohjata

nestetasaisestikannonkoko

poik kileikkauspinnalle. Nesteenohjausuran ja

tarkoituksen mukaisen suuttimen ansiosta nestevirta ei

joudu

^koske tuksiin liikkeessäolevan

teräketjun

kanssa,eikänestevir ta

joudu

kosketuksiinkuumien sahanosien kanssa.

Kokeissa ei laskettu tarkkaankannon

pinta-alayksik

köäkohti

levitettyä

ainemäärää.Laitinen&Takalo

(1978)

tutkivat laitteen ainemenekkiä (cm³

/kanto)

^{sen ollessa}

kiinnitettynä

^kolmeenerimerkkiseenraivaussahaan. Saha ei heidän mukaansa vaikuttanut ainemenekkiin, vaan

käsittelyainetta

^kului 20mm:n

läpimittaista

kantoakohti noin 3cm3

(1

^ml/cm2

).

'ernaja 'uusula Lerimäki

122 (62-225) 107(42-180) 100

(50-180)

112 (58-164) 93

(49-119)

98 (62-131)

46(34-53)

33(31-35)

29(21-43)

Folia Forestalia 770 5 24.

Näytteenotto

Puitakaadettaessakaikki

koealojen

^kannot numeroitiin.

Jokaisen koealan lähinnä

keskipaalua pohjoiseen

^oleva kanto

ja

^sitten

järjestelmällisesti

^{säteensuunnassa}myötä

päivään joka

^{viideskanto kairattiin}

aseptisesti

^kasvukai ralla

ytimeen

^kolmen

juuren

^kohdalta

juurenniskan

^kor keudelta tai,

jos

mahdollista,

juurista.

^{Lastuistatutkittiin}

juurikäävän

määräkoemetsiköissäensiharvennuksen ai kaan. Tuusulassa kairattiin

perustamisen yhteydessä

^76, Pernajalla72

ja

^{Kerimäellä80kantoa.}

Tuusulassa

ja Pernajassa

^{kannoista kairattiin}

näytteitä

kolmen,12

ja

^15kuukauden

ja

^{Kerimäelläkolmen}

ja

¹² kuukaudenkuluttuakokeiden

perustamista.

^{Näytteetotet} tiinmarraskuun

puolenvälin ja

^kesäkuun

lopun

^välisenä aikanavuosina 1980-82. Jokaisella

näytteenottokerralla

kairattiin kaikilta koealoilta viisi aikaisemmin kairaama tontakantoa,

jotka

^{olivatlähinnä} edellisellä näytteenotto kerralla

kairattuja kantoja. Näytteet

^kairattiin

aseptisesti

4-5cm:npäästä

kaatopinnasta (esim.

^{Käärik &Renner} felt

1957).

^{Näinlähes kaikki}

koealojen

^kannot tutkittiin.

Tuusulassa tutkittiin kokeen

perustamisen yhteydessä

kairatut kannotmukaan lukien

yhteensä

301,

Pernajalla

278

ja

^Kerimäellä 200kantoa.

Lastuja

^kairattiinTuusu lassa632,

Pernajassa

^{612iaKerimäellä 340}

kpl (yhteensä

1584

lastua).

Tuusulassa

ja Pernajassa

^{tutkittiin kokeiden} perusta misen

yhteydessä

harmaaorvakan leviämistä puun

ylä puoliseen katkaisupintaan

^eli puutavaraan.^Tätätarkoi tustavartensahattiin

kaadettujen puiden tyvistä kiekkoja

laboratoriotutkimuksia varten. Kiekot otettiin kaikkista kaadon

yhteydessä

kairatuista puista.

25.

Kairanlastujen ja kiekkojen

^tarkastus

Kairanlastut

suljettiin

maastossa steriileihin

koeputkiin, joista

^nesiirrettiin laboratoriossa

petrimaljoihin.

^Petri

maljoissa

^oli kasvualustana

1-prosenttista mallasagaria.

Lastuistakasvaneista rihmastoista tutkittiin

juurikäävän,

harmaaorvakan sekä

joidenkin yleisinä esiintyneiden

muidensienten

esiintyminen.

^Sienettunnistettiinrihmas

tojen

^{ulkoisenrakenteen}

(morfologisten ominaisuuksien) perusteella (esim.

^{Nobles 1948,1965,Ellis 1971,1976,} Hallaksela 1977, Stalpers 1978).

Kiekot

sijoitettiin

^sahauksen

jälkeen muovipusseihin, joissa

^niitä

pidettiin

^{noin20°C:een}

lämpötilassa pimeässä

2-3 viikkoa. Tämän

jälkeen juurikäävän ja

^harmaaorva kan

esiintyminen

selvitettiin kuromankannattimien

pe rusteella

kiekkojen pinnoilta stereomikroskoopilla (esim.

Rishbeth 1950, Sinclair 1964).

26. Tulosten laskenta

Selvästi lahot

(kuusi)

^tai voimakkaasti

pihkoittuneet (mänty)

^{kannot olivat}todennäköisesti olleet

juurikäävän

tartuttamia

jo

^{ennenkokeiden}aloittamista.Tällaisiäkan

toja

^eiotettuhuomioonlaskettaessa

juurikäävän

^ilmateit

setartuttamien

kantojen

määrää,^{vaikkaniissä laborato} riossa todettiinkin

juurikääpä.

^{Tulokset laskettiin kan} noittain

ja

lastuittain. Kantoa

pidettiin juurikäävän

^tai harmaaorvakan tartuttamana,

jos yhdestäkin

^lastusta

löy tyi

^{ko. sieni.}

Lastujen perusteella

laskettiin,miten voi makkaasti sieni olipystynyt tartuttamaankannon. Mitä useammasta samankannon lastusta sieni

todettiin,

^sitä

voimakkaampana kilpailijana

^sitä

pidettiin

^{kannosta ra} vintonsaottavalle muulle pieneliöstölle.

Tulosten tilastollisessa

käsittelyssä käytettiin

^Khii-ne liö -testiä sekä vertailtiin sienien suhteellisia osuuksia

pareittain

^toisiinsa t-testillä.

Vertailuja

^{tehtiinsekäkan} noittain ettälastuittain lasketuista tuloksista.

3. Tulokset

31.Metsiköiden

juurikääpätartunta

ennen harvennusta

Juurikääpä

^oli saastuttanut Tuusulassa kolme

mäntyä (1 %) jo

^ennenensiharvennusta.

Tyvi

tervastautiset

puut

^{olivatkaikkierikoealoillaeri}

osissa

^metsikköä

ja

muodostivatkukinerillisen

tartuntapesäkkeen.

^Metsikössä

^{oli näin}

^ollen

jo ensiharvennusvaiheessa kolme tautipesäkettä 0,32

^{hehtaarinalueella.Kaikki}

tyvitervastaudin

vaivaamiksitodetut

puut

^{olivatmetsikön}

kylve tyssä,

taimikkovaiheessaharvennetussa_osassa.

Metsikkö lienee saanut

juurikääpätartunnan

tämän harvennuksen seurauksena. Kerimäen

männikössäeiollut

juurikäävän

^vaivaamia

puita

koetta

aloitettaessa,

^eikä

pihkoittuneita lastuja

kaan havaittu kokeen aikana.

Pernajan

^kuusikossa

juurikäävän

^vaivaamia

puita

^{oli ennen} harvennusta

6,9

%. Metsikön

historiaa,

^edellistä

puusukupolvea,

taimikonhoi totöitäym.

ei tunneta, joten juurikäävän

^metsik

köön leviämisen ajankohdasta

^ei

^{voida tehdä} päätelmiä. Juurikääpäisten puiden

^kannot

jakaan

tuivat

epätasaisesti

^eri

käsittelyihin.

^Juurikää

päisiä kantoja

^olikäsittelemättömilläkoealoilla enemmänkuinurealla

käsitellyillä

^koealoilla

(p

<

0,05).

^Muiden

käsittelyjen

^{välilläeiolluttilas} tollisia

eroja.

Kuva 1. Urea-

ja harmaaorvakkakäsittelyjen

^vaikutus

männyn kantojen juurikääpä- (H.a.) ja

harmaaorvak katartuntaan

(P.g.)

^{Tuusulassakolme, 12}

ja

^15kuu kauttaharvennuksen

jälkeen.

Figure

^1.Pinestumps

(%) infected by

Heterobasidion annosum

(H.a.)

^and

Phlebiopsis gigantea (P.g.)

3, 12 and15months

after thinning

^{andtreatedwith urea} and

Phlebiopsis

gigantea^strainsatTuusula.

Kuva 2. Urea-

ja harmaaorvakkakäsittelyjen

^vaikutus männyn

kantojen juurikääpä- (H.a.) ja

harmaaorvak katartuntaan

(P.g.)

^kolme

ja

^{12kuukautta harvennuk}

sen

jälkeen

Kerimäellä.

Figure2.Pinestumps

(%) infected by Phlebiopsis

gigan tea3and 12months

after thinning

^{andtreatedwith}

ureaor

Phlebiopsis

giganteaatKerimäki.

32.

Torjuntavaikutus männyn

^kannoissa

Tuusulan

mäntykokeessa juurikääpä

^todettiin kolmekuukauttaharvennuksen

jälkeen 5,0

^%:ssa

(yksi puu)

käsittelemättömiä

ja 5,2

^%:ssa

(yksi puu)

^urealla

käsiteltyjä kantoja. Myöhemmillä näytteenottokerroilla juurikäävän

tartuttamia

kantoja

^{ei enää todettu} vertailuruuduillaeikä urealla

käsittellyillä

^ruuduilla.Harmaaorvakka

käsittelyt

^estivät

juurikäävän

^{leviämisenkantoi} hinkokonaan

(kuva 1).

^Kolmeneri

ajankohdan näytteenoton perusteella juurikääpä

^{levisi har} vennuksen seurauksena noin 2 %:iin käsittele mättömien

ja

^urealla

käsiteltyjen koealojen

^kan noista.

Kerimäen

mäntykokeessa juurikääpä

^eitartut

tanut

kantoja

^kokeen

aikana, joten torjuntakäsit telyjen

^vaikutustaei

pystytty

selvittämään

(kuva 2). •

33.

Torjuntavaikutus

^{kuusen kannoissa}

Pernajan

kuusikokeessa

juurikääpä

^todettiin kolmekuukauttaharvennuksen

jälkeen

^kaikilla

torjunta-,

mutta ei vertailukoealoilla.Vuoden kuluttua

juurikääpää esiintyi myös

käsittelemät tömissäkuusenkannoissa.Viimeisellä

näytteen

ottokerralla

juurikääpää esiintyi

^{sekäkäsittele} mättömissäettäurealla

käsitellyissä

^kannoissa.

Sen

sijaan

harmaaorvakalla

käsitellyt

^kannot olivat

juurikäävättömiä (kuva 3).

Juurikääpä

^levisi

Pernajassa kaatopintojen

kauttakolmen

näytteenoton perusteella

^kaikki

aan

4,4

^%:iin

käsittelemättömiä, 6,0

^%:iin

K-ja 14,9 ^%:iin

M-sienikannalla

käsiteltyjä kantoja (kuva 3). Ureakäsittelyssä

^sienilevisi

^12,0

^%:iin kannoista.

Juurikääpätartunnan saaneita kantoja

^oli

sekä

urealla että M-sienikannalla

käsitellyillä

^koe aloillaenemmänkuinkäsittelemättömillä

(p

^<

0,01)

^{taiK-kannalla}

käsitellyillä

^koealoilla

(p

^<

0,05).

^Kuusesta

eristetyllä

harmaaorvakallateh

dyn käsittelyn ja vertailun

^välinenero

ei ollut

tilastollisestimerkitsevä. Kaikkiaan

juurikääpä

löytyi

^noin9%:sta

kantoja, jotka

^kokeenperus tamisvaiheessa oli luokiteltu terveiksi.

34. Harmaaorvakkatartunta

Harmaaorvakkatartunta vaihteli Tuusulan ko keen

harmaaorvakkakäsittelyissä

^{vainvähäneri}

näytteenottokerroilla (kuva 1).

^{Kerimäenkokees}

savaihteluoli

suurempaakuinTuusulassa

(kuva 2). Lastujen perusteella männystä eristetty

^sie nikantavaltasisekäTuusulassa

(p

^<

0,001)

^että Kerimäellä

(p

^<

0,05) männyn

^{kannoissaenem} män kasvutilaa kuin kuusesta

eristetty

^kanta

(kuva 4).

Kuusen

kantojen

harmaaorvakkatartuntavaih teli

harmaaorvakkakäsittelyissä

huomattavasti

(15,4-52,9 %)

^eri

näytteenottokerroilla (kuva

3).

^{Kaikkiaan sienitodettiin}

25,0

^{%:ssa sieni} kannalla"K"

ja 29,8

^{%:ssakannalla}"M"käsi

teltyjä kantoja (kuva 3). Sienikantojen

^välilläei

Folia Forestalia 770 7

Kuva 3. Urea-

ja harmaaorvakkakäsittelyjen

^vaikutus kuusen

kantojen juurikääpä-

(H.a.)

ja

harmaaorvakka tartuntaan

(P.g.) Pernajassa

^kolme,12

ja

^15kuukautta harvennuksen

jälkeen.

Figure

^3.

Spruce

stumps

(%)

^infected

by

Heterobasidion annosum(H.a.)and

Phlebiopsis

gigantea

(P.g.)

3, 12 and15months

after thinning

^{andtreatedwithureaor} Phlebiosis gigantea^strainsatPernaja.

Kuva 4. Harmaaorvakan tartuttamat kairanlastut kokei den

harmaaorvakkakäsittelyissä

^eri

näytteenottoker

roilla

Pernajassa,

^Tuusulassa

ja

Kerimäellä.

Figure4.Incrementcore

samples (%) infected by

^Phle

biopsis

gigantea^{in the}

Phlebiopsis

gigantea^treat ments3, 12and 15 months

after thinning

at

Pernaja

andTuusula and3and 12 monthsafter thinning at Kerimäki.

ollut _eroa

kantojen

harmaaorvakkatartunnassa eikä

lastujen perusteella myöskään

^tartunnan voimakkuudessa

(p

^>

0,05).

Harmaaorvakkaa todettiinkaikissa kokeissa sekä urealla

käsittelyssä

^että

vertailukoealojen kannoissa,

^vaikka harmaaorvakkaaei

levitetty näihin

kantoihin

(kuvat 1,

²

ja 3).

^Luontaista harmaaorvakkatartuntaaolisekä

Pernajan

^kuu sikokeessaettäKerimäen

mäntykokeessa

^ureal la

käsitellyissä

^{kannoissavähemmänkuinkäsit} telemättömissäkannoissa

(p

<

0,001;

^kuvat2

ja 3).

^Tuusulan

mäntykokeessa ureakäsittely

^ei vaikuttanutluontaiseen

harmaaorvakkatartuntaan (P

^>

0,05).

Taulukko 1.Muita sieniä kuin

juurikääpää ja

^harmaa orvakkaasisältäneetkairanlastut (%)^eri

käsittelyissä.

Table 1.Incrementcore

samples

^infected

by

^other

fungi

exceptHeterobasidion annosumand

Phlebiopsis

gi gantea^{in thecontrolandthevarious} treatments.

Harmaaorvakkakäsittely

^lisäsi

männyn

^kanto

jen

harmaaorvakkatartuntaasekävertailuunettä

ureakäsittelyyn

^verrattuna

(p

^<

0,001).

^Kuusen

kantojen käsittely

harmaaorvakallaei

lisännyt

sienenmäärääkannoissa

(p

^>

0,05).

35.Muidensienienkuin

juurikäävän

^tai harmaaorvakan

esiintyminen

^kannoissa

Harmaaorvakalla

käsitellyissä männyn

^kannois

sa todettiinlähes

yksinomaan

harmaaorvakkaa kolme kuukautta

kantokäsittelyn jälkeen.

^Kuu

senkannoissasen

sijaan

^{olirunsaastimuitasie} niä

jo

ensimmäisellä

näytteenottokerralla,

^sillä

käsittelystä riippuen

^%:ssa

lastuja

kasvoiainakin

yksi sieni, joka

^eiollut

juurikää pä

^eikä harmaaorvakka.Muutsienetolivat

pää

asiassa

vaillinais-ja

kotelosieniä

(taulukko 1).

Muiden sienienmäärä

lisääntyi

^{sekä kuusen} että

männyn kantojen

^vanhetessa

(taulukko 1).

Muita sieniä todettiin kairanlastuissa Kerimäel lä

ja Pernajassa ureakäsittelyssä

^{enemmän kuin} käsittelemättömissäkannoissa

(p

^<

0,05).

^Tämä viittaa

siihen,

että

ureakäsittely

^lisää

kantojen pieneliöstöä.

Kantasienistätodettiin

juurikäävän ja

^harmaa orvakan lisäksivainverinahakka

(Stereum

san

guinolentum (Alb.

^&

Schwein.:Fr.).

^Verinahak kaahavaittiinaikaisintaanvuoden

kuluttua

^hak kuusta.

Männyn

^{kannoissatodettiin}mm.

Leptograp

hium

lundbergii Lagerb.

^&

Melin,

Trichoderma

Metsikkö

itand

Kannon ikä, kk

Age of stumps

Käsittely —Treatment

Vertailu Urea Harmaaorvakka K M Control Urea P.gigantea strains K M

"uusula 3 12 15

6,0 27,8 76,8

4,4 40,0 78,6

2,0 16,7 13,6

0,0 15,7 15,0

Lerimäki 3 12

13,3 30,3

10,2 65,0

11,8 25,0

4,3 25,0

'ernaja

³ 12 15

32,6 55,6 68,4

38,0 69,0 71,4

38,6 53,5 95,8

41,9 62,5 64,0

viridePers.ex

Gray,

Aureobasidium

pullulans (de Bary) Arnaud,

Verticicladiella

procera

Kendrick, Ascocoryne

spp.,

Graphium

spp.sekä

Ceratocystis

spp. Näistäsienistä

yleisin

^{oli L.}

lundbergii, jota

^{kasvoirunsaasti}vertailukoealo

jen

^{kannoissa. Varsinkin} ensimmäisellä

näyt

teenottokerralla kuusen kannoissa todettiin

erityisesti

Nectria

fuckeliana

^{Booth-sientä.}Se oli

yleisempi

käsittelemättömissäkuinkäsitel

lyissä

^kannoissa.

Ascocoryne

spp. kasvoi las

tuista, jotka

^{kairattiin urealla}

käsitellyistä

kan

noista.

Kuusen

kannoissa todettiin myös

^muut

männyn yhteydessä

^{mainitutsienet. Varsinkin}

V.procera -sientäoli

paljon.

36.Harmaaorvakanleviäminenpuu tavaraan

Kantokäsittelylaite

^levitti

harmaaorvakkasuspen

siota

myös ^kaadetun

rungon

tyveen.

^Harmaa orvakka todettiin

stereomikroskoopilla

^Tuusu lan

mäntykokeessa yli

⁸⁰

%:sta (K-kanta

⁸⁵

%,

M-kanta83

%) tyvikiekkoja. Pernajan

^kuusiko keessa harmaaorvakantartuttamia

tyvikiekkoja

oli

31,3

^%

(K-kanta) ja 70,6

^%

(M-kanta).

4. Tulosten tarkastelu

Kokeissa tutkittiinläheskaikki

koealojen

^kan

not, joten tutkittuja kantoja ^lienee

^{ollutriittäväs} ti

luotettavien tulosten

saamiseksi.

Juurikäävän ja

harmaaorvakantunnistaminenolisitä

epävar

mempaamitäkauemminhakkuustaolikulunut aikaa.

Määrityksen

vaikeutuminen

johtui

^kanto

jen pieneliöstön lisääntymisestä kantojen

van

hetessa ja lastujen kairaamisesta

^kannoistakai killa

näytteenottokerroilla

^samaltakorkeudelta.

Juurikääpärihmasto

^{etenee kuusen kannoissa} Suomessa

jopa

⁴⁰cm

(Kallio 1971) ja

^useiden

mänty lajien

^kannoissa

Englannissa ja Yhdys

valloissa metrinvuodessa

(Rishbeth 1948,

^Me

redith 1959, 1960, Kuhlman

^&

Hendrix 1964), joten juurikäävän

toteamiseksi kannot olisi il meisesti

pitänyt

^{kairata 12}

ja

^{15 kk:n kuluttua} harvennuksesta

alempaa

^{kannostakuinensim} mäisellä

näytteenottokerralla.

Juurikääpärihmasto

^{ei aina kasva kannossa}

juuristoon saakka,

^eikä

juurikääpätartunnan

saa nutkantonäinollenaiheutauutta

tautipesäkettä

metsikköön.

Männyn

taimikoissa

juurikäävän

on todettu kasvavan

juuristoon

^{saakka noin}

yhdessä tapauksessa kymmenestä (Jokinen

1984).

^{Isoissa kannoissa sienikasvanee}

juuris

toon saakka

useammin,

^{koska isokantokuivuu} hitaammin.Tässätutkimuksessa

kantoja

^eitut kittu

myöhemmin.

Sekä

juurikääpää

että

luontaista harmaaorva

kaa levisi kantoihin tässä tutkimuksessa vähem män kuin eräissä aikaisemmissa tutkimuksissa Suomessa

(Kallio 1965,

^Petäistö

1978,

^Kallio&

Hallaksela

1979,

^{Hallaksela&Nevalainen}

1981,

Jokinen

1984). Tutkimustulosten

erot

johtune

vat

koeolojen (esim. sääsuhteet,

metsikkökoh taiset

tekijät, kilpaileva mikrobisto)

^sekätutki

musmenetelmieneroista.

Myös kantojen

^koolla

(pinta-alalla)

on

merkitystä.

Juurikääpä

^levisi

harvennuksen jälkeen

^ilma teitse

männyn

^{kantoihin Tuusulassa mutta ei}

Kerimäellä,

^vaikka

tyvitervastauti

onKerimäen seudullaalueellisesti

yleisempi

^{kuinTuusulassa}

(Laine 1976).

^{ToisaaltaKerimäenmetsikköoli}

ennen harvennusta

terve,

^{kun taas Tuusulan} metsikössäoli

tyvitervastautia. ^Tuusulan

^metsi kössä _tartuntavoiolla

peräisin myös

^läheisestä

kontortametsiköstä, josta

on

löydetty paljon juurikäävän

^itiöemiä

(Laine, Lalli,

Metsäntutki

muslaitos, suull.).

^{Terveenkannonriski saada}

juurikääpätartunta ^hakkuun jälkeen ^lienee

^sitä

suurempi

^mitä

lähempänä

^on

^itiöemiä.

Mäntykokeiden harmaaorvakkakäsittelyistä

^ei todettu

juurikääpää.

^Tulos tukeeharmaaorva kan tehokkuudesta

männyn

^{kannoissaaiemmin}

esitettyjä

^tuloksia

(Rishbeth 1963, Hodges 1964, Boyce 1966,

^{Driver& Ginns}

1969, Greig 1976, 1984,

^Ross

ja Hodges 1981,

Holdenrieder

1984,

Jokinen

1984).

Harmaaorvakan tartuttaminen

männyn

^{kantoihin onnistui}

myös

^{tässä tutki} muksessavastaavasti

kuin

muissatutkimuksissa

(Rishbeth 1963, Greig 1976).

Kuusen kannoissa

harmaaorvakkakäsittelyt

eivät

torjuneet juurikääpää.

^{Saksassa Holden} rieder

(1984)

^sai samansuuntaisiatuloksia. Tu los

poikkeaa kuitenkin

^Suomessaaikaisemmin saaduista

tuloksista, joiden

mukaanharmaaor

vakkakäsittely

^estää

täysin

^kuusen

kantojen juu

rikääpätartunnan (Kallio 1971,

^Hallaksela

1978,

Kallio&Hallaksela

1979).

^Kallion

ja

^Hallakse lan kokeissa harmaaorvakan kasvuunlähtö kan noissa onnistui

huomattavasti paremmin

^kuin tässä tutkimuksessa todennäköisesti

siksi,

että

Folia Forestalia 770 9

Kallio

ja

^{Hallakselalevittivätkannoille}

jopa

^40- kertaisia itiömääriä

(0,18-1,2 miljoonaa

^itiötä 30cm

2:lle

kantopintaa)

^tähäntutkimukseen_ver rattuna.

Ureakäsittely

^{ei tässä}tutkimuksessa

torjunut kantojen juurikääpätartuntaa. ^{Eräissä muissa}

tutkimuksissasenonkuitenkintodettu

torjuvan

taiainakinvähentäväntartuntaa

(Rishbeth

^1959:

mänty; Phillips

^&

Greig

^1970:

sitkankuusi, mänty;

^{Hallaksela& Nevalainen 1981:}

kuusi).

Urealiuoksen arvioitu

kulutus

oli kahdeksanker

tainen

englantilaiseen ohjeeseen

verrattuna.

Toisaalta harmaaorvakan runsas leviäminen

puutavaraan

^viittasi

siihen,

^{etteikaikki käsitte}

lyaine levinnyt

^{kantoihin.Kantoihinlevisiureaa} todennäköisesti todellisuudessa huomattavasti vähemmänkuin

arvioitiin, jolloin

^liian

pieni

ureamääräsaattoiaiheuttaa

torjunnan epäonnis

tumisen.

Ureakäsittely

^{vähensi tässätutkimuk}

sessa

kantojen

^luontaistaharmaaorvakkatartun taa samoinkuin Rishbeth'in

(1959)

^kokeissa aikaisemmin.

Tunnistettu

kotelo- ja vaillinaissienilajisto koostui sienisuvuista ja -lajeista, joita

^on

^aiem

min

eristetty yleisesti männystä (Käärik

^&Ren nerfelt

1957,

^Meredith

1959, 1960,

^Petäistö

(1978) ja

^kuusesta

(Käärik

^{& Rennerfelt}

1957,

Kallio&Hallaksela

1979,

Roll-Hansen&Roll- Hansen

1980,

^Hallaksela

1984,

Holdenrieder

1984).

Männyn kannoissa harmaaorvakan levitys

onnistui

hyvin

moottorisahaan

liitetyllä

^kanto

käsittelylaitteella.

^Kuusella

torjunnan epäonnis

tuminensaattoi

johtui

^osittain

laitteesta,

^koska

itiöseoksenleviäminen

myös

^kannon

ulkopuo

lellevähensi

kantopintojen

^saamaa itiömäärää.

Itiöidenleviäminenkaadetun

rungon

tyveen

on

haitallista, jos puutavaraa

varastoidaan

pitkään,

sillä harmaaorvakka tunnetaan tehokkaana ha

vupuutavaran lahottajana (Henningsson 1962,

Eriksson &Strid

1969).

Käytännössä

^tehtäviä

kantokäsittelyjä

^varten voidaantämäntutkimuksentulosten

ja kirjalli

suuden

perusteella

^{esittääseuraava}

yhteenveto:

Kantokäsittelyt

^tulee

ensisijaisesti

^suunnata sellaistenalueidenterveisiin

metsiköihin, joilla

on

paljon juurikäävän

^{vaivaamiametsiä.Kesä} hakkuunkannotkannattaakäsitellä

myös jo

^tar

tunnan _saaneessa

metsikössä,

^{sillävaikkakäsit}

tely

^eiparanna

metsää,

sevähentääuusientauti

pesäkkeiden syntymistä ja

^{itiöemiätuottavien}

puiden

^määrää.

Jos

kantokäsittely

^tehdään

urealiuoksella,

^le

vitysmenetelmän

^tuleeolla

sellainen,

^ettäkanto

pinta

^{kastuukunnolla}

ja

tasaisesti.Liian

pienes

täureamäärästäon

torjunnan

^kannaltaenemmän

haittaa kuin hyötyä.

Harmaaorvakkavalmistetta ei ole

nykyisin myynnissä

^Suomessa.

Kenttäkelpoinen

^valmis

teolisi saatava

nopeasti markkinoille,

^sillähar maaorvakalla _onmontaetua urealiuokseen _ver rattuna. Se vähentäätehokkasti

juurikääpätar

tuntaa

männyn ja

^{riittäviäitiömääriä}

käytettäes

sä

myös ^{kuusen kannoissa.} Käsittelyssä

^selvi tään

pienemmällä

vesimäärälläkuinureakäsit

telyssä

^eikä

levitystasaisuus

^ole

yhtä

^tärkeää kuinurealiuosta

käytettäessä.

Kirjallisuus

^—

^References

Boyce,

^{J.S. 1966.}

Sporulation by Peniophora gigantea

with reference _to control of Annosus rootrot. Forest Science 12: 2-7.

Chemical control 1976. Pesticides and fertilisers used in forestry.The

Entopath

News,^{October1976.s.25-26.}

Driver, C. H. 1963.Furtherdataonborax_asacontrolof surfaceinfectionofslash

pine

stumps

by

^Fomesanno

sus.PlantDiseaseReporter^47:569-571.

— &Ginns,J.H.Jr.1969.

Ecology

^ofslash

pine

stumps:

Fungal

colonization andinfection

by

^{Fomesannosus.}

Forest Science 15: 2-10.

Ellis, M.B. 1971. Dematiaceous

Hyphomycetes.

Com monwealth

Mycological

^Institute.Kew.608 s.

— 1976.Moredematiaceous

Hyphomycetes.

^Common wealth Mycological Institute.Kew. 507s.

Ericsson, M. 1989.

Treating

stumps with urea.Forsk

ningsstiftelsen Skogsarbeten.

^Results2.4s.

Eriksson, J.& Strid, A. 1969.Studies inthe Aphyllopho-

rales (Basidiomycetes) ofthenorthernFinland.Anna- lesUniversitatis TurkuA,

ll:4o.(Rep.

^{KevoSubarctic} Station 4): ^112-158.

Forestry

Commission. 1970. Fomes annosus.A

fungus causing

^buttrot,rootrotanddeathofconifers.Leaflet 5. Her

Majesty's Stationary

^{Office. Swindon} Press Ltd., Swindon. 10s.

Forestry

Commission. 1976. Stump

protection against

Fomesannosus.GreatBritain.

Sample plot

^code.Toim.

P.N. Edwards.

Greig,

^{B.J.W. 1976.}

Biological

^{control ofFomesanno}

sus

by Peniophora gigantea. European

^JournalofFo

rest Pathology 6: 65-71.

— 1984.

Management

^ofEast

England pine plantations

affected

by

Heterobasidion annosumrootrot. Euro peanJournalofForestPathology14:392-397.

Greig,

B.J.W.&Pratt,J.E. 1976.Someobservationson the longevity ofFomes annosusin coniferstumps.

EuropeanJournalofForest

Pathology

^6:250-253.

Hallaksela,A-M.1977.Kuusen

kantojen mikrobilajista.

Summary:

^{Microbial floraisolatedfrom}

Norway

^spru

cestumps.^{ActaForestalia Fennica 158.50s.}

— 1978. Heterobasidion annosum (Fr.) Bref. -sienen

biologinen torjunta. Helsingin yliopiston kasvipatolo gian

^laitos.

Lisensiaattityö.

^88s.

— 1984. Causal

agents^ofbutt-rotin

Norway

sprucein southernFinland. Seloste:Kuusen

tyvilahon

^aiheutta

jat

Etelä-Suomessa. SilvaFennica

18(3):

^237-243.

— &Nevalainen,S. 1981.Juurikäävän

torjunta

urealla kuusenkannoissa. Abstract:Control of_rootrot

fungus

(Heterobasidionannosum)

by treating Norway

spruce stumps^{withurea.FoliaForestalia 470. 10s.}

Henningsson,

^{B. 1962.Studies in}fungaldecomposition of

pine,

spruce, and birch

pulpwood.

^Sammanfatt

ning:

^{Studier over}rötsvampars

nedbrytning

^aytall-, gran-och

björkmassaved.

Meddelanden frän Statens

Skogsforskningsinstitut 52(3):

^1-32.

Hodges,

^{C.S.1964.Theeffectof}

competition by Peniop

hora

gigantea

^onthe

growth

^ofFomes annosusin stumps^androots.

Phytopathology

^54:623.

— 1970. Evaluation ofstump^{treatmentchemicals for} controlofFomes_annosus.Teoksessa:

Proceeding

^of Third International Conference on Fomes annosus.

United States

Department

^of

Agriculture. Washing

ton. Forest Service, s. 42-53.

Holdenrieder,O. 1984.

Untersuchungen

^zur

biologischen Bekämpfung

^vonHeterobasidion annosumanFichte (Piceaabies)mit

antagonistischien

^Pilze.

European

JournalofForest

Pathology

^{94: 137-153.}

Holmsgaard,

E.,

Holstener-Jorgensen

^{H.& Yde-Ander}

sen,A. 1961.

Bodenbildung,

^{Zuwachs undGesund} heitszustand von Fichtenbeständen der erster und zweiter Generation. 1. Nord-Seeland. Det

forstlige

Forsoksvaesen i Danmark 27. 167 s.

Jokinen

[Lipponen],

^{K. 1984. Männyn}

tyvitervastaudin

leviäminen

ja torjunta

harmaaorvakalla

(Phlebiopsis gigantea)

männyntaimikoiden harvennuksessa. Sum mary:The

spread

^ofHeterobasidion annosumand its control

using Phlebiopsis gigantea during thinnings

ⁱⁿ theyoung standsofScots

pine.

^{FoliaForestalia 607.}

12 s.

Kallio, T. 1965. Tutkimuksiamaannousemasienen levi

ämisbiologiasta ja torjuntamahdollisuuksista

^Suomes

sa. Summary: Studies onthe biology ofdistribution and

possibilities

^{tocontrolFomes}annosusinsouthern Finland. Acta Forestalia Fennica 78. 18 s.

— 1970.Aerialdistributionoftheroot-rot fungus Fomes annosus

(Fr.)

^{CookeinFinland.} ActaForestalia Fen nica 107. 55 s.

Kallio,T.

1971.

^Protectionofsprucestumps

against

^Fomes

annosus

(Fr.)

^Cooke

by

^some

wood-inhabiting fungi.

Seloste: Kuusen

kantojen

maannousemasieni-infek tionestäminenmuutamiapuussakasvaviasieniä

käyt

täen. Acta Forestalia Fennica 117. 20 s.

—&Hallaksela,A-M.1979.

Biological

^{controlofHete} robasidion annosum(Fr.) Bref. (Fomesannosus)in Finland. EuropeanJournal of Forest

Pathology

^5:

298-308.

—&Tamminen, P. 1974.

Decay

^ofspruce

(Picea

^abies (L.)Karst.) inthe Aland Island. Seloste: Ahvenan maan kuusien lahovikaisuus. Acta Forestalia Fennica

138. 42 s.

Korhonen,K. 1978.

Intersterility

groups ofHeterobasi dion annosum.Seloste: Juurikäävän

risteytymissuh

teet. Communicationes Instituti Forestalis Fenniae

94(4). 22s.

— 1988.

Juurikääpätyypit ja

niiden

esiintyminen.

Met säntutkimuslaitoksen

tiedonantoja

319:6-8.

Kuhlman, E. G. & Hendrix, F.F. Jr. 1964. Infection,

growth

^rate,and

competitive ability

^{ofFomesannosus} in inoculated Pinusechinata stumps.

Phytopathology

54: 556-561.

Käärik,A. &Rennerfelt,E. 1957.

Investigations

^ofthe

fungal

^floraofspruceand

pine

stumps.Meddelanden IranStatens

Skogsforskningsinstitut 47(7).

^{88 s.}

Laine, L. 1976.TheoccurrenceofHeterobasidion anno sum

(Fr.)

^{Bref. in}

woody plants

^{in Finland. Seloste:}

Juurikäävän

(Heterobasidion

annosum (Fr.)

Bref.) esiintyminen puuvartisilla

kasveilla Suomessa. Com municationes InstitutiForestalis Fenniae

90(1).

^{52 s.}

Laitinen, J. & Takalo, S. 1978.

Kantokäsittelylaittein varustettujen raivaussahojen

vertailu.

Summary:

Comparison

^of

clearing

^saw

equipped

^with stump

spraying

^{devices.FoliaForestalia 340. 16s.}

Low, J. D. 1961. Fomes _annosus

causing

^{butt-rot and}

killing

^{ofconifers in}

England

^andWales. Anotefor

private

estates onthe needfor

protection. Quarterly

Journalof

Forestry 55(2):

^167-170.

Meredith,D. S. 1959. The infectionof

pine

stumps

by

Fomesannosusandother

fungi.

^AnnalsofBotany,N.

S.

(London)

^{23: 455-476.}

— 1960. Further observationson

fungi inhabiting pine

stumps.^{Annals of}Botany,N.S.24: 63-78.

Metsänhoitosuositukset. 1989. Keskusmetsälautakunta

Tapio.

^{Helsinki. 55s.}

Nobles,M.1948. Studies inforest

pathology.

^VI.Identi fication ofcultures of

wood-rotting fungi.

^Canadian Journal of Forest Research 26: 281 —431.

— 1965. Identification ofcultures of

wood-inhabiting Hymenomycetes.

^{Canadian Journal of}

Botany

^43:

1097-1139.

Parker,E.J. 1977.

Viability

^testsforthe

biological

^cont rol

fungus Peniophora gigantea

(Fr.)Mass.

European

JournalofForest

Pathology

^7:251-253.

Petäistö,R-L. 1978.Phlebia

gigantea ja

Heterobasidion annosummännyn^kannoissa hakkuualoilla Suomen niemen

ja Savitaipaleen

^kunnissa. Summary:Phlebia

gigantea

^andHeterobasidion annosumin

pine

stumps

on

cutting

^{areas in} Suomenniemi and

Savitaipale.

Folia Forestalia 373. 9 s.

Phillips, D.H.& Greig, B.J.W.1970.Somechemicalsto preventstumpcolonization

by

^Fomes annosus(Fr.) Cooke.Annals of

Applied

Botany66:441-452.

Piri, T., Korhonen, K.& Sairanen, Ä. 1990. Occurrence ofHeterobasidion annosuminpureandmixed_spruce stands in southern Finland. Scandinavian Journal of Forest Research 5: 113-125.

Rennerfelt,E. 1952.Omangrepp^avrotröta

pä

^tall.Med delanden frän Statens

Skogsforskningsinstitut 4(9).

49 s.

Rishbeth, J. 1948. Fomes annosusFr. on pine in East

Anglia. Forestry

^{22: 174-183.}

— 1950.Observationsonthe

biology

^ofFomesannosus, with

particular

^reference toEast

Anglian pine planta

tions.I.Theoutbreaksofdiseaseand

ecological

^status ofthe

fungus.

^Annalsof

Botany

^{N. S.}

(London)

^14:

365-383.

— 1951a.Observationsonthe

biology

^{ofFomesannosus} with

particular

^{referencetoEast}

Anglian

^conifer

plan

tations11.

Spore production,

stumpinfection,andsa

profytic activity

^{instumps.Annals of}

Botany

^{N. S.}

(London)

15.21 s.